Jos teillä on tarvetta joillekin tavaroille ja joku tarjoutuu ne teille hankkimaan, niin tuleeko mieleen maksaa tavaroista edes pientä korvausta, vaikka rahasta ei alunperin ole mitään puhuttu?
Tuleeko suurena yllätyksenä, jos toimittaja sitten kyseleekin jotain rahallista korvausta?
Tuleeko suurena yllätyksenä, jos toimittaja sitten kyseleekin jotain rahallista korvausta?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei ole ollut tarvetta koskaan.
Rahaa kun on.
Olen kyllä muinoin ostanut kapakoista jotain pientä pimeetä.
Pitää sit katsoa eteensä.
Muuten se menee niin, että miehet sopivat asiat ja se sopimus sitten pitää, miehet eivät jälkikäteen narise, eivätkä jankuta.
H.
Jos jotain tarvitsen ja saan, maksan.
Ei ole yllätys jos toimittaja pyytää maksun tavaroista.
Minä olin joskus hyvin yllättynyt
kun pankissa kysyttiin
joittenkin firmojen laskujen maksamista
mun tilitä -- en ikinäs ollu
tilannut tai saanut mitään
kyseisiä tavaroita.
Toinen räväkkä yllätys oli kerran
apteekissa asioidessa,
- joku rouvashenkilö toi apteekkiin
reseptejä ja kyseli lääkkeiden
toimitusta/laskuttamista mun nimellä.
Lääkkeitä, joita mulla ei ikinä ole ollut käytössä.
Täh..?
Yks rouva kyllä kotonani vieraillessa uutta kännykkäkameraansa testaili
kuvaamalla lompakkoni ja korttieni sisältöä.
Onko hyvään kaupankäyntitapaan liitetty automaattisesti joku epämääräisyys tai möhköily? Vaikka kakkipaketti postilaatikkoon?
"epämääräisyys?"
Valta siirtyy pikku-hiljaa nuorisolle.
Joten taas muuttuu jotain.
Joku uusi The Beatles tulee.
Ja niin syntyy taas uusi häpy maailmaan, ja vanha haipuu pois.
H.
Voisitko ystävällisesti kuvailla sitä uutta häpyä, mutta asiallisesti sitten ilman rivouksia.
"eufrosyne10"
Häpy on sana-taiturille perus-sana, josta johtuu sana häveliäisyys.
Menehän hetkeksi koulun-penkille.
Oireet viittaavaat siihen suuntaan, että vanhusten otteen kirvotessa, syntyy taas uusi näkemys moraalista.
Eli taas tulee aika, jolloin nuoret joutuvat vanhemmiten miettimään nuorisoaan uudellen.
Mitkä lie heillä silloin suitset, jää nähtäväksi.
Vanhanaikaisen säädyllisyyden puute alkaa näkyä myös markkinoinnissa ja muussa myynnissä.
H.
Onpas sinulla omituisia rouvavieraita ja epämääräisiä kakkipaketteja
@eufrosyne10
Josko me kaunosielut puhuisimme vain kävystä?
"Uusi kesä kävyn kasvattaa"
Oi sinä kultamussukani hunksin pallero.
Saimpa edes kerran nähdä noitten jumalaisten kulmakarvojen kuroutuvan ilkikuristen silmien suojaksi.
Näkisin poikamaisen hurmaavan hymyn nousevan suutelemaan houkuttavien huulien tienoille, mutta ei.
Älä aina ole noin tosikko myrtsi, ymmärrä kevyttä kiusoittelua
Juups, sinä naisista kaunein.
Tosikkomaisuus kertoo älyn puutteesta, joka liian monia vaivaa, ei sinua, eikä minua.
Aah, sinä La donna è mobile.
Oi miks ei saavu noutamaan, tuo Helsinkin hurja rakastaja.
Kernaasti vanhat jalkani avaisin ja hänelle onnen soisin.
Vain puhelimessa suostuu lirkuttelemaan, kovin on saavuttamaton kaipuuni kohde.
Osta uudet Ainot, vanhoista tulee usein liian liukkaita. Voi vaikka langeta.
Tupsutkin tussahtavat kuluneen näköisiksi.
Maksaa tarvii, ilman ei elä. Sappirakkoa ilman elää.
Mielikuvittukseni ei minulle suo edes ymmärrystä, mikä tuollainen tilanne olisi.
Toki tarvitseville olemme antaneet ilmaiseksi tavaroita, joita meille on perinnöissä siunaantunut, meille tarpeettomia.
Toisaalta, rikollisuuta emme suosi, eikä ilmaiseksi meillä ole tarvetta saada.
Minäkin kysyn?
Jos menen esim. huonekaluliikeeseen ja kuvailen siellä toivettani, mitä haluaisin ja myyjä lupaa sellaista hankkia, niin en todellakaan oleta saavani niitä sitten ilmaiseksi.
Kerro tarkemmin, mitä halusit, kuka tarjoutui hankkimaan haluamasi ja kuinka päädyit olettamukseen, että et tarvitse maksaa??
Tuon kysynnän ja tarjonnan lain kun voi tulkita hyvinkin monella tapaa.
Jos menee kauppaan ostamaan jotain niin ostaa ja maksaa ja lähtee pois.
Jos joku tarjoutuu hankkimaan jotain sinulle ehdot sovitaan ensin sopiiko tavara, paljonko maksaa jne.
Minulla on paljon tavaraa jota en tarvitse. Menenkö naapuriin ja sanon että naapurin terassille mahtuisi vielä yksi tuoli. Naapuri myöntäisi sen. Sanoisin että minulla on tarpeeton tuoli jonka voisin tuoda siihen. Naapuri sanoisi ettää sopii. Veisin tuolin ja pyytäisin siitä maksun. Reilua vai mitä?
Huijausta se on, siinä käytettiin hyväksi sitä ettei naapuri halua olla riidoissa kanssasi vaan maksaa kiltisti vaikka alunperin ei sovittukaan mistään maksusta. Tässä vaiheessa naapuri tietenkin voi perua kaupan sanomalla ettei tuoli sovikaan siihen tai muuta vastaavaa.
Vilo Sohvi
Miks´ihmeessä menisit naapuriin tyrkyttämään ylimääräisiä tavaroitasi?
Taisit kuitenkin kuvailla tarinan, kuinka sinulle kävi, kun naapurisi tuli tuoliaan tarjoamaan? Et siis älynnyt kysyä, että paljonkos se maksaa?
Noista muikuista tuli mieleeni, kun lapseni oli mieheni veljen luona käymässä, joka on ammattikalastaja. He olivat haluneet muikkuja ja ylläripylläri! Niistä otettiin maksu!!!! Kyse oli sentään vain korkeintaan kilosta, ei siis mitään kilokaupalla.
Pitäisikö sittenkin muistaa se sanonta. "Ilmaisia lounaita ei ole", joten kysy; "mitä maksaa"???
halusitko muikkuja?
Onko tuolitarina totta vai keksittyää ei ole mitään merkitystä. Joka tapauksessa halusin selventää, että on eroa ostaa jotain ja sillä että joku ikäänkuin lahjoittaa sinulle jotain vaikka et ole häneltä mitään pyytänyt.
Eri ammatinharjoittajat joutuvat usein sukulaisten ja tuttavien "hyväksikäyttämiksi". Jokainen meistä haluaa palkan työstään. Kuinka moni kuukausipalkkainen antaa osan palkastaan tuttavilleen tai sukulaisilleen.
Sinä kerroit ammattikalastajasta, jolta odotettiin ilmaisia kaloja. Samoin kampaajat, lääkärit, esiintyvät taiteilijat tms. joutuvat joskus ilmaisen työn tekijöiksi tuttavilleen ja jopa tuttavien tuttavilleen.
Jos mä puhun jollekin, et tarviin just tollasen esineen mitä vaikka jossain esitteessä on ja joku sen mulle kiikuttaa ilman erillistä sopimusta, niin en taatusti maksa. Viekööt mennessään.
Mun mutsilla oli sellanen tapa et se kysy et onko mulla käyttöä vaikka pöytägrillille ja jos sanoin et voishan sitä vaikka kokeilla, niin sit ku se toi sen niin pyyskin maksua. Mä sille mitään maksanut. Itehän se sitä mulle tyrkytti. Huutohan siitä tuli ku se väitti et olin sen ostanut.
Totta hitos maksan,jos jottain saan...tai enpäs ain rahal.Just sisko toi kurkkui likkas pihalt ja tein saaristolaislimppuu korvaukseks.
Just saatii pojalt vahvaa verkkoo,hän oli ottanu talteen tyämaan roskalavalt,tarpeeseen tuli koira-airaks.Korvaus oli sinappii ja lapsukaiset syämää.
Tämmöttis meil :)
En kyl oitis muista pyytäneeni ikinä keltään mittää,etten olis sitä korvannu.
Enkä pyytämättäkä.
Oma äiti aikanas tyrkytti kans sitäsuntätä;keppoi huanekalui lamppui.Muttei kyl ikinä oliska hualinu rahaa niist,lämpimäissii kyl
Ihan en arvannut, mutta aavistin, että tämä aloitus johtaa sukulais-suhteisiin taas.
Minun äitini oli fiksu, ja tiesi hyvin että lapsensakin ovat.
Ja siksi osti hän itselleen kaikenlaista tarvetta.
Fiksuna hän piti naamansa kiinni kuolemaansa saakka.
Tiesi että kyllä hänen kotinsa tullaan putsaamaan, koska lapsensa osaavat asiansa.
Opetuksensa ja keittiö-välineittensä johdosta olen nyt paljon parenpi ruoan-laittaja kuin ennen kuolemaa.
H.
Korppis
- postilaatikosta on vuosien mittaan löytyny vaikka mitä ihmeellistä,
koirankakkaa, jotain ruskeamassalevyjä folioon pakattuna ?,
vein sitte lääkärillekin, oisko ympäristölautakunnan syytä tutkia, mistä ja mitä?
- alueen lehtikeräyslaatikossa ollu joskus puhallinsoittimia ja rikotun viulunkin kappa-
eita, mikä ihmetytti suuresti, yleensä muusikot on hyvin tarkkoja soittimistaan ja pi-
tävät hyvää huolta. Itekin olin joskus harmissani omista rikotuista soittimista.
- Ihmeteltäviä rouvia, niitäkin löytyy. Joistakin seurakunnista vaikka.
Vuosikymmeniä kestänyt painostus mun oletetuista ja olemattomista miljoonista
- sitäkö se korttien kuvaaminen kännyllä oli, tartteis muka esittää jotain rikasta
lahjoittajaa heidän uskontoteemojen ympäriltä?
- Enempi mun mielestä ol ja on jostain huumevouhkauksesta - turpiinkin on
mätkähtäny niin monta kertaa, sokaistu silmäkin keinolinssillä korvattu.
Varoja katoaa, ja sitä mukaa kun vammoja syntyy, hoitoonkin kuluu ihan merkittäviä
summia.
Naapurissa rakennetaan. Joku kylätiellä virnuilee, että siitä syntyy violetin ruusun
ja kalma-k:oon toimisto, tommosista liikkeistäkään ei ole mitään tietoa, onko
vain huulenheittoa vai jotain merkityksellistä. Joku uusi kansanliike, mc womans?
Nykymeno huolettaa monia, itsekin mietin monta kertaa nuorten perheiden ja lastenkin asioita, omienkin. Miten selviävät, entäs sitten kun pärjäämisessä tulee
ihan vakavia ongelmia -- toisten aiheuttamina. Tai syvän vajaakuntoisuuden.
Mieluummin toivois avointa keskustelua kuin epämääräisyyksiä. Ja mikskään "hoidoksi" en kyllä nimittäisi asioita jotka ei hoitoa ole.
Ymmärryksessäkin lie vajetta, koska mikään maailmannapa en ole - tavallinen
mummu vain, sitä mätkittyä sorttia.
Ei se tuo luoja anna kenenkään harteille enempää kuin itse kukin jaksaa kantaa.
OMITUINEN ALLOTUS
taitaa olla kAALET taas liikkeelä heh !
"Jos teillä on tarvetta joillekin tavaroille ja joku tarjoutuu ne teille hankkimaan, niin tuleeko mieleen maksaa tavaroista edes pientä korvausta, vaikka rahasta ei alunperin ole mitään puhuttu?
Tuleeko suurena yllätyksenä, jos toimittaja sitten kyseleekin jotain rahallista korvausta?"
Onko tässä(kin) kysymyksessä jokin kompa tai onko tämä peräti ajanvietettä?
Eikö 60 oleva henkilö ole jo sillä puolella elämää, että osaa tehdä selviä sopimuksia jättämättä asioita harmaalle alueelle?
Täs iäs sitä voi sanoo, etten kyl ota ja maksa.. Mulla on yks tuttava joka ain ihmettelee et kui sä olet tullu toimeen ilman mikrouunia, et hänel olis semmottinen tarpeeton. Mä siihen tackar nej, osaan ostaa jos tarvin.
Leivänpaahdin olis kiva, mut pidän suuni kiinni tiukasti. Kyl niit kaupois on ja eikä se niin välttämätön ole. Paistinpannulla seki hoituu.
Samoin yks eksnaapuri "halus" antaa mulle pienen yöpöydän (ruma ku mikä) sanoin ettei ole käyttöö.
Mä kai olen aika kranttu, mut mun koti ei ole toisten rojujen kaatopaikka, omat rojut riittää.
Niin että en sano mittää tarpeistani.
Ehottomasti maksan, ei se ilmaista ole hankkijallekaan.
Vissiin joku huumekuriirien värväysketju.
No joo, tarpeita on monilla aina, vaikka ne eivät olekaan todellisia tarpeita. hankitaan vaihteeksi tota ja tota ja sitten ollaan vähän aikaa tyytyväisiä ja taasen hankitaan joku kiva lelu.
Mainonta saa aikaan tarpeita.
Todellisuus onkin sitten toinen juttu, tarvitaanko vai ei.
*pizzanhimo*
*nälkä*
No jos minä haluaisin pihalleni esimerkiksi jonkun tietynlaisen puutarhatontun ja joku kertoo sellaisen nähneensä jossain ja tarjoutuu minullle sen tuomaan, toki maksan sen sitten kun hän sen tuo. Ei liene kyse sen kummemmasta. Itsestään selvää jotta maksan.
Puoliso on riittävän hyvä puutarhatonttu. Muuta ei tarvitse.
Nii, onhan niitäkin "tonttuja" myynnissä ja vuokrattavissakin :)
Etkö halua valita itse tonttujasi.
Olen huomannut elämässäni, mikään ei ole ilmaista. Aina joutuu maksamaan, tavalla tai toisella.
Siksi en huoli mitään sellaista joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta.