Kysyisin että uskotteko horoskooppeihin ja mikä oma horoskooppimerkkinne on?
Osaatteko ennustaa? Osaatteko langettaa kirouksia?
Osaatteko ennustaa? Osaatteko langettaa kirouksia?
Mielenkiinnosta kyselen
Wiccat!
9617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen härkä ja nouseva leijona, kuumerkiltä kaksonen. Enpä tiedä sitten kuinka tosi tuo luonnekuvaus on..
Ennustan heilurilla ja tarvittaessa taroteilla.
Wiccat eivät langeta kirouksia, koska se on wiccan ohjeen: "Tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita", vastaista.
Olen vaaka, kiinalaisessa tulilohikäärme. En tosin ole koskaan tunnistanut itseäni vaakoihin liitetyistä ennakkokäsityksistä. Osaan kyllä tehdä päätöksiä nopeasti ja kuten vakkarit tietää, en ole hempeä "rauhaa kaikille"-tyyppi, pikemminkin ärhäkkä räkyttäjä. Myönnän, olen kylläkin esteettissuuntautunut, niin kuin vaa'at kuulemma ovat.
Olen kerran ennustanut taroteilla, ihan vitsillä, ja valitettavasti osui niin oikeaan kuin vain voi. En ole halunnut yrittää uudelleen. Sen sijaan näen kyllä etiäisiä, se kulkee suvussa.
Etiäisiä? Mitä ne on?
On lyhyesti sanottuna ennkkoaavistus. Se voi ilmetä ennusunena, varmana ennkkotietona tai näkynä. Etiäinen voi ilmoittaa tai varoittaa, ja on yleensä yksiselitteinen. Itse näin viime syksynä sieniä peratessani silmäkulmastani jotain liikettä keittiön ovella ja kun katsoin, siellä seisoi valkoisiin puettu hahmo, jolla oli huomioliivin tapainen vaate. Se hävisi silmänräpäyksessä ja kun katsoin taas alas käsissäni olevaan sieneen, tajusin että se oli myrkkyseitikki, ei suppilovahvero. Olin tuona iltana perannut niitä halvatun sieniä jo neljä tuntia ja olin aika väsynyt. En varmaan olisi huomannut sitä seitikkiä ilman etiäistä. Olisi voinut käydä hupelosti. Ilmeisesti näin sairaankuljetushenkilön, joka olisi tullut paikalle hakemaan perhettä seitikkiaterian jälkeen.
ja muita Aku Ankan parhaita. Anteeksi, oli ihan pakko, tuo huono sisäpiirivitsi vainoaa minua ikuisesti. :)
Älä sure, Surreal, eivät kaikki vaa'at toivo rauhaa kaikille. Todellisuudessa vaakaa on perin vaikea miellyttää ja hän on usein sisuuntunut, joskaan hän ei sitä yleensä tuo esille, ainakaan kiukuttelemalla vasten kasvoja. Tämä netin tuoma kasvottomuus varmaan auttaa vaakaakin ilmaisemaan myös negatiivisia tunteitaan, jotka vaaka mieluummin patoaisi sisälleen.
Tiedä sitten, kuinka tyypillinen vaaka voit olla, jos kiinalaisesi on tosiaan tulilohikäärme. Selittäisi ainakin, miksi sinulla ei ole vaikeuksia päättää asioista. :)
Repolainen on aurinkomerkiltään myös vaaka, nousevaltaan vaaka ja kuumerkiltään kaksonen. Repolainen tunnustaa hyvällä kiemurtelevansa useinkin päättämättömyyden ristiaallokossa sekä tyypillisenä vaakana myös sen, kuinka lähes mahdotonta on sanoa kenellekään ei, oli kysymys mikä tahansa. :D
Kiinalaisessa repolainen on metalliapina, joka ei revon vaa'an korvaan kuulosta läheskään riittävän kauniilta, kuin vaikkapa Surrealin tulilohikäärme. (Noin visuaalisesti pohdittuna, ajatelkaas kuinka komea otus on tulilohikäärme ja ajatelkaa sitten, miten hassu metalliapina...) Tosin revon on myönnettävä tunnistavansa itsestään usein apinan ongelmanratkaisukykyä, varsinkin yllättävissä tilanteissa.
Olen hyvin tyypillinen skorpioni. Mieheni taas on erittäin epätyypillinen rapu. Mitä tarkoittaa horoskooppeihin uskominen? Sitäkö, että uskonko päivälehtien ennustusten käyvän toteen? Sanotaan näin, että lueskelen kyllä niitä viihteellisesti, joskus osuvat oikeaankin, mutta en ota kovin vakavasti.
Ennustaminen taas sitten.. En ole kokeillut mitään ennustusmenetelmää, enkä usko sellaisen sopivan kropalleni niin sanotusti. Tiedän kyllä ennalta asioita mutta kovin lyhyellä varoitusajalla. Joskus vaan tulee tunne, että nyt just kohta tapahtuu näin ja sitten joskus käykin niin. Sattumaahan se voi olla, mutta esimerkiksi jos tietää tekstiviestin äänen kuullessaan tarkasti kuka sen lähettää ja mitä asiaa sillä on, niin sattuman todennäköisyys on aika pieni.. etenkin jos yleensä kyseinen henkilö ei paljon viestittele ja viesti ei tule itselle...
Uskon, että osaisin langettaa kirouksen, jos haluaisin, mutta en näe sitä kannattavana tai edes sopivana. Ei pidä vahingoittaa, kuten wiccan rede sanoo ja toisaalta eläköön muut elämäänsä, minä elän omaani. Sitä paitsi hyvyys ja pahuus palaavat kyllä tekijälleen, ei minun tarvitse siihen sekaantua.
En usko viikkolehtien horoskooppeihin, mutta luonnehoroskoopit pitävät usein paikkansa, sen olen huomannut.
Olen oinas, kiinalaisessa lohikäärme, nouseva merkki kaksonen.
Hallitsen tarot-kortit ja kiromantian, mutta en juurikaan harrasta ennustamisesta. Jokainen ihminenhän vaikuttaa lopulta itse omaan elämäänsä. Enneunia näen, ja ne ovat kaikki toteutuneet.
Kyllä varmasti pystyisin langettamaan kirouksen, mutta ei ole tullut mieleeni koskaan tehdä sellaista. Kiroukset olisivat vastoin kaikkia periaatteitani.
Uskon kyllä jossain määrin luonnehoroskooppeihin sillä aimakin minun kohdalla ne useasti osuvat oikeaan. Olen vesimies ja kiinalaisessa vuohi. Sitten tuosta ennustamisesta omistan kyllä tarot kortit ja olen jonkin verran jopa ennustanut niistä... tosin se on viimeaikoina jäänyt valitettavan vähälle... Kiruoksien langettaminen taas ei tulisi mieleenkään koska loppuenlopuksi se paha kuitenkin tulisi takaisin minulle.
*kaivelee etikkapulloa esille* Joskus on hyvä ottaa vähän maistiaiseksi, vaikka se hapanta onkin. *naur* Eikun, haluaisin viritellä keskustelua laajemminkin tuosta ennustamisesta.
Pohjaksi, olen perin innokas ennustelija ja laidasta laitaan monet konstit ovat tulleet tutuiksi. Rakkaimpia ovat varmastikin riimut ja tarotit, mutta aina sellaisia joko ei ole käsillä tai sitten ne eivät muuten vain ole sopineet tilanteeseen. Transsi, maljasta katsominen, kivien heittäminen ja se tylsältä kalskahtava rukoileminen ovat kaikki olleet käytössä. (Kyllä, heiluri puuttuu, siihen en ole jotenkin osannut tarttua.)
Ennustaessa kuitenkin silloin tällöin tulee eteen kysymyksiä, joiden kohdalla ainakin repolaisen moraalihälytin pärähtää. Missä menee esimerkiksi raja, kun ennustetaan toiseen ihmiseen liittyvistä asioista tämän itsensä tietämättä? Tyypillinen tilannehan olisi sellainen, että tämä toinen ihminen jotenkin tulee esille ennustustilanteessa. Helposti ennustus on sellaisessa vaiheessa, ettei sitä mielellään jättäisi kesken, mutta sitten toisaalta vahingossa saattaa "tunkeutua" toisen alueelle pyytämättä tai pahimmillaan ei-toivottuna. Missä kulkee raja? Milloin olisi viisain laskea kortit kädestä ja todeta, että nyt mennään niin pitkälle toisen yksityisyyden puolelle, että on viisain lopettaa? Ja toisaalta, onko olemassa riittävän painavia syitä venyttää tuota eettistä rajaa? Ensimmäisenä tulisi repolaisen mieleen tilanne, jossa pelkää lähimmäisen vahingoittavan itseään tms.
Toinen etikkaa-nostattava kysymys on muille ihmisille ennustaminen. Itse joudun tasaisesti tilanteisiin, joissa ennustan muille kuin itselleni. Tilanne on minusta helpompi silloin, jos minulta pyydetään neuvoa johonkin tilanteeseen ja saan kaikessa rauhassa kirjoittaa vastauksen tai ennustaessani sellaisille ihmisille, jotka ymmärtävät ennustuksen arvon. (Siis sen, ettei ole mitään kiveen kirjoitettua tulevaisuutta, vaan ennustus näyttää sillä hetkellä todennäköisimmän vaihtoehdon.) Kirjoittaessani voin korostaa juuri sitä, että tämä on nyt todennäköisin, mutta muuttamalla suunnitelmiasi voit tehdä tulevaisuudestasi toisenlaisen. Kasvoista kasvoihin taas törmään siihen ongelmaan, että ihmiset uskovat vakaasti ennustuksen olevan "ainut mahdollinen vaihtoehto" ja alkavat suhtautua elämäänsä fatalistisesti. (Masentavaa, sillä mitä järkeä olisi ennustaa tulevaa, ellei sitä voisi muuttaa halutessaan?)
No, eettinen ongelma pyörähtää tässä kohtaa esille mm. seuraavista kysymyksistä.
Jos ennustaa useammalla henkilölle yhtä aikaa ja sattuukin osumaan aiheeseen (kuten aika usein käy) joka on hyvin arka ja vaikea. Kuinka sanoa sellaisesta, jos huoneessa on kolme muutakin ihmistä? (Kyllästyneenä tähän ongelmaan olen sanonut, että vain yksi kerrallaan, ei mutkuilua.)
Tai jos osuu vaikeaan aiheeseen, kuinka puhua siitä lempeästi ja rakentavasti? Ihmiset kun tuskin koskaan pyytävät ennustusta, ellei heillä ole hätää. Ja toisaalta, joskus on vaikea itse nostaa esille niitä vaikeimpia asioita. Nostan kortin, ihmiset katsovat kuinka otsani painuu syviin uurteisiin ja ihmettelevät, että mitä se nyt ja minä pohdin kuumeisesti kuinka asian esittäisin oikein. Useinhan ennustukset voivat osuvuudessaan olla suorastaan tylyjä. (Vaikkapa näin: "Ellet hoida niitä velvollisuuksia, jotka olet ottanut hoitaaksesi, asiasi menevät päin prinkkalaa.")
Ja sitten, ennustaessaan usein näkee enemmän, kuin kertoo ennustettavalle, mutta sellaisia asioita, joista ei ole aivan varma. Minulle usein tulee ainakin tunne, että tämä tahi tuo asia oleellisesti liittyy tuohon toiseen, koska pakka ilmaisee sen vaikkapa saman maan korteilla. Toisten kanssa keskustelen tarkemmin kaikki ne "musta tuntuu" yhteydet, toisten kanssa jätän ne pois, koska ne ovat tosiaan niin kovin heppoisia. Muille ennustaessa sekä valta että vastuu ovat valtavat ja pohdinkin, onko ennustajalla oikeutta jättää pienintäkään mielenliikettään kertomatta? Tai toisaalta, tuleeko koskaan eteen sellaisia asioita, jotka pitäisi jättää kertomatta joka tapauksessa, koska se olisi parempi sille, jolle ennustetaan? Ja taas aihepiirien rajanveto, missä se kulkee? Minä ainakin tasaisin väliajoin kieltäydyn ennustamasta aiheista, joita en pidä eettisinä tai sitten arvelen, että niistä ei kuulukaan tietää. (Kuten nyt klassinen "milloin minä kuolen" -kysymys.)
Toivottavasti joku muukin painiskelee näiden kanssa, niin saamme mielenkiintoisen keskustelun.