En usko, että kukaan nuori tai nuorehko nainen haaveilee pääsevänsä uusperheeseen. Uusperhe ei todellakaan ole mikään unelma tilanne lähteä rakentamaan uutta parisuhdetta. Sen sijaan, että saisi aloittaa toisen ihmisen kanssa kaksin, niin alusta asti kuviossa on mukana tenavia ja kumppanin exä.
Kun uusikko tulee uusperheeseen, niin yleensä kuvio on se, että erosta on varsin lyhyt aika ja eroprosessi kesken. Uusi kumppani joutuu keskelle pariskunnan eroprosessi, jossa kipeät tunteet ovat vielä käsittelemättä. Ex naisen on hyvin vaikea hyväksyä miehelleen uutta kumppani varsinkaan, jos hänellä itsellään ei ole uutta suhdetta. Tässä vaiheessa ex nainen kokee uuden naisen valtavana uhkana ja tämän takia hän liian usein mustamaalaa uutta naista lapsille aivan kuin peläten, että uusi nainen ottaisi hänen paikkansa.
Uusi nainen haluaa useimmiten sopeutua tilanteeseen. Hän on rakastunut mieheen ja haluaa tehdä parhaansa päästäkseen sisään uuteen tilanteeseen. Hän haluaa olla mukava ja kiva. Kun hänellä ei ole omia lapsia, niin hänellä ei ole kokemusta perhe elämästä. Ex nainen haluaa tehdä kaikkensa vaikeuttaakseen uuden naisen ja ex miehensä elämää.
Itse olen ollut uusperheessä 6 vuottta. Elämämme on tasaantunut ja rauhoitunut. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että jos olisin tiennyt, että kuinka haastavaa uusperheen alkuvuodet ovat, niin en olisi koskaan uskaltanut siihen lähteä. Kyllä sitä matkan varrella monta kertaa tuli mieleen, että lähden pois tästä kuviosta.
Mieheni eli epätyydyttävässä suhteessa useita vuosia. Ex naisen pettämisen sai hänet lopulta ottamana eron. Minä tulin kuvioon alle vuoden erosta ja sain todella tuntea sen nahoissani. Miehen exä teki kaikkensa tehdäkseen elämämme hankalaksi.
Exä haukkui minua jatkuvasti lapsille. Exä tuli pihaan ilmoittamatta. Exä haukkui minua tekstiviesteillä jatkuvasti miehelleni.. mitään en koskaan tehnyt oikein. Olin ämmä, huora, akka, lehmä ja jne. Exä yritti puuttua asioihin, jotka eivät hänelle kuulunut. Exä pyysi mieheni apua erilaisin asioihin.. avunpyytämiset loppui siihen, kun mieheni sanoi, että tulemme yhdessä auttamaan häntä.
Exä mustamaalasi minun maineeni naapureille ja sukulaisille. Hän kertoi aivan kamalia tarinoita minusta. Kukaan ei tullut kysymään minulta ovatko asiat totta, joten en voinut tehdä mitään kuin antaa asioiden vaan olla. Alkuvuosina exän käytös sattui minuun aivan mielettömästi, mutta sen myötä minusta tuli älyttömän vahva ihminen. Lakkasin totaalisesti välittämästä siitä mitä joku minusta ajatteli. Se tuntui todella vapauttavalta.
Monien tapahtumien suman jälkeen mieheni exä riitautui täysin muutaman sukulaisen kanssa. Riidan yhteydessä hänen käytöksensä paljasti totuuden myös sukulaisille. He olivat todella järkyttyneitä, että oliko ex nainen todellakin tämmöinen hirviö. Kaikkien vuosien jälkeen totuus paljastui.. minulta pyydettiin anteeksi ja ihmisten käytös minua kohtaan muuttui silloin, kun minulle ei ollut enää mitään väliä mitä joku minusta ajatteli. Tällä vaativalla kasvun matkalla eheydyin ja kasvoin vahvaksi ihmiseksi:)
Tämä oli minun tarinani. Kehottaisin kaikkia teitä äitä miettimään miten kohtelette miehenne uutta kumppania. Äidit, onko teille tullut koskaan mieleen kittää tätä toista naista, joka hoitaa ja hoivaa teidän lapsianne ilman rahallista korvausta? Tätä naista kutsutaan äitipuoleksi, koska hän hoitaa perheessä äidin virkaa! Tämä nainen mahdollistaa teidän lisääntyneen vapaa-ajan. Siitä olisi syytä ola hyvin kiitollinen. Minä olisin halunnut olla hyvissä väleissä mieheni exän kanssa, mutta hän tekisin sen mahdottomaksi.
Kun uusikko tulee uusperheeseen, niin yleensä kuvio on se, että erosta on varsin lyhyt aika ja eroprosessi kesken. Uusi kumppani joutuu keskelle pariskunnan eroprosessi, jossa kipeät tunteet ovat vielä käsittelemättä. Ex naisen on hyvin vaikea hyväksyä miehelleen uutta kumppani varsinkaan, jos hänellä itsellään ei ole uutta suhdetta. Tässä vaiheessa ex nainen kokee uuden naisen valtavana uhkana ja tämän takia hän liian usein mustamaalaa uutta naista lapsille aivan kuin peläten, että uusi nainen ottaisi hänen paikkansa.
Uusi nainen haluaa useimmiten sopeutua tilanteeseen. Hän on rakastunut mieheen ja haluaa tehdä parhaansa päästäkseen sisään uuteen tilanteeseen. Hän haluaa olla mukava ja kiva. Kun hänellä ei ole omia lapsia, niin hänellä ei ole kokemusta perhe elämästä. Ex nainen haluaa tehdä kaikkensa vaikeuttaakseen uuden naisen ja ex miehensä elämää.
Itse olen ollut uusperheessä 6 vuottta. Elämämme on tasaantunut ja rauhoitunut. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että jos olisin tiennyt, että kuinka haastavaa uusperheen alkuvuodet ovat, niin en olisi koskaan uskaltanut siihen lähteä. Kyllä sitä matkan varrella monta kertaa tuli mieleen, että lähden pois tästä kuviosta.
Mieheni eli epätyydyttävässä suhteessa useita vuosia. Ex naisen pettämisen sai hänet lopulta ottamana eron. Minä tulin kuvioon alle vuoden erosta ja sain todella tuntea sen nahoissani. Miehen exä teki kaikkensa tehdäkseen elämämme hankalaksi.
Exä haukkui minua jatkuvasti lapsille. Exä tuli pihaan ilmoittamatta. Exä haukkui minua tekstiviesteillä jatkuvasti miehelleni.. mitään en koskaan tehnyt oikein. Olin ämmä, huora, akka, lehmä ja jne. Exä yritti puuttua asioihin, jotka eivät hänelle kuulunut. Exä pyysi mieheni apua erilaisin asioihin.. avunpyytämiset loppui siihen, kun mieheni sanoi, että tulemme yhdessä auttamaan häntä.
Exä mustamaalasi minun maineeni naapureille ja sukulaisille. Hän kertoi aivan kamalia tarinoita minusta. Kukaan ei tullut kysymään minulta ovatko asiat totta, joten en voinut tehdä mitään kuin antaa asioiden vaan olla. Alkuvuosina exän käytös sattui minuun aivan mielettömästi, mutta sen myötä minusta tuli älyttömän vahva ihminen. Lakkasin totaalisesti välittämästä siitä mitä joku minusta ajatteli. Se tuntui todella vapauttavalta.
Monien tapahtumien suman jälkeen mieheni exä riitautui täysin muutaman sukulaisen kanssa. Riidan yhteydessä hänen käytöksensä paljasti totuuden myös sukulaisille. He olivat todella järkyttyneitä, että oliko ex nainen todellakin tämmöinen hirviö. Kaikkien vuosien jälkeen totuus paljastui.. minulta pyydettiin anteeksi ja ihmisten käytös minua kohtaan muuttui silloin, kun minulle ei ollut enää mitään väliä mitä joku minusta ajatteli. Tällä vaativalla kasvun matkalla eheydyin ja kasvoin vahvaksi ihmiseksi:)
Tämä oli minun tarinani. Kehottaisin kaikkia teitä äitä miettimään miten kohtelette miehenne uutta kumppania. Äidit, onko teille tullut koskaan mieleen kittää tätä toista naista, joka hoitaa ja hoivaa teidän lapsianne ilman rahallista korvausta? Tätä naista kutsutaan äitipuoleksi, koska hän hoitaa perheessä äidin virkaa! Tämä nainen mahdollistaa teidän lisääntyneen vapaa-ajan. Siitä olisi syytä ola hyvin kiitollinen. Minä olisin halunnut olla hyvissä väleissä mieheni exän kanssa, mutta hän tekisin sen mahdottomaksi.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Eikai kaukaan haaveile siitä, että elämään tupsahtaa rakastaman miehen lisäksi toisen naisen kaksi lasta. Ja todennäköisesti/mahdollisesti ex-nainen, joka panee kaikin keinoin hanttiin koko suhteen olemassaololle.
Kyllä sitä pari kertaa piti miettiä seuratako tunteita vai järkeä. Mutta kyllä ne tunteet sai järkeiltyä.
Mutta ei se ole mikään disneyn tarinakaan pahasta äitipuolesta.
Minulla alkaa olla jo ikää, mutta kun muistelen itseäni lapsettomana parikymppisenä, niin en olisi voinut kuvitella seurustelevani miehen kanssa, jolla on jo lapsia. En antanut itselleni lupaa rakastua, jos paljastui että mies oli jo isä. Olin kai jostain lukenut, että "mies menee aina pilalle erossa, jos hänellä on lapsia".
Saattaa olla, että nuorena neitona oikeaa kumppania etsiskellessä tuli hukattua pari ihan hyvääkin miestä.
Sitten kun molemmat ovat jo "toisella kierroksella", on uusi liitto todennäköisesti helpompi saada toimimaan ilman suuria kasvukipuja.
minulla ja avokilla .molemmilla oli saman pituinen liitto takana.erona että jänen ex synnytti lapsen itsellä meni kesken.
nykyään on myös otettava huomioon se, että myös nuoret miehet ja naiset voivat olla vanhempia. mikä ei takaa että suhde asioiden rintamalla olisi kauheasti kertynyt kokemuksia.
Minä olin parikymppinen lapseton, kun mieheeni ihastuin ja lopulta rakastuin. Kolmekymppinen, kahden lapsen isä, hankala exä. Eihän se mitään unelmia vastannut. Unelmani oli aina ollut punainen tupa ja perunamaa, ja ydinperhe. Ja minä typerys annoin tunteitten viedä, ja astuin loputtomaan suohon.
Ennen nykyisen mieheni tapaamista, seurustelin vuosia nuoruudenrakkauteni kanssa. Puhuimme perheen perustamisesta, olimme hitsautuneet yhteen. Kunnes joku typerä riita ajoi meidät eroon. Nyt jälkeenpäin ajatellen, kuinka helposti senkin riidan olisi saanut selvitettyä. Olisimme jatkaneet elämäämme, perustaneet sen perheemme, eläneet onnellisina.
Mutta ei. Minä valitsin miehen kierrätyksestä. Ja edelleenkin nyt jälkeenpäin ajatellen, olinko niin rikki menetetystä nuoruudenrakkaudestani, että olin jotenkin alttiimpi tunteitteni vietäväksi? En tiedä, enkä koskaan saa tietää.
Minulla ja miehelläni on nyt myös 2 yhteistä lasta. Loppuelämäni on siis sinetöity. En koskaan saanut, enkä koskaan tule saamaankaan sitä ydinperhettä, johon kukaan perheen ulkopuolinen katkeroitunut ihminen ei koskaan pääse vaikuttamaan tai tunkemaan lonkeroitaan. Jos eroan nyt, ja rakastun taas, on kohtaloni taas uusperhe, ja vieläpä monimutkaisempi. En ikinä voisi tehdä lapsia taas uuden miehen kanssa, jolla mahdollisesti myös lapsia ennestään. Huh huh, ei kiitos.
Ainoa hyvä asia ovat lapseni. Rakastan heitä, enkä kadu heitä. Heidän vuokseen jaksan, koska en halua heidän kokevan vanhempiensa eroa. Haluan kasvattaa heidät ehjässä perheessä. Rakastan myös miestäni, mutta tätä elämääni olosuhteineen en rakasta. Enimmäkseen olen onneton ja ahdistunut, mutta en lasteni tai mieheni vuoksi, vaan sen vuoksi, että perhe-elämääni ohjailee minulle täysin vieraat ja ulkopuoliset ihmiset.
Se nuoruudenrakkauteni meni juuri naimisiin myös. Hänenkin vaimollaan on lapsia ennestään, hänkin ryhtyi lapsettomana uusperheelliseksi. Hänelläkin on yhteinen lapsi vaimonsa kanssa nykyään. Välillä aivan sydäntä puristaa ajatus, että me olisimme voineet luoda sen oman ydinperheemme, kumpikin olisimme säästyneet uusperhehelvetiltä.
Uusperhe ei ole koskaan ehjä perhe! Älä siis takerru siihen ajatukseen. Siihen kuuluu ulkojäseniä eikä siitä tule koskaan ydinperhettä. Luovu ajatuksesta ehjästä perheestä niin saat rauhan. Elätte semmoisena sekalaisena poppoona vaan eteenpäin :).Kun miehen entiset lapset kasvaa, tilanne muuttuu, ja eksä putoaa elämästänne pois. Aikuiset lapset päättävät itse, minne menevät ja milloin, sekä neuvottelevat milloin sopii tulla.
Eikä tod. kannata tehdä lapsia usean miehen kanssa. Hirvee riesa siitä seuraa. Naisten tehtävä on valikoida vähän, kun miehiä kuitenkin on tyrkyllä joka suunnasta siittäjän tehtävään ;).
Ja hei kuule, loppuelämä ei ole sinetöity, vaikka on lapsia! Sinä teet siitä sellaisen mikä siitä tulee, toki ajatellen ensisijaisesti lastesi etua.
No ei todellakaan, ja siksi olisi hyvä uusikoiden tiedostaa, että eivät kuulu siihen miehen ja lapsetn perheeseen millään lailla. He ovat ulkopuolisia ihmisiä, ja eivät voi millään tavalla puuttua lapsen elämään, siitä vanhemmat pitää huolen.
Kun sen he ymmärtäsivät, erolapsilla ja exillä olisi asiat hyvin.
No kai minä nyt mieheni perheeseen kuulun, aviossakin olemme ja yhteisiä lapsiakin on :)
Miehen lapsille periaatteessa aivan sama. Siis että kuulunko heidän perheeseensä vai enkö kuulu. Sanahelinäähän se vain on. Saatamme asua saman katon alla juu, mutta en minä sydämessäni koe heitä perheeni jäseniksi. Viihdymme yhdessä, meillä on ihan kivaa, elämme harmoniassa, mutta en kaipaa heitä heidän poissaollessaan, ja tuskin hekään minua. Se ei tarkoita, ettemme pitäisi toisistamme, emme vain koe mitään suuria tunteita toisiamme kohtaan.
Omassa perheessäni minä en silti ole ulkopuolinen. Sellaista sinä et voi väittää. Minulla on 2 lasta, ja olen naimisissa lasteni isän kanssa. Kyllä tämä on perhe, sanot sinä mitä sanot. Minun näkökulmastani ne miehen lapset ovat ainakin jonkin verran ulkopuolisia, ja miehen exä varsinkin. Lasten kanssa asun, mutta miehen exään minulla ei ole mitään sidosta.
Ehkä paperilla ei, mutta kyllä meidän miehen lapsi ihan oma-aloitteisesti (en tiedä mistä oli tai oliko kuullut jostain) niin laskee meidät kokonaisuudessaan perheekseen. Ihan hänen suusta kuultuaan "minulla on kaksi perhettä. Äidin luona yksi ja iskän ja *mun etunimi* luona toinen..
Enkä todellakaan ala ala-aste ikäiselle väittämään, etteikö hän kuuluisi minub perheeseen tai selittämään miksi minä en kaikkien ihmisten mielestä kuuluisi hänen perheeseensä.
Arvaaks miksi? Koska heille on niin sanottu, aikuinen on niin sanonut että heillä onkaksi perhettä. Ei lapsi sitä itse keksisi, ellei häntä vaadittaisi niin sanomaan. Ääliö. Lapsi oppii matkimalla ja lapsi omaksuu sen mitä hänelle sanotaan.
Jotkut lapset kasvatetaan käsittämään että voi olla kaksi perhettä, mikä on täysin väärä. Ei ole kuin yksi perhe, isän luona käytään, jos siellä ei asuta, se ei ole lapsen perhe. Ei kaikki vieraat ihmiset ole lapsen perhettä, miksi lapselle annetaan näin väärä kuva ??????
Nykyajan lapset kasvavat siihen että kaikki ihmiset on häen perhettään, hän voi hylätä omat läheiset koska vaan, erota koska vaan vaihtaa puolisoa tuosta noin, mikään ei ole enää omaa.. kaikki on samaa ja yhteistä!!! Mikä kumma väärämalli riepottelee nykyajan lapsia??
Ei ihme että irtolaisia on niin paljon, kun kukaan ei kuulu enää mihinkään, vaan kaikki on jossian jokapaikassa ja kaikki on yhtä samaa perhetttä????
Voi lapsiraukkoja, jotka elävät tämmöisessä maailmassa, mitähän heistäkin tulee, kun vaihtaa saa, jättää saa, mennä sinne ja tänne, asua siellä ja täällä...ei mitään omaa ja rauhaa missään kun kaikki on jotain ihme sukua keskenään vaikkei oikeesti ole.
kumpikaan meistä, ei ainakaan mies tai minä ole millään tavalla mennyt sanomaan lapselle mitään tuollaista.
Onko se väärin?
Pitäisikö lapselle tolkuttaa että hän ei ole osa perhettämme tullessaan meille ? Sekö luo lapselle sitä turvaa? Etenkin, jos hän itse haluaa niin ajatella. Tottakai vanhetessaan hänen mielikuvat saattavat muuttua. Mutta se on tulevaisuutta, ei nykypäivää.
Isän luona käydään? Yhtälailla tuo lapsi meidän luona asuu, puolet ajasta.
Miksi isän koti olisi yhtään vähäpätöisempi? Minun takiani?
"Ei ihme että irtolaisia on niin paljon, kun kukaan ei kuulu enää mihinkään, vaan kaikki on jossian jokapaikassa ja kaikki on yhtä samaa perhetttä????"
Kenen silmin ja kenen käsityksen mukaan? Juurihan tuokin lapsi ilmaisi yhteenkuuluvuutta ? Miksi pitää mennä analysoimaan lapsen tahtoa ja mielikuvia aikuisen silmin ja samalla mennä pilaamaan ja ryttäämään hänen äkemyksensä? Eikö lapsi ole kestänyt jo tarpeeksi käydessään läpi vanhempien eron ja sopeutuessaan uuteen tilanteeseen?
Itse en koe olevani siinä asemassa, että alan sanelemaan lapselle, mitä hänen pitää uskoa ja mitä hänen pitää ajatella. Tämä on menty ihan lapsen ehdoilla niin pitkälle kuin mahdollista.
Uskon, että enemmän lapsi nykyisessä järjestelyssä oppii läheisyydestä ja huolenpidosta, mitä hänen "oikeassa perheessään".
Itse lapsen suusta kuullut, kuinka isä ja äiti aina riiteli ja huusivat toisilleen. Ja kuinka "äiti suuttuu heti jos sattuu jokin vahinko"..
Nyt vanhempien eron jälkeen ja molempien vanhempien väien parannuttua lapsi huomaa, että ei se parisuhde perustukaan huutamiseen ja jatkuvaan tappelkuun. Vaan huolenpitoon, läheisyyeen, huomioonottamiseen (niin äidin kuin isänkin uuden suhteen puolella).
Älina ero on vaikea lapselle. Mutta aina se ei johda ojasta allikkoon.
Ei ne yhteiset lapaset tee siitä perheestä ehjää ydinperhettä. Uusperhe on sekava kokoelma ihmisiä, jotka sattuma on heittänyt yhteen. Uusperheestä ei tule ydinperhetttä edes silloin kun puolison lapset muuttavat omilleen ja vain yhteiset jäävät kotiin. Voihan sitä itselleen uskotella ja huijata, että on oikea perhe, mutta ulkopuolelle se kyllä näyttää että sekalaista on. Pahimmillaan siellä on monelle eri miehelle ja naiselle tehtyjä entisten suhteien lapsia.
ja tämän huomion takaiko tämänkin naisen pitäisi hylätä miehensä, alkaa itse myös yh:ksi ? vaikka ei koskaan enää sitä "ydinperhettä" saakaan?
Eikö voi nauttia sitten vaikka vaan siitä sekavanihanasta tärkeiden ihmisten muodostamasta...sanotaan vaikka..kommuunista. jos perhe sanaa ei tällä palstalla saa uusikot käyttää.
On sulla aivoitus!!! Eikö voisi nauttia sekavista.... plaa plaa!!
Heh, kuuleppas sekava ihminen.. eihän perhe ole mikään sekava olomuoto missä on ketä tahansa, ja sen takia että on ketä tahansa että vain olisi se pehre!!! Hulluko olet!
Perhe on paljon tärkeämpää, ei siihen tulla siihen synnytään, siihen tullaan rakkaudesta ei siksi että kunhan nyt kuuluu johonkin.
Täällä nämä uusikot vaan luulee kuuluvansa joka ikiseen perheeseen minkä kohtaa ja aina kuuluvat siihen oli tilanne mikä tahansa, jos eivät saa kuulua alkaa hirveä meteli! Mutta exät ei saa sitten kuulua mihinkään, heitä ei ptiäisi olla olemassakaan enää.
Mies ei saa tietäämitään enää exätä, lapset ei kuulu äidin luokse kun äiti ei osaa heitä hoitaa.. uusikot joutuu tekee kaiken työn (omasta mielestään) tää suhdesoppa on joillakin aikamonen.
Ruskin uusikko itsekkään tietää mitä tekee ja mitä puhuu ja mihin kuuluu.
No ei ainkaan miehen ex perheeseen, se on selvä eikä miehen lasten perheeseen eikä exän perheeseen.. perhe katsos tehdään itse, ei sitä mistään oteta.
Kirjakerhoon ja marttakerhoon voit liittyä, mutta perheeseen et.
Juurihan sinä itse sanoit, että vaikka yhteisiä lapsia syntyisikin, ei muodostu perhettä! Mitä sä sekoilet. päätä jo mitä mieltä olet.
Ja niinhän se on. Perhe on tärkeä! Miksi sitten yrität kaikin tavoin aliarvioida ja mustamaalata sen merkitystä?
Entäs sitten orvot? eiköl heillä ole mielestäsi koskaan oikeutta perheeseen?
Narkkarilasten huostaanotetut lapset? eikö heillä ole oikeutta perheeseen?
Vanhempansa onnettomuudessa lapsena menettäneet pinoiset? eikö heillä ole sinusta enää oikeutta perheeseen?
Sinun maailmassasi ihmiset ovat ykinäisiä ja perheettömiä kuolemaan asi tuolla näkemyksellä..
Synkkää.
Perhemuotoja[muokkaa]
Ydinperhe[muokkaa]
Ydinperhe on lapsiperhe, jossa vanhempina ovat lapsien biologiset vanhemmat.
Uusperhe[muokkaa]
Uusperheiksi kutsutaan sellaisia perheitä, jossa isällä ja/tai äidillä on lapsia aiemmasta perhesuhteesta.
Suurperhe[muokkaa]
Sosiologiassa suurperheellä usein tarkoitetaan perhettä, jossa asuu kolme tai useampia sukupolvia (vertikaalinen) ja/tai useita sisaruksia (ydinperheitä) samassa taloudessa. Tutkimusten mukaan tällaisia suurperheitä on Suomessa esiintynyt lähinnä Itä-Suomen kaskiviljelyalueilla, ei koskaan Länsi-Suomessa.
Suomessa suurperheeksi lasketaan perhe, johon kuuluu isän ja äidin lisäksi vähintään kolme lasta. Suurperheitä hankitaan usein myös uskonnollisen vakaumuksen vuoksi: Suomessa suurperheet ovat yleisiä vanhoillislestadiolaisilla ja Herran kansalaisilla.
Perheillä oli ennen myös palvelusväkeä piikoja ja renkejä, jotka saattoivat tulla perheen kanssa niin läheisiksi, että heidät miellettiin osaksi perhettä.
Sateenkaariperhe[muokkaa]
Sateenkaariperheellä tarkoitetaan sellaista lapsiperhettä, joka ei muodostu heteroseksuaalisen parisuhteen ympärille. Näitä ovat esimerkiksi nais- tai miesparin perheet tai ei-heteroseksuaalisen yksinhuoltajan perheet tai perheet, joissa on enemmän kuin kaksi vanhempaa.[3]
Perhemuodostelma[muokkaa]
Ydinperhettä laajempia kokonaisuuksia eli perhemuodostelmia syntyy, kun sukulaiset ja ystävätkin ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa perheenjäsenten kanssa.
Huomaatko mikä noita kaikkia yhdistää? ihan vaan vaikka vilkaisemalla.. minä autan, jos lukeminebn/tai sen ymmärtäminen on hankalaa.. se on sana PERHE: ELi kyllä, on ihan tunnustetusti olemassa useammanliasia perheitä!
Oli sinun mielipiteesi asiasta mikä tahansa.
Hei halooooooooooooooooooo.. et voi olla äitipuoli yhdellekkään lapselle vaikka kuinka haluisit, se ei vaan mene niin.
Jos lapsella on oma äiti, HÄN ON SEN LAPSEN OIKEA ÄITI! OI KE A ÄI TI!!!
Et voi omia kenenkään lasta itsellesi et puoleksi etkä kokonaan, se ei vaan käy!
Äiti puoli on ihminen lapselle, jonka oma äiti on kuollut ja isä mennyt uusiin naimisiin ja lapsi asuu siellä! Sen minäkin hyväksyn, mutta en sitä, että aletaan leikkimään lapselle äitiä, jonka oma äiti on elossa ja tekemisissä lapsen kanssa ja lapsi asuu äidin luona! Ei semmoinen lapsi tarvi vara äitiä. EI EI JA EI! Miksi se on vaikeeta hyväksyä.
Hyväsyn senkin orvovoille, ym sijoitetuille lapsille, joilta semmoinen malli puuttuu.
Mutta nyt emme keskustele niistä elämän nurjista puolista, vaan ihmisistä, jotka haluavat leikkiä äitiä ja perhettä lapsille, joilla semmoinen jo on! Ei ole kuin yksi perhe ja yksi äiti ja isä. Se vaan menee niin.
Tämä on semmoinen asia, että ratkaisua siihen ei tule ennekuin ymmärrätte, että lapset ei ole vanhempien eroissa kauppatavaraa, eikä heitä anneta eikä myydä kenellekkään. Heillä on jo vanhemmat ja perhe.
En käsitä, mikä tässä on niin vaikeaa käsittää? Ehkä näillä uusikoilla on pätemisen tarve, kun on joskus epäonnistunut niin pitää näyttää maailmalle, että kun kovasti tahtoo niin saa sen mitä haluaa vaikkä väkisin.
Minun maailmassa kaikki on valoisaa, sen tähden oletkin niin katkera ja kateellinen, että oeltat ja synkistelet elämäämme. Kun olen oman perheeni osannut hoitaa hyvin ja omalla tavalla oikein, ja olemme onnellisia, se on sulle katkeruuden paikka. Olkoot, ei meitä liikuta. Meidän lapsilla ei ole kuin yksi perhe, ydhet vanhemmat ja omat perheet. Ulkopuo9liset ei koskaan ole kuuluneet meidän elämään. Sitä riskiä emme ole uskaltaneet ottaa.
Aikkea voi leikkiä jos oikein yrittää. Mutta oikeita perheitä ei ole kuin yksi. Meillä ja suvullamme ja tuttavilla ei ole ollut ikinä kuinyksi perhe.
Mekään emme ole koskaan nähneet meidän toista tai kolmatta perhettä, emme ole asuneet kuin yhdessä talossa kerrallaan, en ole koskaan siivonnut kahta asuntoa, ja tänne ovat lapsenikin aina tulleet kun kotona asuivat.
Niin rikkaita emme ole että omistaisimme monta kotia ja monta perhettä. Eihän se ole suomessa edes sallittukaan että on monta pehettä.
Minäkin voisin sanoa kyllä että mulla on viisi miestä, kyllä kaikki on mun miehiä, minulla on sata autoa, minulla on sitä ja tätä, vaikkei oikeesti ole.
Monet asiat perustuu kuvitteluun ja käsitteisiin joista puhutaan, mutta ei niitä oikeesti aina ole.
Ihmisistä voi puhua että olemme yhtä suurta perhettä, vaikke se niin ole. Ihminen uskoo moniin asioihinkun vaan oikein yrittää uskoa.
Jos sulla on 7 perhettä, niin sitten sulla on, meillä ei ole kuin yksi. Ei se määrä vaan laatu.
En haluakaan olla. Mutta siitähän tässä ei ollutkaan kyse. Lueppas tarkemmin.
Miksi alat väittelemään minun kanssa asiasta, josta en edes puhu? En missään välissä ole sanonut haluavani kenenkään äitipuoleksi. Eikä kukaan muukaan uusikko täällä. Kaikilla näyttää olevan mielipiteenä se (niinkuin minullakin) että lapsilla on jo äiti ja hyvä äiti onkin ja näin saa luvan ollakin.. Joten minkä asian suhteen nyt taas väittelet?
Noniin, eli myönnäthän siis sen, että äitipuoli on hyväksyttävä termi tietyissä tapauksissa! tämän halusin sinun ottavan käsittleyyn. Että huomaat, kuinka logiikkasi ja väitteesi voivat ulottua muuallekin kuin vain siihen, mistä täällä intät.
Kukaan täällä (minun huomioni mukaan) ei ole halunnut "omia" kenenkään toisia lapsia. MIksi haluisikaan? MInkä ihmeen takia? MIksi luulet, että joku haluaisi olla äiti sinun lapsillesi? Miksi? En ymmärrä tätä alkuunkaan. MIkä saa sinut ajattelemaan näin vinksahtaneesti?
Ei tässä ole mitään pätemistä. Ajatusten vaihtoa. SInä kerrot mielipiteesi, minä kerron mielipiteeni.
Ja minä en sinulle ole mistään katkera enkä kateellinen :D miksi olisin. Enhän edes tunne sinua? ja pelkästään näiden sinun kekustelujesi pohjalta voisin tehdä omia päätelmiä, että ei olisi muutenkaan syytä olla kateellinen/mustasukkainen.. Minusta tuntuu, että minulla on asiat hieman paremmin kuin sinulla.. Anteeksi törkeä olettamukseni. Mutta ne pohjautuu ihan siihen, mitä olet paljastanut täällä teksteilläsi.
No, täytyy sanoa, että minulle on aivan samantekevää, mitä sinä ajattelet.
Minun perheeni on 2 lastani ja aviomieheni. Se on aivan sama, onko se ydinperhe, uusperhe, vanhaperhe tai mikä vain, mutta tämä on minun perheeni. Ja sekin on aivan sama, miltä se ulkopuolelle näyttää.
Veikkaanpa kyllä, että kun mieheni ja lasteni kanssa olemme liikenteessä, näytämme aivan tavalliselta ydinperheeltä: mies, nainen, 2-vuotias ja vauva. Ja jos aletaan saivartelemaan, niin ydinperhehän me sen uusperheen sisällä olemmekin.
Yritä jo käsittää, ettei kukaan haluakkaan olla äitipuoli tai minkäänsortin äiti miehensä lapsille! Uskoisit jo, herran tähden! Sinä itse vain kuvittelet niin. Lähes poikkeuksetta jokainen uusi puoliso tällä palstalla kirjoittaa, ettei halua olla miehen lapsille edes puolikas äiti, ei edes käytä äitipuoli-sanaa tosielämässä!
Yritä nyt sisäistää tämä jo pikkuhiljaa, ja lopeta se stressaaminen tässä asiassa. Kukaan ei ole omimassa kenenkään lapsia, ei sinun eikä naapurin eikä kenenkään.
Minä nyt vain satun olemaan yhdessä miehen kanssa, jolla on 2 lasta ennestään. Minä en ole rikkonut mitään, mieheni oli eronnut kun tapasimme. Minä en ole äitipuoli, minä en ole miehen lapsille äiti missään muodossa, heillä on jo äiti. Minä olen äiti vain omille lapsilleni, en kenellekään muulle, enkä haluaisikaan olla, eikä minua kiinnosta omia tai leikkiä sellaista yhtään kenellekään. Miksi se on niin s-aatanan vaikea käsittää??
Ja kuten aiemmin mainitsin, minulle nyt on aivan se ja sama, kuuluvatko miehen lapset minun perheeseeni vai eivät. Joidenkin mielestä kuuluvat, joidenkin mielestä ei, se on aivan sama minulle. Sillä ei ole minulle mitään sen syvällisempää merkitystä. Jos joku puhuu meistä kaikista perheenä, en minä ala sitä korjaamaan. Jos joku puhuu meistä perheenä ilman miehen lapsia, en ala sitäkään korjaamaan. Ihan miten vain. Minä kuitenkin koen perheekseni mieheni ja lapseni, siis sydämessäni. Sosiaalisesti voi olla muuta, mutta en tunne niin suuria tunteita mieheni lapsia kohtaan, että pitäisin heitä sydämessäni perheenjäseninä. Kyllä ne omat lapset ovat aina omia lapsia, sen ymmärtää jokainen aikuinen ihminen.
Niin että lopeta jo tuo h-elkkarin saivartelu. Minulle on aivan sama, mitä sinä ajattelet. Sitä paitsi, olet niin älyttömän ristiriitainen ihminen, ettei ole tosikaan. Ensin väität, etten kuulu mieheni perheeseen, sitten väität, että perhe on ne yhteiset lapset. No, minulla on mies ja 2 lasta hänen kanssaan. Tämä on minun perheeni, siihen sinulla ei ole sananvaltaa.
Tätä minäkin olen aina ihmetellyt.
Mieheni lapsi pitää minua perheenjäsenenään. Kukaan ei ole käskenyt hänen niin tehdä, kukaan ei ole puhunut hänellä olevan kahta perhettä. Lapsi ei edes sano, että hänellä on 2 perhettä, vaan sanoo, että "minun perheeseeni kuuluu isä ja ---- (minä, isän vaimo), äiti ja ---- (äidin mies), ja sisarukset." Se on hänen oma näkemyksensä, omin sanoin kerrottu.
Lapsi asuu vuoroviikoin meillä ja äidillään. Miksi olisi niin, että hänen perheensä on vain siellä äidin luona, mutta isän luona vain käydään? Kun lapsi on yhtä paljon meillä kuin sielläkin?
Pitäisikö meidän todella nyt tähdentää tälle lapselle, että sinä voit toki tulla tänne, mutta et kuulu tähän perheeseen? Miltähän sellainen mahtaisi lapsesta tuntua? Hän itse mieltää meidät kaikki perheekseen, pitäisikö hänelle nyt sitten sanoa, että sori vaan, olet täällä vain käymässä, et kuulu perheeseen? Huh huh, sanon minä. Sinulla "Lissu" on kyllä aivan sairaat jutut, ei millään pahalla (ei tosin millään hyvälläkään). Sinä menit ihan tosissaan ja for real totaalisen sekaisin miehesi lähdön vuoksi. Sori vaan.
Vastaus Onnen ydin perhe:elle!
Äitipuoleksi kutsutaan ihmistä, joka hoitaa äidin virkaa. Äitipuoli hoitaa, hoivaa ja opastaa lapsia, jotka eivät ole hänen. Äitipuoleksi häntä kutsutaan, koska hän hoitaa tehtävää joka KUULUISI ÄIDILLE! Äitipuoli ei pidä lapsia ominaan, mutta hän on joutunut tahtoen tai tahtomattaan tehtävään, jossa hän kantaa vastuuta asioista, jotka kuuluisivat äidille (tai isälle!)
Miksi viitsitkin jankata tälläistä typerää asiaa täällä?? Miksi haluat halventaa, mitätöidä ja vähätellä äitipuolien tehtävää?! Kaikki äitien olisi syytä olla erittäin kiitollisia tälle uudelle naiselle siitä, että hän huolehtii toisen lapsista. Jos äiti ei tätä halua, niin hän voi itse hoitaa lapsensa täysin ja sopia vaikka, että lapset käyvät vain joka toinen viikonloppu isällään ja isä kantaa vastuun lapsista. Meidän tapauksessa toinen lapsista asui alusta asti täysi aikaisesti meillä ja toinenkin oli paljon lomillaan. Lapset ovat olleet meillä niin paljon, että on täysin mahdotonta olla ottamatta äitipuolen rooolia.. kuka sitten olisi tehnyt ruokaa ja hoitanut ja hoivannut lapsia?? Lasten isä ei yksin kaikkeen pysty, vaan perheessä tarvitaan kahta aikuista hoitamaan tätä tehtävää.
Minulla ei ole minkaanlaista pätemisen tarvetta. Jos toinenkin lapsi haluaisi asua äidillään, niin se olisi minulle ihan ok. Minulla ei ole myöskään mitään tarvetta arvostella lasten äitiä lapsille. Heistä en koskaan puhu pahaa (toisin kuin hän puhuu minusta). Kerroin täällä vaan totuuden siitä millainen ihminen hän on. Myös sinä kuulostat erittäin katkeralta erostasi. Jos sinun miehesi on lähtenyt toisen naisen matkaan, niin se ei ole millään tavalla minun tai kenenkään muun syy täällä. Useimmiten kuvio on se, että mies on jo eronnut, ennenkuin uusi nainen tulee kuvioon.
Tuo kaikki vaan kertoo siitä, miten paljon itse kyseinen ihminen on ajatellut asioita lapsen kannalta ja "lapsen silmin".
Niin, sehän on vanha juttu, että jos lapsen oma äiti on kuollut ja isä uusissa naimisissa, että silloin lapsella on äitipuoli.
Mutta täällä ei ole ollut kyse siitä, vaan eronneista vanhemmista elossa olevista, näillä lapsilla on oikea äiti olemsaa, silloin ei ole niitä äitipuolia! Omaa elossa olevaa äitiä ei sivuuta mikään, ja kyllä se kuollutkin äiti on se lapsen äiti jota ei pidä unohtaa.
Uusikot vaan kuvittelee niin,että kaikki miehen uudet sutturat on automaattisesti äitipuolia. Siitä täällä puhutaan uusista suhteista. He eivät ole niitä äitipuolia missään olosuhteissa, muutenkuin itse niin kuvittelemalla ja haavaeilemalla.
Siinä on todellisuuden ero.
Tämä juttu on taas tätä olettamusta, kuvitelmaa ja haaveita... halua hallita toisten elämää ja perhettä!! Tähän en ota kantaa, muutenkuin snaomalla että puppua puhut!! Olet niin katkera kun sulla ei ole lapsia ja haluat niin omistaa miehen suloiset lapset.. mutta sinä vaan kuvittlet noin, muut eivät ole samaamieltä. Säälin sua.
Ei täällä kukaan voi sulle olla katkera, katkeruus syntyy siitä, kun jotain ihmistä kaltoin kohdellaan vuosikausia tai ihmiselle on tehty pahaa ja sitte tää ihminen ei saa annettua anteeksi tai mennä eteenpäin elämässääm vaan velloo ja valloo sitä asiaa vuostolkulla.
Sana kade taas tarkoittaa että haluaa samaa kuin joku muu tai haluaa samoja tavaroita kun jollaan sukulisella ystävällä ja myös näiden ihmisten on jotenkin tunnettava toisensa ei tuntemattomille ja anonyymeille voi olla kateellinen mistään.
Älä käytä sanoja joiden merkitystä et ymmärrä.
huoh. Sanon tämän vielä kerran: 99 % ainakin täällä keskusteluissa olevista uusikoista EI millään tavalla KOE olevansa; HALUA olla, eikä PYRI olemaan minkäänlainen äitihahmo miehensä lapsille.
KOSKA siihen ei ole mitään syytä.
Menikö nyt jakeluun?! kun ei näytä menevän vainka kuinka toistaa yksinkertaista mantraa.
Se on sitä kun on omat ajatukset pinttinyt niin takaraivoon niin se on ihan sama mitä muut sanoo kun se oma näkemys on ainoa mikä pimeydessä loistaa.
olosuhteista muodostunutta tilannetta tuskin voi kutsua haaveeksi. Anteeksi että esitin tämän huomion teidän kahden väliseen "keskusteluun".
Ja "sulla on kovat haaveet" millä perusteella väität, että kyseinen henkilö puhuu puppua? Miksi hän tulisi tänne keksimään tuollaisia tarinoita.. Siksikö, ksoka sinäkin teet niin?
Miksi hän olisi myöskään katkera? En itse aisti minkäänlaista katkeruuutta hänen tekstistään. Toisin kuin sinun (huutomerkit, ärtymys, syytökset, perusteettomat arvostelut jnejne).
Miksi sinä taas yrität muuttaa jonkin omia kokemuksia omiksesi? Se ei ole mahdollista. Usko jo.
Vaikka onhan noilla teksteillä viihdearvoa. Se on pakko myöntää.
"Olet niin katkera kun sulla ei ole lapsia ja haluat niin omistaa miehen suloiset lapset.."
Hah hah, salli mun nauraa.
Suoraan sanottuna, minä en näe mieheni lapsissa mitään suloista. Suoraan sanottuna, olisin tyytyväisempi, jos heitä ei olisi olemassakaan. He ovat minulle lähinnä vain rasite ja välttämätön paha, mutta koska he ovat miehelleni tärkeitä, siedän heitä. Olen aina kohdellut heitä hyvin ja asiallisesti, mutta en tunne heitä kohtaan mitään. En kaipaa heitä poissaollessaan.
Miksi kukaan haluaisi omia kenenkään toisen "suloisia lapsia"? Sinulla on niiiiiiiiiiiiiiiin vääristynyt kuva asioista kuin vain voi olla. Ei kukaan halua vieraan naisen lapsia omia, en minä ainakaan. En ole äitipuoli enkä äiti missään muodossa mieheni lapsilla. Heillä on äiti, en minä ole äiti kuin vain omilleni. En ole äiti, en kokonainen enkä puolikas, naapurinkaan lapsille, miksi olisin muillekaan vieraiden ihmisten lapsille?
Lopeta nyt se saa-kelin jankkaaminen,meille muille in saa-tanan sama mitä sinä ajattelet, mutta erittäin tyhmä ja idiootti näytät olevan, kun ei mikään mene tajuntaan.
Mitä sinä muuten pädet täällä omituisine ajatuksinesi ethän edes ole uusperheellinen ja sen huomaa, et tiedä mistään mitään ,mutta silti pitää vänkätä ja vit-tuilla, kun se on mielestäsi kivaa.
Hanki joku muu harrastus.
Kyse ei ole sinusta pelkästään, älä ota sitä itseesi.. vaan kaikille, jotka kivenkovaa väittää olevansa äitipuoli lapsille joilla on oma äiti! Se ei ole niin, eikä tule olemaan. Se on loukkaus lasta kohtaan hänen äitiään kohtaan ja koko sitä perhettä ja sukua kohtaan, jos umpikiero ja ulkopuolinen ihminen alkaa leikkimään suvussa jonkun lapsen äitiä, luulen että naurut saa aikaseksi eikä ole kovin hyvää seuraa ja toivottu vieras kenellekkään.
Sen sanon vielä, että mun lapset ei edes tiedä mikä on satuolento äitipuoli! Me kuvailemme sen puolikkaaksi ihmiseksi, jolla on joko jalat tai pääpuoli.. onneksi minä olen kokonainen.
Äitipuolia ei ole olemasa, ei ole toista perhettä, muuten kuin haaveissa ja vilkkaassa mielikuvituksessa. Minäkin voin olla prinsessa ruuusunen tai helinä keiju, jos oikein uskon siihen, mutta niin hullu en ole. Se tekee ihmisestä typerän, uskomalla asiohin jotka on itsestään selvää.
Kuinka voi joku ihminen olla noin tymä ja idiootti, se on ihan sama mitä sinä leikit ja haaveilet senkun kuvittelet ja uskot mitä uskot.
Mitä vit-tua se sulle kuuluu toisten perheet, pidä sinä vaan huoli omistasi.
Minun puolestani voit painua hevonhel-vettiin täältä jankkaamasta yksinhuoltaja ruikuttaja.
miksi edes keskustelen ihmisen kanssa joka ei osaa lukea eikä nähtävästi omaa kauheasti järkeäkään.
toivon kaikkien maailman lasten puolesta, että olet ainoa laatuasi.
Ja sulla on ikuinen katkeruus sielussasi ihmisiä kohtaan jotka ovat pystyneet jatkamaan elämäänsa ja olemaan rakastettuja ja kynevät rakastamaan toista.
Entä lapset jotka ovat sijaisperheessä eikö heilläkään ole perhettä....
Mielipuoli olet vahvasti.
Ei meillä ole yhteisiä lapasia, kun on niin erikokoiset kädet ja minä en edes tykkää lapasista, nahkasormikkaat on paremmat.
Lapsia meillä on yhteisiä pari kappaletta ja miehellä on yksi lapsi liitosta joka päättyi kuolemaan, siis lesken kanssa olen aviossa, mutta tuskin minä kuulun mieheni perheeseen ja miehen tyttärelle en ole äiti, mutta äidin korvike kylläkin, kun oma äitinsä on kuollut syöpään.
Minä olen eka kertaa aviossa ja minulla ei ole lapsia, kun vain miehelleni.
Avoliitossa olin jonkun aikaa, mutta ei siitä tullut sen kummempaa.
Isän uusi kumppani on se nimitys jota käytetään, jota puhutellaan etunimellä. Myöskään minun laaja sanavarastoni ei tunne nimitystä äitipuoli. Poikkeuksena toki oikean äidin poismeno, jolloin kyseinen nimitys saisi edes hieman uskottavuutta.
No kuka tässä eksistä välittää. Yleensä avioliitossa ja ydinperheessä juurikin eks-akka potkasee miehen pellolle. Sitten on turha rutista mistään, kun on itse hajottanut perheensä nääs.
Minusta tuli äitipuoli 21 vuotiaana. En tykännyt ajatuksesta ollenkaan että alkaisin hoitamaan toisten lapsia kun ei ole omiakaan. En ollut alussa paikalla kun penskat tuli tänne, lähdin aina vanhempien luokse pakoon.
Inhosin ajatusta hoitaa ja kasvattaa toisten kakaroita. Nyt olen sietänyt niitä vajaan vuoden ja yrittäny kasvattaa niitä huonolla menestyksellä. En halunnut tähän rooliin ja luulin et mies ei niitä kaipaa, mutta näkee et kaipaa.
Ehdotin et muutettas vaikka ulkomaille, niin ei tarvis miettiä näitä sivuseikkoja meidän elämässä.
Mulla ei mitään kiinnostusta olla äitipuoli. En kyllä teekkään mitään lasten eteen. Tehkööt itse. Tuoka kyl kelpaa mutta kotityöt on hanurista heillä.
Äitipuolena katson oikeudeksi komentaa ja vaatia, mutta se saa mut aina nauramaan, kun alan leikkimään äitiä. Minä joka en pidä lapsista olen äiti. Jos niillä olisi toisenlainen äiti, niin ei toisi niitä mielle, hoitakoot itse. Mieskin aina hermostuu kun lapset tulee.
Harvinaisen lapsellinen 22vuotias.
Olet tosi nuori ja olet joutunut rooliin johon et halua. Kun aloin seurustella mieheni kanssa, niin tuntui, että joudun ottamaan liian iso kumisaappaat jalkaan. Ei todellakaan ole mikään helppo tehtävä alkaa huolehtia ja hoivata lapsia, jotka eivät ole omia. Suhteen alussa sitä kuvittelee rupeavansa äidiksi lapsille, mutta ei se todellakaan niin mene. Vie paljon aikaa rakentaa suhdetta lapsiin, jotka eivät ole omia. Tilanne riippuu myös siitä, että kuinka vanhoja lapset ovat. Murrosikäisten kanssa tilanne on tosi haastava, koska teineillä on uhma ja kapina päällä. Vanhempien ero tuska kaadetaan uuden kumppanin päälle.
Jos todella pidät miehestäsi, niin annat itsellesi aikaa löytää oma paikkasi tässä kuviossa. Kaikenlaisia tunteita joudut käymään läpi, mutta jos rakkautenne on vahva, niin kasvat ihmisenä ja huomaat, että tilanne helpottuu ajan myötä.
Jos asut miehesi kannssa yhdessä, niin laatikaa perheelle omat säännöt. Lasten tulee totella ja kunnioitaa myös sinua, jos he tulevat teidän yhteiseen kotiin.
Ahaa, yksi lissun sivupersoonistakin osalistuu keskusteluun , taitaa olla se Lisbet tai Kaarina.
Juu, Lissun sivupersoona on vasta 21v, ja sivupersoonista löytyy myös uusperheen keski-ikäisiä naisia ja myös nuoria miehiä sekä teinejä.
Tää on hyvä : Lukekaas...;))) Äidit, onko teille tullut koskaan mieleen kittää tätä toista naista, joka hoitaa ja hoivaa teidän lapsianne ilman rahallista korvausta? Tätä naista kutsutaan äitipuoleksi, koska hän hoitaa perheessä äidin virkaa! Tämä nainen mahdollistaa teidän lisääntyneen vapaa-ajan. Siitä olisi syytä ola hyvin kiitollinen. Minä olisin halunnut olla hyvissä väleissä mieheni exän kanssa, mutta hän tekisin sen mahdottomaksi.
Toi on pakko ollu kirjoittaa kännissä!
Mistä pitää kiittää, siitä että rikoit lapsen perheen? Voi yhren kerran... tätä et ole voinut kirjottaa tosissasi, tai sitte oot tosi kännissä.
Eikö sun pitäisi kiittää exää siitä että sait hänen miehen ja lapsia kans että veit heidän isän?
Töissä kun luettiin, pomokin pisti räkäset naurut... sano et mielisairaalasta karannu h...
Niin mutta kun ei se uusi puoliso välttämättä ole sitä perhettä rikkonut, vaan tutustunut eronneeseen mieheen. Yritäppä jo käsittää se.
Niin ei välttämättä, mutta melko usein.
Mjoo. Suurin osa avioeroista on ydinperheessä nimeomaan äidin alullapanemia. Syystä että eivät jaksa kattella samaa ukkoa vuodesta toiseen, vaan haluavat vaihtelua ja säkenöintiä elämäänsä puuduttavan lapsiarjen lomaan ;). Lapsivapailla pääsee n ääs rilluttelemaan oikein kunnolla. Suurin osa eroisistä ei siis ole jättänyt perhettään, vaan heidät on heitetty ulos perheestä.
"Mistä pitää kiittää, siitä että rikoit lapsen perheen? Voi yhren kerran... tätä et ole voinut kirjottaa tosissasi, tai sitte oot tosi kännissä.
Eikö sun pitäisi kiittää exää siitä että sait hänen miehen ja lapsia kans että veit heidän isän?
Töissä kun luettiin, pomokin pisti räkäset naurut... sano et mielisairaalasta karannu h... "
Jos joku nainen on rikkonut sinun perheesi ja sinä olet siitä yhä katkera, niin mene hoitoon käsittelemään noita omia traumojasi. MInä en ole vienyt kenenkään miestä, vaan mieheni oli jo eronnut kun tapasimme. Ja sitä paitsi mieheni exä oli pettänyt häntä varmaan vuoden ennen eroa.
Mun pitäisi kiittää miehen exää??? HAH, HAH, HAH... USKOMATONTA LÄPÄNDEERYSTÄ SIELTÄ SUOLLAT! :D :D Taidat todella olla päästäsi pahasti vialla.. jätähän se kaljan juonti vähemmälle.. et ole voinut selvinpäin tota kirjoittaa!
Tuskin kokisivat yksinhuoltajan arkea niin hienona, jos parisuhteessa saisivat apua siltä mieheltä. Kenen mielestä joka toinen viikonloppu, on hienosti omaa aikaa. Niin hienosti, että vaihtaa sen parisuhteeseen. Varmaan sen mielestä, joka joutuu parisuhteessa huolehtiin kaikesta yksin. Sellainen äiti on tyytyväinen kun yksi "lapsi" on poissa häiritsemästä. Ja joskus jopa saa hengähtää ilman lapsiakin.
Lissu hei ,se on kirjoitettu sun koneellasi sinun sivupersoonasi on jo monta kertaa osallistunut tähän keskusteluun.
Joo muistakaa äidit, kiittäkää ja kumartakaa näitä uusikoja, jotka ahkerasti hajoittaa perheitänne, hoitelee lapsenne ja kiusaa ja haukkuu.. miksi ette kiitä siitä äidit?
Eikö teille le tullut mieleen että uusikoita pitää kumartaa ja kiittää joka päivä, ei riitä että kerran kuussa vaan joka päivä.
Uusikko hoitaa miestä ja hoitaa lasta, ja te ette osaa kiittää ettekä arvostaa... olette melkoisia.. Tämä nainen joka hoitaa äidin virkaa, eli sinun sijaisena toimii niin miehelle kuin lapsille, et osaa kiittää etkä kumartaa. On se kumma että olet kiittämätön.
Muistakaa äidit että ihminen joka perheenne rikkoi, kaipaa kiitosta, sillä hän saa voimaa rikoa enempi.
No, minun ex-mieheni uusi puoliso ei rikkonut mitään, vaan kyllä minä ihan itse omatoimisesti hain avioeroa miehestäni. Eroon ei liittynyt ketään kolmatta osapuolta.
Ex-mieheni tapasi uuden vaimonsa pari vuotta eromme jälkeen. Ja kyllä minä ainakin olen mielissäni siitä, että ensinnäkin lapset pitävät tästä isän uudesta, ja toiseksi, hän vaikuttaa todella huolehtivaiselta ja mukavalta ihmiseltä.
Ennen lapset tulivat usein luokseni liian pienissä vaatteissa, reppuvihko oli unohtunut isän luokse, koulusta tuli noottia että uimakamppeet unohtuivat taas, ja lapset kertoivat että isän luona syödään vain kiinalaista. Ja kaikkea muuta vastaavaa. Isän uuden vaimon myötä ei tällaista ole enää tapahtunut. Hän ilmeisesti huolehtii, että lapsilla on sopivia ja ehjiä vaatteita kaapissaan, koskaan ei mitään unohdu, ja lapset saavat kotiruokaa.
Tämä vieras nainen täysin pyyteettömästi haluaa huolehtia lapsistani heidän isällä ollessaan. Miksi siitä on tehty tällä palstalla niin kamala asia? Ensin kirjoitellaan, että uusi vaimo se vain haukkuu lapsia, mutta sitten kun joku kertoo huolehtivansa miehen lapsista, niin sekään ei ole hyvä. Lokaa sataa niskaan ja kirjoitetaan, ettei saisi puuttua ollenkaan mihinkään. En minä ainakaan tykkäisi siitä, että ex-mieheni uusi kohtelisi lapsiani kuin ilmaa. Tykkäisittekö itse?
Kyllä minä ainakin olen kiitollinen. Miksi en olisi?
Anna kun arvaan. Kyllästyit aviomieheesi? Hän ei ehkä hoitanut lapsia 50/50? Halusit lapsivapaata ja paljon? Halusit antaa miehellesi opetuksen ja pakottaa hänet hoitamaan lapsia?
Tosi kiva kuulla kuulla tämmöisestäkin asenteesta mitä NORMAALI EXÄ kirjoittaa! Yksi eronnut kaverini myös arvostaa kovasti äitipuoltaan, joka hoitaa hänen lapsiaan.. ja näinhän se pitäisi ollakin! MIksi sen sijaan, että nämä kaksi riitelee, niin he voisivat tehdä yhteistyötä, jossa hommat sujuu.
Jos vanhemmat eroaa ja vanhemmille tulee uusia kumppaneita, niin kyllä se on lastenkin edun mukaista, että nämä uudet kumppanit ottavat kasvatus ja hoivavastuuta toisen lapsista. En itse ainakaan osaa kuvitella eläväni saman katon alla ja elää muka elämää " ei ole minun lapset, joten en laita tikku ristiin heidän eteen".
Niin, siis ajatellaanpa tätä nyt ihan konkreettisesti.
Isän vaimo keittää perheelle perunat ja tekee kastikkeen. Ai niin, ne miehen lapset eivät kuulukkaan perheeseen, eikä heistä saa huolehtia, eihän heille saa perunoita keittää. No, isän vaimo keittää ne yhteisille lapsille, itselleen ja miehelleen. Kattaa pöydän vain yhteisille lapsille, itselleen ja miehelleen. Mies saa sitten tehdä omille lapsilleen ruuan, jos ehtii. Ja jos ehtiikin, niin eikö ole vähän ääliömäistä tehdä kaikki erikseen?
Isän vaimo päättää pyykätä. Hän erottelee miehen lasten pyykit muiden pyykeistä. Tai oikeastaan, eikö heidän pyykeilleen kannata hommata oma kori, eiväthän he kuulu perheeseen, miksi he laittaisivat pyykkinsä perheen pyykkikoriin? Isän vaimo pesee siis vain perheensä pyykit. Mies saa pestä omien lastensa pyykit. Siinä samalla se isän vaimo tietenkin nekin pyöräyttäisi ja viikkaisi, mutta kun ei saa hoitaa niin ei saa.
Isän vaimo päättää siivota. On suursiivouksen aika. Koko talo puunataan viimeisen päälle, mutta ei miehen lasten huonetta. Eiväthän he kuulu perheeseen, eikä heitä saa hoitaa eikä heidän asioistaan huolehtia. Isän vaimo vaihtaa talon sängyistä lakanat, vaihtaa kaikkien pyyhkeet puhtaisiin, mutta ei miehen lasten. Mies saa siivota ne sitten kun ehtii.
Isän vaimo huomaa, että miehen lapsen repusta puuttuu jotain. Tai huomaa, että huomenna pitäisi mukana olla uimakamppeet. Mutta ei saa puuttua asiaan, unohtukoot.
Isän vaimo lähtee käymään marketissa. Hän ostaa ruuat vain yhteisille lapsille, miehelleen ja itselleen. Jääkaapista erotetaan oma osio perheen ruuille ja miehen lasten ruuille. Miehen lapsella on laktoosi-intoleranssi, hänelle pitäisi ostaa laktoositonta maitoa ja jugurttia, mutta ei isän vaimo osta, ei hän saa huolehtia eikä puuttua. Isän vaimo muistaa kaupassa ollessaan, että toisella miehen lapsella on huomenna kouluretki, jonne pitäisi olla eväät. Mutta ei sitä pillimehua ja omenaa voi ostaa, ei saa puuttua. Mies saa käydä kaupassa erikseen pitkän työpäivänsä jälkeen, jos muistaa asian. Isän vaimo ei saa asiasta huolehtia.
Isän vaimo aikoo viedä lapset leikkipuistoon. Siis omat lapsensa. Ei miehen lapsia saa hoitaa. Miehen lapset saavat jäädä kotiin, yhteiset lapset saavat päivän leikkipuistossa ja jäätelöt jätkikioskilta.
Miehen lapsella on huomenna syntymäpäiväjuhlat isän luona. Isän vaimo on taitava kakuntekijä ja tykkää järjestää juhlia, mutta ei saa puuttua asiaan. Isä on vähän onneton noissa asioissa, ostaa valmiskakun marketin pakkasesta. Eikä oikein osaa ostaa mieluista lahjaakaan. Isän vaimolla olisi mielessä aivan loistava idea lahjaksi ja kortiksi, mutta ei voi mitään. Ei saa huolehtia.
Miehen lapsella tulee kakkahätä isän ollessa kaupassa ostamassa pillimehua retkeä varten. Lapsi ei osaa itse pyyhkiä. Isällä kestää, kaupassa on jonoja, lapsen on istuttava puoli tuntia pöntöllä pylly kakassa. Isän vaimohan voisi toki auttaa ja pyyhkiä lapsen pyllyn, mutta ei hän saa osallistua eikä hoitaa.
Isän vaimo palauttaa kirjastoon kirjoja. Hän huomaa, että miehen lasten kirjoista menee laina-aika umpeen huomenna. Pitääpä muistuttaa miestä huomenna, että vie ne erikseen.
SIIS NYT JÄRKI KÄTEEN, HYVÄT IHMISET.
Onko se lasten parasta, että isän vaimo on kuin miehen lapsia ei olisi olemassakaan, olisi kuin ei välittäisi p-askan vertaa, vastaisi kaikkeen, että ei, en tee mitään, ette te ole minun perhettäni, en minä teitä ala hoitamaan enkä teidän asioistanne huolehtimaan. Ja lisäisi vielä perään: KOSKA TEIDÄN ÄITINNE SANOO NIIN.
Niinpä.
Kovastippa näyttää täällä nämä lapsettomat haaveilla että pääsee valmiiseen pöytää hillumaan. Kovastipa näyttää olevan monen ulma, mutta niin saavuttamattomissa on valmis perhe, valmiiksi koulutettu mies, hänen talo ja rahat. No täytyy sanoa, että joitakin on lykästänyt ja saanut koko paketin, mutta toisia taas ei..
Valmiiseen on helppo tulla ja maksattaa oma elämä muilla.
hyvä vitsi. nauroin ainaki viis minuuttia. niin kuin miehenikin. saatanpa näyttää miehen eksällekin. häntäkin varmastihuvittaisi.
jahas, sivupersoonasi vastasi sulle Lissukka." Lycka till ja hauska jakoon" on lissukan näppiksestä.
ei muuten oo ! ihan joku muu (minä) kirjotin "hauska jakoon"
Siis jos puolison lapset on vielä siinä iässä, että eivät itse osaa pyyhkiä, niin vähän malttia hei!! Ja että siinä vaiheessa olis jo yhteisiäkin lapsia, hei haloo, ei paljon järki (ylä- eikä ala)päässä pakota. Uusioperhe on ihan takuulla 99 prosentille lapsettomista uusista kumppaneista karmea shokki. Monilla tie viekin takavasemmalle. Semmosta ukkoa/akkaa ei olekaan, jonka takia moista härdelliä kestäisi (ellei ole itse susiruma tai 200-kiloinen, ettei normaalit miehet/naiset huoli).
tuo teksti olikin esimerkki, nähtävästi sinulla meno sen pointti ohi.
ja mmm. tuota itse en ole ruma, vientiä olisi aina, jos kiinnostaisi. läskikään en ole. kuntosali säännöllisesti kuuluu harrastuksiin.
joten olen varmaan joku päiväuni, kun minunlaisiani ei ole edes olemassa.
kuitenkin rakastuin vuosia sitten mieheeni ja hän minuun ja tässä olemme. joksernkin kyllä ilman mitään vadtuunjako tai eksä ongelmia.
uskaltaisinko sanoa että en ole koskaan ollut yhyä onnellinen.
lissuu, ei tuosta saa mitään tolkkua.
mmmrhh. efelleen hauskaa jakoon. älypuhelimella hankala kirjottaa. kun on rakennekynnetkin edessä :D
Minun mieheni tytär menee nyt ekaluokalle eikä osaa pyyhkiä pissaa eikä kakkaa.
minun mieheni lapset menee 9 luokalle, eikä osaa syödä itse eikä avata ovia, kaikki pitää auttaa ja joka päivä neuvoo , eivät edes perunoita kuori itse.
Hei "aijaa..." ja "mitää ei osaa itse"
Älkää tehkö tällaisen miehen kanssa lapsia, koska teidänkin lapsista voi tulla samanlaisia, yhtä kehitysviiveisiä - ehkä vielä sairaampia.
Etsikääpä miestä, jolla on älykkäät ja hyvin käyttäytyvät lapset, niin EHKÄ teidän omat heikot geeninne (huonon kasvatuksenne kera) eivät onnistu pilaamaan täysin teidän yhteisiä jälkeläisiänne. ;)
No miten se puhelin voi olla älykäs, jos tekee virheitä?
silloin ei taida olla vika puhelimessa, vaan käyttäjässä?
Ellet sitten viittaa ennakoivaan syöttöön., joka ei ole käytössä, koska puhelimella ja minulla on hieman eri sanasto käytössä.
No minä en kyllä usko, että kyse on mistään kehitysviiveestä. Eiköhän se vika ole vanhemmissa, jos lapsi ei osaa perustaitoja, kuten pyyhkiä takapuolensa 7-vuotiaana. Vanhempienhan se pitäisi opettaa.
Kyllä vanhemmat on vastuussa lapsitaan. Ei se uusi äiti kaikkea ehdi, kun mihen lapset muutenkin on ressaavia ihmisiä. Jos äiti ei viitsi, niin anti olla, ei uusi äiti jaksa ja ehdi, omat on kasvatettu loistaviksi ihmisiksi, omatoimisiksi, niin ei enää muita tarvi opettaa.
Minun miehelläni on huippu lapset tytär lähti peruskoulusta 9 keskiarvolla ja alkaa lukion ja poika kirjoitti hyvin arvosanoin ja pääsi lääkikseen opiskeleen, myös minun lapseni ovat lahjakkaita toinen valmistu insinööriksi ja toinen kauppatieteidenmaisteriksi viime vuonna.
minun lapset aikuisia ja ovat kovia tekeen myös töitä ,samoin mieheni lapset kesätöissä molemmat.
Haista Lissu Paska.
Sano sinä mitä sanot, mutta niin se vain on, että on vanhempien tehtävä huolehtia tuollaisista asioista. Ei se ole uuden puolison ehtimisestä kiinni, vaan siitä, ettei sellaisen asian opettaminen ole uuden puolison tehtävä.
Ja jos uuden puolison 7-vuotias tyttö osaa pyyhkiä pyllynsä, niin ei se tee hänestä välttämättä mitään loistoyksilöä. Se on katsos ihan sellainen perustaito, ja uusi puoliso on nimenomaan halunnut opettaa lapselleen omatoimisuutta ennen koulun alkua. Ei ne opettajat ala koululaisten peppuja pyyhkimään.
Jos lapsen vanhemmat eivät ole laiskuuttaan tai muuten vaan omilleen sellaista opettaneet, siihen on aivan turha vetää uutta puolisoa mukaan. Uudella puolisolla ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa. Eli aivan suotta alat provosoimaan ja kääntämään asian noin, että "ahaa, uusikon lapset osaa pyyhkiä p-erseen, on ne niin viisaita". Siis tuohan on ihan puhdasta v-ittuilua.
Mutta ihmettelen, että tyttö saatetaan kohta koulutielle, opetetaan pyöräilemään yksin kouluun, mutta ei opeteta pyyhkimään vessassa. Ihan itseäni ylistämättä ja kehumatta. En väitä olevani mikään maailman viisain ja mahtavin. Mutta ihmettelen silti.