katsoin juuri vuonna 85 elokuvan.
En miettiny koko elokuvan aikana muuta kuin häntä, häntä jota olen miettinyt, viimeiset 3 vuotta. elokuvan rakkaustarinasta johtuen nääs..
Juttumme alkoi kolme vuotta sitten vappuna, olimme silloin hirvittävän nuoria, 13-14 vuotiaita. Olen itse poika, tällä hetkellä 17 vuotias, samoin tyttö on saman ikäinen.
Seurustelimme 6 kuukautta... tai, no, jos sitä seurusteluksi voi edes kutsua. Itse en kehitykseltäni ollut valmis seurusteluun tai mihinkään muuhun, vietimmi yhdessä aikaa miltei aina yhteisellä kaverillamme, ja ulkona. Mutta emme koskaan hänellä tai meillä. Itse olin niin nuori, että en uskaltanut tuoda häntä omaan kotiini niin, että vanhempani eivät edes tienneet seurustelustani.
kaiken epäkypsyyden keskellä aiheutetun säädön keskellä, petin häntä.
sanat, viha, viha itseänikohtaan... mikään ei pysty kuvailemaan tunnetta tai olotilaa tai sitä kuinka vihainen olen asiasta itselleni. Tekisin mitä vain jos asian saisi tekemättömäksi. Tiedän että osa tämän lukijoista VIHAA pettäjiä... NIIN myös minä, nimittäin ITSEÄNI.
Aikaa on kulunut. Tuli molempien rippikoulut ja leirit, ja ne käytiin. Olimme pitämättä yhteyttä. Kasvoimme molemmat, kyllä, sekä henkisesti että myöskin fyysisesti.
Rippikoulukesän jälkeen tuli ns. jatkorippikoulu, jossa olimme molemmat samaan aikaan, ja olimme tekemisissä yhdessä pitkään aikaan ensimmäistä kertaa.
Juttumme toimi, olimme kavereita, mutta olen edelleen pettäjä. Seurakunnassa olimme aina yhdessä, sen tapahtumissa, nuortenilloissa. Näimme toisiamme.
Jonkin ajan kuluttua sain kuulla että hänellä on poikaystävä. Poikaystävä jonka kanssa hän on ollut nyt 2.4 vuotta.
Minut valtasi viha, mustasukkaisuus, kiukku, pelko syntyneestä kaveruudestamme...
Oon nyt selittäny kauheen stoorin, mutta pääasiani on ETTÄ OLEN TODELLA RAKASTUNUT! ollut jo ne saakelin 2.4 vuotta. MITÄ MINÄ TEEN? Kirjoitukseni kuulostaa todella epäuskottavalta ja sellaiselta että huooooh... jos tämän tilanteen pystyisikin jollekkin muulle myös, kuin parhaalle ystävälleni puhumaan... MUTTA OLEN EDELLEEN AIDOSTI RAKASTUNUT HÄNEEN. jos pystyisitte kertomaan, tai ede neuvomaan jotain vinkkejä tähän tilanteeseen.
Olen rukoillut joka ilta hänen ja tämän asian puolesta.
En miettiny koko elokuvan aikana muuta kuin häntä, häntä jota olen miettinyt, viimeiset 3 vuotta. elokuvan rakkaustarinasta johtuen nääs..
Juttumme alkoi kolme vuotta sitten vappuna, olimme silloin hirvittävän nuoria, 13-14 vuotiaita. Olen itse poika, tällä hetkellä 17 vuotias, samoin tyttö on saman ikäinen.
Seurustelimme 6 kuukautta... tai, no, jos sitä seurusteluksi voi edes kutsua. Itse en kehitykseltäni ollut valmis seurusteluun tai mihinkään muuhun, vietimmi yhdessä aikaa miltei aina yhteisellä kaverillamme, ja ulkona. Mutta emme koskaan hänellä tai meillä. Itse olin niin nuori, että en uskaltanut tuoda häntä omaan kotiini niin, että vanhempani eivät edes tienneet seurustelustani.
kaiken epäkypsyyden keskellä aiheutetun säädön keskellä, petin häntä.
sanat, viha, viha itseänikohtaan... mikään ei pysty kuvailemaan tunnetta tai olotilaa tai sitä kuinka vihainen olen asiasta itselleni. Tekisin mitä vain jos asian saisi tekemättömäksi. Tiedän että osa tämän lukijoista VIHAA pettäjiä... NIIN myös minä, nimittäin ITSEÄNI.
Aikaa on kulunut. Tuli molempien rippikoulut ja leirit, ja ne käytiin. Olimme pitämättä yhteyttä. Kasvoimme molemmat, kyllä, sekä henkisesti että myöskin fyysisesti.
Rippikoulukesän jälkeen tuli ns. jatkorippikoulu, jossa olimme molemmat samaan aikaan, ja olimme tekemisissä yhdessä pitkään aikaan ensimmäistä kertaa.
Juttumme toimi, olimme kavereita, mutta olen edelleen pettäjä. Seurakunnassa olimme aina yhdessä, sen tapahtumissa, nuortenilloissa. Näimme toisiamme.
Jonkin ajan kuluttua sain kuulla että hänellä on poikaystävä. Poikaystävä jonka kanssa hän on ollut nyt 2.4 vuotta.
Minut valtasi viha, mustasukkaisuus, kiukku, pelko syntyneestä kaveruudestamme...
Oon nyt selittäny kauheen stoorin, mutta pääasiani on ETTÄ OLEN TODELLA RAKASTUNUT! ollut jo ne saakelin 2.4 vuotta. MITÄ MINÄ TEEN? Kirjoitukseni kuulostaa todella epäuskottavalta ja sellaiselta että huooooh... jos tämän tilanteen pystyisikin jollekkin muulle myös, kuin parhaalle ystävälleni puhumaan... MUTTA OLEN EDELLEEN AIDOSTI RAKASTUNUT HÄNEEN. jos pystyisitte kertomaan, tai ede neuvomaan jotain vinkkejä tähän tilanteeseen.
Olen rukoillut joka ilta hänen ja tämän asian puolesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
en jaksanu lukee yhtää....