Expoikaystävä

Kyllähän se vähän niin on, että vaikka kuinka luvataan pysyä kavereina, siitä harvemmin tulee mitään. Täytyy olla todella todella hyvät välit ja avoin kaveruussuhde, eikä minkäännäköistä mustasukkaisuutta toista kohtaan, jos kavereina pystyy jatkamaan.
Itse erosin poikakaveristani alkukesästä ja lupasimme pysyvämme kavereina/ystävinä. Kyllä toki toimeen tulemme, mutta en halua kertoa hänelle mitään esim. uusista miestuttavuuksistani, koska tietäisin hänen vain loukkaantuvan. Asiaa helpottaa, että hän asuu suht kaukana. Mutta en liiemmin tunne tarvetta jutustella hänen kanssaan päivän tapahtumista tai muustakaan sellaisesta.
Veikkaan, että tämä kaveruusjuttu kaatuu juuri niihin suuriin tunteisiin ja läheisyyteen ja avoimuuteen menneisyydessä. Sitä on ollut ikäänkuin avoin kirja toiselle ja sitten ... ei olekaan enää mitään. Jättäjän näkökulmasta voisin sanoa, että kun tunteet haihtuvat, ei ole enää sitä kipinää tai halua olla toiselle kuin avoin kirja tai ylipäätään mitään. Siksipä luulen, että myös kaverina pysyminen on vaikeaa. Jätetylle dramaattinen lausahdus, "mä annoin sulle kaikkeni ja luotin suhun, sitten petit mut", käy varmasti hyvin kuvaamaan juuri sitä miksi ei enää pysty jatkamaan normaalisti toisen kanssa.
Ainahan löytyy niitä lieventäviä asianhaaroja ja muita mutkia, mutta näin suurpiirteisesti pohdittuna tulin tähän tulokseen.

Mulla on täsmälleen sama tilanne( lukioo myöten). Paitsi että me ei edes moikata toisillemme.. En tiiä mitä tekisin.. On niin turhauttavaa heittää hukkaan ne melkein kaks vuotta mitä meillä oli.. Tuntuu etten oikeesti kestä enää....

ei sille voi mitään. en tiiä kumpi jätti kumman mutta yleensä jätetty (vrsinkin jos on kundi)
joko suuttuu ja alkaa vihata tai kostaa..