Olen 13-vuotias tyttö.
Minulla on 4- vuotias kissa ja
veli joka on 11-vuotta.
Haluaisin saksanpaimenkoiran,mutta äitini sanoo että se on liian "iso".
Miten saisin äidin vakuutettua että osaan hoitaa koiraa vaikka se olisi iso?
Ajattelin hankkia ensin pennun kouluttaa sen jolloin se osaa käyttäytyä kun kasvaa.
Minulla on 4- vuotias kissa ja
veli joka on 11-vuotta.
Haluaisin saksanpaimenkoiran,mutta äitini sanoo että se on liian "iso".
Miten saisin äidin vakuutettua että osaan hoitaa koiraa vaikka se olisi iso?
Ajattelin hankkia ensin pennun kouluttaa sen jolloin se osaa käyttäytyä kun kasvaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kunpa se menisikin aina niin...
Kaikki ajattelevat pennun ottaessaan kouluttavansa siitä ihanasti käyttäytyvän aikuisen koiran. Mutta monet myös epäonnistuvat, on niin monia asioita, joissa homma voi mennä pieleen. Erityisesti ensimmäisen koiran kohdalla.
Olen kyllä äitisi kannalla, sakemanni on aikuisen koira. Sen kouluttajalla pitää olla arvovaltaa, ja sitä on lapsen aika mahdoton saada. Se tulee kokemuksen myötä.
Ensimmäisen koiran (jokaiselle) on hyvä olla sen kokoinen, että sen tarvittaessa fyysisesti hallitsee. Unohda sakut muutamaksi vuodeksi ja mieti muitakin vaihtoehtoja.
Tässä tulikin jo tuo mitä olisin itse sanonut.
Koiran ulkoiluttajan pitää pystyä hallitsemaan koira myös fyysisesti, vaikka olisi kuinka koulutettu koira ja osaava emäntä tai isäntä.
Saksanpaimenkoira ei kuulosta parhaalta vaihtoehdolta, mutta koirarotuja on paljon paljon muitakin.
Niin kauan kuin elätte vanhempienne taloudessa, saavat he päättää tuleeko lemmikkejä vai ei.
Muutenkin voi olla parempi että palaatte asiaan aikaisintaan 10 - 15 vuoden kuluttua, kun elämäntilanteenne on vakuuntunut.
Koiran koossa ei ole ongelmana se, että se olisi jotenkin raskaampi hoitaa, vaan se on hankala hallita fyysisesti hätätilanteessa.
Isoilla koirilla saattaa myös pentuikä kestää kauemmin, siis se aikuisen saksanpaimenkoiran kokoinen luffe voi vielä käyttäytyä kuin pieni pentu, hyppiä yms. vielä parivuotiaana. Itse olet tuolloin vielä kasvuiässä, miten estät isoa koiraa kaatamasta mummoja silkkaa innostuneisuuttaan? Vaikka koira olisi kiltti, se voi aiheuttaa vaaratilanteita pelkällä koollaan, jos et saa pidettyä sitä paikoillaan.
Tietysti iso koira vaatii myös pitempiä lenkkejäkin, karvaa siitä lähtee enemmän jne.
Pennun kouluttaminenkaan ei ole niin helppoa, kuin kuvittelisi. Saksanpaimenkoirissakin voi nykyisellään olla sekä jääräpäitä että hermoheikkoja, niiden erottaminen toisistaan pentuiällä on vaikeaa. Saksanpaimenkoira kaipaa myös vahvaa johtajaa sekä paljon tekemistä, ettei turhaudu. Ei siitä ole ensimmäiseksi koiraksi, varsinkaan nuorelle.
Jos pidät älykkäistä palveluskoirista, olisiko lapinporokoira mitään? Ei siis lapinkoira, vaan lapinporokoira.
Fiksu ja energinen rotu, kuitenkin hieman sakemannia helpompi ja myös terveempi. Ihmisille usein hyvin lempeä, kiintyy heihin. Pystyt korvat, joillain myös hieman sakemannimaista väritystä, mutta painaa aikuisena noin 20 kg ja säkää puolisen metriä, joten paljon helpompi käsitellä. On kuitenkin ihan koiran kokoinen ja näköinen koira.
Kuule,
mä tiiän että sä haluisit kovasti sakemannia. Onhan se munkin suosikkirotu, oon suunnilleen saman ikänen kuin sä. Mäkin oon aina kuvitellut että koulutan pennun hyvin ja käyn tokokursseilla jne, mutta se ei oo niin helppoa. Meillä on kotona tosin ollut aina jokin iso koira, joten 'koirattomuus' ei oo ollut ongelma. En todellakaan olis osannut tai peräti jaksanut hoitaa ihan yksin meiän entistä sakemannia, vaikka olisin kuinka kuvitellut ja suunnitellut miten koulutan sen ja harrastan sen kanssa kaikkea ja että siitä tulisi mahtava koira. Ihan tosi, kouluttaminen ei oo yhtään niin helppoa kuin kuvitteletkaan. Mä tiiän et sä ajattelet että mä oon nyt tämmönen nipottaja ja että kyllä sä pärjäät sakemannin kanssa, mutta niin vain ei ole. Toki en voi väittää ettetkö pärjäisi, enhän mä edes tunne sua. Esimerkiksi mä saan muutaman viikon päästä kääpiösnautseri-terrieri-bolognese mix pennun, jota on huomattavasti helpompi hallita kuin isoa koiraa. Ajatushan tuntui aika kaukaiselta aluksi; pieni koira. Mut sit kun mietin asiaa, niin se tuntui uskomattoman hyvältä. Pieni koira voi ihan hyvin olla yhtä ihana kuin isokin. Varsinkin tää yksilö minkä saan, on tosi persoonallinen ja energinen tapaus, ja siinä voi olla ihan yhtä paljon työtä ja iloa kuin vaikka sakemannin pennun kanssakin.
No, sä voisit ajatella jotain muutakin rotua. Niinkuin edellisessäkin luki, niin lapinporokoira on tosi hyvä yks vaihtoehto.
Ja kaikki koirat on yksilöitä. Sakemannejakin on erilaisia.
Jos sä oikeesti ymmärrät että ison koiran kanssa eläminen ei ole aina ruusuilla tanssimista, ja että koiran hoito vaatii sulta tosi paljon aikaa ja vaivaa ja oot valmis ottamaan sen riskin, ettei sulla jää paljon vapaa-aikaa kavereiden kanssa hengailuun yms, sä voisit olla ihan kelpo-omistaja. Sulla täytyy kuitenkin olla joku asiantunteva henkilö joka osaa auttaa jos tulee ongelmia koiran kanssa.
Sano äitilles että sä oikeesti haluut tätä. Ja että sakemanni on kuin pieni koira, mutta isompi. Ja sä oot valmis tekemään töitä ja jättämään kavereitten kanssa oleskelun pois koiran takia, eikä äitis tarvitsisi osallistua koiran hoitoon ellei ole pakkotilanne.
Sori, oon vähän avuton tämmösis asioissa :'D