Miksi et anna anteeksi?

Siksi ettei sillä ole enää väliä. Elämä jatkuu.

Ehkä et ole antanut itse.

Ne on jo vanhoja juttuja. Sä oot saanut ne suurimmilta osilta anteeksi, koska et pahaa tarkoittanut etkä oikeesti tietänyt montakaan asiaa musta, niin et sä voinut tietää. Tuskin kukaan haluaa olla sua kohtaan julma. Ihan varmasti ajattelee ettet ole tehnyt mitään pahaa. Mutta sellaista se on, kun asiat jää oikeassa elämässä sopimatta ja sovintohali tekemättä, että ne ei ihan täysin anteeksi tule annettua, mutta se nyt ei mitään haittaa ja elämä jatkuu. Eihän sulla oo enää paha mieli ja voit mennä nukkumaan?

Vaikka siksi kirjoitti:

Ne on jo vanhoja juttuja. Sä oot saanut ne suurimmilta osilta anteeksi, koska et pahaa tarkoittanut etkä oikeesti tietänyt montakaan asiaa musta, niin et sä voinut tietää. Tuskin kukaan haluaa olla sua kohtaan julma. Ihan varmasti ajattelee ettet ole tehnyt mitään pahaa. Mutta sellaista se on, kun asiat jää oikeassa elämässä sopimatta ja sovintohali tekemättä, että ne ei ihan täysin anteeksi tule annettua, mutta se nyt ei mitään haittaa ja elämä jatkuu. Eihän sulla oo enää paha mieli ja voit mennä nukkumaan?

Lue lisää

On paha mieli. Olet valehdellut minulle.

Luin yhdestä kirjasta kerran, että joskus tietynlaisella luonteenlaadulla varustetut miehet saattavat herättää nuorten ja kokemattomien naisten neitseellisessä sielussa toiveita. Mutta sitten he vilkkaan mielenlaadun omaavina saattavat käyttäytyä niin, että nainen haavoittuu, eikä haava koskaan parane. En olisi uskonut, että minä voisin olla se mies ja sinä voisit olla se nainen. Mitä olenkaan mennyt tekemään?

Ap. kirjoitti:

On paha mieli. Olet valehdellut minulle.

Luin yhdestä kirjasta kerran, että joskus tietynlaisella luonteenlaadulla varustetut miehet saattavat herättää nuorten ja kokemattomien naisten neitseellisessä sielussa toiveita. Mutta sitten he vilkkaan mielenlaadun omaavina saattavat käyttäytyä niin, että nainen haavoittuu, eikä haava koskaan parane. En olisi uskonut, että minä voisin olla se mies ja sinä voisit olla se nainen. Mitä olenkaan mennyt tekemään?

Lue lisää

Mitäköhän kirjoja oot taas lukenut. Ehkä sä haluat ajatella asian olevan noin, mutta se ei oo ihan niin. Mä voin sulle mun neitseelliset kirjoitukset näyttää, niin näet miten asiat meni eikä muhun sattunut sellaisista syistä kun luulit. Mä oon aina ollut vahvasti jalat maassa ja ymmärtänyt paljon.

Ehkä mun ei olisi pitänyt sanoa, että oot saanut täysin anteeksi, kun täysin anteeksi voi varmasti vasta saada sovintohalin kera, joka nyt varmaan on ymmärrettävää. Mutta siksi mä en mielestäni ole sulle yhtään vihainen, kun se ei ollut sun vika ja toisekseen oon antanut niin suurilta osin anteeksi kuin tälleen voi eikä mikään satu enää. Joten ei oo mitään syytä ajatella noin.

Mun mielestä tää asia sattuu suhun nyt paljon siksi, että sulle on tehty lapsena siten, että oot ollut viaton ja sua on satutettu. Mä oon kumminkin nyt aikuinen ja silloinkin melkein eikä muhun satu enää.

Se sovintohali jos oltaisiin saatu aikaan, niin olisit saanut ihan täysin anteeksi ja kaikki katkeruus olisi heitetty pihalle.

Vaikka siksi kirjoitti:

Mitäköhän kirjoja oot taas lukenut. Ehkä sä haluat ajatella asian olevan noin, mutta se ei oo ihan niin. Mä voin sulle mun neitseelliset kirjoitukset näyttää, niin näet miten asiat meni eikä muhun sattunut sellaisista syistä kun luulit. Mä oon aina ollut vahvasti jalat maassa ja ymmärtänyt paljon.

Ehkä mun ei olisi pitänyt sanoa, että oot saanut täysin anteeksi, kun täysin anteeksi voi varmasti vasta saada sovintohalin kera, joka nyt varmaan on ymmärrettävää. Mutta siksi mä en mielestäni ole sulle yhtään vihainen, kun se ei ollut sun vika ja toisekseen oon antanut niin suurilta osin anteeksi kuin tälleen voi eikä mikään satu enää. Joten ei oo mitään syytä ajatella noin.

Mun mielestä tää asia sattuu suhun nyt paljon siksi, että sulle on tehty lapsena siten, että oot ollut viaton ja sua on satutettu. Mä oon kumminkin nyt aikuinen ja silloinkin melkein eikä muhun satu enää.

Se sovintohali jos oltaisiin saatu aikaan, niin olisit saanut ihan täysin anteeksi ja kaikki katkeruus olisi heitetty pihalle.

Lue lisää

No mitä mä edes pyytäisin anteeksi? Sitä, että oon olemassa?

Onko se sun katkeruus sellaista, että sä yrität sitä vaimentaa, mut sit se vaan ryöpsähtää jostain ja kuvittelet, miten isket mua päin näköä?

Ap. kirjoitti:

No mitä mä edes pyytäisin anteeksi? Sitä, että oon olemassa?

Onko se sun katkeruus sellaista, että sä yrität sitä vaimentaa, mut sit se vaan ryöpsähtää jostain ja kuvittelet, miten isket mua päin näköä?

Lue lisää

Sä voisit pyytää anteeksi vaikka sitä, että sä et tehnyt sitä kovin hellästi, kun menit elämässäsi ison harppauksen eteenpäin. Voisit sanoa, että ymmärrät että se satutti mua, mutta et ehkä ymmärtänyt silloin miten paljon. Ehkä ajattelit, että mä oon mennyt jo elämässä ihan mihin suuntiin sattuu ja toimit oletuksen pohjalta sen sijaan, että olisit jutellut mun kanssa aiheesta. Ehkä sua vielä satutti mun mennyt käytös ja toimit vaan samalla tavalla kuin minä tein, kun en mäkään tajunnut miten paljon sua satutin. Ehkä tuo voisi olla ihan hyvä anteeksipyyntö. Sanoa, että on pahoillaan ettei aina kohdellut hellästi ja jutellut asioista ennen kuin toimi. Ihan sama anteeksipyyntö kuin mullakin sulle.

Ja se aina auttaa toista, kun vaan kertoo että mitä ajatteli ja miksi teki niin tai ei osannut tehdä toisin. Ne auttaa ymmärtämään laajasti ja se auttaa antamaan anteeksi. Oot oikeassa ettei sulla oo mitään selkeää anteeksipyydettävää, tiedän sen koska ne asiat on ymmärrettäviä, mitä tapahtui. Mutta kertoa olevasi pahoillasi niistä asioista mitkä satutti mua, jos kerron millaiset hetket ne oli. Ja sama tietysti toisinpäin.

Se katkeruus on aika vaimeaa, mutta se tulee sellaisena lievänä tunteettomuutena esiin ja huitasen vaan kädellä ajatukset susta pois, kun en jaksa enää ajatella, sellaista se on se pieni katkeruuden ryöpsy. Ei tee mieli motata mitenkään. Mun tunteet on lämpimiä sua kohtaan, mutta se ihan lievästi nousee joskus, kun asioita ei oo todella selvitetty.

Vaikka siksi kirjoitti:

Sä voisit pyytää anteeksi vaikka sitä, että sä et tehnyt sitä kovin hellästi, kun menit elämässäsi ison harppauksen eteenpäin. Voisit sanoa, että ymmärrät että se satutti mua, mutta et ehkä ymmärtänyt silloin miten paljon. Ehkä ajattelit, että mä oon mennyt jo elämässä ihan mihin suuntiin sattuu ja toimit oletuksen pohjalta sen sijaan, että olisit jutellut mun kanssa aiheesta. Ehkä sua vielä satutti mun mennyt käytös ja toimit vaan samalla tavalla kuin minä tein, kun en mäkään tajunnut miten paljon sua satutin. Ehkä tuo voisi olla ihan hyvä anteeksipyyntö. Sanoa, että on pahoillaan ettei aina kohdellut hellästi ja jutellut asioista ennen kuin toimi. Ihan sama anteeksipyyntö kuin mullakin sulle.

Ja se aina auttaa toista, kun vaan kertoo että mitä ajatteli ja miksi teki niin tai ei osannut tehdä toisin. Ne auttaa ymmärtämään laajasti ja se auttaa antamaan anteeksi. Oot oikeassa ettei sulla oo mitään selkeää anteeksipyydettävää, tiedän sen koska ne asiat on ymmärrettäviä, mitä tapahtui. Mutta kertoa olevasi pahoillasi niistä asioista mitkä satutti mua, jos kerron millaiset hetket ne oli. Ja sama tietysti toisinpäin.

Se katkeruus on aika vaimeaa, mutta se tulee sellaisena lievänä tunteettomuutena esiin ja huitasen vaan kädellä ajatukset susta pois, kun en jaksa enää ajatella, sellaista se on se pieni katkeruuden ryöpsy. Ei tee mieli motata mitenkään. Mun tunteet on lämpimiä sua kohtaan, mutta se ihan lievästi nousee joskus, kun asioita ei oo todella selvitetty.

Lue lisää

Ai semmonen ajatus nousee, että mokomakin typerä pojankloppi, että mitäs väliä hänellä on? Toi katkeruuden "ryöpsy" oli niin söpösti sanottu. Mun olis pitänyt olla koko ajan hyvin hellävarainen sinun kanssasi. Tiedätkö mä oon nyt päättäny olla sulle kiltti, vaikka se katkeruus ryöpsähtelisi sieltä vähän pintaan.

Kerro nyt, millaiset ne hetket oli. Mun täytyy saada tietää.

Ap. kirjoitti:

Ai semmonen ajatus nousee, että mokomakin typerä pojankloppi, että mitäs väliä hänellä on? Toi katkeruuden "ryöpsy" oli niin söpösti sanottu. Mun olis pitänyt olla koko ajan hyvin hellävarainen sinun kanssasi. Tiedätkö mä oon nyt päättäny olla sulle kiltti, vaikka se katkeruus ryöpsähtelisi sieltä vähän pintaan.

Kerro nyt, millaiset ne hetket oli. Mun täytyy saada tietää.

Lue lisää

Miksi haluat tietää? Kerro miksi?

ap. sanohan kirjoitti:

Miksi haluat tietää? Kerro miksi?

?

ap. sanohan kirjoitti:

Miksi haluat tietää? Kerro miksi?

Siksi, koska olet aiemminkin kertonut niistä jotain, ja ne mielikuvat piinaavat minua. Haluan selvyyden asiaan.

Ap. kirjoitti:

Siksi, koska olet aiemminkin kertonut niistä jotain, ja ne mielikuvat piinaavat minua. Haluan selvyyden asiaan.

Itse tulen katkeraksi silloin, kun joku ihminen muuttuu yllättäen hyvin toisenlaiseksi. Lämpimästä kylmäksi ja etäiseksi.

roolia ei jaettu kirjoitti:

Itse tulen katkeraksi silloin, kun joku ihminen muuttuu yllättäen hyvin toisenlaiseksi. Lämpimästä kylmäksi ja etäiseksi.

Jospa se johtuisi siitä, että se vaan yrittää sinnitellä sen päivän loppuun saakka? Mitä, jos se on nukkunut edellisenä yönä vaikka kolme tuntia, ja sitä edellisenä kaksi?

Ap. kirjoitti:

Jospa se johtuisi siitä, että se vaan yrittää sinnitellä sen päivän loppuun saakka? Mitä, jos se on nukkunut edellisenä yönä vaikka kolme tuntia, ja sitä edellisenä kaksi?

Lue lisää

Huomasin kyllä väsymyksen. Miksi se valvoo niin paljon?

roolia ei jaettu kirjoitti:

Huomasin kyllä väsymyksen. Miksi se valvoo niin paljon?

Siksi, koska yön kauhut piinaavat sitä. Se miettii kaikenlaista. Elämän myrskyt on sellaisia.

Ap. kirjoitti:

Siksi, koska yön kauhut piinaavat sitä. Se miettii kaikenlaista. Elämän myrskyt on sellaisia.

Ei ole oikeita sanoja, joilla sua lohduttaa. Sipaisen poskea sitten. Hyvää yötä.

poistun nyt kirjoitti:

Ei ole oikeita sanoja, joilla sua lohduttaa. Sipaisen poskea sitten. Hyvää yötä.

Hyvää yötä. :) Muistan kun sipaisin poskeasi silloin kauan sitten. Tein sen, koska olit niin... no ei nyt lähdetä tälle linjalle... Mutta sitä minun ei olisi pitänyt tehdä.

Siitä etäisyyden otosta vielä sen verran, että taisin säikähtää vähän kun paljastit sen yhden jutun. Ajattelin, että jos saat selville missä mennään mun puolelta, niin sitten tulee tupenrapinat. Alitajuinen reaktio vähän vetäytyä joissakin tilanteissa. Pyydän anteexi. En tajunnut ollenkaan. Ja, jotkin sinun kannanottosi ruhjoivat sieluani. Jotkin niistä hetkistä piinasivat minua. Erityisesti se kun kerroit miten valistunut mielestäsi olen, satutti. Se oli fiasko. Mä oon vähän allerginen sellaiselle. Asetuit mua vastaan. Silloin mä ajattelin, että okei... vai sellaista. Mut samalla mä ajattelin, että oletpas sinä söpö siinä tunaroinnissasi.

poistun nyt kirjoitti:

Ei ole oikeita sanoja, joilla sua lohduttaa. Sipaisen poskea sitten. Hyvää yötä.

Niin ja kyllä mä nykyään nukun ihan hyvin. Melkein kaikkina öinä.

Ap. kirjoitti:

Niin ja kyllä mä nykyään nukun ihan hyvin. Melkein kaikkina öinä.

Sinä olet äärimmäisen ärsyttävä persoona ja paino sanalla äärimmäisen. Kyllä olinkin hukassa, mutta siihen oli omat syynsä, eikä sun käytös yhtään auttanut asiaa. Sulla oli sellainen ylimielinen ote kaikkeen. Olet omahyväisyydessäsi ja kaikessa mitä teet niin äärimmäisen tunteeton.

nuku kuule rauhassa kirjoitti:

Sinä olet äärimmäisen ärsyttävä persoona ja paino sanalla äärimmäisen. Kyllä olinkin hukassa, mutta siihen oli omat syynsä, eikä sun käytös yhtään auttanut asiaa. Sulla oli sellainen ylimielinen ote kaikkeen. Olet omahyväisyydessäsi ja kaikessa mitä teet niin äärimmäisen tunteeton.

Lue lisää

Olen varmaan ärsyttävä. Siitä todistaa se, että ärsyynnyt mulle koko ajan. Ja ylimielinen ote... ehkäpä. Sulla oli muuten sama ote. Ollaan samiksii. Olenko omahyväinen? No, paha mennä sanomaan. Mitähän sä tuolla tarkoitat? Miten olen tunteeton? Ootko sattunu huomaamaan, että olen mies?

Mä nyt kysyn vielä, vaikka tää leikki on leikitty...

Nyt me osuttiin siihen kipukohtaan. Tuskallista taitaa olla. Sä tuomitset itsesi, en minä. Sä luulet, että mä tuomitsen.

nuku kuule rauhassa kirjoitti:

Sinä olet äärimmäisen ärsyttävä persoona ja paino sanalla äärimmäisen. Kyllä olinkin hukassa, mutta siihen oli omat syynsä, eikä sun käytös yhtään auttanut asiaa. Sulla oli sellainen ylimielinen ote kaikkeen. Olet omahyväisyydessäsi ja kaikessa mitä teet niin äärimmäisen tunteeton.

Lue lisää

Kyllähän me säädettiin. Olisinhan mä voinut olla luontevampi, mutta kun just sinä päivänä mä olin ehkä väsyneempi kuin koskaan olinkaan, ja mä olin vielä kipeä vähän. Koittaisit nyt ymmärtää. Se päivä oli muutenkin mikä se oli. Ja en mä sulle suuttunut. Ajattelin vaan, että onpas tämä nyt pashaa koko touhu, että mistään ei tule mitään.

Ap. kirjoitti:

Olen varmaan ärsyttävä. Siitä todistaa se, että ärsyynnyt mulle koko ajan. Ja ylimielinen ote... ehkäpä. Sulla oli muuten sama ote. Ollaan samiksii. Olenko omahyväinen? No, paha mennä sanomaan. Mitähän sä tuolla tarkoitat? Miten olen tunteeton? Ootko sattunu huomaamaan, että olen mies?

Mä nyt kysyn vielä, vaikka tää leikki on leikitty...

Nyt me osuttiin siihen kipukohtaan. Tuskallista taitaa olla. Sä tuomitset itsesi, en minä. Sä luulet, että mä tuomitsen.

Lue lisää

No joo. Kyllähän sä olit vähän sellaisen oloinen mies, etten voinut sulle mitään. Totta puhuen, et ole mitenkään kovin ylimielinen. Ihan tavallinen vain. Totta on myös, että ärsyynnyin lähinnä omista tunteistani. Tiedätkö loppujen lopuksi mulle on ihan sama tuomitsetko mua vai et. Ei tässä isompaa draamaa ole. Pahoittelen kuitenkin, kun olen loukannut ilmeisesti jotenkin. On ollut ihan hyvä opetella tuntemaan itseään, ei huono asia ollenkaan. Halusitko jotenkin näyttää mulle jotain itsestäni vai mitä?

Ap. kirjoitti:

Kyllähän me säädettiin. Olisinhan mä voinut olla luontevampi, mutta kun just sinä päivänä mä olin ehkä väsyneempi kuin koskaan olinkaan, ja mä olin vielä kipeä vähän. Koittaisit nyt ymmärtää. Se päivä oli muutenkin mikä se oli. Ja en mä sulle suuttunut. Ajattelin vaan, että onpas tämä nyt pashaa koko touhu, että mistään ei tule mitään.

Lue lisää

Enhän mä vieläkään oikein tiedä, kenen kanssa keskustelen ... jotain tuttua, mutta en tiedä.

käyttäydyin typeräst kirjoitti:

No joo. Kyllähän sä olit vähän sellaisen oloinen mies, etten voinut sulle mitään. Totta puhuen, et ole mitenkään kovin ylimielinen. Ihan tavallinen vain. Totta on myös, että ärsyynnyin lähinnä omista tunteistani. Tiedätkö loppujen lopuksi mulle on ihan sama tuomitsetko mua vai et. Ei tässä isompaa draamaa ole. Pahoittelen kuitenkin, kun olen loukannut ilmeisesti jotenkin. On ollut ihan hyvä opetella tuntemaan itseään, ei huono asia ollenkaan. Halusitko jotenkin näyttää mulle jotain itsestäni vai mitä?

Lue lisää

Ei kun mä hämmennyin ihan totaalisesti. Mä rupesin kelaamaan, että mistä se tietää, kuka sille on kertonut, mitä se oikein tarkoittaa, että onko toi joku heitto vaan, joka ei liity mihinkään. Ja sit mä mietin, että vastaanko mä mitään. Joku sisäinen ääni sanoi, että älä vastaa, anna olla. En pöljä uskonut sitä ääntä, joka on aina oikeassa. Voi että mikä apinanpuolikas minä olen. Ja sit se sun frendis katto siinä silleen "Haa, kiinni jäit", koska se tiesi. No, se nyt oli sellainen väsyneiden aivojen sähläystuokio.

käyttäydyin typeräst kirjoitti:

Enhän mä vieläkään oikein tiedä, kenen kanssa keskustelen ... jotain tuttua, mutta en tiedä.

Ehkä pitäisi tosiaan mennä nukkumaan. Hulluahan tämä on leikkiä täällä ja yö on jo pitkällä...

käyttäydyin typeräst kirjoitti:

Enhän mä vieläkään oikein tiedä, kenen kanssa keskustelen ... jotain tuttua, mutta en tiedä.

Mun tilanne on huonompi. Minä en tiedä mistään mitään. Enkä varsinkaan, että kuka sinä olet. Ei harmainta aavistustakaan.

näin kävi joo kirjoitti:

Ehkä pitäisi tosiaan mennä nukkumaan. Hulluahan tämä on leikkiä täällä ja yö on jo pitkällä...

Joo, mennään nukkumaan. Unohda kaikki. Ei sillä ole enää mitään väliä.

Ap. kirjoitti:

Ei kun mä hämmennyin ihan totaalisesti. Mä rupesin kelaamaan, että mistä se tietää, kuka sille on kertonut, mitä se oikein tarkoittaa, että onko toi joku heitto vaan, joka ei liity mihinkään. Ja sit mä mietin, että vastaanko mä mitään. Joku sisäinen ääni sanoi, että älä vastaa, anna olla. En pöljä uskonut sitä ääntä, joka on aina oikeassa. Voi että mikä apinanpuolikas minä olen. Ja sit se sun frendis katto siinä silleen "Haa, kiinni jäit", koska se tiesi. No, se nyt oli sellainen väsyneiden aivojen sähläystuokio.

Lue lisää

Nyt en kuule ymmärrä yhtään, mitä mongerrat. Ei se haittaa :D Ehkä me ei vain tunneta lainkaan toisiamme ja väsyneenä täällä sepitellään tarinoita.

Näin menöö kirjoitti:

Nyt en kuule ymmärrä yhtään, mitä mongerrat. Ei se haittaa :D Ehkä me ei vain tunneta lainkaan toisiamme ja väsyneenä täällä sepitellään tarinoita.

...tai sitten tiedän hyvinkin, mutta ei se haittaa.

Näin menöö kirjoitti:

Nyt en kuule ymmärrä yhtään, mitä mongerrat. Ei se haittaa :D Ehkä me ei vain tunneta lainkaan toisiamme ja väsyneenä täällä sepitellään tarinoita.

Ei tunneta. Kunhan suolletaan satuja tänne.

Ap. kirjoitti:

Ei tunneta. Kunhan suolletaan satuja tänne.

Sovitaan niin. Mun tilanne hänen suhteensa lähti tavallaan sadusta, joten ihan hyvä veto. Mä odotan, että hän jatkaa sitä tarinaa ja siksi olen täällä.

Siksi vain kirjoitti:

Sovitaan niin. Mun tilanne hänen suhteensa lähti tavallaan sadusta, joten ihan hyvä veto. Mä odotan, että hän jatkaa sitä tarinaa ja siksi olen täällä.

Tarina jatkuu koko ajan. Sano, että kukaan ei tiedä tästä mitään.

Ap. kirjoitti:

Tarina jatkuu koko ajan. Sano, että kukaan ei tiedä tästä mitään.

No ei tietenkään ;) Mitä nyt täällä joristaan privasti. Totta puhuen ei minulla olisi ollut kerrottavaakaan, enkä ole sen tyyppinen, että kertoisin semmoista, mikä ei ulospäin näy. Miten niin?

Ap. kirjoitti:

Tarina jatkuu koko ajan. Sano, että kukaan ei tiedä tästä mitään.

Ja jos tarkoitat sitä toista asiaa, niin kaikki on ok sen suhteen.

Siksi vain kirjoitti:

Ja jos tarkoitat sitä toista asiaa, niin kaikki on ok sen suhteen.

No hyvä. Ootko ikinä aatellu, että mitä jos ne tietäis? Mut hyvää yötä...

Kun näin sut ekaa kertaa, ajattelin, että tää on voimakas nainen..

Ap. kirjoitti:

No hyvä. Ootko ikinä aatellu, että mitä jos ne tietäis? Mut hyvää yötä...

Kun näin sut ekaa kertaa, ajattelin, että tää on voimakas nainen..

En tiedä. Ei semmoinen merkkaa mulle suuremmin. Miksi se vaivaa sinua. Voihan se olla, että on tullut muuten juteltua jotain jonkun kanssa. Pelkkää hyvää, jos siitä jotain olisi sitten joku päätellyt. Voi olla. Jos tietäisit tämänhetkisen tilanteeni niin ymmärtäisit. Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia. Ehkä se voimakas nainenkin on joku muu. Onhan meitä naisia vaikka maailman sivu.

Ap. kirjoitti:

Mun tilanne on huonompi. Minä en tiedä mistään mitään. Enkä varsinkaan, että kuka sinä olet. Ei harmainta aavistustakaan.

Hyvää yötä tuntematon.

Seksikieroutuneisuutta on vaikeaa unohtaa kun maailma on täynnä muitakin joiden kanssa aloittaa?

Ap. kirjoitti:

Joo, mennään nukkumaan. Unohda kaikki. Ei sillä ole enää mitään väliä.

http://www.youtube.com/watch?v=NkvSzLA7_Hw

yhteyden häneen keneltä anteeksiantoa haluat.

Ottamalla suoran kirjoitti:

yhteyden häneen keneltä anteeksiantoa haluat.

En uskalla. Pelkään häntä.

Ap. kirjoitti:

En uskalla. Pelkään häntä.

sit täälläkään itket.

Turhaan kai sä kirjoitti:

sit täälläkään itket.

Mä vähän luulen, että tää homma ei kiikasta nyt lainkaan mistään sellaisesta, mitä mä voisin tehdä, tai mikä olis mun vallasssa.

Turhaan kai sä kirjoitti:

sit täälläkään itket.

Etkö sinä lue sivusta, että tuo Ap. on feikki ja jokin hörhö.

Ap. kirjoitti:

En uskalla. Pelkään häntä.

http://www.youtube.com/watch?v=2VXpskcHIKA

Kun oliskin noin yksinkertaista. Luuletko sä että mä sen naisen fyysisiä voimia pelkään?

Eivät voi antaa anteeksi, mutta sinulla on heihin hyvä yhteys- Sekopää. Häkkieläin.

lue vaikka suoraan äläkä tavaile.

Sussa ei oo mitään sellaista miksi ei voisi antaa anteeksi. Mä vaan tarvitsen sen, että näen toisen silmät ja vaikka olisi vaikea puhua, niin kun näen silmät niin voin sydämessäni antaa anteeksi. Se puhekin auttaa, mutta silmiin katsominen on tärkeintä ja se kaikki pitää kuitata halauksella, niin ne asiat on annettu oikeasti anteeksi. Se ei tapahdu sekunnissa ja se hetki saattaa kestää vaikka tunnin, niin kauan kuin on kestääkseen ja se ei myöskään ala noin vaan, vaan sellaisena avoimena hetkenä yön pimeydessä, kun se asia on tullakseen ulos. Sitten sen voi oikeasti antaa anteeksi. Se on vaan tuon puute, joka sen tekee että sitä ei oo voinut kokonaan antaa anteeksi. Sussa ei ole mitään vikaa.

Luulen, että sä olet vienyt niiltä naisen. Siis seukannut vaikka niiden ex-tyttökamujen kans. Sitä ei mies anna anteeksi koskaan.

Vaikka siksi kirjoitti:

Sussa ei oo mitään sellaista miksi ei voisi antaa anteeksi. Mä vaan tarvitsen sen, että näen toisen silmät ja vaikka olisi vaikea puhua, niin kun näen silmät niin voin sydämessäni antaa anteeksi. Se puhekin auttaa, mutta silmiin katsominen on tärkeintä ja se kaikki pitää kuitata halauksella, niin ne asiat on annettu oikeasti anteeksi. Se ei tapahdu sekunnissa ja se hetki saattaa kestää vaikka tunnin, niin kauan kuin on kestääkseen ja se ei myöskään ala noin vaan, vaan sellaisena avoimena hetkenä yön pimeydessä, kun se asia on tullakseen ulos. Sitten sen voi oikeasti antaa anteeksi. Se on vaan tuon puute, joka sen tekee että sitä ei oo voinut kokonaan antaa anteeksi. Sussa ei ole mitään vikaa.

Lue lisää

Nyt on se hetki. Kakaise kaikki ulos. Blurt it out!

Niih kerta kirjoitti:

Luulen, että sä olet vienyt niiltä naisen. Siis seukannut vaikka niiden ex-tyttökamujen kans. Sitä ei mies anna anteeksi koskaan.

Ei, vaan sanoin ajattelemattomia sanoja. Oon väärä ihminen tekemään niin.

Ap. kirjoitti:

Ei, vaan sanoin ajattelemattomia sanoja. Oon väärä ihminen tekemään niin.

Olitko töykeä tai et halunnut viettää aikaa heidän kanssaan, vai mitä?

Itsekäs ehkä kirjoitti:

Olitko töykeä tai et halunnut viettää aikaa heidän kanssaan, vai mitä?

No, joskus nuorempana pilkkasin (mielestäni hyväntahtoisesti) erään kaverini henkistä kehitystasoa, jota pidimme liian matalana. Hän ei ole voinut antaa sitä anteeksi, vaikka on raavas mies jo nyt. Ongelma oli siinä, että minä olin se varhaiskypsä. Jos joku muu olisi sanonut saman, ei sillä olis ehkä ollut mitään väliä. Pyysin siltä anteeksi kun oltiin jo aikuisia. Sanoi, ettei pysty.

Anteeksiannossa olisi parasta, että toinenkin tietäisi, mitä kadutaan.

Kyllä. Hyvin kirjoitit. Mutta jokin juttu sun sisimmässäs vielä kaihertaa, mitä et ole uskaltanut vielä tuoda esiin.

Ap. kirjoitti:

Kyllä. Hyvin kirjoitit. Mutta jokin juttu sun sisimmässäs vielä kaihertaa, mitä et ole uskaltanut vielä tuoda esiin.

sana joka kalskahtaa.

Oletko itkenyt paljon vuokseni? En tiedä, uskoisinko sitä. Sori. Näin ei saisi sanoa.

Ap. kirjoitti:

Oletko itkenyt paljon vuokseni? En tiedä, uskoisinko sitä. Sori. Näin ei saisi sanoa.

mutta laitoitko sä tänne sen että 35v..ei kyllä uskois jutuista päätellen..varmaan oot joku 17, sulla on pakkomielle siitä naisesta, unohda ja jatka elämää..

Tääkö on nyt taas ne sun todelliset fiilikset siellä naamarin takana? Mä en tajua, miten sä annat ton tapahtua itselles. Miksi sä annat katkeruudelle tuollaisen hirmuvallan sielussasi? Olet ansassa. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mielestäni mä en ihan tota ansaitse. Toi alkaa jo olla nimittäin aika vakavaa. Sulla on masennus ihan selvästi. Ei yksi mies voi aiheuttaa kaikkea tuota. Kerro nyt, että miten me saadaan sun olo paranemaan. Täytyy olla joku ratkaisu tuohon. Sä olet nyt henkisesti väsynyt rankan vuoden jälkeen. Nyt alat etsiä jotain ratkaisua. Mä en sun elämääsi voi tunkea, mutta mä oon virtuaalisesti sun tukena.

Ap. kirjoitti:

Tääkö on nyt taas ne sun todelliset fiilikset siellä naamarin takana? Mä en tajua, miten sä annat ton tapahtua itselles. Miksi sä annat katkeruudelle tuollaisen hirmuvallan sielussasi? Olet ansassa. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mielestäni mä en ihan tota ansaitse. Toi alkaa jo olla nimittäin aika vakavaa. Sulla on masennus ihan selvästi. Ei yksi mies voi aiheuttaa kaikkea tuota. Kerro nyt, että miten me saadaan sun olo paranemaan. Täytyy olla joku ratkaisu tuohon. Sä olet nyt henkisesti väsynyt rankan vuoden jälkeen. Nyt alat etsiä jotain ratkaisua. Mä en sun elämääsi voi tunkea, mutta mä oon virtuaalisesti sun tukena.

Lue lisää

voi vttu todellakin näiden kannsa..

jossakin kohtaa kirjoitti:

voi vttu todellakin näiden kannsa..

Mikä nyt taas vaivaa? Luuletko sä, että mä uskon jonkun satunnaisen lukijan kaivavan tän ketjun jostain sivulta 15, ja kirjoittavan tollasen viestin, joka on niin sinua itseäs?

Etkö sä voi mulle kertoa, mikä painaa? Sulla on masennus ja se on seurausta sun ajatuksista. Jos koittaisit muuttaa niitä ajatuksia vähän toiseen suuntaan?

Ap. kirjoitti:

Mikä nyt taas vaivaa? Luuletko sä, että mä uskon jonkun satunnaisen lukijan kaivavan tän ketjun jostain sivulta 15, ja kirjoittavan tollasen viestin, joka on niin sinua itseäs?

Etkö sä voi mulle kertoa, mikä painaa? Sulla on masennus ja se on seurausta sun ajatuksista. Jos koittaisit muuttaa niitä ajatuksia vähän toiseen suuntaan?

Lue lisää

mikä helvetin " sä " ??

Ap. kirjoitti:

Mikä nyt taas vaivaa? Luuletko sä, että mä uskon jonkun satunnaisen lukijan kaivavan tän ketjun jostain sivulta 15, ja kirjoittavan tollasen viestin, joka on niin sinua itseäs?

Etkö sä voi mulle kertoa, mikä painaa? Sulla on masennus ja se on seurausta sun ajatuksista. Jos koittaisit muuttaa niitä ajatuksia vähän toiseen suuntaan?

Lue lisää

,,luulen. :)

??? ??? ???? kirjoitti:

mikä helvetin " sä " ??

Mitä sä oot juonu?

po¨åpmn kirjoitti:

,,luulen. :)

Älä luule! :)

Mä en ole sua kohtaan katkera. Mä tunnen suunnatonta avuttomuutta ton sun tunnesykkyrämykkyrän edessä. Oonko mä ihminen, jota kohtaan sulla on eniten katkeruutta, vai onko katkeruudesta tullut sulle laajempi ongelma vaikeiden elämänkokemusten myötä, joita sullakin on? Sun luonteessas on selvästi alttiutta kostonhimoon ja katkeruuteen ja me ei voida millään terapiaistunnoilla poistaa sitä syvää katkeruuden juurta. Mutta naiseuteen kuuluu toi piirre. Ehkä mä olen herkullinen maali kaikenlaisille katkeruuden tunteille. Nautitko sä vähän katkerista ja vahingoniloisista ajatuksista? Sellainen vaikutelma vähän syntyy.

Pyydän, että kerrot nyt yhden oikean syyn katkeruudelle. Sellaisenaan. Jokin mitä sanoin.

Ap. kirjoitti:

Mä en ole sua kohtaan katkera. Mä tunnen suunnatonta avuttomuutta ton sun tunnesykkyrämykkyrän edessä. Oonko mä ihminen, jota kohtaan sulla on eniten katkeruutta, vai onko katkeruudesta tullut sulle laajempi ongelma vaikeiden elämänkokemusten myötä, joita sullakin on? Sun luonteessas on selvästi alttiutta kostonhimoon ja katkeruuteen ja me ei voida millään terapiaistunnoilla poistaa sitä syvää katkeruuden juurta. Mutta naiseuteen kuuluu toi piirre. Ehkä mä olen herkullinen maali kaikenlaisille katkeruuden tunteille. Nautitko sä vähän katkerista ja vahingoniloisista ajatuksista? Sellainen vaikutelma vähän syntyy.

Pyydän, että kerrot nyt yhden oikean syyn katkeruudelle. Sellaisenaan. Jokin mitä sanoin.

Lue lisää

olisin ehkä katkera jos olisit onnellinen ilman minuakin?

s.... kirjoitti:

olisin ehkä katkera jos olisit onnellinen ilman minuakin?

Olen onnellinen, mutta se johtuu niistä mun jutuista. Niissä on voimaa. Mä oon kaikkein pahimpienkin sotkujen keskellä usein onnellinen. Mä haluaisin, että sinäkin voisit olla.

Ap. kirjoitti:

Mä en ole sua kohtaan katkera. Mä tunnen suunnatonta avuttomuutta ton sun tunnesykkyrämykkyrän edessä. Oonko mä ihminen, jota kohtaan sulla on eniten katkeruutta, vai onko katkeruudesta tullut sulle laajempi ongelma vaikeiden elämänkokemusten myötä, joita sullakin on? Sun luonteessas on selvästi alttiutta kostonhimoon ja katkeruuteen ja me ei voida millään terapiaistunnoilla poistaa sitä syvää katkeruuden juurta. Mutta naiseuteen kuuluu toi piirre. Ehkä mä olen herkullinen maali kaikenlaisille katkeruuden tunteille. Nautitko sä vähän katkerista ja vahingoniloisista ajatuksista? Sellainen vaikutelma vähän syntyy.

Pyydän, että kerrot nyt yhden oikean syyn katkeruudelle. Sellaisenaan. Jokin mitä sanoin.

Lue lisää

Minulla se on pelko hylkäämisestä ja omasta kelvottomuudesta.Olet heikoilla jos menetät hallinnan tunteen omista tunteista ja antaudut syvien tunteiden vietäväksi. Riski jäädä totaalisen yksin nolattuna kasvaa. Toisen pois työntäminen ja tyly , katkeran oloinen suhtautuminen suojaa tältä prosessilta.

Ehkä ... kirjoitti:

Minulla se on pelko hylkäämisestä ja omasta kelvottomuudesta.Olet heikoilla jos menetät hallinnan tunteen omista tunteista ja antaudut syvien tunteiden vietäväksi. Riski jäädä totaalisen yksin nolattuna kasvaa. Toisen pois työntäminen ja tyly , katkeran oloinen suhtautuminen suojaa tältä prosessilta.

Lue lisää

Ymmärrän. Mutta kun haavoitat minua, haavoitut itsekin. Se homma kääntyy itseään vastaan.

Ap. kirjoitti:

Mä en ole sua kohtaan katkera. Mä tunnen suunnatonta avuttomuutta ton sun tunnesykkyrämykkyrän edessä. Oonko mä ihminen, jota kohtaan sulla on eniten katkeruutta, vai onko katkeruudesta tullut sulle laajempi ongelma vaikeiden elämänkokemusten myötä, joita sullakin on? Sun luonteessas on selvästi alttiutta kostonhimoon ja katkeruuteen ja me ei voida millään terapiaistunnoilla poistaa sitä syvää katkeruuden juurta. Mutta naiseuteen kuuluu toi piirre. Ehkä mä olen herkullinen maali kaikenlaisille katkeruuden tunteille. Nautitko sä vähän katkerista ja vahingoniloisista ajatuksista? Sellainen vaikutelma vähän syntyy.

Pyydän, että kerrot nyt yhden oikean syyn katkeruudelle. Sellaisenaan. Jokin mitä sanoin.

Lue lisää

Mä ymmärrän, että sun on vaikea hyväksyä sitä, mutta mun mielestä sullakin on sitä katkeruutta. Meillä molemmilla on. Mä en tunne yhtään avuttomuutta sen katkeruussykkyrän edessä, koska tiedän että sen voi ratkaista. Me ollaan molemmat eläviä esimerkkejä siitä, että meissä itsessä on ihan hemmetisti voimaa sen ratkaisemiseen, kun tässä jutellaan toisillemme. Kumpikaan meistä ei varmaan jossain vaiheessa enää uskonut että juteltaisiin ja voitaisi suhtautua toisiimme näin lämpimästi, koska se tilanne oli niin tulehtunut. Me ollaan ratkottu sitä koko ajan ja kaikki on mennyt hyvään suuntaan ja me jatketaan sen ratkomista, koska katkeruus on kuluttava tunne ja me saadaan se pois ja olo paremmaksi. Ei oo mitään vikaa siinä, että tuntee katkeruutta, sitä saa tuntea, mutta varmasti oloa helpottaa, kun se vähän paranee.

Mulla on sua kohtaan eniten katkeruutta. Oon pahoillani jos tuo tieto hirvittää sua, mutta se vaan johtuu siitä että oon susta paljon välittänytkin ja meidän välit oli joskus tosi tulehtuneet. Se mun katkeruus on helpottanut tosi paljon ja mulla on tosi lämpöisiä tunteita sua kohtaan vaan, mutta jotain pientä ärsyynnystä se katkeruus joskus aiheuttaa. Siis sellaista, että inhoan hetkellisesti sitä, että tykkään susta niin kovasti. Se menee tosi nopeesti aina ohi ja on ihan siedettävä tunne, mutta kaikki sellaiset olisi hyvä käsitellä.

Mulla on niiden lapsuudenkokemusten kanssa silleen, että joskus tosi nuorena olin paljon yksin pihalla leikkimässä tai eläinten kanssa eikä oikeastaan tapahtunut mitään mikä olisi vahingoittanut mua tosi paljon. Vasta vanhempana oli niitä kaikkia huutojuttuja ja muita. Niin mulla on sen suhteen varmaan aika paljon helpompaa kuin sulla. Ja kun sua on vahingoitettu ihan kammottavan pahasti. Mä uskon, että sulla on aika syviä ne haavat, kun elämä on ollut ihan kamalan epäreilu eikä kukaan varmaan koskaan pyytänyt sulta mitään anteeksi. Totuit siihen, että sua kohdellaan huonosti vaikket oo mitään pahaa tehnyt ja kaikki paha kaadetaan sun niskaan. Sellaiset kokemukset on tosi surullisia ja sä oot ihan uskomattoman vahva ihminen, kun oot siinä noin sitkeästi asioita ratkaisemassa ja hyvää haluamassa kaikille. Se on tosi kaunista.

Mulla on ne elämänkokemukset myös sellaisia, että mä suhtaudun ihan kauhean lempeästi miehiin. On sellainen tosi lämmin kohta sydämessä ja tunnen aina tosi paljon myötätuntoa ja hellyyttä poikia kohtaan. Mä luulen, että se johtuu siitä, että mun isä on tosi kiva ja kiltti. Siis se on sellainen että sillä on kova ulkokuori eikä se anna tunteiden näkyä, mutta oon aina nähnyt ne silti. Ja kun äiti aina lapsena työnsi mua pois ja sanoi että oon liian tarvitseva ja pitää opetella itsenäistymään (siis 2-vuotiaana... :D joo ei sais nauraa), niin isä aina leikki mun kanssa senkin edestä. Oon jotenkin oppinut luottamaan poikiin siksi ja ajattelen, että pojista pitää pitää huolta, kun niistä ei aina pidetä huolta ja niillä on vaikeat roolit. Koen kauheaa tuskaa, jos poikia ikinä syytetään jostain siksi, että ne on poikia. Kun on se hellä kohta sydämessä joka ei halua pojille mitään pahaa. Mistä sun suhtautumistapa naisiin on tullut? Pelkäätkö sitä, että naiset olisi heikkoja? Mä en oo heikko. Mä ajattelen pojista, että te ootte sellaisia ulkoisesti kovia, mutta sisältä pehmoisia ja joudutte vetämään roolia. Naisista ajattelen, että naiset saa näyttää sen herkän puolen sallitusti, mutta monelta jää sen vuoksi huomaamatta se sisällä oleva tosi vahva puoli. Tiiätkö, että mun äiti on sellainen, että kaikki sukulaiset ja tutut soitti aina sille että sen pitää viedä lemmikki eläinlääkäriin lopetettavaksi kun kukaan muu ei pysty siihen. Se aina kirosi sitä, että miksi aina se, mutta vei kuitenkin. Se oikeesti oli aina se joka oli kaikkein kovin ja tunteettomin sen asian suhteen. Sen velikin soitti sille ja sen isä jopa. Joten mä oon nähnyt sen, kuinka nainen saattaa olla kovempi kuin kukaan muu. Siksi mua ei pelota mun oma vahvuus yhtään, tiedän että sitä on vaikka oon herkkä.

Ap. kirjoitti:

Mä en ole sua kohtaan katkera. Mä tunnen suunnatonta avuttomuutta ton sun tunnesykkyrämykkyrän edessä. Oonko mä ihminen, jota kohtaan sulla on eniten katkeruutta, vai onko katkeruudesta tullut sulle laajempi ongelma vaikeiden elämänkokemusten myötä, joita sullakin on? Sun luonteessas on selvästi alttiutta kostonhimoon ja katkeruuteen ja me ei voida millään terapiaistunnoilla poistaa sitä syvää katkeruuden juurta. Mutta naiseuteen kuuluu toi piirre. Ehkä mä olen herkullinen maali kaikenlaisille katkeruuden tunteille. Nautitko sä vähän katkerista ja vahingoniloisista ajatuksista? Sellainen vaikutelma vähän syntyy.

Pyydän, että kerrot nyt yhden oikean syyn katkeruudelle. Sellaisenaan. Jokin mitä sanoin.

Lue lisää

Jatkuu...

Sä et oo mun katkeruuden tunteiden maali. Mä en suostu siihen, koska sä oot ollut aina ihmisten negatiivisten tunteiden maali, vaikka oot ollut vain viaton ja kiltti poika. Niin mä en aio tehdä niin. Tiedän että mulla on vastuu asioista ja tiedän että meidän asiat meni solmuun mun takia. Sä et oikeesti tehnyt mitään väärin, ne asiat oli vaan seurausta siitä, että mä aiheutin hankalan tilanteen ja sitten pistin sen osaamattomuuttani ja typeryyttäni solmuun. Se kaikki oli mun vika. Kyllä mua silti sattui jotkut sun tekemät asiat, vaikka ymmärrän että mä olin se, joka laittoi sen satuttamisen ketjun liikkeelle. Joten en syytä sua mistään. Mutta jos haluat tietää mikä sattui muhun tosi pahasti niin se, että sä menit kihloihin. Siksi kun se tuntui täysin lopulta kaikelle meidän väliselle. Olin salaa haaveillut että me tehtäisi niin, jossain rannalla kahdestaan, kun tuulisi ja olisi lämmintä. Se olisi tehnyt mut onnellisemmaksi kuin mikään silloin, niin tuntui että kaikki syvimmät ja salaisimmat haaveet meni rikki. Ja kun juuri silloin välitin vielä susta ihan kauheasti, vaikka pelkäsin. Se oli sellainen maailman romahdus ja se sattui. Mä ymmärrän kyllä niin paljon, että sä koit samanlaisen. Enkä mä oo sulle mitenkään vihainen, osaan olla iloinen sun puolesta ja oon iloinen, että sun elämässä on onnea ja oot kokenut kauniita hetkiä.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä ymmärrän, että sun on vaikea hyväksyä sitä, mutta mun mielestä sullakin on sitä katkeruutta. Meillä molemmilla on. Mä en tunne yhtään avuttomuutta sen katkeruussykkyrän edessä, koska tiedän että sen voi ratkaista. Me ollaan molemmat eläviä esimerkkejä siitä, että meissä itsessä on ihan hemmetisti voimaa sen ratkaisemiseen, kun tässä jutellaan toisillemme. Kumpikaan meistä ei varmaan jossain vaiheessa enää uskonut että juteltaisiin ja voitaisi suhtautua toisiimme näin lämpimästi, koska se tilanne oli niin tulehtunut. Me ollaan ratkottu sitä koko ajan ja kaikki on mennyt hyvään suuntaan ja me jatketaan sen ratkomista, koska katkeruus on kuluttava tunne ja me saadaan se pois ja olo paremmaksi. Ei oo mitään vikaa siinä, että tuntee katkeruutta, sitä saa tuntea, mutta varmasti oloa helpottaa, kun se vähän paranee.

Mulla on sua kohtaan eniten katkeruutta. Oon pahoillani jos tuo tieto hirvittää sua, mutta se vaan johtuu siitä että oon susta paljon välittänytkin ja meidän välit oli joskus tosi tulehtuneet. Se mun katkeruus on helpottanut tosi paljon ja mulla on tosi lämpöisiä tunteita sua kohtaan vaan, mutta jotain pientä ärsyynnystä se katkeruus joskus aiheuttaa. Siis sellaista, että inhoan hetkellisesti sitä, että tykkään susta niin kovasti. Se menee tosi nopeesti aina ohi ja on ihan siedettävä tunne, mutta kaikki sellaiset olisi hyvä käsitellä.

Mulla on niiden lapsuudenkokemusten kanssa silleen, että joskus tosi nuorena olin paljon yksin pihalla leikkimässä tai eläinten kanssa eikä oikeastaan tapahtunut mitään mikä olisi vahingoittanut mua tosi paljon. Vasta vanhempana oli niitä kaikkia huutojuttuja ja muita. Niin mulla on sen suhteen varmaan aika paljon helpompaa kuin sulla. Ja kun sua on vahingoitettu ihan kammottavan pahasti. Mä uskon, että sulla on aika syviä ne haavat, kun elämä on ollut ihan kamalan epäreilu eikä kukaan varmaan koskaan pyytänyt sulta mitään anteeksi. Totuit siihen, että sua kohdellaan huonosti vaikket oo mitään pahaa tehnyt ja kaikki paha kaadetaan sun niskaan. Sellaiset kokemukset on tosi surullisia ja sä oot ihan uskomattoman vahva ihminen, kun oot siinä noin sitkeästi asioita ratkaisemassa ja hyvää haluamassa kaikille. Se on tosi kaunista.

Mulla on ne elämänkokemukset myös sellaisia, että mä suhtaudun ihan kauhean lempeästi miehiin. On sellainen tosi lämmin kohta sydämessä ja tunnen aina tosi paljon myötätuntoa ja hellyyttä poikia kohtaan. Mä luulen, että se johtuu siitä, että mun isä on tosi kiva ja kiltti. Siis se on sellainen että sillä on kova ulkokuori eikä se anna tunteiden näkyä, mutta oon aina nähnyt ne silti. Ja kun äiti aina lapsena työnsi mua pois ja sanoi että oon liian tarvitseva ja pitää opetella itsenäistymään (siis 2-vuotiaana... :D joo ei sais nauraa), niin isä aina leikki mun kanssa senkin edestä. Oon jotenkin oppinut luottamaan poikiin siksi ja ajattelen, että pojista pitää pitää huolta, kun niistä ei aina pidetä huolta ja niillä on vaikeat roolit. Koen kauheaa tuskaa, jos poikia ikinä syytetään jostain siksi, että ne on poikia. Kun on se hellä kohta sydämessä joka ei halua pojille mitään pahaa. Mistä sun suhtautumistapa naisiin on tullut? Pelkäätkö sitä, että naiset olisi heikkoja? Mä en oo heikko. Mä ajattelen pojista, että te ootte sellaisia ulkoisesti kovia, mutta sisältä pehmoisia ja joudutte vetämään roolia. Naisista ajattelen, että naiset saa näyttää sen herkän puolen sallitusti, mutta monelta jää sen vuoksi huomaamatta se sisällä oleva tosi vahva puoli. Tiiätkö, että mun äiti on sellainen, että kaikki sukulaiset ja tutut soitti aina sille että sen pitää viedä lemmikki eläinlääkäriin lopetettavaksi kun kukaan muu ei pysty siihen. Se aina kirosi sitä, että miksi aina se, mutta vei kuitenkin. Se oikeesti oli aina se joka oli kaikkein kovin ja tunteettomin sen asian suhteen. Sen velikin soitti sille ja sen isä jopa. Joten mä oon nähnyt sen, kuinka nainen saattaa olla kovempi kuin kukaan muu. Siksi mua ei pelota mun oma vahvuus yhtään, tiedän että sitä on vaikka oon herkkä.

Lue lisää

Oot periny äitis luonnetta. Turha kiistää nainen. :) Sieltä se siis tulee, aivan...

Ei mua lapsena huonosti kohdeltu, eikä oikeastaan teininäkään pahemmin. Jos mua jokin juttu on haavoittanut, niin ne on paljon syvempiä juttuja, jotka liittyy ihmissuhteiden murenemiseen.

Tiesin että sulla on mua kohtaan eniten katkeruutta. Voi pojat... ja tytöt...

Mulla saattaa netti katketa tänään, niin älä ihmettele jos ei tuu viestejä. Käyn tekee uuden sopparin kyl.

Ap. kirjoitti:

Oot periny äitis luonnetta. Turha kiistää nainen. :) Sieltä se siis tulee, aivan...

Ei mua lapsena huonosti kohdeltu, eikä oikeastaan teininäkään pahemmin. Jos mua jokin juttu on haavoittanut, niin ne on paljon syvempiä juttuja, jotka liittyy ihmissuhteiden murenemiseen.

Tiesin että sulla on mua kohtaan eniten katkeruutta. Voi pojat... ja tytöt...

Mulla saattaa netti katketa tänään, niin älä ihmettele jos ei tuu viestejä. Käyn tekee uuden sopparin kyl.

Lue lisää

Älä kiellä niitä asioita, kun ne on jalostaneet sulle tuon ihanan luonteen mikä sulla on.

Kukaan ei ikinä sano mulle, että oon perinnyt äidiltä mitään, kun näytänkin ihan isältä :) En kuulemma edes näytä yhtään äidiltä. Pisamat oon siltä korkeintaan perinyt :D Ja ehkä vähän sitä kovuutta, mutta se on mulla sellaista että se tulee esiin vain tosipaikan tullen. Aika turha sen on mun mielestä muuten tulla. Kiltti ja kova. Niin kuin säkin.

Ok, heippa :) Mäkin lähden tästä just asioille.

Voi kyllä.

Ap. kirjoitti:

Voi kyllä.

voi.

Ap. kirjoitti:

Voi kyllä.

Jos ei ole kanttia pyytää anteeksi irl, niin täällä esitetyllä pyynnöllä ei ole mitään merkitystä. Täällähän voi vastauksen antaa kuka tahansa, kuvittelemalla että pyyntö koskee häntä.
Unohda koko juttu jos et muuten osaa yhteyttä ottaa!

Niin .... kirjoitti:

voi.

Teatteriakin voi nykyään katsoa, kirjoitetussa muodossa tosin.

Täähän on leikkiä.

Ap. kirjoitti:

Täähän on leikkiä.

Itku pitkästä ilosta tai pilkka voi osua omaan nilkkaan

muistappa kirjoitti:

Itku pitkästä ilosta tai pilkka voi osua omaan nilkkaan

Oon vain yrittäny saada aikaan rauhan. Aika pitkälle päästiin, mutta viime metreillä kaikki romahti. Nainen ei halunnut. Kai hänellä syynsä on.

Ap. kirjoitti:

Oon vain yrittäny saada aikaan rauhan. Aika pitkälle päästiin, mutta viime metreillä kaikki romahti. Nainen ei halunnut. Kai hänellä syynsä on.

Kyllä mä haluan sen rauhan. Jos yritettäisiin vielä saada se. Lupaan korjata ihan kaiken. Haluaisitko jotain takeita siitä, että korjaan? Rakennusluvan vaikka ja sellaisen työmaakypärän mun päässä ja toimeliaan katseen :) Riittäiskö ne mihinkään? :) Puppy eyes.... :D

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Kyllä mä haluan sen rauhan. Jos yritettäisiin vielä saada se. Lupaan korjata ihan kaiken. Haluaisitko jotain takeita siitä, että korjaan? Rakennusluvan vaikka ja sellaisen työmaakypärän mun päässä ja toimeliaan katseen :) Riittäiskö ne mihinkään? :) Puppy eyes.... :D

Lue lisää

Sun täytyy vain päättää, että unohdat ja annat anteeksi. Jos et halua tehdä sitä päätöstä, tämä kaikki on ajanhukkaa. Mä oon tullut niin paljon vastaan kuin voin.

Ap. kirjoitti:

Sun täytyy vain päättää, että unohdat ja annat anteeksi. Jos et halua tehdä sitä päätöstä, tämä kaikki on ajanhukkaa. Mä oon tullut niin paljon vastaan kuin voin.

Mitä mun pitää unohtaa? Entä jos uskon asioiden selvittämiseen ja hoitamiseen? Mä en usko ollenkaan siihen, että toisen pitää vaan unohtaa ja antaa anteeksi ilman apua. Mä voin kyllä sun vuoksi tehdä niin, mutta en halua että sä joudut tekemään niin itse. Mä haluan auttaa ja hoitaa kaiken mihin oon saanut surua. Haluan tehdä anteeksiantamisen helpommaksi, jos se käy sulle. Mun mielestä se olisi hyvä niin.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mitä mun pitää unohtaa? Entä jos uskon asioiden selvittämiseen ja hoitamiseen? Mä en usko ollenkaan siihen, että toisen pitää vaan unohtaa ja antaa anteeksi ilman apua. Mä voin kyllä sun vuoksi tehdä niin, mutta en halua että sä joudut tekemään niin itse. Mä haluan auttaa ja hoitaa kaiken mihin oon saanut surua. Haluan tehdä anteeksiantamisen helpommaksi, jos se käy sulle. Mun mielestä se olisi hyvä niin.

Lue lisää

Musta nyt vaan tuntuu, että ainoa ratkaisu on se, että sinä unohdat ne kauheat vääryydet, joita olen sinulle tehnyt. Nih.

Ap. kirjoitti:

Musta nyt vaan tuntuu, että ainoa ratkaisu on se, että sinä unohdat ne kauheat vääryydet, joita olen sinulle tehnyt. Nih.

Mä lupaan unohtaa ne vain, jos sä lupaat kanssa unohtaa ne täysin. Lupaat ettet koskaan enää ajattele, että oot tehnyt jotain väärää mulle. Voin unohtaa ne vain, jos sä unohdat mun kanssa. Tarvitsen sun tukea siihen ja meidän pitää tehdä se yhdessä. Vanno tänä yönä tässä, että unohdat ne mun kanssa, niin mä unohdan ne. Sen jälkeen et enää ajattele että olisit tehnyt jotain väärin. Käykö se?

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä lupaan unohtaa ne vain, jos sä lupaat kanssa unohtaa ne täysin. Lupaat ettet koskaan enää ajattele, että oot tehnyt jotain väärää mulle. Voin unohtaa ne vain, jos sä unohdat mun kanssa. Tarvitsen sun tukea siihen ja meidän pitää tehdä se yhdessä. Vanno tänä yönä tässä, että unohdat ne mun kanssa, niin mä unohdan ne. Sen jälkeen et enää ajattele että olisit tehnyt jotain väärin. Käykö se?

Lue lisää

Valinta on oikeasti vain sun sydämen. Se on ihan puhtaasti sun oma päätös. Et tarvii mua siihen juttuun.

Ap. kirjoitti:

Valinta on oikeasti vain sun sydämen. Se on ihan puhtaasti sun oma päätös. Et tarvii mua siihen juttuun.

Mun sydän valitsee aina antaa sulle anteeksi. Mä tiedän, että sun sydän haluaa valita mun kohdalla samoin, mutta se on tosi vaikeaa, koska sulla on ollut raskas elämä, mutta sun sydän on uskomattoman vahva, vahvempi kuin mikään sydän. Mä tiedän, että me saavutetaan vielä se anteeksianto. Se ottaa sen minkä se ottaa, mutta kaikki järjestyy vielä. Pidän huolta siitä.
Laitan sulle joskus huomenna viestiä. Nyt taidan mennä nukkumaan. Oot ihana ja sun sydän on paras sydän koko maailmassa. Sitä ihanempaa ei ole olemassa. Sano sydämellesi mun puolesta hyvää yötä ja anna sen nukkua välillä. Mä yritän ajatuksissa kantaa sen murheita, että se saisi levätä. Se on niin ihana sydän. Hyvää yötä, rakas.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mun sydän valitsee aina antaa sulle anteeksi. Mä tiedän, että sun sydän haluaa valita mun kohdalla samoin, mutta se on tosi vaikeaa, koska sulla on ollut raskas elämä, mutta sun sydän on uskomattoman vahva, vahvempi kuin mikään sydän. Mä tiedän, että me saavutetaan vielä se anteeksianto. Se ottaa sen minkä se ottaa, mutta kaikki järjestyy vielä. Pidän huolta siitä.
Laitan sulle joskus huomenna viestiä. Nyt taidan mennä nukkumaan. Oot ihana ja sun sydän on paras sydän koko maailmassa. Sitä ihanempaa ei ole olemassa. Sano sydämellesi mun puolesta hyvää yötä ja anna sen nukkua välillä. Mä yritän ajatuksissa kantaa sen murheita, että se saisi levätä. Se on niin ihana sydän. Hyvää yötä, rakas.

Lue lisää

Hyvää yötä.

PS. Anteeksianto on päätös. Se ei ole tunne. Tunteet seuraa sitä päätöstä.

Ap. kirjoitti:

Oon vain yrittäny saada aikaan rauhan. Aika pitkälle päästiin, mutta viime metreillä kaikki romahti. Nainen ei halunnut. Kai hänellä syynsä on.

Oletko yrittänyt muuallakin kuin mielikuvitusmaailmassa, palstalla eli omassa päässäsi?

Miksi? Aijotsä vihata mua koko loppuelämäs?
Pikku hömpänpömppä.

Ap. kirjoitti:

Miksi? Aijotsä vihata mua koko loppuelämäs?
Pikku hömpänpömppä.

Miksi sä vähättelet muita ihmisiä? Mikä saa sut olemaan muiden yläpuolella, pelkkä asenne?

sivusta vaan kirjoitti:

Miksi sä vähättelet muita ihmisiä? Mikä saa sut olemaan muiden yläpuolella, pelkkä asenne?

Miksi sinä koet että olen yläpuolellasi? Toi ongelma on pelkästään sun pään sisällä, enkä ymmärrä sitä. Miten oot kehittänyt tollasen asenteen itselles? En ymmärrä. Miksi en voi ymmärtää? Miksi?

Otatko sä miehen leikkimielisen uhon vakavasti?

Ap. kirjoitti:

Miksi sinä koet että olen yläpuolellasi? Toi ongelma on pelkästään sun pään sisällä, enkä ymmärrä sitä. Miten oot kehittänyt tollasen asenteen itselles? En ymmärrä. Miksi en voi ymmärtää? Miksi?

Otatko sä miehen leikkimielisen uhon vakavasti?

Lue lisää

En koe, että olisit mun yläpuolella, vaan ollaan ihan tasaisesti samalla tasolla ja ollaan molemmat hyviä ja vahvoja. Näen sussa paljon hyvää ja niin ihmeellisiä puolia, mutta siitä samalta tasolta katsoen. Sillä tavalla lämpimästi hyväksyen, että sussa on kaikenlaisia puolia ja ne on kaikki ihania omalla tavallaan. Ja ne kaikki on suhteessa toisiinsa, olet kokonaisuus. Toivon, että säkin suhtaudut muhun samalla tavalla, että oon tässä sun edessä, lähellä ja voit katsella mua siitä samalta tasolta ja nähden asioita, joita en muille kerro, koska en halua niitä ihan niin lähelle. Ja näet että olen kokonaisuus omina hyvine ja huonoine puolineni, mutta ne on erottamattomia. Sellaisia kuin ollaan. Juuri hyviä sellaisina.
Mä en koskaan tykännyt siitä asetelmasta, että sä olit yläpuolella fyysisesti, koska halusin sut vaan siihen samalle tasolle, jotta voitaisiin olla tasavertaisia ja hyväksyä toisemme siten kuin ollaan. Mä tykkään hyväksynnästä ajatuksena. Siitä tulee kaikin tavoin hyvä mieli, kun ei tarvitse tuomita ketään.

Mitä leikkimielinen uho on? Sellaistako mitä pojat sanoo tytöille, jotta tytöt tykkäisi? En ymmärrä mitä se on :) Jotain hassuako?

Halusin sun kanssa kirjoitti:

En koe, että olisit mun yläpuolella, vaan ollaan ihan tasaisesti samalla tasolla ja ollaan molemmat hyviä ja vahvoja. Näen sussa paljon hyvää ja niin ihmeellisiä puolia, mutta siitä samalta tasolta katsoen. Sillä tavalla lämpimästi hyväksyen, että sussa on kaikenlaisia puolia ja ne on kaikki ihania omalla tavallaan. Ja ne kaikki on suhteessa toisiinsa, olet kokonaisuus. Toivon, että säkin suhtaudut muhun samalla tavalla, että oon tässä sun edessä, lähellä ja voit katsella mua siitä samalta tasolta ja nähden asioita, joita en muille kerro, koska en halua niitä ihan niin lähelle. Ja näet että olen kokonaisuus omina hyvine ja huonoine puolineni, mutta ne on erottamattomia. Sellaisia kuin ollaan. Juuri hyviä sellaisina.
Mä en koskaan tykännyt siitä asetelmasta, että sä olit yläpuolella fyysisesti, koska halusin sut vaan siihen samalle tasolle, jotta voitaisiin olla tasavertaisia ja hyväksyä toisemme siten kuin ollaan. Mä tykkään hyväksynnästä ajatuksena. Siitä tulee kaikin tavoin hyvä mieli, kun ei tarvitse tuomita ketään.

Mitä leikkimielinen uho on? Sellaistako mitä pojat sanoo tytöille, jotta tytöt tykkäisi? En ymmärrä mitä se on :) Jotain hassuako?

Lue lisää

Leikkimielinen uho on sellainen vähän pollea ja röyhkeä asenne. Et siis ymmärrä sitä lainkaan. No, onko se mikään ihme, kun et itse uhoa koskaan. Nyt muuten tajusin, uhittelet tosi vähän, koska olet järkevä muij... tyttö. Nih.

Mulle tulee välillä vähän syyllinen olo sun kanssa. Ihan kun oisin paha poika, joka kiusaa kivaa ja herkkää tyttöä. Vaikka en oo paha poika.

Miks mä aina loukkaan sua? Ärsytänkö mä sua? Ja nyt et kirjoita tähän mitään "Ihan vähän vaan ärsytät, mutta koska sulla on kultainen sydän, se ei haittaa. Ne on ne sun lapsuuden haavat, jotka saa sut ärsyttämään". Nyt kirjoitat sen totuuden!

Ap. kirjoitti:

Leikkimielinen uho on sellainen vähän pollea ja röyhkeä asenne. Et siis ymmärrä sitä lainkaan. No, onko se mikään ihme, kun et itse uhoa koskaan. Nyt muuten tajusin, uhittelet tosi vähän, koska olet järkevä muij... tyttö. Nih.

Mulle tulee välillä vähän syyllinen olo sun kanssa. Ihan kun oisin paha poika, joka kiusaa kivaa ja herkkää tyttöä. Vaikka en oo paha poika.

Miks mä aina loukkaan sua? Ärsytänkö mä sua? Ja nyt et kirjoita tähän mitään "Ihan vähän vaan ärsytät, mutta koska sulla on kultainen sydän, se ei haittaa. Ne on ne sun lapsuuden haavat, jotka saa sut ärsyttämään". Nyt kirjoitat sen totuuden!

Lue lisää

Sä oot niin hassu! :D Naurattaa, kun oot niin hauska ja ihana :) Sun oli pakko saada mulle aikaan pienet aamunauratukset noilla jutuillasi, mun ongelma noiden sun juttujen suhteen on vaan se, että se hymy jää naamalle :) Tulee posket kipeeksi :) Muij...tyttö :D Kiitos, rakas. Selkeesti kauneinta mitä kukaan on tehnyt mun vuoksi :)

Niin mutta on se on se totuus, että ihan vähän ärsytät ja sulla on kultainen sydän se ei haittaa... Se on se totuus! Mikset sä ymmärrä, että se on se totuus. Et sä oo paha poika ollenkaan etkä koskaan. En ikinä näe sua niin. Sä oot kiltti poika ja mä oon sun muijtyttö :) Ei saa tulla syyllinen olo, koska oot ihana etkä tee mulle mitään pahaa, koska mä ymmärrän. Jos sä haluat mun rehellisen mielipiteen tästä tilanteesta, niin mä luulen että ne sun lapsuuden haavat on sellaisia, että sä jossain määrin käsittelet niitä sillä tavalla, että haluat välillä nähdä sen tilanteen niin, että mä oon herkkä ja viaton tyttö, ja sä haluat kokeilla vähän loukata mua, jotta näet sen saman tilanteen, mitä sulle on tehty ja näkisit, että miten mä käsittelen sitä. Miten selviän siitä ja ennenkaikkea kai, että näkisit että mä selviän ja oppisit luottamaan siihen, että voi selvitä, vaikka olisi herkkä ja viaton, kun satutetaan. Sä käsittelet niitä omia haavojasi sillä kärjistyksellä ja mä autan sua ihan aina ja näytän, että herkkä ihminen on vahvempi kuin mikään. Tiedätkö, niin kuin lapsetkin aina haluaa satukirjoista kuulla ne mieltä vaivaamaan jääneet kohdat uudestaan. Etenkin ne surulliset. Ne pitää lukea uudestaan ja uudestaan. Mä luulen, että sunkin tarvitsee nähdä niitä asioita uudestaan, jotta näet että miten käsitellä sitä oloa ja opit luottamaan, että siitä selviää. Jos sä haluat nähdä sellaista, niin me otetaan se vaikka osaksi sun hoitoa, koska rauhallisesti ja turvallisesti siinä hoidon kontekstissa voidaan tehdä niin ilman että sä olisit paha poika. Sä et oo ollenkaan paha poika, vaan haluat vaan että se kohta sadusta luetaan uudestaan, jota saisit sen käsiteltyä. Mä en ole yhtään vihainen sulle ikinä mistään ja me hoidetaan sut kuntoon. Tiedät sen etten suutu, vaan annan anteeksi ja rakastan sua, koska sä olet kultainen etkä tarkoita pahaa.

Tuntuuko susta siltä, että se on tuolla tavalla? Ja auttaisiko se jos siinä hoida kontekstissa käsitellään silläkin tavalla asioita? Kun me molemmat tiedetään se että oot ihana ja kultainen poika ja sitä ei mikään muuta koskaan.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Sä oot niin hassu! :D Naurattaa, kun oot niin hauska ja ihana :) Sun oli pakko saada mulle aikaan pienet aamunauratukset noilla jutuillasi, mun ongelma noiden sun juttujen suhteen on vaan se, että se hymy jää naamalle :) Tulee posket kipeeksi :) Muij...tyttö :D Kiitos, rakas. Selkeesti kauneinta mitä kukaan on tehnyt mun vuoksi :)

Niin mutta on se on se totuus, että ihan vähän ärsytät ja sulla on kultainen sydän se ei haittaa... Se on se totuus! Mikset sä ymmärrä, että se on se totuus. Et sä oo paha poika ollenkaan etkä koskaan. En ikinä näe sua niin. Sä oot kiltti poika ja mä oon sun muijtyttö :) Ei saa tulla syyllinen olo, koska oot ihana etkä tee mulle mitään pahaa, koska mä ymmärrän. Jos sä haluat mun rehellisen mielipiteen tästä tilanteesta, niin mä luulen että ne sun lapsuuden haavat on sellaisia, että sä jossain määrin käsittelet niitä sillä tavalla, että haluat välillä nähdä sen tilanteen niin, että mä oon herkkä ja viaton tyttö, ja sä haluat kokeilla vähän loukata mua, jotta näet sen saman tilanteen, mitä sulle on tehty ja näkisit, että miten mä käsittelen sitä. Miten selviän siitä ja ennenkaikkea kai, että näkisit että mä selviän ja oppisit luottamaan siihen, että voi selvitä, vaikka olisi herkkä ja viaton, kun satutetaan. Sä käsittelet niitä omia haavojasi sillä kärjistyksellä ja mä autan sua ihan aina ja näytän, että herkkä ihminen on vahvempi kuin mikään. Tiedätkö, niin kuin lapsetkin aina haluaa satukirjoista kuulla ne mieltä vaivaamaan jääneet kohdat uudestaan. Etenkin ne surulliset. Ne pitää lukea uudestaan ja uudestaan. Mä luulen, että sunkin tarvitsee nähdä niitä asioita uudestaan, jotta näet että miten käsitellä sitä oloa ja opit luottamaan, että siitä selviää. Jos sä haluat nähdä sellaista, niin me otetaan se vaikka osaksi sun hoitoa, koska rauhallisesti ja turvallisesti siinä hoidon kontekstissa voidaan tehdä niin ilman että sä olisit paha poika. Sä et oo ollenkaan paha poika, vaan haluat vaan että se kohta sadusta luetaan uudestaan, jota saisit sen käsiteltyä. Mä en ole yhtään vihainen sulle ikinä mistään ja me hoidetaan sut kuntoon. Tiedät sen etten suutu, vaan annan anteeksi ja rakastan sua, koska sä olet kultainen etkä tarkoita pahaa.

Tuntuuko susta siltä, että se on tuolla tavalla? Ja auttaisiko se jos siinä hoida kontekstissa käsitellään silläkin tavalla asioita? Kun me molemmat tiedetään se että oot ihana ja kultainen poika ja sitä ei mikään muuta koskaan.

Lue lisää

Nyt mä tajusin! Sä oot kuullu noi jossain terapiassa! En kuule yhtään ihmettele että loppui se terapia. Oliko terapeutti parrakas mies? Huhhuh. Huhhuhhuh. Parrakas, tyylittömät silmälasit omaava mies, joka on juuri tullut lukemasta kirjaa, ja yrittää nyt raaauhallisesti ymmärtää nuoren naisen ongelmia alan uusimman tiedon valossa. Sellaista se on. Kaikkeen sitä ihminen joutuukin.

Herkkyyttä on jokaisessa ihmisessä ja pitää ollakin, mutta tässä maailmassa tarvii vähän kovuuttakin. Se nyt vaan on niin. Näetkö, sieltä se uho taas tuli. Uho ja tuho, siis sinun kanssasi. Nih.

Ap. kirjoitti:

Nyt mä tajusin! Sä oot kuullu noi jossain terapiassa! En kuule yhtään ihmettele että loppui se terapia. Oliko terapeutti parrakas mies? Huhhuh. Huhhuhhuh. Parrakas, tyylittömät silmälasit omaava mies, joka on juuri tullut lukemasta kirjaa, ja yrittää nyt raaauhallisesti ymmärtää nuoren naisen ongelmia alan uusimman tiedon valossa. Sellaista se on. Kaikkeen sitä ihminen joutuukin.

Herkkyyttä on jokaisessa ihmisessä ja pitää ollakin, mutta tässä maailmassa tarvii vähän kovuuttakin. Se nyt vaan on niin. Näetkö, sieltä se uho taas tuli. Uho ja tuho, siis sinun kanssasi. Nih.

Lue lisää

Mä en oo käynyt koskaan terapiassa, mutta mulla on sellaiset aivot, että ne ymmärtää tunneasioita tosi hyvin. Sen satukirjajutun muistan omasta lapsuudesta, että pyysin aina lukemaan ne pelottavat kohdat ainakin 20 kertaan. Ja jotenkin se helpotti ja niitä oppi ymmärtämään. Se on ihan luonnollista käyttäytymistä ja mä uskon, että se helpottaisi suakin ja kun se tapahtuu mun kanssa, niin tiedät ihan aina sen että et oo paha, vaan oot se viaton poika joka haluaa että se kohta luetaan uudestaan, jota se voi käsitellä kipeää asiaa vähän etäämpänä itsestään. Se on ihan hyvä keino saada niitä haavoja käsitellymmiksi. Sä oot kokenut sellaisia asioita, jotka vaatii hellää huolenpitoa ja hoitoa. Mä oon tässä aina sua varten ja annan sitä.
Tiedän että ne lääkärit ja terapeutit jolle vaan maksetaaan on kylmiä ja se ei auta. Mä ymmärrän sen ja kenenkään ei pitäisi joutua käsittelemään asioita sellaisessa ympäristössä. Sen vuoksi mä oon tässä sulle olemassa, että jos joskus haluat käsitellä niitä asioita, niin oon koko sydämellä läsnä ja vain siksi, että rakastan sua ja toivon sulle hyvää. Voidaan jutella lempeästi eikä mistään kirjasta asioita katsoen, vaan omien kokemusten ja omien aivojen ja persoonan kautta, oikeasti läsnä.

Ei uho oo mun kanssa tuho, kun se koko uho menee multa ihan ohi :) Missä se taas oli? Piiloutuu tuonne sun tekstiin niin kuin se ukkeli, jota jostain Avusta tai Seurasta etsitään :)

Tykkäisitkö musta sun terapeuttina ennemmän, jos olisin parrakas mies? Pelottaako sua, jos oon nainen ja istun tälleen ajatuksissa sun edessä jakkupuvussa ja kuuntelen sun ongelmia, että vahingossa viettelet mut? Koska sitä ei tuu tapahtumaan. Oon parempi terapeutti kuin se parrakas mies, koska rakastan sua oikeasti enkä anna sen tapahtua. Pidän susta huolta.
..Enkä laita tekopartaa, vaikka se olisi se sun ainut pyyntö ja muuten en voi olla henkilökohtainen terapeuttisi :D Jotain rajaa sentään.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä en oo käynyt koskaan terapiassa, mutta mulla on sellaiset aivot, että ne ymmärtää tunneasioita tosi hyvin. Sen satukirjajutun muistan omasta lapsuudesta, että pyysin aina lukemaan ne pelottavat kohdat ainakin 20 kertaan. Ja jotenkin se helpotti ja niitä oppi ymmärtämään. Se on ihan luonnollista käyttäytymistä ja mä uskon, että se helpottaisi suakin ja kun se tapahtuu mun kanssa, niin tiedät ihan aina sen että et oo paha, vaan oot se viaton poika joka haluaa että se kohta luetaan uudestaan, jota se voi käsitellä kipeää asiaa vähän etäämpänä itsestään. Se on ihan hyvä keino saada niitä haavoja käsitellymmiksi. Sä oot kokenut sellaisia asioita, jotka vaatii hellää huolenpitoa ja hoitoa. Mä oon tässä aina sua varten ja annan sitä.
Tiedän että ne lääkärit ja terapeutit jolle vaan maksetaaan on kylmiä ja se ei auta. Mä ymmärrän sen ja kenenkään ei pitäisi joutua käsittelemään asioita sellaisessa ympäristössä. Sen vuoksi mä oon tässä sulle olemassa, että jos joskus haluat käsitellä niitä asioita, niin oon koko sydämellä läsnä ja vain siksi, että rakastan sua ja toivon sulle hyvää. Voidaan jutella lempeästi eikä mistään kirjasta asioita katsoen, vaan omien kokemusten ja omien aivojen ja persoonan kautta, oikeasti läsnä.

Ei uho oo mun kanssa tuho, kun se koko uho menee multa ihan ohi :) Missä se taas oli? Piiloutuu tuonne sun tekstiin niin kuin se ukkeli, jota jostain Avusta tai Seurasta etsitään :)

Tykkäisitkö musta sun terapeuttina ennemmän, jos olisin parrakas mies? Pelottaako sua, jos oon nainen ja istun tälleen ajatuksissa sun edessä jakkupuvussa ja kuuntelen sun ongelmia, että vahingossa viettelet mut? Koska sitä ei tuu tapahtumaan. Oon parempi terapeutti kuin se parrakas mies, koska rakastan sua oikeasti enkä anna sen tapahtua. Pidän susta huolta.
..Enkä laita tekopartaa, vaikka se olisi se sun ainut pyyntö ja muuten en voi olla henkilökohtainen terapeuttisi :D Jotain rajaa sentään.

Lue lisää

Okei, nyt kun olet siis jakkupukuterapeuttini (siveellisyyden vuoksi en kuvaile lainkaan enempää käsillä olevaa tilannetta), niin kysyn nyt sinulta vastausta muutamaan ongelmaan. Ensinnäkin, miksi olen niin laiska, toiseksi, miksi olen aamuisin niin väsynyt, ja miksi ärsytän sinua.

Ja mitkä ovat tarkkaan ottaen ne haavat, jotka ovat kehittäneet minulle kovan kuoren ja mistä ajoittainen haluni ärsyttää ja olla kapinallinen kumpuavat?

Ap. kirjoitti:

Okei, nyt kun olet siis jakkupukuterapeuttini (siveellisyyden vuoksi en kuvaile lainkaan enempää käsillä olevaa tilannetta), niin kysyn nyt sinulta vastausta muutamaan ongelmaan. Ensinnäkin, miksi olen niin laiska, toiseksi, miksi olen aamuisin niin väsynyt, ja miksi ärsytän sinua.

Ja mitkä ovat tarkkaan ottaen ne haavat, jotka ovat kehittäneet minulle kovan kuoren ja mistä ajoittainen haluni ärsyttää ja olla kapinallinen kumpuavat?

Lue lisää

Sä et oikeasti ole laiska. Sulla menee todella paljon energiaa niiden taakkojen kantamiseen. Se on juuri sitä mistä sanoin sulle, että jos me yhdessä nostettaisiin joku taakka mulle, niin huomaisitkin yhtäkkiä kuinka paljon energiaa sulle vapautui käyttöön. Mun mielestä olet hyvinkin jaksavainen, koska käsittelet näitä tunneasioitasi ihan uskomattomalla sitkeydellä. Sen näkee ihan kaikesta. Joten olet todellakin ihan kaikkea muuta kuin laiska ja uskon, että oot sisäistänyt sen, että kun ne tunneasiat saa käsiteltyä, niin sitten se energia alkaa virrata ja voit oikeasti elää. Jakkupukuterapeuttinasi sanoisin, että on järkevää, että lepäiletkin ihan rauhassa silloin kun käsittelet niitä tunneasioita ja haavoja. Määrään sulle vain sohvalepoa silloin, kun aktiivisesti kirjoittelet tänne asioista ja käyt niitä läpi. Sen lisäksi tarvitset kyllä kovasti jotain mukavaa tekemistä piristykseksi ja jos et itse jaksa niitä järjestää, niin pyydät heti tänään vaikka läheisiltäsi siellä, että teette jotain mukavaa. Onhan sunnuntai. Menette vaikka piknikille, jos sää sallii ja jos ei salli niin vaikka edes kesäajelulle jonnekin ja päätätte vaikka matkalla vasta mihin menette. Jokainen vähän masentunut ihminen tuntee olevansa laiska. Se tilanne paranee täysin sitten, kun ne taakat saa pienemmäksi ja aktivoituu ihan vaan sillä, että on paljon tehtävää ja tekemistä. Jos sulla olisi sellainen tilanne, niin olisit ihan yhtä jaksavainen kuin kuka tahansa muukin. Mutta terapeuttinasi määrään nyt sohvalepoa ja asioiden käsittelyä.

Aamuväsymys johtuu varmaankin siitä, että valvot öisin? Tarvitko tähän oikeesti terapeuttia... :D No ei vaan. Siis oikeesti se sellainen hitaus päästä käyntiin aamulla voi olla ihan vaan aivokemiasta johtuva juttu. Ja aina nukkumisen jälkeen voi olla sellainen olo. Siihen kannattaa etsiä pidempiaikaisia lääkkeitä ja rytmiä. Pitää järjestää aamuun hyvää rutiinia ja tehdä aamuista tosi mukavia ja rauhallisesti alkavia. Pirteä keittiö, joka on aamuauringon suuntaan tekee jo tosi paljon ja sitten kun syö siellä tosi hyvän aamiaisen ihan rauhassa ja juo aamukahvinsa, niin pääsee hiljalleen käyntiin. Aivoja voi virkistää kun toinen vaikka iloisesti juttelee. Auttaisiko tuollaiset jutut?

Ai miksi ärsytät? Nyt tuli vaikea kysymys, kun mun on oikeesti vaikea saada siihen vastausta, koska se menee ja tulee. Se on niin vähäistä ja se häviää hyvin pian aina. Oikea vastaus siihen on, että ärsytät siksi että oot niin hemmetin ihana enkä saa sua. Vähän niin kuin se karkkipussi siellä ylähylyllä jota ei saa ottaa ja johon ei edes ylty. Mutta mä oon järkevä muij..tyttö ja kestän sen asian :) Joten ei hätää.

Ne sun haavat on sen vanhempasi väkivallasta johtuvia tosi paljon ja sitten siihen päälle on tullut kaikki muut asiat elämässä ja ihmissuhteissa. Kuinka tarkkaan haluat, että kerron mitä ne sun vanhemman aiheuttamat haavat mun mielestä on? Voin kertoa, jos haluat.

Ap. kirjoitti:

Miksi sinä koet että olen yläpuolellasi? Toi ongelma on pelkästään sun pään sisällä, enkä ymmärrä sitä. Miten oot kehittänyt tollasen asenteen itselles? En ymmärrä. Miksi en voi ymmärtää? Miksi?

Otatko sä miehen leikkimielisen uhon vakavasti?

Lue lisää

En tunne sinua, noteeraan vain vähättelevän asenteesi kanssakeskustelijoita kohtaan. Mutta jatka vaikka tuon yhden lirkuttelijan kanssa, liian pitkiä höpötyksiä luettavaksi.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Sä et oikeasti ole laiska. Sulla menee todella paljon energiaa niiden taakkojen kantamiseen. Se on juuri sitä mistä sanoin sulle, että jos me yhdessä nostettaisiin joku taakka mulle, niin huomaisitkin yhtäkkiä kuinka paljon energiaa sulle vapautui käyttöön. Mun mielestä olet hyvinkin jaksavainen, koska käsittelet näitä tunneasioitasi ihan uskomattomalla sitkeydellä. Sen näkee ihan kaikesta. Joten olet todellakin ihan kaikkea muuta kuin laiska ja uskon, että oot sisäistänyt sen, että kun ne tunneasiat saa käsiteltyä, niin sitten se energia alkaa virrata ja voit oikeasti elää. Jakkupukuterapeuttinasi sanoisin, että on järkevää, että lepäiletkin ihan rauhassa silloin kun käsittelet niitä tunneasioita ja haavoja. Määrään sulle vain sohvalepoa silloin, kun aktiivisesti kirjoittelet tänne asioista ja käyt niitä läpi. Sen lisäksi tarvitset kyllä kovasti jotain mukavaa tekemistä piristykseksi ja jos et itse jaksa niitä järjestää, niin pyydät heti tänään vaikka läheisiltäsi siellä, että teette jotain mukavaa. Onhan sunnuntai. Menette vaikka piknikille, jos sää sallii ja jos ei salli niin vaikka edes kesäajelulle jonnekin ja päätätte vaikka matkalla vasta mihin menette. Jokainen vähän masentunut ihminen tuntee olevansa laiska. Se tilanne paranee täysin sitten, kun ne taakat saa pienemmäksi ja aktivoituu ihan vaan sillä, että on paljon tehtävää ja tekemistä. Jos sulla olisi sellainen tilanne, niin olisit ihan yhtä jaksavainen kuin kuka tahansa muukin. Mutta terapeuttinasi määrään nyt sohvalepoa ja asioiden käsittelyä.

Aamuväsymys johtuu varmaankin siitä, että valvot öisin? Tarvitko tähän oikeesti terapeuttia... :D No ei vaan. Siis oikeesti se sellainen hitaus päästä käyntiin aamulla voi olla ihan vaan aivokemiasta johtuva juttu. Ja aina nukkumisen jälkeen voi olla sellainen olo. Siihen kannattaa etsiä pidempiaikaisia lääkkeitä ja rytmiä. Pitää järjestää aamuun hyvää rutiinia ja tehdä aamuista tosi mukavia ja rauhallisesti alkavia. Pirteä keittiö, joka on aamuauringon suuntaan tekee jo tosi paljon ja sitten kun syö siellä tosi hyvän aamiaisen ihan rauhassa ja juo aamukahvinsa, niin pääsee hiljalleen käyntiin. Aivoja voi virkistää kun toinen vaikka iloisesti juttelee. Auttaisiko tuollaiset jutut?

Ai miksi ärsytät? Nyt tuli vaikea kysymys, kun mun on oikeesti vaikea saada siihen vastausta, koska se menee ja tulee. Se on niin vähäistä ja se häviää hyvin pian aina. Oikea vastaus siihen on, että ärsytät siksi että oot niin hemmetin ihana enkä saa sua. Vähän niin kuin se karkkipussi siellä ylähylyllä jota ei saa ottaa ja johon ei edes ylty. Mutta mä oon järkevä muij..tyttö ja kestän sen asian :) Joten ei hätää.

Ne sun haavat on sen vanhempasi väkivallasta johtuvia tosi paljon ja sitten siihen päälle on tullut kaikki muut asiat elämässä ja ihmissuhteissa. Kuinka tarkkaan haluat, että kerron mitä ne sun vanhemman aiheuttamat haavat mun mielestä on? Voin kertoa, jos haluat.

Lue lisää

Ei mun taakkoja voi nostaa sun harteilles, koska ne on itse valitun elämäntavan seurausta aika pitkälti, ja niitä ei osaa kantaa, jos ei ole valinnut samanlaista elämäntapaa, You know what I mean. Mutta tiedän kyllä, että irl pystyisit tosi paljon jeesaa mua, mikä on niin kaunista ja ihquu etten mä ees uskalla sanoo siit mitää enempää. :) Ootkohan sä edes tietoinen, miten viehättävä piirre sun luonteessas on toi halu auttaa, varsinkin kun sulla on kapasiteettia. Sun tuleva puolisos, kuka sitten onkaan, ei tiedä minkälaisen laatunaisen saa, ja miten mahtavan tukijan se itselleen saa. Muistat nää sanat kun oot naimisissa ja teillä on ihquu...

Ei mun vanhemmat oikeastaan kovin väkivaltaisia olleet. Harvoin tuli remmiä, jos siihen viittaat. Tiedän, ettei tää sovi sun maailmankuvaas, mutta mä oon näin huligaani liian lepsun kasvatuksen vuoksi. Viisas äitini on sen joskus myöntänyt. Hän kuritti minua liian vähän. Ajattele, sellaista se meidän piireissä on, tosin tuttavaperheissä oli tiukempaa. Mua joskus ahdisti se, kun kyläiltiin niillä, kun ne eli niin nuhteessa. Sustakin mä vaistoan, että oot saanu tiukemman kasvatuksen. Turha kiistää. Kunnon muij... tyttö.

sivusta vaan kirjoitti:

En tunne sinua, noteeraan vain vähättelevän asenteesi kanssakeskustelijoita kohtaan. Mutta jatka vaikka tuon yhden lirkuttelijan kanssa, liian pitkiä höpötyksiä luettavaksi.

Lue lisää

Luuletsä todella huijaavas mua? :) Miten mä sua vähättelen? Jäikö sulle trauma siitä mun pituudesta? Enhän mä sille mitään voi, jos sulle tuli pieni olo mun rinnalla.

Ap. kirjoitti:

Ei mun taakkoja voi nostaa sun harteilles, koska ne on itse valitun elämäntavan seurausta aika pitkälti, ja niitä ei osaa kantaa, jos ei ole valinnut samanlaista elämäntapaa, You know what I mean. Mutta tiedän kyllä, että irl pystyisit tosi paljon jeesaa mua, mikä on niin kaunista ja ihquu etten mä ees uskalla sanoo siit mitää enempää. :) Ootkohan sä edes tietoinen, miten viehättävä piirre sun luonteessas on toi halu auttaa, varsinkin kun sulla on kapasiteettia. Sun tuleva puolisos, kuka sitten onkaan, ei tiedä minkälaisen laatunaisen saa, ja miten mahtavan tukijan se itselleen saa. Muistat nää sanat kun oot naimisissa ja teillä on ihquu...

Ei mun vanhemmat oikeastaan kovin väkivaltaisia olleet. Harvoin tuli remmiä, jos siihen viittaat. Tiedän, ettei tää sovi sun maailmankuvaas, mutta mä oon näin huligaani liian lepsun kasvatuksen vuoksi. Viisas äitini on sen joskus myöntänyt. Hän kuritti minua liian vähän. Ajattele, sellaista se meidän piireissä on, tosin tuttavaperheissä oli tiukempaa. Mua joskus ahdisti se, kun kyläiltiin niillä, kun ne eli niin nuhteessa. Sustakin mä vaistoan, että oot saanu tiukemman kasvatuksen. Turha kiistää. Kunnon muij... tyttö.

Lue lisää

Entä jos hän haluaakin sinut eikä muita??

Joku heittää sivusta kirjoitti:

Entä jos hän haluaakin sinut eikä muita??

Se voi pitää paikkansa kyllä. Mistäpä minä sen tietäisin. En ole ajatustenlukija.

Ap. kirjoitti:

Ei mun taakkoja voi nostaa sun harteilles, koska ne on itse valitun elämäntavan seurausta aika pitkälti, ja niitä ei osaa kantaa, jos ei ole valinnut samanlaista elämäntapaa, You know what I mean. Mutta tiedän kyllä, että irl pystyisit tosi paljon jeesaa mua, mikä on niin kaunista ja ihquu etten mä ees uskalla sanoo siit mitää enempää. :) Ootkohan sä edes tietoinen, miten viehättävä piirre sun luonteessas on toi halu auttaa, varsinkin kun sulla on kapasiteettia. Sun tuleva puolisos, kuka sitten onkaan, ei tiedä minkälaisen laatunaisen saa, ja miten mahtavan tukijan se itselleen saa. Muistat nää sanat kun oot naimisissa ja teillä on ihquu...

Ei mun vanhemmat oikeastaan kovin väkivaltaisia olleet. Harvoin tuli remmiä, jos siihen viittaat. Tiedän, ettei tää sovi sun maailmankuvaas, mutta mä oon näin huligaani liian lepsun kasvatuksen vuoksi. Viisas äitini on sen joskus myöntänyt. Hän kuritti minua liian vähän. Ajattele, sellaista se meidän piireissä on, tosin tuttavaperheissä oli tiukempaa. Mua joskus ahdisti se, kun kyläiltiin niillä, kun ne eli niin nuhteessa. Sustakin mä vaistoan, että oot saanu tiukemman kasvatuksen. Turha kiistää. Kunnon muij... tyttö.

Lue lisää

Hassu, kunnon muij... tyttö :D

Mistä sitä tietää vaikka jäisinkin vain joksikin vanhaksi kissanaiseksi eli koiranaiseksi :) Eli muistan ne sanat sitten joskus isona, kun mun koira on kauhean onnellisen oloinen ja me kaksistaan makoillaan sohvalla :) Mä vähän pelkään kaikkea naimisiinmenoa ja sellaista, niin ehkä sellainen elämä ei vaan oo mua varten.

Mä osaan aika hyvin asettua toisen asemaan ja osaan kantaa niitä sunkin taakkoja, vaikka en olisikaan samanlaista elämäntapaa valinnut. Heität vaan tulemaan sen taakan tännepäin ja vaikka se vähän rojahtaisi sieltä voimalla, niin kyllä mä ainakin viiden minuutin päästä oon sieltä alta selvinnyt pystyyn ja se sitten asettuu harteille siten kuin se asettuu. Jää ainakin oikeenlaiset hartian kolot siihen, kun viskaat sen kunnolla tännepäin ja se rojahtaa mun päälle, kun ne sun tekemät hartian kolot on ihan liian suuret. Joten ei hätää, osaan kantaa :)

Tiedän, että sua kohtaan on oltu väkivaltaisia sekä henkisesti että fyysisesti. Mä en ole koskaan kuullut niin pahasta henkisestä väkivallasta kenenkään tuntemani ihmisen kohdalla, mitä sulle on tehty. Se on ollut todella julmaa. Voin arvata mitä se fyysinen väkivalta on ollut, koska tiedän kuinka pahaa se henkinen on ollut. Se on vaan halunnut alistaa, alistaa ja alistaa. Se on ollut heikko ihminen jossa ei ole ollut oikeaa voimaa niin kuin sussa on. Sussa on ihan käsittämättömän paljon voimaa, koska sä et oo antanut sen tuhota sua. Se on itse tuhoutunut omaan alistamiseensa. Sinä et tuhoutunut, vaan olet ihan ja sydämellinen poika joka sanoo mua muij... tytöksi :)
Millä tavalla olit mielestäsi huligaani nuorena? En usko, että lapsena olit ollenkaan. Tappelitko nuorena tai jotain sellaista? Mitä kaikkea teit? Ei niissä mitään pahaa ole, vaan kuuluvat kasvamiseen eikä sellaisista pidä tuomita. Susta on kasvanut aivan ihana mies. Mä en ymmärrä miten se on mahdollista, kun oot kokenut niin paljon pahaa. Sussa on jotain ihan ihmeellistä hyvää ja suurta voimaa. Ne ei poista sitä voimaa, että oot joskus etsiskellyt itseäsi.

Mulla ei tavallaan ollut tiukka kuri, koska se oli vähän niin kuin Huvikumpu niiden mun isovanhempien vuoksi. Äiti piti aina kuria ja tukisti. Olin siis aika kiltti ja omissa puuhissani ulkona usein. Mutta olin tosi itsepäinen lapsi ja mun mielestä se oli aina väärin kun se tukisti ja repi hiuksista johonkin. Se lopetti sen kun olin kuullut että se oli laitonta ja osasin ilmaista siinä sen raahatessa aika sisukkaasti että se joutuu vankilaan. Sen jälkeen se ei ihan kauheasti viitsinyt ottaa mun kanssa yhteen, vaan päätti että kiristäminen ja lahjonta on parempia kuin määrääminen, kun en tottele sitä.
Isä aina pyysi kiltisti ja tottelin sitä paljon paremmin. Jos en totellut se pyysi kiltisti uudestaan. Tein 10-vuotiaasta asti niitä isän töitä kesäisin. Heräsin neljältä aamulla. Ihan kivaa oli kuitenkin ja ehkä opin jotain vastuuta. Sellaista mulla on ollut, ei niin tiukkaa, mutta ehkä noissa työasioissa tavallaan vähän erilaista kuin toisilla, koska ne työt oli siis fyysistä työtä.

Ap. kirjoitti:

Se voi pitää paikkansa kyllä. Mistäpä minä sen tietäisin. En ole ajatustenlukija.

Niin se taitaa olla, jos nyt se salaisuus tänne kerrotaan, että ei mun sydän oo oikein osannut koskaan ajatella ketään muuta kuin sua haluavansa, niin oon sen vuoksi vähän asennoitunut jo siihen vanhapiika-koiranainen elämään :) Mieti, sun takia vaa.. :D Ei kai tästäkin tuu sulle syyllisyyttä :D Munhan hölmö sydän se on, joten ei ole sun vika se. Nih :)

Ap. kirjoitti:

Se voi pitää paikkansa kyllä. Mistäpä minä sen tietäisin. En ole ajatustenlukija.

Haluatko sinä hänet vai et? Kyllä vai ei

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Hassu, kunnon muij... tyttö :D

Mistä sitä tietää vaikka jäisinkin vain joksikin vanhaksi kissanaiseksi eli koiranaiseksi :) Eli muistan ne sanat sitten joskus isona, kun mun koira on kauhean onnellisen oloinen ja me kaksistaan makoillaan sohvalla :) Mä vähän pelkään kaikkea naimisiinmenoa ja sellaista, niin ehkä sellainen elämä ei vaan oo mua varten.

Mä osaan aika hyvin asettua toisen asemaan ja osaan kantaa niitä sunkin taakkoja, vaikka en olisikaan samanlaista elämäntapaa valinnut. Heität vaan tulemaan sen taakan tännepäin ja vaikka se vähän rojahtaisi sieltä voimalla, niin kyllä mä ainakin viiden minuutin päästä oon sieltä alta selvinnyt pystyyn ja se sitten asettuu harteille siten kuin se asettuu. Jää ainakin oikeenlaiset hartian kolot siihen, kun viskaat sen kunnolla tännepäin ja se rojahtaa mun päälle, kun ne sun tekemät hartian kolot on ihan liian suuret. Joten ei hätää, osaan kantaa :)

Tiedän, että sua kohtaan on oltu väkivaltaisia sekä henkisesti että fyysisesti. Mä en ole koskaan kuullut niin pahasta henkisestä väkivallasta kenenkään tuntemani ihmisen kohdalla, mitä sulle on tehty. Se on ollut todella julmaa. Voin arvata mitä se fyysinen väkivalta on ollut, koska tiedän kuinka pahaa se henkinen on ollut. Se on vaan halunnut alistaa, alistaa ja alistaa. Se on ollut heikko ihminen jossa ei ole ollut oikeaa voimaa niin kuin sussa on. Sussa on ihan käsittämättömän paljon voimaa, koska sä et oo antanut sen tuhota sua. Se on itse tuhoutunut omaan alistamiseensa. Sinä et tuhoutunut, vaan olet ihan ja sydämellinen poika joka sanoo mua muij... tytöksi :)
Millä tavalla olit mielestäsi huligaani nuorena? En usko, että lapsena olit ollenkaan. Tappelitko nuorena tai jotain sellaista? Mitä kaikkea teit? Ei niissä mitään pahaa ole, vaan kuuluvat kasvamiseen eikä sellaisista pidä tuomita. Susta on kasvanut aivan ihana mies. Mä en ymmärrä miten se on mahdollista, kun oot kokenut niin paljon pahaa. Sussa on jotain ihan ihmeellistä hyvää ja suurta voimaa. Ne ei poista sitä voimaa, että oot joskus etsiskellyt itseäsi.

Mulla ei tavallaan ollut tiukka kuri, koska se oli vähän niin kuin Huvikumpu niiden mun isovanhempien vuoksi. Äiti piti aina kuria ja tukisti. Olin siis aika kiltti ja omissa puuhissani ulkona usein. Mutta olin tosi itsepäinen lapsi ja mun mielestä se oli aina väärin kun se tukisti ja repi hiuksista johonkin. Se lopetti sen kun olin kuullut että se oli laitonta ja osasin ilmaista siinä sen raahatessa aika sisukkaasti että se joutuu vankilaan. Sen jälkeen se ei ihan kauheasti viitsinyt ottaa mun kanssa yhteen, vaan päätti että kiristäminen ja lahjonta on parempia kuin määrääminen, kun en tottele sitä.
Isä aina pyysi kiltisti ja tottelin sitä paljon paremmin. Jos en totellut se pyysi kiltisti uudestaan. Tein 10-vuotiaasta asti niitä isän töitä kesäisin. Heräsin neljältä aamulla. Ihan kivaa oli kuitenkin ja ehkä opin jotain vastuuta. Sellaista mulla on ollut, ei niin tiukkaa, mutta ehkä noissa työasioissa tavallaan vähän erilaista kuin toisilla, koska ne työt oli siis fyysistä työtä.

Lue lisää

Toi oli tosi hauskasti ja vekkulisti sanottu: "Se lopetti sen kun olin kuullut että se oli laitonta ja osasin ilmaista siinä sen raahatessa aika sisukkaasti että se joutuu vankilaan." Nyt tuli sellainen olo, että mun olis pitänyt nähdä, millainen suloinen sisupussi olit lapsena. Sama älykäs, ovela ja voimakastahtoinen kuin nytkin. Sä voisit muuten antaa anteeksi sun äitilleskin, koska te ootte samanlaisia. Tulee surullinen olo, kun ajattelee että ootte äitisi kanssa samanlaisia vahvoja naisia, ja olitte vähän riidoissa. Kuin kaksi marjaa, kaksi laatunaista, toinen iso ja toinen pieni, mutta ihan yhtä vahva kuin se iso. Söpö ajatus. Äitis on varmaan salaa susta ylpee.

Sun kannattaa kyllä oikeasti mennä naimisiin. Tietysti vasta sitten kun löydät sen ihanan miehen. Niitä on tässä kaupungissa pilvin pimein. Sussa on potentiaalia vaikka mihin. Varmaan se, että autoit isääsi fyysisissä töissä, on antanut sulle sitä tiettyä vahvuutta ja reippautta, mitä sussa on. Minäkin hakkasin halkoja meidän omakotitalon pihalla kun olin 10 vuotias. Ja paljon hakkasinkin. Valtavan läjän aina.

Olin nuorena vähän huligaani. En kerrokaan sulle, koska se loukkaa sua. Jos joku on nulikka. Kerran yläasteella tuli tappelu, ja... oli se mahotonta hommaa juu. Sellaisia pojat on. Tiedän, huono puolustelu, koska ei ne kaikki sellaisia ole.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Niin se taitaa olla, jos nyt se salaisuus tänne kerrotaan, että ei mun sydän oo oikein osannut koskaan ajatella ketään muuta kuin sua haluavansa, niin oon sen vuoksi vähän asennoitunut jo siihen vanhapiika-koiranainen elämään :) Mieti, sun takia vaa.. :D Ei kai tästäkin tuu sulle syyllisyyttä :D Munhan hölmö sydän se on, joten ei ole sun vika se. Nih :)

Lue lisää

Älä nyt viitsi kiusata, kituuttaja. :) Onhan sulla suhteita ollut. Jos tästä nyt ei mitään tule kun nää olosuhteet on tällaista pashaa, niin pari vuotta se ihastus vaan kestää. Sit psyyke sanoo kiitti nyt riitti. Sen jälkeen sä oot vapaa. Se on niin.

Mutta tiedän kyllä, että aikamoinen pari me oltais. Superpari. Vai mitä?

Ap. kirjoitti:

Älä nyt viitsi kiusata, kituuttaja. :) Onhan sulla suhteita ollut. Jos tästä nyt ei mitään tule kun nää olosuhteet on tällaista pashaa, niin pari vuotta se ihastus vaan kestää. Sit psyyke sanoo kiitti nyt riitti. Sen jälkeen sä oot vapaa. Se on niin.

Mutta tiedän kyllä, että aikamoinen pari me oltais. Superpari. Vai mitä?

Lue lisää

Niin oltais :) Mutta tuo juuri taitaa olla kohtaloni, siltäpä se näyttää. Jos et minua halua

Ap. kirjoitti:

Toi oli tosi hauskasti ja vekkulisti sanottu: "Se lopetti sen kun olin kuullut että se oli laitonta ja osasin ilmaista siinä sen raahatessa aika sisukkaasti että se joutuu vankilaan." Nyt tuli sellainen olo, että mun olis pitänyt nähdä, millainen suloinen sisupussi olit lapsena. Sama älykäs, ovela ja voimakastahtoinen kuin nytkin. Sä voisit muuten antaa anteeksi sun äitilleskin, koska te ootte samanlaisia. Tulee surullinen olo, kun ajattelee että ootte äitisi kanssa samanlaisia vahvoja naisia, ja olitte vähän riidoissa. Kuin kaksi marjaa, kaksi laatunaista, toinen iso ja toinen pieni, mutta ihan yhtä vahva kuin se iso. Söpö ajatus. Äitis on varmaan salaa susta ylpee.

Sun kannattaa kyllä oikeasti mennä naimisiin. Tietysti vasta sitten kun löydät sen ihanan miehen. Niitä on tässä kaupungissa pilvin pimein. Sussa on potentiaalia vaikka mihin. Varmaan se, että autoit isääsi fyysisissä töissä, on antanut sulle sitä tiettyä vahvuutta ja reippautta, mitä sussa on. Minäkin hakkasin halkoja meidän omakotitalon pihalla kun olin 10 vuotias. Ja paljon hakkasinkin. Valtavan läjän aina.

Olin nuorena vähän huligaani. En kerrokaan sulle, koska se loukkaa sua. Jos joku on nulikka. Kerran yläasteella tuli tappelu, ja... oli se mahotonta hommaa juu. Sellaisia pojat on. Tiedän, huono puolustelu, koska ei ne kaikki sellaisia ole.

Lue lisää

Mikset kerro mulle siitä sun nuoruudesta? Ei se loukkaa mua, haluisin kovasti kuulla :) En mä säikähdä. Tunsin joskus nuorena yhdet pojat, joilla oli vähän samantyyppisiä elämänkokemuksia kuin sulla. Ne oli kauhean kilttejä sisäisesti, mutta ulkoisesti tekivät kaikenlaista. En tuntenut niitä kovin hyvin, tai sen toisen niistä silleen tiesin paremmin ja senkin silmistä näkyi se niin kuin sunkin. Ne puhkoi joskus jotain auton renkaita ja oli aina niitä, joita syytettiin tappelusta, vaikka siihen tappeluun olisi osallistunut vaikka kuinka monta ihmistä, tyttöjen kanssa niillä oli joskus vähän sellaista surullista, että työnsivät ihmisiä pois joskus pahana hetkenä. Sellaista silloin joskus kauan aikaa sitten kun sen tunsin.
Tykkäsitkö siitä halkojen hakkaamisesta? Mun mielestä se on ihan kamalan vaikeaa. Se kirves jää aina jumiin siihen puuhun ja sitten sitä ei jaksa nostaa ja saa kopautella sata kertaa, että se lähtisi halki tipahtamatta sieltä ilmasta päähän. Mä en oo koskaan osannut sitä. Äiskä olisi varmaan musta tosi epäylpeä :D Miksen mä osaa ja sä oot jo 10-vuotiaana osannut, epistä :)

Niin ja sun pitäisi nähdä myös mun ja mun koiran tahtojen taistelut :) Se on vähän samanlaista, kun se mölisee ja leikkii menevänsä maahan makaamaan, mutta ampaisee samasta liikeradasta mun jalkojen välistä parvekkeelle ja käyn hakemassa sen takaisin 20:n kerran, jotta voitaisi kuumalla ilmalla vähän tuulettaa ilman että se on kiivennyt pihalle tai syönyt kukat :) No mutta luupää mikä luupää, siis molemmat niin ei haittaa ja on hauskaa. Äiskä on ylpee vain jos oon kasannut esim. huonekalut itse. Se on antanut luvan, että saan kasata ne vaaleanpunaisilla työkaluilla ja ihan ite, kunhan kasaan.

Niin se on helppo sieltä huudella, että mun kannattaisi mennä naimisiin, kun sä et joudu elämään tämän mun sydämen kanssa :) Se on vähän vaikeaa lajia. Varmaankin sitä samaa itsepäistä, joka ei luovuta kun se kerran on jonkun tunteen löytänyt.
Ja jottei ihan täysin syytetä sua tästä, niin mä oon myös tosi huono tutustumaan miehiin enkä ikinä törmää sellaisiin, josta oikeesti voisin edes tykätä. Mä oon täysin aloitekyvytön enkä vaan osaa tai oikein tunnu kohtaavan ketään kivaa. Joten kissanainen-vanhuus on varmaan se mulle sopiva eikä se haittaa. Mitä siinä naimisiinmenossakaan on niin hienoa, en ymmärrä :)

Kerro siitä tappelusta, jooko? Haluun kuulla. Miksi se alkoi ja mitä tapahtui?

Ap. kirjoitti:

Älä nyt viitsi kiusata, kituuttaja. :) Onhan sulla suhteita ollut. Jos tästä nyt ei mitään tule kun nää olosuhteet on tällaista pashaa, niin pari vuotta se ihastus vaan kestää. Sit psyyke sanoo kiitti nyt riitti. Sen jälkeen sä oot vapaa. Se on niin.

Mutta tiedän kyllä, että aikamoinen pari me oltais. Superpari. Vai mitä?

Lue lisää

En mä kiusaa kun silleen se vaan on. Itsepäinen sydän :) Mä voitan kyllä sen itsepäisen koirani mennen tullen, mutta sen mun oman sydämen kanssa en viitsi ottaa matsia ollenkaan. Se saa pitää tahtonsa.
Se mun sydän on aina ollut sellainen että se ei oo osannut kuin sua ajatella ja en mä sen vuoksi viitsi edes yrittää mitään muuta, koska se kaikki olisi vaan sellaista sun pakenemista. Jos alkaisin sellaiseen, niin saisin sitten tehdä sitä pakenemista lopun elämää ja vaihtaa heti kumppania, asuinmaata ja ympäristöä, kun sä saat siellä sydämessä mut taas kiinni ja tulisin onnettomaksi niissä korvaussuhteissa. Enkä mä sellaista elämää halua, joten mun on parempi olla vaan.

Tänään on aika hyvä päivä laskeskella, että kuinka kauan se psyyke tarkalleen ottamatta onkaan ollut sanomatta kiittiriitti... :) Joo, mä en halua edes laskea :D
Mulla ei käy niin, että kaksi vuotta ja ohi, oon kokeillut usko pois. Sen vuoksi mä tiedän sen, että kissanaiselämä (siis se kissamummo ei se batman) on todennäköisin ja parempi kuin joku satunnainen ihminen.

Sä voisit olla sitten se Batman, jos mä oon se Kissanainen :) Superpari todellakin. Ei kun oikeesti oltaisi oltu vieläkin parempia, supersuper.

Ap. kirjoitti:

Luuletsä todella huijaavas mua? :) Miten mä sua vähättelen? Jäikö sulle trauma siitä mun pituudesta? Enhän mä sille mitään voi, jos sulle tuli pieni olo mun rinnalla.

Jäi trauma, koska sun pituus on liian ihana. Ihan täydelliset mittasuhteet. ONNEKSI ei tarvitse katella sua :) Tää ikävä on tosi paljon helpompaa, kun oot vaan tekstiä näytöllä sen sijaan, että olisit vaikka mun työkaveri. Joo kestäisin senkin ihan kiltisti ja vakaasti päättäen, mutta kohtalo on tässä kohtaa armahtanut selvästi :)

Sä oot vähän hassu kun sulle aina tulee tuo pituusjuttu mieleen vaikka se on yksi niitä täydellisimpiä puolia sussa.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Jäi trauma, koska sun pituus on liian ihana. Ihan täydelliset mittasuhteet. ONNEKSI ei tarvitse katella sua :) Tää ikävä on tosi paljon helpompaa, kun oot vaan tekstiä näytöllä sen sijaan, että olisit vaikka mun työkaveri. Joo kestäisin senkin ihan kiltisti ja vakaasti päättäen, mutta kohtalo on tässä kohtaa armahtanut selvästi :)

Sä oot vähän hassu kun sulle aina tulee tuo pituusjuttu mieleen vaikka se on yksi niitä täydellisimpiä puolia sussa.

Lue lisää

Mitkä on täydelliset mittasuhteet? Mä oon joskus jotenkin vaan tajunnu sen, että mulla ne on suht. OK, koska esim. aika monet vaatteet näyttää hyvältä. Sä taisit mainita siitä jossain vaiheessa myös.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mikset kerro mulle siitä sun nuoruudesta? Ei se loukkaa mua, haluisin kovasti kuulla :) En mä säikähdä. Tunsin joskus nuorena yhdet pojat, joilla oli vähän samantyyppisiä elämänkokemuksia kuin sulla. Ne oli kauhean kilttejä sisäisesti, mutta ulkoisesti tekivät kaikenlaista. En tuntenut niitä kovin hyvin, tai sen toisen niistä silleen tiesin paremmin ja senkin silmistä näkyi se niin kuin sunkin. Ne puhkoi joskus jotain auton renkaita ja oli aina niitä, joita syytettiin tappelusta, vaikka siihen tappeluun olisi osallistunut vaikka kuinka monta ihmistä, tyttöjen kanssa niillä oli joskus vähän sellaista surullista, että työnsivät ihmisiä pois joskus pahana hetkenä. Sellaista silloin joskus kauan aikaa sitten kun sen tunsin.
Tykkäsitkö siitä halkojen hakkaamisesta? Mun mielestä se on ihan kamalan vaikeaa. Se kirves jää aina jumiin siihen puuhun ja sitten sitä ei jaksa nostaa ja saa kopautella sata kertaa, että se lähtisi halki tipahtamatta sieltä ilmasta päähän. Mä en oo koskaan osannut sitä. Äiskä olisi varmaan musta tosi epäylpeä :D Miksen mä osaa ja sä oot jo 10-vuotiaana osannut, epistä :)

Niin ja sun pitäisi nähdä myös mun ja mun koiran tahtojen taistelut :) Se on vähän samanlaista, kun se mölisee ja leikkii menevänsä maahan makaamaan, mutta ampaisee samasta liikeradasta mun jalkojen välistä parvekkeelle ja käyn hakemassa sen takaisin 20:n kerran, jotta voitaisi kuumalla ilmalla vähän tuulettaa ilman että se on kiivennyt pihalle tai syönyt kukat :) No mutta luupää mikä luupää, siis molemmat niin ei haittaa ja on hauskaa. Äiskä on ylpee vain jos oon kasannut esim. huonekalut itse. Se on antanut luvan, että saan kasata ne vaaleanpunaisilla työkaluilla ja ihan ite, kunhan kasaan.

Niin se on helppo sieltä huudella, että mun kannattaisi mennä naimisiin, kun sä et joudu elämään tämän mun sydämen kanssa :) Se on vähän vaikeaa lajia. Varmaankin sitä samaa itsepäistä, joka ei luovuta kun se kerran on jonkun tunteen löytänyt.
Ja jottei ihan täysin syytetä sua tästä, niin mä oon myös tosi huono tutustumaan miehiin enkä ikinä törmää sellaisiin, josta oikeesti voisin edes tykätä. Mä oon täysin aloitekyvytön enkä vaan osaa tai oikein tunnu kohtaavan ketään kivaa. Joten kissanainen-vanhuus on varmaan se mulle sopiva eikä se haittaa. Mitä siinä naimisiinmenossakaan on niin hienoa, en ymmärrä :)

Kerro siitä tappelusta, jooko? Haluun kuulla. Miksi se alkoi ja mitä tapahtui?

Lue lisää

Sun kandeis ruveta tutustuu vaan miehiin rohkeemmin. Tietty eihän mistään baareista mun kaltaisia miehiä löydä, mutta sellaisia peruskivoja nallekarhuja kuitenkin, joiden kainalossa voit kattoo telkkarii, tai kattoo kun ne pelaa pleikkaria, tai wowittaa. Ajattele, kun se sun tuleva mies tulee tohkeissaan kertomaan sulle siitä, miten se pärjää jossain pelissä. Sit sä pörrötät sen hiuksia ja annat sille suukon, että, se tietää et välität.

En mä voi kertoo siit tappelust. Ne on kauheita juttuja. Otin sitä jannuu rinnuksista kiinni ja... no se siitä. Huhhuh, minkälainen peelo sitä teininä on. Broidit on samanlaisia. Ykskin niistä kehu mulle, miten se oli jonkun uhoajan tipauttanut. Kielsin sitä hakkaamasta ketään, ellei se ole itsepuolustusta. No siinä tapauksessa oli, mutta ei siitä sais nauttia.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

En mä kiusaa kun silleen se vaan on. Itsepäinen sydän :) Mä voitan kyllä sen itsepäisen koirani mennen tullen, mutta sen mun oman sydämen kanssa en viitsi ottaa matsia ollenkaan. Se saa pitää tahtonsa.
Se mun sydän on aina ollut sellainen että se ei oo osannut kuin sua ajatella ja en mä sen vuoksi viitsi edes yrittää mitään muuta, koska se kaikki olisi vaan sellaista sun pakenemista. Jos alkaisin sellaiseen, niin saisin sitten tehdä sitä pakenemista lopun elämää ja vaihtaa heti kumppania, asuinmaata ja ympäristöä, kun sä saat siellä sydämessä mut taas kiinni ja tulisin onnettomaksi niissä korvaussuhteissa. Enkä mä sellaista elämää halua, joten mun on parempi olla vaan.

Tänään on aika hyvä päivä laskeskella, että kuinka kauan se psyyke tarkalleen ottamatta onkaan ollut sanomatta kiittiriitti... :) Joo, mä en halua edes laskea :D
Mulla ei käy niin, että kaksi vuotta ja ohi, oon kokeillut usko pois. Sen vuoksi mä tiedän sen, että kissanaiselämä (siis se kissamummo ei se batman) on todennäköisin ja parempi kuin joku satunnainen ihminen.

Sä voisit olla sitten se Batman, jos mä oon se Kissanainen :) Superpari todellakin. Ei kun oikeesti oltaisi oltu vieläkin parempia, supersuper.

Lue lisää

Kyllä. Muut tulis kateelliseks kun ne kattois meitä. Yks päivä istuin yhdessä mestassa. Siinä vieressä istui kaunis nuori nainen. Vähän bimbo, mutta herkkä. No siinä istu kans yks sellanen pitkälettinen vähän hevarihenkinen nörttipoika. Kauhean iso roikale. Muakin pitempi. No tää nuori nainen sit välillä vilkuili mua silleen, et ei siitä tiennyt, oliko kiinnostunut vai ihan muutenko vaan katteli. Mut joka kerta kun se pupunen käänsi päänsä muhun päin ja katto mua, niin tää nörttipoika alkoi tuijottaa mua vihasesti silmiin. Ei kääntänyt katsetta pois, kun katsoin takaisin. Jos katse olis voinut tappaa... Se kyyläs mua koko ajan, niin vihaisesti kun vaan voi. Mä mietin, että oliko se joku kouluampujan psyykeellä varustettu jätkä, mut hirvee viha siitä huoku. No kun nousin ylös, niin sekin nousi... Mä kelasin, et nyt otti ohraleipä. No se meni siitä menojaan, mut tosi kumma kehon kieli sillä oli kun se meni mun ohi. Aattele minkälainen nuorten miesten sukupolvi tässä maassa kasvaa... Niitä on kaikkialla...

Ap. kirjoitti:

Sun kandeis ruveta tutustuu vaan miehiin rohkeemmin. Tietty eihän mistään baareista mun kaltaisia miehiä löydä, mutta sellaisia peruskivoja nallekarhuja kuitenkin, joiden kainalossa voit kattoo telkkarii, tai kattoo kun ne pelaa pleikkaria, tai wowittaa. Ajattele, kun se sun tuleva mies tulee tohkeissaan kertomaan sulle siitä, miten se pärjää jossain pelissä. Sit sä pörrötät sen hiuksia ja annat sille suukon, että, se tietää et välität.

En mä voi kertoo siit tappelust. Ne on kauheita juttuja. Otin sitä jannuu rinnuksista kiinni ja... no se siitä. Huhhuh, minkälainen peelo sitä teininä on. Broidit on samanlaisia. Ykskin niistä kehu mulle, miten se oli jonkun uhoajan tipauttanut. Kielsin sitä hakkaamasta ketään, ellei se ole itsepuolustusta. No siinä tapauksessa oli, mutta ei siitä sais nauttia.

Lue lisää

Mä lupaan etten mitenkään tuomitse sua enkä ajattele mitään pahaa siitä tappelusta. Eihän susta voi ajatella yhtään mitään pahaa, koska sä selkeesti ajattelet sellaisista asioista tosi hienosti ja nätisti, niin ei sillä oo mitään väliä, vaikka olisit joskus tapellut ja nuorena vähän tehnyt hölmöjä juttuja, koska ehkä juuri niiden vuoksi sä oot nyt noin ihana ja sydämellinen. Tiedät silleen syvästi että on parempi olla tappelematta. Aloititko sä sen tappelun? Ja oliko se ainut kerta vai jouduitko tappeluun joskus toistekin? Mä haluaisin tietää, koska en tiedä yhtään miltä sellainen voisi edes tuntua kun en voisi ikinä kuvitella lyöväni ketään ja olisi varmaan näillä voimilla ihan kamalaa ikinä joutua tappeluun :D En siis voisi kuvitella joutuvani, harva asia tuntuu niin kaukaiselta. Mä oon utelias, kerro mulle jooko. En muuten saa ikinä tietää millaiselta se tuntuu? Tuli utelias lapsi-kohtaus, mutta ei se mitään.. :D
Sattuiko suhun? Entäs siihen toiseen? Pelottiko sua se tilanne?
Onneksi sä oot sanonut sun veljelle ettei se saa lyödä kuin itsepuolustukseksi. Vaikka mä ymmärrän, että sillä vaikuttaa kanssa ne lapsuudenkokemukset ja varmasti se saa jonkun parantavan tunteen siitä, että se ei anna kenenkään alistaa sitä ja laittaa sellaisen poikki heti, mutta se on vähän sellainen kierre joka ei koskaan korjaa itseään, koska se rikkoo samalla.
Sulla ainakin on niin paljon voimaa ettet todellakaan saa lyödä ketään, koska sille toisellehan saattaa käydä vaikka kuinka pahasti ja varmaan sun veljelläkin sitten. Ja jos sun veljellä on edes puolet tuosta sisusta mitä sulla on, niin sehän saa itsestään puristettua sellaista uhoajaa kohtaan vaikka kaikki voimansa, niin tosi vaarallista ja onneksi oot pitänyt veljestäsi huolta ja sanonut ettei se saisi tehdä niin ettei se joudu vaikeuksiin. Sä oot kyllä niin ihana.

Ne onkin söpöjä ajatuksia, että olisi siinä sohvalla joku jonka hiuksia pörröttää ja antaa sille suukko ja hymyillä rakastavasti, kun se on jostain tohkeissaan ja tuntea se sen ilo. Söpöjä ajatuksia :) Mutta mä oon infernaalisen huono tutustumaan miehiin siinä mielessä :D Enkä oikeesti valehtele. Mä oon ihan ok siinä vaiheessa, kun asiat etenisi jo omalla painollaan, mutta kun siinä on niin iso muuri ennen sellaista vaihetta. Oon varmaan vähän ujo ja omassa kuoressani, mutta onnistuneesti peitän sen vaikuttamalla sen verran välinpitämättömältä ja oman arvoni tuntevalta ettei kukaan oikeasti järkevä ihminen uskalla lähestyä mua, vaikka en mitenkään pure. Ja sitten toisaalta mulla on sen verran sitä sun aiheuttamaa sydän ongelmaa, että mua ei tarpeeksi kiinnosta ponnistella sen muurin ylitse, koska ei ne muut miehet oikein tunnu miltään. Ja jos ei se onnistuisi kuitenkaan ja kaipaisin vaan sua kun kaikki on tasaantunut.
Tykkäisin kovastikin sellaisesta ihan normaalista parisuhde-elämästä ja niistä ihan pienistä arkisista iloista, mutta mulla on nää muurit vähän liikaa ylitettäväksi. Kun ne miehet jotka uskaltaa tuolla jossain kadulla lähestyä mua, niin ne ei todellakaan ole sellaisia peruskivoja nallekarhuja ja sen näkee silmistä. Se on vähän niin kuin Game Over mulle todennäköisesti :D No ei vaan, mutta muurit on joskus sellaisia. En oikeesti osaa löytää sitä peruskivaa nallekarhua. Se tuntuu musta siltä, kun etsisi neulaa heinäsuovasta ja sitten kun sen löytää niin ei edes osaa tehdä mitään kun ei oo kokemusta mitä pitäisi tehdä, ja hupsista se neula katosi taas :D Oon siis ihan täysi käsi sen asian suhteen, vaikka onnistun sen varmaan ihan hyvin peittämään.

Ap. kirjoitti:

Kyllä. Muut tulis kateelliseks kun ne kattois meitä. Yks päivä istuin yhdessä mestassa. Siinä vieressä istui kaunis nuori nainen. Vähän bimbo, mutta herkkä. No siinä istu kans yks sellanen pitkälettinen vähän hevarihenkinen nörttipoika. Kauhean iso roikale. Muakin pitempi. No tää nuori nainen sit välillä vilkuili mua silleen, et ei siitä tiennyt, oliko kiinnostunut vai ihan muutenko vaan katteli. Mut joka kerta kun se pupunen käänsi päänsä muhun päin ja katto mua, niin tää nörttipoika alkoi tuijottaa mua vihasesti silmiin. Ei kääntänyt katsetta pois, kun katsoin takaisin. Jos katse olis voinut tappaa... Se kyyläs mua koko ajan, niin vihaisesti kun vaan voi. Mä mietin, että oliko se joku kouluampujan psyykeellä varustettu jätkä, mut hirvee viha siitä huoku. No kun nousin ylös, niin sekin nousi... Mä kelasin, et nyt otti ohraleipä. No se meni siitä menojaan, mut tosi kumma kehon kieli sillä oli kun se meni mun ohi. Aattele minkälainen nuorten miesten sukupolvi tässä maassa kasvaa... Niitä on kaikkialla...

Lue lisää

Mun mielestä se kuulostaa aika surulliselta. Sellaiselta rakkaudettomuudelta tai turvallisuuden puutteelta. Mä tuun tosi surulliseksi jos ikinä näen sellaista. Varmaan siitä pojasta tuntui ettei sitä rakasteta ja jotenkin epätoivoiselta. Siis sellaiselta, että läheisyyttä puuttuisi. Mun isällä oli äidin kanssa juuri sellaista että äiti ei koskaan huolehtinut sen tarpeista ja kohteli sitä kuin jotain kylmää kiveä jota voi kiusata lähtemällä muiden miesten kanssa johonkin. Sen takia mua kouraisee tuollaiset asiat ihan hemmetin syvältä sydämestä ja tulee tuollaisten poikien takia tosi paha mieli ja toivoisin vain että ne saisi niin paljon rakkautta kuin ikinä voi olla eikä niiden tarvisi tuntea pahaa mieltä.
Meillä ei ainakaan olisi ikinä ollut tuollaista. Mä oon niiden mun lapsuudenkokemusten takia päättänyt niin vakaasti, että mun elämässä ei ole sellaista.
Mä en olisi ikinä katsellut ketään muita miehiä ja olisin istunut sun vieressä rakastuneena ja vain sut nähden eikä mua olisi haitannut se, vaikka kaikki muut olisi pitänyt mua vähän hupsuna, mutta olisin antanut niiden nähdä sen etten näe kuin sut. Meillä olisi ollut sellaista aina. Ja jos joku yhtään tuttu mies olisi puhunut mulle, niin olisin aina jotenkin kääntänyt keskustelun suhun ja päässyt kertomaan miten susta ja se rakkaus olisi paistanut silmistä sua kohtaan eikä kukaan olisi voinut kuvitella mitään. Ja oikeesti olisin heti hautautunut syvälle sun kainaloon ja ollut siellä niin onnessa ja turvallinen kun olisi saanut olla turvassa muilta miehiltä, että olisin varmaan ollut paniikissa, jos sun kainalo ei olisi ollut jossain lähettyvillä, missä olisi miehiä, olisin tottunut siihen niin nopeasti :) Silleen laiskistunut tiedätkö :) Että sä vaan hoitaisit ne eikä itse tarvitse vaivaantua ja voi vaan olla rakastunut suhun.
Olin muuten kirjoittanut johonkin vanhaan päiväkirjaan siitä meidän tilanteesta, kun aloin tajuta että muut taitaa tietää että "mun pitää muistaa että vaikken mä näe kuin sut, niin muut näkee meidät." Mä oon aina nähnyt vain sut, kun sä oot paikalla.

Eikö se ole niin, että jos tuntisi itsensä rakastetuksi ja kaikkein tärkeimmäksi, niin ei tarvisi käyttäytyä niin kuin sen pojan? Silläkin olisi varmasti niin paljon helpompaa, jos se tuntisi niin ja jos se tyttö olisi ollut tuijottamatta sua ja oikeesti välittänyt kunnolla siitä pojasta ja pörrötellyt sen hiuksia ja pussaillut vähän poskelle tai ainakin katsellut sitä silmiin ja hymyillyt. Silloin se ei olisi tuntenut itseään ulkopuoliseksi, vaan että ne kaksi on siinä yhdessä eikä mikään pääse siihen väliin. Se on tärkeä tunne.

Ap. kirjoitti:

Mitkä on täydelliset mittasuhteet? Mä oon joskus jotenkin vaan tajunnu sen, että mulla ne on suht. OK, koska esim. aika monet vaatteet näyttää hyvältä. Sä taisit mainita siitä jossain vaiheessa myös.

Lue lisää

Ne täydelliset mittasuhteet varmaan näkee tosi hyvin just siitä vaatteiden sopivuudesta silleen yleissilmäyksellä. Ja jos tarkemmin katsoo, niin se on sitä sellaista sopusuhtaisuutta ja tiettyihin mittasuhteisiin osuminen. Esim. raajojen pituudet suhteessa kultaiseen leikkaukseen ynnä muut. Ja sitten tosi vahvasti sussa on juuri ne sellaiset naisen ja miehen kehojen eri painotusten korostumiset, että sun kehossa korostuu ne miehiset asiat jotenkin oppikirjamaisesti. Juuri vaikka ne sun leveät hartiat, kun mieskeho mielletään jotenkin niistä hartioista lähteväksi juuri kun taas naisen keho lantiosta. Mies on se kärjellään oleva kolmio ja nainen toisinpäin. Niin sulla on ne tosi leveät ja miehekkäät hartiat. Sitten on kaikkia muita sellaisia miehen ja naisen mittasuhde eroja, jotka sussa on tosi miehekkäästi korostuneita.
Ja niiden lisäksi sulla on ihan täydellisen pituiset raajat lihaksiisi nähden. Sun lihakset ei ole sellaisia venyneitä, vaan tosi miehekkäitä ja hyvännäköisiä.

Mä oon varmasti aina tykännyt susta jotenkin alitajuisestikin ihan superpaljon juuri noiden asioiden vuoksi, koska mulla on ihan liian pitkän ihmisen geenit, vaikka en oo mikään hujoppi onneksi. Vaikka oon aina ollut näin kiltti, niin olin omasta pituuskasvustani sen verran epätoivoinen, että poltin ala-asteella tupakkaa jotta jotenkin sain sen pysähtymään, kun olin kuullut että auttaisi ja vaikka maistui kamalalta. Askillisen sain poltettua sen jälkeen en pystynyt enää, mutta ehkä se auttoi. Mun äidin veli on melkein 2m pitkä ja siis äitikin on jotain 178cm. Mä oon aina ajatellut ettei mun geenejä voisi ikinä yhdistää kehenkään pitkään ihmiseen, koska sitten niistä lapsista tulisi jotain mutantteja ja ne voisi mennä sirkukseen :D No ei vaan, mutta oikeesti en haluaisi. Ihmiset on liian pitkiä nykyään muutenkin ihan siitä valistuneesta esteettisestä näkökulmasta katsoen. Miehet näyttää ihan mielettömän hyviltä sun pitusina. Sellaisilta miehekkäiltä ja vankoilta.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mun mielestä se kuulostaa aika surulliselta. Sellaiselta rakkaudettomuudelta tai turvallisuuden puutteelta. Mä tuun tosi surulliseksi jos ikinä näen sellaista. Varmaan siitä pojasta tuntui ettei sitä rakasteta ja jotenkin epätoivoiselta. Siis sellaiselta, että läheisyyttä puuttuisi. Mun isällä oli äidin kanssa juuri sellaista että äiti ei koskaan huolehtinut sen tarpeista ja kohteli sitä kuin jotain kylmää kiveä jota voi kiusata lähtemällä muiden miesten kanssa johonkin. Sen takia mua kouraisee tuollaiset asiat ihan hemmetin syvältä sydämestä ja tulee tuollaisten poikien takia tosi paha mieli ja toivoisin vain että ne saisi niin paljon rakkautta kuin ikinä voi olla eikä niiden tarvisi tuntea pahaa mieltä.
Meillä ei ainakaan olisi ikinä ollut tuollaista. Mä oon niiden mun lapsuudenkokemusten takia päättänyt niin vakaasti, että mun elämässä ei ole sellaista.
Mä en olisi ikinä katsellut ketään muita miehiä ja olisin istunut sun vieressä rakastuneena ja vain sut nähden eikä mua olisi haitannut se, vaikka kaikki muut olisi pitänyt mua vähän hupsuna, mutta olisin antanut niiden nähdä sen etten näe kuin sut. Meillä olisi ollut sellaista aina. Ja jos joku yhtään tuttu mies olisi puhunut mulle, niin olisin aina jotenkin kääntänyt keskustelun suhun ja päässyt kertomaan miten susta ja se rakkaus olisi paistanut silmistä sua kohtaan eikä kukaan olisi voinut kuvitella mitään. Ja oikeesti olisin heti hautautunut syvälle sun kainaloon ja ollut siellä niin onnessa ja turvallinen kun olisi saanut olla turvassa muilta miehiltä, että olisin varmaan ollut paniikissa, jos sun kainalo ei olisi ollut jossain lähettyvillä, missä olisi miehiä, olisin tottunut siihen niin nopeasti :) Silleen laiskistunut tiedätkö :) Että sä vaan hoitaisit ne eikä itse tarvitse vaivaantua ja voi vaan olla rakastunut suhun.
Olin muuten kirjoittanut johonkin vanhaan päiväkirjaan siitä meidän tilanteesta, kun aloin tajuta että muut taitaa tietää että "mun pitää muistaa että vaikken mä näe kuin sut, niin muut näkee meidät." Mä oon aina nähnyt vain sut, kun sä oot paikalla.

Eikö se ole niin, että jos tuntisi itsensä rakastetuksi ja kaikkein tärkeimmäksi, niin ei tarvisi käyttäytyä niin kuin sen pojan? Silläkin olisi varmasti niin paljon helpompaa, jos se tuntisi niin ja jos se tyttö olisi ollut tuijottamatta sua ja oikeesti välittänyt kunnolla siitä pojasta ja pörrötellyt sen hiuksia ja pussaillut vähän poskelle tai ainakin katsellut sitä silmiin ja hymyillyt. Silloin se ei olisi tuntenut itseään ulkopuoliseksi, vaan että ne kaksi on siinä yhdessä eikä mikään pääse siihen väliin. Se on tärkeä tunne.

Lue lisää

Kyllä sä saisit tujottaa muita miehiä, koska kuitenkin salaa tekisit niin. ;)

Jotenkin kaameaa joutua oikeesti tollasen murhanhimoisen käytöksen kohteeksi. Nuoret miehet on niin tärähtäneitä nykyään. En väitä, ettenkö itsekin olisi tärähtänyt, mutta en mä tuntemattomia ahdistele mitenkään.

Ap. kirjoitti:

Kyllä sä saisit tujottaa muita miehiä, koska kuitenkin salaa tekisit niin. ;)

Jotenkin kaameaa joutua oikeesti tollasen murhanhimoisen käytöksen kohteeksi. Nuoret miehet on niin tärähtäneitä nykyään. En väitä, ettenkö itsekin olisi tärähtänyt, mutta en mä tuntemattomia ahdistele mitenkään.

Lue lisää

Ei kun mä en itseasiassa oikeasti tekisi niin. Kai sä nyt jo sen verran tässä oot oppinut tuntemaan mun sydäntä, että se on vähän hölmö :) Siis mua ei vaan yhtään kiinnosta kukaan muu, kun onnistun johonkuhun syvästi rakastumaan. Mä en rakastu ihmisiin ollenkaan helposti. Mutta sitten kun se tapahtuu, niin se on sellaista että se rakkaus on niin kokonaisvaltaista ettei muut vaan tunnu miltään. Sitä on kamalan vaikea selittää, mutta se on sellaista että sun ominaisuudet ja piirteet on niin rakkaita, tuttuja ja ihania ettei kenenkään muun piirteet paina mitään siinä rinnalla vaikka ne olisi minkälaisia. Koska sä oot juuri se, jota kohtaan niitä tunteita on ja juuri sellaisena kuin olet. Mä oon myös aika varautunut tuntemattomia kohtaan, kun rakastun siihen luonteeseen niin syvästi. Siis jos se luonne on tosi rakastettava niin kuin se sulla on. Harvalla on eikä tuollaista luonnetta kuin sun luonne ole olemassa toista ja oon aivan varma.

Enemmän mä luulen, että se olisi niin, että tykkäisin tuijottaa muita tyttöjä sun kanssa yhdessä. Kun sä et oo tyttö, niin niitä mun mielestä on ihan kiva katsella, kun en oo kehenkään tyttöön rakastunut niin kukaan ei ole sumentanut mun silmiä kaikilta muilta naissukupuolen edustajilta :) Joten niitä ehkä katselisin ja jos sua ei haittaisi, niin voitaisiin katsella yhdessä hassutellen, koska ei siinä oo mitään pahaa. Mun mielestä se on tosi kivaa ja oon iloinen sen tytön puolesta jos sillä on vaikka kauniit rinnat, hyvä peppu, tosi nätti tai tosi kivat vaatteet yms. :) Mä suosin ihan täysin miehiä, mutta jostain syystä tuolla ulkona katselen vain naisia. Mä oon aika varma, että se johtuu ihan täysin siitä, että sä sumensit mun näkökyvyn muita miehiä kohtaan jo ajat sitten. Tietenkin sua katselisin mielummin kuin ketään nättiä tyttöä, että siitä ei oo kyse, mutta ei nyt mennä sen enempää tuolle tasolle keskustelussa.

Tosi paljon nättejä tyttöjä tuolla aina menee ja se ilostuttaa mua. Haittaisiko sua se, että katselen tyttöjä? Mua ei haittaisi että sä katselisit. Ihan söpöä vaan, jos ne ilostuttaa sua jotenkin :)

Oli kyllä kamalaa että jouduit sen käytöksen kohteeksi. Ja kun ei se ollut sun vika mitenkään. Etkä sä oo mitenkään tärähtänyt, hupsu :) Kaikki ihmiset on tärähtäneitä, jos sitä oikeen aletaan arvioida. Miksi luulet, että nuorilla miehillä on niin paha olo nykyään? Se on surullista.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä lupaan etten mitenkään tuomitse sua enkä ajattele mitään pahaa siitä tappelusta. Eihän susta voi ajatella yhtään mitään pahaa, koska sä selkeesti ajattelet sellaisista asioista tosi hienosti ja nätisti, niin ei sillä oo mitään väliä, vaikka olisit joskus tapellut ja nuorena vähän tehnyt hölmöjä juttuja, koska ehkä juuri niiden vuoksi sä oot nyt noin ihana ja sydämellinen. Tiedät silleen syvästi että on parempi olla tappelematta. Aloititko sä sen tappelun? Ja oliko se ainut kerta vai jouduitko tappeluun joskus toistekin? Mä haluaisin tietää, koska en tiedä yhtään miltä sellainen voisi edes tuntua kun en voisi ikinä kuvitella lyöväni ketään ja olisi varmaan näillä voimilla ihan kamalaa ikinä joutua tappeluun :D En siis voisi kuvitella joutuvani, harva asia tuntuu niin kaukaiselta. Mä oon utelias, kerro mulle jooko. En muuten saa ikinä tietää millaiselta se tuntuu? Tuli utelias lapsi-kohtaus, mutta ei se mitään.. :D
Sattuiko suhun? Entäs siihen toiseen? Pelottiko sua se tilanne?
Onneksi sä oot sanonut sun veljelle ettei se saa lyödä kuin itsepuolustukseksi. Vaikka mä ymmärrän, että sillä vaikuttaa kanssa ne lapsuudenkokemukset ja varmasti se saa jonkun parantavan tunteen siitä, että se ei anna kenenkään alistaa sitä ja laittaa sellaisen poikki heti, mutta se on vähän sellainen kierre joka ei koskaan korjaa itseään, koska se rikkoo samalla.
Sulla ainakin on niin paljon voimaa ettet todellakaan saa lyödä ketään, koska sille toisellehan saattaa käydä vaikka kuinka pahasti ja varmaan sun veljelläkin sitten. Ja jos sun veljellä on edes puolet tuosta sisusta mitä sulla on, niin sehän saa itsestään puristettua sellaista uhoajaa kohtaan vaikka kaikki voimansa, niin tosi vaarallista ja onneksi oot pitänyt veljestäsi huolta ja sanonut ettei se saisi tehdä niin ettei se joudu vaikeuksiin. Sä oot kyllä niin ihana.

Ne onkin söpöjä ajatuksia, että olisi siinä sohvalla joku jonka hiuksia pörröttää ja antaa sille suukko ja hymyillä rakastavasti, kun se on jostain tohkeissaan ja tuntea se sen ilo. Söpöjä ajatuksia :) Mutta mä oon infernaalisen huono tutustumaan miehiin siinä mielessä :D Enkä oikeesti valehtele. Mä oon ihan ok siinä vaiheessa, kun asiat etenisi jo omalla painollaan, mutta kun siinä on niin iso muuri ennen sellaista vaihetta. Oon varmaan vähän ujo ja omassa kuoressani, mutta onnistuneesti peitän sen vaikuttamalla sen verran välinpitämättömältä ja oman arvoni tuntevalta ettei kukaan oikeasti järkevä ihminen uskalla lähestyä mua, vaikka en mitenkään pure. Ja sitten toisaalta mulla on sen verran sitä sun aiheuttamaa sydän ongelmaa, että mua ei tarpeeksi kiinnosta ponnistella sen muurin ylitse, koska ei ne muut miehet oikein tunnu miltään. Ja jos ei se onnistuisi kuitenkaan ja kaipaisin vaan sua kun kaikki on tasaantunut.
Tykkäisin kovastikin sellaisesta ihan normaalista parisuhde-elämästä ja niistä ihan pienistä arkisista iloista, mutta mulla on nää muurit vähän liikaa ylitettäväksi. Kun ne miehet jotka uskaltaa tuolla jossain kadulla lähestyä mua, niin ne ei todellakaan ole sellaisia peruskivoja nallekarhuja ja sen näkee silmistä. Se on vähän niin kuin Game Over mulle todennäköisesti :D No ei vaan, mutta muurit on joskus sellaisia. En oikeesti osaa löytää sitä peruskivaa nallekarhua. Se tuntuu musta siltä, kun etsisi neulaa heinäsuovasta ja sitten kun sen löytää niin ei edes osaa tehdä mitään kun ei oo kokemusta mitä pitäisi tehdä, ja hupsista se neula katosi taas :D Oon siis ihan täysi käsi sen asian suhteen, vaikka onnistun sen varmaan ihan hyvin peittämään.

Lue lisää

Olin teininä narsistinen uhoaja. Yhdessä muiden samanlaisten kanssa. Muistan yläasteen ekan päivän, kun luokat jaettiin ja tajusin, että jouduin yhden tosi kivan tytön kaa samalle luokalle. Sit ku mä ekana päivänä kattelin ympärilleni siellä luokassa ja mun katse osui sen tytön katseeseen. Se tuijotti mua täysin estottomasti ja sen silmistä kuvastui ajatus: Toi ääliökin on täällä. Mokomakin riehuja. Ai kun se on kiva. Siis mä tajusin sen ehdottoman tuomitsemisen, ja samalla sen kummallisen kiinnostuksen, siinä yhdessä katseessa. No joo, tää muija oli kyllä sitten lämmin mua kohtaan. Voi sitä suloista viattomuutta.

Miks mä tästä muijasta puhun? No siks että se on tosi samanlainen kuin sä. Vähän saman näköinenkin. Ja sama tasainen, tarkkasilmäinen ja älykäs luonne. Ja silti se oli terävä ja itsetietoinen. Ja se oli samalla tavalla kauniskin kuin sä. Sellainen tosi kiva tyttö, jota pojat rakasti, ja osa tytöistä vähän pelkäs, koska se oli niin viisas. Se piti mua idioottina ja kivana. Mä pelkään teidänlaisia naisia. Teitä on paljon. Ei teille mitään voi.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Ne täydelliset mittasuhteet varmaan näkee tosi hyvin just siitä vaatteiden sopivuudesta silleen yleissilmäyksellä. Ja jos tarkemmin katsoo, niin se on sitä sellaista sopusuhtaisuutta ja tiettyihin mittasuhteisiin osuminen. Esim. raajojen pituudet suhteessa kultaiseen leikkaukseen ynnä muut. Ja sitten tosi vahvasti sussa on juuri ne sellaiset naisen ja miehen kehojen eri painotusten korostumiset, että sun kehossa korostuu ne miehiset asiat jotenkin oppikirjamaisesti. Juuri vaikka ne sun leveät hartiat, kun mieskeho mielletään jotenkin niistä hartioista lähteväksi juuri kun taas naisen keho lantiosta. Mies on se kärjellään oleva kolmio ja nainen toisinpäin. Niin sulla on ne tosi leveät ja miehekkäät hartiat. Sitten on kaikkia muita sellaisia miehen ja naisen mittasuhde eroja, jotka sussa on tosi miehekkäästi korostuneita.
Ja niiden lisäksi sulla on ihan täydellisen pituiset raajat lihaksiisi nähden. Sun lihakset ei ole sellaisia venyneitä, vaan tosi miehekkäitä ja hyvännäköisiä.

Mä oon varmasti aina tykännyt susta jotenkin alitajuisestikin ihan superpaljon juuri noiden asioiden vuoksi, koska mulla on ihan liian pitkän ihmisen geenit, vaikka en oo mikään hujoppi onneksi. Vaikka oon aina ollut näin kiltti, niin olin omasta pituuskasvustani sen verran epätoivoinen, että poltin ala-asteella tupakkaa jotta jotenkin sain sen pysähtymään, kun olin kuullut että auttaisi ja vaikka maistui kamalalta. Askillisen sain poltettua sen jälkeen en pystynyt enää, mutta ehkä se auttoi. Mun äidin veli on melkein 2m pitkä ja siis äitikin on jotain 178cm. Mä oon aina ajatellut ettei mun geenejä voisi ikinä yhdistää kehenkään pitkään ihmiseen, koska sitten niistä lapsista tulisi jotain mutantteja ja ne voisi mennä sirkukseen :D No ei vaan, mutta oikeesti en haluaisi. Ihmiset on liian pitkiä nykyään muutenkin ihan siitä valistuneesta esteettisestä näkökulmasta katsoen. Miehet näyttää ihan mielettömän hyviltä sun pitusina. Sellaisilta miehekkäiltä ja vankoilta.

Lue lisää

Mun mielestä sun pituus on tosi hyvä. En tiedä, oonko oikeassa mutta musta tuntuu että sussa ne mittasuhteet on myös vähintäänkin kohdallaan. Saat myöntää sen. Kyllä sen näkee. Oot just sopivan pituinen. Jos olisit vaikka 5 cm pitempi, olisit vähän ehkä turhan massiivinen, mutta jos olisit 5 cm lyhyempi, olisit maatiaismamma. Näin se menee. Sulla on jotenkin sellainen sporttinen, rento ja samalla persoonallisen naisellinen se sun ulkoinen olemus. Hyvät geenit, ei siitä mihinkään pääse.

Ap. kirjoitti:

Olin teininä narsistinen uhoaja. Yhdessä muiden samanlaisten kanssa. Muistan yläasteen ekan päivän, kun luokat jaettiin ja tajusin, että jouduin yhden tosi kivan tytön kaa samalle luokalle. Sit ku mä ekana päivänä kattelin ympärilleni siellä luokassa ja mun katse osui sen tytön katseeseen. Se tuijotti mua täysin estottomasti ja sen silmistä kuvastui ajatus: Toi ääliökin on täällä. Mokomakin riehuja. Ai kun se on kiva. Siis mä tajusin sen ehdottoman tuomitsemisen, ja samalla sen kummallisen kiinnostuksen, siinä yhdessä katseessa. No joo, tää muija oli kyllä sitten lämmin mua kohtaan. Voi sitä suloista viattomuutta.

Miks mä tästä muijasta puhun? No siks että se on tosi samanlainen kuin sä. Vähän saman näköinenkin. Ja sama tasainen, tarkkasilmäinen ja älykäs luonne. Ja silti se oli terävä ja itsetietoinen. Ja se oli samalla tavalla kauniskin kuin sä. Sellainen tosi kiva tyttö, jota pojat rakasti, ja osa tytöistä vähän pelkäs, koska se oli niin viisas. Se piti mua idioottina ja kivana. Mä pelkään teidänlaisia naisia. Teitä on paljon. Ei teille mitään voi.

Lue lisää

Millaisia hetkiä niihin vuosiin mahtui sen tytön kanssa? Ja miksi tarkalleen ottaen sä pelkäät meidänlaisia naisia? Kävikö sen kanssa jotain vai tuodaanko me susta esiin jotain sellaista vaikeutta olla omassa nahassasi? Haluaisin ymmärtää miksi. Pelottaako sua se katse tai se tarkastelun alla oleminen? Mä en oikein ymmärrä miksi susta tuntuu siltä. Se toinen niistä pojista, jonka tunsin yläasteella, josta sanoin että niillä oli ollut vähän samanlaisia elämänkokemuksia kuin sulla. Niin mä katsoin aina sitä, koska siitä näkyi erilaisia asioita kuin muista enkä oikein tiennyt mitä ne oli ja halusin nähdä syvemmälle, koska se tuntui niin kiinnostavalta ja halusin ymmärtää. Samalla se tuntui siltä ettei saisi katsoa eikä pitäisi tuijottaa ja sen pojan eleet oli aina sellaiset vähän uhoavat. Mutta mä katsoin sitä, koska näin jotain. Ja se valkeni sillä tavalla hyvin hitaasti että se oli jotain surullista ja näin pari kertaa sen pojan katseessa hetken haavoittuneisuutta ja sen katseen jälkeen se jotenkin tunsi olonsa pahaksi ja saattoi hakata niiden naulakkoa sen aulan toisella puolella ja lähteä ovet paukkuen. Ja mä silti katsoin sitä rauhallisesti koska siitä näki aina pienen palan lisää mitä syvemmälle katsoi.
Se on ehkä aika samanlainen kokemus kuin tuo sun. Koska mä katsoin sitä kiinnostuneena, uteliaana, kun näin jotain mitä muista ei näy. Halusin nähdä syvälle mitä se on. Ja varmaan jotenkin samaan aikaan olin se kiltti tyttö joka ei ikinä olisi kaatanut naulakkoa tai paiskaissut ovea ja ne sen tavat olla oli aika erilaisia joita en ihan ymmärtänyt, mutta mitä enemmän näin sitä enemmän ymmärsin enkä tuominut tai pitänyt idioottina. Joskus kerran ruokalassa se tuli mun taakse jonoon ja sen kaveri jotenkin töni sitä siinä ja kuulin kun se sanoi, että puristaa nyt mua pepusta, kun on kerran halunnut ja se ei halunnut tehdä sitä ja ne töni toisiaan ja se poika oli vähän ahdistuneen oloinen ja se sen kaveri hämmentynyt, koska se teki kyllä sellaista. Se on ihan kaunis, mutta vähän surullinen muisto kumminkin. Oon surullinen monesti, jos pojat käyttäytyy jotenkin eikä niitä ymmärretä. Kun vaan silmiin katsomalla näkisi paljon.

Sun kanssa oli se sama asia, mutta jollain ihan eri tavalla ja paljon syvemmin. Sä myös teit mulle jotain sellaista että se tuntuu jotenkin niin paljon merkityksellisemmältä ja siinä samalla tuntui itsessä ihan eri tunteita, mutta jotenkin tuo sama kävi sun kanssa.
Onko mun silmissä ollut tuomitsemista, kun katson sua?

Miksi ajattelet, että se tyttö piti sua idioottina? Mä en pitänyt sitä poikaa idioottina, vaikka se oli jäänyt luokalle sen kaiken riehumisen vuoksi. Ajattelin, että se on tosi fiksu, koska ne syvyydet sen sisällä näkyi ulospäin. Mua hämmensi se, että se näki, että mä näin. Mua hämmentää se, että sä näit että mä näin.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Ei kun mä en itseasiassa oikeasti tekisi niin. Kai sä nyt jo sen verran tässä oot oppinut tuntemaan mun sydäntä, että se on vähän hölmö :) Siis mua ei vaan yhtään kiinnosta kukaan muu, kun onnistun johonkuhun syvästi rakastumaan. Mä en rakastu ihmisiin ollenkaan helposti. Mutta sitten kun se tapahtuu, niin se on sellaista että se rakkaus on niin kokonaisvaltaista ettei muut vaan tunnu miltään. Sitä on kamalan vaikea selittää, mutta se on sellaista että sun ominaisuudet ja piirteet on niin rakkaita, tuttuja ja ihania ettei kenenkään muun piirteet paina mitään siinä rinnalla vaikka ne olisi minkälaisia. Koska sä oot juuri se, jota kohtaan niitä tunteita on ja juuri sellaisena kuin olet. Mä oon myös aika varautunut tuntemattomia kohtaan, kun rakastun siihen luonteeseen niin syvästi. Siis jos se luonne on tosi rakastettava niin kuin se sulla on. Harvalla on eikä tuollaista luonnetta kuin sun luonne ole olemassa toista ja oon aivan varma.

Enemmän mä luulen, että se olisi niin, että tykkäisin tuijottaa muita tyttöjä sun kanssa yhdessä. Kun sä et oo tyttö, niin niitä mun mielestä on ihan kiva katsella, kun en oo kehenkään tyttöön rakastunut niin kukaan ei ole sumentanut mun silmiä kaikilta muilta naissukupuolen edustajilta :) Joten niitä ehkä katselisin ja jos sua ei haittaisi, niin voitaisiin katsella yhdessä hassutellen, koska ei siinä oo mitään pahaa. Mun mielestä se on tosi kivaa ja oon iloinen sen tytön puolesta jos sillä on vaikka kauniit rinnat, hyvä peppu, tosi nätti tai tosi kivat vaatteet yms. :) Mä suosin ihan täysin miehiä, mutta jostain syystä tuolla ulkona katselen vain naisia. Mä oon aika varma, että se johtuu ihan täysin siitä, että sä sumensit mun näkökyvyn muita miehiä kohtaan jo ajat sitten. Tietenkin sua katselisin mielummin kuin ketään nättiä tyttöä, että siitä ei oo kyse, mutta ei nyt mennä sen enempää tuolle tasolle keskustelussa.

Tosi paljon nättejä tyttöjä tuolla aina menee ja se ilostuttaa mua. Haittaisiko sua se, että katselen tyttöjä? Mua ei haittaisi että sä katselisit. Ihan söpöä vaan, jos ne ilostuttaa sua jotenkin :)

Oli kyllä kamalaa että jouduit sen käytöksen kohteeksi. Ja kun ei se ollut sun vika mitenkään. Etkä sä oo mitenkään tärähtänyt, hupsu :) Kaikki ihmiset on tärähtäneitä, jos sitä oikeen aletaan arvioida. Miksi luulet, että nuorilla miehillä on niin paha olo nykyään? Se on surullista.

Lue lisää

En tarkkaan tiedä miks nuorilla miehillä on niin paha olla. Kai syynä on nää kovat arvot, yksinäisyys, naisettomuus, työttömyys, netti, porno, sossu, työkkäri, kaamos, geenit ja huono ravinto.

Mä oon muuten miettiny kyllä tota juttuu, et miten sä silleen muhun rakastuit, kun tosiaan miettii. Joo.

Minkälaisista kauniista naisista sä eniten tykkäät? Ja minkälaisista miehistä? Voit ihan rehellisesti kertoa, vaikka ne miehet olis ihan eri tyyppiä kuin mä. En tiiä tajuutko sitä, mutta mä oon siinä mielessä hassu luonne, ettei se mua loukkaa jos joku mulle tärkee nainen tykkää kovasti jonkun toisen miehen ulkonäöstä. En tiedä, miks oon sellainen lepsukka. Kai se on geeneissä. Oon miettinyt, et oonks mä niin outo siks myös että mussa on vähän ulkomaalaista verta. Mä tunnen itseni niin erilaiseksi. Jotenkin erilainen systeemi, käyttöjärjestelmä mussa.

Ap. kirjoitti:

Mun mielestä sun pituus on tosi hyvä. En tiedä, oonko oikeassa mutta musta tuntuu että sussa ne mittasuhteet on myös vähintäänkin kohdallaan. Saat myöntää sen. Kyllä sen näkee. Oot just sopivan pituinen. Jos olisit vaikka 5 cm pitempi, olisit vähän ehkä turhan massiivinen, mutta jos olisit 5 cm lyhyempi, olisit maatiaismamma. Näin se menee. Sulla on jotenkin sellainen sporttinen, rento ja samalla persoonallisen naisellinen se sun ulkoinen olemus. Hyvät geenit, ei siitä mihinkään pääse.

Lue lisää

Mä ajattelen vieläkin, että se aski tupakkaa ehkä vähensi sen 5cm ja oli paras päätös ikinä :D No joo. Mä oon nykyään ihan tyytyväinen omaan pituuteeni, vaikka joskus lapsena pelkäsin että venyn ja venyn vaan. Vaatteet osuu ihan kivasti ja oon ihan tyytyväinen tähän, että en oo ihan kauhean pitkä, mutta on kuitenkin vähän pituutta, jotta ne vaatteet näyttää kivalta ja sopii silleen ihan hyvin. Vaan minä ja mun mummo ollaan meidän suvusta alle 170 cm lähisukulaisistani. Kaikki mun serkutkin on mua pidempiä. Niin oon ihan hemmetin tyytyväinen tästä omasta pituudesta ja se oli varmaan se tupakka-aski.. :D

Naiselle se on taas ihan kiva niin päin, että kun on kumminkin tämän verran pituutta enkä oo sitä 5cm lyhyempi, niin en näytä niin sellaiselta vankalta. Paino jakautuu vähän kivemmin eikä tuu sellaista miehekästä ja rotevaa oloa.
Mulla on kyllä noin muuten sellainen aika hento luusto, ettei oo kovin isoja luita, vaikkakin ne on aika vahvaa tekoa, niin kyllä mä itseni aina ihan naiseksi tunnen. Sulla taas on luusto tosi miehekäs. Sellainen roteva ja kulmikas. Mun mielestä sulla on hyvät geenit.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Millaisia hetkiä niihin vuosiin mahtui sen tytön kanssa? Ja miksi tarkalleen ottaen sä pelkäät meidänlaisia naisia? Kävikö sen kanssa jotain vai tuodaanko me susta esiin jotain sellaista vaikeutta olla omassa nahassasi? Haluaisin ymmärtää miksi. Pelottaako sua se katse tai se tarkastelun alla oleminen? Mä en oikein ymmärrä miksi susta tuntuu siltä. Se toinen niistä pojista, jonka tunsin yläasteella, josta sanoin että niillä oli ollut vähän samanlaisia elämänkokemuksia kuin sulla. Niin mä katsoin aina sitä, koska siitä näkyi erilaisia asioita kuin muista enkä oikein tiennyt mitä ne oli ja halusin nähdä syvemmälle, koska se tuntui niin kiinnostavalta ja halusin ymmärtää. Samalla se tuntui siltä ettei saisi katsoa eikä pitäisi tuijottaa ja sen pojan eleet oli aina sellaiset vähän uhoavat. Mutta mä katsoin sitä, koska näin jotain. Ja se valkeni sillä tavalla hyvin hitaasti että se oli jotain surullista ja näin pari kertaa sen pojan katseessa hetken haavoittuneisuutta ja sen katseen jälkeen se jotenkin tunsi olonsa pahaksi ja saattoi hakata niiden naulakkoa sen aulan toisella puolella ja lähteä ovet paukkuen. Ja mä silti katsoin sitä rauhallisesti koska siitä näki aina pienen palan lisää mitä syvemmälle katsoi.
Se on ehkä aika samanlainen kokemus kuin tuo sun. Koska mä katsoin sitä kiinnostuneena, uteliaana, kun näin jotain mitä muista ei näy. Halusin nähdä syvälle mitä se on. Ja varmaan jotenkin samaan aikaan olin se kiltti tyttö joka ei ikinä olisi kaatanut naulakkoa tai paiskaissut ovea ja ne sen tavat olla oli aika erilaisia joita en ihan ymmärtänyt, mutta mitä enemmän näin sitä enemmän ymmärsin enkä tuominut tai pitänyt idioottina. Joskus kerran ruokalassa se tuli mun taakse jonoon ja sen kaveri jotenkin töni sitä siinä ja kuulin kun se sanoi, että puristaa nyt mua pepusta, kun on kerran halunnut ja se ei halunnut tehdä sitä ja ne töni toisiaan ja se poika oli vähän ahdistuneen oloinen ja se sen kaveri hämmentynyt, koska se teki kyllä sellaista. Se on ihan kaunis, mutta vähän surullinen muisto kumminkin. Oon surullinen monesti, jos pojat käyttäytyy jotenkin eikä niitä ymmärretä. Kun vaan silmiin katsomalla näkisi paljon.

Sun kanssa oli se sama asia, mutta jollain ihan eri tavalla ja paljon syvemmin. Sä myös teit mulle jotain sellaista että se tuntuu jotenkin niin paljon merkityksellisemmältä ja siinä samalla tuntui itsessä ihan eri tunteita, mutta jotenkin tuo sama kävi sun kanssa.
Onko mun silmissä ollut tuomitsemista, kun katson sua?

Miksi ajattelet, että se tyttö piti sua idioottina? Mä en pitänyt sitä poikaa idioottina, vaikka se oli jäänyt luokalle sen kaiken riehumisen vuoksi. Ajattelin, että se on tosi fiksu, koska ne syvyydet sen sisällä näkyi ulospäin. Mua hämmensi se, että se näki, että mä näin. Mua hämmentää se, että sä näit että mä näin.

Lue lisää

Se on temperamentti joka meitä vaivaa. Itse en siis ollut mikään tarkkailuluokan jäsen, vaan hikari, joka sai stipendejä ja luottamustehtäviä. Mutta silti mulla oli koko ajan joku show menossa. Se on temperamentti, jota ei voi kahlita. Ei se tyttö ehkä idioottina mua pitänyt. Se on väärä sana. Sitä vaan ärsytti mun luonne, just tasan niistä syistä kun suakin.
Se tietynlainen pelin pelaaminen on tapa selvitä. Kun et oo hyvä matikassa, tietotekniikassa, etkä voi ruveta insinööriksi, niin pärjäät pitämällä omaa showtas. Tiedät, ettet oo mitään, mutta tiedät samalla että leikkimällä leikkejä, saat kaikkea. Se on jännää, hienoa. Tietty temperamentti vaan, joka tulkitaan joskus narsismiksi.

Ap. kirjoitti:

En tarkkaan tiedä miks nuorilla miehillä on niin paha olla. Kai syynä on nää kovat arvot, yksinäisyys, naisettomuus, työttömyys, netti, porno, sossu, työkkäri, kaamos, geenit ja huono ravinto.

Mä oon muuten miettiny kyllä tota juttuu, et miten sä silleen muhun rakastuit, kun tosiaan miettii. Joo.

Minkälaisista kauniista naisista sä eniten tykkäät? Ja minkälaisista miehistä? Voit ihan rehellisesti kertoa, vaikka ne miehet olis ihan eri tyyppiä kuin mä. En tiiä tajuutko sitä, mutta mä oon siinä mielessä hassu luonne, ettei se mua loukkaa jos joku mulle tärkee nainen tykkää kovasti jonkun toisen miehen ulkonäöstä. En tiedä, miks oon sellainen lepsukka. Kai se on geeneissä. Oon miettinyt, et oonks mä niin outo siks myös että mussa on vähän ulkomaalaista verta. Mä tunnen itseni niin erilaiseksi. Jotenkin erilainen systeemi, käyttöjärjestelmä mussa.

Lue lisää

Mitä ulkomaalaista verta sussa on? Oon taas tosi utelias :D Isän vai äidin puolelta? Tuleeko ne sun täydelliset hiukset sieltä? :) Suomalainen hiuslaatu ei kovin usein oo ihan niin tuuheaa kuin sulla.

Mä tykkään tosi monenlaisista kauniista naisista. Se on muuten vähän hassua. Miehissä mulla on paljon rajottuneempi maku, mutta mä luulen että sekin johtuu taas siitä sun vaikutuksesta.
Kaikkein eniten tykkään sellaisista latina-naisista, joilla on tummat hiukset ja vähän sellainen tummempi ihonsävy ja tummat kulmat ja ripset. Ja aika iso pyöreä peppu :) Ja jos on vielä sellaiset kiinteät ja uhkeat rinnat, niin sellaista katselisi vaikka kuinka kauan, kun näyttää ihanalta. Mä tykkään muuten Beyoncesta tosi paljon, vaikka sillä ei oo ihan kauhean uhkeat rinnat, mutta se on supernätti. Vaikkei ne jotkut H&M mainokset siitä nyt niin kummallisia olleet, mutta se on tosi kaunis ja nätti katsella.

Mä en oikein osaa sanoa tuohon mies asiaan kunnollista vastausta, koska musta aina tuntuu siltä, että jos joku mies mielyttää mun silmää, niin se on aina siksi, että siinä on jotain susta muistuttavaa. Se vähän ärsyttää mua välillä :) No ei paljoa, mutta vähän. Mulla ei oo mitään sellaisia miehiä joista voisin sanoa edes esimerkkinä, että tykkään niistä tosi paljon. Naisia voisin luetella vaikka kuinka monta, mutta noita miehiä ei tuu mieleen ja jos tulee, niin se on aina siksi, että ne on muistuttaneet jotenkin susta. Mä nyt yritän vaikka kuinka keksiä vaikka jonkun näyttelijän josta oisin tykännyt enkä siksi että se muistutti sua, mutta ei nyt vaan tuu mitään päähän. Täytyy yrittää keksiä. Millaisista naisista sä tykkäät? Tykkäätkö Beyoncesta?

Mä varmasti rakastuin suhun jotenkin intuitiolla, koska jo silloin kun rakastuin suhun vähän, se tuntui jotenkin siltä että rakastin sua sisältä, sitä luonnetta. Ja kun mä tutustuin siihen sun luonteeseen, niin sitten se rakastuminen tuli sellaisena todellisena voimana, mutta sillä tavalla, että oon aina tiennytkin sen. Se tuntui tutulta. Mä tiesin oikeasti jo ihan lapsena ennen kuin tiesin että oot olemassa, että oot olemassa ja että oot juuri tuollainen kuin olet.

Kumpa nuorilla miehillä olisi parempi olla. Tuntuu siltä että haluaisi niin paljon maailman olevan lämpimämpi.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä ajattelen vieläkin, että se aski tupakkaa ehkä vähensi sen 5cm ja oli paras päätös ikinä :D No joo. Mä oon nykyään ihan tyytyväinen omaan pituuteeni, vaikka joskus lapsena pelkäsin että venyn ja venyn vaan. Vaatteet osuu ihan kivasti ja oon ihan tyytyväinen tähän, että en oo ihan kauhean pitkä, mutta on kuitenkin vähän pituutta, jotta ne vaatteet näyttää kivalta ja sopii silleen ihan hyvin. Vaan minä ja mun mummo ollaan meidän suvusta alle 170 cm lähisukulaisistani. Kaikki mun serkutkin on mua pidempiä. Niin oon ihan hemmetin tyytyväinen tästä omasta pituudesta ja se oli varmaan se tupakka-aski.. :D

Naiselle se on taas ihan kiva niin päin, että kun on kumminkin tämän verran pituutta enkä oo sitä 5cm lyhyempi, niin en näytä niin sellaiselta vankalta. Paino jakautuu vähän kivemmin eikä tuu sellaista miehekästä ja rotevaa oloa.
Mulla on kyllä noin muuten sellainen aika hento luusto, ettei oo kovin isoja luita, vaikkakin ne on aika vahvaa tekoa, niin kyllä mä itseni aina ihan naiseksi tunnen. Sulla taas on luusto tosi miehekäs. Sellainen roteva ja kulmikas. Mun mielestä sulla on hyvät geenit.

Lue lisää

Vähän vaikee kuvitella että yksi röökiaski pysäyttää kasvun. Sun DNA vaan oli tolleen ohjelmoitu. Susta piti tulla just sellainen, mikä oot. Hyvä paketti tuli.
Tosiaan, 5 cm lyhyempi, niin olisit aika eri olento. Pituus kyllä vaikuttaa mielikuvaan ihmisestä.

Ap. kirjoitti:

Se on temperamentti joka meitä vaivaa. Itse en siis ollut mikään tarkkailuluokan jäsen, vaan hikari, joka sai stipendejä ja luottamustehtäviä. Mutta silti mulla oli koko ajan joku show menossa. Se on temperamentti, jota ei voi kahlita. Ei se tyttö ehkä idioottina mua pitänyt. Se on väärä sana. Sitä vaan ärsytti mun luonne, just tasan niistä syistä kun suakin.
Se tietynlainen pelin pelaaminen on tapa selvitä. Kun et oo hyvä matikassa, tietotekniikassa, etkä voi ruveta insinööriksi, niin pärjäät pitämällä omaa showtas. Tiedät, ettet oo mitään, mutta tiedät samalla että leikkimällä leikkejä, saat kaikkea. Se on jännää, hienoa. Tietty temperamentti vaan, joka tulkitaan joskus narsismiksi.

Lue lisää

Mutta eikö kaikki oo vähän sellaisia? Mulla oli yläasteella kaikki numerot lähinnä 10 ja jotkut 9. Ja mustakin se tuntui aina siltä, että jotkut asiat piti vaan vetää läpi paljastumatta ettei oikeasti osaa mitään. Mä osasin kyllä monissa asioissa paljon, mutta esimerkiksi musiikki, joka mulla jostain käsittämättömästä syystä oli vielä valinnaisena oli sellainen, että koko ajan oli tunne, että ei saa paljastua ettei oikeasti osaa mitään :D Ja 9 ollut se musiikin numero aina ja ne tunnit karmivia ihan lukiota myöten kun piti vaan olla paljastumatta :D Sitten taas joku fysiikka mulla oli 10 ihan heittämällä ja ilman työtä ja siellä pystyi vähän hengittämään. Ihmeellinen suorituspakko jotenkin tai että ei voinut myöntää ettei osaa jotain. Se on aika raaka se sellainen arvosteluasteikko. Lapset laitetaan vaan jonoon ja jyvät erotellaan akanoista. Se on mun mielestä täysin väärin.
Mä ymmärrän varmasti jotenkin tuon. Mulle on aina ollut jotenkin kummallinen kynnys se etten oo ollenkaan musikaalinen vaan aivan surkea siinä. Se on saanut olon huonoksi. Olisin niin paljon mielummin ollut huono matikassa. Itseasiassa jos tarkkoja ollaan, niin mulla oli kyllä matikanopettaja jonka mielestä en ollut hyvä, vaikka aina minä ja luokan matikkanero sai kokeesta 10, mutta en halunnut osallistua tunnilla ikinä, koska en tykännyt niiden numeroiden tekemisestä taululle, niin sain aina numeroksi 8, paitsi sitten päästötokariin 9.
Mulla vähän helpotti se sitten, että kuvis oli 10 ja sain siitä jonkun rahaston stipendinkin, ettei ne olleet vaan aina niitä lukuaineita, mutta mua on se musiikki vaivannut aina.

Tarviiko muuten sanoa, että miksi säkin joskus hieman pelotat mua :D
Olisitko sä halunnut olla hyvä matikassa? En oo koskaan kuullut kenenkään sanovan niin.. :) Yleensä se menee juuri toisin päin ja ne jotka on sellaisissa asioissa hyviä toivosi koko elämänsä olevan hyviä niissä, joissa sä olet. Siis toiset pojat. Ja aikuisenakin niillä on se tunne.
Onko sun vanhemmat sitten odottaneet vain jotain insinööriä ja onko ne kannustaneet sua vaikka se matikka ei ollutkaan se sun polku? Musta tuntuu, että vähättelet itseäsi jotenkin ja asetat sen matikan korkeammalle.

Mä en ymmärrä miten ainuttakaan kohtaa sussa voisi tulkita narsismiksi, koska sä oot ihan kaikkea muuta ja ihana ihminen. Ehkä oot välillä vähän sellainen leikkimielinen uhoaja :) Jos nyt oon ymmärtänyt termin oikein? :) Mutta se on ihan söpöä vaan.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mitä ulkomaalaista verta sussa on? Oon taas tosi utelias :D Isän vai äidin puolelta? Tuleeko ne sun täydelliset hiukset sieltä? :) Suomalainen hiuslaatu ei kovin usein oo ihan niin tuuheaa kuin sulla.

Mä tykkään tosi monenlaisista kauniista naisista. Se on muuten vähän hassua. Miehissä mulla on paljon rajottuneempi maku, mutta mä luulen että sekin johtuu taas siitä sun vaikutuksesta.
Kaikkein eniten tykkään sellaisista latina-naisista, joilla on tummat hiukset ja vähän sellainen tummempi ihonsävy ja tummat kulmat ja ripset. Ja aika iso pyöreä peppu :) Ja jos on vielä sellaiset kiinteät ja uhkeat rinnat, niin sellaista katselisi vaikka kuinka kauan, kun näyttää ihanalta. Mä tykkään muuten Beyoncesta tosi paljon, vaikka sillä ei oo ihan kauhean uhkeat rinnat, mutta se on supernätti. Vaikkei ne jotkut H&M mainokset siitä nyt niin kummallisia olleet, mutta se on tosi kaunis ja nätti katsella.

Mä en oikein osaa sanoa tuohon mies asiaan kunnollista vastausta, koska musta aina tuntuu siltä, että jos joku mies mielyttää mun silmää, niin se on aina siksi, että siinä on jotain susta muistuttavaa. Se vähän ärsyttää mua välillä :) No ei paljoa, mutta vähän. Mulla ei oo mitään sellaisia miehiä joista voisin sanoa edes esimerkkinä, että tykkään niistä tosi paljon. Naisia voisin luetella vaikka kuinka monta, mutta noita miehiä ei tuu mieleen ja jos tulee, niin se on aina siksi, että ne on muistuttaneet jotenkin susta. Mä nyt yritän vaikka kuinka keksiä vaikka jonkun näyttelijän josta oisin tykännyt enkä siksi että se muistutti sua, mutta ei nyt vaan tuu mitään päähän. Täytyy yrittää keksiä. Millaisista naisista sä tykkäät? Tykkäätkö Beyoncesta?

Mä varmasti rakastuin suhun jotenkin intuitiolla, koska jo silloin kun rakastuin suhun vähän, se tuntui jotenkin siltä että rakastin sua sisältä, sitä luonnetta. Ja kun mä tutustuin siihen sun luonteeseen, niin sitten se rakastuminen tuli sellaisena todellisena voimana, mutta sillä tavalla, että oon aina tiennytkin sen. Se tuntui tutulta. Mä tiesin oikeasti jo ihan lapsena ennen kuin tiesin että oot olemassa, että oot olemassa ja että oot juuri tuollainen kuin olet.

Kumpa nuorilla miehillä olisi parempi olla. Tuntuu siltä että haluaisi niin paljon maailman olevan lämpimämpi.

Lue lisää

En kerro mistä maasta ne ulkkis esi-isät oli. Mutta musta tuntuu, että sillä on kyllä tietty vaikutus mun henkiseen ja fyysiseen olemukseen. Olen käynyt joskus siinä maassa, joka on siis länsimaa ja musta tuntuu niin hassulta tajuta, että ne ihmiset siinä maassa on jotenkin samanlaisia kuin mä. Siis osittain, joku aavistus jostain samasta. Muuten en sitä maata fanita, vaikka jotkin sen maan yhteiskunnalliset ratkaisut ovat loistavia. Mutta pieni ripaus on samaa kuin niissä.

Beyonce on kyllä kaunis. Mun naismaku on oikeasti laaja. Tykkään esim. sellaisista naisista kuin prinsessa Madeleine. Toisaalta miellyttää myös Keira Knightleyn kaltaiset eteeriset ja hennot kaunottaret. Tykkään myös pikistä ja hoikista blondeistä, lyhyistä ja söpöistä bruneteista ja vaikka mistä. Niin ja sä meet yhteen niistä kategorioista kyllä. Tykkäätkö enemmän naisten ulkonäöstä kuin miesten?

Ap. kirjoitti:

Vähän vaikee kuvitella että yksi röökiaski pysäyttää kasvun. Sun DNA vaan oli tolleen ohjelmoitu. Susta piti tulla just sellainen, mikä oot. Hyvä paketti tuli.
Tosiaan, 5 cm lyhyempi, niin olisit aika eri olento. Pituus kyllä vaikuttaa mielikuvaan ihmisestä.

Lue lisää

No mä kuvittelen niin, koska se oli työn ja tuskan takana saada se kaikki poltettua jossain riihellä äitiltä piilossa, jotta se pituuskasvu varmasti tyssää :D Älä väitä mulle, että taistelin sen askin turhaan läpi :D No, se helpottui kyllä siellä loppupuolella mutta ne ekat sauhut oli aika unohtumattomat :)
Neuvolassa ne oli laskeskelleet, että musta tulee ainakin 180 cm kuulemma. Varmaan vähän huuhaata ne laskelmat, mutta sitä kauhulla odotin.

No mitä tykkäisit musta korkokengissä? Sano rehellisesti vaan, en loukkaannu :) Mä tosin itse käytän lähinnä sellaisia muutaman sentin korkoja enkä tykkää korkeempia käyttää, kun niin "paljon" töitä tein sen oman pituuskasvun pysäyttämiseksikin... :D Mutta mä tykkään käyttää kenkiä, missä on korot. Ne tuntuu jotenkin naisellisimmilta ja tykkään siitä äänestä, kun ne kopisee. Ja mun jalka on tottunut niihin. En ikinä käytä enää mitään tennareita tai lenkkareita tai vastaavia. Ne tuntuu jotenkin miesten kengiltä. Jotkut kivat varvassandaalit on ainoita mun korottomia kenkiä. Tykkäisin kyllä jos olisi jotain nättejä korottomia kenkiä, mutta niitä aika harvoin on. Mä tarvisin lenkkikengiksikin sellaiset, mutta eipä oo löytynyt ja koroissa juostaan...

Sä olet ihan täydellinen paketti. Se tuntuu niin hassulta, että sä sanot mulle noin, kun kaikki sussa on sellaista että pohdin aina vähän ihmeissänikin jopa, että oot tosi ihana. :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mutta eikö kaikki oo vähän sellaisia? Mulla oli yläasteella kaikki numerot lähinnä 10 ja jotkut 9. Ja mustakin se tuntui aina siltä, että jotkut asiat piti vaan vetää läpi paljastumatta ettei oikeasti osaa mitään. Mä osasin kyllä monissa asioissa paljon, mutta esimerkiksi musiikki, joka mulla jostain käsittämättömästä syystä oli vielä valinnaisena oli sellainen, että koko ajan oli tunne, että ei saa paljastua ettei oikeasti osaa mitään :D Ja 9 ollut se musiikin numero aina ja ne tunnit karmivia ihan lukiota myöten kun piti vaan olla paljastumatta :D Sitten taas joku fysiikka mulla oli 10 ihan heittämällä ja ilman työtä ja siellä pystyi vähän hengittämään. Ihmeellinen suorituspakko jotenkin tai että ei voinut myöntää ettei osaa jotain. Se on aika raaka se sellainen arvosteluasteikko. Lapset laitetaan vaan jonoon ja jyvät erotellaan akanoista. Se on mun mielestä täysin väärin.
Mä ymmärrän varmasti jotenkin tuon. Mulle on aina ollut jotenkin kummallinen kynnys se etten oo ollenkaan musikaalinen vaan aivan surkea siinä. Se on saanut olon huonoksi. Olisin niin paljon mielummin ollut huono matikassa. Itseasiassa jos tarkkoja ollaan, niin mulla oli kyllä matikanopettaja jonka mielestä en ollut hyvä, vaikka aina minä ja luokan matikkanero sai kokeesta 10, mutta en halunnut osallistua tunnilla ikinä, koska en tykännyt niiden numeroiden tekemisestä taululle, niin sain aina numeroksi 8, paitsi sitten päästötokariin 9.
Mulla vähän helpotti se sitten, että kuvis oli 10 ja sain siitä jonkun rahaston stipendinkin, ettei ne olleet vaan aina niitä lukuaineita, mutta mua on se musiikki vaivannut aina.

Tarviiko muuten sanoa, että miksi säkin joskus hieman pelotat mua :D
Olisitko sä halunnut olla hyvä matikassa? En oo koskaan kuullut kenenkään sanovan niin.. :) Yleensä se menee juuri toisin päin ja ne jotka on sellaisissa asioissa hyviä toivosi koko elämänsä olevan hyviä niissä, joissa sä olet. Siis toiset pojat. Ja aikuisenakin niillä on se tunne.
Onko sun vanhemmat sitten odottaneet vain jotain insinööriä ja onko ne kannustaneet sua vaikka se matikka ei ollutkaan se sun polku? Musta tuntuu, että vähättelet itseäsi jotenkin ja asetat sen matikan korkeammalle.

Mä en ymmärrä miten ainuttakaan kohtaa sussa voisi tulkita narsismiksi, koska sä oot ihan kaikkea muuta ja ihana ihminen. Ehkä oot välillä vähän sellainen leikkimielinen uhoaja :) Jos nyt oon ymmärtänyt termin oikein? :) Mutta se on ihan söpöä vaan.

Lue lisää

Haa, tiesin et oot ollu hikari. Mun yläasteen keskiarvo oli 8,9 ja lukiossa jotain kasin pintaan. Mut Hissassa, uskonnossa ja filosofiassa olin aina paras. Siis ylivoimainen. Mä lintsasin aika paljon lukiossa, vaikka olinkin opettajien suosiossa niissä aineissa joissa pärjäsin. Kerran tein niin hienon maantiedon esitelmän, että opettaja antoi siitä kutosen. Perustelu oli, ettei kukaan voi osata tehdä sellaista, joten sen täytyy olla plagiaatti.

Mutta sä oot tosi lahjakas. Se hämmästyttää minua. Nyt saatat ylpistyä, mutta olet selvästi lahjakkaampi kuin minä. Luovalla tavalla lahjakas. Sun temperamentti on sellainen. Mulla on vähän toisen tyyppinen. En ole sielullisesti niin moniulotteinen kuin sinä, vaikka toki olen myös älyllisesti suuntautunut.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

No mä kuvittelen niin, koska se oli työn ja tuskan takana saada se kaikki poltettua jossain riihellä äitiltä piilossa, jotta se pituuskasvu varmasti tyssää :D Älä väitä mulle, että taistelin sen askin turhaan läpi :D No, se helpottui kyllä siellä loppupuolella mutta ne ekat sauhut oli aika unohtumattomat :)
Neuvolassa ne oli laskeskelleet, että musta tulee ainakin 180 cm kuulemma. Varmaan vähän huuhaata ne laskelmat, mutta sitä kauhulla odotin.

No mitä tykkäisit musta korkokengissä? Sano rehellisesti vaan, en loukkaannu :) Mä tosin itse käytän lähinnä sellaisia muutaman sentin korkoja enkä tykkää korkeempia käyttää, kun niin "paljon" töitä tein sen oman pituuskasvun pysäyttämiseksikin... :D Mutta mä tykkään käyttää kenkiä, missä on korot. Ne tuntuu jotenkin naisellisimmilta ja tykkään siitä äänestä, kun ne kopisee. Ja mun jalka on tottunut niihin. En ikinä käytä enää mitään tennareita tai lenkkareita tai vastaavia. Ne tuntuu jotenkin miesten kengiltä. Jotkut kivat varvassandaalit on ainoita mun korottomia kenkiä. Tykkäisin kyllä jos olisi jotain nättejä korottomia kenkiä, mutta niitä aika harvoin on. Mä tarvisin lenkkikengiksikin sellaiset, mutta eipä oo löytynyt ja koroissa juostaan...

Sä olet ihan täydellinen paketti. Se tuntuu niin hassulta, että sä sanot mulle noin, kun kaikki sussa on sellaista että pohdin aina vähän ihmeissänikin jopa, että oot tosi ihana. :)

Lue lisää

Korkokengät sopii sulle varmasti. Ja jakkupuku. Jos haluat joskus jonkun miehen, kun tää on mennyt ohi, niin siinä keino. Korkokengät ja jakkupuku. Käytä vaan kunnon korkoja. Niiden tuoma pituus on eri asia kuin luonnollinen pituus. Oon varma, että oot tosi hyvän näköinen juhlavaatteissa. Osaat kyllä valita tyylin, joka sopii sulle. Sussa on muuten tyylitajua, mikä on yksi lahjakkuuden merkki.

Ap. kirjoitti:

En kerro mistä maasta ne ulkkis esi-isät oli. Mutta musta tuntuu, että sillä on kyllä tietty vaikutus mun henkiseen ja fyysiseen olemukseen. Olen käynyt joskus siinä maassa, joka on siis länsimaa ja musta tuntuu niin hassulta tajuta, että ne ihmiset siinä maassa on jotenkin samanlaisia kuin mä. Siis osittain, joku aavistus jostain samasta. Muuten en sitä maata fanita, vaikka jotkin sen maan yhteiskunnalliset ratkaisut ovat loistavia. Mutta pieni ripaus on samaa kuin niissä.

Beyonce on kyllä kaunis. Mun naismaku on oikeasti laaja. Tykkään esim. sellaisista naisista kuin prinsessa Madeleine. Toisaalta miellyttää myös Keira Knightleyn kaltaiset eteeriset ja hennot kaunottaret. Tykkään myös pikistä ja hoikista blondeistä, lyhyistä ja söpöistä bruneteista ja vaikka mistä. Niin ja sä meet yhteen niistä kategorioista kyllä. Tykkäätkö enemmän naisten ulkonäöstä kuin miesten?

Lue lisää

Voi ei mä kuolen uteliaisuuteen :D Haluun tietääääää :) Sä oot ilkee, kun et kerro. Mun on vaan pakko ajatella että se on jokin maa, jossa on tosi hyvät hiukset :) Sun geeneihin on varmasti vaikuttanut se tosi positiivisesti. Sillä tavalla sekoittanut juuri sopivan pienen ripauksen sitä. Mutta tuntuuko susta jotenkin ulkopuoliselta sen vuoksi? Kun jotenkin siitä mitä sanoit tuli välillä sellainen kuva. Mua kiinnostaa ihan kauheesti tuo nyt, kun oon kauhea sukututkija ja tuollaiset jutut on tosi mielenkiintoisia ja kivoja.
Mä oon joskus miettinyt sitä, että vaikka asutaan täällä kylmässä, että miten geeneissä on silti vielä se kuumien leveyspiirien ihmisen geenit, kun jostain kylmästä juomasta kuumana päivänä saa niin suuren mielihyvän. Niin sitten kun sulla on paljon lähempänä suvussa jostain muusta maasta geenejä, niin varmasti niiden mukaan tulee sellaiset omat mausteensa ja se on rikkaus.

Prinsessa Madeleinella oli hiukset tosi nätisti niissä häissä. Se on varmasti ihan hyvä asia, että on laaja naismaku, niin sitten on paljon silmäniloa ja se on kiva juttu :)
Mä tykkään sellaisella tosi syvällä tavalla miesten ulkonäöstä. Katselisin sua miljoona kertaa mielummin kuin Beyoncea, vaikka Beyonce on tosi ihana. Naisissa on siinä mielessä enemmän katsottavaa tavallaan noin yleisesti, että niistä voi katsella vaatteita, hiuksia, meikkiä, kenkiä, asusteita myös ja niissä on yleensä enemmän variaatiota. Susta tykkään kyllä siksikin muuten tosi paljon, että sun hiuksia on ollut kiva katsella :) Oon puhunut nyt näissä viesteissä niin paljon sun hiuksista, että kuulostaa kohta oudolta, mutta oli kiva katsella aina sun tyyliä, koska sulla sitä todella on toisin kuin monella muulla.
Naisia on siis kiva siksi katsella, että niissä on sellaista inspiraatiota itselle ja ne on nättejä. Miehen katselu on taas eri asia. Sellainen syvempi ja tunteikkaampi. Se erilaisuus on todella vetoavaa. Mä pidän niin paljon siitä. Oon vähän sellainen katselija muutenkin etten saa tarpeeksi toisen katselusta ja se tuntuu joka kerta tosi hyvältä, kun saa katsella toista. Mä varmaan mun harrastuksen kautta katson ihmistä ulkoisestikin jotenkin tosi tarkkaan, kun katson piirteitä. Havainnoin ja mietin miten valo osuu niihin ja miten ne linjat kulkee. Naisten keho on jotenkin tosi tuttu, koska se on kotoisa, mutta miehen keho on jotain mitä voisi katsoa hämmestyksessä vaikka kuinka kauan. Se ei jotenkin kyllästyttäisi koskaan. Mulla on ne visuaaliset asiat aika vahvoja ja sen huomaa siitä miten paljon tykkään katsoa ihmisiä. Joo ja suakin on tuijoteltu ylös ja alas heti kun oot vähänkin kääntynyt etten jää kiinni :) Eikä mitenkään törkeästi, vaan ihan vaan ihastuksesta, uteliaisuudesta ja lämpimistä tunteista ja se toi aina jotenkin niin hyvän olon, kun sai katsella sua ja näytit hyvältä. Mä oon kerran muuten nähnyt sut sillä tavalla, että halusin vain katsoa sua ilman että näet tai edes tiedät että olen siellä. Olikohan se joskus 2008, mutta ei se kerta kun näit mut. En osaa sanoa miltä se tuntui, mua vähän pelotti ja se oli vähän huonoa aikaa, mutta tuntui hyvältä katsella sua. Sitä miten liikut ja olet.

Tykkäätkö sä katsella miehiä ja onko sulla jotain sellaisia esimerkkejä miehistä, joista tykkäät? Mä en vieläkään keksi ketään, joka ei vaan muistuttaisi mua susta.

Ap. kirjoitti:

Haa, tiesin et oot ollu hikari. Mun yläasteen keskiarvo oli 8,9 ja lukiossa jotain kasin pintaan. Mut Hissassa, uskonnossa ja filosofiassa olin aina paras. Siis ylivoimainen. Mä lintsasin aika paljon lukiossa, vaikka olinkin opettajien suosiossa niissä aineissa joissa pärjäsin. Kerran tein niin hienon maantiedon esitelmän, että opettaja antoi siitä kutosen. Perustelu oli, ettei kukaan voi osata tehdä sellaista, joten sen täytyy olla plagiaatti.

Mutta sä oot tosi lahjakas. Se hämmästyttää minua. Nyt saatat ylpistyä, mutta olet selvästi lahjakkaampi kuin minä. Luovalla tavalla lahjakas. Sun temperamentti on sellainen. Mulla on vähän toisen tyyppinen. En ole sielullisesti niin moniulotteinen kuin sinä, vaikka toki olen myös älyllisesti suuntautunut.

Lue lisää

Eiköhän "tuolla" ole kaikki olleet jonkinsortin hikareita :D Vai mitä?

Ap. kirjoitti:

Haa, tiesin et oot ollu hikari. Mun yläasteen keskiarvo oli 8,9 ja lukiossa jotain kasin pintaan. Mut Hissassa, uskonnossa ja filosofiassa olin aina paras. Siis ylivoimainen. Mä lintsasin aika paljon lukiossa, vaikka olinkin opettajien suosiossa niissä aineissa joissa pärjäsin. Kerran tein niin hienon maantiedon esitelmän, että opettaja antoi siitä kutosen. Perustelu oli, ettei kukaan voi osata tehdä sellaista, joten sen täytyy olla plagiaatti.

Mutta sä oot tosi lahjakas. Se hämmästyttää minua. Nyt saatat ylpistyä, mutta olet selvästi lahjakkaampi kuin minä. Luovalla tavalla lahjakas. Sun temperamentti on sellainen. Mulla on vähän toisen tyyppinen. En ole sielullisesti niin moniulotteinen kuin sinä, vaikka toki olen myös älyllisesti suuntautunut.

Lue lisää

Sulla on ollut ihan älyttömän hyvä keskiarvo, jostain syystä pojilla harvoin on noin hyvä. Siis tosi hyvä on.
Siis ei oo todellista toi maantiedonesitelmä! :D Eiiih. Kuinka törkeetä. Oikeesti aika kamalaa. Mulla oli itseasiassa vähän samanlainen juttu ysillä, kun piti tehdä äidinkieleen kirjaesitelmät ja runokirjoja ei tietenkään suositeltu missään nimessä, koska ne on liian vaikeita, mutta otin silti (koska ne oli niin paljon lyhyempiä lukea :D) ja tein vertailevan esitelmän Lauri Viidan kahdesta runokirjasta ja sain siitä vaan sellaisen hyvin epäilevän kommentin, että se esitelmä vaikuttaa olevan paljon ylitse yhdeksäsluokkalaisen taitotason eikä paperissa ollut mitään kommenttia vaikka muilla oli, mutta 10 sain, kuten kuuluikin, mutta tuskin olisin saanut ilman sitä mun omaa mainetta, koska se oli niin epäilevä, vaikka ihan itse sen tein.
Sä oot auttanut mua aina sellaisessä mikä ylttyy jonnekin syvemmälle. Se on kaikki oikeasti sun ansiota. Kuten se, että mä edes osasin samaistua runoihin. Mä oon miettinyt sitä asiaa, kun mun toisessa koulussa mulle aina sanotaan siitä, että mulla on kautta linjan ollut se merkitysten tuotto ja jokin syvällisyys ja melkein jopa tarve tehdä sellaista merkityksellistä itsestä ulos. Niin mä mietin sitä joskus, että jos sua ei olisi, niin mussa ei olisi yhtään sellaista. Pelkkää tyhjää ja kova pinta tulisi vastaan. Se moniulotteisuus olet sinä. Sä oot ehtinyt vaikuttaa tosi paljon siihen millainen aikuinen musta tuli, koska kohdattiin silloin kun olin niin nuori. Ja se syvyys on sinä.

Mä olin kanssa hissassa tosi hyvä. Mun yläasteen hissan opettaja tuli joskus kesken välitunnin palauttamaan kokeita ja vaikutin vähän haluttomalta tietää sitä numeroa, kun pelkäsin että se meni huonosti, niin se halasi mua ja sanoi että oon paras hissan ja yhteiskuntaopin oppilas mitä sillä on koskaan ollut. Sain siitä kokeestakin 10, vaikka pelkäsin että meni huonosti. Hissa oli ihan kivaa kyllä. Uskonnossa olin vähän huono. Filosofian opettajasta en koskaan tykännyt yhtään ja yritin vaan piiloutua sinne taakse, mutta siinäkin kävi silleen ekan kokeen jälkeen, että se aloitti sanomalla että kuka on tämä ja sanoi mun nimen. Olin hieman sydän kurkkussa ja sanoin että minä. Ja se vaan sanoi, että jaahas, olet saanut ainoan hyvän numeron ja muilla meni huonosti. Varmaan ajatteli että lunttasin :D
Kamala oikeasti se sun maantiedon esitelmäjuttu. Ei varmasti tehnyt sen jälkeen enää mieli panostaa. Surullista sellainen. Ja kun kovan työn olit varmasti tehnyt.

Ei kun sä oot oikeasti lahjakas ja oot lahjakkaampi kuin minä. Ne asiat mitä sä osaat tuntuu musta oikeasti ihan heprealta enkä voi ymmärtää miten joku osaa sellaisia juttuja. Mä en oikeasti tajua niistä mitään ja sä tunnut ihan ihmeelliseltä, kun sun keho rekisteröi asioita joita mun keho ei tajuaisi vaikka ne kuinka selitettäisiin. Mua hämmästyttää se.
Ne mun luovat lahjakkuudet on sellaisia joita voi opetella ja osa sitä mun luovuutta on oikeasti vaan ympäristöstä johtuvaa ja siitä mun papasta.
Musta tuntuu että sun sielu olisi ihan yhtä moniulotteinen jos tää olisi toisinpäin ja olisit kohdannut itsesi tietyssä nuoressa iässä niin kuin mä sut. Ne sun haavatkin vaikuttaa jotenkin. Ja ympäristö vaikuttaa kyllä tosi paljon. Mulla on luova olo niissä mun piireissä. Onko sulla niissä sun?
Mä en usko, että me ollaan lopulta ihan kauhean erilaisia, vaikka sussa on se sun lahjakkuus, joka tuntuu musta ihmeelliseltä ja jota mussa ei ole tippaakaan. Sitten ne elämänkokemuserot on muokannut niin paljon.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Voi ei mä kuolen uteliaisuuteen :D Haluun tietääääää :) Sä oot ilkee, kun et kerro. Mun on vaan pakko ajatella että se on jokin maa, jossa on tosi hyvät hiukset :) Sun geeneihin on varmasti vaikuttanut se tosi positiivisesti. Sillä tavalla sekoittanut juuri sopivan pienen ripauksen sitä. Mutta tuntuuko susta jotenkin ulkopuoliselta sen vuoksi? Kun jotenkin siitä mitä sanoit tuli välillä sellainen kuva. Mua kiinnostaa ihan kauheesti tuo nyt, kun oon kauhea sukututkija ja tuollaiset jutut on tosi mielenkiintoisia ja kivoja.
Mä oon joskus miettinyt sitä, että vaikka asutaan täällä kylmässä, että miten geeneissä on silti vielä se kuumien leveyspiirien ihmisen geenit, kun jostain kylmästä juomasta kuumana päivänä saa niin suuren mielihyvän. Niin sitten kun sulla on paljon lähempänä suvussa jostain muusta maasta geenejä, niin varmasti niiden mukaan tulee sellaiset omat mausteensa ja se on rikkaus.

Prinsessa Madeleinella oli hiukset tosi nätisti niissä häissä. Se on varmasti ihan hyvä asia, että on laaja naismaku, niin sitten on paljon silmäniloa ja se on kiva juttu :)
Mä tykkään sellaisella tosi syvällä tavalla miesten ulkonäöstä. Katselisin sua miljoona kertaa mielummin kuin Beyoncea, vaikka Beyonce on tosi ihana. Naisissa on siinä mielessä enemmän katsottavaa tavallaan noin yleisesti, että niistä voi katsella vaatteita, hiuksia, meikkiä, kenkiä, asusteita myös ja niissä on yleensä enemmän variaatiota. Susta tykkään kyllä siksikin muuten tosi paljon, että sun hiuksia on ollut kiva katsella :) Oon puhunut nyt näissä viesteissä niin paljon sun hiuksista, että kuulostaa kohta oudolta, mutta oli kiva katsella aina sun tyyliä, koska sulla sitä todella on toisin kuin monella muulla.
Naisia on siis kiva siksi katsella, että niissä on sellaista inspiraatiota itselle ja ne on nättejä. Miehen katselu on taas eri asia. Sellainen syvempi ja tunteikkaampi. Se erilaisuus on todella vetoavaa. Mä pidän niin paljon siitä. Oon vähän sellainen katselija muutenkin etten saa tarpeeksi toisen katselusta ja se tuntuu joka kerta tosi hyvältä, kun saa katsella toista. Mä varmaan mun harrastuksen kautta katson ihmistä ulkoisestikin jotenkin tosi tarkkaan, kun katson piirteitä. Havainnoin ja mietin miten valo osuu niihin ja miten ne linjat kulkee. Naisten keho on jotenkin tosi tuttu, koska se on kotoisa, mutta miehen keho on jotain mitä voisi katsoa hämmestyksessä vaikka kuinka kauan. Se ei jotenkin kyllästyttäisi koskaan. Mulla on ne visuaaliset asiat aika vahvoja ja sen huomaa siitä miten paljon tykkään katsoa ihmisiä. Joo ja suakin on tuijoteltu ylös ja alas heti kun oot vähänkin kääntynyt etten jää kiinni :) Eikä mitenkään törkeästi, vaan ihan vaan ihastuksesta, uteliaisuudesta ja lämpimistä tunteista ja se toi aina jotenkin niin hyvän olon, kun sai katsella sua ja näytit hyvältä. Mä oon kerran muuten nähnyt sut sillä tavalla, että halusin vain katsoa sua ilman että näet tai edes tiedät että olen siellä. Olikohan se joskus 2008, mutta ei se kerta kun näit mut. En osaa sanoa miltä se tuntui, mua vähän pelotti ja se oli vähän huonoa aikaa, mutta tuntui hyvältä katsella sua. Sitä miten liikut ja olet.

Tykkäätkö sä katsella miehiä ja onko sulla jotain sellaisia esimerkkejä miehistä, joista tykkäät? Mä en vieläkään keksi ketään, joka ei vaan muistuttaisi mua susta.

Lue lisää

Ei, mä en tykkää jostain syystä yhtään katsella miehiä. Mutta toki imen vaikutteita muilta miehiltä just puketumisen suhteen.

On mulla usein ulkopuolinen olo. Kaverit sanoi just jo yläasteella että oon tosi erilainen, joten sun on turha sitä kiistää koska se on totuus. Olen outo. Piste. Ehkä tyylikkäämpi kuin oudot yleensä, mutta outo kuitenkin. On siinä puolensakin. Näkee asiat eri tavalla. En mä ihan peruspertti haluaisikaan olla.

Niin ne mun hiukset... Sekin vaikuttaa miten ne on leikattu ja mitä shampoota käyttää. Koska oon tällanen aavistuksen verran metroseksuaali, niin käytän useimmiten jotain laatushampoita. 10€ pienestä shampoopullosta ei ole niin paljon, jos se on hyvää tököttiä. Goldwell on parasta. Se Aussie-shampoo on myös hyvää. Joku sellainen merkki se oli. Syoss on suht hyvää, vaikka on kohtuu halpaa. Niin ja geeli tai vaha vaikuttaa myös. Hyvä hiuslakkakin käy. Käytän vahaa nykyään. Parturit sanoo kyllä, että mulla on erilainen hiuslaatu. Joku sanoi, että silkinpehmeä ja mikä se toinen adjektiivi oli. En muista. Joku nuorempi parturi-kampaaja oli todella vaikuttunut siitä kun mulla nousee luonnostaan hiukset edestä pystyyn. Niissä on joku pyörre siinä. Sellainen hyppyritukka kun pitää olla. Pah. :D

Ap. kirjoitti:

Korkokengät sopii sulle varmasti. Ja jakkupuku. Jos haluat joskus jonkun miehen, kun tää on mennyt ohi, niin siinä keino. Korkokengät ja jakkupuku. Käytä vaan kunnon korkoja. Niiden tuoma pituus on eri asia kuin luonnollinen pituus. Oon varma, että oot tosi hyvän näköinen juhlavaatteissa. Osaat kyllä valita tyylin, joka sopii sulle. Sussa on muuten tyylitajua, mikä on yksi lahjakkuuden merkki.

Lue lisää

Sussa on tyylitajua. On paljon vaikeampaa olla tyylitajuinen mies kuin nainen. Naisilla on niin paljon varaa valita eri tyylejä. Mä en vieläkään voi tajuta sitä miten se sun tyylitaju on niin mahtava. Mä en vaan tiedä ketään, jolla olisi yhtä hyvä tyyli kuin sulla. Se on mun silmään aivan täydellinen. Sulla on monesti ollut juuri siten siis ihan kautta aikain, että oon jotain miesten juttua miettinyt, että sellainen on tosi kiva ja sitten sulla on ollut juuri jotain sellaista. Siis se sun tyyli on jotenkin ihan täysin samalla aaltopituudella. Tykkään ihan mielettömästi.

Haluutko sä että tää menee ohi? Siis ihan oikeasti oikeasti? Tuntuisiko sitten hyvältä?

Ja mä en muuten voi tuolla tavalla ketään miestä ikinä yrittää. En yrittäisi eikä tee mieli yrittääkään enkä kaipaa ketään satunnaista miestä, mutta sä annat ihan surkeita neuvoja :) Eikö me puhuttu jo siitä mikä se mun ongelma oli ja se oli se, että näytän liian pelottavalta ja oman arvoni tuntevalta ettei ne kivat nallukkamiehet uskalla lähestyä. Kaikkein varteenotettavimmat iskuyritykset oon itseasiassa saanut jossain ihan kamalassa rätissä, ilman meikkiä, hiukset takussa ja nopeesti kietaistulla nutturalla kun kesken siivoamisen oli pakko käydä nopeesti kaupassa ja menin sitten kerrankin oikein rönttövaatteissa. Mutta mä en tahdo astua ovesta ulos niin normaalisti, joten se ei oo mikään ratkaisu :) Enkä mitään miestä tarvitse edes, kunhan huomautin että sun neuvot on tosi huonoja :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Sulla on ollut ihan älyttömän hyvä keskiarvo, jostain syystä pojilla harvoin on noin hyvä. Siis tosi hyvä on.
Siis ei oo todellista toi maantiedonesitelmä! :D Eiiih. Kuinka törkeetä. Oikeesti aika kamalaa. Mulla oli itseasiassa vähän samanlainen juttu ysillä, kun piti tehdä äidinkieleen kirjaesitelmät ja runokirjoja ei tietenkään suositeltu missään nimessä, koska ne on liian vaikeita, mutta otin silti (koska ne oli niin paljon lyhyempiä lukea :D) ja tein vertailevan esitelmän Lauri Viidan kahdesta runokirjasta ja sain siitä vaan sellaisen hyvin epäilevän kommentin, että se esitelmä vaikuttaa olevan paljon ylitse yhdeksäsluokkalaisen taitotason eikä paperissa ollut mitään kommenttia vaikka muilla oli, mutta 10 sain, kuten kuuluikin, mutta tuskin olisin saanut ilman sitä mun omaa mainetta, koska se oli niin epäilevä, vaikka ihan itse sen tein.
Sä oot auttanut mua aina sellaisessä mikä ylttyy jonnekin syvemmälle. Se on kaikki oikeasti sun ansiota. Kuten se, että mä edes osasin samaistua runoihin. Mä oon miettinyt sitä asiaa, kun mun toisessa koulussa mulle aina sanotaan siitä, että mulla on kautta linjan ollut se merkitysten tuotto ja jokin syvällisyys ja melkein jopa tarve tehdä sellaista merkityksellistä itsestä ulos. Niin mä mietin sitä joskus, että jos sua ei olisi, niin mussa ei olisi yhtään sellaista. Pelkkää tyhjää ja kova pinta tulisi vastaan. Se moniulotteisuus olet sinä. Sä oot ehtinyt vaikuttaa tosi paljon siihen millainen aikuinen musta tuli, koska kohdattiin silloin kun olin niin nuori. Ja se syvyys on sinä.

Mä olin kanssa hissassa tosi hyvä. Mun yläasteen hissan opettaja tuli joskus kesken välitunnin palauttamaan kokeita ja vaikutin vähän haluttomalta tietää sitä numeroa, kun pelkäsin että se meni huonosti, niin se halasi mua ja sanoi että oon paras hissan ja yhteiskuntaopin oppilas mitä sillä on koskaan ollut. Sain siitä kokeestakin 10, vaikka pelkäsin että meni huonosti. Hissa oli ihan kivaa kyllä. Uskonnossa olin vähän huono. Filosofian opettajasta en koskaan tykännyt yhtään ja yritin vaan piiloutua sinne taakse, mutta siinäkin kävi silleen ekan kokeen jälkeen, että se aloitti sanomalla että kuka on tämä ja sanoi mun nimen. Olin hieman sydän kurkkussa ja sanoin että minä. Ja se vaan sanoi, että jaahas, olet saanut ainoan hyvän numeron ja muilla meni huonosti. Varmaan ajatteli että lunttasin :D
Kamala oikeasti se sun maantiedon esitelmäjuttu. Ei varmasti tehnyt sen jälkeen enää mieli panostaa. Surullista sellainen. Ja kun kovan työn olit varmasti tehnyt.

Ei kun sä oot oikeasti lahjakas ja oot lahjakkaampi kuin minä. Ne asiat mitä sä osaat tuntuu musta oikeasti ihan heprealta enkä voi ymmärtää miten joku osaa sellaisia juttuja. Mä en oikeasti tajua niistä mitään ja sä tunnut ihan ihmeelliseltä, kun sun keho rekisteröi asioita joita mun keho ei tajuaisi vaikka ne kuinka selitettäisiin. Mua hämmästyttää se.
Ne mun luovat lahjakkuudet on sellaisia joita voi opetella ja osa sitä mun luovuutta on oikeasti vaan ympäristöstä johtuvaa ja siitä mun papasta.
Musta tuntuu että sun sielu olisi ihan yhtä moniulotteinen jos tää olisi toisinpäin ja olisit kohdannut itsesi tietyssä nuoressa iässä niin kuin mä sut. Ne sun haavatkin vaikuttaa jotenkin. Ja ympäristö vaikuttaa kyllä tosi paljon. Mulla on luova olo niissä mun piireissä. Onko sulla niissä sun?
Mä en usko, että me ollaan lopulta ihan kauhean erilaisia, vaikka sussa on se sun lahjakkuus, joka tuntuu musta ihmeelliseltä ja jota mussa ei ole tippaakaan. Sitten ne elämänkokemuserot on muokannut niin paljon.

Lue lisää

Ei kun ihan oikeesti, sä oot tosi älykäs. Olihan sun numerotkin koulussa parempia. Sä olet vaivattomalla tavalla älykäs ja luova. Paljon lahjakkaampi kuin minä ja se on ihan selvä asia, jonka tiedät itsekin. Oot nopeaälyisempi myös kuin minä. Ainoa ero on siinä että mä tiedän asioista enemmän. Mä olen tiedonhaluinen. Sä olet luova, joka on eri asia.

Ei sillä maantiedonesitelmällä ollut mulle mitään väliä. Vähän suutahdin sielussani, mutta se meni ohi. Olin jo teininä kyyninen vähän. Siis tosi vähän vaan. Niin ja se maikka vihasi mua. Se opetti myös biologiaa ja menin vähän kyseenalaistaa sen juttuja. Tuliko yllätyksenä? Sitä saa, mitä tilaa.

Tuntuu kivalta, et me ollaan samiksii tässä Hissa-filosofia jutussa. Oikeesti. Kyllä sulla leikkaa.

Niin ja meidän piireissä mulla on uskottavuutta kyllä. Oon kyllä myös silleen orientoitunut ihan oikeesti. Vähän lipsuu välillä kun tuntuu et menee kaikki niin killiin, mutta mä AION muuttua.

Ap. kirjoitti:

Ei, mä en tykkää jostain syystä yhtään katsella miehiä. Mutta toki imen vaikutteita muilta miehiltä just puketumisen suhteen.

On mulla usein ulkopuolinen olo. Kaverit sanoi just jo yläasteella että oon tosi erilainen, joten sun on turha sitä kiistää koska se on totuus. Olen outo. Piste. Ehkä tyylikkäämpi kuin oudot yleensä, mutta outo kuitenkin. On siinä puolensakin. Näkee asiat eri tavalla. En mä ihan peruspertti haluaisikaan olla.

Niin ne mun hiukset... Sekin vaikuttaa miten ne on leikattu ja mitä shampoota käyttää. Koska oon tällanen aavistuksen verran metroseksuaali, niin käytän useimmiten jotain laatushampoita. 10€ pienestä shampoopullosta ei ole niin paljon, jos se on hyvää tököttiä. Goldwell on parasta. Se Aussie-shampoo on myös hyvää. Joku sellainen merkki se oli. Syoss on suht hyvää, vaikka on kohtuu halpaa. Niin ja geeli tai vaha vaikuttaa myös. Hyvä hiuslakkakin käy. Käytän vahaa nykyään. Parturit sanoo kyllä, että mulla on erilainen hiuslaatu. Joku sanoi, että silkinpehmeä ja mikä se toinen adjektiivi oli. En muista. Joku nuorempi parturi-kampaaja oli todella vaikuttunut siitä kun mulla nousee luonnostaan hiukset edestä pystyyn. Niissä on joku pyörre siinä. Sellainen hyppyritukka kun pitää olla. Pah. :D

Lue lisää

Se pyörre just! Tai mikä lie onkaan, mutta ne sun hiukset on luonnostaan jotenkin sellaiset ilmavat. Siis juuri sellaiset, mihin tavallinen ihminen saa käyttää föönia kaks tuntia :) Ja siltikään ei tuu yhtä hyvä. Mä oon täysin rakastunut siihen sun hiuslaatuun enkä voi sille mitään :) En vaan tajua miten kellään voi olla sellaiset hiukset. Sun hiukset tuntuu varmasti ihanalta. Mä en tajua tuota miten sä oot noin hyvä laittamaan niitä ja hoidat niitä noin hyvin, vaikka ne näyttää varmaan aina sata kertaa paremmalta kuin perushiukset, niin sä oot juuri se ihminen jonka oikeesti tarvii vaan herätä ja hiukset on hyvin :) Mä laitan mun hiukset aina siitä syystä, että ne ei oo ikinä muuten hyvin. Mulla on se ns. lasimainen hius ja kampaajat aina suhtautui vähän silleen pahoitellen, että kun on tää näin lasimainen hiuslaatu, niin lopetin käymästä ja oon viimeksi käynyt kampaajalla jotain 11 vuotta sitten. Mutta osaan laittaa ne itse silleen, että oon tyytyväinen, mutta pakko joka aamu laittaa tai ne on kamalat. Mulla on hyvin harvoin luonnostaan joku muu kuin bad-hair-day :) Silloin kun kiharran hiukset niin ne saattaa olla seuraavana päivänä suoraan sängystä noustessa ihan ok, muttei muulloin. Ne sun hiukset on sellaiset että ne vetää mut ihan veteläksi ja ajattelen vaan että sulla on niin maailman parhaat geenit, kun ne sun hiukset on sellaiset. Äläkä naura sitten, vaikka kuulostaa hupsulta, mutta oon tosissani.
Onneksi ne parturit on kertonut sulle totuuksia, että sulla on ihmeelliset hiukset, niin en kuulosta ihan kummalliselta kun tää ihmetys niitä kohtaan ei lakkaa multa varmaan koskaan.
Mä käytän hiustenlaitossa lähinnä lakkaa ja sitten joskus kihartelen ja kampauksiin täytyy tupeerata sieltä alta. Oon aika nopea laittamaan kampauksen. Siinä mun laiskassa arkikampauksessa menee ehkä 5min. Joissain toisissa vähän kauemmin. Mulla ei oo mitään tiettyjä shampoita mitä käytän, vaihtelen niitä aika paljon. Suihkusaippuoista ne Palmoliven Aromatherapyt on ihan mun lemppareita. Niistä ostan aina jonkun, mutta shampoita vaihtelen ja mulla on aina monta purnukkaa yhtä aikaa, kun oon ostanut jonkun jota oon päättänyt kokeilla ja sitten käytän niitä vähän miten sattuu.
Voitaisiin puhua niistä sun hiuksista vaikka ikuisuus. Kerro mulle lisää niistä :) Vannon etten oo pakkomielteinen, ainoastaan hurjan vaikuttunut :D

Mullekin sanottiin aina että oon erilainen. Mun lapsuudenkaverit ilmoitti mulle aina että olen outo. Varmaan juuri tuolla samalla tavalla kuin sulle jotenkin. Ne sanoi jotenkin niin että oot outo mut ei se mitään ja sitten toivat sitä jatkuvasti esiin että oon outo niin kuin mun pitäisi tajuta se.
Meillä on varmaan jotenkin sitä samaa ulkopuolisuuden oloa, mutta mulla on kanssa niin että en edes haluaisi olla mikään perusihminen. Oon ehkä sitten tottunut olemaan se outo ja oon ihan tyytyväinen näin ja oon vaan sellainen kuin oon, mutta se ulkopuolisuus jotenkin on. Sun kanssa sitä ei tunnu samalla tavalla. Sä tunnut sellaiselta, jonka kanssa on jotenkin samalla aaltopituudella ja mä en oo kokenut sellaista tunnetta kenenkään muun kanssa. Se on jotenkin uutta.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Se pyörre just! Tai mikä lie onkaan, mutta ne sun hiukset on luonnostaan jotenkin sellaiset ilmavat. Siis juuri sellaiset, mihin tavallinen ihminen saa käyttää föönia kaks tuntia :) Ja siltikään ei tuu yhtä hyvä. Mä oon täysin rakastunut siihen sun hiuslaatuun enkä voi sille mitään :) En vaan tajua miten kellään voi olla sellaiset hiukset. Sun hiukset tuntuu varmasti ihanalta. Mä en tajua tuota miten sä oot noin hyvä laittamaan niitä ja hoidat niitä noin hyvin, vaikka ne näyttää varmaan aina sata kertaa paremmalta kuin perushiukset, niin sä oot juuri se ihminen jonka oikeesti tarvii vaan herätä ja hiukset on hyvin :) Mä laitan mun hiukset aina siitä syystä, että ne ei oo ikinä muuten hyvin. Mulla on se ns. lasimainen hius ja kampaajat aina suhtautui vähän silleen pahoitellen, että kun on tää näin lasimainen hiuslaatu, niin lopetin käymästä ja oon viimeksi käynyt kampaajalla jotain 11 vuotta sitten. Mutta osaan laittaa ne itse silleen, että oon tyytyväinen, mutta pakko joka aamu laittaa tai ne on kamalat. Mulla on hyvin harvoin luonnostaan joku muu kuin bad-hair-day :) Silloin kun kiharran hiukset niin ne saattaa olla seuraavana päivänä suoraan sängystä noustessa ihan ok, muttei muulloin. Ne sun hiukset on sellaiset että ne vetää mut ihan veteläksi ja ajattelen vaan että sulla on niin maailman parhaat geenit, kun ne sun hiukset on sellaiset. Äläkä naura sitten, vaikka kuulostaa hupsulta, mutta oon tosissani.
Onneksi ne parturit on kertonut sulle totuuksia, että sulla on ihmeelliset hiukset, niin en kuulosta ihan kummalliselta kun tää ihmetys niitä kohtaan ei lakkaa multa varmaan koskaan.
Mä käytän hiustenlaitossa lähinnä lakkaa ja sitten joskus kihartelen ja kampauksiin täytyy tupeerata sieltä alta. Oon aika nopea laittamaan kampauksen. Siinä mun laiskassa arkikampauksessa menee ehkä 5min. Joissain toisissa vähän kauemmin. Mulla ei oo mitään tiettyjä shampoita mitä käytän, vaihtelen niitä aika paljon. Suihkusaippuoista ne Palmoliven Aromatherapyt on ihan mun lemppareita. Niistä ostan aina jonkun, mutta shampoita vaihtelen ja mulla on aina monta purnukkaa yhtä aikaa, kun oon ostanut jonkun jota oon päättänyt kokeilla ja sitten käytän niitä vähän miten sattuu.
Voitaisiin puhua niistä sun hiuksista vaikka ikuisuus. Kerro mulle lisää niistä :) Vannon etten oo pakkomielteinen, ainoastaan hurjan vaikuttunut :D

Mullekin sanottiin aina että oon erilainen. Mun lapsuudenkaverit ilmoitti mulle aina että olen outo. Varmaan juuri tuolla samalla tavalla kuin sulle jotenkin. Ne sanoi jotenkin niin että oot outo mut ei se mitään ja sitten toivat sitä jatkuvasti esiin että oon outo niin kuin mun pitäisi tajuta se.
Meillä on varmaan jotenkin sitä samaa ulkopuolisuuden oloa, mutta mulla on kanssa niin että en edes haluaisi olla mikään perusihminen. Oon ehkä sitten tottunut olemaan se outo ja oon ihan tyytyväinen näin ja oon vaan sellainen kuin oon, mutta se ulkopuolisuus jotenkin on. Sun kanssa sitä ei tunnu samalla tavalla. Sä tunnut sellaiselta, jonka kanssa on jotenkin samalla aaltopituudella ja mä en oo kokenut sellaista tunnetta kenenkään muun kanssa. Se on jotenkin uutta.

Lue lisää

Mä oon ajatellu, että näissä hiuksissa nyt ei mitään ihmeellistä ole. Ei sitten yhtään mitään. :D Jos sun puheissa siitä, miten sä mut näet, on edes 1/4 totuutta, niin mä en ole tajunnut mitään siitä, miten nainen voi mut nähdä. Pidä kuitenkin mielessä, että mä oletan sun liioittelevan ja huijaavan siellä täällä. ;) Ja se, että muijat olis puhunu mun silmistä. Sano nyt, että suoraan sanottuna kusetit?

Nyt pitäisi taas mennä parturiin. Näissä hiuksissa on rasittavaa se, että ne hiostaa vähän kesällä. En tiedä onko se sitä että pehko on paksu. Outoa, mutta jos kampaan nää hiukset vaikka pystyyn, niin ne jää silleen. Tietty vaha vaikuttaa siihen, mutta saan mä ilman vahaakin jonkinlaisen kampauksen.

Ap. kirjoitti:

Ei kun ihan oikeesti, sä oot tosi älykäs. Olihan sun numerotkin koulussa parempia. Sä olet vaivattomalla tavalla älykäs ja luova. Paljon lahjakkaampi kuin minä ja se on ihan selvä asia, jonka tiedät itsekin. Oot nopeaälyisempi myös kuin minä. Ainoa ero on siinä että mä tiedän asioista enemmän. Mä olen tiedonhaluinen. Sä olet luova, joka on eri asia.

Ei sillä maantiedonesitelmällä ollut mulle mitään väliä. Vähän suutahdin sielussani, mutta se meni ohi. Olin jo teininä kyyninen vähän. Siis tosi vähän vaan. Niin ja se maikka vihasi mua. Se opetti myös biologiaa ja menin vähän kyseenalaistaa sen juttuja. Tuliko yllätyksenä? Sitä saa, mitä tilaa.

Tuntuu kivalta, et me ollaan samiksii tässä Hissa-filosofia jutussa. Oikeesti. Kyllä sulla leikkaa.

Niin ja meidän piireissä mulla on uskottavuutta kyllä. Oon kyllä myös silleen orientoitunut ihan oikeesti. Vähän lipsuu välillä kun tuntuu et menee kaikki niin killiin, mutta mä AION muuttua.

Lue lisää

Mä oikeesti uskon, että ne meidän numeroerot johtuu vain siitä, että sä oot poika. Se on ihan selvää että nykymuotoinen koulu suosii tyttöjä ja mä oon saanut niin paljon just siellä yläasteella niistä numeroista ilmaiseksi, kun ne on puhuneet, että oon niin hyvä jossain ja vastaavaa, niin aina oli se oletus, että olin hyvä. Tiedän kyllä hetkiä, että oon saanut täysin maineen vuoksi hyvät numerot. Itseasiassa edelleenkin vuosi sitten kävi koulussa silleen, että sain luennolla istumisesta hiljaa vitosen, koska se oli varmaan kaikkein helpoin antaa mulle kun se sopii sinne vitosrivin keskelle, vaikka lintsasin suurimmalta osalta luennoista enkä tehnyt mitään, mutta kun se pitää jollekin antaa, niin se on helppo pistää mulle vaikken sitä ansainnut. Joten tytöt hyötyy ihan liikaa jo siitä.
Mun mielestä ne koulunumerot ei kerro mitään, ne on niin subjektiivisia.
Sulla vaikuttaa myös ne sun elämänkokemukset oikeesti aika paljon ja se paha olo, koska ne kuormittaa sun aivoja. Sitten kun ne kaikki menee paremmaksi oikein kunnolla, niin huomaat kyllä sen kaiken uuden virran mitä saat. Mä näen, että sun aivot toimii samaan tyyliin kuin mulla, mutta musta tuntuu että ne kuormat aina välillä vähän hillitsee sua. Mun aivoissa on se kemia varmaan ihan hyvää ja tieto kulkee eri osien välillä hyvin ja asiat yhdistyy mielessä aika tehokkaasti ja ne tuottaa jonkin verran uutta tietoa sillä tavalla aina joka hetkessä. Mun mielestä sun aivot toimii samalla tavalla.

Ja oikeesti siitä luovuusjutusta oon ihan täysin sitä mieltä, että sä olet se luovempi. Siitä ei oo mitään epäilystä. Tiedän, että se luovuus on ollut sulla uinumassa, mutta mä hämmästelen aina sussa sitä, miten se näkyy ihan täysin sun sanoista ja ajatusrakenteista ja kaikesta. Sussa on tosi paljon sellaista ihan oikeasti omaa ja luovaa. Mun on ulkopuolisena paljon helpompi nähdä se. Sussa nimenomaan on sitä sisältöä. Tiedän ettet usko mua, mutta mä oon aina nähnyt sen ja näen edelleen pilkahduksia siitä, vaikka se on vähän uinunut. Se näkyy susta oikeesti ihan selvästi. Mun mielestä se näkyy juuri nimenomaan susta eikä kenestäkään muusta. Sä olet se luovin. Mäkin olen kyllä luova, mutta se ei ole sillä tavalla ainutlaatuista kuin se sun kohdalla on. Sussa on jotain sellaista ihan omaa ja se sun luovuus on oikeasti syvää, vaikka se nukkuu nyt. Sä oot myös sanojen kanssa paljon parempi kuin minä. Mulle sanat on jopa vaikeita ja pakollinen paha eikä ihan aina oikein tää mun kirjoitus luista :) Mutta sulla on se sanallinen lahjakkuus ihan selvää. Ja ne tuntuu tulevan sulta vaivattomasti. Sen huomaa ihan tässä jutellessakin aina. Sulla on välillä sellaisia päiviä kun tuntuu ettei osaa edes sanoa sulle mitään, kun sun lauseet on sellaista hassua kiteytynyttä helmeä toisen perään ja jää vaan ihmettelemään niitä.

Muakin muuten ala-asteen opettajat vihasi, koska ilmoitin aina jos kirjassa oli virhe ja raahasin toisen kirjan näyttääkseni sen jos mua ei uskottu ja kyseenalaistin liikaa, niin olin kuulemma ärsyttävä ja näsäviisas. Sitten opin pitämään suuni kiinni jotta menee sujuvammin vaikka olisi virheitä ja olla keskittymättä mihinkään koulunkäyntiin ja istua siellä siksi että on pakko, mutta koska olin kauhean tunnollinen, niin en mikään riehuja ollut silti, mutta en kauheasti vaivaa aina nähnyt. Joihinkin aineisiin näin niin kuin siihen hissaan, missä sai oikeasti pohtia eikä ollut sellaisia valmiita "totuuksia" välttämättä aina ihan niin pahasti. Tai ainakin siltä tuntui. Filofiassa sama.

Tuntuuko susta ikinä siltä, että ihmiset ei näe sitä että sä oot tosi fiksu ja älyllinen, koska oot tyylikäs ja komea? Ne ei ehkä sen vuoksi aina näe sitä. Mä oon joskus huomannut että ihmiset jotka ei tunne mua mitenkään suhtautuu muhun joskus heti alussa vähän silleen etten varmaan oo kiinnostunut mistään älyllisestä tai tajua mitään. Sitten se suhtautumistapa tietty muuttuu heti kun ne oppii tuntemaan mua.
Mä oon niin iloinen siitä, että meillä on niin samaa se älyllinen kiinnostua. Mä uskon että sun aivot toimii oikeesti ihan samalla tavalla kuin mun, kun ne pahat olot paranee enemmän ja energiaa vapautuu. Ja sitten sulla on sen päälle vielä ne sun lahjakkuudet ja se luovuus. Niin susta on kyllä vaikka mihin. Se sun lahjakkushan muuten on tosi älyllistä myös tai liittyy jotenkin kiinteästi älykkyyteen, en muista enää miten se meni, mutta jotenkin että on suuremmat aivot, jos on lahjakas siinä missä olet.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä oikeesti uskon, että ne meidän numeroerot johtuu vain siitä, että sä oot poika. Se on ihan selvää että nykymuotoinen koulu suosii tyttöjä ja mä oon saanut niin paljon just siellä yläasteella niistä numeroista ilmaiseksi, kun ne on puhuneet, että oon niin hyvä jossain ja vastaavaa, niin aina oli se oletus, että olin hyvä. Tiedän kyllä hetkiä, että oon saanut täysin maineen vuoksi hyvät numerot. Itseasiassa edelleenkin vuosi sitten kävi koulussa silleen, että sain luennolla istumisesta hiljaa vitosen, koska se oli varmaan kaikkein helpoin antaa mulle kun se sopii sinne vitosrivin keskelle, vaikka lintsasin suurimmalta osalta luennoista enkä tehnyt mitään, mutta kun se pitää jollekin antaa, niin se on helppo pistää mulle vaikken sitä ansainnut. Joten tytöt hyötyy ihan liikaa jo siitä.
Mun mielestä ne koulunumerot ei kerro mitään, ne on niin subjektiivisia.
Sulla vaikuttaa myös ne sun elämänkokemukset oikeesti aika paljon ja se paha olo, koska ne kuormittaa sun aivoja. Sitten kun ne kaikki menee paremmaksi oikein kunnolla, niin huomaat kyllä sen kaiken uuden virran mitä saat. Mä näen, että sun aivot toimii samaan tyyliin kuin mulla, mutta musta tuntuu että ne kuormat aina välillä vähän hillitsee sua. Mun aivoissa on se kemia varmaan ihan hyvää ja tieto kulkee eri osien välillä hyvin ja asiat yhdistyy mielessä aika tehokkaasti ja ne tuottaa jonkin verran uutta tietoa sillä tavalla aina joka hetkessä. Mun mielestä sun aivot toimii samalla tavalla.

Ja oikeesti siitä luovuusjutusta oon ihan täysin sitä mieltä, että sä olet se luovempi. Siitä ei oo mitään epäilystä. Tiedän, että se luovuus on ollut sulla uinumassa, mutta mä hämmästelen aina sussa sitä, miten se näkyy ihan täysin sun sanoista ja ajatusrakenteista ja kaikesta. Sussa on tosi paljon sellaista ihan oikeasti omaa ja luovaa. Mun on ulkopuolisena paljon helpompi nähdä se. Sussa nimenomaan on sitä sisältöä. Tiedän ettet usko mua, mutta mä oon aina nähnyt sen ja näen edelleen pilkahduksia siitä, vaikka se on vähän uinunut. Se näkyy susta oikeesti ihan selvästi. Mun mielestä se näkyy juuri nimenomaan susta eikä kenestäkään muusta. Sä olet se luovin. Mäkin olen kyllä luova, mutta se ei ole sillä tavalla ainutlaatuista kuin se sun kohdalla on. Sussa on jotain sellaista ihan omaa ja se sun luovuus on oikeasti syvää, vaikka se nukkuu nyt. Sä oot myös sanojen kanssa paljon parempi kuin minä. Mulle sanat on jopa vaikeita ja pakollinen paha eikä ihan aina oikein tää mun kirjoitus luista :) Mutta sulla on se sanallinen lahjakkuus ihan selvää. Ja ne tuntuu tulevan sulta vaivattomasti. Sen huomaa ihan tässä jutellessakin aina. Sulla on välillä sellaisia päiviä kun tuntuu ettei osaa edes sanoa sulle mitään, kun sun lauseet on sellaista hassua kiteytynyttä helmeä toisen perään ja jää vaan ihmettelemään niitä.

Muakin muuten ala-asteen opettajat vihasi, koska ilmoitin aina jos kirjassa oli virhe ja raahasin toisen kirjan näyttääkseni sen jos mua ei uskottu ja kyseenalaistin liikaa, niin olin kuulemma ärsyttävä ja näsäviisas. Sitten opin pitämään suuni kiinni jotta menee sujuvammin vaikka olisi virheitä ja olla keskittymättä mihinkään koulunkäyntiin ja istua siellä siksi että on pakko, mutta koska olin kauhean tunnollinen, niin en mikään riehuja ollut silti, mutta en kauheasti vaivaa aina nähnyt. Joihinkin aineisiin näin niin kuin siihen hissaan, missä sai oikeasti pohtia eikä ollut sellaisia valmiita "totuuksia" välttämättä aina ihan niin pahasti. Tai ainakin siltä tuntui. Filofiassa sama.

Tuntuuko susta ikinä siltä, että ihmiset ei näe sitä että sä oot tosi fiksu ja älyllinen, koska oot tyylikäs ja komea? Ne ei ehkä sen vuoksi aina näe sitä. Mä oon joskus huomannut että ihmiset jotka ei tunne mua mitenkään suhtautuu muhun joskus heti alussa vähän silleen etten varmaan oo kiinnostunut mistään älyllisestä tai tajua mitään. Sitten se suhtautumistapa tietty muuttuu heti kun ne oppii tuntemaan mua.
Mä oon niin iloinen siitä, että meillä on niin samaa se älyllinen kiinnostua. Mä uskon että sun aivot toimii oikeesti ihan samalla tavalla kuin mun, kun ne pahat olot paranee enemmän ja energiaa vapautuu. Ja sitten sulla on sen päälle vielä ne sun lahjakkuudet ja se luovuus. Niin susta on kyllä vaikka mihin. Se sun lahjakkushan muuten on tosi älyllistä myös tai liittyy jotenkin kiinteästi älykkyyteen, en muista enää miten se meni, mutta jotenkin että on suuremmat aivot, jos on lahjakas siinä missä olet.

Lue lisää

Kyllä varmaan sitäkin on, että koska oon tän näköinen, niin en oo sillä lailla mikään älykkö. Enkä ookkaan. Mietippä mua ja mun brothaa. Onko niinku vähän eroa. Mulla on silleen, että tää älyllisyys liittyy niihin mun juttuihin. Se kumpuaa sieltä. Mutta hyvin oot lukenu tilanteita. Jääkö sulta mikään huomaamatta?

Mä toivoisin, että tää kuormitus vähenee. En tiedä, milloin se tapahtuu. Niin, ja sinä olet älykkäämpi. Myönnä nyt se! Tämä on käsky! :)

Ap. kirjoitti:

Mä oon ajatellu, että näissä hiuksissa nyt ei mitään ihmeellistä ole. Ei sitten yhtään mitään. :D Jos sun puheissa siitä, miten sä mut näet, on edes 1/4 totuutta, niin mä en ole tajunnut mitään siitä, miten nainen voi mut nähdä. Pidä kuitenkin mielessä, että mä oletan sun liioittelevan ja huijaavan siellä täällä. ;) Ja se, että muijat olis puhunu mun silmistä. Sano nyt, että suoraan sanottuna kusetit?

Nyt pitäisi taas mennä parturiin. Näissä hiuksissa on rasittavaa se, että ne hiostaa vähän kesällä. En tiedä onko se sitä että pehko on paksu. Outoa, mutta jos kampaan nää hiukset vaikka pystyyn, niin ne jää silleen. Tietty vaha vaikuttaa siihen, mutta saan mä ilman vahaakin jonkinlaisen kampauksen.

Lue lisää

Siis miten sä et voi tajuta, että ne sun hiukset on ihan ihmeellisen ihanat, en ymmärrä sua :) Ne on vaikka kuinka ihanat. Siis sellaiset ihan oikeasti, että mulla on aina sellainen olo, kun katson sua, että jos vaikka lapsi saisi nuo sun hiukset niin sillä on ihan varmasti onnellinen elämä ja ei niin väliä olisi muulla, kunhan vaan nuo sun hiukset olisi, niin onni olisi ihan taattu. Ja vannon, että ihan oikeasti tuntuu siltä. Ne on sellaiset hiukset ne sun hiukset. En tiedä miksi ne aiheuttaa niin vahvoja tunteita, kun ne on hiukset vaikkakin ovat täydelliset, mutta ehkä ne sitten kertoo jostain hyvistä geeneistä tai en tiedä mistä, mutta ne vaikuttaa tosi vahvasti sillä tavalla, että tulee heti mieleen, että sulla on aivan täydelliset hiukset ja sun jälkeläisillä ei oo mitään hätää, kun ne saa ne sun täydelliset hiukset, niin niillä on kyllä tyttö- ja poikaystäviä yllin kyllin. Eli ehkä ne jotenkin sen lisäksi että ne näyttää tosi ihanalta on merkki että sun geenit on hyvät, koska niistä tulee niitä ajatuksia.
Mä en voi uskoa kuinka sokea sä olet, jos et muka oo tajunnut näitä asioita, että miten sut näen. Ja miten kaikki näkee sut. Ihan varmasti oot saanut niistä hiuksistasi vaikka kuinka paljon kehuja, koska ne nyt vaan on aivan ihanat. Mä en oikeesti liioittele enkä huijaa yhtään. Mä oon ihan onnellinen, että saan purkautua näistä asioista suoraan sulle, kun ne sun ihanat hiukset on painanut mun sydämellä niin kauan, kun oon aina joutunut miettimään miten jonkun ihmisen hiukset voi olla niin täydelliset. Ja oon aina miettinyt sitä miten sulla on jokainen päivä hyvä hiuspäivä ja miten epäreilua, että voit vaan herätä ja sun hiukset on hyvin :) Epäreilua, mutta saa siis olla siten, koska oot söpö ja kiva :) Huojentaa että saan purkautua tästä sulle ja oli ihanaa kuulla mitä shampoita ne sun ihanat hiukset syö :) Joo, varmaan lievästi jo pakkomielteen puolella, mutta yritän hillitä nyt. No ei vaan, ne on niin ihanat että sellaista se on.

En oo kusettanut. Ne on puhuneet sun silmistä ja oon useampaan otteeseen törmännyt sellaiseen. Niistä asioista on kauan aikaa jo, mutta muistan kyllä. Mun on niin vaikea ottaa siihen kantaa, koska mä en oo nähnyt sun silmiä sillä tavalla läheltä ja kauan, että olisin todella saanut katsoa niihin oikeasti, niin en tiedä kunnolla millaiset ne on, mutta jäinhän mä niihin kiinni jo ajat sitten. Ja kyllä mäkin muistan sen, että ne on tosi kauniin väriset, mutta en vaan saa sitä väriä kunnolla päähäni.
Mä en ymmärrä miten sä et muka usko sitä, onhan ne nyt varmasti siitä suoraan sullekin puhuneet. Ihan varmasti ovat. Mistä sua kehutaan eniten?

Tässä tapauksessa en kyllä nyt sääli sua sun täydellisistä hiuksista, vaikka ne vähän kesällä hiostaisi :D Mä antaisin melkein mitä vaan, että mulla olisi sellaiset hiukset kuin sulla. Voisin elää vaikka Saharan autiomaassa sen paksun ja hiostavan hiuspehkon kanssa, mutta heräisin joka aamu täydelliseen hiuspäivään :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Siis miten sä et voi tajuta, että ne sun hiukset on ihan ihmeellisen ihanat, en ymmärrä sua :) Ne on vaikka kuinka ihanat. Siis sellaiset ihan oikeasti, että mulla on aina sellainen olo, kun katson sua, että jos vaikka lapsi saisi nuo sun hiukset niin sillä on ihan varmasti onnellinen elämä ja ei niin väliä olisi muulla, kunhan vaan nuo sun hiukset olisi, niin onni olisi ihan taattu. Ja vannon, että ihan oikeasti tuntuu siltä. Ne on sellaiset hiukset ne sun hiukset. En tiedä miksi ne aiheuttaa niin vahvoja tunteita, kun ne on hiukset vaikkakin ovat täydelliset, mutta ehkä ne sitten kertoo jostain hyvistä geeneistä tai en tiedä mistä, mutta ne vaikuttaa tosi vahvasti sillä tavalla, että tulee heti mieleen, että sulla on aivan täydelliset hiukset ja sun jälkeläisillä ei oo mitään hätää, kun ne saa ne sun täydelliset hiukset, niin niillä on kyllä tyttö- ja poikaystäviä yllin kyllin. Eli ehkä ne jotenkin sen lisäksi että ne näyttää tosi ihanalta on merkki että sun geenit on hyvät, koska niistä tulee niitä ajatuksia.
Mä en voi uskoa kuinka sokea sä olet, jos et muka oo tajunnut näitä asioita, että miten sut näen. Ja miten kaikki näkee sut. Ihan varmasti oot saanut niistä hiuksistasi vaikka kuinka paljon kehuja, koska ne nyt vaan on aivan ihanat. Mä en oikeesti liioittele enkä huijaa yhtään. Mä oon ihan onnellinen, että saan purkautua näistä asioista suoraan sulle, kun ne sun ihanat hiukset on painanut mun sydämellä niin kauan, kun oon aina joutunut miettimään miten jonkun ihmisen hiukset voi olla niin täydelliset. Ja oon aina miettinyt sitä miten sulla on jokainen päivä hyvä hiuspäivä ja miten epäreilua, että voit vaan herätä ja sun hiukset on hyvin :) Epäreilua, mutta saa siis olla siten, koska oot söpö ja kiva :) Huojentaa että saan purkautua tästä sulle ja oli ihanaa kuulla mitä shampoita ne sun ihanat hiukset syö :) Joo, varmaan lievästi jo pakkomielteen puolella, mutta yritän hillitä nyt. No ei vaan, ne on niin ihanat että sellaista se on.

En oo kusettanut. Ne on puhuneet sun silmistä ja oon useampaan otteeseen törmännyt sellaiseen. Niistä asioista on kauan aikaa jo, mutta muistan kyllä. Mun on niin vaikea ottaa siihen kantaa, koska mä en oo nähnyt sun silmiä sillä tavalla läheltä ja kauan, että olisin todella saanut katsoa niihin oikeasti, niin en tiedä kunnolla millaiset ne on, mutta jäinhän mä niihin kiinni jo ajat sitten. Ja kyllä mäkin muistan sen, että ne on tosi kauniin väriset, mutta en vaan saa sitä väriä kunnolla päähäni.
Mä en ymmärrä miten sä et muka usko sitä, onhan ne nyt varmasti siitä suoraan sullekin puhuneet. Ihan varmasti ovat. Mistä sua kehutaan eniten?

Tässä tapauksessa en kyllä nyt sääli sua sun täydellisistä hiuksista, vaikka ne vähän kesällä hiostaisi :D Mä antaisin melkein mitä vaan, että mulla olisi sellaiset hiukset kuin sulla. Voisin elää vaikka Saharan autiomaassa sen paksun ja hiostavan hiuspehkon kanssa, mutta heräisin joka aamu täydelliseen hiuspäivään :)

Lue lisää

Ei, ei ei. En usko sinua. Ne ei puhu musta mitään, ja mulla on normihiukset. Tää on mun totuus, koska muusta ei ole todisteita. Mutta huvisi olet saanut nainen. :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Siis miten sä et voi tajuta, että ne sun hiukset on ihan ihmeellisen ihanat, en ymmärrä sua :) Ne on vaikka kuinka ihanat. Siis sellaiset ihan oikeasti, että mulla on aina sellainen olo, kun katson sua, että jos vaikka lapsi saisi nuo sun hiukset niin sillä on ihan varmasti onnellinen elämä ja ei niin väliä olisi muulla, kunhan vaan nuo sun hiukset olisi, niin onni olisi ihan taattu. Ja vannon, että ihan oikeasti tuntuu siltä. Ne on sellaiset hiukset ne sun hiukset. En tiedä miksi ne aiheuttaa niin vahvoja tunteita, kun ne on hiukset vaikkakin ovat täydelliset, mutta ehkä ne sitten kertoo jostain hyvistä geeneistä tai en tiedä mistä, mutta ne vaikuttaa tosi vahvasti sillä tavalla, että tulee heti mieleen, että sulla on aivan täydelliset hiukset ja sun jälkeläisillä ei oo mitään hätää, kun ne saa ne sun täydelliset hiukset, niin niillä on kyllä tyttö- ja poikaystäviä yllin kyllin. Eli ehkä ne jotenkin sen lisäksi että ne näyttää tosi ihanalta on merkki että sun geenit on hyvät, koska niistä tulee niitä ajatuksia.
Mä en voi uskoa kuinka sokea sä olet, jos et muka oo tajunnut näitä asioita, että miten sut näen. Ja miten kaikki näkee sut. Ihan varmasti oot saanut niistä hiuksistasi vaikka kuinka paljon kehuja, koska ne nyt vaan on aivan ihanat. Mä en oikeesti liioittele enkä huijaa yhtään. Mä oon ihan onnellinen, että saan purkautua näistä asioista suoraan sulle, kun ne sun ihanat hiukset on painanut mun sydämellä niin kauan, kun oon aina joutunut miettimään miten jonkun ihmisen hiukset voi olla niin täydelliset. Ja oon aina miettinyt sitä miten sulla on jokainen päivä hyvä hiuspäivä ja miten epäreilua, että voit vaan herätä ja sun hiukset on hyvin :) Epäreilua, mutta saa siis olla siten, koska oot söpö ja kiva :) Huojentaa että saan purkautua tästä sulle ja oli ihanaa kuulla mitä shampoita ne sun ihanat hiukset syö :) Joo, varmaan lievästi jo pakkomielteen puolella, mutta yritän hillitä nyt. No ei vaan, ne on niin ihanat että sellaista se on.

En oo kusettanut. Ne on puhuneet sun silmistä ja oon useampaan otteeseen törmännyt sellaiseen. Niistä asioista on kauan aikaa jo, mutta muistan kyllä. Mun on niin vaikea ottaa siihen kantaa, koska mä en oo nähnyt sun silmiä sillä tavalla läheltä ja kauan, että olisin todella saanut katsoa niihin oikeasti, niin en tiedä kunnolla millaiset ne on, mutta jäinhän mä niihin kiinni jo ajat sitten. Ja kyllä mäkin muistan sen, että ne on tosi kauniin väriset, mutta en vaan saa sitä väriä kunnolla päähäni.
Mä en ymmärrä miten sä et muka usko sitä, onhan ne nyt varmasti siitä suoraan sullekin puhuneet. Ihan varmasti ovat. Mistä sua kehutaan eniten?

Tässä tapauksessa en kyllä nyt sääli sua sun täydellisistä hiuksista, vaikka ne vähän kesällä hiostaisi :D Mä antaisin melkein mitä vaan, että mulla olisi sellaiset hiukset kuin sulla. Voisin elää vaikka Saharan autiomaassa sen paksun ja hiostavan hiuspehkon kanssa, mutta heräisin joka aamu täydelliseen hiuspäivään :)

Lue lisää

Mä en vaan tajua, että voiko joku nainen ajatella musta tolleen? Mun omakuva on, että muijat ei mua paljon ajattele. Oonko ollut väärässä? Mikähän tässä nyt on totuus?

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Sussa on tyylitajua. On paljon vaikeampaa olla tyylitajuinen mies kuin nainen. Naisilla on niin paljon varaa valita eri tyylejä. Mä en vieläkään voi tajuta sitä miten se sun tyylitaju on niin mahtava. Mä en vaan tiedä ketään, jolla olisi yhtä hyvä tyyli kuin sulla. Se on mun silmään aivan täydellinen. Sulla on monesti ollut juuri siten siis ihan kautta aikain, että oon jotain miesten juttua miettinyt, että sellainen on tosi kiva ja sitten sulla on ollut juuri jotain sellaista. Siis se sun tyyli on jotenkin ihan täysin samalla aaltopituudella. Tykkään ihan mielettömästi.

Haluutko sä että tää menee ohi? Siis ihan oikeasti oikeasti? Tuntuisiko sitten hyvältä?

Ja mä en muuten voi tuolla tavalla ketään miestä ikinä yrittää. En yrittäisi eikä tee mieli yrittääkään enkä kaipaa ketään satunnaista miestä, mutta sä annat ihan surkeita neuvoja :) Eikö me puhuttu jo siitä mikä se mun ongelma oli ja se oli se, että näytän liian pelottavalta ja oman arvoni tuntevalta ettei ne kivat nallukkamiehet uskalla lähestyä. Kaikkein varteenotettavimmat iskuyritykset oon itseasiassa saanut jossain ihan kamalassa rätissä, ilman meikkiä, hiukset takussa ja nopeesti kietaistulla nutturalla kun kesken siivoamisen oli pakko käydä nopeesti kaupassa ja menin sitten kerrankin oikein rönttövaatteissa. Mutta mä en tahdo astua ovesta ulos niin normaalisti, joten se ei oo mikään ratkaisu :) Enkä mitään miestä tarvitse edes, kunhan huomautin että sun neuvot on tosi huonoja :)

Lue lisää

Mun tyyli on kuule aika perustyyli, paitsi että vaatteet on pikkuisen parempaa monesti. Täähän on se totuus, eikö niin?

Ap. kirjoitti:

Kyllä varmaan sitäkin on, että koska oon tän näköinen, niin en oo sillä lailla mikään älykkö. Enkä ookkaan. Mietippä mua ja mun brothaa. Onko niinku vähän eroa. Mulla on silleen, että tää älyllisyys liittyy niihin mun juttuihin. Se kumpuaa sieltä. Mutta hyvin oot lukenu tilanteita. Jääkö sulta mikään huomaamatta?

Mä toivoisin, että tää kuormitus vähenee. En tiedä, milloin se tapahtuu. Niin, ja sinä olet älykkäämpi. Myönnä nyt se! Tämä on käsky! :)

Lue lisää

En voi myöntää sellaista, koska sun aivoilla on nyt kuormitusta ja ties mitä sieltä alta paljastuu, kun se kuormitus paranee, joutuisin vielä vetämään sanani takaisin kun oot jo nyt noin älykäs ja tiedän että se sun kuormitus on aika valtavaa, niin en todellakaan uskalla myöntää sellaista :D Voin myöntää, että oon ehkä hetkellisesti siitä sun kuormituksesta johtuen tällä hetkellä älykkäämpi, mutta oon aika varma, että tilanne on toisin, jos se sun kuormitus saadaan kunnolla parannettua :)
Se kuormitus vähenee vain käsittelemällä ja niitä asioita hoitamalla. Se on sinäänsä hankalaa, koska se myös lisää hetkellisesti sitä kuormitusta, mutta se myös oikeasti parantaa sitä. Yleensä ne jutut, jotka tuntuu ihan vähän vaikeilta auttaa paljonkin eteenpäin, koska ne haastaa aivoja uudenlaisiin tilanteisiin tai ajatuksiin juuri sopivasti, mutta ei kuormita liikaa kuitenkaan. Mä neuvoisin sua tekemään asioita, jotka tuntuu ihan vähän vaikeilta muttei liian vaikeilta, niin ehkä ne kuormitusrakenteet alkaa avautua ja niitä saa purettua sieltä pois. Toki hiljalleen täytyy niissä jutuissa mennä, kun ne on sellaisia asioita, että vaativat aikaa.

Mun mielestä se on joskus vähän säälikin, että sulla on niin komea se ulkokuori, koska ihmiset voi joskus tyytyä vaan siihen ja niiltä jää kokonaan näkemättä se kaikki kuinka ihanat olet sisältä. Ja kun se millainen oot sisältä on sussa ihan parasta.
Miten niin et oo älykkö? Mun mielestä se ei oo ihan niin yksiselitteistä. Et oo mikään sellainen stereotypinen älykkö tietenkään, mutta pohdit paljon ja sulla on mielenkiintoisia ajatuksia ja tiedonjanoa sekä sitä luovuutta, niin mun mielestä suhun voi liittää senkin sanan ihan hyvin. Sulla on ollut ainakin mun mielestä monesti paljon herkullisempia ja polttoainetta antavia ajatuksia kuin jollain perusälyköillä. Se johtuu siitä sun omalaatuisesta luovuudesta ja siitä, että sä oot ainutlaatuinen ihminen, jolla on oma ainutlaatuinen tapansa nähdä asioita ja sulta tulee joskus sellaisia ajatushelmiä, jotka se sun luovuus ja sun elämänkokemus on yhdistänyt. Mun aivoille sun kanssa keskustelu on oikeasti kuin jotain kerosiiniä. Siis jotenkin ihan sytyn siitä ja tuntuu että saan tosi paljon virikkeitä ajatuksille susta ja se tuntuu hyvältä. Olen täysin varma että jonkun perusälykön kanssa ei tuntuisi samalta.

Aiotko mennä nukkumaan tänä yönä :) Sano vaan sitten jos oot menossa.

Miten sua ja sun veljeä on luonnehdittu lapsina suhteessa toisiinne? Mä olin aina suhteessa mun siskoon se ns. älyllisimmistä asioista kiinnostunut.

Ap. kirjoitti:

Ei, ei ei. En usko sinua. Ne ei puhu musta mitään, ja mulla on normihiukset. Tää on mun totuus, koska muusta ei ole todisteita. Mutta huvisi olet saanut nainen. :)

Tuo ei ole hei realismia :) Sä haluat olla kuitenkin realisti, niin sun on nyt uskottava. Kyllä sä sen tiedät kun katsot peiliin tai sitten oot ihan täysin sokea :) Tajuan, että itseään on vähän vaikea nähdä ja luulen että se on vähän jokaisen ongelma, koska on siellä itsensä sisällä ja säkin aika harvoin varmaan näet esimerkiksi kun niille sun omille hiuksille sataa lunta tai miltä ne näyttää auringonlaskussa tai ylipäänsä näet niitä aika vähän verrattuna muihin ihmisiin.
Mulla ei olisi mitään syytä kertoa näitä asioita sulle ihan vaan huvin vuoksi. En todellakaan jauhaisi montaa viestiä hiuksista ellei ne olisi niin ihanat hiukset, että ihan sisällä tuntuu, kun miettii niitä ja muistaa kuinka monta kertaa on ajatellut, että miten jollakin voi olla niin ihanat hiukset, hemmetti. Mä oon vähän joskus kironnut sua sen vuoksi, kun ne oikeesti on vaan niin superihanat, että niiden vuoksi voi vähän tuntea siten. Siis että miksi sillä ihanalla ihmisellä pitää olla ne täydelliset hiukset ja sitten se tulee ajatuksiin niine täydellisine hiuksineen oikein kunnolla. Sellaista se vaan on, paras hyväksyä hiuksihurmuri :) Normihiuksia et oo nähnytkään, hassu :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

En voi myöntää sellaista, koska sun aivoilla on nyt kuormitusta ja ties mitä sieltä alta paljastuu, kun se kuormitus paranee, joutuisin vielä vetämään sanani takaisin kun oot jo nyt noin älykäs ja tiedän että se sun kuormitus on aika valtavaa, niin en todellakaan uskalla myöntää sellaista :D Voin myöntää, että oon ehkä hetkellisesti siitä sun kuormituksesta johtuen tällä hetkellä älykkäämpi, mutta oon aika varma, että tilanne on toisin, jos se sun kuormitus saadaan kunnolla parannettua :)
Se kuormitus vähenee vain käsittelemällä ja niitä asioita hoitamalla. Se on sinäänsä hankalaa, koska se myös lisää hetkellisesti sitä kuormitusta, mutta se myös oikeasti parantaa sitä. Yleensä ne jutut, jotka tuntuu ihan vähän vaikeilta auttaa paljonkin eteenpäin, koska ne haastaa aivoja uudenlaisiin tilanteisiin tai ajatuksiin juuri sopivasti, mutta ei kuormita liikaa kuitenkaan. Mä neuvoisin sua tekemään asioita, jotka tuntuu ihan vähän vaikeilta muttei liian vaikeilta, niin ehkä ne kuormitusrakenteet alkaa avautua ja niitä saa purettua sieltä pois. Toki hiljalleen täytyy niissä jutuissa mennä, kun ne on sellaisia asioita, että vaativat aikaa.

Mun mielestä se on joskus vähän säälikin, että sulla on niin komea se ulkokuori, koska ihmiset voi joskus tyytyä vaan siihen ja niiltä jää kokonaan näkemättä se kaikki kuinka ihanat olet sisältä. Ja kun se millainen oot sisältä on sussa ihan parasta.
Miten niin et oo älykkö? Mun mielestä se ei oo ihan niin yksiselitteistä. Et oo mikään sellainen stereotypinen älykkö tietenkään, mutta pohdit paljon ja sulla on mielenkiintoisia ajatuksia ja tiedonjanoa sekä sitä luovuutta, niin mun mielestä suhun voi liittää senkin sanan ihan hyvin. Sulla on ollut ainakin mun mielestä monesti paljon herkullisempia ja polttoainetta antavia ajatuksia kuin jollain perusälyköillä. Se johtuu siitä sun omalaatuisesta luovuudesta ja siitä, että sä oot ainutlaatuinen ihminen, jolla on oma ainutlaatuinen tapansa nähdä asioita ja sulta tulee joskus sellaisia ajatushelmiä, jotka se sun luovuus ja sun elämänkokemus on yhdistänyt. Mun aivoille sun kanssa keskustelu on oikeasti kuin jotain kerosiiniä. Siis jotenkin ihan sytyn siitä ja tuntuu että saan tosi paljon virikkeitä ajatuksille susta ja se tuntuu hyvältä. Olen täysin varma että jonkun perusälykön kanssa ei tuntuisi samalta.

Aiotko mennä nukkumaan tänä yönä :) Sano vaan sitten jos oot menossa.

Miten sua ja sun veljeä on luonnehdittu lapsina suhteessa toisiinne? Mä olin aina suhteessa mun siskoon se ns. älyllisimmistä asioista kiinnostunut.

Lue lisää

Nyt mä löysin selityksen sille, miksi tunnun sun mielestä niin älykkäältä ja virkistävältä. Se johtuu siitä, että mun maailmankuva on tosi länsimainen. Mun taustasta johtuen esim. amerikkalaisuus on mulle läheinen juttu. Samoin brittiläisyys. Länsimaalaisessa ajattelussa on oma viehätyksensä kuuleppas. Imen sieltä raikkaita tuulia aivoihini. Oon oikeesti avara tässä suhteessa. Joskus tuntuu, et olis kiva jos olisin suomalaisempi. Olisin enemmän kärryillä sen suhteen, minkälainen mun pitää olla. Mutta ei, olen vapautunut jo ajat sitten. Tajuatko, miten mahtavaa on olla vapaa sielu? Olen ujuttanut sinunkin ajatteluusi vapauden vaikutteita. Hiffaaksä mitään tällaista? Sua viehättää meidän jutuissa joku.

Meen nukkuu joskus viiden aikaan, ehkä. Rytmi sekaisin. Teen tässä muutakin välillä.

Ap. kirjoitti:

Mä en vaan tajua, että voiko joku nainen ajatella musta tolleen? Mun omakuva on, että muijat ei mua paljon ajattele. Oonko ollut väärässä? Mikähän tässä nyt on totuus?

No on ihan vinksahtanut omakuva. Miksi se on vinksahtanut niin? Mä en voi ymmärtää tuota oikein, koska ihan varmasti naiset on kertoneet sulle kyllä kaikista näistä jutuista, mistä mäkin oon sanonut. Etkö oo uskonut :D Ootkohan sittenkään niin fiksu... :D No ei vaan. Oot fiksu, mutta miksi sun on niin vaikea sisäistää se? En vaan ymmärrä.

Onko sua sitten vaikka mussakin hämännyt se, että mun ulkokuori on ollut aina niin viileä ja musta ei näy mitään sellaisia asioita kauheasti ulospäin ja vasta tosi läheiselle ihmiselle kerron tällaisia asioita silleen lempeesti. Ja ehkä tälleen huojentuneestikin, kun saan vihdoin avautua siitä miten sun ihanat hiukset on vuosia olleet mun ajatuksissa ja on tosi tyydyttävää päästä sanomaan sulle, että voi että ne on ihanat. Vaikka nähtävästi et oikein suostu ottamaan mun tuskaa todesta :D Mutta sellaista se vaan on.
Kyllähän sullakin on ihmisistä sellaisia ajatuksia, että jokin asia on kauniisti tai hyvä piirre, niin ihan samalla tavalla muilla ihmisillä on susta ja sussa on tosi paljon oikeasti niitä laadukkaita piirteitä, että sun kohdalla se on sellaista ihmetystä ja ihastusta. Ja kyllä naiset sua ihan varmasti ajattelee, koska olet ihana ja sussa on sellaisia ominaisuuksia paljon, jotka on ihan parasta ja ne jää kyllä mieleen jo ihan vaikka vaan standardinomaisesti. Asetat sen korkean tason. Ja sitten sä jäät ihan varmasti mieleen tosi rakastettavasti. Ja voi herranjumala kuinka monen naisen päiväunissa mahdatkaan seikkalla. Mä veikkaisin että niitä ei ihan heti lasketa monenkaan ihmisen sormilla. Oon varma siitä. Voi olla että mäkin joskus joidenkin miesten kuvitelmissa pyörähdän, mutta sä oot ihan varmasti tosi huomattavan osan päiväunissa. Mä huomaan kyllä muista ihmisistä ja oon kuullut joskus miten ne puhuu susta ja tiedän kyllä paremmin kuin sinä sen asian, päiväunikuningas :)

Ap. kirjoitti:

Nyt mä löysin selityksen sille, miksi tunnun sun mielestä niin älykkäältä ja virkistävältä. Se johtuu siitä, että mun maailmankuva on tosi länsimainen. Mun taustasta johtuen esim. amerikkalaisuus on mulle läheinen juttu. Samoin brittiläisyys. Länsimaalaisessa ajattelussa on oma viehätyksensä kuuleppas. Imen sieltä raikkaita tuulia aivoihini. Oon oikeesti avara tässä suhteessa. Joskus tuntuu, et olis kiva jos olisin suomalaisempi. Olisin enemmän kärryillä sen suhteen, minkälainen mun pitää olla. Mutta ei, olen vapautunut jo ajat sitten. Tajuatko, miten mahtavaa on olla vapaa sielu? Olen ujuttanut sinunkin ajatteluusi vapauden vaikutteita. Hiffaaksä mitään tällaista? Sua viehättää meidän jutuissa joku.

Meen nukkuu joskus viiden aikaan, ehkä. Rytmi sekaisin. Teen tässä muutakin välillä.

Lue lisää

Mä käväisen iltatoimet tekemässä, max puoli tuntia, tuun takas juttelemaan jos oot tässä vielä ja vastaan sitten tuohon, herra vapaudentuulahdus :) Heippa hetkeksi :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Tuo ei ole hei realismia :) Sä haluat olla kuitenkin realisti, niin sun on nyt uskottava. Kyllä sä sen tiedät kun katsot peiliin tai sitten oot ihan täysin sokea :) Tajuan, että itseään on vähän vaikea nähdä ja luulen että se on vähän jokaisen ongelma, koska on siellä itsensä sisällä ja säkin aika harvoin varmaan näet esimerkiksi kun niille sun omille hiuksille sataa lunta tai miltä ne näyttää auringonlaskussa tai ylipäänsä näet niitä aika vähän verrattuna muihin ihmisiin.
Mulla ei olisi mitään syytä kertoa näitä asioita sulle ihan vaan huvin vuoksi. En todellakaan jauhaisi montaa viestiä hiuksista ellei ne olisi niin ihanat hiukset, että ihan sisällä tuntuu, kun miettii niitä ja muistaa kuinka monta kertaa on ajatellut, että miten jollakin voi olla niin ihanat hiukset, hemmetti. Mä oon vähän joskus kironnut sua sen vuoksi, kun ne oikeesti on vaan niin superihanat, että niiden vuoksi voi vähän tuntea siten. Siis että miksi sillä ihanalla ihmisellä pitää olla ne täydelliset hiukset ja sitten se tulee ajatuksiin niine täydellisine hiuksineen oikein kunnolla. Sellaista se vaan on, paras hyväksyä hiuksihurmuri :) Normihiuksia et oo nähnytkään, hassu :)

Lue lisää

Normihiukset on. No ei tietenkään ihan pahimmat mahdolliset. Mutta todellakin, TODELLAKIN perushiukset. Laitan niihin vaan sitä vahaa, mikä maksaa 7€ pieni purkki. Selitys löytyi. Ja on kai noi ihan kivan väriset, ainakin kesällä kun aurinko on niitä kärtsännyt vähän. Joo, on niitä rumempiakin pehkoja nähty. Oliskohan tossa jotain perää? Paha mennä sanomaan.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

No on ihan vinksahtanut omakuva. Miksi se on vinksahtanut niin? Mä en voi ymmärtää tuota oikein, koska ihan varmasti naiset on kertoneet sulle kyllä kaikista näistä jutuista, mistä mäkin oon sanonut. Etkö oo uskonut :D Ootkohan sittenkään niin fiksu... :D No ei vaan. Oot fiksu, mutta miksi sun on niin vaikea sisäistää se? En vaan ymmärrä.

Onko sua sitten vaikka mussakin hämännyt se, että mun ulkokuori on ollut aina niin viileä ja musta ei näy mitään sellaisia asioita kauheasti ulospäin ja vasta tosi läheiselle ihmiselle kerron tällaisia asioita silleen lempeesti. Ja ehkä tälleen huojentuneestikin, kun saan vihdoin avautua siitä miten sun ihanat hiukset on vuosia olleet mun ajatuksissa ja on tosi tyydyttävää päästä sanomaan sulle, että voi että ne on ihanat. Vaikka nähtävästi et oikein suostu ottamaan mun tuskaa todesta :D Mutta sellaista se vaan on.
Kyllähän sullakin on ihmisistä sellaisia ajatuksia, että jokin asia on kauniisti tai hyvä piirre, niin ihan samalla tavalla muilla ihmisillä on susta ja sussa on tosi paljon oikeasti niitä laadukkaita piirteitä, että sun kohdalla se on sellaista ihmetystä ja ihastusta. Ja kyllä naiset sua ihan varmasti ajattelee, koska olet ihana ja sussa on sellaisia ominaisuuksia paljon, jotka on ihan parasta ja ne jää kyllä mieleen jo ihan vaikka vaan standardinomaisesti. Asetat sen korkean tason. Ja sitten sä jäät ihan varmasti mieleen tosi rakastettavasti. Ja voi herranjumala kuinka monen naisen päiväunissa mahdatkaan seikkalla. Mä veikkaisin että niitä ei ihan heti lasketa monenkaan ihmisen sormilla. Oon varma siitä. Voi olla että mäkin joskus joidenkin miesten kuvitelmissa pyörähdän, mutta sä oot ihan varmasti tosi huomattavan osan päiväunissa. Mä huomaan kyllä muista ihmisistä ja oon kuullut joskus miten ne puhuu susta ja tiedän kyllä paremmin kuin sinä sen asian, päiväunikuningas :)

Lue lisää

No mitä ne sitten puhuu? On sillä kivat hiukset? Hahhaa! Joo, en todellakaan usko että oon joku päiväunien kohde. Uhhuh, köhhöh... Kylläpäs nyt tulee juttua. No ehkä saatan vilahtaa siellä täällä. Öhhöh... No niin, se siitä.

Muuten, ootko ite sokea sille, että herätät rakkauden tunteita useissa läheisissäsi? Olet kyllä, joten äläpä nyt tuomitse...

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Tuo ei ole hei realismia :) Sä haluat olla kuitenkin realisti, niin sun on nyt uskottava. Kyllä sä sen tiedät kun katsot peiliin tai sitten oot ihan täysin sokea :) Tajuan, että itseään on vähän vaikea nähdä ja luulen että se on vähän jokaisen ongelma, koska on siellä itsensä sisällä ja säkin aika harvoin varmaan näet esimerkiksi kun niille sun omille hiuksille sataa lunta tai miltä ne näyttää auringonlaskussa tai ylipäänsä näet niitä aika vähän verrattuna muihin ihmisiin.
Mulla ei olisi mitään syytä kertoa näitä asioita sulle ihan vaan huvin vuoksi. En todellakaan jauhaisi montaa viestiä hiuksista ellei ne olisi niin ihanat hiukset, että ihan sisällä tuntuu, kun miettii niitä ja muistaa kuinka monta kertaa on ajatellut, että miten jollakin voi olla niin ihanat hiukset, hemmetti. Mä oon vähän joskus kironnut sua sen vuoksi, kun ne oikeesti on vaan niin superihanat, että niiden vuoksi voi vähän tuntea siten. Siis että miksi sillä ihanalla ihmisellä pitää olla ne täydelliset hiukset ja sitten se tulee ajatuksiin niine täydellisine hiuksineen oikein kunnolla. Sellaista se vaan on, paras hyväksyä hiuksihurmuri :) Normihiuksia et oo nähnytkään, hassu :)

Lue lisää

Kävin äsken vessassa. Kun katsoin peilistä hiuksiani, nauroin ihan kippurassa kun en nähnyt niissä mitään erikoista. Katoin niitä muutamaan otteeseen ja repesin joka kerta. Ajattelin, että hiusparat eivät tiedä mitä saavat naisissa aikaan. Nytkin repeen. :D :D

Ap. kirjoitti:

Nyt mä löysin selityksen sille, miksi tunnun sun mielestä niin älykkäältä ja virkistävältä. Se johtuu siitä, että mun maailmankuva on tosi länsimainen. Mun taustasta johtuen esim. amerikkalaisuus on mulle läheinen juttu. Samoin brittiläisyys. Länsimaalaisessa ajattelussa on oma viehätyksensä kuuleppas. Imen sieltä raikkaita tuulia aivoihini. Oon oikeesti avara tässä suhteessa. Joskus tuntuu, et olis kiva jos olisin suomalaisempi. Olisin enemmän kärryillä sen suhteen, minkälainen mun pitää olla. Mutta ei, olen vapautunut jo ajat sitten. Tajuatko, miten mahtavaa on olla vapaa sielu? Olen ujuttanut sinunkin ajatteluusi vapauden vaikutteita. Hiffaaksä mitään tällaista? Sua viehättää meidän jutuissa joku.

Meen nukkuu joskus viiden aikaan, ehkä. Rytmi sekaisin. Teen tässä muutakin välillä.

Lue lisää

Oon takas. Mä en osaa tarkalleen sanoa mikä se on, mikä tässä meidän jutussa viehättää, kun tuntuu että niitä asioita on paljon ja ne on tosi monitasoisia. Mulle kumminkin on jotenkin tosi hämmentävää ja ihanaa ollut se, että miten sulle on jotenkin niin helppo puhua ja sun kanssa jutellessa on sellainen olo, että siihen voisi jämähtää ikuisuuksiksi ja siihen tosiaan jämähtääkin moneksi tunniksi edes huomaamatta ajankulua. Se täyttää niin syvästi jotakin siitä ehkä ulkopuolisuuden tunteesta tai sun kanssa on jotakin sellaista ymmärrystä ja sen lisäksi sä oot polttoainetta aivoille. Tulee sellainen virikkeellinen olo ja jotenkin flow-tila, jotenkin sellainen hyvä olo. Juuri se kun ei huomaa ajankulua. Mulle tulee joskus harrastusten kanssa sellaista, mutta harvemmin nykyään. Sun kanssa se tulee jotenkin ihan vahingossa ja tuntuu sellaiselta vaivattomalta. Jotenkin siinä on jotain, mitä en osaa sanoa mitä se on.

Mä luulen että sä et ymmärrä sitä, että ei mua niin kiinnosta mikään kosmopoliittisuus tai maailmankansalaisuus tai sellainen. Tykkään kyllä vaikka matkustelusta ja uusista kokemuksista, mutta ei mua niin kiinnosta sellainen universaalius jotenkin. Mä en koe tarpeelliseksi esimerkiksi mitään kielien osaamista tai jotenkin sellaiset asiat tuntuu vähän sellaiselta pinnalta. Mun mielestä ihminen löytää mielenkiintoisia vastauksia niistä asioista, jotka luonnollisesti on sen sisällä ja joita se on osa, koska niistä käsin on se syvä näkökulma jotenkin. Ja siitä lähtee laajentamaan sitä niin, että ei ole kiinni missään, mutta on se oma itsensä. Se on parasta.

Onko vapaa sielu sitä, että voi olla omaitsensä? Jos se on sitä, niin sä kyllä tuot sitä mulle, koska sä avaat jotakin musta uusilla tavoilla.

Ap. kirjoitti:

Kävin äsken vessassa. Kun katsoin peilistä hiuksiani, nauroin ihan kippurassa kun en nähnyt niissä mitään erikoista. Katoin niitä muutamaan otteeseen ja repesin joka kerta. Ajattelin, että hiusparat eivät tiedä mitä saavat naisissa aikaan. Nytkin repeen. :D :D

Lue lisää

Mikä sua oikeesti vaivaa kun et näe sitä :D Mua naurattaa nyt tuo sun viesti ja nauran kippurassa :D Ainakin ne hiukset ansaitsi pienen peiliin katsomisen, kun saavat naisissa aikaan ties mitä, mutta epäilen että ne tuhmat hiukset vaan jotenkin leijaili täydellisen tietämättöminä ja täydellisesti, kun yritit pitää niille puhuttelua :D Voin kuvitella sen kuinka ne on siinä asettuneet varmaan ihan täydellisesti juuri sillä peiliinkatsomishetkellä, hemmetin hiuksesi :) Liian ihanat. Auttoiko se puhuttelu edes, että ne olisi nyt jotenkin vähän vähemmän ihanat. Musta ei tunnu että auttoi, sun hiukset sekoittaa mun ajatuksia ihan yhtä paljon edelleen. Sä oot hassu ja ne sun hiukset on varmaan nytkin ihan täydellisesti. Ne on tosi kiiltävät muuten myös. Sellaiset todella hyväkuntoisen näköiset aina.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Oon takas. Mä en osaa tarkalleen sanoa mikä se on, mikä tässä meidän jutussa viehättää, kun tuntuu että niitä asioita on paljon ja ne on tosi monitasoisia. Mulle kumminkin on jotenkin tosi hämmentävää ja ihanaa ollut se, että miten sulle on jotenkin niin helppo puhua ja sun kanssa jutellessa on sellainen olo, että siihen voisi jämähtää ikuisuuksiksi ja siihen tosiaan jämähtääkin moneksi tunniksi edes huomaamatta ajankulua. Se täyttää niin syvästi jotakin siitä ehkä ulkopuolisuuden tunteesta tai sun kanssa on jotakin sellaista ymmärrystä ja sen lisäksi sä oot polttoainetta aivoille. Tulee sellainen virikkeellinen olo ja jotenkin flow-tila, jotenkin sellainen hyvä olo. Juuri se kun ei huomaa ajankulua. Mulle tulee joskus harrastusten kanssa sellaista, mutta harvemmin nykyään. Sun kanssa se tulee jotenkin ihan vahingossa ja tuntuu sellaiselta vaivattomalta. Jotenkin siinä on jotain, mitä en osaa sanoa mitä se on.

Mä luulen että sä et ymmärrä sitä, että ei mua niin kiinnosta mikään kosmopoliittisuus tai maailmankansalaisuus tai sellainen. Tykkään kyllä vaikka matkustelusta ja uusista kokemuksista, mutta ei mua niin kiinnosta sellainen universaalius jotenkin. Mä en koe tarpeelliseksi esimerkiksi mitään kielien osaamista tai jotenkin sellaiset asiat tuntuu vähän sellaiselta pinnalta. Mun mielestä ihminen löytää mielenkiintoisia vastauksia niistä asioista, jotka luonnollisesti on sen sisällä ja joita se on osa, koska niistä käsin on se syvä näkökulma jotenkin. Ja siitä lähtee laajentamaan sitä niin, että ei ole kiinni missään, mutta on se oma itsensä. Se on parasta.

Onko vapaa sielu sitä, että voi olla omaitsensä? Jos se on sitä, niin sä kyllä tuot sitä mulle, koska sä avaat jotakin musta uusilla tavoilla.

Lue lisää

Ei kun se on just sitä. Sä oot syvällinen pohtija ja mä taas imen vaikutteita koko ajan sieltä täältä. Se kiinnostus on alitajuista, eli et lainkaan tiedosta että ne mun maailmankuvan tietyt elementit viehättää sua. Mua tietysti viehättää se sun syvällisyys, kunnollisuus ja juurevuus. Jokin, mitä on vaikea selittää. Tykkään olla huoleton ja vapaa, mut sit samalla sellainen tiukkuus ja ankaruuskin kiehtoo. Jopa viha ja tuomitseminen, jos siinä on jotain ajatusta.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mikä sua oikeesti vaivaa kun et näe sitä :D Mua naurattaa nyt tuo sun viesti ja nauran kippurassa :D Ainakin ne hiukset ansaitsi pienen peiliin katsomisen, kun saavat naisissa aikaan ties mitä, mutta epäilen että ne tuhmat hiukset vaan jotenkin leijaili täydellisen tietämättöminä ja täydellisesti, kun yritit pitää niille puhuttelua :D Voin kuvitella sen kuinka ne on siinä asettuneet varmaan ihan täydellisesti juuri sillä peiliinkatsomishetkellä, hemmetin hiuksesi :) Liian ihanat. Auttoiko se puhuttelu edes, että ne olisi nyt jotenkin vähän vähemmän ihanat. Musta ei tunnu että auttoi, sun hiukset sekoittaa mun ajatuksia ihan yhtä paljon edelleen. Sä oot hassu ja ne sun hiukset on varmaan nytkin ihan täydellisesti. Ne on tosi kiiltävät muuten myös. Sellaiset todella hyväkuntoisen näköiset aina.

Lue lisää

Niin, koska laitan niihin lakkaa. Totta kai ne kiiltää ja näyttää hyvältä kun niissä on kemikaaleja valtavat määrät. Syytä vähän kiiltääkin. Tuhmat hiukset. :)

Ap. kirjoitti:

Normihiukset on. No ei tietenkään ihan pahimmat mahdolliset. Mutta todellakin, TODELLAKIN perushiukset. Laitan niihin vaan sitä vahaa, mikä maksaa 7€ pieni purkki. Selitys löytyi. Ja on kai noi ihan kivan väriset, ainakin kesällä kun aurinko on niitä kärtsännyt vähän. Joo, on niitä rumempiakin pehkoja nähty. Oliskohan tossa jotain perää? Paha mennä sanomaan.

Lue lisää

Ei TODELLAKAAN ole normihiukset. Ne on niin kaukana normihiuksista kuin voi olla. Mä oon niin iloinen muuten, kun kerroit että se parturi oli sanonut siitä miten ne nousee edestä, kun mä oon aina miettinyt että miten ihmeessä ne sun hiukset voi olla sellaiset. Oon pohtinut että föönaatko oikeesti niitä jatkuvasti, mutta sitten oon tullut tulokseen, että ei se voi niinkään olla koska ne on AINA yhtä hyvin ja jatkuvasti. Ihana sellainen selveennyksen tunne osasta sitä sun hiusihanuutta ja tuntuu kivalta, että joku ammattilainen on sulle siitä kommentoinut myös, niin en vaikuta ihan pöhköltä :) Siis ainakaan enempää. Mä en välitä vaikka vaikuttaisin pöhköltä, haluun nyt purkaa tän vuosia patoutuneen hiusihanuuden, kun oot siinä ja kuuntelet ja jopa pidit hiuksillesi repeilevän puhuttelun :D

Eikä se vaha oo se selitys, vaan sun hiuslaatu on aivan ihana ja siinä on täydelliset pyörteet ja ties mitä. Ihanat hiukset.
Ja on ihanan väriset. Sopii sulle tosi hyvin ja mun lempiväri miesten hiuksissa. En tiedä tarkalleen millainen se auringon kärtsäämä väri on, mutta oon tykännyt sulle tosi paljon kun se sun hiusten sävy ei taita mihinkään sinertävään tai violettiin yhtään, vaan taittaa enemmän selkeesti mattaharmaaseen. Sitä on nyt tosi vaikea selittää näin ja mä en löydä sitä oikeaa termiä, mutta varmaan se auringonkärtsäämä on kiva. Mutta siis tarkoitan vaan että sen sun hiusvärin sävyistä, mitä on olemassa niin sulla on ollut tosi ihana se väri aina. Niitäkin sävyjä on erilaisia, missä on joku häivähdys sitä eri taittoa, niin tosi paljon oon tykännyt siitä sun väristä. Ihana on.

Ap. kirjoitti:

Niin, koska laitan niihin lakkaa. Totta kai ne kiiltää ja näyttää hyvältä kun niissä on kemikaaleja valtavat määrät. Syytä vähän kiiltääkin. Tuhmat hiukset. :)

Laitatko lakkaa silleen, että suihkutat sitä ja vedät kädellä siitä päältä kun se lakka on vielä märkää? Silleen tulee aika mukavasti kiiltoa ja pysyy hyvin ojennuksessa. Sulla siis on kiiltänyt ne hiukset silloinkin kun sulla oli ne vähän erilaiset ja oon melko varma että niissä ei silloin ehkä ollut juurikaan mitään kemikaaleja. Muistan kuinka ne kiilsi ja näytti niin pehmeiltä ja hyvinvoivilta hiuksilta.. voi sentään :D Todellakin tuhmat hiukset :D Siis että vuosien takaa pitää miettiä huokaillen jotain tuollaisia juttuja miten ne sun tuuheat hiukset kiilsi.... huoh :)

Ap. kirjoitti:

No mitä ne sitten puhuu? On sillä kivat hiukset? Hahhaa! Joo, en todellakaan usko että oon joku päiväunien kohde. Uhhuh, köhhöh... Kylläpäs nyt tulee juttua. No ehkä saatan vilahtaa siellä täällä. Öhhöh... No niin, se siitä.

Muuten, ootko ite sokea sille, että herätät rakkauden tunteita useissa läheisissäsi? Olet kyllä, joten äläpä nyt tuomitse...

Lue lisää

Kaikenlaisia puheita oon kuullut kyllä, mutta kun niistä on jo jonkin verran aikaa, niin en ihan sanatarkasti niitä muista. Kaikenlaista ne susta puhuu. Kaikesta en oo oikein tykännyt, jotenkin ne tuntuu vähän sua esineellistäviltäkin välillä ja se ei mun mielestä oo kiva. Sellainen arvostavampi sävy on kivempi ja mulla on parempi mieli aina ollut kun oon kuullut sellaista kuin sellaista tosi esineellistämistä. Siis oon kuullut vaikka kun jotkut tytöt on puhuneet susta sellaiseen tyyliin, että se toinen on sanonut että oot jumalattoman komea ja toinen kysynyt että kuka sä niistä ihmisistä oot ja sitten se toinen sanonut, että kuka oot ja toinen sanonut, että oot tosi hot ja jatkanut, että sulla on hyvä perse.
Siis noinkin suoria asioita ne oikeesti puhuu susta. Olisikin vaan, että on kivat hiukset ja jotain sellaista kilttiä ja söpöä pelkästään, mutta aika suoraan tulee joskus sellaista, mikä mun mielestä on liian esineellistävää vähän. Mutta onneksi oon kuullut niitäkin, että joku on vaan sanonut jollekin, että sulla on ihanat silmät. Ne on paljon kivempia, kun ne on sellaisia kiltimpiä :) Ja hiuksista ihmiset puhuu ihan varmasti, että ne on sulla ihanat ja kertakaikkisen ihanat. Luulen että siitä sun tyylistä myös liikkuu paljon kehuja. Mutta ihmiset supattaa susta hyvinkin ihailevaan sävyyn. Siinä on paikotellen sellainen vähän kuolaava sävy, mikä ei aina välttämättä oo ollenkaan kiva, mutta on paljon ihmisiä jotka puhuu ihan silleen söpösti niistä sun ominaisuuksista, että sulla on kivat silmät ja ihanat hiukset ja ne on vaan sellaisia toteamuksia, kun ei voi pitää sitä asiaa sisällään vaan tekee mieli sanoa se jollekin, kun ne on sussa niin laadukkaita ominaisuuksia.

No, itseään en ehkä vaikea nähdä. Mutta kyllä mun sisko ainakin aina sanoo mulle että oon ärsyttävä, niin kuin se on ihan aina sanonut, vaikka kyllä se soittelee ja haluaisi aina että menisin käymään, mutta kun meen niin ei se ekan puolen tunnin jälkeen enää kovin rakkauden tunteiselta vaikuta :D

Ap. kirjoitti:

Ei kun se on just sitä. Sä oot syvällinen pohtija ja mä taas imen vaikutteita koko ajan sieltä täältä. Se kiinnostus on alitajuista, eli et lainkaan tiedosta että ne mun maailmankuvan tietyt elementit viehättää sua. Mua tietysti viehättää se sun syvällisyys, kunnollisuus ja juurevuus. Jokin, mitä on vaikea selittää. Tykkään olla huoleton ja vapaa, mut sit samalla sellainen tiukkuus ja ankaruuskin kiehtoo. Jopa viha ja tuomitseminen, jos siinä on jotain ajatusta.

Lue lisää

Mun on tosi vaikea saada kiinni siitä, että mistä se viehätys johtuu, koska se sun kanssa juttelu tuntuu vaan niin hyvältä, että mä uppoan aina siihen jutteluun ja unohdan pohtia sitä tilannetta ja hetkeä, että miksi se tuntuukaan niin hyvältä.

Tuo muuten voi olla aika selkeästikin yksi asia, joka sun kanssa juttelussa viehättää mua paljonkin. Nuo erilaiset piirteet ja puolet, jotka on keskenään ristiriitaisia. Ne on tosi ihana juttu ja jotain sellaista, että tuntuu että asioissa on niin monta puolta, että niistä voisi jutella vaikka kuinka kauan. Se syvyys ei tavallaan lopu ollenkaan. Ja se on kanssa tosi kiva juttu sen ymmärtämisen vuoksi, koska mussakin on tavallaan vähän keskenään ristiriitaisia piirteitä, niin tuntuu jotenkin avoimelta ja hyvältä kun toisessakin on, niin tietää että sen maailmankuva ymmärtää sen.

Mä en juurikaan tuomitse ikinä ketään. En koe sitä osaksi mun maailmaa, mutta viha on mun mielestä ihan ok. Se ei oo pelottava asia, vaan omalla tavallaan mielenkiintoinen. Varmaan siksi, että ne kaikki ns. negatiiviset tunteet on mun mielestä aina tosi puhumisen arvoisia.

Mä en siltikään saa kiinni siitä, mikä sun kanssa juttelussa viehättää niin paljon, kun se on tosi syvä tunne. Sellainen perustavanlaatuinen.

Ap. kirjoitti:

Mun tyyli on kuule aika perustyyli, paitsi että vaatteet on pikkuisen parempaa monesti. Täähän on se totuus, eikö niin?

Niin mutta kun se ei mun mielestä oikeesti oo perustyyli. Sun niillä kavereilla on perustyyli ja sulla on oikeesti tosi hyvä tyyli. Siinä tyylimaailmassa ei oo paljon eroa, mutta sen vaan huomaa niin täysin, kun joku oikeasti osaa sen jutun. Mua hämmentää se itseänikin, niin mun on vaikea sanoa miksi se sun tyyli on niin tyylikäs ja tyylitajuinen, koska sä teet sen sellaisilla pienillä vivahteilla, mutta ehkä ne on just ne sitten. Se on munkin mielestä hämmentävää. Se näyttää vaivattomalta mutta sitten ei kuitenkaan. Ne vaatekappaleet näyttä periaatteessa aika perusvaatteilta, mutta ei sitten kuitenkaan. Ja tietty ne sun täydelliset hiukset :)
Se on niin kumma juttu se sun tyylitaju, mä en oikein tajua mitä se on ja miksi sä näytät aina niin hyvältä. Ehkä siinä on jotain sellaista yksityiskohtaisuutta ja enemmän selkeitä tyylivalintoja kuin jollain perustyyliläisillä. Se näkyy kyllä, että sä osaat ne asiat ja näkyy selkeesti. Mä oon sitä sun tyyliä ihmetellyt kyllä niin monesti etten tiedä kumpi vie voiton, tyyli vai hiukset :) Molemmat ihmetyttää kyllä ihan käsittämättömästi.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Laitatko lakkaa silleen, että suihkutat sitä ja vedät kädellä siitä päältä kun se lakka on vielä märkää? Silleen tulee aika mukavasti kiiltoa ja pysyy hyvin ojennuksessa. Sulla siis on kiiltänyt ne hiukset silloinkin kun sulla oli ne vähän erilaiset ja oon melko varma että niissä ei silloin ehkä ollut juurikaan mitään kemikaaleja. Muistan kuinka ne kiilsi ja näytti niin pehmeiltä ja hyvinvoivilta hiuksilta.. voi sentään :D Todellakin tuhmat hiukset :D Siis että vuosien takaa pitää miettiä huokaillen jotain tuollaisia juttuja miten ne sun tuuheat hiukset kiilsi.... huoh :)

Lue lisää

Voi kuule zorge, se on mattapintainen vaha, joka on se huijauksen väline. Se näyttää siltä, että hiuksissa ei oo mitään, mutta on kuitenkin. Lakkaa laitan silleen, että vaan suihkutan. En enää käytä lakkaa, koska mun täytyy säästää keuhkoja. Joskus satunnaisesti laitan sitä. Mutta kyllä noi kiiltää nytkin kun ei niissä oo mitään.

Ap. kirjoitti:

Voi kuule zorge, se on mattapintainen vaha, joka on se huijauksen väline. Se näyttää siltä, että hiuksissa ei oo mitään, mutta on kuitenkin. Lakkaa laitan silleen, että vaan suihkutan. En enää käytä lakkaa, koska mun täytyy säästää keuhkoja. Joskus satunnaisesti laitan sitä. Mutta kyllä noi kiiltää nytkin kun ei niissä oo mitään.

Lue lisää

Ei kun se oli kauan aikaa sitten eikä ihan varmasti ollut sulla hiuksissa mitään silloin. Kyllä mä nyt naisena sen tiedän, vaikka te miehet ette aina tunnistakaan että onko meikkiä vai ei jne. :) Eikä sillä oo väliä onko sulla hiuksissa vahaa vai ei, kun ne on jokatapauksessa tosi ihanat hiukset. Miksi sun tarvitsee säästää keuhkoja? Siis jonkun syyn vuoksiko?
Niin, ne sun hiukset kiiltää kyllä luonnostaankin eikä se kiilto nyt se pääasia ole, vaan se miten jotenkin voimakkailta ne sun hiukset näyttää. Ja se pyörrejuttu :) Ihanat hiukset ovat kyllä.
Jos lakkaa laittaa, niin se on oikeesti tosi hyvä vinkki, että suihkauttaa ja vetäsee hiukset kädellä sen märän lakan päältä, niin niihin tulee sellainen viimeistelty fiilis. Joissain kampauksissa teen niin ja siinä on kyllä ero. Tosin tuskimpa sä mitään hiusvinkkejä tarvitset, senkin hiushurmuri :) Enemmän mä haluaisin tietää mistä sellaiset hiukset oikein tulee.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Kaikenlaisia puheita oon kuullut kyllä, mutta kun niistä on jo jonkin verran aikaa, niin en ihan sanatarkasti niitä muista. Kaikenlaista ne susta puhuu. Kaikesta en oo oikein tykännyt, jotenkin ne tuntuu vähän sua esineellistäviltäkin välillä ja se ei mun mielestä oo kiva. Sellainen arvostavampi sävy on kivempi ja mulla on parempi mieli aina ollut kun oon kuullut sellaista kuin sellaista tosi esineellistämistä. Siis oon kuullut vaikka kun jotkut tytöt on puhuneet susta sellaiseen tyyliin, että se toinen on sanonut että oot jumalattoman komea ja toinen kysynyt että kuka sä niistä ihmisistä oot ja sitten se toinen sanonut, että kuka oot ja toinen sanonut, että oot tosi hot ja jatkanut, että sulla on hyvä perse.
Siis noinkin suoria asioita ne oikeesti puhuu susta. Olisikin vaan, että on kivat hiukset ja jotain sellaista kilttiä ja söpöä pelkästään, mutta aika suoraan tulee joskus sellaista, mikä mun mielestä on liian esineellistävää vähän. Mutta onneksi oon kuullut niitäkin, että joku on vaan sanonut jollekin, että sulla on ihanat silmät. Ne on paljon kivempia, kun ne on sellaisia kiltimpiä :) Ja hiuksista ihmiset puhuu ihan varmasti, että ne on sulla ihanat ja kertakaikkisen ihanat. Luulen että siitä sun tyylistä myös liikkuu paljon kehuja. Mutta ihmiset supattaa susta hyvinkin ihailevaan sävyyn. Siinä on paikotellen sellainen vähän kuolaava sävy, mikä ei aina välttämättä oo ollenkaan kiva, mutta on paljon ihmisiä jotka puhuu ihan silleen söpösti niistä sun ominaisuuksista, että sulla on kivat silmät ja ihanat hiukset ja ne on vaan sellaisia toteamuksia, kun ei voi pitää sitä asiaa sisällään vaan tekee mieli sanoa se jollekin, kun ne on sussa niin laadukkaita ominaisuuksia.

No, itseään en ehkä vaikea nähdä. Mutta kyllä mun sisko ainakin aina sanoo mulle että oon ärsyttävä, niin kuin se on ihan aina sanonut, vaikka kyllä se soittelee ja haluaisi aina että menisin käymään, mutta kun meen niin ei se ekan puolen tunnin jälkeen enää kovin rakkauden tunteiselta vaikuta :D

Lue lisää

Voi mahotonta sentään. Kehtaavatkin. Kertakaikkiaan. Ja sitten kasvotusten ollaan niiiin asiallisia. No, jos totta puhutaan, niin kyllä minä niistä tykkään. Ne on sellaisia hellyttäviä. Tulee joskus sellanen vähän isällinen fiilis, mikä on ehkä huvittavaa kun on kyse samanikäisistä ihmisistä, siis noin suurin piirtein. Mutta, kyllähän minäkin kaikkea vaistoan. Mutta että tolleen menevät puhumaan, niin johan nyt sentään. Luottavat omertaan, eli vaikenemisen lakiin, jonka rikoit. Hyvä niin. Ne ei nyt tiedäkään, et mä tiedän. Hähhäh. :D

Mulle tulee välillä sellanen olo kyllä, että saatan olla liian komea. Se on siis epäilys, joka tulee siitä kun joku kaunis naispoliisi esim. katsoo hyvin pitkään arvostavasti ja ihaillen silmiin, eikä edes yritä peittää sitä, koska on kuuma blondi. Tällaisia hetkiä, joita voi olla noin 10-20 päivässä, jos liikkuu ihmisten ilmoilla, tai enemmänkin, niin niistä tulee vahva epäilys asiasta. Sitten meen peilin eteen ja näen jonkun piirteen, joka ei itseäni miellytä, ja unohdan kaiken ja synkistyn.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Niin mutta kun se ei mun mielestä oikeesti oo perustyyli. Sun niillä kavereilla on perustyyli ja sulla on oikeesti tosi hyvä tyyli. Siinä tyylimaailmassa ei oo paljon eroa, mutta sen vaan huomaa niin täysin, kun joku oikeasti osaa sen jutun. Mua hämmentää se itseänikin, niin mun on vaikea sanoa miksi se sun tyyli on niin tyylikäs ja tyylitajuinen, koska sä teet sen sellaisilla pienillä vivahteilla, mutta ehkä ne on just ne sitten. Se on munkin mielestä hämmentävää. Se näyttää vaivattomalta mutta sitten ei kuitenkaan. Ne vaatekappaleet näyttä periaatteessa aika perusvaatteilta, mutta ei sitten kuitenkaan. Ja tietty ne sun täydelliset hiukset :)
Se on niin kumma juttu se sun tyylitaju, mä en oikein tajua mitä se on ja miksi sä näytät aina niin hyvältä. Ehkä siinä on jotain sellaista yksityiskohtaisuutta ja enemmän selkeitä tyylivalintoja kuin jollain perustyyliläisillä. Se näkyy kyllä, että sä osaat ne asiat ja näkyy selkeesti. Mä oon sitä sun tyyliä ihmetellyt kyllä niin monesti etten tiedä kumpi vie voiton, tyyli vai hiukset :) Molemmat ihmetyttää kyllä ihan käsittämättömästi.

Lue lisää

Ei kun niillä mun kavereilla ei oo tyyliä. Mulla voi sanoa, että on joku tyyli. Just ja just voi niin sanoa.

Tiedätkö muuten nainen, että mä pelkään sua ihan sikana? Pystyn kyllä toimimaan sun kanssa, mutta mä samalla pelkään myös. Se on irrationaalista. Osittain johtuu ehkä siitä, että oon niin hukassa nyt elämäni kanssa, tai olin, mutta osittain se johtuu kyllä sun pätevyydestä ja siitä, etten täytä sun mittapuitas kunnollisuuden suhteen.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mun on tosi vaikea saada kiinni siitä, että mistä se viehätys johtuu, koska se sun kanssa juttelu tuntuu vaan niin hyvältä, että mä uppoan aina siihen jutteluun ja unohdan pohtia sitä tilannetta ja hetkeä, että miksi se tuntuukaan niin hyvältä.

Tuo muuten voi olla aika selkeästikin yksi asia, joka sun kanssa juttelussa viehättää mua paljonkin. Nuo erilaiset piirteet ja puolet, jotka on keskenään ristiriitaisia. Ne on tosi ihana juttu ja jotain sellaista, että tuntuu että asioissa on niin monta puolta, että niistä voisi jutella vaikka kuinka kauan. Se syvyys ei tavallaan lopu ollenkaan. Ja se on kanssa tosi kiva juttu sen ymmärtämisen vuoksi, koska mussakin on tavallaan vähän keskenään ristiriitaisia piirteitä, niin tuntuu jotenkin avoimelta ja hyvältä kun toisessakin on, niin tietää että sen maailmankuva ymmärtää sen.

Mä en juurikaan tuomitse ikinä ketään. En koe sitä osaksi mun maailmaa, mutta viha on mun mielestä ihan ok. Se ei oo pelottava asia, vaan omalla tavallaan mielenkiintoinen. Varmaan siksi, että ne kaikki ns. negatiiviset tunteet on mun mielestä aina tosi puhumisen arvoisia.

Mä en siltikään saa kiinni siitä, mikä sun kanssa juttelussa viehättää niin paljon, kun se on tosi syvä tunne. Sellainen perustavanlaatuinen.

Lue lisää

Rakkaushan on väkevä kuin kuolema. Siihen voi sisältyä tuimaa, tulista vihaa.

Ap. kirjoitti:

Voi mahotonta sentään. Kehtaavatkin. Kertakaikkiaan. Ja sitten kasvotusten ollaan niiiin asiallisia. No, jos totta puhutaan, niin kyllä minä niistä tykkään. Ne on sellaisia hellyttäviä. Tulee joskus sellanen vähän isällinen fiilis, mikä on ehkä huvittavaa kun on kyse samanikäisistä ihmisistä, siis noin suurin piirtein. Mutta, kyllähän minäkin kaikkea vaistoan. Mutta että tolleen menevät puhumaan, niin johan nyt sentään. Luottavat omertaan, eli vaikenemisen lakiin, jonka rikoit. Hyvä niin. Ne ei nyt tiedäkään, et mä tiedän. Hähhäh. :D

Mulle tulee välillä sellanen olo kyllä, että saatan olla liian komea. Se on siis epäilys, joka tulee siitä kun joku kaunis naispoliisi esim. katsoo hyvin pitkään arvostavasti ja ihaillen silmiin, eikä edes yritä peittää sitä, koska on kuuma blondi. Tällaisia hetkiä, joita voi olla noin 10-20 päivässä, jos liikkuu ihmisten ilmoilla, tai enemmänkin, niin niistä tulee vahva epäilys asiasta. Sitten meen peilin eteen ja näen jonkun piirteen, joka ei itseäni miellytä, ja unohdan kaiken ja synkistyn.

Lue lisää

Joo kantelin heti sulle :D Ne ei mitenkään varmaan siinä jutellessaan arvanneet, että ne jutut kantautuu sun korviin :) No mutta kyllähän sun kuuluu tietää mitä susta jutellaan. Tosin nyt sun on pakko ehkä vähän pärjätä tällä tiedolla, vaikka olisikin kiva käydä kuuntelemassa lisää mitä kaikkea ne susta puhuukaan ja kannella heti sulle, mutta ehkä se ei oo mulle ihan oikea paikka ja parempi, että kantelen vaan vanhoja juttuja.
Tosi kiva juttu tuo, että ovat kasvotusten asiallisia ja että tuntuvat susta hellyyttäviltä ja on sellainen kiva juttu, mutta niiiin varmasti pyörit niiden päiväunissa :)

Oot kyllä oikeesti tosi komea. Sussa on katsos jo pelkästään ne hiukset ja tyyli aivan täydellisiä ja sitten oot tositosi komea kaikinpuolin. Niin on se jo sellaista että oot niin komea, että sun sisällä olevat asiat saattaa jäädä sen ulkokuoren varjoon vaikkei niiden pitäisi. En yhtään ihmettele, että sua katsoo kaikki sillä tavalla, koska sä oot tosi hyvännäköinen. Mua ei kyllä poliisit oo kauheesti pysäytelleet :) Kerran oon jostain puhallutuspaikasta ajanut. Joudut vielä useasti sen saman nätin naispoliisin pysäyttämäksi, jos liikaa hurmaat sitä ja sitten sulla on aina poliisit toivottavassa vaan hyvää matkaa, kun se naispoliisi näkee sun auton :)

Miten se sun oma kuva itsestäsi on niin kriittinen? Sun kasvoissa esimerkiksi ei ole ainuttakaan huonoa piirrettä. En ymmärrä miten löydät sellaisia. Tai tavallaan ymmärrän, koska varmasti kaikki löytää itsestään niitä aina, mutta se johtuu siitä että kukaan ei oikeesti itse näe itseään oikein. Ei osaa suhtautua ja katsoo vähän kuin jonkun sumun läpi koska se on niin höpsöä, että sä et suoraan siitä peilistä näe että oot tosi komea niin kuin sun realistisesti kuuluisi nähdä. Mä näen sut siten. Jokakerta kun näen sut ajattelen, että oot tosi komea. ja jos katson sun kasvojen yksityiskohtia tarkemmin, niin se tunne sun komeudesta vain lisääntyy. Etenkin ne yksityiskohdat on ihania.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Ei kun se oli kauan aikaa sitten eikä ihan varmasti ollut sulla hiuksissa mitään silloin. Kyllä mä nyt naisena sen tiedän, vaikka te miehet ette aina tunnistakaan että onko meikkiä vai ei jne. :) Eikä sillä oo väliä onko sulla hiuksissa vahaa vai ei, kun ne on jokatapauksessa tosi ihanat hiukset. Miksi sun tarvitsee säästää keuhkoja? Siis jonkun syyn vuoksiko?
Niin, ne sun hiukset kiiltää kyllä luonnostaankin eikä se kiilto nyt se pääasia ole, vaan se miten jotenkin voimakkailta ne sun hiukset näyttää. Ja se pyörrejuttu :) Ihanat hiukset ovat kyllä.
Jos lakkaa laittaa, niin se on oikeesti tosi hyvä vinkki, että suihkauttaa ja vetäsee hiukset kädellä sen märän lakan päältä, niin niihin tulee sellainen viimeistelty fiilis. Joissain kampauksissa teen niin ja siinä on kyllä ero. Tosin tuskimpa sä mitään hiusvinkkejä tarvitset, senkin hiushurmuri :) Enemmän mä haluaisin tietää mistä sellaiset hiukset oikein tulee.

Lue lisää

Ne tulee hyvästä shampoosta. Kokeile. Osta Hairstoresta sellainen iso Goldwellin shampoopullo. Litra siinä kai oli. Tuoksuu muuten käsittämättömän hyvältä.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Joo kantelin heti sulle :D Ne ei mitenkään varmaan siinä jutellessaan arvanneet, että ne jutut kantautuu sun korviin :) No mutta kyllähän sun kuuluu tietää mitä susta jutellaan. Tosin nyt sun on pakko ehkä vähän pärjätä tällä tiedolla, vaikka olisikin kiva käydä kuuntelemassa lisää mitä kaikkea ne susta puhuukaan ja kannella heti sulle, mutta ehkä se ei oo mulle ihan oikea paikka ja parempi, että kantelen vaan vanhoja juttuja.
Tosi kiva juttu tuo, että ovat kasvotusten asiallisia ja että tuntuvat susta hellyyttäviltä ja on sellainen kiva juttu, mutta niiiin varmasti pyörit niiden päiväunissa :)

Oot kyllä oikeesti tosi komea. Sussa on katsos jo pelkästään ne hiukset ja tyyli aivan täydellisiä ja sitten oot tositosi komea kaikinpuolin. Niin on se jo sellaista että oot niin komea, että sun sisällä olevat asiat saattaa jäädä sen ulkokuoren varjoon vaikkei niiden pitäisi. En yhtään ihmettele, että sua katsoo kaikki sillä tavalla, koska sä oot tosi hyvännäköinen. Mua ei kyllä poliisit oo kauheesti pysäytelleet :) Kerran oon jostain puhallutuspaikasta ajanut. Joudut vielä useasti sen saman nätin naispoliisin pysäyttämäksi, jos liikaa hurmaat sitä ja sitten sulla on aina poliisit toivottavassa vaan hyvää matkaa, kun se naispoliisi näkee sun auton :)

Miten se sun oma kuva itsestäsi on niin kriittinen? Sun kasvoissa esimerkiksi ei ole ainuttakaan huonoa piirrettä. En ymmärrä miten löydät sellaisia. Tai tavallaan ymmärrän, koska varmasti kaikki löytää itsestään niitä aina, mutta se johtuu siitä että kukaan ei oikeesti itse näe itseään oikein. Ei osaa suhtautua ja katsoo vähän kuin jonkun sumun läpi koska se on niin höpsöä, että sä et suoraan siitä peilistä näe että oot tosi komea niin kuin sun realistisesti kuuluisi nähdä. Mä näen sut siten. Jokakerta kun näen sut ajattelen, että oot tosi komea. ja jos katson sun kasvojen yksityiskohtia tarkemmin, niin se tunne sun komeudesta vain lisääntyy. Etenkin ne yksityiskohdat on ihania.

Lue lisää

Joo, ei sun mitään tartte kertoa tarkemmin niiden jutuista. Saattaisin vielä osata yhdistää ne eri ihmisiin, koska siellä on niitä joista vois olettaa jotain sellaista, ja niitä, joista ei vois. Mutta kyllä ne on kullanmuruja. Sitä vaan pakostakin miettii, että onko niistä joku muhun ihastunut ja jos on, niin kuinkahan moni? Osaatko antaa arviota? Ihan vaan kysyn, että osaa olla kohtelias. Tiedätkö, tää saattaa olla tosi pitkälle menevää päättelyä, mutta ne tais antaa sulle etuajo-oikeuden, koska olet alfanaaras. Pelottava mahtinainen. Ajattele, ne kunnioittaa sua. Jaatko näkemykseni?

Ap. kirjoitti:

Ei kun niillä mun kavereilla ei oo tyyliä. Mulla voi sanoa, että on joku tyyli. Just ja just voi niin sanoa.

Tiedätkö muuten nainen, että mä pelkään sua ihan sikana? Pystyn kyllä toimimaan sun kanssa, mutta mä samalla pelkään myös. Se on irrationaalista. Osittain johtuu ehkä siitä, että oon niin hukassa nyt elämäni kanssa, tai olin, mutta osittain se johtuu kyllä sun pätevyydestä ja siitä, etten täytä sun mittapuitas kunnollisuuden suhteen.

Lue lisää

Niin no ei niillä suhun verrattuna olekaan tyyliä, sitähän mä tarkotin :) Ne on sellaisia perus ja sä oot tyyliniekka :) Sen kuule todistit jo niillä vaateneuvoilla joita annoit mulle ja mä olin ihan silleen että hyvä ettei suu loksahtanut auki hämmennyksestä, vaikka mun suu ei ikinä loksahda auki. Sellaisen vaikutuksen oot kyllä ihan kaikessa tehnyt, sekä omassa vaatetuksessasi että neuvoissa mulle :)

Mä en käsitä tuota pelkoa että miksi :) Oon iloinen, että kerrot siitä mulle, mutta en vaan ymmärrä miksi, kun en mä mielestäni oo pelottava :) Ja kun tykkäänkin susta vielä niin paljon ja sun kanssa on tosi helppo jutella. Eikö ne lievitä sitä pelkoa yhtään? Lievittääkö sitä jokin asia vai onko se aina samanlaista? Mä ymmärrän kyllä sen hyvin, että sulla on se tunne että oot hukassa elämäsi kanssa ja se varmasti aiheuttaa tuota oloa, mutta muistat vaan että saat olla hukassa eikä mitään pahaa tapahdu, kun jutellaan tässä vaan paineettomasti ja asiat selviää sitten ajallaan, vaikka se veisi vuosia. Aina ne johonkin suuntaan menee ja odotellaan rauhassa, että solmut aukee jotenkin. Vai mitä tarkoitat sillä, kun sanot että olit? Tuntuuko susta, että jotenkin on vähemmän hukassa oleva olo nyt?

Sä täytät niin monet mun mahdottomat mittapuut siten, että meet yli siitä asteikosta ihan helposti. Ja teet sen niissä mulle tosi tärkeissä asioissa, joita en olisi koskaan uskonut löytäväni ihmisestä, niin se ei haittaa mua, että siinä kunnollisuus mittapuussa on hieman epäselvyyttä. Mä luulen kuitenkin että sä ajattelet siitä mittapuusta liian negatiivisesti. Miten et ajattele täyttäväsi sitä? Kerro mulle, se voi helpottaa kun jutellaan.

Mitä se pätevyys oikein on? Ihan kuin taas se leikkimielinen uho, jota en tajua että mitä se edes tarkoittaa :) Ai sitä supervaimomatskua? Musta tuntuu niin hassulta, että sä ajattelisit niin, koska mä pidän sua niin suuressa arvossa ja sun mielipide on mulle tosi tärkeä, niin tuntuu oudolta kuulla sun suusta sellaisia kauniita juttuja kun niiden arvokin on ihan eri kuin kenenkään muun sanomana. Mä ajattelen susta sillä tavalla, että sua parempaa miestä ei vaan ole olemassa. Pelottaako sua se, että ajattelen niin? Se on kumminkin mun tarkan ja valistuneen mieleni päätelmä. Kunnioitan sua tosi paljon.

Miten me voitaisi helpottaa sitä pelkoa?

Ap. kirjoitti:

Rakkaushan on väkevä kuin kuolema. Siihen voi sisältyä tuimaa, tulista vihaa.

Ihan totta kyllä.Ehkä viha on sellainen rakkauden alainen jotenkin. Ei vastakohta, muttei voimakkaampikaan. Jotenkin osa, mutta rakkauden ei tarvitse olla vihaa, mutta se voi saada sitä väkevyyttä siltä.

Ap. kirjoitti:

Ne tulee hyvästä shampoosta. Kokeile. Osta Hairstoresta sellainen iso Goldwellin shampoopullo. Litra siinä kai oli. Tuoksuu muuten käsittämättömän hyvältä.

Mä jo mietin tuota, että kun sanoit että Goldwell on paras, että ehkä ostan sitä shampoota vaan siksi että voin ees kerran haistaa sitä pulloa ja miettiä että sun hiukset tuoksuu siltä :D Mun ei olisi pitänyt myöntää tätä :D Okei, en tee niin. Mä en nyt oikein usko tuohon, että se shampoo auttaa... :D Yrität vaan että käytän sitä ja sitten sun hiusten tuoksu on koko ajan mun ympärillä enkä saa niistä rauhaa ollenkaan :) Ne on jo ihan tarpeeksi mun ajatuksissa muutenkin :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Niin no ei niillä suhun verrattuna olekaan tyyliä, sitähän mä tarkotin :) Ne on sellaisia perus ja sä oot tyyliniekka :) Sen kuule todistit jo niillä vaateneuvoilla joita annoit mulle ja mä olin ihan silleen että hyvä ettei suu loksahtanut auki hämmennyksestä, vaikka mun suu ei ikinä loksahda auki. Sellaisen vaikutuksen oot kyllä ihan kaikessa tehnyt, sekä omassa vaatetuksessasi että neuvoissa mulle :)

Mä en käsitä tuota pelkoa että miksi :) Oon iloinen, että kerrot siitä mulle, mutta en vaan ymmärrä miksi, kun en mä mielestäni oo pelottava :) Ja kun tykkäänkin susta vielä niin paljon ja sun kanssa on tosi helppo jutella. Eikö ne lievitä sitä pelkoa yhtään? Lievittääkö sitä jokin asia vai onko se aina samanlaista? Mä ymmärrän kyllä sen hyvin, että sulla on se tunne että oot hukassa elämäsi kanssa ja se varmasti aiheuttaa tuota oloa, mutta muistat vaan että saat olla hukassa eikä mitään pahaa tapahdu, kun jutellaan tässä vaan paineettomasti ja asiat selviää sitten ajallaan, vaikka se veisi vuosia. Aina ne johonkin suuntaan menee ja odotellaan rauhassa, että solmut aukee jotenkin. Vai mitä tarkoitat sillä, kun sanot että olit? Tuntuuko susta, että jotenkin on vähemmän hukassa oleva olo nyt?

Sä täytät niin monet mun mahdottomat mittapuut siten, että meet yli siitä asteikosta ihan helposti. Ja teet sen niissä mulle tosi tärkeissä asioissa, joita en olisi koskaan uskonut löytäväni ihmisestä, niin se ei haittaa mua, että siinä kunnollisuus mittapuussa on hieman epäselvyyttä. Mä luulen kuitenkin että sä ajattelet siitä mittapuusta liian negatiivisesti. Miten et ajattele täyttäväsi sitä? Kerro mulle, se voi helpottaa kun jutellaan.

Mitä se pätevyys oikein on? Ihan kuin taas se leikkimielinen uho, jota en tajua että mitä se edes tarkoittaa :) Ai sitä supervaimomatskua? Musta tuntuu niin hassulta, että sä ajattelisit niin, koska mä pidän sua niin suuressa arvossa ja sun mielipide on mulle tosi tärkeä, niin tuntuu oudolta kuulla sun suusta sellaisia kauniita juttuja kun niiden arvokin on ihan eri kuin kenenkään muun sanomana. Mä ajattelen susta sillä tavalla, että sua parempaa miestä ei vaan ole olemassa. Pelottaako sua se, että ajattelen niin? Se on kumminkin mun tarkan ja valistuneen mieleni päätelmä. Kunnioitan sua tosi paljon.

Miten me voitaisi helpottaa sitä pelkoa?

Lue lisää

Ei mitenkään. Ei sitä voi helpottaa. Jos menisin sun kanssa naimisiin, pelkäisin sua vielä kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Joskus mä pelkään lukea näitä viestejäkin. Tulee sellainen fiilis, että taasko se pamauttaa sieltä jotain. En luota arvioosi itsestäni. Vaikuttaa siltä, että olet rakkauden sokaisema. Umpirakastunut. En tiedä onko se totta, mutta siltä vaikuttaa. Kun tunteiden roihu laantuisi, alkaisit ennen pitkää harkitsemaan pahoja juttuja suhteeni. Näin se on. Joskus niissä meidän piireissä, kun mä näin että sä lähestyit, niin pelko kouraisi heti sieluani. Ja sit jos nään sut jossain sattumalta, niin jestas sitä tunnetta. Huhhuh.

Ap. kirjoitti:

Joo, ei sun mitään tartte kertoa tarkemmin niiden jutuista. Saattaisin vielä osata yhdistää ne eri ihmisiin, koska siellä on niitä joista vois olettaa jotain sellaista, ja niitä, joista ei vois. Mutta kyllä ne on kullanmuruja. Sitä vaan pakostakin miettii, että onko niistä joku muhun ihastunut ja jos on, niin kuinkahan moni? Osaatko antaa arviota? Ihan vaan kysyn, että osaa olla kohtelias. Tiedätkö, tää saattaa olla tosi pitkälle menevää päättelyä, mutta ne tais antaa sulle etuajo-oikeuden, koska olet alfanaaras. Pelottava mahtinainen. Ajattele, ne kunnioittaa sua. Jaatko näkemykseni?

Lue lisää

Ne en jaa mitään alfanaaras näkemystä :D Ei ne edes tajunneet, että meidän välillä oli mitään, me oltiin aina ehkä aivan ilmiselviä, mutta tarpeeksi epäselviä ettei ne voineet mitään tajuta. Tai no ehkä joskus tuli vähän tietynlaisia katseita. Mutta sä oot se joka enemmän ihmisissä tuon kaltaisia tuntemuksia ihan selvästi aiheuttaa. Arvaa vaan uskalsiko ainutkaan mies tulla ikinä sen jälkeen edes juttelemaan saati vilkaista päin :) Se on vähän hassua, koska kyllä saattoivat ennen meidän kohtaamista jutella jotain, mutta ei koskaan sen jälkeen ja kerran joku tyyppi joka yritti pummia tupakkaa ennen sitä meidän kohtaamista ja jotain jutella vaikka olin varmaan normaaliakin vähäsanaisempi, kun mietin vaan sua eikä se ehkä ihan tuntunut ottavan onkeensa, niin se kulki ohi kun sä olit siellä ja sillä oli sellainen outo ilme kasvoilla. Sellainen että sen ei olisi pitänyt edes puhua mulle :D Oikeesti sä oot se, joka aiheuttaa niitä reaktioita. Alfa :)

No mä veikkaisin että kaikki ne suurinpiirtein ajattelee että olet komea. En mä tiedä sen tarkemmin kenestäkään enkä osaa niitä ihastumisia arvioida, kun en oo mennyt kaikkien supinoita kuuntelemaan, vaan siis vahingossa kuullut niitä :) Mutta sen mä voin kertoa, että yksi tyttö joka monia vuosia sitten kehui sitä sun peppua ja muutenkin sua erittäin vuolaasti, niin sen poikaystävä on samoissa piireissä sun kanssa ja vaikket henkilökohtaisesti sitä tuntisi, niin voi olla että oot siihen joskus törmännyt. Tiedän siksi, että se tyttö oli se mun kaverin kaveri. Mutta ehkä on parempikin ettet aina tiedä keiden tyyppien tyttöystävät on joskus niin vuolaasti sua kehuneet yms :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Ne en jaa mitään alfanaaras näkemystä :D Ei ne edes tajunneet, että meidän välillä oli mitään, me oltiin aina ehkä aivan ilmiselviä, mutta tarpeeksi epäselviä ettei ne voineet mitään tajuta. Tai no ehkä joskus tuli vähän tietynlaisia katseita. Mutta sä oot se joka enemmän ihmisissä tuon kaltaisia tuntemuksia ihan selvästi aiheuttaa. Arvaa vaan uskalsiko ainutkaan mies tulla ikinä sen jälkeen edes juttelemaan saati vilkaista päin :) Se on vähän hassua, koska kyllä saattoivat ennen meidän kohtaamista jutella jotain, mutta ei koskaan sen jälkeen ja kerran joku tyyppi joka yritti pummia tupakkaa ennen sitä meidän kohtaamista ja jotain jutella vaikka olin varmaan normaaliakin vähäsanaisempi, kun mietin vaan sua eikä se ehkä ihan tuntunut ottavan onkeensa, niin se kulki ohi kun sä olit siellä ja sillä oli sellainen outo ilme kasvoilla. Sellainen että sen ei olisi pitänyt edes puhua mulle :D Oikeesti sä oot se, joka aiheuttaa niitä reaktioita. Alfa :)

No mä veikkaisin että kaikki ne suurinpiirtein ajattelee että olet komea. En mä tiedä sen tarkemmin kenestäkään enkä osaa niitä ihastumisia arvioida, kun en oo mennyt kaikkien supinoita kuuntelemaan, vaan siis vahingossa kuullut niitä :) Mutta sen mä voin kertoa, että yksi tyttö joka monia vuosia sitten kehui sitä sun peppua ja muutenkin sua erittäin vuolaasti, niin sen poikaystävä on samoissa piireissä sun kanssa ja vaikket henkilökohtaisesti sitä tuntisi, niin voi olla että oot siihen joskus törmännyt. Tiedän siksi, että se tyttö oli se mun kaverin kaveri. Mutta ehkä on parempikin ettet aina tiedä keiden tyyppien tyttöystävät on joskus niin vuolaasti sua kehuneet yms :)

Lue lisää

On muuten reilua kehua jonkun miehen peppua, jos seurustelee. No, esim. parissa duunissa, jossa olen ollut niin useat varatut naiset, sekä naimisissa olevat, että vakavasti seurustelevat ovat antaneet ymmärtää haluavansa kanssani syvempää yhteyttä. Kyllä mä sen ymmärrän, jos se seurustelu on ihan tasapaksua paremman puutteessa räpeltämistä, mutta mua vähän hakristaa ihan oikeesti sellaset jutut, kun ajattelen sitä miestä. Varmaan ymmärrät miksi. Oon mikä oon. Ja kun naimisissa oleva nainen rakastuu suhun, ja sit se sen mies tulee siihen, vaistoaa kaiken, ja haavoittuu selvästi, niin kuule nainen, se vasta on helvetillistä touhua.

Ap. kirjoitti:

Ei mitenkään. Ei sitä voi helpottaa. Jos menisin sun kanssa naimisiin, pelkäisin sua vielä kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Joskus mä pelkään lukea näitä viestejäkin. Tulee sellainen fiilis, että taasko se pamauttaa sieltä jotain. En luota arvioosi itsestäni. Vaikuttaa siltä, että olet rakkauden sokaisema. Umpirakastunut. En tiedä onko se totta, mutta siltä vaikuttaa. Kun tunteiden roihu laantuisi, alkaisit ennen pitkää harkitsemaan pahoja juttuja suhteeni. Näin se on. Joskus niissä meidän piireissä, kun mä näin että sä lähestyit, niin pelko kouraisi heti sieluani. Ja sit jos nään sut jossain sattumalta, niin jestas sitä tunnetta. Huhhuh.

Lue lisää

No en usko että 10 avioliittovuodenkin jälkeen pelkäisit :D Ai kun nukkuisin meidän yhteisessä sängyssä samanlailla kuin sadat yöt aikaisemmin ja olisin hivuttautunut sun tyynyn luokse, kun se tuoksuisi sun hiuksilta niin olisin ihan kauhean pelottava siinä etkä uskaltaisi ehkä tulla viereen nukkumaan? :) Tosta syystäkö sä sielläkin nyt valvot :D

Hei arvaa kuinka paljon mua pelotti tulla sinne paikkoihin joskus. Mua ei oo koskaan varmaan mihinkään meneminen pelottanut yhtä paljon :) Mä psyykkasin itseäni vaikka kuinka paljon etten saa kääntyä kotiin, en saa kääntyä kotiin että edes pystyin tulemaan sinne ja oli tosi hilkulla monesti että pystyinkö. Ja pelkäsin suhun törmäämistä ja samalla halusin sitä. Aina kun näin sut ekaa kertaa niissä paikoissa, niin se kouraisi muakin sisältä ja tuntui että se jähmetytti niin etten voinut edes hengittää. Joten samassa veneessä ollaan :)

Joo huomaan kyllä ettet luota mun arvioon, kun sä et voi edes uskoa, että sun hiukset on täydelliset vaikka näet sen varmasti sieltä peilistä :) Oon kyllä suhun tosi rakastunut, mutta ei se ole sellaista rakkauden sokaisemaa hullutusta, vaan ihan vakaa ja syvä tunne. Mä rakastuin suhun näin syvästi vasta niiden sun vaikeiden hetkien kautta, kun opin tuntemaan sun luonnetta ja menneisyyttä. Siihen sun luonteeseen rakastuin. Mulle on oikeesti ihan sama vaikka olisi pyörätuolissa ja sulla olisi vaikka palovammoja, koska se sun luonne on jotain tosi ihanaa ja juuri sellaista, mitä mun sydän kaipaa ja rakastaa. Sitten kun oot vielä komea niin kyllä ne tunteet syviä on ja ne on ihan totta.

Mä ymmärrän hyvin tuon, että sua pelottaa että tunteiden roihu laantuisi ja kaikki menisi huonoksi. Se on ihan järkevä pelko ja sitä on aina hyvä pohtia. Mä pohdin myös aika usein että mitäköhän sä tuntisit mua kohtaan sen 10 avioliittovuoden jälkeen. Mä mietin sitä ehkä siksi aika paljon, että tiedän että itse rakastaisin sua ihan yhtä paljon edelleen. Tietty siitä olisi se sellainen huuma varmasti luonnollisesti kadonnut, mutta se olisi mulle ihan hyvä, koska mä luulen, että vakaus sopisi meille molemmille, kun ollaan luovia ja saadaan asiat ihan tarpeeksi jännäksi ja räiskymään, niin arki ja vakaus olisi hyvä pohja.

Mutta ne mun tunteet sua kohtaan on menneet niin monesta myllystä jo, että ei ne muuksi muutu. Mulla on itseasiassa oikeesti aika hyvä kyky nimenomaan rakastaa arjessa. Tää tunnehuuma on mulle ehkä vähän liikaa, koska ne mun tunteet on tosi vahvoja ja siksi olisi paljon mukavampaa vähän rauhallisemmin rakastaa ja juuri niissä ihan arkisissa asioissa eikä se tarvisi sen enempää.

Mutta mussa on myös se, että ota todella vakavasti ja musta tuntuu hetkeäkään, että ilmapiiri alkaa huonontua, koska mä en halua ikinä että se menisi huonoksi. Tarvitsen kumppanin, joka välittää ilmapiiristä ja tajuaa sen, että kun ne pienet merkit ilmantuu, niin mun on pakko silloin saada asiat korjaantumaan tai alan ahdistua. Oon sellainen korjailija.

Jos mä kirjoittelen sulle vaan kivoja ja kilttejä viestejä, niin sun ei tarvi pelätä? :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä jo mietin tuota, että kun sanoit että Goldwell on paras, että ehkä ostan sitä shampoota vaan siksi että voin ees kerran haistaa sitä pulloa ja miettiä että sun hiukset tuoksuu siltä :D Mun ei olisi pitänyt myöntää tätä :D Okei, en tee niin. Mä en nyt oikein usko tuohon, että se shampoo auttaa... :D Yrität vaan että käytän sitä ja sitten sun hiusten tuoksu on koko ajan mun ympärillä enkä saa niistä rauhaa ollenkaan :) Ne on jo ihan tarpeeksi mun ajatuksissa muutenkin :)

Lue lisää

Mulla on muuten nyt tosi lennokas ja tyylikäs kampaus. Sellainen, joka oli 90-luvun poikabändien jäsenillä monesti. Kävin suihkussa ja vaan vetäsin vähän kammalla jotain sinne päin. Nyt kun kävin kattoo kampausta, niin se on tosi lennokas ja tyylikäs. Mitään geeliä tai vahaa ei ole.

Osta sitä Goldwellia. Shampoossa on oikeasti niin, että mitä kalliimpi, sen parempi. Oon todennu sen monta kertaa. Goldwell on paras.

Ap. kirjoitti:

On muuten reilua kehua jonkun miehen peppua, jos seurustelee. No, esim. parissa duunissa, jossa olen ollut niin useat varatut naiset, sekä naimisissa olevat, että vakavasti seurustelevat ovat antaneet ymmärtää haluavansa kanssani syvempää yhteyttä. Kyllä mä sen ymmärrän, jos se seurustelu on ihan tasapaksua paremman puutteessa räpeltämistä, mutta mua vähän hakristaa ihan oikeesti sellaset jutut, kun ajattelen sitä miestä. Varmaan ymmärrät miksi. Oon mikä oon. Ja kun naimisissa oleva nainen rakastuu suhun, ja sit se sen mies tulee siihen, vaistoaa kaiken, ja haavoittuu selvästi, niin kuule nainen, se vasta on helvetillistä touhua.

Lue lisää

Ne on surullisia juttuja. Sellaisia, että tuntuu epäreilulta. Mä en halua sääliä ihmisiä, koska se ei mun mielestä oo kohteliasta, kun sillä poistetaan ihmisten vahvuus ja jokaisella on oikeus omaan vahvuuteensa. Mä en oikein tiedä mitä sanoisin, kun ne tilanteet tuntuu vaan surullisilta.

Mä varmaan jossain määrin yritän välttää se ongelman ajattelemalla, että ehkä sitä vaistoamista ja haavoittumista ei tapahtuisi ja mulle tuli tosi surullinen olo kun sä sanoit tuosta, että vaistoaa ja haavoittuu. Sellainen hiljainen ja surullinen olo.

En tiedä mitä sanoisin muuta kuin että mä jaan sen sun tuskan ja kantaisin sun taakkoja, jos vaan voisin. Vaikka se kuulostaakin ehkä väärältä sanoa niin, mutta ehkä kaikki mitä me siitä sanotaan kuulostaa vähän väärältä. Kummankin suusta. Mutta mä tiedän sun surullisuuden sellaisena hiljaisuutena, joka on, koska on niin vaikea sanoa mitään.

Susta mä oon tosi paljon myös huolissani, että miten itse kestät, kun asiat on surullisia. Olet sitkeä ja vahva, tiedän sen, mutta tuntuu sunkin puolesta pahalta. Enkä oikein osaa olla kuin hiljaa surullinen. Tuntuu että tällaiseen ei olisi sanoja, on vaan sitä hiljaisuutta.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

No en usko että 10 avioliittovuodenkin jälkeen pelkäisit :D Ai kun nukkuisin meidän yhteisessä sängyssä samanlailla kuin sadat yöt aikaisemmin ja olisin hivuttautunut sun tyynyn luokse, kun se tuoksuisi sun hiuksilta niin olisin ihan kauhean pelottava siinä etkä uskaltaisi ehkä tulla viereen nukkumaan? :) Tosta syystäkö sä sielläkin nyt valvot :D

Hei arvaa kuinka paljon mua pelotti tulla sinne paikkoihin joskus. Mua ei oo koskaan varmaan mihinkään meneminen pelottanut yhtä paljon :) Mä psyykkasin itseäni vaikka kuinka paljon etten saa kääntyä kotiin, en saa kääntyä kotiin että edes pystyin tulemaan sinne ja oli tosi hilkulla monesti että pystyinkö. Ja pelkäsin suhun törmäämistä ja samalla halusin sitä. Aina kun näin sut ekaa kertaa niissä paikoissa, niin se kouraisi muakin sisältä ja tuntui että se jähmetytti niin etten voinut edes hengittää. Joten samassa veneessä ollaan :)

Joo huomaan kyllä ettet luota mun arvioon, kun sä et voi edes uskoa, että sun hiukset on täydelliset vaikka näet sen varmasti sieltä peilistä :) Oon kyllä suhun tosi rakastunut, mutta ei se ole sellaista rakkauden sokaisemaa hullutusta, vaan ihan vakaa ja syvä tunne. Mä rakastuin suhun näin syvästi vasta niiden sun vaikeiden hetkien kautta, kun opin tuntemaan sun luonnetta ja menneisyyttä. Siihen sun luonteeseen rakastuin. Mulle on oikeesti ihan sama vaikka olisi pyörätuolissa ja sulla olisi vaikka palovammoja, koska se sun luonne on jotain tosi ihanaa ja juuri sellaista, mitä mun sydän kaipaa ja rakastaa. Sitten kun oot vielä komea niin kyllä ne tunteet syviä on ja ne on ihan totta.

Mä ymmärrän hyvin tuon, että sua pelottaa että tunteiden roihu laantuisi ja kaikki menisi huonoksi. Se on ihan järkevä pelko ja sitä on aina hyvä pohtia. Mä pohdin myös aika usein että mitäköhän sä tuntisit mua kohtaan sen 10 avioliittovuoden jälkeen. Mä mietin sitä ehkä siksi aika paljon, että tiedän että itse rakastaisin sua ihan yhtä paljon edelleen. Tietty siitä olisi se sellainen huuma varmasti luonnollisesti kadonnut, mutta se olisi mulle ihan hyvä, koska mä luulen, että vakaus sopisi meille molemmille, kun ollaan luovia ja saadaan asiat ihan tarpeeksi jännäksi ja räiskymään, niin arki ja vakaus olisi hyvä pohja.

Mutta ne mun tunteet sua kohtaan on menneet niin monesta myllystä jo, että ei ne muuksi muutu. Mulla on itseasiassa oikeesti aika hyvä kyky nimenomaan rakastaa arjessa. Tää tunnehuuma on mulle ehkä vähän liikaa, koska ne mun tunteet on tosi vahvoja ja siksi olisi paljon mukavampaa vähän rauhallisemmin rakastaa ja juuri niissä ihan arkisissa asioissa eikä se tarvisi sen enempää.

Mutta mussa on myös se, että ota todella vakavasti ja musta tuntuu hetkeäkään, että ilmapiiri alkaa huonontua, koska mä en halua ikinä että se menisi huonoksi. Tarvitsen kumppanin, joka välittää ilmapiiristä ja tajuaa sen, että kun ne pienet merkit ilmantuu, niin mun on pakko silloin saada asiat korjaantumaan tai alan ahdistua. Oon sellainen korjailija.

Jos mä kirjoittelen sulle vaan kivoja ja kilttejä viestejä, niin sun ei tarvi pelätä? :)

Lue lisää

Se, mitä mä näissä viesteissä joskus pelkään, on se että satutat tahallisesti sellaisella naisellisen piikikkäällä tavalla. Se on mun heikko kohta. Tosin oon jo kuullu kaikki solvaukset ja tiedän mikä oon, mutta sun kohdalla ne monesti tuntuu kyllä, vaikka muissa yhteyksissä ei tuntuiskaan. Siis jos ne on oikeasti ilkeitä ne kommentit. Mitkään narsismi-puheet mua ei koskaan loukkaa.

Kyllä rakkaus on kumma asia. Se tekee ihmisistä niin kummallisia...
Mä oon tosiaan tainnu vähän myllyttää sua. Anteeksi.

Ap. kirjoitti:

Mulla on muuten nyt tosi lennokas ja tyylikäs kampaus. Sellainen, joka oli 90-luvun poikabändien jäsenillä monesti. Kävin suihkussa ja vaan vetäsin vähän kammalla jotain sinne päin. Nyt kun kävin kattoo kampausta, niin se on tosi lennokas ja tyylikäs. Mitään geeliä tai vahaa ei ole.

Osta sitä Goldwellia. Shampoossa on oikeasti niin, että mitä kalliimpi, sen parempi. Oon todennu sen monta kertaa. Goldwell on paras.

Lue lisää

Ai sellainen Neon2
Sulla on muuten tosiaan sellaiset poikabändihiukset paitsi että kellään mistään poikabändistä ei varmasti oo ollut yhtä täydellisiä. Ne on poikabändihiukset tästä lähtien :D Jos joku kaipaa palstalla poikabändihiuksia, niin sun tuhmat hiukset ilmoittautuu sitten :)

Mun ei oikeasti pitäisi kuvitella niitä sun täydellisiä hiuksia yhtään enempää, kun ne valtaa alaa mun mielestä jo muutenkin ihan tarpeeksi :) Kai muistit taas torua niitä hiuksia, kun kävit katsomassa niitä? Siis jos ne edellisestä torumisestakin vaan menivät aina vaan täydellisemmiksi...

Sä et nyt ymmärrä oikein tätä mun sun hiukset -"ongelmaa" :) Haistan kuitenkin sitä shampoo purkkia miettien että sun ihanat hiukset tuoksuu siltä ja sitten jos se tuoksu on mun ympärillä koko ajan, niin ei tuu mistään mitään. Haluat sekottaa mun päätä lisää, mutta ne sun hiukset sekottaa muutenkin mun ajatuksia ihan tarpeeksi. Saako sitä Goldwelliä edes jossain ihan minikoossa, lentokonekoossa? Että voin vähän nuuhkia sitä ja pestä sillä kerran hiukset ja sitten toipua siitä joskus kun sun hiukset ei koko ajan tuoksu lähellä. Tää ei nyt oo järkevää, että me yritetään yhdistää sun hiuksia mulle vielä tuoksumuistiin...

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Ne on surullisia juttuja. Sellaisia, että tuntuu epäreilulta. Mä en halua sääliä ihmisiä, koska se ei mun mielestä oo kohteliasta, kun sillä poistetaan ihmisten vahvuus ja jokaisella on oikeus omaan vahvuuteensa. Mä en oikein tiedä mitä sanoisin, kun ne tilanteet tuntuu vaan surullisilta.

Mä varmaan jossain määrin yritän välttää se ongelman ajattelemalla, että ehkä sitä vaistoamista ja haavoittumista ei tapahtuisi ja mulle tuli tosi surullinen olo kun sä sanoit tuosta, että vaistoaa ja haavoittuu. Sellainen hiljainen ja surullinen olo.

En tiedä mitä sanoisin muuta kuin että mä jaan sen sun tuskan ja kantaisin sun taakkoja, jos vaan voisin. Vaikka se kuulostaakin ehkä väärältä sanoa niin, mutta ehkä kaikki mitä me siitä sanotaan kuulostaa vähän väärältä. Kummankin suusta. Mutta mä tiedän sun surullisuuden sellaisena hiljaisuutena, joka on, koska on niin vaikea sanoa mitään.

Susta mä oon tosi paljon myös huolissani, että miten itse kestät, kun asiat on surullisia. Olet sitkeä ja vahva, tiedän sen, mutta tuntuu sunkin puolesta pahalta. Enkä oikein osaa olla kuin hiljaa surullinen. Tuntuu että tällaiseen ei olisi sanoja, on vaan sitä hiljaisuutta.

Lue lisää

Ihmisen itsekkyys on se, mikä haavoittaa. Puhdas, raaka itsekkyys. Sellainenkin tilanne on karu, että oot jossain yhteisössä. Siellä on vapaa nainen, joka ekaks yrittää saada sut, ja vasta sit kun annat pakit, menee sen kakkosvaihtoehdon luokse, joka miehenä on parempi ja on kiltisti odottanut. Ja kun se mies loukkaantuu siitä. Tää on niin karua tää ihmisen elämä.

Niin ja en mä mitään kestä. Mä oon elossa ja nautin elämän pienistä nautinnoista. Ja yritän elää muussakin mielessä merkityksellistä elämää. Mä oon kauan sitten lakannut kestämästä. Hajosin jo niin nuorena, ettei ole enää mitään hajottavaa.

Onnellinen tilanne siinä suhteessa. Mut nyt me mennään nukkumaan. Hyvää yötä. Onpas tämä ollut sessio. :)

Ap. kirjoitti:

Se, mitä mä näissä viesteissä joskus pelkään, on se että satutat tahallisesti sellaisella naisellisen piikikkäällä tavalla. Se on mun heikko kohta. Tosin oon jo kuullu kaikki solvaukset ja tiedän mikä oon, mutta sun kohdalla ne monesti tuntuu kyllä, vaikka muissa yhteyksissä ei tuntuiskaan. Siis jos ne on oikeasti ilkeitä ne kommentit. Mitkään narsismi-puheet mua ei koskaan loukkaa.

Kyllä rakkaus on kumma asia. Se tekee ihmisistä niin kummallisia...
Mä oon tosiaan tainnu vähän myllyttää sua. Anteeksi.

Lue lisää

Mikä on naisellisen piikikäs tapa? Oonko tehnyt joskus niin vai pelkäätkö vain sitä yleisesti? Mä oo oikein varma ymmärränkö tarkalleen mitä tarkoitat sillä.
Haluan välttää kaikki sellaiset ehdottomasti. Mua joskus huolestuttaa tosi paljon, että ajattelisit että mä olisin kirjoittanut palstalle jotain negatiivista. Kun en haluu kirjoitella sellaista enkä pahoittaa sun mieltä. Mulle on tosi tärkeää, että meidän välit on hyvät ja että sulle ei tuu mitään ekstrakuormitusta.

Sanotko sä itsellesi tuolla tavalla, että "tiedän mikä oon" siksi, että varaudut tavallaan pahimpaan ettei tulisi pettymyksiä? Eikö se oo sellainen keino, joka saa sut vaan uskomaan etten välitä ja että oot kamala, kun sanot itsellesi niin? Mun mielestä se kuulostaa vähän siltä ja se tuntuu surulliselta.
Mä ymmärrän kyllä sen, että luottamus asioihin tulee hitaasti. Se on silti surullista, että varautuu pahimpaan. Ehkä joskus uskallat vähän luottaakin asioihin, kun me jutellaan rauhassa jutuista ja huomaat ettei asiat muutu, vaan ne on vakaita ja sä olet ihana ihminen.
Uskotko jo, että sun hiukset on ihanat :) Jos sä edes sen suostuisit uskomaan :) Etkä unohda sitä, unohdat kuitenkin heti aamulla :D

Tekeekö rakkaus susta kummallisen? Paitsi että naurat peilin edessä hiuksillesi :D Mua naurattaa ja hymyilyttää tosi paljon sun kanssa jutellessa, vaikka on paljon niitä surullisiakin asioita.
Se on kuitenkin yksi selkeä asia sun kanssa keskustelussa, saat mut nauramaan ja hymyilemään.

Mistä sä pyydit anteeksi, en tajunnut :) Mutta kiitos kuitenkin ja saat anteeksi mitä ikinä se myllytys tarkoittaakaan. Tai ehkä mä otan tuon niin, että pyysit hiustesi puolesta anteeksi ajatusteni sekoittamista :)

Ap. kirjoitti:

Ihmisen itsekkyys on se, mikä haavoittaa. Puhdas, raaka itsekkyys. Sellainenkin tilanne on karu, että oot jossain yhteisössä. Siellä on vapaa nainen, joka ekaks yrittää saada sut, ja vasta sit kun annat pakit, menee sen kakkosvaihtoehdon luokse, joka miehenä on parempi ja on kiltisti odottanut. Ja kun se mies loukkaantuu siitä. Tää on niin karua tää ihmisen elämä.

Niin ja en mä mitään kestä. Mä oon elossa ja nautin elämän pienistä nautinnoista. Ja yritän elää muussakin mielessä merkityksellistä elämää. Mä oon kauan sitten lakannut kestämästä. Hajosin jo niin nuorena, ettei ole enää mitään hajottavaa.

Onnellinen tilanne siinä suhteessa. Mut nyt me mennään nukkumaan. Hyvää yötä. Onpas tämä ollut sessio. :)

Lue lisää

Hyvää yötä :) Vähän alkoikin neljän maissa väsyttää muakin. Nuku hyvin :) Olet ihana ja oli kiva kirjoitella, kädet kipeet :D Kauniita unia. Meen nyt, heippa, jutellaan taas :)

Eikö se ole ihan hyvä, että jos loukkaa, niin sitten neuvoo myös, miten sen loukkauksen voi antaa anteeksi?

Ap. kirjoitti:

Eikö se ole ihan hyvä, että jos loukkaa, niin sitten neuvoo myös, miten sen loukkauksen voi antaa anteeksi?

Ei todellakaan ole, se vain ärsyttää. Neuvoja asettuu loukatun yläpuolelle ja jotenkin saattaa sivuuttaa sen että teki ITSE väärin. Anteeksiannolla viisasteleva helposti antaa ymmärtää että sinä katkera, joka et pysty antamaan anteeksi, oletkin tässä se väärintekijä. Plus jos viisastelija jatka syyn aiheuttamista katkeruudelle samalla kun viisastelee, että annapa anteeksi.... Huoh.

Tottahan se on että anteeksiantoon pitää pyrkiä ja kyllä se usein aikanaan tuleekin se anteeksianto, mutta SE joka satutti on väärä henkilö antamaan neuvoja anteeksiantamisesta!

Kokemusta tästä kirjoitti:

Ei todellakaan ole, se vain ärsyttää. Neuvoja asettuu loukatun yläpuolelle ja jotenkin saattaa sivuuttaa sen että teki ITSE väärin. Anteeksiannolla viisasteleva helposti antaa ymmärtää että sinä katkera, joka et pysty antamaan anteeksi, oletkin tässä se väärintekijä. Plus jos viisastelija jatka syyn aiheuttamista katkeruudelle samalla kun viisastelee, että annapa anteeksi.... Huoh.

Tottahan se on että anteeksiantoon pitää pyrkiä ja kyllä se usein aikanaan tuleekin se anteeksianto, mutta SE joka satutti on väärä henkilö antamaan neuvoja anteeksiantamisesta!

Lue lisää

Ja nyt mä vaahtoan ja otin vähän henkilökohtaisestikin, hölmö minä, mutta kun... tää aihe on mulle niin tuttu. En voi itselleni mitään.Ketuttaa sellanen käytös.

ed. kirjoitti:

Ja nyt mä vaahtoan ja otin vähän henkilökohtaisestikin, hölmö minä, mutta kun... tää aihe on mulle niin tuttu. En voi itselleni mitään.Ketuttaa sellanen käytös.

No, montakos sellaista miestä tunnet, jotka ylipäätään hyväksyvät ajatuksen, että ovat naista loukanneet (eivätkä väitä, että nainen oli se joka eniten loukkasi) ja vielä sen jälkeen lepyttelevät naista tuntitolkulla, ja antavat neuvoja, miten katkeruudesta ehkä voisi päästä yli? Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko nainen halusi mieheltä todella paljon hyväksyntää ja mies ei tajunnut koko asiaa, ja loukkasi naista. Tai sitten nainen ei pidä miestä tarpeeksi hyvänä, että sille kannattaisi antaa anteeksi. Eli joko anteeksi antaminen on vaikeaa siksi, että mies on naiselle niin tärkeä, tai siksi, että hän on naiselle niin merkityksetön.

ed. kirjoitti:

Ja nyt mä vaahtoan ja otin vähän henkilökohtaisestikin, hölmö minä, mutta kun... tää aihe on mulle niin tuttu. En voi itselleni mitään.Ketuttaa sellanen käytös.

saman kokenut. Osa ihmisistä ei osaa asettua toisen asemaan vaan katsoo oikeudekseen sanoa tai tehdä loukkaavia asioita ja sitten kuullessaan siitä, mitätöidä loukatun kokemuksen täysin. Onneksi aikuisella ihmisellä on vapaus valita ystävänsä.

Ap. kirjoitti:

No, montakos sellaista miestä tunnet, jotka ylipäätään hyväksyvät ajatuksen, että ovat naista loukanneet (eivätkä väitä, että nainen oli se joka eniten loukkasi) ja vielä sen jälkeen lepyttelevät naista tuntitolkulla, ja antavat neuvoja, miten katkeruudesta ehkä voisi päästä yli? Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko nainen halusi mieheltä todella paljon hyväksyntää ja mies ei tajunnut koko asiaa, ja loukkasi naista. Tai sitten nainen ei pidä miestä tarpeeksi hyvänä, että sille kannattaisi antaa anteeksi. Eli joko anteeksi antaminen on vaikeaa siksi, että mies on naiselle niin tärkeä, tai siksi, että hän on naiselle niin merkityksetön.

Lue lisää

No et varmasti ole merkityksetön sille jota loukkasit. Ei merkityksettömälle olla verisesti katkeria.

Kyllä tunnen itse asiassa tuollaisia miehiä, jotka osaavat mennä itseensä.

Et vastannut kysymykseen, oletko reaalimaalimassa esittänyt anteeksipyynnön. Miten on?

Kuule_ kirjoitti:

No et varmasti ole merkityksetön sille jota loukkasit. Ei merkityksettömälle olla verisesti katkeria.

Kyllä tunnen itse asiassa tuollaisia miehiä, jotka osaavat mennä itseensä.

Et vastannut kysymykseen, oletko reaalimaalimassa esittänyt anteeksipyynnön. Miten on?

Lue lisää

Mun pitäisi tietää, mitä pyytää anteeksi. Ja tilanteen pitäisi olla otollinen.

Jos se verinen katkeruus liittyy mustasukkaisuuden tunteisiin, niin nyt kannattaisi lopettaa se katkeruus. Flirtti ei ollut kertaakaan kyseessä. Se nyt vaan on totuus. Mua itse asiassa nyt vähän huvittaa se ajatus, että olet sielussasi kiehunut seuratessasi, miten oon puhunut jonkun toisen kanssa. Sori, nyt tulee suoraa puhetta, mutta se sun loukkaantumisesi kertoo vaan siitä, miten tulinen nainen olet. Ai sitä miestä, joka sinut saa... Ihan oikeesti, se oli ystävyyttä ja toveruutta vain. Mun puolelta siis. Niin tyhmä en oo, ettenkö tajuaisi, mitä se niiden taholta oli. Joten, käännä katkeruutta nyt ihan aikuisten oikeesti pienemmälle.

Muuten, kerran kohtelit vähän kovasti yhtä naista, joka otti muhun lämpimästi kontaktii. Mä kuule taisin tajuta, mistä on kyse ja arvaappa, että ajattelinko mä että sä olet naarastiikeri. Mmmmmmm....

Ap. kirjoitti:

Mun pitäisi tietää, mitä pyytää anteeksi. Ja tilanteen pitäisi olla otollinen.

Jos se verinen katkeruus liittyy mustasukkaisuuden tunteisiin, niin nyt kannattaisi lopettaa se katkeruus. Flirtti ei ollut kertaakaan kyseessä. Se nyt vaan on totuus. Mua itse asiassa nyt vähän huvittaa se ajatus, että olet sielussasi kiehunut seuratessasi, miten oon puhunut jonkun toisen kanssa. Sori, nyt tulee suoraa puhetta, mutta se sun loukkaantumisesi kertoo vaan siitä, miten tulinen nainen olet. Ai sitä miestä, joka sinut saa... Ihan oikeesti, se oli ystävyyttä ja toveruutta vain. Mun puolelta siis. Niin tyhmä en oo, ettenkö tajuaisi, mitä se niiden taholta oli. Joten, käännä katkeruutta nyt ihan aikuisten oikeesti pienemmälle.

Muuten, kerran kohtelit vähän kovasti yhtä naista, joka otti muhun lämpimästi kontaktii. Mä kuule taisin tajuta, mistä on kyse ja arvaappa, että ajattelinko mä että sä olet naarastiikeri. Mmmmmmm....

Lue lisää

Hei en mä ole se jota sä nyt ajattelet, yksi samoja juttuja kokenut random muij.. eikun tyttö vaan :/ Mene reaalimaailmaan käsittelemään tunnesotkusi.

ed. kirjoitti:

Hei en mä ole se jota sä nyt ajattelet, yksi samoja juttuja kokenut random muij.. eikun tyttö vaan :/ Mene reaalimaailmaan käsittelemään tunnesotkusi.

Sulla on aina toi hyvä kyttä ja paha kyttä jutska. :) Yksi asia on varma, irl mä en näitä asioita käsittele. En todellakaan. Ja sinä, ymmärrä nyt mitä mä sulle sanoin. Se ei ollut flirttailua niiden kanssa.

Ap. kirjoitti:

Mun pitäisi tietää, mitä pyytää anteeksi. Ja tilanteen pitäisi olla otollinen.

Jos se verinen katkeruus liittyy mustasukkaisuuden tunteisiin, niin nyt kannattaisi lopettaa se katkeruus. Flirtti ei ollut kertaakaan kyseessä. Se nyt vaan on totuus. Mua itse asiassa nyt vähän huvittaa se ajatus, että olet sielussasi kiehunut seuratessasi, miten oon puhunut jonkun toisen kanssa. Sori, nyt tulee suoraa puhetta, mutta se sun loukkaantumisesi kertoo vaan siitä, miten tulinen nainen olet. Ai sitä miestä, joka sinut saa... Ihan oikeesti, se oli ystävyyttä ja toveruutta vain. Mun puolelta siis. Niin tyhmä en oo, ettenkö tajuaisi, mitä se niiden taholta oli. Joten, käännä katkeruutta nyt ihan aikuisten oikeesti pienemmälle.

Muuten, kerran kohtelit vähän kovasti yhtä naista, joka otti muhun lämpimästi kontaktii. Mä kuule taisin tajuta, mistä on kyse ja arvaappa, että ajattelinko mä että sä olet naarastiikeri. Mmmmmmm....

Lue lisää

;) mmmm...

Ap. kirjoitti:

Sulla on aina toi hyvä kyttä ja paha kyttä jutska. :) Yksi asia on varma, irl mä en näitä asioita käsittele. En todellakaan. Ja sinä, ymmärrä nyt mitä mä sulle sanoin. Se ei ollut flirttailua niiden kanssa.

Lue lisää

No mitä hyötyä tästä on? Sä vaan pidät mukavaa täällä?

Ed. kirjoitti:

No mitä hyötyä tästä on? Sä vaan pidät mukavaa täällä?

Mä nautin sun seurastas. Tuliko yllätyksenä? Tässä maailmassa taitaa olla muitakin miehiä, jotka nauttis. Miten mulla on sellainen intuitio, että sä oot varsinainen sydäntenmurskaaja? Kuljet vaan tuolla ja jätät epätoivoisesti rakastuneita miehiä kitumaan?

Naarastiikeri, kyllä. Uuuuhhh...

Ap. kirjoitti:

Mä nautin sun seurastas. Tuliko yllätyksenä? Tässä maailmassa taitaa olla muitakin miehiä, jotka nauttis. Miten mulla on sellainen intuitio, että sä oot varsinainen sydäntenmurskaaja? Kuljet vaan tuolla ja jätät epätoivoisesti rakastuneita miehiä kitumaan?

Naarastiikeri, kyllä. Uuuuhhh...

Lue lisää

Mitä helv-ettiä tuo tuollainen on että kehut maasta taivaaseen ja kuitenkaan et halua sitä naikkosta? Tää täällä roikkuminen on itsensä pettämistä muuten, hyödytöntä tai pikemminkin haitallista..

P.S. vaikuttaako irl että nautit hänen seurastaan?

Ap. kirjoitti:

Mä nautin sun seurastas. Tuliko yllätyksenä? Tässä maailmassa taitaa olla muitakin miehiä, jotka nauttis. Miten mulla on sellainen intuitio, että sä oot varsinainen sydäntenmurskaaja? Kuljet vaan tuolla ja jätät epätoivoisesti rakastuneita miehiä kitumaan?

Naarastiikeri, kyllä. Uuuuhhh...

Lue lisää

Voisitko nauttia seurastani irl? Sinua en jättäisi kitumaan ainakaan :)

ed. kirjoitti:

Mitä helv-ettiä tuo tuollainen on että kehut maasta taivaaseen ja kuitenkaan et halua sitä naikkosta? Tää täällä roikkuminen on itsensä pettämistä muuten, hyödytöntä tai pikemminkin haitallista..

P.S. vaikuttaako irl että nautit hänen seurastaan?

Lue lisää

Naarastiikeri heräsi jälleen. Uh... Vai ootko sä naarasleijona. Ai että jos mä sut saisin, niin siinä oliskin kesyttämistä. Joskus mä ajattelin itsekseni, että jos mä ton saisin itselleni, niin mä tietäisin, mitä mä sillä tekisin.

älä tee vaikeaksi kirjoitti:

Voisitko nauttia seurastani irl? Sinua en jättäisi kitumaan ainakaan :)

Totta kai nauttisin. Sehän on itsestäänselvyys.

Ootko jättäny miehiä paljonkin kitumaan?

Ap. kirjoitti:

Totta kai nauttisin. Sehän on itsestäänselvyys.

Ootko jättäny miehiä paljonkin kitumaan?

Olen täällä muiden joukossa aikaisemminkin kirjoittanut, että minua ei muut kiinnosta. Yksiselitteistä. Mulla ei ole oikeita kaveripoikia enkä haali mitään ihailijalaumaa. Ei ole tarvetta sellaiselle

Minun puolestani voitaisiin nauttia toistemme irl-seurasta heti, kun olemme samalla paikkakunnalla

älä tee vaikeaksi kirjoitti:

Olen täällä muiden joukossa aikaisemminkin kirjoittanut, että minua ei muut kiinnosta. Yksiselitteistä. Mulla ei ole oikeita kaveripoikia enkä haali mitään ihailijalaumaa. Ei ole tarvetta sellaiselle

Minun puolestani voitaisiin nauttia toistemme irl-seurasta heti, kun olemme samalla paikkakunnalla

Lue lisää

Me ollaan nyt kuule luisumassa tielle, jolta ei ole paluuta. Joten nyt sä mietit, mikä mä oon, ja sit sä mietit, mikä muij.. naarastiikeri sä oot, ja tolleen muutenkin mietit, että mitä me silleen ollaan suhteessa toisiimme. Mä sanoisin, et vielä pitää painaa jarrua, koska jos me jatketaan tällä linjalla, niin sitä junaa ei enää pysäytä mikään. Otetaan nyt ihan iisisti. Kaikki on hyvin.

Ap. kirjoitti:

Me ollaan nyt kuule luisumassa tielle, jolta ei ole paluuta. Joten nyt sä mietit, mikä mä oon, ja sit sä mietit, mikä muij.. naarastiikeri sä oot, ja tolleen muutenkin mietit, että mitä me silleen ollaan suhteessa toisiimme. Mä sanoisin, et vielä pitää painaa jarrua, koska jos me jatketaan tällä linjalla, niin sitä junaa ei enää pysäytä mikään. Otetaan nyt ihan iisisti. Kaikki on hyvin.

Lue lisää

Minusta kaikki ei ole hyvin, jos näin jatketaan. Eikö me olla se jo velkaa toisillemme, että katsotaan, mihin tämä johtaa ihan tuolla oikeassa elämässä? Sielläkin voi painaa jarrua, jos SINUSTA siltä tuntuu

älä tee vaikeaksi kirjoitti:

Minusta kaikki ei ole hyvin, jos näin jatketaan. Eikö me olla se jo velkaa toisillemme, että katsotaan, mihin tämä johtaa ihan tuolla oikeassa elämässä? Sielläkin voi painaa jarrua, jos SINUSTA siltä tuntuu

Lue lisää

Katsotaan katsotaan. Sä oot kuitenkin henkisesti niin vahva, että kyllä sä voit olla kärsivällinen.

Ap. kirjoitti:

Katsotaan katsotaan. Sä oot kuitenkin henkisesti niin vahva, että kyllä sä voit olla kärsivällinen.

Oletko vannoutunut poikamies vai eikö vaan kiinnosta tarpeeksi?

älä tee vaikeaksi kirjoitti:

Oletko vannoutunut poikamies vai eikö vaan kiinnosta tarpeeksi?

En ole vannoutunut poikamies. Et ehkä usko tätä, mutta mä oon vähän välinpitämätön tän pariutumisen suhteen. Kun monilla se on tärkeysjärjestyksessä sijalla 1. tai 2, niin mä en tiedä missä se mulla on, jossain sijalla 5-16? En osaa sanoo. En tiedä uskotko tätäkään, mutta aika tasokkailta tytsyiltä oon saanut aloitteita pilvin pimein. Vaikka oon tällanen outo. Siis jos olisin halunnut, olisin varmaan naimisissa jo, vaikka olen huono ihminen. Kyllä se hassulta tuntuu etten ole vieläkään naimisissa, kun niin kuumat beibit iskee joka paikassa. No se johtuu siitä että oon tällanen epävakaa persoona.

Niin ja susta mä sanon, että oon ihan pihalla siksi, että noin uskomattoman tasokas supernainen selvästi kertoo kiinnostuksestaan, mikä tarkoittaa että kiinnostusta voi olla, koska monesti ihmiset on rehellisiä näissä asioissa. Joo, olet supervaimomatskua.

älä tee vaikeaksi kirjoitti:

Oletko vannoutunut poikamies vai eikö vaan kiinnosta tarpeeksi?

En ole vannoutunut poikamies. Et ehkä usko tätä, mutta mä oon vähän välinpitämätön tän pariutumisen suhteen. Kun monilla se on tärkeysjärjestyksessä sijalla 1. tai 2, niin mä en tiedä missä se mulla on, jossain sijalla 5-16? En osaa sanoo. En tiedä uskotko tätäkään, mutta aika tasokkailta tytsyiltä oon saanut aloitteita pilvin pimein. Vaikka oon tällanen outo. Siis jos olisin halunnut, olisin varmaan naimisissa jo, vaikka olen huono ihminen. Kyllä se hassulta tuntuu etten ole vieläkään naimisissa, kun niin kuumat beibit iskee joka paikassa. No se johtuu siitä että oon tällanen epävakaa persoona.

Niin ja susta mä sanon, että oon ihan pihalla siksi, että noin uskomattoman tasokas supernainen selvästi kertoo kiinnostuksestaan, mikä tarkoittaa että kiinnostusta voi olla, koska monesti ihmiset on rehellisiä näissä asioissa. Joo, olet supervaimomatskua.

Ap. kirjoitti:

En ole vannoutunut poikamies. Et ehkä usko tätä, mutta mä oon vähän välinpitämätön tän pariutumisen suhteen. Kun monilla se on tärkeysjärjestyksessä sijalla 1. tai 2, niin mä en tiedä missä se mulla on, jossain sijalla 5-16? En osaa sanoo. En tiedä uskotko tätäkään, mutta aika tasokkailta tytsyiltä oon saanut aloitteita pilvin pimein. Vaikka oon tällanen outo. Siis jos olisin halunnut, olisin varmaan naimisissa jo, vaikka olen huono ihminen. Kyllä se hassulta tuntuu etten ole vieläkään naimisissa, kun niin kuumat beibit iskee joka paikassa. No se johtuu siitä että oon tällanen epävakaa persoona.

Niin ja susta mä sanon, että oon ihan pihalla siksi, että noin uskomattoman tasokas supernainen selvästi kertoo kiinnostuksestaan, mikä tarkoittaa että kiinnostusta voi olla, koska monesti ihmiset on rehellisiä näissä asioissa. Joo, olet supervaimomatskua.

Lue lisää

Jos olen supervaimomatskua, voisit napata minut pois kuljeksimasta :) Vai onko tämä sitä, että voisin olla tuota järjellä ajateltuna, mutta sinuun ei vain iske? En minäkään pysty mihinkään järkivalintaan ihastumaan, vaikka kuinka yrittäisin. Ei siitä mitään tulisi

älä tee vaikeaksi kirjoitti:

Jos olen supervaimomatskua, voisit napata minut pois kuljeksimasta :) Vai onko tämä sitä, että voisin olla tuota järjellä ajateltuna, mutta sinuun ei vain iske? En minäkään pysty mihinkään järkivalintaan ihastumaan, vaikka kuinka yrittäisin. Ei siitä mitään tulisi

Lue lisää

On iskenyt jo. Järkeni näkee että olet supernainen ja myös sydämeni on saanut iskun. En tietenkään kerro siitä mitään, koska en kerro. Ei mulla ole mitään ongelmaa sen suhteen, että isku on tullut. Oon tässä suhteessa varmaan vähän erilainen kuin sinä? Tai en edes niin vähän erilainen. :)

Ap. kirjoitti:

On iskenyt jo. Järkeni näkee että olet supernainen ja myös sydämeni on saanut iskun. En tietenkään kerro siitä mitään, koska en kerro. Ei mulla ole mitään ongelmaa sen suhteen, että isku on tullut. Oon tässä suhteessa varmaan vähän erilainen kuin sinä? Tai en edes niin vähän erilainen. :)

Lue lisää

Mitä tarkoitat tuolla "En tietenkään kerro siitä mitään, koska en kerro"? En ymmärrä

älä tee vaikeaksi kirjoitti:

Mitä tarkoitat tuolla "En tietenkään kerro siitä mitään, koska en kerro"? En ymmärrä

En kerro sulle mitään syvällä sielussani vellovista tunteista. Saat ihan rauhassa luulla, että olen tunteeton. Hähhäh. :)

Ap. kirjoitti:

En kerro sulle mitään syvällä sielussani vellovista tunteista. Saat ihan rauhassa luulla, että olen tunteeton. Hähhäh. :)

Mitä järkeä tässä sitten on? :)

Älä tee vaikeaksi kirjoitti:

Mitä järkeä tässä sitten on? :)

Onko tällä sun mielestä jotain tekemistä järjenkin kanssa?

Ap. kirjoitti:

Onko tällä sun mielestä jotain tekemistä järjenkin kanssa?

Senkö takia me ei enää kauheasti hengailla siellä järjessä&tunteissa? :) Siinä on se "Järki &" liikaa.. Tosin meissä on yhteensä jo ehkä enemmän järkeä kuin siellä palstalla, niin ehkä me vaan ollaan ylikuormittamatta sitä järkiosastoa :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Senkö takia me ei enää kauheasti hengailla siellä järjessä&tunteissa? :) Siinä on se "Järki &" liikaa.. Tosin meissä on yhteensä jo ehkä enemmän järkeä kuin siellä palstalla, niin ehkä me vaan ollaan ylikuormittamatta sitä järkiosastoa :)

Lue lisää

Hahaa, en oo koskaan kirjoittanut mitään järki&tunteisiin. Ai siellä sä oot? Meen vakoilee sinne. Hähä. :)

Ap. kirjoitti:

Hahaa, en oo koskaan kirjoittanut mitään järki&tunteisiin. Ai siellä sä oot? Meen vakoilee sinne. Hähä. :)

Etpä :D Ei kun niin sä kirjoitat vaan sinne Hurmuri-palstalle :D Se missä pitää klikata ennen palstalle pääsyä "Kyllä, olen ymmärtänyt olevani hurmuri".
En mäkään oo kirjoittanut sinne järkitunteisiin pitkään aikaa, kun oon hengannut täällä ikävissäni ei kun siis ikävässä :) Rakkauspalsta olisi mun aloituksille sopiva, mutta siellä on vähän hiljaista välillä, kai se vaan tää ikävä saa ihmiset mouruamaan :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Etpä :D Ei kun niin sä kirjoitat vaan sinne Hurmuri-palstalle :D Se missä pitää klikata ennen palstalle pääsyä "Kyllä, olen ymmärtänyt olevani hurmuri".
En mäkään oo kirjoittanut sinne järkitunteisiin pitkään aikaa, kun oon hengannut täällä ikävissäni ei kun siis ikävässä :) Rakkauspalsta olisi mun aloituksille sopiva, mutta siellä on vähän hiljaista välillä, kai se vaan tää ikävä saa ihmiset mouruamaan :)

Lue lisää

En kirjoittele seksipalstoillekaan. Ihan totta. Enkä sinne järkitunteeseen. Oon käyny niitä joskus lukemassa ja oon ollu tunnistavinani sut sieltä. Mut energia ei riitä sinne enää. Se on totuus.

Ap. kirjoitti:

En kirjoittele seksipalstoillekaan. Ihan totta. Enkä sinne järkitunteeseen. Oon käyny niitä joskus lukemassa ja oon ollu tunnistavinani sut sieltä. Mut energia ei riitä sinne enää. Se on totuus.

Lue lisää

Ai tunnistavinasi mut seksipalstoilta! :D Ehkä tarkoitit siveyssyistä järkee&tunnetta :D Siis mähän käännyin heti pois sieltä kun se kysyi oonko 18 :D En siis käy siellä enkä ainakaan oo kirjoittanut sinne :) Ikävään jumittunut :)

Ap. ei oo tehnyt mitään pahaa ja olisi aina hyvä, että ihmiset suhtautuisi asioihin paineettomasti. Jokaisella on oikeus puhua ja jutella ja se on kiva juttu. Asioista voi aina keskustella eikä se vielä tarkoita sen enempää. Ketään ei pidä syyttää sellaisesta, koska se on vaan kaunista yritystä saada tilanteeseen selkoa, että millaiselta tuntuu. Joten kaikki on täysin hyvin eikä oo mitään hätää. Paineettomasti vaan.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Ap. ei oo tehnyt mitään pahaa ja olisi aina hyvä, että ihmiset suhtautuisi asioihin paineettomasti. Jokaisella on oikeus puhua ja jutella ja se on kiva juttu. Asioista voi aina keskustella eikä se vielä tarkoita sen enempää. Ketään ei pidä syyttää sellaisesta, koska se on vaan kaunista yritystä saada tilanteeseen selkoa, että millaiselta tuntuu. Joten kaikki on täysin hyvin eikä oo mitään hätää. Paineettomasti vaan.

Lue lisää

Tahto on minulle vakava asia ja kun tahdon jotain, olen vakavissaan sen tahdon kanssa. No tästä ketjusta ei voi muuta todeta kuin, että en tahtoisi jos olisin hän :D

En halunnut sun kanssa kirjoitti:

Tahto on minulle vakava asia ja kun tahdon jotain, olen vakavissaan sen tahdon kanssa. No tästä ketjusta ei voi muuta todeta kuin, että en tahtoisi jos olisin hän :D

Nyt ketjun luettuani, olen samaa mieltä. Kukaan ei puhuisi rakkaastaan noin. Ainoastaan ihminen, joka on kyyninen ja leikkii toisten tunteilla tekee noin.

En selaa tätä enää kirjoitti:

Nyt ketjun luettuani, olen samaa mieltä. Kukaan ei puhuisi rakkaastaan noin. Ainoastaan ihminen, joka on kyyninen ja leikkii toisten tunteilla tekee noin.

Hey beybet, mä olen mies...

En selaa tätä enää kirjoitti:

Nyt ketjun luettuani, olen samaa mieltä. Kukaan ei puhuisi rakkaastaan noin. Ainoastaan ihminen, joka on kyyninen ja leikkii toisten tunteilla tekee noin.

Jep Narsisti

En selaa tätä enää kirjoitti:

Nyt ketjun luettuani, olen samaa mieltä. Kukaan ei puhuisi rakkaastaan noin. Ainoastaan ihminen, joka on kyyninen ja leikkii toisten tunteilla tekee noin.

En voisi todellisuudessa koskaan tuomita sinua. Vaikutat niin vilpittömältä tässä kaikessa kirjoittelussasi, etten vain voisi vaikka haluaisinkin. Leikkisi tuntuu vähän kuin venäläiseltä ruletilta. Leikki, jota seuraan ja ihmettelen sitä mahdollisuutta osumaan. Leikki, jonka jokainen tietää olevan toisaalta totista totta niin leikin seuraajalle kuin leikkijällekin.

Selaan silti kirjoitti:

En voisi todellisuudessa koskaan tuomita sinua. Vaikutat niin vilpittömältä tässä kaikessa kirjoittelussasi, etten vain voisi vaikka haluaisinkin. Leikkisi tuntuu vähän kuin venäläiseltä ruletilta. Leikki, jota seuraan ja ihmettelen sitä mahdollisuutta osumaan. Leikki, jonka jokainen tietää olevan toisaalta totista totta niin leikin seuraajalle kuin leikkijällekin.

Lue lisää

tai sitten se on vain ajan vietettä tai jonkinlainen testi siitä, kuinka kärsivällisesti ihminen jaksaa selata ylipitkää ketjua ja kommentoida... :)

Toi hiusjuttu oli mulle kyllä vähän uusi juttu. Ja muutenkin toi kaikki mitä kerroit noin ylipäätään siitä, mitä tytöt kelaa ja mitä sä kelaat. Tosi kummallista. Miten mä en ole tajunnut mitään tollasesta? Siis kyllähän sitä positiivista kommenttia tulee siellä täällä, mutta siis se seksistinen ja esineellistävä sävy, ihan kun olisin oikeesti joku himputin limanen gigolo ja sellanen yökerhoissa juoksenteleva massahurmuri. Kyllähän mä kuulen, mitä tytöt sellaisista puhuu joka paikassa, mutta mä oon aina ajatellut olevani vähän erityyppinen mies. Nyt mulla on sellainen fiilis, että ihan kun joku olis lyönyt mua halolla päähän. Minäkö sitä kastia? Jaa. No ei kai siitä haittaakaan ole, tai tietysti voi olla jos jotkut miehetkin kokee samoin. Kateus on paha tauti. Nyt sun täytyy kyllä kertoa, mitä niistä mun kavereista sitten puhutaan tyttöjen parissa.

Mun kasvuympäristö lapsena oli tosi hyvä. Mulla on niin kultaiset muistot siitä, koska se oli niin hyvää aikaa. Asuttiin hyvillä alueilla, hyvissä taloissa, vanhempien välit oli OK, ja paljon oli rakkautta. Meillä kävi kauheesti vieraita, mulla oli tosi paljon hyviä kavereita joka paikassa ja jos jotain kuritusta tuli, niin tulikohan edes kerran kuussa? Tuskinpa. Faija otti mut juttuihinsa mukaan, mikä oli jännää. Faija oli oikeesti tosi hellä luonne, ja helposti lähestyttävä. Mä ymmärrän sun ennakkoluulos, koska sulle on kerrottu varmaan kaikenlaista. Kyllä mä ymmärrän.

Ne mun haavat tuli siitä kun kaikki se hyvä särkyi vanhempien avioeroon. Se vasta painajainen olikin. Sä tiedät myös miltä se tuntuu kun vanhemmat ajautuu toisiaan vastaan. Se on hirveää. Meillä on osittain samat haavat, miks ehkä naimisiinmeno tuntuu vähän hankalalta ajatukselta.

Ap. kirjoitti:

Toi hiusjuttu oli mulle kyllä vähän uusi juttu. Ja muutenkin toi kaikki mitä kerroit noin ylipäätään siitä, mitä tytöt kelaa ja mitä sä kelaat. Tosi kummallista. Miten mä en ole tajunnut mitään tollasesta? Siis kyllähän sitä positiivista kommenttia tulee siellä täällä, mutta siis se seksistinen ja esineellistävä sävy, ihan kun olisin oikeesti joku himputin limanen gigolo ja sellanen yökerhoissa juoksenteleva massahurmuri. Kyllähän mä kuulen, mitä tytöt sellaisista puhuu joka paikassa, mutta mä oon aina ajatellut olevani vähän erityyppinen mies. Nyt mulla on sellainen fiilis, että ihan kun joku olis lyönyt mua halolla päähän. Minäkö sitä kastia? Jaa. No ei kai siitä haittaakaan ole, tai tietysti voi olla jos jotkut miehetkin kokee samoin. Kateus on paha tauti. Nyt sun täytyy kyllä kertoa, mitä niistä mun kavereista sitten puhutaan tyttöjen parissa.

Mun kasvuympäristö lapsena oli tosi hyvä. Mulla on niin kultaiset muistot siitä, koska se oli niin hyvää aikaa. Asuttiin hyvillä alueilla, hyvissä taloissa, vanhempien välit oli OK, ja paljon oli rakkautta. Meillä kävi kauheesti vieraita, mulla oli tosi paljon hyviä kavereita joka paikassa ja jos jotain kuritusta tuli, niin tulikohan edes kerran kuussa? Tuskinpa. Faija otti mut juttuihinsa mukaan, mikä oli jännää. Faija oli oikeesti tosi hellä luonne, ja helposti lähestyttävä. Mä ymmärrän sun ennakkoluulos, koska sulle on kerrottu varmaan kaikenlaista. Kyllä mä ymmärrän.

Ne mun haavat tuli siitä kun kaikki se hyvä särkyi vanhempien avioeroon. Se vasta painajainen olikin. Sä tiedät myös miltä se tuntuu kun vanhemmat ajautuu toisiaan vastaan. Se on hirveää. Meillä on osittain samat haavat, miks ehkä naimisiinmeno tuntuu vähän hankalalta ajatukselta.

Lue lisää

En voi niin mitenkään uskoa, että se hiusjuttu olisi sulle yhtään uusi, pitäähän sun se nyt peilistä nähdä ja ihan varmasti oot kuullut siitä vaikka kuinka paljon kommenttia :) Mä en oo koskaan viitsinyt siitä niin mainita, kun se on ihan itsestäänselvää :) Ja sitten oon vähän niin kuin yrittänyt hieman viilentää ajatuksia, kun oon ajatellut että ihan tarpeeksi tytöt varmaan kertoo sulle sun ihanista hiuksista, niin ehkä mä voin olla sanomatta. Ja etten vaikuta siltä, että mulla olisi joku outo hiuspakkomielle susta :D Mutta on ne vaan ihanat :)

Jos totta puhutaan, niin mä en tykkää siitä, että susta puhutaan esineellistävästi. Mun mielestä se on aika kamalaa. Ymmärrän, että se on varmasti miesten maailmassa sellaista, mistä toiset miehet on varmaankin kateellisia, mutta musta tuntui aina ikävältä, jos jotkut puhui susta niin. Se on jotenkin pohjavireeltään niin tunteetonta, niin en tykännyt että puhuivat silleen susta. Ei susta kuulu puhua sillä tavalla, vaan tunteellisesti ja sun persoonaa rakastaen. Hellästi.

Sussa on jostain syystä sellainen pinta, joka saa sut vaikuttamaan sellaiselta gigololta, jos ei osaa nähdä sua syvemmin. Se tekee mut välillä vähän surulliseksi, koska mietin aina että mitenköhän sunkin kuva naisista mahtaa vinoutua, kun saat varmasti osaksesi tosi paljon siitä kylmästä ja tunteettomasta maailmasta, koska se sun pinta on juuri jotenkin sellainen johon naiset voi kohdistaa tietyntyyppisiä itsekkäitä haluja. Eikä se siis sun vika ole millään tavalla, koska ne ei näe sua niin kuin läheisemmät ihmiset sut näkee, mutta oot altis varmasti kohtaamaan tietyntyyppistä käyttäytymistä naisilta. Ehkä se on sulle ihan ok, en tiedä. Mutta mä en pidä siitä, että sua viedään sinne kylmään maailmaan niillä suhtautumisilla. Ei oo ok.

Oot siis sellainen, johon naiset heijastaa seksuaalisia haluja. Se on mun mielestä vähän vahingollista sulle eikä kiva asia, vaikka ethän sä sille itse mitään voi eikä se ole sun vika. Ja kyllä läheiset naiset ihan varmasti näkee sun sisälle eikä kohtele niin. Et siis vaikuta mitenkään limaiselta gigololta, vaan sussa on sellainen vähän välinpitämätön ja tarkoituksellinen ripaus sellaista lipevyyttä. Sun eleet on sellaisia alfaurosmaisia ja hallitsevia. Ja kun olet vielä tosi komea ja se sun tyyli on sellainen asennetta täynnä oleva, mutta viimeisenpäälle sliipattu niin sä oot aivan täysin se naisten märkien ajatusten kohde. Se on oikeesti tosi surullinen juttu, koska ei sun pitäisi joutua sillä tavalla esineellistetyksi. Ootko sitä tajunnut itse, että sulla on alttius siihen, että naiset näkee sussa jotain sillä tavalla kapeasti, kun herätät sillä alfaurosmaisella miehisyydellä ja ulkonäölläsi niitä tiettyjä tunteita? Tuntuu vaan tosi väärältä, jos ihmiset näkee sut niin ja haluaisin suojella sua sellaiselta kylmyydeltä, koska ansaitset sen että ihmiset katsoo sua oikein ja lämpimästi ja ystävällisesti eikä myöskään riko sun rajoja. Se viaton poika sun sisällä ansaitsee tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja hellästi rakastetuksi ja suojelluksi. Se on paljon parempi se tapa, jola sun sisin ihan täysin hurmaa, koska se hurmaa niin lempeästi ja rakastavasti ja sulle haluaa vain hyvää.

Sä olet mun mielestä ihan selvästi erityyppinen mies kuin jokin gigolo, mutta sun pintaan naiset heijastaa sellaisia tunteita tosi helposti. Sen kuulee niistä miten ne puhuu. Sun sisällä on kuitenkin ihan erilainen ihminen. Hurmuri mikä hurmuri olet sisäisestikin tosin :) Mutta se sinä kaipaa sellaista läheistä suhdetta ja lempeää rakkautta eikä mitään kylmää. Joten se tuntuu musta pahalta, jos ihmiset suhtautuu suhun esineellistävästi. Tosi pahalta. Mä en suhtaudu niin ja tiedän että vaikka hurmuri oletkin, niin oot rakastava ja hellä ja haluat sellaista syvää ystävyyttä ja hyväksyvää ja kaunista ihmisten välille.

Sehän siinä just on, kun en mä muista niistä sun kavereista kuulleeni mitään :D Susta ne tytöt puhuu. Siis jotain sellaista korkeintaan, että ovat miettineet että kuka teistä on komein ja sulla on ollut aina kaikkein äänekkäimmät puolestapuhujat ja lopulta kaikki keskustelijat ovat päätyneet siihen, että sä oot se komein ehdottomasti. Siis jotain sellaista muistan että joku tyttö sanoi jossain porukassa toiselle, että sä oot törkeen komea ja joku toinen tyttö siinä porukassa hieman aprikoi, että se sun kaveri joka on kauhean pitkä, että eikös se ollut ihan kiva kanssa, mutta sitten kun tulit näköetäisyydelle, niin se tyttö järkiintyi ja muutti heti mielipidettä, että ei kun sä oletkin se selkeesti komein :D
Voi tietty olla, että mä en oo kiinnittänyt huomiotakaan, jos niistä sun kavereista on joku puhunut, mutta oon heti huomannut, jos susta on puhuttu. Mutta susta ne tytöt kyllä puhuu eikä niistä.

Ap. kirjoitti:

Toi hiusjuttu oli mulle kyllä vähän uusi juttu. Ja muutenkin toi kaikki mitä kerroit noin ylipäätään siitä, mitä tytöt kelaa ja mitä sä kelaat. Tosi kummallista. Miten mä en ole tajunnut mitään tollasesta? Siis kyllähän sitä positiivista kommenttia tulee siellä täällä, mutta siis se seksistinen ja esineellistävä sävy, ihan kun olisin oikeesti joku himputin limanen gigolo ja sellanen yökerhoissa juoksenteleva massahurmuri. Kyllähän mä kuulen, mitä tytöt sellaisista puhuu joka paikassa, mutta mä oon aina ajatellut olevani vähän erityyppinen mies. Nyt mulla on sellainen fiilis, että ihan kun joku olis lyönyt mua halolla päähän. Minäkö sitä kastia? Jaa. No ei kai siitä haittaakaan ole, tai tietysti voi olla jos jotkut miehetkin kokee samoin. Kateus on paha tauti. Nyt sun täytyy kyllä kertoa, mitä niistä mun kavereista sitten puhutaan tyttöjen parissa.

Mun kasvuympäristö lapsena oli tosi hyvä. Mulla on niin kultaiset muistot siitä, koska se oli niin hyvää aikaa. Asuttiin hyvillä alueilla, hyvissä taloissa, vanhempien välit oli OK, ja paljon oli rakkautta. Meillä kävi kauheesti vieraita, mulla oli tosi paljon hyviä kavereita joka paikassa ja jos jotain kuritusta tuli, niin tulikohan edes kerran kuussa? Tuskinpa. Faija otti mut juttuihinsa mukaan, mikä oli jännää. Faija oli oikeesti tosi hellä luonne, ja helposti lähestyttävä. Mä ymmärrän sun ennakkoluulos, koska sulle on kerrottu varmaan kaikenlaista. Kyllä mä ymmärrän.

Ne mun haavat tuli siitä kun kaikki se hyvä särkyi vanhempien avioeroon. Se vasta painajainen olikin. Sä tiedät myös miltä se tuntuu kun vanhemmat ajautuu toisiaan vastaan. Se on hirveää. Meillä on osittain samat haavat, miks ehkä naimisiinmeno tuntuu vähän hankalalta ajatukselta.

Lue lisää

Totta. Se on kamalaa, jos vanhemmat ajautuu toisiaan vastaan. Mun onneksi mun omat vanhemmat silloin eron aikaan olivat molemmat sillä tavalla järkeviä että vaikka se ero oli niille vaikeaa, niin ne ei ottaneet meitä taistelukapulaksi. Lasta ei ikinä pidä ottaa taistelun välineeksi eikä kukaan todella rakastava ihminen teekään niin, vaikka olisi vaikea tilanne. Äiti yritti kyllä kiristää sillä että haluaa yksinhuoltajuuden, mutta sille oli sen juristi kai ihan rauhassa puhunut järkeä että se ei oo lasten paras eikä oo syytä, niin kun se tuli sieltä kotiin se sanoi heti kauhean päättäväisesti, että ei tää ero teidän ja isänne väliin mitenkään vaikuta, että se on hänen ja isämme välinen asia ja voidaan ihan normaalisti mennä iskälle eikä siitä sen kummemmpia pidä miettiä.
Siinä mielessä mä oon tavallaan äidille kiitollinen, että kun se on sellainen ihan hemmetin kova välillä, niin että se näytti mulle sen, että sellaisestakin tilanteesta selviää eikä ihmisiä tarvitse sääliä. Lähti siis ihan tyhjän päälle, kun menetti työpaikkansa isästä erotessa ja ne oli olleet yhdessä siitä asti kun äiti oli jotain 17, eli ei sillä muutakaan ammattia ollut. Menivät naimisiin kun äiti oli 21. Aika vahva nainen se on, vaikkei se muuten oo niin kauhean mukava aina ollut. Se päivä kun se päätti lähteä, niin sillä ei edes ollut asuntoa mutta se hommasi sen sinä päivänä, että puolentoista viikon päästä päästiin sinne ensin vuokralle, kun sillä ei ollut töitä. Se haki töitä ja vaati itselleen pankista lainan heti kun sai jonkun määräaikaisen työn ja ilmoitti vuokranantajalle että se haluaa nyt ostaa sen talon. Ne ei siis olleet sitä myymässä, mutta äiti aika painokkaasti kai ilmoitti haluavansa ostaa sen, kun ne sitten jonkun pohdiskelun jälkeen suostui sen myymään. Sitten se päätti että haluaa ammatin ja kävi koulun siinä samassa kahden lapsen, asuntolainan ja täyspäiväisen työn ohessa. Mä oon siitä saanut itselleni tosi hyvän esimerkin kuitenkin vaikken samalla tavalla kova ole, että ajattelen aina että ei tarvitse murehtia, kun pistää asiat vaan kuntoon. Ja oon tosi kiitollinen sille nyt siitä, kun ne molemmat vaikuttaa nyt uusien puolisoiden kanssa niin onnellisilta, vaikka sitä onnettomuutta niihin vuosiin ehti mahtuakin joskus.
Mä tykkään siitä ajatuksesta, että kaikesta raskaastakin voi löytää jotain hyvää ja kaunista, jos ihan koko sydämellä yrittää. Se on mun maailmankuva.

Mutta mä ymmärrän täysin sua miksi susta tuntuu ajatus meidän naimisiinmenosta raskaalta. Ymmärrän ihan täysin. Tuntuisi mustakin varmasti ihan samalta, jos olisin sun kengissä. Niin ja sekin vielä kun 10 avioliittovuoden jälkeenkin pelkäisit mua :D No ei vaan, et pelkäsi oikeasti :)
Mä en tiedä miksi mua pelottaa naimisiinmeno. Tavallaan tiedän, mutta tavallaan en. Sä oot ainut kenen kanssa mä oon edes voinut sitä asiaa vähän pohtia. Muiden kohdalla se aiheuttaa vaan pakokauhua. Hassu juttu :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

En voi niin mitenkään uskoa, että se hiusjuttu olisi sulle yhtään uusi, pitäähän sun se nyt peilistä nähdä ja ihan varmasti oot kuullut siitä vaikka kuinka paljon kommenttia :) Mä en oo koskaan viitsinyt siitä niin mainita, kun se on ihan itsestäänselvää :) Ja sitten oon vähän niin kuin yrittänyt hieman viilentää ajatuksia, kun oon ajatellut että ihan tarpeeksi tytöt varmaan kertoo sulle sun ihanista hiuksista, niin ehkä mä voin olla sanomatta. Ja etten vaikuta siltä, että mulla olisi joku outo hiuspakkomielle susta :D Mutta on ne vaan ihanat :)

Jos totta puhutaan, niin mä en tykkää siitä, että susta puhutaan esineellistävästi. Mun mielestä se on aika kamalaa. Ymmärrän, että se on varmasti miesten maailmassa sellaista, mistä toiset miehet on varmaankin kateellisia, mutta musta tuntui aina ikävältä, jos jotkut puhui susta niin. Se on jotenkin pohjavireeltään niin tunteetonta, niin en tykännyt että puhuivat silleen susta. Ei susta kuulu puhua sillä tavalla, vaan tunteellisesti ja sun persoonaa rakastaen. Hellästi.

Sussa on jostain syystä sellainen pinta, joka saa sut vaikuttamaan sellaiselta gigololta, jos ei osaa nähdä sua syvemmin. Se tekee mut välillä vähän surulliseksi, koska mietin aina että mitenköhän sunkin kuva naisista mahtaa vinoutua, kun saat varmasti osaksesi tosi paljon siitä kylmästä ja tunteettomasta maailmasta, koska se sun pinta on juuri jotenkin sellainen johon naiset voi kohdistaa tietyntyyppisiä itsekkäitä haluja. Eikä se siis sun vika ole millään tavalla, koska ne ei näe sua niin kuin läheisemmät ihmiset sut näkee, mutta oot altis varmasti kohtaamaan tietyntyyppistä käyttäytymistä naisilta. Ehkä se on sulle ihan ok, en tiedä. Mutta mä en pidä siitä, että sua viedään sinne kylmään maailmaan niillä suhtautumisilla. Ei oo ok.

Oot siis sellainen, johon naiset heijastaa seksuaalisia haluja. Se on mun mielestä vähän vahingollista sulle eikä kiva asia, vaikka ethän sä sille itse mitään voi eikä se ole sun vika. Ja kyllä läheiset naiset ihan varmasti näkee sun sisälle eikä kohtele niin. Et siis vaikuta mitenkään limaiselta gigololta, vaan sussa on sellainen vähän välinpitämätön ja tarkoituksellinen ripaus sellaista lipevyyttä. Sun eleet on sellaisia alfaurosmaisia ja hallitsevia. Ja kun olet vielä tosi komea ja se sun tyyli on sellainen asennetta täynnä oleva, mutta viimeisenpäälle sliipattu niin sä oot aivan täysin se naisten märkien ajatusten kohde. Se on oikeesti tosi surullinen juttu, koska ei sun pitäisi joutua sillä tavalla esineellistetyksi. Ootko sitä tajunnut itse, että sulla on alttius siihen, että naiset näkee sussa jotain sillä tavalla kapeasti, kun herätät sillä alfaurosmaisella miehisyydellä ja ulkonäölläsi niitä tiettyjä tunteita? Tuntuu vaan tosi väärältä, jos ihmiset näkee sut niin ja haluaisin suojella sua sellaiselta kylmyydeltä, koska ansaitset sen että ihmiset katsoo sua oikein ja lämpimästi ja ystävällisesti eikä myöskään riko sun rajoja. Se viaton poika sun sisällä ansaitsee tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja hellästi rakastetuksi ja suojelluksi. Se on paljon parempi se tapa, jola sun sisin ihan täysin hurmaa, koska se hurmaa niin lempeästi ja rakastavasti ja sulle haluaa vain hyvää.

Sä olet mun mielestä ihan selvästi erityyppinen mies kuin jokin gigolo, mutta sun pintaan naiset heijastaa sellaisia tunteita tosi helposti. Sen kuulee niistä miten ne puhuu. Sun sisällä on kuitenkin ihan erilainen ihminen. Hurmuri mikä hurmuri olet sisäisestikin tosin :) Mutta se sinä kaipaa sellaista läheistä suhdetta ja lempeää rakkautta eikä mitään kylmää. Joten se tuntuu musta pahalta, jos ihmiset suhtautuu suhun esineellistävästi. Tosi pahalta. Mä en suhtaudu niin ja tiedän että vaikka hurmuri oletkin, niin oot rakastava ja hellä ja haluat sellaista syvää ystävyyttä ja hyväksyvää ja kaunista ihmisten välille.

Sehän siinä just on, kun en mä muista niistä sun kavereista kuulleeni mitään :D Susta ne tytöt puhuu. Siis jotain sellaista korkeintaan, että ovat miettineet että kuka teistä on komein ja sulla on ollut aina kaikkein äänekkäimmät puolestapuhujat ja lopulta kaikki keskustelijat ovat päätyneet siihen, että sä oot se komein ehdottomasti. Siis jotain sellaista muistan että joku tyttö sanoi jossain porukassa toiselle, että sä oot törkeen komea ja joku toinen tyttö siinä porukassa hieman aprikoi, että se sun kaveri joka on kauhean pitkä, että eikös se ollut ihan kiva kanssa, mutta sitten kun tulit näköetäisyydelle, niin se tyttö järkiintyi ja muutti heti mielipidettä, että ei kun sä oletkin se selkeesti komein :D
Voi tietty olla, että mä en oo kiinnittänyt huomiotakaan, jos niistä sun kavereista on joku puhunut, mutta oon heti huomannut, jos susta on puhuttu. Mutta susta ne tytöt kyllä puhuu eikä niistä.

Lue lisää

Ehkä ne puhu esineellistävästi ja tunteettomasti, jos niitä välillä loukkasi mun persoona jotenkin ja ne halus ikään kuin maksaa mulle sen takas sillä, että ne puhu vähän törkeesti ja halventavasti mun ulkoisista avuista? Tiedätsä, ne kisko mut niiden tasolle, niiden halun kohteeksi, joka ei ole yhtään mitään muuta kuin kivan näkönen poika, jota vois... On kai siinä joku kielletyn hedelmän maku silleen vähän juoruta miehestä, jonka tuntee.

Vai on mussa gigolon pinta. Mitähän se nyt sitten tarkoittaa? Siis onko mies gigolo, jos se ei ole ihan säälittävin mammanpoika, siis sellainen T-paitanörtti, jolla on taikinakädet ja pehmoinen ääni? Jos naiset heijastaa muhun seksuaalisia haluja, niin sille ei mitään voi. Mua se ei häiritse niin kauan, kun mä en ole siitä tietoinen jonkun naisen kohdalla. Oikeesti en ole tajunnut tätä puolta lainkaan. Sä sanoit, että joku kehui mun pebaa. No mä en todellakaan näe siinä mitään ihmeellistä, siinä takapuolessa. :D :D :D

Siis mun eleet on alfaurosmaisia ja hallitsevia. Ja sit siihen kuuluu se, että naiset katsoo mua alhaalta päin vähän ihaillen ja lirkutellen, kun oon, uuh, niin ALFAUROS. Niinkö? :) Itse asiassa mä yritän käyttäytyy kohteliaasti, sopivan pidättyvästi ja pitkämielisesti, siis virallisissa ympyröissä. Läheisteni parissa saatan olla aika mahoton välillä. Mutta jos se käytös on alfaurosmaista, niin ei kai sille mitään voi. Hallitsinko mä suakin käytökselläni? Vein, uuuuuh, lujan maskuliinisesti hommaa? En muista, missä välissä niin olis päässyt tapahtumaan, mutta voi olla. Ehkä mä en edes tiedosta asiaa.

Kyllä joskus tajuaa, mitä jonkun naisen mielessä liikkuu. Ei se mua haavoita, koska mä olen mies ja se vahvempi ja halutessani vielä paljon seksistisempi kuin se nainen. Eli ei loukkaa, jos joku ajattelee mut nähdessään "sitä". Ajatelkoot.

Mä nään siis ton seksistisen suhtautumisen mieheen jopa jonkinlaisena kapinana. Haluna vähän mielessään olla ei niin kiltti sitä miestä kohtaan, vaan tuhma.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

En voi niin mitenkään uskoa, että se hiusjuttu olisi sulle yhtään uusi, pitäähän sun se nyt peilistä nähdä ja ihan varmasti oot kuullut siitä vaikka kuinka paljon kommenttia :) Mä en oo koskaan viitsinyt siitä niin mainita, kun se on ihan itsestäänselvää :) Ja sitten oon vähän niin kuin yrittänyt hieman viilentää ajatuksia, kun oon ajatellut että ihan tarpeeksi tytöt varmaan kertoo sulle sun ihanista hiuksista, niin ehkä mä voin olla sanomatta. Ja etten vaikuta siltä, että mulla olisi joku outo hiuspakkomielle susta :D Mutta on ne vaan ihanat :)

Jos totta puhutaan, niin mä en tykkää siitä, että susta puhutaan esineellistävästi. Mun mielestä se on aika kamalaa. Ymmärrän, että se on varmasti miesten maailmassa sellaista, mistä toiset miehet on varmaankin kateellisia, mutta musta tuntui aina ikävältä, jos jotkut puhui susta niin. Se on jotenkin pohjavireeltään niin tunteetonta, niin en tykännyt että puhuivat silleen susta. Ei susta kuulu puhua sillä tavalla, vaan tunteellisesti ja sun persoonaa rakastaen. Hellästi.

Sussa on jostain syystä sellainen pinta, joka saa sut vaikuttamaan sellaiselta gigololta, jos ei osaa nähdä sua syvemmin. Se tekee mut välillä vähän surulliseksi, koska mietin aina että mitenköhän sunkin kuva naisista mahtaa vinoutua, kun saat varmasti osaksesi tosi paljon siitä kylmästä ja tunteettomasta maailmasta, koska se sun pinta on juuri jotenkin sellainen johon naiset voi kohdistaa tietyntyyppisiä itsekkäitä haluja. Eikä se siis sun vika ole millään tavalla, koska ne ei näe sua niin kuin läheisemmät ihmiset sut näkee, mutta oot altis varmasti kohtaamaan tietyntyyppistä käyttäytymistä naisilta. Ehkä se on sulle ihan ok, en tiedä. Mutta mä en pidä siitä, että sua viedään sinne kylmään maailmaan niillä suhtautumisilla. Ei oo ok.

Oot siis sellainen, johon naiset heijastaa seksuaalisia haluja. Se on mun mielestä vähän vahingollista sulle eikä kiva asia, vaikka ethän sä sille itse mitään voi eikä se ole sun vika. Ja kyllä läheiset naiset ihan varmasti näkee sun sisälle eikä kohtele niin. Et siis vaikuta mitenkään limaiselta gigololta, vaan sussa on sellainen vähän välinpitämätön ja tarkoituksellinen ripaus sellaista lipevyyttä. Sun eleet on sellaisia alfaurosmaisia ja hallitsevia. Ja kun olet vielä tosi komea ja se sun tyyli on sellainen asennetta täynnä oleva, mutta viimeisenpäälle sliipattu niin sä oot aivan täysin se naisten märkien ajatusten kohde. Se on oikeesti tosi surullinen juttu, koska ei sun pitäisi joutua sillä tavalla esineellistetyksi. Ootko sitä tajunnut itse, että sulla on alttius siihen, että naiset näkee sussa jotain sillä tavalla kapeasti, kun herätät sillä alfaurosmaisella miehisyydellä ja ulkonäölläsi niitä tiettyjä tunteita? Tuntuu vaan tosi väärältä, jos ihmiset näkee sut niin ja haluaisin suojella sua sellaiselta kylmyydeltä, koska ansaitset sen että ihmiset katsoo sua oikein ja lämpimästi ja ystävällisesti eikä myöskään riko sun rajoja. Se viaton poika sun sisällä ansaitsee tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja hellästi rakastetuksi ja suojelluksi. Se on paljon parempi se tapa, jola sun sisin ihan täysin hurmaa, koska se hurmaa niin lempeästi ja rakastavasti ja sulle haluaa vain hyvää.

Sä olet mun mielestä ihan selvästi erityyppinen mies kuin jokin gigolo, mutta sun pintaan naiset heijastaa sellaisia tunteita tosi helposti. Sen kuulee niistä miten ne puhuu. Sun sisällä on kuitenkin ihan erilainen ihminen. Hurmuri mikä hurmuri olet sisäisestikin tosin :) Mutta se sinä kaipaa sellaista läheistä suhdetta ja lempeää rakkautta eikä mitään kylmää. Joten se tuntuu musta pahalta, jos ihmiset suhtautuu suhun esineellistävästi. Tosi pahalta. Mä en suhtaudu niin ja tiedän että vaikka hurmuri oletkin, niin oot rakastava ja hellä ja haluat sellaista syvää ystävyyttä ja hyväksyvää ja kaunista ihmisten välille.

Sehän siinä just on, kun en mä muista niistä sun kavereista kuulleeni mitään :D Susta ne tytöt puhuu. Siis jotain sellaista korkeintaan, että ovat miettineet että kuka teistä on komein ja sulla on ollut aina kaikkein äänekkäimmät puolestapuhujat ja lopulta kaikki keskustelijat ovat päätyneet siihen, että sä oot se komein ehdottomasti. Siis jotain sellaista muistan että joku tyttö sanoi jossain porukassa toiselle, että sä oot törkeen komea ja joku toinen tyttö siinä porukassa hieman aprikoi, että se sun kaveri joka on kauhean pitkä, että eikös se ollut ihan kiva kanssa, mutta sitten kun tulit näköetäisyydelle, niin se tyttö järkiintyi ja muutti heti mielipidettä, että ei kun sä oletkin se selkeesti komein :D
Voi tietty olla, että mä en oo kiinnittänyt huomiotakaan, jos niistä sun kavereista on joku puhunut, mutta oon heti huomannut, jos susta on puhuttu. Mutta susta ne tytöt kyllä puhuu eikä niistä.

Lue lisää

Mut toi oli oikeesti kiva kuulla, että se yks pääsi jopa kilpaan mukaan kun keskusteltiin siitä, kuka on komein. Koska aika poikamainenhan se oli ja mun oli vaikea sitä nähdä mitenkään erityisen komeana. Eli jos mä sen just ja just voitin, niin tilanne on hyvä. En ole aivan niin komea kun annat ymmärtää. Peruskomea ehkä. Ja tietysti lipevä ja alfaurosmainen, joka tässä tapauksessa taitaa olla se pahin ongelma. Eihän ne tytöt vaan musta puhu "silleen" mun kavereiden läsnäollessa. Se olis julmaa, oikeasti. Tiedät kyllä miksi.

Ap. kirjoitti:

Ehkä ne puhu esineellistävästi ja tunteettomasti, jos niitä välillä loukkasi mun persoona jotenkin ja ne halus ikään kuin maksaa mulle sen takas sillä, että ne puhu vähän törkeesti ja halventavasti mun ulkoisista avuista? Tiedätsä, ne kisko mut niiden tasolle, niiden halun kohteeksi, joka ei ole yhtään mitään muuta kuin kivan näkönen poika, jota vois... On kai siinä joku kielletyn hedelmän maku silleen vähän juoruta miehestä, jonka tuntee.

Vai on mussa gigolon pinta. Mitähän se nyt sitten tarkoittaa? Siis onko mies gigolo, jos se ei ole ihan säälittävin mammanpoika, siis sellainen T-paitanörtti, jolla on taikinakädet ja pehmoinen ääni? Jos naiset heijastaa muhun seksuaalisia haluja, niin sille ei mitään voi. Mua se ei häiritse niin kauan, kun mä en ole siitä tietoinen jonkun naisen kohdalla. Oikeesti en ole tajunnut tätä puolta lainkaan. Sä sanoit, että joku kehui mun pebaa. No mä en todellakaan näe siinä mitään ihmeellistä, siinä takapuolessa. :D :D :D

Siis mun eleet on alfaurosmaisia ja hallitsevia. Ja sit siihen kuuluu se, että naiset katsoo mua alhaalta päin vähän ihaillen ja lirkutellen, kun oon, uuh, niin ALFAUROS. Niinkö? :) Itse asiassa mä yritän käyttäytyy kohteliaasti, sopivan pidättyvästi ja pitkämielisesti, siis virallisissa ympyröissä. Läheisteni parissa saatan olla aika mahoton välillä. Mutta jos se käytös on alfaurosmaista, niin ei kai sille mitään voi. Hallitsinko mä suakin käytökselläni? Vein, uuuuuh, lujan maskuliinisesti hommaa? En muista, missä välissä niin olis päässyt tapahtumaan, mutta voi olla. Ehkä mä en edes tiedosta asiaa.

Kyllä joskus tajuaa, mitä jonkun naisen mielessä liikkuu. Ei se mua haavoita, koska mä olen mies ja se vahvempi ja halutessani vielä paljon seksistisempi kuin se nainen. Eli ei loukkaa, jos joku ajattelee mut nähdessään "sitä". Ajatelkoot.

Mä nään siis ton seksistisen suhtautumisen mieheen jopa jonkinlaisena kapinana. Haluna vähän mielessään olla ei niin kiltti sitä miestä kohtaan, vaan tuhma.

Lue lisää

Mä en usko, että sun persoona loukkasi niitä tyttöjä, jotka silleen puhui, mutta siinä sun persoonassa on jotain sellaista vahvaa, että oot ihan varmasti oikeessa siinä, että se on jonkinlaista kapinaa ja halua olla tuhma sua kohtaan, koska sä oot se alfa ja käyttäytymällä niin ne saa ehkä mielessään sua vähän lähemmäs samaa tasoa, kun ne suhtautuu suhun lähtökohtaisesti esineellistävästi ja vähän sellaisella kertakäyttöisellä tavalla. Sä oot liian pelottava, jotta ne voisi ajatella jotenkin riittävänsä sulle. Luulen silleen. Täytyy miettiä miten se ajatusrakennelma menee, mutta jotenkin niin, että oot liian korkealla tasoltasi ja sun vähän välinpitämätön käyttäytyminen lisää sitä. Niin ne karsii sitä kuilua suhtautumalla suhun esineenä.

Kyllä mä ne sun hallitsevat eleet näin, mutta näin ennen kaikkea sen herkkyyden ja että ne eleet on välillä vain pintaa. Ja sitten ne ei taas kuitenkaan ole pintaa. Susta tulee ihan luonnostaan ne alfauros eleet, koska no.. oot sellainen. Mutta mä oon aina nähnyt susta sen pojan siellä kaiken alla. Se on mua koskettanut tosi paljon.
Varmasti veisit meidän välistä hommaa paikoin ihan miten tykkäisit, mutta et nyt ihan vielä :) Ja sillä viemisellä tarkoitan sitä, että rakastan sua niin kovasti ja sä tunnet mut, niin osaat juuri sopivasti ne kaikki jutut, että oon ihan myyty ja saat tahtosi läpi aina. Mutta me ei ihan sillä tasolla olla ja nyt ainakin osaan pitää joistain asioista tarkasti kiinni ja oon vähän tiukkis :) Koska se on hyväksi sulle.

Tuntuuko susta, että naiset on tehneet sulle sitä paljonkin sitä kiskomista, että oot vaan se tyttöjen puudeli ja kivan näköinen poika, mutta et muuta? Se tuntuu niin hullulta, koska sun sisin on niin parasta, että miten juuri sulle tapahtuu sellaista, mutta ehkä sä välillä peität sitä sisintä tosi hyvin.

Sussa se gigolon pinta tulee jotenkin ihan kaikista pienistä eleistäkin. Anteeksi jos loukkaannut tästä, mutta sulla on sellainen tosi seksuaalinen läsnäolo. Sitä on vaikea kuvailla muuten. Siis juuri liittyen siihen alfaurosmaisuuteen. Sun liikkeet on jotenkin hallittuja ja tietoisia ja niistä purkautuu sellaista energiaa. Se on jotenkin sitä maskuliinisuutta. Mun on vaikea selittää sitä, koska se on sellainen vaikeasti sanallistettava asia. Niin se kuitenkin on. Mäkin näen sen, mutta mä taas vaan jotenkin tässä tilanteessa nyt sivuutan sen täysin, koska meidän on parempi olla ihan kiltisti ja pidän susta huolta kun en anna asioiden mennä sellaiselle tasolle muutenkaan. Mutta mä voin kertoa sulle kyllä että miten muut sut näkee.

Hyvä takapuoli se on, oon samaa mieltä sen kehujan kanssa :) Joo okei, katsoi joskus kun käännyit :) Mutta kai ne sun kaverit on siitä jo sulle joskus kannelleet, kun jäin varmaan täysin kiinni siitä, että sillä sekunnilla kun käännyit poispäin mun silmät alkoi vahingossa vaeltaa sua pitkin. Nyt oon ihan kiltisti ja tuokin tuli myönnettyä, niin ei oo sekään enää sydämellä :) Ja EI puhuta sun pepusta ettei tää keskustelu mene väärään suuntaan. Jos vaan niistä hiuksista :)

Ap. kirjoitti:

Mut toi oli oikeesti kiva kuulla, että se yks pääsi jopa kilpaan mukaan kun keskusteltiin siitä, kuka on komein. Koska aika poikamainenhan se oli ja mun oli vaikea sitä nähdä mitenkään erityisen komeana. Eli jos mä sen just ja just voitin, niin tilanne on hyvä. En ole aivan niin komea kun annat ymmärtää. Peruskomea ehkä. Ja tietysti lipevä ja alfaurosmainen, joka tässä tapauksessa taitaa olla se pahin ongelma. Eihän ne tytöt vaan musta puhu "silleen" mun kavereiden läsnäollessa. Se olis julmaa, oikeasti. Tiedät kyllä miksi.

Lue lisää

Mun mielestä sussa on sekin vielä, että sä vanhetut tosi hyvin ja se sun tyylitaju on aina ihan nappiin. Mä voin kuvitella sen ettei nykyisin oo mitään epäilystäkään siitä, että kuka on komein kun ne tytöt juttelee. Aika on siinä nähtävästi enemmän ja enemmän sun eduksi. Mä en oikein ymmärrä sitä, että miksi se näyttää siltä että kaikki muut ihmiset vanhenee, mutta sä vaan komistut. Sulla myös se tyyli pysyy, kun kaikilla muilla se laskee. Mun mielestä sun kasvotkin on kyllä sellaiset, että sun luustoon sopii tosi hyvin se vanheneminen ja voin kuvitella, että näytät 20 vuoden päästä edelleen tosi hyvältä.

Oot oikeasti juuri niin komea kuin sanon. Tiedän, että mun sanojen uskottavuus hieman kärsii siksi, että rakastan sua, mutta ihan objektiivisestikin arvioiden olisit tosi komea. Et siis mikään peruskomea. Mä en oikein ymmärrä miksi et suostu ymmärtämään sitä :) Mikä sussa sun mielestä sitten tekee susta peruskomean eikä tosi komean? Mä voin nimittäin toisinpäin kyllä luetella syyt, että miksi oot tosi komea. Niin anna tulla vaan omat syyt tai mä oon oikeessa :)

Mä en tiedä miten ne tytöt puhuu susta sun kavereiden läsnäollessa. Mutta tuskinpa kukaan onnistuu sitä mitenkään peittämään, jos toisesta tosi paljon tykkää. Kai ne puhuu niille kuinka hemmetin ihana sä oot ja jauhaa susta tuntitolkulla, en mä tiedä, kysy niiltä kavereiltasi :)

Mulle sä et oo kovin lipevä, mutta en tiedä vaatiiko se ihan kauheasti työtä, että pidät itsesi kohteliaasti kurissa :D Kiitos kumminkin :D

Mitä sä muuten kerroit meistä sun kavereille ja milloin? Mä luin mun vanhoja päiväkirjoja ja olin kirjoittanut sinne 2002 heinäkuussa, että se yksi sun kaveri katsoi meitä molempia sillä tavalla, että se huomasi jotain.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä en usko, että sun persoona loukkasi niitä tyttöjä, jotka silleen puhui, mutta siinä sun persoonassa on jotain sellaista vahvaa, että oot ihan varmasti oikeessa siinä, että se on jonkinlaista kapinaa ja halua olla tuhma sua kohtaan, koska sä oot se alfa ja käyttäytymällä niin ne saa ehkä mielessään sua vähän lähemmäs samaa tasoa, kun ne suhtautuu suhun lähtökohtaisesti esineellistävästi ja vähän sellaisella kertakäyttöisellä tavalla. Sä oot liian pelottava, jotta ne voisi ajatella jotenkin riittävänsä sulle. Luulen silleen. Täytyy miettiä miten se ajatusrakennelma menee, mutta jotenkin niin, että oot liian korkealla tasoltasi ja sun vähän välinpitämätön käyttäytyminen lisää sitä. Niin ne karsii sitä kuilua suhtautumalla suhun esineenä.

Kyllä mä ne sun hallitsevat eleet näin, mutta näin ennen kaikkea sen herkkyyden ja että ne eleet on välillä vain pintaa. Ja sitten ne ei taas kuitenkaan ole pintaa. Susta tulee ihan luonnostaan ne alfauros eleet, koska no.. oot sellainen. Mutta mä oon aina nähnyt susta sen pojan siellä kaiken alla. Se on mua koskettanut tosi paljon.
Varmasti veisit meidän välistä hommaa paikoin ihan miten tykkäisit, mutta et nyt ihan vielä :) Ja sillä viemisellä tarkoitan sitä, että rakastan sua niin kovasti ja sä tunnet mut, niin osaat juuri sopivasti ne kaikki jutut, että oon ihan myyty ja saat tahtosi läpi aina. Mutta me ei ihan sillä tasolla olla ja nyt ainakin osaan pitää joistain asioista tarkasti kiinni ja oon vähän tiukkis :) Koska se on hyväksi sulle.

Tuntuuko susta, että naiset on tehneet sulle sitä paljonkin sitä kiskomista, että oot vaan se tyttöjen puudeli ja kivan näköinen poika, mutta et muuta? Se tuntuu niin hullulta, koska sun sisin on niin parasta, että miten juuri sulle tapahtuu sellaista, mutta ehkä sä välillä peität sitä sisintä tosi hyvin.

Sussa se gigolon pinta tulee jotenkin ihan kaikista pienistä eleistäkin. Anteeksi jos loukkaannut tästä, mutta sulla on sellainen tosi seksuaalinen läsnäolo. Sitä on vaikea kuvailla muuten. Siis juuri liittyen siihen alfaurosmaisuuteen. Sun liikkeet on jotenkin hallittuja ja tietoisia ja niistä purkautuu sellaista energiaa. Se on jotenkin sitä maskuliinisuutta. Mun on vaikea selittää sitä, koska se on sellainen vaikeasti sanallistettava asia. Niin se kuitenkin on. Mäkin näen sen, mutta mä taas vaan jotenkin tässä tilanteessa nyt sivuutan sen täysin, koska meidän on parempi olla ihan kiltisti ja pidän susta huolta kun en anna asioiden mennä sellaiselle tasolle muutenkaan. Mutta mä voin kertoa sulle kyllä että miten muut sut näkee.

Hyvä takapuoli se on, oon samaa mieltä sen kehujan kanssa :) Joo okei, katsoi joskus kun käännyit :) Mutta kai ne sun kaverit on siitä jo sulle joskus kannelleet, kun jäin varmaan täysin kiinni siitä, että sillä sekunnilla kun käännyit poispäin mun silmät alkoi vahingossa vaeltaa sua pitkin. Nyt oon ihan kiltisti ja tuokin tuli myönnettyä, niin ei oo sekään enää sydämellä :) Ja EI puhuta sun pepusta ettei tää keskustelu mene väärään suuntaan. Jos vaan niistä hiuksista :)

Lue lisää

Mua häiritsee vähän se jos huomaan et tytöt vähän pelkää mua. Se on jotenkin ihan perverssiä, että mä oon niissä meidän piireissä. Varmaan ainoa tätä sorttia. Se on ihan himputin sairasta. Tajusin sen jo silloin 2002.

Ja nyt paljastan, että mun oma arvio, johon en mitään lupia kysy, on se, että kyllä niistä monet riittää mulle. Sinä, ja 4-8 muuta ootte sellasii, jotka riittää (en anna tarkkaa lukua ettet fiksuna naisena pysty päättelee keitä ne tarkalleen on) Muilla on sitten jotain pientä hiomista, mutta mä pidän kaikista ihmisinä. Ja kaikki ne on fiksuja. On niissä meidän porukoissa sit kyl sellasiikin, joiden kanssa en treffeille lähtis. Tuskin tulee yllätyksenä. Mutta sanottakoon, että mä en mieti meidän porukoiden muijii siltä kantilta. En mä oo siinä touhussa mukana siks, et sieltä naisen saisin, vaikka joku saattaa niinkin salaa ajatella.

Kyl sä varmaan tajuut, ettei mun mielialat mee sen mukaan ylös ja alas, miten mulla niiden kaa sujuu.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mun mielestä sussa on sekin vielä, että sä vanhetut tosi hyvin ja se sun tyylitaju on aina ihan nappiin. Mä voin kuvitella sen ettei nykyisin oo mitään epäilystäkään siitä, että kuka on komein kun ne tytöt juttelee. Aika on siinä nähtävästi enemmän ja enemmän sun eduksi. Mä en oikein ymmärrä sitä, että miksi se näyttää siltä että kaikki muut ihmiset vanhenee, mutta sä vaan komistut. Sulla myös se tyyli pysyy, kun kaikilla muilla se laskee. Mun mielestä sun kasvotkin on kyllä sellaiset, että sun luustoon sopii tosi hyvin se vanheneminen ja voin kuvitella, että näytät 20 vuoden päästä edelleen tosi hyvältä.

Oot oikeasti juuri niin komea kuin sanon. Tiedän, että mun sanojen uskottavuus hieman kärsii siksi, että rakastan sua, mutta ihan objektiivisestikin arvioiden olisit tosi komea. Et siis mikään peruskomea. Mä en oikein ymmärrä miksi et suostu ymmärtämään sitä :) Mikä sussa sun mielestä sitten tekee susta peruskomean eikä tosi komean? Mä voin nimittäin toisinpäin kyllä luetella syyt, että miksi oot tosi komea. Niin anna tulla vaan omat syyt tai mä oon oikeessa :)

Mä en tiedä miten ne tytöt puhuu susta sun kavereiden läsnäollessa. Mutta tuskinpa kukaan onnistuu sitä mitenkään peittämään, jos toisesta tosi paljon tykkää. Kai ne puhuu niille kuinka hemmetin ihana sä oot ja jauhaa susta tuntitolkulla, en mä tiedä, kysy niiltä kavereiltasi :)

Mulle sä et oo kovin lipevä, mutta en tiedä vaatiiko se ihan kauheasti työtä, että pidät itsesi kohteliaasti kurissa :D Kiitos kumminkin :D

Mitä sä muuten kerroit meistä sun kavereille ja milloin? Mä luin mun vanhoja päiväkirjoja ja olin kirjoittanut sinne 2002 heinäkuussa, että se yksi sun kaveri katsoi meitä molempia sillä tavalla, että se huomasi jotain.

Lue lisää

No luettele ne syyt, miks olen tosi komea, ja nekin, miks en oo. Kestän kyllä.

Miks mä sulle lipevä olisin? Mä en nyt oikeen ihan täysin hiffaa sitä lipevyys-juttua. Siis oon kyllä silleen hilpee, vitsaileva ja jotenkin lirkutteleva joskus. Kai se on sitä. Suhun se muuten ei pure, koska oot alfanaaras. Tiedätköhän sä olevas vähän erilainen luonne kun ne muut? Siellä on pari, joissa on vähän samaa kun sussa.

Teitä on kolme, jotka ootte oikein tosi kaunottaria. Mä oon miettinyt itsekseni joskus, kuka teistä on kaunein. En pysty sanoo, ihan oikeesti. Ootte niin tasoissa. Teidän luonteissa on samoja piirteitä. Älä nyt loukkaannu ettet voita niitä, koska nekin on kauniita ja naisissa kauniita on enemmän. Sun pitää elää sen kanssa. Ja tää ei vaikuta mitään mihinkään tunteisiin tms. Objektiivisesti arvioituna asiat on näin.

Ap. kirjoitti:

Mua häiritsee vähän se jos huomaan et tytöt vähän pelkää mua. Se on jotenkin ihan perverssiä, että mä oon niissä meidän piireissä. Varmaan ainoa tätä sorttia. Se on ihan himputin sairasta. Tajusin sen jo silloin 2002.

Ja nyt paljastan, että mun oma arvio, johon en mitään lupia kysy, on se, että kyllä niistä monet riittää mulle. Sinä, ja 4-8 muuta ootte sellasii, jotka riittää (en anna tarkkaa lukua ettet fiksuna naisena pysty päättelee keitä ne tarkalleen on) Muilla on sitten jotain pientä hiomista, mutta mä pidän kaikista ihmisinä. Ja kaikki ne on fiksuja. On niissä meidän porukoissa sit kyl sellasiikin, joiden kanssa en treffeille lähtis. Tuskin tulee yllätyksenä. Mutta sanottakoon, että mä en mieti meidän porukoiden muijii siltä kantilta. En mä oo siinä touhussa mukana siks, et sieltä naisen saisin, vaikka joku saattaa niinkin salaa ajatella.

Kyl sä varmaan tajuut, ettei mun mielialat mee sen mukaan ylös ja alas, miten mulla niiden kaa sujuu.

Lue lisää

Kuinka tarkasti sä oot oikeesti pohtinut sitä, että riittäisinkö sulle? Mun mielestä sulla on oikeus pohtia niitä asioita ihan tarkasti, koska sä oot ihan oikeasti tosi laadukas ihminen, vaikka et sitä aina usko. Mun mielestä olet parasta mitä tiedän. Enkä nyt tätä sillä sano että ajattelisin itsestäni huonosti. En ajattele ja olen kyllä tiedän kyllä oman arvoni. Mutta sanon vaan, että sulla saa olla vaatimuksia ihan kunnolla.
Ja miksi mä en saisi osata päätellä keitä ne muut on :D En osaisi kuitenkaan päätellä, mutta kauniisti sanoit jokatapauksessa, kun minäkin niihin kuuluin. Arvostan sun mielipidettä paljon, niin tuntui mukavalta kuulla se.

Onko sulla sun omasta mielestä tiukat vai löysät standardit naisten suhteen? Kun mun mielestä sä oot joissain asioissa tiukkakin, mutta sitten kun rakastat, niin rakastat tosi hyväksyvällä ja lempeällä tavalla enkä oo sellaista kovin monessa ihmisessä nähnyt. Ehkä mä oon itsekin vähän samanlainen. Mut on tosi vaikea saada rakastumaan itseensä, mutta sitten jos rakastun, niin rakastan sitä ihmistä tosi syvästi eikä mikään siinä tunnu pahalta. Eli siis sua, koska sua mä rakastan.
Mä oon jo ajat sitten huomannut, että sä täytät kaikki mun kriteerit ja ylität ne ihan mennen tullen. Sun kanssa mua epäilyttää oikeesti ainoastaan se, että miten sen rakastumishuuman kanssa oikeesti selviäisi. Vaikka yrittäisin olla vähän kauempana susta, niin pyörit tosi paljon ajatuksissa silti. Mitäköhän se oikein olisi jos oikeesti seurusteltaisiin. Luoja ties :) Ja että miten siinä huumassa kestäisi sitä riuduttavaa ikävää. Ne mua sussa hieman huolettaa, eikö oo hassua :) Tiedätkö, kun oot pysäyttänyt mua niin paljon etten oo mitään muuta nähnytkään kuin sut kun oot samassa tilassa, niin tuntuisi vähän haastavalta sovittaa ihan normaali elämä siihen, että mun aivot ja sydän ei näe kuin sut jos oot samassa tilassa :D Miten vaikka ihan normaali ruuanlattokaan sujuisi? No joo, onpa ongelmat :) Mutta oikeesti mä mietin sellaisia kun mietin yhtään kriittisesti sua. Se nousee aina esiin että oot tavallaan liian ihana :) Hölmöä, mutta niin se on.

Eikä siis siinä ole mitään pahaa että vaikka olisit niissä touhuissa siksi että saisit naisen sieltä, mutta en oikeesti usko että susta kukaan ajattelee sillä tavalla edes, koska susta näkyy ihan oikeesti se luovuus ja mä oon aina ajatellut että sä oot sellainen ihminen jolle se on luonnollista ja saat siitä maailmasta jotain. Mun mielestä se on sulle hyödyksi muutenkin juuri se luovamaailma ja luovat virtaukset.
Ja siis mäkään en todellakaan oo pyörinyt siellä siksi, että olisin ajatellut saavani miehen sieltä, mutta sitten kun kohtasin sut niin se jotenkin pysäytti. Sun kohtaamisen jälkeen mulle on ollut jotenkin ihan täysin selvää, kun joskus niissä paikoissa pyörin, että miehen kanssa mikään tuttavuuden teko niissä ympyröissä on täysin poissuljettua, koska mun sydän näki vain sut. Ja ajattelin että se sun kohtaaminen oli sellainen, että kukaan ei kumminkaan sua voi ikinä ylittää, niin turha edes kokeilla. Kyllähän niissä paikoissa miehiä pyöri ja ne aina tuli vähän liian hanakasti juttelemaan kun yksin kuljeskeli ja joskus ihan suoraan kiinnikin, mutta mä aina sisälläni tunsin että EI. Ja se oli sun takia. Joskus multa tuli monet ihmiset kyselemään miksi näytän niin yksinäiseltä ja vähän surulliselta. Mä luulen, että se taisi näkyä, että sua vain ajattelin ja sydän sanoi vaan kaikelle muulle siellä EI, vaikka se oli vähän tuskaa joskus.

Tykkäätkö treffeillä käymisestä, vai ootko sellainen, että sun mielestä olisi kiva skipata se vaihe? Mun mielestä se tutustumisvaihe on kiva, vaikka vähän sellainen tärinävaihe, mutta kiva silti.

Minkä mukaan sun mielialat liikkuu?

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Kuinka tarkasti sä oot oikeesti pohtinut sitä, että riittäisinkö sulle? Mun mielestä sulla on oikeus pohtia niitä asioita ihan tarkasti, koska sä oot ihan oikeasti tosi laadukas ihminen, vaikka et sitä aina usko. Mun mielestä olet parasta mitä tiedän. Enkä nyt tätä sillä sano että ajattelisin itsestäni huonosti. En ajattele ja olen kyllä tiedän kyllä oman arvoni. Mutta sanon vaan, että sulla saa olla vaatimuksia ihan kunnolla.
Ja miksi mä en saisi osata päätellä keitä ne muut on :D En osaisi kuitenkaan päätellä, mutta kauniisti sanoit jokatapauksessa, kun minäkin niihin kuuluin. Arvostan sun mielipidettä paljon, niin tuntui mukavalta kuulla se.

Onko sulla sun omasta mielestä tiukat vai löysät standardit naisten suhteen? Kun mun mielestä sä oot joissain asioissa tiukkakin, mutta sitten kun rakastat, niin rakastat tosi hyväksyvällä ja lempeällä tavalla enkä oo sellaista kovin monessa ihmisessä nähnyt. Ehkä mä oon itsekin vähän samanlainen. Mut on tosi vaikea saada rakastumaan itseensä, mutta sitten jos rakastun, niin rakastan sitä ihmistä tosi syvästi eikä mikään siinä tunnu pahalta. Eli siis sua, koska sua mä rakastan.
Mä oon jo ajat sitten huomannut, että sä täytät kaikki mun kriteerit ja ylität ne ihan mennen tullen. Sun kanssa mua epäilyttää oikeesti ainoastaan se, että miten sen rakastumishuuman kanssa oikeesti selviäisi. Vaikka yrittäisin olla vähän kauempana susta, niin pyörit tosi paljon ajatuksissa silti. Mitäköhän se oikein olisi jos oikeesti seurusteltaisiin. Luoja ties :) Ja että miten siinä huumassa kestäisi sitä riuduttavaa ikävää. Ne mua sussa hieman huolettaa, eikö oo hassua :) Tiedätkö, kun oot pysäyttänyt mua niin paljon etten oo mitään muuta nähnytkään kuin sut kun oot samassa tilassa, niin tuntuisi vähän haastavalta sovittaa ihan normaali elämä siihen, että mun aivot ja sydän ei näe kuin sut jos oot samassa tilassa :D Miten vaikka ihan normaali ruuanlattokaan sujuisi? No joo, onpa ongelmat :) Mutta oikeesti mä mietin sellaisia kun mietin yhtään kriittisesti sua. Se nousee aina esiin että oot tavallaan liian ihana :) Hölmöä, mutta niin se on.

Eikä siis siinä ole mitään pahaa että vaikka olisit niissä touhuissa siksi että saisit naisen sieltä, mutta en oikeesti usko että susta kukaan ajattelee sillä tavalla edes, koska susta näkyy ihan oikeesti se luovuus ja mä oon aina ajatellut että sä oot sellainen ihminen jolle se on luonnollista ja saat siitä maailmasta jotain. Mun mielestä se on sulle hyödyksi muutenkin juuri se luovamaailma ja luovat virtaukset.
Ja siis mäkään en todellakaan oo pyörinyt siellä siksi, että olisin ajatellut saavani miehen sieltä, mutta sitten kun kohtasin sut niin se jotenkin pysäytti. Sun kohtaamisen jälkeen mulle on ollut jotenkin ihan täysin selvää, kun joskus niissä paikoissa pyörin, että miehen kanssa mikään tuttavuuden teko niissä ympyröissä on täysin poissuljettua, koska mun sydän näki vain sut. Ja ajattelin että se sun kohtaaminen oli sellainen, että kukaan ei kumminkaan sua voi ikinä ylittää, niin turha edes kokeilla. Kyllähän niissä paikoissa miehiä pyöri ja ne aina tuli vähän liian hanakasti juttelemaan kun yksin kuljeskeli ja joskus ihan suoraan kiinnikin, mutta mä aina sisälläni tunsin että EI. Ja se oli sun takia. Joskus multa tuli monet ihmiset kyselemään miksi näytän niin yksinäiseltä ja vähän surulliselta. Mä luulen, että se taisi näkyä, että sua vain ajattelin ja sydän sanoi vaan kaikelle muulle siellä EI, vaikka se oli vähän tuskaa joskus.

Tykkäätkö treffeillä käymisestä, vai ootko sellainen, että sun mielestä olisi kiva skipata se vaihe? Mun mielestä se tutustumisvaihe on kiva, vaikka vähän sellainen tärinävaihe, mutta kiva silti.

Minkä mukaan sun mielialat liikkuu?

Lue lisää

En tiedä minkä mukaan mun mielialat liikkuu. Liian monimutkainen psyyke arvioitavaksi kai. Olis kiva ymmärtää enemmän pääkoppansa sisältöä, koska moni asia siellä kaipaa fiksausta.

Ei mun ole tarvinnut pohtia, riitätkö sä mulle, koska se on ihan itsestään selvää, että riität. Mutta se mietityttää, että mitenhän arki sujuisi sinunlaisen suorittajan ja minun välillä? Se ei sujuisi, mutta ei sen tarvitsekaan. En mä arkea koskaan elä. Sä voit elää sitä arkea, ja mä elän omaa todellisuuttani siinä rinnalla. Mä oon muuten sellainen, että tykkään siitä kun asiat on kondiksessa. Mulla palaa kyllä käämi, jos joku pölvästi ei ole ostanut vaikka saippuaa, tai vessapaperia tarpeeksi, tai jos kaapissa ei ole mitään, kun kauppa meni kiinni. Kauppa himputti menee kiinni ja siks sinne mennään kun se on auki. En myöskään siedä mitään kulahtaneita 70-luvun vessoja, enkä keittiön kaapistoja, jotka on jostain vuodelta nakki ja peruna. Vanhat ja tunkkaiset huonekalut saa lentää mäkeen mun puolesta ja mahdolliset kodinkoneet on uusinta uutta ja parasta, jos mä saan päättää. Jos mentäis naimisiin, niin pitäis ensin saada 700,000 €, et saadaan Fredalta se kattohuoneisto, jossa on luksuskylppärit. Muuten se olis just sitä arkea, tai mitä lie.

Ap. kirjoitti:

No luettele ne syyt, miks olen tosi komea, ja nekin, miks en oo. Kestän kyllä.

Miks mä sulle lipevä olisin? Mä en nyt oikeen ihan täysin hiffaa sitä lipevyys-juttua. Siis oon kyllä silleen hilpee, vitsaileva ja jotenkin lirkutteleva joskus. Kai se on sitä. Suhun se muuten ei pure, koska oot alfanaaras. Tiedätköhän sä olevas vähän erilainen luonne kun ne muut? Siellä on pari, joissa on vähän samaa kun sussa.

Teitä on kolme, jotka ootte oikein tosi kaunottaria. Mä oon miettinyt itsekseni joskus, kuka teistä on kaunein. En pysty sanoo, ihan oikeesti. Ootte niin tasoissa. Teidän luonteissa on samoja piirteitä. Älä nyt loukkaannu ettet voita niitä, koska nekin on kauniita ja naisissa kauniita on enemmän. Sun pitää elää sen kanssa. Ja tää ei vaikuta mitään mihinkään tunteisiin tms. Objektiivisesti arvioituna asiat on näin.

Lue lisää

Sulla on sellainen jykevä luusto kasvoissa. Etenkin leuasta näkee hyvin sen sun miehekkyyden. Sun poskista näkee myös sen jotenkin tosi selkeesti. Mun pitäisi varmaan katsoa jotain valokuvaa susta että voisin analysoida tarkemmin, mutta jos nyt sanon nää mitä tulee äkkiseltään mieleen ilman sen tarkempaa analyysiä.
Eli siis sulla on se pohja kunnossa. Ne sun hiukset liittyy ehdottomasti myös siihen sun erityiseen komeuteen koska harvalla ihmisellä etenkään Suomessa on niin hyvät hiukset kuin sulla. Sulla on hyvät geenit. Se on samalla tavalla luontaista selvää komeutta kuin naisilla on vaikka se, että miltä ne näyttää ilman meikkiä. Niin sulla on se, että sun hiukset näyttää aina hyvältä vaikka et tekisi niille mitään. Sitten se, että sun silmät on kauniin väriset. En edelleenkään itse tiedä tarkasti niiden väriä. Värin tiedän siis mutta en silleen pigmenttien tarkkuudella :) Mutta uskon niitä muita tyttöjä, että ne on ihan mahtavat :) Ja kyllä ne onkin. Se on taas sitä ekstrakomeutta. Sulla voi olla ihan hyvin jotkut normaalinväriset silmät ja olisit edelleen komea. Sitten sulla on tosi kivat huulet. Jotenkin sellaiset miehekkäät ja tosi hyvin sun kasvoihin sopivat. Ja sun nenä on vaan tosi ihana. Se kaareutuu tosi kauniisti. Sellainen sulava, mutta miehekäs. Sitten sulla on sun keho poikkeuksellisen hyvin hallinnassa ja ne kehon mittasuhteet on ihan täydelliset, mistä ollaan monesti puhuttu. Sun kaikki liikkeet on tosi hallittuja ja susta jollain tapaa uhkuu se sun fyysinen voima. Ei siis mitenkään uhittelevasti tai ehkä tietoisestikaan, mutta sä näytät aina tosi voimakkaalta.
Se että minkä verran lihaksia milloinkin on nyt tietysti vaihtelee paljon, mutta sä näytät aina tosi voimakkaalta ja lihaksikkaalta. Joskus kun oot ollut tosi lihaksikkaassa kunnossa, niin oon ihmetellyt kun susta on näkynyt jotain lihaksia mitä en oo oikeasti koskaan nähnyt. Etenkin sun alaselästä joskus ihmettelin sitä, että huh huh :) No joo, mutta ei siitä sen enempää nyt. Sun ilmeet on tosi kivoja. Se veikeys paistaa välillä sun kasvoilla ja se tuntuu lämpöiseltä sisällä. Sun liikkeet on seksikkäitä. Ei pitäisi kuvata tuolla sanalla, mutta menköön nyt koska kerron sulle realistisesti millainen olet.
Ja sitten se sun tyylitaju on oikeesti ihan superhyvä. Näytät hyvältä.
Nää tuli tälleen nopeesti mieleen. Mä en nyt sori vaan keksi mitään syytä miksi et olisi komea. Sä vaan olet kaikinpuolin komea.
Helpompaa tietty olisi kuljetella sormia pitkin sun kasvoja ja kertoa sulle jokaisesta kohdasta miltä ne näyttää, niin tulisi kerrottua tarkasti, mutta kun et ole tässä niin tuli vähän epätarkemmin.

Se lipevyys on sitä, että saat naiset nauramaan ja oot ihan vähän röyhkeä ja sanot jotakin sellaista, jota ei oikein odota että kehtaisit heti sanoa.

Ärsyttääkö sua se, että oon ollut sellainen, että oon tullut sun lähelle tosi hitaasti ja vasta omalla ajallani? Itseasiassa jos tarkkoja ollaan, niin tultiin kunnolla toistemme lähelle vasta kun sulla oli paha olo. Mä en ehkä olisi tullut niillä lirkutteluilla ollenkaan, mutta nyt taisin jämähtää tähän ja sait mut vahingossa kesytettyä.
En mä mielestäni ole niin erilainen luonne. Se vaan, että en kauheasti sellaisiin lirkutteluihin reagoi, muuten kai oon aika samanlainen.

Ei mua haittaa yhtään se, jos joku on mua kauniimpi :) Mä oon ihan iloinen vaan, että maailmassa on kauniita naisia, ei se mua mitenkään haittaa. Silmäniloahan niistä on mullekin :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Sulla on sellainen jykevä luusto kasvoissa. Etenkin leuasta näkee hyvin sen sun miehekkyyden. Sun poskista näkee myös sen jotenkin tosi selkeesti. Mun pitäisi varmaan katsoa jotain valokuvaa susta että voisin analysoida tarkemmin, mutta jos nyt sanon nää mitä tulee äkkiseltään mieleen ilman sen tarkempaa analyysiä.
Eli siis sulla on se pohja kunnossa. Ne sun hiukset liittyy ehdottomasti myös siihen sun erityiseen komeuteen koska harvalla ihmisellä etenkään Suomessa on niin hyvät hiukset kuin sulla. Sulla on hyvät geenit. Se on samalla tavalla luontaista selvää komeutta kuin naisilla on vaikka se, että miltä ne näyttää ilman meikkiä. Niin sulla on se, että sun hiukset näyttää aina hyvältä vaikka et tekisi niille mitään. Sitten se, että sun silmät on kauniin väriset. En edelleenkään itse tiedä tarkasti niiden väriä. Värin tiedän siis mutta en silleen pigmenttien tarkkuudella :) Mutta uskon niitä muita tyttöjä, että ne on ihan mahtavat :) Ja kyllä ne onkin. Se on taas sitä ekstrakomeutta. Sulla voi olla ihan hyvin jotkut normaalinväriset silmät ja olisit edelleen komea. Sitten sulla on tosi kivat huulet. Jotenkin sellaiset miehekkäät ja tosi hyvin sun kasvoihin sopivat. Ja sun nenä on vaan tosi ihana. Se kaareutuu tosi kauniisti. Sellainen sulava, mutta miehekäs. Sitten sulla on sun keho poikkeuksellisen hyvin hallinnassa ja ne kehon mittasuhteet on ihan täydelliset, mistä ollaan monesti puhuttu. Sun kaikki liikkeet on tosi hallittuja ja susta jollain tapaa uhkuu se sun fyysinen voima. Ei siis mitenkään uhittelevasti tai ehkä tietoisestikaan, mutta sä näytät aina tosi voimakkaalta.
Se että minkä verran lihaksia milloinkin on nyt tietysti vaihtelee paljon, mutta sä näytät aina tosi voimakkaalta ja lihaksikkaalta. Joskus kun oot ollut tosi lihaksikkaassa kunnossa, niin oon ihmetellyt kun susta on näkynyt jotain lihaksia mitä en oo oikeasti koskaan nähnyt. Etenkin sun alaselästä joskus ihmettelin sitä, että huh huh :) No joo, mutta ei siitä sen enempää nyt. Sun ilmeet on tosi kivoja. Se veikeys paistaa välillä sun kasvoilla ja se tuntuu lämpöiseltä sisällä. Sun liikkeet on seksikkäitä. Ei pitäisi kuvata tuolla sanalla, mutta menköön nyt koska kerron sulle realistisesti millainen olet.
Ja sitten se sun tyylitaju on oikeesti ihan superhyvä. Näytät hyvältä.
Nää tuli tälleen nopeesti mieleen. Mä en nyt sori vaan keksi mitään syytä miksi et olisi komea. Sä vaan olet kaikinpuolin komea.
Helpompaa tietty olisi kuljetella sormia pitkin sun kasvoja ja kertoa sulle jokaisesta kohdasta miltä ne näyttää, niin tulisi kerrottua tarkasti, mutta kun et ole tässä niin tuli vähän epätarkemmin.

Se lipevyys on sitä, että saat naiset nauramaan ja oot ihan vähän röyhkeä ja sanot jotakin sellaista, jota ei oikein odota että kehtaisit heti sanoa.

Ärsyttääkö sua se, että oon ollut sellainen, että oon tullut sun lähelle tosi hitaasti ja vasta omalla ajallani? Itseasiassa jos tarkkoja ollaan, niin tultiin kunnolla toistemme lähelle vasta kun sulla oli paha olo. Mä en ehkä olisi tullut niillä lirkutteluilla ollenkaan, mutta nyt taisin jämähtää tähän ja sait mut vahingossa kesytettyä.
En mä mielestäni ole niin erilainen luonne. Se vaan, että en kauheasti sellaisiin lirkutteluihin reagoi, muuten kai oon aika samanlainen.

Ei mua haittaa yhtään se, jos joku on mua kauniimpi :) Mä oon ihan iloinen vaan, että maailmassa on kauniita naisia, ei se mua mitenkään haittaa. Silmäniloahan niistä on mullekin :)

Lue lisää

Ei kun mä sanoin, että sä oot yksi niistä kaunottarista. Musta tuntuu, että saatat jopa kiriä ihan millin, pari niiden ohi. Ehkäpä. Oot tosi söpö ja suloinen ja sun eleetkin on sellaisia suloisia. Mmm, ei nyt voi enempää kertoa, sori. Lapsetkin saattaa lukea näitä. Mun maailmankuvaan ei sovi tän sanominen, mutta sä erotuit heti joukosta. Mä en luokittele ihmisiä mielelläni, en ainakaan naisia, mutta susta näki kyllä heti mikä olet naisiasi. Mä voisin kuvailla päälaesta jalkateriin, mikä sussa miellyttää, mutta se olis jo eroottista materiaalia. No esim. niska. Se vaan on sussa hyvä. Mmh. Voi pylly. Ei näitä pitäisi kirjoittaa.

Oot sä kyllä vähän erilainen luonne. Henkisempi vähän kuin moni muu ja luovempi, kriittisempi myös. Ei mua sun käytös häirinnyt juurikaan. Pelkäsin vaan vähän sua ja jutskia, tiedäthän.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Sulla on sellainen jykevä luusto kasvoissa. Etenkin leuasta näkee hyvin sen sun miehekkyyden. Sun poskista näkee myös sen jotenkin tosi selkeesti. Mun pitäisi varmaan katsoa jotain valokuvaa susta että voisin analysoida tarkemmin, mutta jos nyt sanon nää mitä tulee äkkiseltään mieleen ilman sen tarkempaa analyysiä.
Eli siis sulla on se pohja kunnossa. Ne sun hiukset liittyy ehdottomasti myös siihen sun erityiseen komeuteen koska harvalla ihmisellä etenkään Suomessa on niin hyvät hiukset kuin sulla. Sulla on hyvät geenit. Se on samalla tavalla luontaista selvää komeutta kuin naisilla on vaikka se, että miltä ne näyttää ilman meikkiä. Niin sulla on se, että sun hiukset näyttää aina hyvältä vaikka et tekisi niille mitään. Sitten se, että sun silmät on kauniin väriset. En edelleenkään itse tiedä tarkasti niiden väriä. Värin tiedän siis mutta en silleen pigmenttien tarkkuudella :) Mutta uskon niitä muita tyttöjä, että ne on ihan mahtavat :) Ja kyllä ne onkin. Se on taas sitä ekstrakomeutta. Sulla voi olla ihan hyvin jotkut normaalinväriset silmät ja olisit edelleen komea. Sitten sulla on tosi kivat huulet. Jotenkin sellaiset miehekkäät ja tosi hyvin sun kasvoihin sopivat. Ja sun nenä on vaan tosi ihana. Se kaareutuu tosi kauniisti. Sellainen sulava, mutta miehekäs. Sitten sulla on sun keho poikkeuksellisen hyvin hallinnassa ja ne kehon mittasuhteet on ihan täydelliset, mistä ollaan monesti puhuttu. Sun kaikki liikkeet on tosi hallittuja ja susta jollain tapaa uhkuu se sun fyysinen voima. Ei siis mitenkään uhittelevasti tai ehkä tietoisestikaan, mutta sä näytät aina tosi voimakkaalta.
Se että minkä verran lihaksia milloinkin on nyt tietysti vaihtelee paljon, mutta sä näytät aina tosi voimakkaalta ja lihaksikkaalta. Joskus kun oot ollut tosi lihaksikkaassa kunnossa, niin oon ihmetellyt kun susta on näkynyt jotain lihaksia mitä en oo oikeasti koskaan nähnyt. Etenkin sun alaselästä joskus ihmettelin sitä, että huh huh :) No joo, mutta ei siitä sen enempää nyt. Sun ilmeet on tosi kivoja. Se veikeys paistaa välillä sun kasvoilla ja se tuntuu lämpöiseltä sisällä. Sun liikkeet on seksikkäitä. Ei pitäisi kuvata tuolla sanalla, mutta menköön nyt koska kerron sulle realistisesti millainen olet.
Ja sitten se sun tyylitaju on oikeesti ihan superhyvä. Näytät hyvältä.
Nää tuli tälleen nopeesti mieleen. Mä en nyt sori vaan keksi mitään syytä miksi et olisi komea. Sä vaan olet kaikinpuolin komea.
Helpompaa tietty olisi kuljetella sormia pitkin sun kasvoja ja kertoa sulle jokaisesta kohdasta miltä ne näyttää, niin tulisi kerrottua tarkasti, mutta kun et ole tässä niin tuli vähän epätarkemmin.

Se lipevyys on sitä, että saat naiset nauramaan ja oot ihan vähän röyhkeä ja sanot jotakin sellaista, jota ei oikein odota että kehtaisit heti sanoa.

Ärsyttääkö sua se, että oon ollut sellainen, että oon tullut sun lähelle tosi hitaasti ja vasta omalla ajallani? Itseasiassa jos tarkkoja ollaan, niin tultiin kunnolla toistemme lähelle vasta kun sulla oli paha olo. Mä en ehkä olisi tullut niillä lirkutteluilla ollenkaan, mutta nyt taisin jämähtää tähän ja sait mut vahingossa kesytettyä.
En mä mielestäni ole niin erilainen luonne. Se vaan, että en kauheasti sellaisiin lirkutteluihin reagoi, muuten kai oon aika samanlainen.

Ei mua haittaa yhtään se, jos joku on mua kauniimpi :) Mä oon ihan iloinen vaan, että maailmassa on kauniita naisia, ei se mua mitenkään haittaa. Silmäniloahan niistä on mullekin :)

Lue lisää

Ei kun mä sanoin, että sä oot yksi niistä kaunottarista. Musta tuntuu, että saatat jopa kiriä ihan millin, pari niiden ohi. Ehkäpä. Oot tosi söpö ja suloinen ja sun eleetkin on sellaisia suloisia. Mmm, ei nyt voi enempää kertoa, sori. Lapsetkin saattaa lukea näitä. Mun maailmankuvaan ei sovi tän sanominen, mutta sä erotuit heti joukosta. Mä en luokittele ihmisiä mielelläni, en ainakaan naisia, mutta susta näki kyllä heti mikä olet naisiasi. Mä voisin kuvailla päälaesta jalkateriin, mikä sussa miellyttää, mutta se olis jo eroottista materiaalia. No esim. niska. Se vaan on sussa hyvä. Mmh. Voi pylly. Ei näitä pitäisi kirjoittaa.

Oot sä kyllä vähän erilainen luonne. Henkisempi vähän kuin moni muu ja luovempi, kriittisempi myös. Ei mua sun käytös häirinnyt juurikaan. Pelkäsin vaan vähän sua ja jutskia, tiedäthän.

Ap. kirjoitti:

En tiedä minkä mukaan mun mielialat liikkuu. Liian monimutkainen psyyke arvioitavaksi kai. Olis kiva ymmärtää enemmän pääkoppansa sisältöä, koska moni asia siellä kaipaa fiksausta.

Ei mun ole tarvinnut pohtia, riitätkö sä mulle, koska se on ihan itsestään selvää, että riität. Mutta se mietityttää, että mitenhän arki sujuisi sinunlaisen suorittajan ja minun välillä? Se ei sujuisi, mutta ei sen tarvitsekaan. En mä arkea koskaan elä. Sä voit elää sitä arkea, ja mä elän omaa todellisuuttani siinä rinnalla. Mä oon muuten sellainen, että tykkään siitä kun asiat on kondiksessa. Mulla palaa kyllä käämi, jos joku pölvästi ei ole ostanut vaikka saippuaa, tai vessapaperia tarpeeksi, tai jos kaapissa ei ole mitään, kun kauppa meni kiinni. Kauppa himputti menee kiinni ja siks sinne mennään kun se on auki. En myöskään siedä mitään kulahtaneita 70-luvun vessoja, enkä keittiön kaapistoja, jotka on jostain vuodelta nakki ja peruna. Vanhat ja tunkkaiset huonekalut saa lentää mäkeen mun puolesta ja mahdolliset kodinkoneet on uusinta uutta ja parasta, jos mä saan päättää. Jos mentäis naimisiin, niin pitäis ensin saada 700,000 €, et saadaan Fredalta se kattohuoneisto, jossa on luksuskylppärit. Muuten se olis just sitä arkea, tai mitä lie.

Lue lisää

Mä oon iloinen siitä, että sun pääkopassa on vähän haastetta, koska silloin siellä on myös niin paljon niitä syvyyksiä ja niistä asioista voi jutella vaikka kuinka kauan. Se ei mun mielestä oo ollenkaan paha asia, vaan hyvä juttu ja uskon että me vielä ratkotaan niitä solmuja sieltä. Se ei tunnu vaikealta, mutta asialta mikä vaatii paljon aikaa ja juttelua, niin ne paranee sitten. Eikä ne niin vaikeita asioita oo ymmärtää, mutta siellä on paljon syvyyksiä.

Miksi ajattelet ettei sujuisi :) Sä et nyt ehkä tunne mua ihan täysin kuitenkaan. Mä tykkään kyllä itse kauheasti puuhastella kaikkea, mutta en mä sitä muilta odota. Mun isä oli itseasiassa sellainen aina, että se makasi sohvalla paljon ihan vaan nukkumassa päivisin, kun se heräsi tosi aikaisin. Ja se oli aina kotona, koska sillä oli oman yrityksen hommat kotona. Joten sohvalla makaava mies on mun mielestä hellyyttävä ja tuttu näky :D Siitä tulee vaan sellainen jotenkin lempeä olo. Ja osaan mäkin välillä ihan vaan pysähtyä. Yksinäni en tykkää olla paikoillani, mutta toisen ihmisen seurasta ja laatuajasta tykkään paljon. Mulla on kyllä arjessa se tekemisen tarve aika suuri ja jos sä jaksaisit innostua mun sekunnissa saaduista ideoista, että lähdetään johonkin, niin menisi varmasti ihan hyvin.

Mulle nuo arjen toimivuusasiat on sellaisia, mitä tavallaan itselleni korostan, koska oon kumminkin luova, niin mulle on täysin luonnollisia ne spontaanit tekemisen keksimiset ja sellaiset ja jotkut ihmiset välillä ihmettelee sitä, että miksi jaksan olla niin rutiininomainen, että haluan kirjoittaa kuukauden ruokalistan etukäteen. Mutta se on juuri siksi, että kun se luovuus tulee luonnostaan, niin mä vähän mielelläni korostan niitä rutiineja, jotta niissä on se tasapaino. Ja se että kaikkea aina on on mulle tosi tärkeää. Tyhjä jääkaappi on ihan vihon viimeinen asia mitä saa olla ja mulle on tosi tärkeää se, että kaapissa olevista aineksista saa aina kunnolla ruokaa. Täytän vähän liikaakin sitä. Mun äiti on sellainen että niiltä menee aina ihan sairaat määrät ruokaa roskiin ja jääkaappi (2 jääkaappia) on aina tupaten täynnä. Yritän vähän itse hillitä etten ihan sellainen ole. Ja yleensä ostan kaikkea aina ennen kuin vanhat loppuu. Ja mä en muuten mielelläni mene kauppaan lähelläkään sulkemisaikaa, vaan mieluiten paljon ennen, joten ei oo koskaan kaupan kiinnimenemisestä jäänyt kiinni. Mä oon varmaan isona niin kuin äiti, että käyn aina töistä tullesta ostamassa 4 muovikassillista ruokaa ja sitten niitä tungetaan jääkaappiin miettien että mikä mahtuu sinne edes. Tai toivottavasti vähän lievemmin :)

Mä tykkään kyllä niistä kulahtaneista vessoista ja kylppäreistä siinä mielessä, että mitä kulahtaneempi, sen parempi :D Siis kun ajattelen aina, että ihanaa kun voisi huoletta repiä kaiken pois ja laittaa tilalle täydellisen :) Mä oon aina elänyt remontin keskellä, kun se on ollut mun äidin harrastus, niin mulla on jo senkin vuoksi aina sellainen näkemys, että mitä kaikkea jostain läävästä saakaan remontoimalla aikaan. Kaikki ihmiset ei oo tällaisia ja sitä pitää kyllä sietää, jos haluaa mun kanssa olla. Mutta oon projekteissa hyvä, niin se ei oo kauhea ongelma.
Mä siis pystyn kyllä elämään huonoissakin ympäristöissä, jos se on vaan sellaista, että siinä on suunta ja parempaan edetään. Mutta tosiaan haluan sitten lopulta jonkun tosi ihanan asunnon. Eikä se kattohuoneisto niin vaikee asia oo, kun hoitaa sen sillä tavalla, että ottaa taloyhtiöihin yhteyttä kun löytää sopivan ja ostaa niiltä sen ullakon ja parit kommervenkit ja sitten vaikka vielä pari ekstraikkunaa siihen kattoon (niitä on tehty) ja vähän remonttia, niin se on se täydellinen ullakkoasunto ja paljon pienemmällä rahalla :) Siis ihan sopivan hintainen. Mutta koska me ei saada jotain lottovoittoa tässä, niin meidän pitäisi ensin asua jossain muualla ja nähdä se, että edetään siihen ihanaan asuntoon askel kerrallaan. Ja sitten kun meillä olisi se, niin tarvitsen ikävä kyllä seuraavan projektin :D No ei, ehkä mä osaisin olla vaan. Mutta en mee vannomaan etten salaa suunnittelisi miten me saada kesämökki mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman ihana :) Mutta suunnitellahan saa.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Totta. Se on kamalaa, jos vanhemmat ajautuu toisiaan vastaan. Mun onneksi mun omat vanhemmat silloin eron aikaan olivat molemmat sillä tavalla järkeviä että vaikka se ero oli niille vaikeaa, niin ne ei ottaneet meitä taistelukapulaksi. Lasta ei ikinä pidä ottaa taistelun välineeksi eikä kukaan todella rakastava ihminen teekään niin, vaikka olisi vaikea tilanne. Äiti yritti kyllä kiristää sillä että haluaa yksinhuoltajuuden, mutta sille oli sen juristi kai ihan rauhassa puhunut järkeä että se ei oo lasten paras eikä oo syytä, niin kun se tuli sieltä kotiin se sanoi heti kauhean päättäväisesti, että ei tää ero teidän ja isänne väliin mitenkään vaikuta, että se on hänen ja isämme välinen asia ja voidaan ihan normaalisti mennä iskälle eikä siitä sen kummemmpia pidä miettiä.
Siinä mielessä mä oon tavallaan äidille kiitollinen, että kun se on sellainen ihan hemmetin kova välillä, niin että se näytti mulle sen, että sellaisestakin tilanteesta selviää eikä ihmisiä tarvitse sääliä. Lähti siis ihan tyhjän päälle, kun menetti työpaikkansa isästä erotessa ja ne oli olleet yhdessä siitä asti kun äiti oli jotain 17, eli ei sillä muutakaan ammattia ollut. Menivät naimisiin kun äiti oli 21. Aika vahva nainen se on, vaikkei se muuten oo niin kauhean mukava aina ollut. Se päivä kun se päätti lähteä, niin sillä ei edes ollut asuntoa mutta se hommasi sen sinä päivänä, että puolentoista viikon päästä päästiin sinne ensin vuokralle, kun sillä ei ollut töitä. Se haki töitä ja vaati itselleen pankista lainan heti kun sai jonkun määräaikaisen työn ja ilmoitti vuokranantajalle että se haluaa nyt ostaa sen talon. Ne ei siis olleet sitä myymässä, mutta äiti aika painokkaasti kai ilmoitti haluavansa ostaa sen, kun ne sitten jonkun pohdiskelun jälkeen suostui sen myymään. Sitten se päätti että haluaa ammatin ja kävi koulun siinä samassa kahden lapsen, asuntolainan ja täyspäiväisen työn ohessa. Mä oon siitä saanut itselleni tosi hyvän esimerkin kuitenkin vaikken samalla tavalla kova ole, että ajattelen aina että ei tarvitse murehtia, kun pistää asiat vaan kuntoon. Ja oon tosi kiitollinen sille nyt siitä, kun ne molemmat vaikuttaa nyt uusien puolisoiden kanssa niin onnellisilta, vaikka sitä onnettomuutta niihin vuosiin ehti mahtuakin joskus.
Mä tykkään siitä ajatuksesta, että kaikesta raskaastakin voi löytää jotain hyvää ja kaunista, jos ihan koko sydämellä yrittää. Se on mun maailmankuva.

Mutta mä ymmärrän täysin sua miksi susta tuntuu ajatus meidän naimisiinmenosta raskaalta. Ymmärrän ihan täysin. Tuntuisi mustakin varmasti ihan samalta, jos olisin sun kengissä. Niin ja sekin vielä kun 10 avioliittovuoden jälkeenkin pelkäisit mua :D No ei vaan, et pelkäsi oikeasti :)
Mä en tiedä miksi mua pelottaa naimisiinmeno. Tavallaan tiedän, mutta tavallaan en. Sä oot ainut kenen kanssa mä oon edes voinut sitä asiaa vähän pohtia. Muiden kohdalla se aiheuttaa vaan pakokauhua. Hassu juttu :)

Lue lisää

Aloittaja keskustelee itsensä kanssa. Ketä yrität huijata? Oletko joku multipersoona?

Ap. kirjoitti:

Ei kun mä sanoin, että sä oot yksi niistä kaunottarista. Musta tuntuu, että saatat jopa kiriä ihan millin, pari niiden ohi. Ehkäpä. Oot tosi söpö ja suloinen ja sun eleetkin on sellaisia suloisia. Mmm, ei nyt voi enempää kertoa, sori. Lapsetkin saattaa lukea näitä. Mun maailmankuvaan ei sovi tän sanominen, mutta sä erotuit heti joukosta. Mä en luokittele ihmisiä mielelläni, en ainakaan naisia, mutta susta näki kyllä heti mikä olet naisiasi. Mä voisin kuvailla päälaesta jalkateriin, mikä sussa miellyttää, mutta se olis jo eroottista materiaalia. No esim. niska. Se vaan on sussa hyvä. Mmh. Voi pylly. Ei näitä pitäisi kirjoittaa.

Oot sä kyllä vähän erilainen luonne. Henkisempi vähän kuin moni muu ja luovempi, kriittisempi myös. Ei mua sun käytös häirinnyt juurikaan. Pelkäsin vaan vähän sua ja jutskia, tiedäthän.

Lue lisää

Oliko tuo nyt sitä lipevää, että kirin muka ehkä ohi :) Sun ei pitänyt olla mua kohtaan lipevä, tuhma :)
Mä olin muuten kirjoittanut joskus sinne päiväkirjaan siitä että sä näit mut, että "sillä on tosi outo maku, tai sitten se vaan katsoo syvemmälle" :D Sovitaan, että sulla on outo maku JA katsot jotenkin syvästi :)
Niska? Oikeestiko :D Miten tää on taas tällaista, en tajuu. Sä oot nyt oikeesti sanonut niitä asioita musta, joista en itse itsessäni ihan kauheasti tykkää. Ihan hassua :) Tuntuu siis kyllä jollain tosi syvällä tavalla hyvältä ja tärkeältä, merkittävältä kun sun suusta kuulee tuollaista ja ei itse oikein niistä jutuista itsessä niin oo välittänyt. Tää on jo jotain ihme kohtaloa, että sä oot sanonut hiukset, iho, niska :D Sä oot muuten myös sanonut tuolla tavalla tosi söpösti sellaisia juttuja, mistä kukaan ei kyllä ikinä sanoisi. Tulee siis ehkä hieman jostain rakastuneen tarkan katseen läpi, mutta niin ne tulee mullakin susta :)

Niin ja siis parempi, että pysyt sillä kiltillä alueella etkä lipsu mihinkään, vaikka nähtävästi sulla on hieman vaikeuksia, jos kuvailu olisi heti eroottista materiaalia... :D Enkö mäkin ihan hyvin onnistunut kuvailemaan sua kiltisti? :) Miksi sulla on vaikeuksia :D

Säkin oot henkinen. Mä oon sillä tavalla, mikä ei välttämättä näy mitenkään jos mua ei tunne, koska se mun henkisyys on sitä, että mulla on tarve ajatella asioita ja etsiä omia vastauksia. Hyvin harva ihminen edes tietää sitä puolta musta. Sun kanssa on hyvä jutella sellaisesta, parempi kuin kenenkään muun. Musta myös tuntuu että nää meidän välillä tapahtuneet asiat on myös aika suuri osa sitä, johon haluaa etsiä henkisyydestä vastauksia, jotenkin ymmärtää. Niin näitä ei ymmärrä oikeesti kukaan muu kuin sinä ja se henkisyys on lähellä sua juuri silläkin tavalla.

Mitä mun jutskia? Jos tarkoitat niitä maailmoja, niin ei niitä tarvi pelätä :) Tai jos pelkäät, niin mä pelkään sitten niitä sun juttuja, kun sä oot niissä tosi hyvä ja se on ihan erilainen maailma. Luuletko, että me ollaan henkisesti lähellä toisiamme, mutta jostain syystä yritetään kauheasti pelätä toistemme maailmoja :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Totta. Se on kamalaa, jos vanhemmat ajautuu toisiaan vastaan. Mun onneksi mun omat vanhemmat silloin eron aikaan olivat molemmat sillä tavalla järkeviä että vaikka se ero oli niille vaikeaa, niin ne ei ottaneet meitä taistelukapulaksi. Lasta ei ikinä pidä ottaa taistelun välineeksi eikä kukaan todella rakastava ihminen teekään niin, vaikka olisi vaikea tilanne. Äiti yritti kyllä kiristää sillä että haluaa yksinhuoltajuuden, mutta sille oli sen juristi kai ihan rauhassa puhunut järkeä että se ei oo lasten paras eikä oo syytä, niin kun se tuli sieltä kotiin se sanoi heti kauhean päättäväisesti, että ei tää ero teidän ja isänne väliin mitenkään vaikuta, että se on hänen ja isämme välinen asia ja voidaan ihan normaalisti mennä iskälle eikä siitä sen kummemmpia pidä miettiä.
Siinä mielessä mä oon tavallaan äidille kiitollinen, että kun se on sellainen ihan hemmetin kova välillä, niin että se näytti mulle sen, että sellaisestakin tilanteesta selviää eikä ihmisiä tarvitse sääliä. Lähti siis ihan tyhjän päälle, kun menetti työpaikkansa isästä erotessa ja ne oli olleet yhdessä siitä asti kun äiti oli jotain 17, eli ei sillä muutakaan ammattia ollut. Menivät naimisiin kun äiti oli 21. Aika vahva nainen se on, vaikkei se muuten oo niin kauhean mukava aina ollut. Se päivä kun se päätti lähteä, niin sillä ei edes ollut asuntoa mutta se hommasi sen sinä päivänä, että puolentoista viikon päästä päästiin sinne ensin vuokralle, kun sillä ei ollut töitä. Se haki töitä ja vaati itselleen pankista lainan heti kun sai jonkun määräaikaisen työn ja ilmoitti vuokranantajalle että se haluaa nyt ostaa sen talon. Ne ei siis olleet sitä myymässä, mutta äiti aika painokkaasti kai ilmoitti haluavansa ostaa sen, kun ne sitten jonkun pohdiskelun jälkeen suostui sen myymään. Sitten se päätti että haluaa ammatin ja kävi koulun siinä samassa kahden lapsen, asuntolainan ja täyspäiväisen työn ohessa. Mä oon siitä saanut itselleni tosi hyvän esimerkin kuitenkin vaikken samalla tavalla kova ole, että ajattelen aina että ei tarvitse murehtia, kun pistää asiat vaan kuntoon. Ja oon tosi kiitollinen sille nyt siitä, kun ne molemmat vaikuttaa nyt uusien puolisoiden kanssa niin onnellisilta, vaikka sitä onnettomuutta niihin vuosiin ehti mahtuakin joskus.
Mä tykkään siitä ajatuksesta, että kaikesta raskaastakin voi löytää jotain hyvää ja kaunista, jos ihan koko sydämellä yrittää. Se on mun maailmankuva.

Mutta mä ymmärrän täysin sua miksi susta tuntuu ajatus meidän naimisiinmenosta raskaalta. Ymmärrän ihan täysin. Tuntuisi mustakin varmasti ihan samalta, jos olisin sun kengissä. Niin ja sekin vielä kun 10 avioliittovuoden jälkeenkin pelkäisit mua :D No ei vaan, et pelkäsi oikeasti :)
Mä en tiedä miksi mua pelottaa naimisiinmeno. Tavallaan tiedän, mutta tavallaan en. Sä oot ainut kenen kanssa mä oon edes voinut sitä asiaa vähän pohtia. Muiden kohdalla se aiheuttaa vaan pakokauhua. Hassu juttu :)

Lue lisää

Ap: onko se niin kamala ajatus, että me kohdattaisiin ja selvitettäisiin jotain? Milloin tulet tänne vai oletko täällä jo? Tiedät kyllä, mitä sinusta ajattelen

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Oliko tuo nyt sitä lipevää, että kirin muka ehkä ohi :) Sun ei pitänyt olla mua kohtaan lipevä, tuhma :)
Mä olin muuten kirjoittanut joskus sinne päiväkirjaan siitä että sä näit mut, että "sillä on tosi outo maku, tai sitten se vaan katsoo syvemmälle" :D Sovitaan, että sulla on outo maku JA katsot jotenkin syvästi :)
Niska? Oikeestiko :D Miten tää on taas tällaista, en tajuu. Sä oot nyt oikeesti sanonut niitä asioita musta, joista en itse itsessäni ihan kauheasti tykkää. Ihan hassua :) Tuntuu siis kyllä jollain tosi syvällä tavalla hyvältä ja tärkeältä, merkittävältä kun sun suusta kuulee tuollaista ja ei itse oikein niistä jutuista itsessä niin oo välittänyt. Tää on jo jotain ihme kohtaloa, että sä oot sanonut hiukset, iho, niska :D Sä oot muuten myös sanonut tuolla tavalla tosi söpösti sellaisia juttuja, mistä kukaan ei kyllä ikinä sanoisi. Tulee siis ehkä hieman jostain rakastuneen tarkan katseen läpi, mutta niin ne tulee mullakin susta :)

Niin ja siis parempi, että pysyt sillä kiltillä alueella etkä lipsu mihinkään, vaikka nähtävästi sulla on hieman vaikeuksia, jos kuvailu olisi heti eroottista materiaalia... :D Enkö mäkin ihan hyvin onnistunut kuvailemaan sua kiltisti? :) Miksi sulla on vaikeuksia :D

Säkin oot henkinen. Mä oon sillä tavalla, mikä ei välttämättä näy mitenkään jos mua ei tunne, koska se mun henkisyys on sitä, että mulla on tarve ajatella asioita ja etsiä omia vastauksia. Hyvin harva ihminen edes tietää sitä puolta musta. Sun kanssa on hyvä jutella sellaisesta, parempi kuin kenenkään muun. Musta myös tuntuu että nää meidän välillä tapahtuneet asiat on myös aika suuri osa sitä, johon haluaa etsiä henkisyydestä vastauksia, jotenkin ymmärtää. Niin näitä ei ymmärrä oikeesti kukaan muu kuin sinä ja se henkisyys on lähellä sua juuri silläkin tavalla.

Mitä mun jutskia? Jos tarkoitat niitä maailmoja, niin ei niitä tarvi pelätä :) Tai jos pelkäät, niin mä pelkään sitten niitä sun juttuja, kun sä oot niissä tosi hyvä ja se on ihan erilainen maailma. Luuletko, että me ollaan henkisesti lähellä toisiamme, mutta jostain syystä yritetään kauheasti pelätä toistemme maailmoja :)

Lue lisää

Sä et vaan tajuu sitä että oot söötti. Yleinen ongelma naisilla. Kyllä naisen ulkonäöllä on mulle väliä, enkä mä yritä selittää rumuutta kauneudeksi. Mä oon ihan normaali mies tässä suhteessa ja kyllä sun ulkonäkö miellyttää mua. Yks juttu mistä mä kans tykkään, on sun kasvot tietenkin, mut niissä erityisesti poskipäät. Ai kun ne on kivat. :)

Ollaan me kyllä henkisesti lähellä, koska sä oot askarrellu mun maailman juttujen kanssa kohtuu paljon. :) Mä toivon sulle niin paljon hyvää näissä asioissa.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Mä oon iloinen siitä, että sun pääkopassa on vähän haastetta, koska silloin siellä on myös niin paljon niitä syvyyksiä ja niistä asioista voi jutella vaikka kuinka kauan. Se ei mun mielestä oo ollenkaan paha asia, vaan hyvä juttu ja uskon että me vielä ratkotaan niitä solmuja sieltä. Se ei tunnu vaikealta, mutta asialta mikä vaatii paljon aikaa ja juttelua, niin ne paranee sitten. Eikä ne niin vaikeita asioita oo ymmärtää, mutta siellä on paljon syvyyksiä.

Miksi ajattelet ettei sujuisi :) Sä et nyt ehkä tunne mua ihan täysin kuitenkaan. Mä tykkään kyllä itse kauheasti puuhastella kaikkea, mutta en mä sitä muilta odota. Mun isä oli itseasiassa sellainen aina, että se makasi sohvalla paljon ihan vaan nukkumassa päivisin, kun se heräsi tosi aikaisin. Ja se oli aina kotona, koska sillä oli oman yrityksen hommat kotona. Joten sohvalla makaava mies on mun mielestä hellyyttävä ja tuttu näky :D Siitä tulee vaan sellainen jotenkin lempeä olo. Ja osaan mäkin välillä ihan vaan pysähtyä. Yksinäni en tykkää olla paikoillani, mutta toisen ihmisen seurasta ja laatuajasta tykkään paljon. Mulla on kyllä arjessa se tekemisen tarve aika suuri ja jos sä jaksaisit innostua mun sekunnissa saaduista ideoista, että lähdetään johonkin, niin menisi varmasti ihan hyvin.

Mulle nuo arjen toimivuusasiat on sellaisia, mitä tavallaan itselleni korostan, koska oon kumminkin luova, niin mulle on täysin luonnollisia ne spontaanit tekemisen keksimiset ja sellaiset ja jotkut ihmiset välillä ihmettelee sitä, että miksi jaksan olla niin rutiininomainen, että haluan kirjoittaa kuukauden ruokalistan etukäteen. Mutta se on juuri siksi, että kun se luovuus tulee luonnostaan, niin mä vähän mielelläni korostan niitä rutiineja, jotta niissä on se tasapaino. Ja se että kaikkea aina on on mulle tosi tärkeää. Tyhjä jääkaappi on ihan vihon viimeinen asia mitä saa olla ja mulle on tosi tärkeää se, että kaapissa olevista aineksista saa aina kunnolla ruokaa. Täytän vähän liikaakin sitä. Mun äiti on sellainen että niiltä menee aina ihan sairaat määrät ruokaa roskiin ja jääkaappi (2 jääkaappia) on aina tupaten täynnä. Yritän vähän itse hillitä etten ihan sellainen ole. Ja yleensä ostan kaikkea aina ennen kuin vanhat loppuu. Ja mä en muuten mielelläni mene kauppaan lähelläkään sulkemisaikaa, vaan mieluiten paljon ennen, joten ei oo koskaan kaupan kiinnimenemisestä jäänyt kiinni. Mä oon varmaan isona niin kuin äiti, että käyn aina töistä tullesta ostamassa 4 muovikassillista ruokaa ja sitten niitä tungetaan jääkaappiin miettien että mikä mahtuu sinne edes. Tai toivottavasti vähän lievemmin :)

Mä tykkään kyllä niistä kulahtaneista vessoista ja kylppäreistä siinä mielessä, että mitä kulahtaneempi, sen parempi :D Siis kun ajattelen aina, että ihanaa kun voisi huoletta repiä kaiken pois ja laittaa tilalle täydellisen :) Mä oon aina elänyt remontin keskellä, kun se on ollut mun äidin harrastus, niin mulla on jo senkin vuoksi aina sellainen näkemys, että mitä kaikkea jostain läävästä saakaan remontoimalla aikaan. Kaikki ihmiset ei oo tällaisia ja sitä pitää kyllä sietää, jos haluaa mun kanssa olla. Mutta oon projekteissa hyvä, niin se ei oo kauhea ongelma.
Mä siis pystyn kyllä elämään huonoissakin ympäristöissä, jos se on vaan sellaista, että siinä on suunta ja parempaan edetään. Mutta tosiaan haluan sitten lopulta jonkun tosi ihanan asunnon. Eikä se kattohuoneisto niin vaikee asia oo, kun hoitaa sen sillä tavalla, että ottaa taloyhtiöihin yhteyttä kun löytää sopivan ja ostaa niiltä sen ullakon ja parit kommervenkit ja sitten vaikka vielä pari ekstraikkunaa siihen kattoon (niitä on tehty) ja vähän remonttia, niin se on se täydellinen ullakkoasunto ja paljon pienemmällä rahalla :) Siis ihan sopivan hintainen. Mutta koska me ei saada jotain lottovoittoa tässä, niin meidän pitäisi ensin asua jossain muualla ja nähdä se, että edetään siihen ihanaan asuntoon askel kerrallaan. Ja sitten kun meillä olisi se, niin tarvitsen ikävä kyllä seuraavan projektin :D No ei, ehkä mä osaisin olla vaan. Mutta en mee vannomaan etten salaa suunnittelisi miten me saada kesämökki mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman ihana :) Mutta suunnitellahan saa.

Lue lisää

Ajattelen niin, että me käytäis ruokaostoksilla Stockan herkussa, koska sieltä saa kaikkea eksoottista laaturuokaa. Laittaisit niistä sitten niitä ruokaluomuksiasi. Älä nyt ahdistu tästä. Tää on vaan haaveilua. :)

Ap. kirjoitti:

Sä et vaan tajuu sitä että oot söötti. Yleinen ongelma naisilla. Kyllä naisen ulkonäöllä on mulle väliä, enkä mä yritä selittää rumuutta kauneudeksi. Mä oon ihan normaali mies tässä suhteessa ja kyllä sun ulkonäkö miellyttää mua. Yks juttu mistä mä kans tykkään, on sun kasvot tietenkin, mut niissä erityisesti poskipäät. Ai kun ne on kivat. :)

Ollaan me kyllä henkisesti lähellä, koska sä oot askarrellu mun maailman juttujen kanssa kohtuu paljon. :) Mä toivon sulle niin paljon hyvää näissä asioissa.

Lue lisää

No miten niitä asioita voisi itse edes tajuta? Eikö me sussakin jo huomattu että et säkään näe itseäsi sitten niin mitenkään :) Mutta se on kyllä oikeesti vaikeeta. En mä juurikaan edes tiedä omia ilmeitäni esimerkiksi, koska ei niitä vaan näe. Sitten aina valokuvissa kauhistuu itseään että mikä ihme ilme onkaan naamalla :D Kauhistuttaa muita ihmisiä varmaan paljon vähemmän, kun ne on tottuneet näkemään mut toisin kuin itse olen. Sama se sullakin on, että muut ihmiset todennäköisesti tuntee sun kasvot, ilmeet ja eleet ja kaiken tosi paljon tarkemmin.
Mutta kiva että miellyttää sua, oon siitä iloinen :) Mä oon jotenkin monesti ajatellut sitä asiaa jotenkin niin, että sulla on vaan jotenkin ihan aito oikeus tykätä mun ulkonäöstä ja jos haluan jonkun muun kuin itseni vuoksi nähdä sen eteen vähän vaivaakin, niin se on kaikki täysin sun vuoksi, koska sä näit mut silloinkin vaikka olin ties mikä sotku silloin kauan aikaa sitten :) Sitä ajatusta on vähän vaikea selittää, mutta oon jotenkin kasvanut sen ajatuksen kanssa, että sä jotenkin näit mut silloinkin, joten se että tykkäät musta nyt, tuntuu aidolta. Mä sivuutan ihan täysin muiden miesten mielipiteet ja kohteliaisuudet, mutta sun osalta osaan ottaa ne vastaan ja merkitsee paljon. Jos haluaisin näyttää nätiltä jonkun vuoksi, niin se olisi nimenomaan sun vuoksi.

Mulle miehessä on tärkeetä se sisin. Ulkonäöllä on mulle ehkä loppujen lopuksi aika vähän väliä, mutta kyllä mä huomaan nauttivani sun ulkonäöstä paljonkin. Se tuottaa mielihyvää. Sua voisi vaan katsella vaikka kuinka kauan.

Isän naisystävä juttelee mulle aina niistä poskipäistä, että ne on ihan selkeesti meidän suvussa, kuulemma korkeat poskipäät ja mulla ja isällä ja muilla sukulaisilla on ne. Itse en oo oikein tajunnut mitä ne on ja miksi niistä joku tykkäisi, omat ainakin näyttää vähän sellaisilta korkeilla olevilta hamsteriposkilta :D Vähän niin kuin päällään seisova hamsteri :D Ja nyt pyyhi se mielikuva päästäsi ettei ala nähdä päällään seisovaa hamsteria aina kun ajattelet mua, sun omaa gerbiiliä :D

Mä tykkään tosi paljon siitä läheisyydestä, jota meillä on. Se on silti samalla myös uutta. Tiedätkö, sellaista jota on aina toivonut että olisi, mutta lakannut toivomasta. Mä kaipasin lapsena tällaista tosi paljon. Sitä ymmärtämisen tunnetta ja ettei olla toistemme mielestä outoja, vaan kaikki muut on vähän outoja, koska niiden ajatukset ei aina liiku samoissa syvyyksissä tai aaltopituuksilla.
Mä rakastuin kyllä suhun ihan täysin kun kerroit mulle niitä sun suruja ja opin tuntemaan sua ihmisenä. Se mua ihmetettyy aina vaan miten joku onkin tuollainen kuin sinä olet. Mä oon ihmisenä ikuinen optimisti, mutta näissä ystävyysjutuissa olin heittänyt kirveen ihan täydellisesti kaivoon monen pettymyksen vuoksi jo silloin lapsena ja on tosi ihana tuntea se, että joku oikeasti on noin ihana kuin sinä ja on sitä ymmärrystä ja läheisyyttä. Mun mielestä ne sun maailman jutut on niin kivoja puheenaiheita ja ne kiinnostaa mua ja haluaisin löytää ratkaisun, koska sun hyvinvointi on mulle tosi tärkeää. Tunnen paljon empatiaa sua kohtaan ja sitä rakkauttakin tietysti. Oot niin mahtava ihminen ja mun sydän jotenkin löysi siihen ainoaan vähän synkkään kohtaan valon, kun tiedän että sä oot olemassa ja joku on sellainen jonka kanssa voi jutella niin syvästi ja on ymmärrystä. Ei oo enää sellainen yksinäinen tai outo olo koskaan, kun tiedän että sä oot siellä jossain.
Valon olet siihen kohtaan sydämessä todellakin tuonut.

Ap. kirjoitti:

Ajattelen niin, että me käytäis ruokaostoksilla Stockan herkussa, koska sieltä saa kaikkea eksoottista laaturuokaa. Laittaisit niistä sitten niitä ruokaluomuksiasi. Älä nyt ahdistu tästä. Tää on vaan haaveilua. :)

Lue lisää

Ahdistuitko sä mun haaveiluista? :) Mä tykkään laittaa ruokaa ja tarvitsisin kunnon keittiön ja hyvän pakkasen. Tykkään kaikesta sellaisesta marjojen ja sienien keräämisestäkin ja viinimarjojen kerääminen ja mehustaminen on ihan ehdotonta. Se on parasta mehua :) Niin sellainen kunnon keittiö olisi oikea unelma, kun vietän siellä kuitenkin aika paljon aikaa. Ja mä tykkäisin myös syödä ruokapöydässä, jotta se olisi sellainen läheinen hetki ja aina välillä voin tehdä kattauksenkin, jotta siinä syömisessä on myös silmille iloa. Tykkään sellaisista rauhallisista ja läheisistä hetkistä. Ja jälkiruoka on kanssa kiva tehdä, vaikkei sitä ihan heti tulisikaan syötyä. Mun mielestä yhdessä kunnolla syöminen on vaan tosi mukavaa. Ja tuntuu kivalta laittaa siihen ruuantekoon ajatusta ja aikaa, koska se tuntuu tärkeeltä asialta. Se on sellainen jokapäiväinen juttu, joka voi helposti tuoda hyvän mielen. Se on tosi kivaa, kun voi ostaa jotain uutta ja kokeilla jotain ruokaa. Oon haaveillut, että jaksaisin alkaa keräillä reseptejä vähän yhteen, kun nyt kaikki mummolta saadut piparireseptitkin on vaan satunnaisesti aina jonkun kirjan välissä ja suurin osa päässä. Pitäisi varmaan kirjoitella ylös ja järjestellä ja ottaa aina talteen, kun näkee kivan reseptin. Eikä siis se, että mä teen niitä ruokalistoja tarkoita että en voisi poiketa niistä. Poikkeankin aina tosi paljon. Ne on vaan sellainen pohja, että tulee syötyä monipuolisesti eikä tuu kyllästymistä mihinkään ruokaan. Ei ne mitään muuta oo kuin sellaisia ohjeellisia, jotta ei tuu aina syötyä pizzaa :) Mä oon myös tosi huono kirjoittamaan kauppalistoja, koska muistan aina kaiken niin hyvin. Mulla ei esimerkiksi oo kalenteria vaikka välillä on tosi paljon menoja, kun se kalenteri on vieläkin mun päässä vain. Niin sitten mulla menisi niin että päättäisin sen ruuan vasta kaupassa, niin sen vuoksi pidän vähän listaa, jotta se kaupassa käynti ei ohjaa ruuanpäättämistä liikaa. Mutta toki siitä voi poiketa ja poikkeankin paljon :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

No miten niitä asioita voisi itse edes tajuta? Eikö me sussakin jo huomattu että et säkään näe itseäsi sitten niin mitenkään :) Mutta se on kyllä oikeesti vaikeeta. En mä juurikaan edes tiedä omia ilmeitäni esimerkiksi, koska ei niitä vaan näe. Sitten aina valokuvissa kauhistuu itseään että mikä ihme ilme onkaan naamalla :D Kauhistuttaa muita ihmisiä varmaan paljon vähemmän, kun ne on tottuneet näkemään mut toisin kuin itse olen. Sama se sullakin on, että muut ihmiset todennäköisesti tuntee sun kasvot, ilmeet ja eleet ja kaiken tosi paljon tarkemmin.
Mutta kiva että miellyttää sua, oon siitä iloinen :) Mä oon jotenkin monesti ajatellut sitä asiaa jotenkin niin, että sulla on vaan jotenkin ihan aito oikeus tykätä mun ulkonäöstä ja jos haluan jonkun muun kuin itseni vuoksi nähdä sen eteen vähän vaivaakin, niin se on kaikki täysin sun vuoksi, koska sä näit mut silloinkin vaikka olin ties mikä sotku silloin kauan aikaa sitten :) Sitä ajatusta on vähän vaikea selittää, mutta oon jotenkin kasvanut sen ajatuksen kanssa, että sä jotenkin näit mut silloinkin, joten se että tykkäät musta nyt, tuntuu aidolta. Mä sivuutan ihan täysin muiden miesten mielipiteet ja kohteliaisuudet, mutta sun osalta osaan ottaa ne vastaan ja merkitsee paljon. Jos haluaisin näyttää nätiltä jonkun vuoksi, niin se olisi nimenomaan sun vuoksi.

Mulle miehessä on tärkeetä se sisin. Ulkonäöllä on mulle ehkä loppujen lopuksi aika vähän väliä, mutta kyllä mä huomaan nauttivani sun ulkonäöstä paljonkin. Se tuottaa mielihyvää. Sua voisi vaan katsella vaikka kuinka kauan.

Isän naisystävä juttelee mulle aina niistä poskipäistä, että ne on ihan selkeesti meidän suvussa, kuulemma korkeat poskipäät ja mulla ja isällä ja muilla sukulaisilla on ne. Itse en oo oikein tajunnut mitä ne on ja miksi niistä joku tykkäisi, omat ainakin näyttää vähän sellaisilta korkeilla olevilta hamsteriposkilta :D Vähän niin kuin päällään seisova hamsteri :D Ja nyt pyyhi se mielikuva päästäsi ettei ala nähdä päällään seisovaa hamsteria aina kun ajattelet mua, sun omaa gerbiiliä :D

Mä tykkään tosi paljon siitä läheisyydestä, jota meillä on. Se on silti samalla myös uutta. Tiedätkö, sellaista jota on aina toivonut että olisi, mutta lakannut toivomasta. Mä kaipasin lapsena tällaista tosi paljon. Sitä ymmärtämisen tunnetta ja ettei olla toistemme mielestä outoja, vaan kaikki muut on vähän outoja, koska niiden ajatukset ei aina liiku samoissa syvyyksissä tai aaltopituuksilla.
Mä rakastuin kyllä suhun ihan täysin kun kerroit mulle niitä sun suruja ja opin tuntemaan sua ihmisenä. Se mua ihmetettyy aina vaan miten joku onkin tuollainen kuin sinä olet. Mä oon ihmisenä ikuinen optimisti, mutta näissä ystävyysjutuissa olin heittänyt kirveen ihan täydellisesti kaivoon monen pettymyksen vuoksi jo silloin lapsena ja on tosi ihana tuntea se, että joku oikeasti on noin ihana kuin sinä ja on sitä ymmärrystä ja läheisyyttä. Mun mielestä ne sun maailman jutut on niin kivoja puheenaiheita ja ne kiinnostaa mua ja haluaisin löytää ratkaisun, koska sun hyvinvointi on mulle tosi tärkeää. Tunnen paljon empatiaa sua kohtaan ja sitä rakkauttakin tietysti. Oot niin mahtava ihminen ja mun sydän jotenkin löysi siihen ainoaan vähän synkkään kohtaan valon, kun tiedän että sä oot olemassa ja joku on sellainen jonka kanssa voi jutella niin syvästi ja on ymmärrystä. Ei oo enää sellainen yksinäinen tai outo olo koskaan, kun tiedän että sä oot siellä jossain.
Valon olet siihen kohtaan sydämessä todellakin tuonut.

Lue lisää

Sun ilmeet on sellaset paljon puhuvat ja vekkulit. Niistä voi kuvastua vaikka uhma, ihastus, tuohtumus, ymmärtämys, sellainen "apua, se kattoo mua"-tunne, närkästys ja haavoittuneisuus. Kaikki näkyy. Ja kun sä hymyilet, ne poskipäät tekee siitä hymystä yksinkertaisesti valloittavan. :)

Ap. kirjoitti:

Sun ilmeet on sellaset paljon puhuvat ja vekkulit. Niistä voi kuvastua vaikka uhma, ihastus, tuohtumus, ymmärtämys, sellainen "apua, se kattoo mua"-tunne, närkästys ja haavoittuneisuus. Kaikki näkyy. Ja kun sä hymyilet, ne poskipäät tekee siitä hymystä yksinkertaisesti valloittavan. :)

Lue lisää

Ai se "apua, se kattoo mua" näkyi myös... :D Näitkö myös sen, että mua oikeesti huimasi katsoa sua joskus niin kauan silmiin, koska se tuntui jotenkin päässä ja koko vartalossa, sydän jyskytti. Mutta mä voitin :D Siitä siis tietenkin oon päätellyt, että voittaisin ne harvat riidatkin, jos sikseen tulisi :D Eikä siis tietenkään oteta mitenkään huomioon sitä, että sulla oli niinä hetkinä vähän muutakin tekemistä kuin mun katsominen :D
Mä en oo tiennyt tuota, että mun ilmeistä näkyy noin paljon. Tosin kyllä mä sen tiesin, että sä katsot tarkaan ja näet paljon. Mä ajattelin aina joskus sua katsoessa, että ole kiltti ja kuule että mä rakastan sua enkä ajattele pahaa.
Mutta myönnän kyllä nuo kaikki tunteet on tullut sun lähellä käytyä läpi, niin ihan oikein oot nähnyt. Ehkä jotain positiivisia tuntemuksia sun listasta puuttuu, mutta hyvin osaat lukea :)
Toi on taas niin hassua, koska mun mielestä ne poskipääni on hymyillessä ihan hölmöt ja taas sä sanoit tuollaista :) Mutta onneksi mun itseni ei sitä omaa hymyä kovin usein tarvitsekaan katsella, niin ei haittaa ja kiva että sä tykkäät :) Sunkin hymy on tosi ihana, vaikka mä en kovin usein olekaan sitä nähnyt. Se on tosi ihana, sellainen että kun sen näkee, niin alkaa vaan hymyilyttää sydämen pohjasta, kun se on niin ihana. Haittaako sua, että kehun sun hymyä? Joskus on vähän tuntunut että sä et ehkä oo tykännyt niistä kehuista. Se on kumminkin aivan ihana ja olisin niin onnellinen kun näkisin sun kerran edes hymyilevän kunnolla. Se on kumma miten sellainen voi tehdä niin onnelliseksi ihan jo ajatuksissakin. Se sun onni olisi vaan niin ihana tuntea ja nähdä ja se sun hymy on ihana :)
Mitä sä ajattelit silloin kun me ekan kerran kohdattiin? Mä en vieläkään osaa laittaa sitä sanoiksi, tuntuu etten löydä sille tunteelle sanaa. Mä en enää edes oikein muista mitä mä ajattelin, koska se tunne vyöryi sellaisena etten osannut ymmärtää tai oikein käsitellä sitä. Kai mun sydän vaan jotenkin tunnisti sut. Mä oon kirjoittanut johonkin siitä ennenkin, mutta mä olin ennen sitä kuin tulin siihen ihan jossain muualla ja ajattelin mennä istumaan, mutta mulle tuli ihan sanoinkuvailematon pakko melkein juosta siihen suuntaan. Siis sellainen että menin vaan vaistolla sinne enkä tajunnut miksi.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Ai se "apua, se kattoo mua" näkyi myös... :D Näitkö myös sen, että mua oikeesti huimasi katsoa sua joskus niin kauan silmiin, koska se tuntui jotenkin päässä ja koko vartalossa, sydän jyskytti. Mutta mä voitin :D Siitä siis tietenkin oon päätellyt, että voittaisin ne harvat riidatkin, jos sikseen tulisi :D Eikä siis tietenkään oteta mitenkään huomioon sitä, että sulla oli niinä hetkinä vähän muutakin tekemistä kuin mun katsominen :D
Mä en oo tiennyt tuota, että mun ilmeistä näkyy noin paljon. Tosin kyllä mä sen tiesin, että sä katsot tarkaan ja näet paljon. Mä ajattelin aina joskus sua katsoessa, että ole kiltti ja kuule että mä rakastan sua enkä ajattele pahaa.
Mutta myönnän kyllä nuo kaikki tunteet on tullut sun lähellä käytyä läpi, niin ihan oikein oot nähnyt. Ehkä jotain positiivisia tuntemuksia sun listasta puuttuu, mutta hyvin osaat lukea :)
Toi on taas niin hassua, koska mun mielestä ne poskipääni on hymyillessä ihan hölmöt ja taas sä sanoit tuollaista :) Mutta onneksi mun itseni ei sitä omaa hymyä kovin usein tarvitsekaan katsella, niin ei haittaa ja kiva että sä tykkäät :) Sunkin hymy on tosi ihana, vaikka mä en kovin usein olekaan sitä nähnyt. Se on tosi ihana, sellainen että kun sen näkee, niin alkaa vaan hymyilyttää sydämen pohjasta, kun se on niin ihana. Haittaako sua, että kehun sun hymyä? Joskus on vähän tuntunut että sä et ehkä oo tykännyt niistä kehuista. Se on kumminkin aivan ihana ja olisin niin onnellinen kun näkisin sun kerran edes hymyilevän kunnolla. Se on kumma miten sellainen voi tehdä niin onnelliseksi ihan jo ajatuksissakin. Se sun onni olisi vaan niin ihana tuntea ja nähdä ja se sun hymy on ihana :)
Mitä sä ajattelit silloin kun me ekan kerran kohdattiin? Mä en vieläkään osaa laittaa sitä sanoiksi, tuntuu etten löydä sille tunteelle sanaa. Mä en enää edes oikein muista mitä mä ajattelin, koska se tunne vyöryi sellaisena etten osannut ymmärtää tai oikein käsitellä sitä. Kai mun sydän vaan jotenkin tunnisti sut. Mä oon kirjoittanut johonkin siitä ennenkin, mutta mä olin ennen sitä kuin tulin siihen ihan jossain muualla ja ajattelin mennä istumaan, mutta mulle tuli ihan sanoinkuvailematon pakko melkein juosta siihen suuntaan. Siis sellainen että menin vaan vaistolla sinne enkä tajunnut miksi.

Lue lisää

Et sä mun mielestä mitenkään hassusti käyttäytynyt. Se sun närkästys oli söpöä mun mielestä. En edes osaa selittää, mikä siinä oli niin söpöä. Mutta et ole ainoa nainen joka kokee niin joskus seurassani. Mun läheiset kanssa tuntee usein niin. Mutta siinä on tietty pehmeä vivahde, koska oon niin hömelö, vai mitä?

Ap. kirjoitti:

Et sä mun mielestä mitenkään hassusti käyttäytynyt. Se sun närkästys oli söpöä mun mielestä. En edes osaa selittää, mikä siinä oli niin söpöä. Mutta et ole ainoa nainen joka kokee niin joskus seurassani. Mun läheiset kanssa tuntee usein niin. Mutta siinä on tietty pehmeä vivahde, koska oon niin hömelö, vai mitä?

Lue lisää

Jos se kerran oli niin söpöä, niin sitten ehkä petyt koska en enää närkästy kovin helposti :) Oon siinä mielessä ehkä kasvanut aikuiseksi. Oon tosi hillitty ja mua saat kyllä aika paljon härnätä, että saat mitään lempeätä närkästymistäkään aikaan. Kai se sieltä tulisi, mutta ei nyt varmaan ihan tällaisessa nettiympäristössä kuitenkaan :) Sä et oo hömelö mutta oot oikeesti välillä vähän sellainen koiranpentu, ei sulle voi suuttua. Mä en tajua miten sä onnistut olemaan samaan aikaan sellainen hallitseva alfauros ja koiranpentu... :) Ja kuitenkin se ei jotenkin edes hämmennä mua, sä vaan oot sellainen ja ihan paras juuri tuollaisena kuin olet. Se sun persoona ja luonne on ainutlaatuinen todellakin, ihana.
Niin ja se syy miksi sulle ei oikeesti voi suuttua kuin ihan pehmeesti on just se, että harva koiranpentukaan onnistuu olemaan yhtä söpö ja viaton. Eihän silloin vaan voi mitenkään olla närkästynyt, vaikka olisi vakaasti päättänyt nyt suuttua :D Sä oot just sellainen ihminen joka saa olon tuntumaan siltä, että voi hemmetti kun oon ihan rakastanut ja jossain nuorassa, kun ei osaa edes suuttua. Juuri sellainen koiranpentu, jolta ei pysty kieltämään mitään. Se on niin kummallista ja varmaan aika selkeä syy sitä sun hurmuriutta. Johtuukohan sekin jotenkin siitä sun kasvuympäristöstä, että sussa on tosi maskuliinisia puolia etkä pelkää konflikteja siten kuin perusihmiset etkä anna ihmisten alistaa sua silleen yleisesti, mutta samaan aikaan osaat olla niin maailman söpöin, jos sulle närkästyy. Ihan täysin koiranpentuluokkaa siinä söpöydessä tosiaankin. Mä en tajua miten sulle on kukaan koskaan voinut suuttuakaan edes.
Uskomaton mies olet kyllä :) Tykkäätkö siitä, kun sulle silleen pehmeästi närkästytään? Musta nimittäin välillä tuntuu että yrität aina joskus vähän tökkiä mua silleen, mutta harmiksesi oon tosi lauhkea ja mulla on pitkä pinna. Ja vaikka välillä ihan hitusen pehmeesti närkästyisin, niin se ei täällä netissä niin näy ja menee ohi ennen kuin huomaatkaan :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Jos se kerran oli niin söpöä, niin sitten ehkä petyt koska en enää närkästy kovin helposti :) Oon siinä mielessä ehkä kasvanut aikuiseksi. Oon tosi hillitty ja mua saat kyllä aika paljon härnätä, että saat mitään lempeätä närkästymistäkään aikaan. Kai se sieltä tulisi, mutta ei nyt varmaan ihan tällaisessa nettiympäristössä kuitenkaan :) Sä et oo hömelö mutta oot oikeesti välillä vähän sellainen koiranpentu, ei sulle voi suuttua. Mä en tajua miten sä onnistut olemaan samaan aikaan sellainen hallitseva alfauros ja koiranpentu... :) Ja kuitenkin se ei jotenkin edes hämmennä mua, sä vaan oot sellainen ja ihan paras juuri tuollaisena kuin olet. Se sun persoona ja luonne on ainutlaatuinen todellakin, ihana.
Niin ja se syy miksi sulle ei oikeesti voi suuttua kuin ihan pehmeesti on just se, että harva koiranpentukaan onnistuu olemaan yhtä söpö ja viaton. Eihän silloin vaan voi mitenkään olla närkästynyt, vaikka olisi vakaasti päättänyt nyt suuttua :D Sä oot just sellainen ihminen joka saa olon tuntumaan siltä, että voi hemmetti kun oon ihan rakastanut ja jossain nuorassa, kun ei osaa edes suuttua. Juuri sellainen koiranpentu, jolta ei pysty kieltämään mitään. Se on niin kummallista ja varmaan aika selkeä syy sitä sun hurmuriutta. Johtuukohan sekin jotenkin siitä sun kasvuympäristöstä, että sussa on tosi maskuliinisia puolia etkä pelkää konflikteja siten kuin perusihmiset etkä anna ihmisten alistaa sua silleen yleisesti, mutta samaan aikaan osaat olla niin maailman söpöin, jos sulle närkästyy. Ihan täysin koiranpentuluokkaa siinä söpöydessä tosiaankin. Mä en tajua miten sulle on kukaan koskaan voinut suuttuakaan edes.
Uskomaton mies olet kyllä :) Tykkäätkö siitä, kun sulle silleen pehmeästi närkästytään? Musta nimittäin välillä tuntuu että yrität aina joskus vähän tökkiä mua silleen, mutta harmiksesi oon tosi lauhkea ja mulla on pitkä pinna. Ja vaikka välillä ihan hitusen pehmeesti närkästyisin, niin se ei täällä netissä niin näy ja menee ohi ennen kuin huomaatkaan :)

Lue lisää

Oon koiranpentu, joka on omaksunut isoilta koirilta alfauroksen elkeitä. Just niissä meidän piireissä. Tietty taistelukoiran elkeitäkin opetetaan. Kaikki hyökkäävyys pitää osata tehdä silleen, että se on teräsnyrkki silkkihansikkaissa. Ei sais häpäistä ketään, mutta ihon alle pitää mennä kyllä. Niissä meidän yhteisissä piireissä mun täytyy olla tosi varovainen, mikä on rasittavaa. Ei voi käydä hyökkäykseen, kun ne on sellaisia palleroisia. Haluaisin niin pistää ranttaliksi, mutta en voi. Tajuut varmaan itekkin vaistomaisesti, etten voi. Ei se vaan onnistu siellä. Pitää vaan olla kiltisti, vaikka ajatukset kyllä kiertää niitä ratoja, mitä ne mulla kiertää.

Kyllä mä vähän härnään sua että vähän närkästyisit, koska siinä on viehätystä mitä ei sanoiksi voi pukea. Hyvin muuten ymmärrät mua. Olen vaikuttunut kyllä. Ehkä mä poikkean monesta muusta siinä että mulla on itseluottamusta lähteä vähän pelehtimään. Tarkoitan että hyvässä mielessä. Joskus luotan itteeni myös pahassa. En muuten edes tiedä miksi uskon joskus itseeni ja päähänpistoihini. Kummallinen piirre, myönnän.

Ap. kirjoitti:

Oon koiranpentu, joka on omaksunut isoilta koirilta alfauroksen elkeitä. Just niissä meidän piireissä. Tietty taistelukoiran elkeitäkin opetetaan. Kaikki hyökkäävyys pitää osata tehdä silleen, että se on teräsnyrkki silkkihansikkaissa. Ei sais häpäistä ketään, mutta ihon alle pitää mennä kyllä. Niissä meidän yhteisissä piireissä mun täytyy olla tosi varovainen, mikä on rasittavaa. Ei voi käydä hyökkäykseen, kun ne on sellaisia palleroisia. Haluaisin niin pistää ranttaliksi, mutta en voi. Tajuut varmaan itekkin vaistomaisesti, etten voi. Ei se vaan onnistu siellä. Pitää vaan olla kiltisti, vaikka ajatukset kyllä kiertää niitä ratoja, mitä ne mulla kiertää.

Kyllä mä vähän härnään sua että vähän närkästyisit, koska siinä on viehätystä mitä ei sanoiksi voi pukea. Hyvin muuten ymmärrät mua. Olen vaikuttunut kyllä. Ehkä mä poikkean monesta muusta siinä että mulla on itseluottamusta lähteä vähän pelehtimään. Tarkoitan että hyvässä mielessä. Joskus luotan itteeni myös pahassa. En muuten edes tiedä miksi uskon joskus itseeni ja päähänpistoihini. Kummallinen piirre, myönnän.

Lue lisää

Sä oot jotenkin ottanut juuri oikeat vaikutteet niistä asioista. Se on sitä sun omaa sisintä ja vahvaa luonnetta, että sä oot sun kokemukset ja ympäristön antanut vaikuttaa suhun sellaisella tavalla, että se kokonaisuus on moninainen ja tosi ihana ja jotenkin positiivinen. Vaikka sun veljeen verrattuna, niin oot ihan varmasti ottanut ne asiat ihan selkeesti paljon enemmän positiivisiksi käännettyinä ja yhdistänyt ne sun luonteeseen jollain ihan ainutlaatuisella ja hurmaavalla tavalla. Mua joskus suututtaa se paljon miten sun isä on kohdellut teitä, mutta jotenkin mä en aina osaa olla siitä vihainen, koska mä näen sut ja sä olet juuri tuollaisena kuin olet ihaninta mitä maa päällään kantaa. Niin en vaan halua sun olevan yhtään erilainen, mutta tietenkin haluaisin niin paljon ettet olisi ikinä joutunut kokemaan mitään pahaa, mutta näen samalla miten sä oot elävä todiste kaikesta hyvästä ja miten se sun persoona kehittyi niin ainutlaatuiseksi. Tavallaan mun suuttumus sun isää kohtaan laimenee heti kun mä näen sen kuinka mahdottoman ihana sä olet. Toista tuollaista ei vaan ole.

Mä tiedän että sun pitää olla niissä yhteisissä piireissä tosi varovainen. Mä näen sen ja se on myös se sun roolin vaikeus ihan yleisestikin. Mulla oli silloin ajat sittenkin helpompaa siellä kuin sulla. Nyt sulla on vielä vaikeampaa. Mä ymmärrän sen kyllä. Mulla on aina joku sellainen suojeluntarve tunne sua kohtaan juuri siksi, että oot jotenkin niin tarjottimella ja sulla ei ole samanlailla suojaa kuin mulla. Jos tajuat, mitä tarkoitan. Niin se varovaisuus on tosi tärkeää. Mun mielestä voisit olla vähän vielä varovaisempi. Joskus et ollut kauhean varovainen.
Mä luulen, että meissä molemmissa on vähän sitä sellaista piirrettä, että molemmat ollaan ihan kykeneviä seisomaan reunalla yhdellä jalalla, siis että molemmissa on kykyä hypätä hetkeen vähän hullustikin ja antaa vaan mennä. Sussa enemmän sitä ranttaliksi pistämisen meininkiä ja mä oon varmasti silleen varovaisempi ja haluun pitää sut turvassa silloinkin, kun sä itse unohdat tehdä niin, mutta jotain sellaista samaa heittäytymisen kykyä meissä on. Ehkä se on se luovuus tai jokin siihen liittyvä piirre, en tiedä.

Mun mielestä se omiin päähänpistoihin luottaminen on hyvä piirre. Mä teen joskus samoin, koska välillä ne on intuitiota ihan selvästi ja se sanoo miten asiat menee. Ja kyllähän ne ajatukset jostain tulee.
Sulla on kyllä itseluottamusta just sillä sellaisella härnäävällä tavalla ja oot ihan hyvä siinä närkästyttämisessä, mutta mä oon vähän vaikea tapaus sen suhteen ja etenkin sen näyttämisen suhteen, että pienet närkästykset vaan peitän, mutta en tiedä näkisitkö sä ehkä ne kasvoilta ja onnistuisit ihan vähän vielä tietty närkästyttämään lisää :) Ja sitten olisitkin taas koiranpentu... :D Ihan mahdoton hurmuri. Tykkäätkö siitä että sulle on ihan mahdoton suuttua :) Mun on niin vaikea kuvailla sitä tunnetta jonka saat aikaan mutta se on sellainen lempeä HUOH... :) Siis heti kun päättää että nyt riitti ja nyt kyllä suutun, niin aina se koiranpentu jolle ei voi suuttua... :D Tuntee itsensä ihan lepsuksi :)

Halusin sun kanssa kirjoitti:

Sä oot jotenkin ottanut juuri oikeat vaikutteet niistä asioista. Se on sitä sun omaa sisintä ja vahvaa luonnetta, että sä oot sun kokemukset ja ympäristön antanut vaikuttaa suhun sellaisella tavalla, että se kokonaisuus on moninainen ja tosi ihana ja jotenkin positiivinen. Vaikka sun veljeen verrattuna, niin oot ihan varmasti ottanut ne asiat ihan selkeesti paljon enemmän positiivisiksi käännettyinä ja yhdistänyt ne sun luonteeseen jollain ihan ainutlaatuisella ja hurmaavalla tavalla. Mua joskus suututtaa se paljon miten sun isä on kohdellut teitä, mutta jotenkin mä en aina osaa olla siitä vihainen, koska mä näen sut ja sä olet juuri tuollaisena kuin olet ihaninta mitä maa päällään kantaa. Niin en vaan halua sun olevan yhtään erilainen, mutta tietenkin haluaisin niin paljon ettet olisi ikinä joutunut kokemaan mitään pahaa, mutta näen samalla miten sä oot elävä todiste kaikesta hyvästä ja miten se sun persoona kehittyi niin ainutlaatuiseksi. Tavallaan mun suuttumus sun isää kohtaan laimenee heti kun mä näen sen kuinka mahdottoman ihana sä olet. Toista tuollaista ei vaan ole.

Mä tiedän että sun pitää olla niissä yhteisissä piireissä tosi varovainen. Mä näen sen ja se on myös se sun roolin vaikeus ihan yleisestikin. Mulla oli silloin ajat sittenkin helpompaa siellä kuin sulla. Nyt sulla on vielä vaikeampaa. Mä ymmärrän sen kyllä. Mulla on aina joku sellainen suojeluntarve tunne sua kohtaan juuri siksi, että oot jotenkin niin tarjottimella ja sulla ei ole samanlailla suojaa kuin mulla. Jos tajuat, mitä tarkoitan. Niin se varovaisuus on tosi tärkeää. Mun mielestä voisit olla vähän vielä varovaisempi. Joskus et ollut kauhean varovainen.
Mä luulen, että meissä molemmissa on vähän sitä sellaista piirrettä, että molemmat ollaan ihan kykeneviä seisomaan reunalla yhdellä jalalla, siis että molemmissa on kykyä hypätä hetkeen vähän hullustikin ja antaa vaan mennä. Sussa enemmän sitä ranttaliksi pistämisen meininkiä ja mä oon varmasti silleen varovaisempi ja haluun pitää sut turvassa silloinkin, kun sä itse unohdat tehdä niin, mutta jotain sellaista samaa heittäytymisen kykyä meissä on. Ehkä se on se luovuus tai jokin siihen liittyvä piirre, en tiedä.

Mun mielestä se omiin päähänpistoihin luottaminen on hyvä piirre. Mä teen joskus samoin, koska välillä ne on intuitiota ihan selvästi ja se sanoo miten asiat menee. Ja kyllähän ne ajatukset jostain tulee.
Sulla on kyllä itseluottamusta just sillä sellaisella härnäävällä tavalla ja oot ihan hyvä siinä närkästyttämisessä, mutta mä oon vähän vaikea tapaus sen suhteen ja etenkin sen näyttämisen suhteen, että pienet närkästykset vaan peitän, mutta en tiedä näkisitkö sä ehkä ne kasvoilta ja onnistuisit ihan vähän vielä tietty närkästyttämään lisää :) Ja sitten olisitkin taas koiranpentu... :D Ihan mahdoton hurmuri. Tykkäätkö siitä että sulle on ihan mahdoton suuttua :) Mun on niin vaikea kuvailla sitä tunnetta jonka saat aikaan mutta se on sellainen lempeä HUOH... :) Siis heti kun päättää että nyt riitti ja nyt kyllä suutun, niin aina se koiranpentu jolle ei voi suuttua... :D Tuntee itsensä ihan lepsuksi :)

Lue lisää

Mielenkiintoista. Millä tavalla mun pitäisi olla vieläkin varovaisempi? Ja millä tavalla tunaroin sen suhteen? Osaat varmaan kertoo silleen ettei kukaan tajuu mistä on kyse.

Ja luulen, että mulle voi kyllä suuttua. Irl mä kuljen monesti aika kuilun reunalla. Eli joko selviän, tai sit tulee katastrofi. Molempia tulee kyllä tasaisesti.

En tiedä että puuttuuko mun veljeltä vähän maskuliinisen itseluottamuksen sitä puolta, että uskaltaa haastaa fiksun naisen avoimesti. Se vaatii ehkä mieheltä oikeesti kanttia ja kierolla tavalla miellyttää naisia, vaikka se oliskin vähän rosoista toimintaa. Mutta liiallinen naisen kunnioittaminen ja pelkääminen ja sovinnaisuus tuntuu vähän ärsyttävän teitä naisia.

Ap. kirjoitti:

Mielenkiintoista. Millä tavalla mun pitäisi olla vieläkin varovaisempi? Ja millä tavalla tunaroin sen suhteen? Osaat varmaan kertoo silleen ettei kukaan tajuu mistä on kyse.

Ja luulen, että mulle voi kyllä suuttua. Irl mä kuljen monesti aika kuilun reunalla. Eli joko selviän, tai sit tulee katastrofi. Molempia tulee kyllä tasaisesti.

En tiedä että puuttuuko mun veljeltä vähän maskuliinisen itseluottamuksen sitä puolta, että uskaltaa haastaa fiksun naisen avoimesti. Se vaatii ehkä mieheltä oikeesti kanttia ja kierolla tavalla miellyttää naisia, vaikka se oliskin vähän rosoista toimintaa. Mutta liiallinen naisen kunnioittaminen ja pelkääminen ja sovinnaisuus tuntuu vähän ärsyttävän teitä naisia.

Lue lisää

No vaikka tää palstakirjoittelu on aina välillä vähän sellaista, että mua on huolestuttanut. Ei nytten mutta joskus. Kun jos sulla on paha mieli tai sä suutut, niin et varo yhtään mitä kirjoitat. Tuskinpa nää palstakirjoittelut mitään kellekään merkitsee eikä kukaan näitä lue tai tunnista, mutta mulla on sun suhteen ehkä vähän ylivarovainen olo välillä ja haluun kaikki riskit minimoida. Eli siis mun pitää vaan pitää huolta ettet todellakaan suutu, koska silloin saatat sanoa ihan mitä tahansa ja parhaiten huolehdin siitä että asiat on varovaisia pitämällä sut iloisena :)
Etkä sä mitenkään tunaroinut sen suhteen, mutta aika suoraan joskus jotain asioita sanoit kumminkin, ei siis palstalla. Mutta ehkä kaikki ihmiset ei silleen yhdistele. Sulla on tiedätkö mun mielestä vähän sellainen luonne jotenkin, että sä teet asioita aika näkyvästi. Siis jopa sellaisia joista et saisi jäädä kiinni. En tiedä tykkäätkö sä sitten vähän siitä jännityksestä vai onko se ihan vaan se sun luonne, että teet kaikki asiat vähän silleen reunalla. Oot jollain tapaa juuri sellainen kuin olet. Se on ihana piirre sua. Mä oon tosi varovainen ihminen. Välillä ehkä ihan ylivarovainenkin. Mun aivot yleensä ehtii pyörittämään kaikki mahdolliset skenaariot läpi ennen kuin teen jotain. Ei siis aina, joskus teen asioita ajattelematta, mutta yleensä ajattelen paljon ihan vahingossa ja suhtaudun varovaisesti kaikkeen ja teen vasta kun seuraukset on mun päässä selvät. Toki joskus tulee tehtyä jotain ilman kunnon ajattelua, mutta pääsääntöisesti niin.
Mä en vaan halua että me jäädään tästä meidän jutusta kiinni, koska se ei olisi ollenkaan hyvä. Kaikki muut vaihtoehdot on parempia. Joten varovaisia pitää olla.
Niin ja kyllä mä välillä pohdin tuota sun tietokoneen näpyttelyäkin, että onkohan se nyt oikeesti varovaista, mutta ehkä tiedät mitä teet ja osaat olla järkevästi.

Ei sulle oikeesti voi suuttua. Mä en ainakaan voi. Se sun sisin on niin ihana ja sitten sulla on ne koiranpentueleet, että siinä on aina jokin pehmeys ja tunne, että jos suuttuu niin on tunne, että pitää antaa anteeksi. Ymmärrän, että susta tuntuu siltä että irl voi suuttua, mutta mä en oikeasti voisi. Sellaista närkästymistä ja pientä turhautmista varmasti joskus, mutta ne suuttumukset laantuu, koska sä vaan oot sellainen ettei sulle halua olla vihainen. Ja sehän on tavallaan musta kiinni etten halua. Ei niinkään sun käytöksestä. Toki sun luonteesta, että ei vaan sellaiselle ihmiselle kuin sinä voi olla vihainen.

Tuo oli tosi fiksu analyysi sun veljestä. Tosi hienosti pohdittu. Sussa taas on jotenkin selvästi sitä, että sua ei pelota se fiksun naisen haastaminen oikeasti, koska sä oot ihan kauhean ovela ja tiedät ihan viimeistään hurmaavasi ja saavasi tahtosi mennen tullen läpi, koska osaat käsitellä oikealla tavalla eikä sulle edes voi suuttua. Sulle tekee mieli antaa periksi vaikka kuinka päättäisi ettei anna periksi. Sun veli ei ehkä sitä osaa sitten.
Kyllä se kunnioittaminen on tärkeää ja sillä epäkunnioituksella saat aina sitä haluamaasi närkästystä aikaan.. :D Mutta ehkä se sovinnaisuus ei aina oo niin kiinostavaa jos sitä on koko ajan. Epäsovinnaisuus on sellainen mukava mauste ja vähän ravistelee tilanteita. Haastaa jotenkin olemaan siinä hetkessä.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

No vaikka tää palstakirjoittelu on aina välillä vähän sellaista, että mua on huolestuttanut. Ei nytten mutta joskus. Kun jos sulla on paha mieli tai sä suutut, niin et varo yhtään mitä kirjoitat. Tuskinpa nää palstakirjoittelut mitään kellekään merkitsee eikä kukaan näitä lue tai tunnista, mutta mulla on sun suhteen ehkä vähän ylivarovainen olo välillä ja haluun kaikki riskit minimoida. Eli siis mun pitää vaan pitää huolta ettet todellakaan suutu, koska silloin saatat sanoa ihan mitä tahansa ja parhaiten huolehdin siitä että asiat on varovaisia pitämällä sut iloisena :)
Etkä sä mitenkään tunaroinut sen suhteen, mutta aika suoraan joskus jotain asioita sanoit kumminkin, ei siis palstalla. Mutta ehkä kaikki ihmiset ei silleen yhdistele. Sulla on tiedätkö mun mielestä vähän sellainen luonne jotenkin, että sä teet asioita aika näkyvästi. Siis jopa sellaisia joista et saisi jäädä kiinni. En tiedä tykkäätkö sä sitten vähän siitä jännityksestä vai onko se ihan vaan se sun luonne, että teet kaikki asiat vähän silleen reunalla. Oot jollain tapaa juuri sellainen kuin olet. Se on ihana piirre sua. Mä oon tosi varovainen ihminen. Välillä ehkä ihan ylivarovainenkin. Mun aivot yleensä ehtii pyörittämään kaikki mahdolliset skenaariot läpi ennen kuin teen jotain. Ei siis aina, joskus teen asioita ajattelematta, mutta yleensä ajattelen paljon ihan vahingossa ja suhtaudun varovaisesti kaikkeen ja teen vasta kun seuraukset on mun päässä selvät. Toki joskus tulee tehtyä jotain ilman kunnon ajattelua, mutta pääsääntöisesti niin.
Mä en vaan halua että me jäädään tästä meidän jutusta kiinni, koska se ei olisi ollenkaan hyvä. Kaikki muut vaihtoehdot on parempia. Joten varovaisia pitää olla.
Niin ja kyllä mä välillä pohdin tuota sun tietokoneen näpyttelyäkin, että onkohan se nyt oikeesti varovaista, mutta ehkä tiedät mitä teet ja osaat olla järkevästi.

Ei sulle oikeesti voi suuttua. Mä en ainakaan voi. Se sun sisin on niin ihana ja sitten sulla on ne koiranpentueleet, että siinä on aina jokin pehmeys ja tunne, että jos suuttuu niin on tunne, että pitää antaa anteeksi. Ymmärrän, että susta tuntuu siltä että irl voi suuttua, mutta mä en oikeasti voisi. Sellaista närkästymistä ja pientä turhautmista varmasti joskus, mutta ne suuttumukset laantuu, koska sä vaan oot sellainen ettei sulle halua olla vihainen. Ja sehän on tavallaan musta kiinni etten halua. Ei niinkään sun käytöksestä. Toki sun luonteesta, että ei vaan sellaiselle ihmiselle kuin sinä voi olla vihainen.

Tuo oli tosi fiksu analyysi sun veljestä. Tosi hienosti pohdittu. Sussa taas on jotenkin selvästi sitä, että sua ei pelota se fiksun naisen haastaminen oikeasti, koska sä oot ihan kauhean ovela ja tiedät ihan viimeistään hurmaavasi ja saavasi tahtosi mennen tullen läpi, koska osaat käsitellä oikealla tavalla eikä sulle edes voi suuttua. Sulle tekee mieli antaa periksi vaikka kuinka päättäisi ettei anna periksi. Sun veli ei ehkä sitä osaa sitten.
Kyllä se kunnioittaminen on tärkeää ja sillä epäkunnioituksella saat aina sitä haluamaasi närkästystä aikaan.. :D Mutta ehkä se sovinnaisuus ei aina oo niin kiinostavaa jos sitä on koko ajan. Epäsovinnaisuus on sellainen mukava mauste ja vähän ravistelee tilanteita. Haastaa jotenkin olemaan siinä hetkessä.

Lue lisää

Kyllä, olishan se piinaavaa jos jäätäis tästä kiinni. Mutta tähän mennessä ei ole mun mielestä paljastettu mitään, mistä vois suoraan käry käydä. Mutta en yhtään ihmettelis, jos joku jo tietäis.

Vähän ehkä näkyvästi teen asioita kyllä. Mutta ehkä mä just pysyn niissä rajoissa, etten paljastu silloin kun ei pidä. Mä kyllä mietin sitä puolta koko ajan.

Sä oot ehkä kuullut musta närkästyneitä kommentteja. Aavistan...

Anna joku vihje, et missä meen kiinni jäämistä hipoen.

Ap. kirjoitti:

Kyllä, olishan se piinaavaa jos jäätäis tästä kiinni. Mutta tähän mennessä ei ole mun mielestä paljastettu mitään, mistä vois suoraan käry käydä. Mutta en yhtään ihmettelis, jos joku jo tietäis.

Vähän ehkä näkyvästi teen asioita kyllä. Mutta ehkä mä just pysyn niissä rajoissa, etten paljastu silloin kun ei pidä. Mä kyllä mietin sitä puolta koko ajan.

Sä oot ehkä kuullut musta närkästyneitä kommentteja. Aavistan...

Anna joku vihje, et missä meen kiinni jäämistä hipoen.

Lue lisää

No joo totta kyllä, että tuskinpa me tästä kiinni jäädään. Ja jos on edes yhtään lähelläkään niin ollaan kuin ei edes tunnettaisi toisiamme eikä myönnetä mitään ikinä. Ainoastaan toisillemme.
Nää palstat mua vähän kyllä huolettaa, koska kyllä sun kirjoitusta varmaan jotenkin tuntisi, jos joku sulle tosi läheinen näitä lukisi, kun on niin pitkiä pätkiä tekstejä, mutta toisaalta onneksi nää hukkuu tänne ja toisaalta sattuman piikkiin voisi mennä. Muistat vaan silleen olla tietokoneen käytön kanssa varovainen.
Ja huolettaa mua nää palstat vähän siinä mielessä kun ei näistä tiedä keitä täällä käy, mutta eiköhän me olla ihan turvassa.

Mä oikeesti luulen, että tuo sun koneella viettämä aika saattaa olla vähän epäilyttävää. Mutta se voi sitten taas olla, että kun ei oo mitään muuta epäilyttävää, niin se ei mitenkään korostukaan liikaa. Jos kävisit jossain, niin sitten saattaisi herätä kysymyksiä, joten ehkä se nyt on vähän sellaista hipovaa, mutta ei kuitenkaan liikaa.
Mun mielestä sun ei ehkä kannata kauheasti niille kavereillesi puhua nyt näistä meidän jutuista, koska ne kuulosti siltä ettei ne ymmärrä, mitä niistä sanoit. Niin sekin on vähän rimoja hipovaa, jos ihmiset tietää muttei hyväksy, koska niistä näkyy sitten sitä närkästymistä.

Ja ehkä on ihan hyvä vältellä sellaisia vahingossa tapahtuvia törmäämisiä, jottei meidän reaktiot paljasta yhtään mitään, koska ei mun naama pysyisi normaalina, vaikka kuinka yrittäisin varautua siihen, että joskus vahingossa törmäisin suhun. Tekisi vähintään mieli hymyillä sulle kun kukaan ei mukamas huomaisi ja huomaisi kuitenkin joku ihan sivullinen, joten vältellään niitä :)

En oo kuullut susta närkästyneitä kommentteja, paitsi sen mitä joskus kuulin niiden joidenkin satunnaisten tyttöjen puhuvan, minkä kerroinkin sulle joskus. Ja sen sun yhden kaverin oon joskus huomannut olevan suhun hetkittäin vähän närkästynyt mutta jotenkin välittävällä tavalla kumminkin, mun mielestä se tykkää susta tosi paljon. Olin surullinen joskus kun tuntui että se oli vähän kylmä ehkä sulle.

Ap. kirjoitti:

Kyllä, olishan se piinaavaa jos jäätäis tästä kiinni. Mutta tähän mennessä ei ole mun mielestä paljastettu mitään, mistä vois suoraan käry käydä. Mutta en yhtään ihmettelis, jos joku jo tietäis.

Vähän ehkä näkyvästi teen asioita kyllä. Mutta ehkä mä just pysyn niissä rajoissa, etten paljastu silloin kun ei pidä. Mä kyllä mietin sitä puolta koko ajan.

Sä oot ehkä kuullut musta närkästyneitä kommentteja. Aavistan...

Anna joku vihje, et missä meen kiinni jäämistä hipoen.

Lue lisää

Meen nukkumaan, hyvää yötä.

Halusin sun kanssa kirjoitti:

No joo totta kyllä, että tuskinpa me tästä kiinni jäädään. Ja jos on edes yhtään lähelläkään niin ollaan kuin ei edes tunnettaisi toisiamme eikä myönnetä mitään ikinä. Ainoastaan toisillemme.
Nää palstat mua vähän kyllä huolettaa, koska kyllä sun kirjoitusta varmaan jotenkin tuntisi, jos joku sulle tosi läheinen näitä lukisi, kun on niin pitkiä pätkiä tekstejä, mutta toisaalta onneksi nää hukkuu tänne ja toisaalta sattuman piikkiin voisi mennä. Muistat vaan silleen olla tietokoneen käytön kanssa varovainen.
Ja huolettaa mua nää palstat vähän siinä mielessä kun ei näistä tiedä keitä täällä käy, mutta eiköhän me olla ihan turvassa.

Mä oikeesti luulen, että tuo sun koneella viettämä aika saattaa olla vähän epäilyttävää. Mutta se voi sitten taas olla, että kun ei oo mitään muuta epäilyttävää, niin se ei mitenkään korostukaan liikaa. Jos kävisit jossain, niin sitten saattaisi herätä kysymyksiä, joten ehkä se nyt on vähän sellaista hipovaa, mutta ei kuitenkaan liikaa.
Mun mielestä sun ei ehkä kannata kauheasti niille kavereillesi puhua nyt näistä meidän jutuista, koska ne kuulosti siltä ettei ne ymmärrä, mitä niistä sanoit. Niin sekin on vähän rimoja hipovaa, jos ihmiset tietää muttei hyväksy, koska niistä näkyy sitten sitä närkästymistä.

Ja ehkä on ihan hyvä vältellä sellaisia vahingossa tapahtuvia törmäämisiä, jottei meidän reaktiot paljasta yhtään mitään, koska ei mun naama pysyisi normaalina, vaikka kuinka yrittäisin varautua siihen, että joskus vahingossa törmäisin suhun. Tekisi vähintään mieli hymyillä sulle kun kukaan ei mukamas huomaisi ja huomaisi kuitenkin joku ihan sivullinen, joten vältellään niitä :)

En oo kuullut susta närkästyneitä kommentteja, paitsi sen mitä joskus kuulin niiden joidenkin satunnaisten tyttöjen puhuvan, minkä kerroinkin sulle joskus. Ja sen sun yhden kaverin oon joskus huomannut olevan suhun hetkittäin vähän närkästynyt mutta jotenkin välittävällä tavalla kumminkin, mun mielestä se tykkää susta tosi paljon. Olin surullinen joskus kun tuntui että se oli vähän kylmä ehkä sulle.

Lue lisää

No me ei olla sen mun kaverin kaa aina ihan samalla aaltopituudella. Sille ei voi mitään. Ja jos joku epäiliskin jotain, niin ei se uskalla kenellekään mitään kertoa, koska se olis liian friikkiä. Kaikki vaan miettis, että mitä se näillä palstoilla kyttää. Ollaan me muuten aika epeleitä. Kukaan ei uskois. :)

Hyvää yötä. :)

Ap. kirjoitti:

No me ei olla sen mun kaverin kaa aina ihan samalla aaltopituudella. Sille ei voi mitään. Ja jos joku epäiliskin jotain, niin ei se uskalla kenellekään mitään kertoa, koska se olis liian friikkiä. Kaikki vaan miettis, että mitä se näillä palstoilla kyttää. Ollaan me muuten aika epeleitä. Kukaan ei uskois. :)

Hyvää yötä. :)

Lue lisää

Siis tuo on niin totta, että ei kukaan voisi näistä ja meistä ikinä sanoa mitään, koska se vaan kuulostaisi ihan hullulta itse :D Meistä ei vaan niin kukaan ikinä uskoisi. Ollaan molemmat oikeesti aika viimeisiä ihmisiä joiden voisi kuvitella vaikka kirjoittavan tänne :) Joten tää on kyllä täysin meidän puolella. Siis sillä tavalla, että vaikka joku epäilisi että me kirjoitettaisiin tänne, niin se ei mitenkään voisi uskoa sitä kun katsoisi jompaakumpaa ja tuntisi itsensä ihan hulluksi kun edes kuvittelee moista :) Ja onhan ne meidän väliset jutut muutenkin sellaisia, että ei niitä voi kukaan ymmärtää ja jos joku lähtisi niistä mitään selittämään, niin sekin vaan kuulostaisi niin päättömältä, että tuskinpa kukaan edes yrittäisi. Musta tuntuu että vaikka jotkut ihmiset tietäisi meistä niin ne ei ikinä kertoisi, koska ne ei saa meistä yhtään mitään selvää ja ehkä ne tuntisi itsensä vähän hulluiksi yrittäessään. Se sun kaveri tosin on ollut hämmästyttävän tarkkanäköinen joskus ja sai aika paljon meitä molempia rauhoitettua ja takaisin välittämisen ilmaisemiseen, kun ne meidän välit tulehtui ja suututtiin toisillemme. Niistä jutuista mä oon aina ajatellut, että se tuntee sut hyvin ja välittää susta tosi paljon, kun se suhtautuu suhun niin empaattisesti eikä sitä pelottanut sanoa näistä meidän jutuista vaikka nää on niin kummallisia. Joten vaikkei se olisi aina sun kanssa samalla aaltopituudella, niin kyllä se susta ihmisenä välittää aina varmasti paljon. Sen näkee. Toivottavasti säkin tiedät sen. Sekin siis vaikuttaa just siltä, että se närkästyy sulle joskus, mutta se senkin närkästyminen on ihan selvästi sellaista pohjimmiltaan lempeä eikä varmasti ikinä millään syvällä tavalla ajattele susta pahasti vaan pitää sua mahtavana ihmisenä. Uskon, että sekin näkee susta sen sun sisimmän ja kuinka vahva ja kultainen ihminen olet eikä voisi ikinä syvästi ajatella mitään pahaa.

Mutta siis meidän puolella on kyllä niin se, että miten outoja asiat on. Kun me itse handlataan tää kaikki täysin ja tiedetään, niin ollaan jotenkin hyvässä asemassa, kun ei kukaan muu voi saada tästä selvää ja ne ei ikinä voisi sanoa oikeasti mitään, mutta koska tää on tällaista, että keikutaan vähän ihmisten silmien alla, niin osataan kumminkin tavallaan odottaa että joku sanoisi jotain ja meistä tulee ehkä aina vaan enemmän sellaista ulospäin, että mitä muut ihmiset oikein sekoilee :) Tiedätkö vähän sellainen juttu, että jos vaikka joku avaruusolio olisi tullut syömään kaikki murot ja olisi istunut kauhuissaan keittiön nurkassa katselemassa sitä, niin ei varmasti ikinä voisi kertoa siitä kellekään, koska vaikuttaisi ihan hullulta ja sitten alkaa epäilemään vaan omaa päätään. Niin tää meidän juttu on yhtä outo kuin se muroja syövä alieni :D Mutta me itse tiedetään tää, niin osataan vielä paremmin pitää asiat suojassa ja ollaan ainoita, jotka hallitsee tän koko tilanteen ja sekavuuden ihan hyvin ja iloisina. Mä olin vähän huolissani susta, mutta nyt kun tätä ajattelin, niin ehkä ei tarvitsekaan olla ihan niin huolissaan, koska on helppoa kun me ollaan niitä muroja syöviä alieneita :D Irl kukaan ei uskoisi ikinä, ei niin ikinä.
Nyt vaan pidetään asiat samalla tavalla ettei tuu mitään oikean elämän epäilyksiä kellekään.
Tavallaan mä ymmärrän sua nyt, että ehkä se asioiden tekeminen näkyvästi on joskus järkevää vaikka se vaikuttaa vähän varomattomalta, mutta ei se sitä oikeesti ole. Ja ehkä tykkäät siitä reunalla kävelystä sellaisessa tilanteessa. Tykkäätkö? Musta tuntuu joskus että loppujen lopuksi sekavat tai vähän vaaralliset tilanteet tuo susta jollain tapaa esiin sitä sun suurta vahvuutta, koska sä oot ainoita ihmisiä, jotka kestää sitä, kun sä oot tottunut lapsena. Mutta mun pitää kyllä sanoa, että mulla on myös geeneissä se että mua ei pelota kun asiat menee voimalla sekaisin. Oon silleen tukavasti ja heilahtamatta maan kamaralla ja jotenkin nautin siitä ettei tuu heilahteluja vaikka muut heilahtelee. Joten ehkä tää tilanne on jotain sellaista muutenkin, jonka vain sinä ja minä pystytään ylipäänsä tajuamaan ja hallitsemaan. Ja kyllä se sun vahvuus oikeasti näkyy juuri tällaisissa tilanteissa, vaikka sua varmasti niiden haavojen takia kuormittaa jotkut asiat muhun liittyen ja tuntuu joskus pelottavalta, niin se sun todellinen voima näkyy kuitenkin tosi selvästi.