Itseltäni tyttöystäväni kuoli samalla viikolla kun kesälomani alkoi ja olen surrut koko lomani. On tämäkin tapa viettää lomaa. :( En tässä halua eritellä asiaa tarkemmin. Tässä vaan suru valtaa taas mieleni eikä oikeen saa nukutuksi.
Tätä unettomuutta on kestänyt läpi suruni. En edes muista milloin oisin viimeksi nukkunut hyvin.
Olisiko täällä muita nuoria jotka ovat käyneet/käyvät samaa läpi?
Kiitän jo vastauksista.
Tätä unettomuutta on kestänyt läpi suruni. En edes muista milloin oisin viimeksi nukkunut hyvin.
Olisiko täällä muita nuoria jotka ovat käyneet/käyvät samaa läpi?
Kiitän jo vastauksista.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Voi kamalaa. Otan osaa
Mä menetin just ennen kesälomaa mun rakkaan ystävän ja meil oli juttu just sillee aluillaa :'( mä oon tyttö ja hän oli poika, enkä mä ehtiny sanoo viel et mä rakastan sitä sillee
Otan osaa ja varmaan ihan hirveää :‘( jos joku minulle läheinen on kuollut niin ajattelen aina että näen hänet vielä taivaassa :) ja voimia
Pahoitteluni! Koko lomahan tossa pilaantuu. Lomalla pitäis olla kivaa, mutta nyt se onkin suruntäyteinen... Voimia!
Tämä koko kesä on ollut melkein pelkää surua.
Tälläistä elämän tilannetta ei toivoisi kenellekään.
Kiitos jo tulleista vastauksista
Niin olisiko täällä mahdollisesti muita saman kokeneita?
Haluaisin jutella asiasta mutta se olisi helpompaa kuin se toinenkin olisi kokenut tämän saman tuskan jota itse käyn läpi.
Laitatko viestii [email protected]
Kiitos
Niin olisiko täällä mahdollisesti muita saman kokeneita?
mun tyttöystävä murhattiin 2,5 sitten :(
Tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu. :(
Yritä vaan jaksaa tätä elämää jotenkin.
Puhu ystävillesi jos vaan mahdollista.
Mäkin menetin mun rakkaan :(
On siitä jo aikaa mut kyl mä vielä ne meijän muistot muistan
Ja olen päässyt monesti yli siitä ja ollut uusiakin
mutta aina joskus se saa surulliseks etten näe häntä :/
Saako kysyä mihin kuoli ;/;/
En haluaisi tähän sitä kertoa.
Kanssasi olisi kyllä hyvä jutella kyseisestä aiheesta jollain tapaa...
esim s-postitse?
Moni joka ei ole tätä kokenut ei osaa sillä tavalla auttaa kun ne jotka ovat saman surun käyneet läpi.
totta turiset gepardu92 älä masennu sulla vielä elämää edessä
Joo onhan mulla sitä "elämää" mut mun on edelleen vaikee uskoo mihinkään hyvään :(
Pakko vaan yrittää jaksaa :(
Oma tyttöystäväni kuoli anoreksiaan alkukeväästä. Kohta on mennyt puoli vuotta ja vaikea masennkseni alkaa hellittämään otettaan. Olen pian valmis jatkamaan elämää mutta arpi joka jäi sydämmeeni ei ikinä voi parantua. Sen kivun ja muistojen kanssa on vain opittava elämään kunnes aika hitaasti lievittää kipua kun uusia ihmisiä tulee elämään. Kipu ei katoa mutta se helpottaa mitä pitemmälle tapahtumista mennään.
Otan osaa. Tiedän miltä tuntuu menettää rakkaansa. Minä esimerkiksi en koskaan saanut hyvätellä häntä ja asiat yritettiin salata minulta.. Ne päivät olivat helvetti maan päällä.
Minulle koko kesä on ollut helvettiä vaikka olenkin (vielä toistaiseksi) elossa. :(
Ymmärrän sua täysin. Ite oon 19v, ja mun miesystävä kuoli kohta kaksi vuotta sitten kolarin jälkeiseen kipuun sairaalassa. Se oli kova paikka kun ite näki kun toinen kuoli, etenkin kun kyseessä oli oma rakas. Nään siitä painajaisia vieläkin välillä. Ja kuoleman jälkeen syytin itseäni hänen kuolemasta... siitä ei sen enempää, mutta ajattele, että asiat voisi olla vielä huonomminkin. Tottakai se on vaikeaa mutta aika parantaa haavat ja elämä jatkuu! Jakselemisia sulle ystävä
Kiitos sinulle.
Tästä asiasta olisi todella mukava jutella jonkun kanssa joka on saman kokenut.
Ne jotka eivät ole tätä kokeneet eivät osaa sillä samalla tavalla auttaa.
Niin olisiko täällä mahdollisesti muita saman surun kokeneita?
Voi ei!:( ite en oo kokenut samaa, mutta kesäloman alussa isoisäni kuoli. Ei ole tietenkää sama asia mutta tärkeä se oli mulle:(
Suruun voi auttaa ihan tavallisetkin asiat esim. Syö suklaata, kirjota tunteet, paperille, kuuntele musiikkia, lenkkeile mutta tärkeitä on itkeä. Sun voi olla hetkeen sitoutua kehenkään, mutta yritä kestää! Hyvät ystävät voi kanssa auttaa selviytymään. Tsemppii sulle!:) ja anteeksi että en osaa auttaa enempää.^^
Oh piti kirjoittaa "sun voi olla vaikea hetkeen sitoutua kehenkään" ^^
Mun tyttöystävä tappo ittensä hieman ennen koulujen loppumista...:'( Tiedän miltä sevä tuntuu, se on ihan hirveää:( ei tässä muu auta, elämää täytyy vaan jatkaa.
Voimia sinullekin!
Siis oikeesti?
Kuka tervejärkinen tappaa itsensä?
Kannattas vähän miettiä ennen kun menee tappamaan itsensä.
Sitä ei voi sitten enään perua kun hyppäät katolt alas ja sitkun putoot ajattelet samalla et ehkä tää ei ollutkaan hyvä idea.
Mutta jos tyttöystäväsi tosiaan halusi tappaa ittensä niin sit tappo.
Ei hätää hän on taivaassa tai sitten jos hän on ollut ilkeä ja paha eikä saa syntejänsä anteeksi niin sitten sie paikas...
Kyllä tämä vaan on hirveää luettavaa kun ajattelee minkälaista surua toiset kestää,
Voimia kaikille.
http://www.youtube.com/watch?v=U_X0oHLtvU4
Oho ompas tullu kommentteja viimeisimmän käyntini jälkeen.
Juuri tuollaista "pakko jaksaa" selitystä olen kuullut monelta ystävältäni.
Tälläisessa tilanteessa näkee ketkä on oikeita ystävii.
Saan kiittää ystäviäni todella paljosta että vielä tässä kirjoittelen.
Yksin ei saisi tälläisessa tilanteessa jäädä.
Tästä olisi kiva jutella jonkun saman kokeneen kanssa. Yksi ystäväni on käynyt tämän läpi hän sanoi että "sulla voi mennä surussasi kuukaus tai 5 vuotta" sekin on kai yksilöllistä. On minulla käynyt ITSEMURHA mielessä moneen kertaan tänä kesänä. Vaikea sitä myönteistä on tästä elämästä edelleenkään löytää.
^^^Noin olen ajatellut kun tilanteeni on ollut pahimmillaan.
Sen olen huomannut että musiikki tosiaan vaikuttaa ihmis mieleen. Eikä se ole pelkkä "tieteellinen fakta".