Onko ketään kohtalotoveria? Olen 51-vuotias ja käyttänyt Estrogel-geeliä jo viisi vuotta, joka toinen kk Lugesteronia. On ollut varmaan 15 vuotta pms-oireita, joskus pahoja, joskus lieviä. Mutta nyt vaihdevuosissa (kuukautiset vielä tulevat, mutta heittelehtivät) todella, todella pahat PMDD-oireet. On siis se pahempi versio pms:stä, jossa korostuu psyykkiset oireet. Nytkin oli viikon ennen kuukautisia seuraavat oireet:
- erittäin vakava masennus, täysi toivottomuus (itsemurha-ajatuksineen)
- kova ahdistus ja pelko
- unettomuus (totaalinen, Imovanea jouduin ottamaan)
- keskittymiskyvyttömyys
- itkukohtaukset
ym. ym.
Sitten kun vuoto alkoi, olo oli aivan normaali. Ei tällaista kestä, vaikka tietäisi mistä johtuu ja että on rajallinen kesto, tuo on vielä pahempaa kuin jos olisi oikeasti vakavasti masentunut. Tilasin ajan toiselle gynelle kuin aiemmin, jospa tämä ymmärtäisi näitä oireita paremmin. En kyllä oikein uskaltaisi kokeillla SSRI-lääkkeitä, kun ne vie yöunet ja pahoinvointia ym. sivuoireena.
Vihaan tätä ikää!!!!!!!!!!!!!!!
- erittäin vakava masennus, täysi toivottomuus (itsemurha-ajatuksineen)
- kova ahdistus ja pelko
- unettomuus (totaalinen, Imovanea jouduin ottamaan)
- keskittymiskyvyttömyys
- itkukohtaukset
ym. ym.
Sitten kun vuoto alkoi, olo oli aivan normaali. Ei tällaista kestä, vaikka tietäisi mistä johtuu ja että on rajallinen kesto, tuo on vielä pahempaa kuin jos olisi oikeasti vakavasti masentunut. Tilasin ajan toiselle gynelle kuin aiemmin, jospa tämä ymmärtäisi näitä oireita paremmin. En kyllä oikein uskaltaisi kokeillla SSRI-lääkkeitä, kun ne vie yöunet ja pahoinvointia ym. sivuoireena.
Vihaan tätä ikää!!!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täältä löytyy kohtalotoveri. Olen lähes 50- vuotias ja kärsinyt varmaan parikymppisestä psm-oireista, jotka siis nyt pahentuneet (jos ne nyt ylipäätään voivat pahentua).
Itsellä vielä kuukautiset, mutta heittely melkoinen.
Lisäksi nyt ihan viimeisimpien kuukausien aikana on käynyt niin, ettei noi oireet edes lopu kun kuukautiset alkavat, vaan kestävät vuodon loppuun asti.
Sitten pahimmat olot hieman helpottavat, mutta edelleen jää jäljelle hikoilut ym. lievemmät oireet.
Tajuan hyvin mitä tarkoitat, mieheni ehdotti että aloittaisin mieliala lääkityksen, mutten halua niitä. Se ei niinkään pelota nuo sivuvaikutukset, koska ne väistyvät yleensä muutamassa viikossa, mutta se pirun painonnousu. Riittää kun vaihdevuosi iässä alkaa muutenkin tuppaamaan lisää kiloja (vaikka itse urheilen säännöllisesti).
Olen ehtinyt kokeilla jo rauhoittavia, unilääkkeitä ym. ym. mutta mistään ei näy olevan apua. Olen kanssa aikeissa yrittää gyneltä nyt jotain kunnon täsmälääkettä tähän, ei auta vaikka tietää, että oireet ovat vain "hetkellisiä", ne pilaavat elämän totaalisesti.