Piirtelen koulussa ja kaikialla aina paperiin, ja kaikki koulu kirjat, vihot ja muut on töherryksissä!kotona on piirustus lehtiö ja piirtelen siihen.Oon myös tosi paljon yksin, mulla ei oo mitenkään kovin sosiallinen seura elämä....kuunteleln musiikkia ja haveileen suurista asioista, mm.hollywood tähteydestä, julkisuudesta, jne.Saatan jopa tunnin itsekseni haaveiilla jotain....Ja ne mun piirustukset on aina ihmisii, sellasii "pila piirustuksii", naisista, joille suunnittelen vartalot, hiukset, ja vaatteet, ne ei oo yhtään realistisia...tosi värikkäitä.Alotin sen tyttöjen ja prinsessojen piirtelyn n.3-4 vuotiaana, aluks ne oli ihan sotkuja ja tikku-ukkoja, mutta siitä se alko kehittymään.Koulussa opettajat ja oppilaat valittivat, että älä sotke kirjoja papereita, mutta en ikinä kuuntele, oon omassa maailmassa ja piirtelen tyttöjä.Tykkään paljon muodista, ja oon alottanut mainosmallintyöt, oonkin luultavasti tulevaisuudessa malli.Tein netissä yhen ammatinvalinta testin, niin mulle tuli, et kantsis mennä opiskelemaan taideteollisille aloille, esim.helsinkiin.Kun olin vauva, niin kuulemma mun iso vanhemmat&äiti ja iskä sano et musta tulee isona varmasti kirjailija tai taiteilija :D, pitää kattoo...Rakastan paljon elokuvia, varsinkin vanhan aikasia, elän jotenkin ei aikakaudella kun pitäs, esim.musiikissa.En kuulu ollenkaan massaan, uskon erottuvani joukosta.Mua on myös ala-aste ajoista saakka pidetty outona, oon tosi hiljaa aina koulussa, piirtelen iteksen ja haaveilen...siitä on jopa valitettu vanhemmille silloin...Ja keksin paljon outoja asiota päässäni...Luen myös paljon, mm.Marie antoinetista kertovia kirjoja, marilyn monroeta ihailen jne....
Osaako joku sanoa, oonko luova, ja oisko musta ainesta taiteilijaks, näyttelijäks ynm? :)
Osaako joku sanoa, oonko luova, ja oisko musta ainesta taiteilijaks, näyttelijäks ynm? :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis mihin suuntaan tunnet itse eniten vetoa. Ei mikään taiteilija, näyttelijä yms. oo mitään jatkuvaa glamouria. Se on kovaa työtä, ja siitä saa suurimmaks osaks palkaksi vain paskaa. Ei ihmisiä kiinnosta, taide on pienen piirin juttu niinkuin Tor Arne sanoi. Jos olet valmis uhraamaan kaiken ja tajuat että vasta kuoleman jälkeen saat arvostusta jos sillonkaan niin go ahead. Itse taistelin tosi pitkään sitä vastaan että ryhtyisin taiteilijaksi, mutta sisäinen palo oli liian kova. En voi elää ilman maalausta. Taiteilijan pitää nykyisin tehdä videoo, performanssia, käsitetaidetta, ei pelkkä maalaus riitä enää ellei sitten oo todella hyvä. Pitää seurata kansainvälisiä trendejä, käydä biennaaleissa, lukea lehtiä, analysoida mikä on hyvää, mikä on huonoa, miks jotain arvostetaan, miksi jostain ei pidetä, käydä gallerioissa, verkostoitua, tyrkyttää itseään. Ensiksi kuitenkin pitää olla ihan saatanan hyvä maalari ja opiskella hyvässä koulussa. Missään alfa-artista ei tule mitään arvostusta tippumaan. Vähintään Kuvataideakatemia tai ulkomailla joku vastaava yliopisto. Ja tietenkin siellä jo koulun omaan galleriaan töitä.
Mutta jos olet valmis siihen että kaikki mitä teet tullaan haukkumaan lyttyyn ja nauramaan sulle ja ehkä kuoleman jälkeen ymmärtämään mitä teit niin sitten :) No ei tilanne ehkä noin ole, mutta esim. Amelie Von Wulffen valitsi taiteen tekemisen perheen sijasta ja on nyt Saksassa ykkösnaismaalareita. Eli uhrauksia pitää tehdä, mutta jos olet määrätietoinen ja valmis panostamaan kaiken. Taiteilijan pitää olla kova ja määrätietoinen tyyppi, ainakin menestyvän, haaveilija ei riitä. Sitäpaitsi nykyisin kaikki haluaa opiskella taideteollisia aloja. Ehkä kannattaa vaan opiskella lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi. Saa parempaa palkkaa ja kaikki mitä teet niin ei haukuta ja lytätä. En tiedä.. mutta jos tunnet että haluut todella tehdä taidetta.. niin sitten.
Sori jos tuli tylsä ja ei kannustava viesti mutta joo.. onneks on internet ja voit alkaa seurata vaikka www.contemporaryartdaily.com ja muita taideblogeja ja lukea lehtiä että ymmärrät edes mistä nykytaide on... mutta maalata kannattaa.. se on parasta terapiaa in my opinion. Ok, peace, I'm out!