kun tämä uusiperhe käy vanhanaikaseksi. Ydinperhe on out, nyt villitsee uusioperhe, ja se kun on out... niin mitähän tulee tilalle!
ydinperhe- uusioperhe- oisko sitten mammuttiperhe? Perhekoko kasvaa koko ajan, kun entiset hajoo ja osa viedään uuteen systeemiin..mammuttiperheessä on jo kolmesta eri systeemistä ihmisiä mukana...mut vähä ontuu tuo nimitys
oisko yd-uu-extrauu
Yduuestrauu perhe?? Vähän meni vaikeeks..miusiuheimei- perhe (minun sinun heidän meidän)..
nyt mä keksin Jatkoperhe. Se se on.
ydinperhe- uusioperhe- oisko sitten mammuttiperhe? Perhekoko kasvaa koko ajan, kun entiset hajoo ja osa viedään uuteen systeemiin..mammuttiperheessä on jo kolmesta eri systeemistä ihmisiä mukana...mut vähä ontuu tuo nimitys
oisko yd-uu-extrauu
Yduuestrauu perhe?? Vähän meni vaikeeks..miusiuheimei- perhe (minun sinun heidän meidän)..
nyt mä keksin Jatkoperhe. Se se on.
Vastaukset 22
Vanhimmat
on sulla hassu arvomaailma kun noin ajattelet. Eikai mikään noista ole mitään muoti-ilmiöitä. EIköhän kaikki perhemuodot ole jollain tavalla seurausta siitä, miten ne parisuhteet menestyvät vai menestyvätkö. IHmiset ovat erehtyväisiä. Tehdään vääriä päätöksiä. Rakkauden huumassa uskotaan ja toivotaan, että asiat muuttuu. Sitten kun näin ei käykään, ollaan umpikujassa kun oma tahto, voimat ja ominaisuudet eivät riitäkään. Asiat eivät olekaan enää omassa käsissä.
Nämä elämän sudenkuoopat ja koettelemusket eivät ole sidoksissa siihen mikä perhemuoto tai parisuhde muoto on meneillään. Kyse on ihmisen omasta vahvuudesta ja ongelmanratkaisukyvyistä. Miten selvitä vastoinkäymisestä.
Nykypäivä, hedonistien maailmassa nämä taidot ovat kuolemassa sukupuuttoon. Mennään siitä mistä aita on matalin. Houkutellaan ihmisiä pettämissivustoille helpon helpotuksen merkeissä. Moraali on laskenut.
Mites sitten näiden kahden samantyylisen parisuhteen käy? ei hyvin.
Siihen sekaan kun tämä pari rakkauden alkuhuumassa päättänyt pyörittää vielä pari lasta..
Siitä se alamäki alkaa.
Sinun tekstistä saa käsityksen, että lapset ovat aina jollain tavalla sidoksisa eroihin (joku muu voisi kuvitella, että viittaat lasten ja niiden mukana tuoman paineen ajavan ihmiset eroon). Näin ei kuitenkaan suurimmassa osassa tapauksista ole kyse.
Sitten kun tämä eka suhde on kariuunut niin lähdetään etsimään sitä uutta "herra/rouva oikeaa" ja harvoin ollaan opittu mitään siitä ensimmäisestä/toisesta tai kolmannestakaan kokemuksesta ja erosta.
Niin, olisi aika jotakin luoda, sillä tämä ero/uusio ei ole hyvä.
Eroaville pitäisi jotenkin taata turvallinen jatko, jotta lastenkin kohta paranisi. Nyt syöksytään siihen uuteen suhteeseen oitia tai ainakin etsimään sitä.
Järki on täysin sumennut, talous yleensä romahtaa siinä vaiheessa oikein rajusti.
Erossa monille jää osituksessa rahaa ja se on kuin polttelisi käsissä, kaikkea turhaa ostetaan ja mennään lujaa, sitten onkin seurana vaan velkaa ja kireä ilmapiiri.
Uusi mies maksaa yleensä entisen liiton lapsistaan elarit pienimän mukaan ja muuten käyttää rahansa ja odottaa että sinäkin äiti voit samalla tavalla tuhlata teidän aikusiten menoihin holtittomasti rahaa.
Nyt pitäis edunvalvonnan puolella saada isät maksamaan elareita huomattavasti enemmän, miksi heille ikäänkuin oikein annetaan mahdollisuus loukata vielä lisää entistä perhettään.
Mies voi jopa vietää lomansa ruhtinaallisesti, mutta äiti ei pääse lapsia viemään yhtään minnekään rahan puutteen vuoksi.
täyttä sontaa...
Valittamisen sijaan voisi ämmät olla tekemättä niitä kakaran ressukoita. Voisiko ne ruikuttaja ämmät tutustua siihen äijäänsä vähän kauemmin kuin se että heti aletaan kakaraa vääntämään? Jos odotettaisiin se edes pari vuotta kunnes ei kukan jaksa enään esittää mitään niin olisi monet murheet mennyttä.
Nainen päättää lapsenteosta aina yksin ja ainoastaan yksin niin ettei siinä merkitse paljoakaan sen äijän mielipiteet. Hyvin harva mies alkaa lapsia vaatimaan vaan se on sen naisen päätettävissä mutta mies maksaa ja tyhmä mies maksaa. Ämmän ei tarvitse mennä töihin kun saa elantonsa yhteiskunnalta ja äijältä. Lapsiin vedotaan kun se luuseri ämmä ei pääse mihinkään ilman ettei ole joku kustantamassa sitä.
Minkätakia erota jos on täysissä järjissä mennyt jonkun äijän kanssa yhteen? Ihmiset muuttuvat iän myötä niin että ihan turha on vetota siihenkään.
täällä vaan vältellään oman vastuun osuutta mihinkään.
Naurattaa nää pyrkyrit ja tyrkyt, uusiäideiksi/puolisoiksi itsenä tituleeraavat monesti eronneet mammat ja mimmit, jotka hakee paikkaansa vielä muutaman kerran toisten perheissä kun oma on hajonnut aika päiviä sitten. Kun oma malli ei toiminut yritetään toisten perhe mallia kokeilla ja muuttaa ja tehdä siitäkin kitkerän katkeraa.
Näitä yritetään akikella konsteilla muuttaa jalkaa polkien mieleisekseen, mistään ei kuitenkaan oteta vastuuta jos mokaa, mutta jos toiset mokaa se onkin niin suuri juttu että kipikapi nettiin kirjoittamaan miten se kaapo, miehen lapsi teki tai mitä ei tehnyt. " Minä en ole vastuussa, minä en maksa mitään, enkä hoida enkä anna ruokaa... Mutta samalla hengevedolla kirjoitetaan pitkä litania miehen exän ja lasten toimista ja teoista...lapset tulee nälkäisinä, likaisina ja laiskoina....se onkin uutinen omat toimet eivät.
No ei siinä mitään, ettehän te tinttarallat ole sen kummempia ex vaimoja ja äitejä kuin me muutkaan.. siksi se onkin outoa, että pidätte miehenexien asioista niin suurta haloota ja kummastusta, vaikka itse toimitte juuri samalla tavalla. Ero on vain siinä, että meillä ex vaimoilla on rakkaita lapsia sen teidän uuden miehen kanssa, joten se on suuri etu meille, ja se onkin semmoinen asia joka saa teidän veret kiehumaan...ja ihan syystä. Sitä asiaa ei voi meiltä ottaa pois. Ykkösvaimo on upea titteli ja muut ovat vain kaikkosia ja kolmosia...
oman kokemusken rinta ääni kun niin varman olosesti tulee tuota tekstiä?
"""Naurattaa nää pyrkyrit ja tyrkyt, uusiäideiksi/puolisoiksi itsenä tituleeraavat monesti eronneet mammat ja mimmit, jotka hakee paikkaansa vielä muutaman kerran toisten perheissä kun oma on hajonnut aika päiviä sitten. Kun oma malli ei toiminut yritetään toisten perhe mallia kokeilla ja muuttaa ja tehdä siitäkin kitkerän katkeraa."""
Uusioäidiksi en ole koskaan itseäni tituleerannut, enkä äitipuoleksikaan. Puolisoksi kyllä, olenhan mieheni avipuoliso. Kyllä se "titteli" tuli siinä kun mieheni kanssa alttarille astelin, halusin tai ei.
Eronnut mamma en ole. Olen avioliitossa lasteni isän kanssa. Meillä on 3 lasta. Olen ollut kyllä avoliitossa aiemmin, mutta kenelläpä aikuisella ihmisellä ei olisi muitakin parisuhteita takanaan.
"""Näitä yritetään akikella konsteilla muuttaa jalkaa polkien mieleisekseen, mistään ei kuitenkaan oteta vastuuta jos mokaa, mutta jos toiset mokaa se onkin niin suuri juttu että kipikapi nettiin kirjoittamaan miten se kaapo, miehen lapsi teki tai mitä ei tehnyt. " Minä en ole vastuussa, minä en maksa mitään, enkä hoida enkä anna ruokaa... Mutta samalla hengevedolla kirjoitetaan pitkä litania miehen exän ja lasten toimista ja teoista...lapset tulee nälkäisinä, likaisina ja laiskoina....se onkin uutinen omat toimet eivät."""
Minä en ole vastuussa mieheni lapsesta, enkä joudu maksamaan mitään, koska mieheni vastuuntuntoisena isänä elättää lapsensa. Hoidan lasta kyllä ja annan ruokaa, siinä missä muillekin perheemme lapsille.
"""No ei siinä mitään, ettehän te tinttarallat ole sen kummempia ex vaimoja ja äitejä kuin me muutkaan.. siksi se onkin outoa, että pidätte miehenexien asioista niin suurta haloota ja kummastusta, vaikka itse toimitte juuri samalla tavalla. """
En varmasti olekaan sen kummempi vaimo tai äiti kuin muutkaan. Emmeköhän me kaikki ole omanlaisiamme, omia persooniamme. Kenenkään ex-vaimo en ole. Mieheni exän asioihin en ole koskaan puuttunut, tulemme toimeen tarvittaessa, hän on ihan asiallinen nainen.
"""Ero on vain siinä, että meillä ex vaimoilla on rakkaita lapsia sen teidän uuden miehen kanssa, joten se on suuri etu meille, ja se onkin semmoinen asia joka saa teidän veret kiehumaan...ja ihan syystä. Sitä asiaa ei voi meiltä ottaa pois. Ykkösvaimo on upea titteli ja muut ovat vain kaikkosia ja kolmosia... """
Minulla on rakkaan mieheni kanssa 3 yhteistä lasta. Miehellä on exänsä kanssa yksi lapsi.
Minä olen ollut mieheni kanssa avioliitossa pian 8 vuotta. Mieheni ei ollut exänsä kanssa naimisissa, taidan siis olla se "ykkösvaimo" ;)
Juurikin näin. Totuus on tarua ihmeellisempää. Aina se pettynyt ja menneisyyteen elämään jäänyt osapuoli keksii halutessaan vaikka mitä kummallisuuksia muiden elämästä saadakseen oman elämänsä puutteineen ja vikoineen itselleen selitetyksi.
Se on helpompi toimia noin, kuin oikeesti muuttaa omaa ajatusmaailmaansa ja käytöstään.
Mutta se turha mustasukkaisuus muita ihmisiä ja heidän onnistuneita liittojaan kohtaan (oli uusioperhe tai ei) ei tuo kyseiselle ihmiselle mitään helpotusta.
Ei haukku haavaa tee. Onnelliset kestävät kritiikin. Onnettomat takertuvat mielikuviin.
Jos ei ota vastuuta muista ei ole oikeutettu edes heitä morkkaamaankaan. Se vaan on helpomaa haukkua kun tehdä asialle mitään.
Valmiiksi rikki menneet ex vaimo, ja lapset ja koko suku, siinä onkin valmis paketti morkkaamiseen.. ei paljon tarvi sanoa, kun ne ovat miehen elämästä ulkona. Onneksi jäljelle jäi naisen suku ja perhe.. mitäpä muista.
No lopeta sitten se morkkaaminen jos itsekin sen tiedostat. Äläkä täällä valita.
Kuka muukaan jaksaisi kohdistaa omaa energiaa jonkin eks vaimon sukuun saati itse eks vaimoon kun siinä on pikkasen muutakin tekemistä ja muutakin elämää.
En lopeta niin kauaa exien ja lasten puolesta puhumista, kun muutkin alkaa käyttäytymään ja puhumaan kauniisti.
Niinpä, mitäpä muilla väliä, sun mielestä, kunhan saa itse melastaa. Miksi sitten ei muut? Onko sekin exilät ja lapsilta kielletty mutta uusioille sallittu??????????
Kukaan ei eksiä, ei lapsia eikä eksän sukua morkkaa. MIksi siis nouset jatkuvasti arrikadeille?
Eikö ole rasittavaa synnyttää jatkuvasti kinaa jostain, mitä ei ole olemassakaan?
Taidat olla aika riidanhakuinen persoona.
Ilmeisesti et ole perillä mitä täällä kirjoitetaan, tai et välitä.. vaan menet massan mukaan. Jos lukisit ja perhetyisit teksteihin, olisit eri mieltä, jos nyt sitten omaat omia mielipiteitä. Ei kukaan voi olla niin sokea, ettei nä sitä miten täällä exiä ja lapsia morkataan.
Ei täällä exiä ja lapsia morkkaa muut, kun sinun sivupersoonat, et taida tietää mitä sivupersoonasi kirjoittavat.
Sitten sinä luet muiden textejä, kun piru raamattua
Milloinka loppuisi tuo naisten välinen sota, joka on täysin peeseestä.
Tässä edellisen kirjoittajan sitaatti, missä on tämänkin naisen arvot arvot elämästä.
"Minulla on rakkaan mieheni kanssa 3 yhteistä lasta. Miehellä on exänsä kanssa yksi lapsi.
Minä olen ollut mieheni kanssa avioliitossa pian 8 vuotta. Mieheni ei ollut exänsä kanssa naimisissa, taidan siis olla se "ykkösvaimo" ;) "
Naisten voima olisi solidaarisuus, jota nyt tarvittaisiin näihin sekoileviin miehiin, jotka hyppäävät sallituista rajoista ulos jatkuvasti. Tätä solidaarisuutta tarvittaisiin omien lasten vuoksi. Sinäkin joka nyt lähet tällaisen sivuraitelle luisuneen mihen salarakkaaksi ja särjet perheen lopullisesti, saatat haaveilla äidin roolista, haluatko todella sen olevan tällaistä laatua. Mitä jos taas mies lähtee ja saat maistaa tuota samaa asiaa, minkä aiheutat nyt tuolle miehen vaimolle tai avopuolisolle.
Minä en ainakaan haluasi tuota leimaa otsaasi, enkä tuhota kenenkään perhettä ja olen sen tehnytkin, sillä miehet ovat kyllä hyvin helposti vannonassa vaikka mitä. Kerran eräs tyyppi työpaikallani asioimassa ollessaan karkasi kiinni ja kertoi tunteistaan, tiedän hänen vaimonsa ja itsekin oeln naimisissa ja sormukset sormessa, avioliittoni on kulkenut ihan hyvää rataa, rakkaus on säilynyt. Joten hän sai kyllä hyvän opetuksen, kun sanoin suoraan että minä en ole kenenkään saatavissa. Pakon perään jouduin häntä tapaamaan työn vuoksi, mutta olin kyllä niin jäinen häntä kohtaan, kun osasin, että varmasti osasi tietää, että mitään ei tule koskaan olemaan välillämme.
Asiat soittelinkin hänen vaimonsa kanssa jatkossa, jotta ei tarvinnut ukolle edes sanoa mitään.
Me naiset olemme tunteellisia otuksia. Yleensä se sydän ja tunteet jyräävät järjen. Valitettavasti.
Otetaan heti itseensä jos jollain muulla menee jollain elämänalueella paremmin kuin itsellä. Pakko kilpailla. Oma elmä oltava täydellistä.. ja mikäli siitä ei enää saa täydellistä niin koitetaan pitlata muidenkin mahdollisuus siihen.
Näin näyttää täällä tuo ajatusmaailma olevan.
Itse en toivo kenellekään mitää pahaa. Päin vastoin, toivon, että kaikki voisivat löytää samanlaisen autuuden kuin itsekin tässä ns. pahan maailman kiireiden keskellä.
Mutta kuten todettu. Onnelliset ihmiset ovat suvaitsevaisempia. Katkerat eivät suvaitse muita ollenkaan.
Kyllä, minä kirjoitin tuon lainaamasi kappaleen. Ja ihan vain vastineeksi tähän tekstinpätkään, johon kirjoituksellani vastasin (ja tarkoituksella iskin silmää kirjoitukseni päätteeksi, sarkasmia sarkasmia, kaikki eivät sitä ymmärrä):
""No ei siinä mitään, ettehän te tinttarallat ole sen kummempia ex vaimoja ja äitejä kuin me muutkaan.. siksi se onkin outoa, että pidätte miehenexien asioista niin suurta haloota ja kummastusta, vaikka itse toimitte juuri samalla tavalla. Ero on vain siinä, että meillä ex vaimoilla on rakkaita lapsia sen teidän uuden miehen kanssa, joten se on suuri etu meille, ja se onkin semmoinen asia joka saa teidän veret kiehumaan...ja ihan syystä. Sitä asiaa ei voi meiltä ottaa pois. Ykkösvaimo on upea titteli ja muut ovat vain kaikkosia ja kolmosia... ""
MITENKÄS TÄSSÄ TEKSTINPÄTKÄSSÄ, ONKO SOLIDAARISUUTTA??
Hohhoijaa. Ensin provosoidaan tyyliin "lällälläää, minäpä olen se eka vaimo, sinä olet toka ja huonompi", ja sitten kun siihen vastataan samalla mitalla, niin aletaan suoltaa tuollaista keittiöpsykologin moralismia. Hohhoijaa sanon minä.
""Sinäkin joka nyt lähet tällaisen sivuraitelle luisuneen mihen salarakkaaksi ja särjet perheen lopullisesti, saatat haaveilla äidin roolista, haluatko todella sen olevan tällaistä laatua. ""
Aivan turhaan tällaistakin potaskaa taas suollat. Nimittäin minun mieheni ex petti itse miestäni. Hänellä se oli se salarakas, jonka kanssa on muuten edelleenkin yhdessä. Hän se petti, potkaisi mieheni ulos kodistaan ja rikkoi oman perheensä. Siitä on aivan turha minua syyttää, en ollut lähimaillakaan tuolloin, en edes tuntenut miestäni silloin. Tapasin mieheni useamman vuoden hänen eronsa jälkeen.
Ja minun ei tarvitse haaveilla äidin roolista. Minä olen äiti. Olen 3 lastani kantanut ja synnyttänyt, kyllä tämä on ihan oikeaa ja konkreettista äitiyttä. Mieheni lapselle en ole äiti, enkä ole koskaan yrittänytkään olla.
Olet sinä sitten h-elvetin erikoinen tyyppi. SINULLA on oikeus täällä huudattaa ja morkata ihmisiä mielinmäärin, lällätellä kuin pikkulapsi hiekkalaatikolla, ja sitten kun joku tekee samaa, sinä alat moralisoimaan ja saarnaamaan solidaarisuudesta. Olet säälittävä.
Terveisin SE YKKÖSVAIMO ;)
ps. By the way, mieheni exällä ei ole koskaan ollut mitään minua vastaan, eikä minulla mitään häntä vastaan. Vaikka hän aikanaan petti miestäni, ei se minulle kuulu eikä ole minun asiani ketään tuomita. Tulemme kaikki toimeen, eikä meillä kenelläkään ole mitään hampaankolossa, vaan elämme kaikki osapuolet rauhassa omaa elämäämme omien puolisoidemme kanssa.
AINOA, jolla on ongelmia tässä asiassa, olet sinä. SINÄ kehität ongelmia ja riitaa asioista, joissa muilla ei ole mitään ongelmaa.
""AINOA, jolla on ongelmia tässä asiassa, olet sinä. SINÄ kehität ongelmia ja riitaa asioista, joissa muilla ei ole mitään ongelmaa. ""
Aamen.
Juuri näin hän tekee.
Esimerkkinä hänen vaahtoamisensa äitipuoli-sanasta. Kaikki uudet puolisot ovat täällä kirjoittaneet, että eivät pidä äitipuoli sanasta eivätkä käytä sitä tosielämässä lainkaan, ja etteivät millään muotoa halua alkaa miestensä lapsille äidiksi, ei edes puolikkaiksi.
Tähän hän kuitenkin inttää ja vänkää, että ei äitipuolia ole olemassakaan, ei toisen lapsille voi olla puolikaskaan äiti, että uudet puolisot kuvittelevat ja elävät haavemaailmoissaan ja blaa blaa blaa...Vaikka juuri hänelle iso lauma yrittää toitottaa, ETTEI KUKAAN YRITÄKKÄÄN EIKÄ HALUAKKAAN OLLA.
Hän tekee itselleen asioista hirveän isoja ongelmavyyhtejä, joita sitten täällä päivät pääksytysten selvittelee itsensä kanssa.
Yrittäkää ymmärtää, lissu on umpihullu ja hullumaksi vaan tulee ja lissulle on ihan turhaa sanoa mitään eriävää mielipidettä tai kritisoisa häntä, sillon hän sanoo, että ollaan katkeria ja kuvitellaan ja haaveillaan ja ollaan kaikki perheenrikkojia.
Juuri niin tämä "hän" suoltaa sellaista potaskaa ja yleistää asioita jotka ei ollenkaan pidä paikkansa, siis yleisellä tasolla.
Puhuu uusioäideistä joita ei ole olemassakaan, kukaan totisesta ei halua tuollaista nimitystä itselleen. Voihan uudella puolisolla ja puolison lapsilla olla jopa aika pieni ikäero, rupeeppa siinä sitten mammaksi/isukiksi isoille lapsille;)
Sitten perheitä ei voi olla kuin vain se ensimmäinen ydinperhe, se on kanssa yksi vitsi. Eron jälkeen voi kuka vaan perustaa itselleen perheen johon kuuluvat omat lapset ja puolisonkin lapset, yhteiset lapset, se on silloin PERHE.
Aikuiset lapset muuttavat pois äidin ja isän luota ja perustavat perheen, eikö sitäkään perhettä ole olemassa koska he muuttavat pois siitä ydinperheestä?
Sitten ydinperheeseen jää äiti ja isä mielestäni he ovat se perhe. Tai jompikumpi jää yksin hän on silloin yksin se perhe, koska toiset ovat muualla perheensä kanssa.
Näin minä asian näen, Lissu on kuitenkin toista mieltä ja on olevinaan aina oikeassa.
Ylipäätään en käsitä, miksi "Lissu" repii niin kauheasti stressiä tuosta perhe-asiasta.
Eiköhän jokainen ihminen/perhe päätä omalla tahollaan, kuka tai mikä tai ketä kuuluu heidän perheeseensä?
Se on aivan sama, mitä muut siitä ajattelevat, tai onko kyseessä ydinperhe, uusperhe, vanhaperhe, suurperhe, yksinhuoltajaperhe, sateenkaariperhe vai mikä lie. Ei sillä ole sen syvällisempää merkitystä, perhe on aina perhe, olipa se minkä kokoinen tai muotoinen tahansa.
Ja jos joku pitää perheenjäsenenään puolisonsa lasta ja isänsä/äitinsä uutta puolisoa, niin mitä sitten? Miten se on keneltäkään pois? Ja miksi se rassaa ja nassuttaa Lissua niin paljon? Miksi hän ottaa sen niin henkilökohtaisesti?
Lissu voisi tulla vaikka meidän kotiimme yhdeksi illaksi katsomaan, millaista se elämä on uusperheessä. Hän saattaisi yllättyä, nimittäin elämä täällä meillä on aivan tuikitavallista. Ihan tavallista lapsiperheen elämää. Illalla vietämme aikaa kaikki yhdessä, samassa olohuoneessa, joskus tiiviinä kasana ihanalla sohvallamme, katsomme iltaohjelmia, vitsailemme, herkuttelemme, lapset leikkivät ja nauravat. Ei mitään maailmaa mullistavaa meininkiä, haukkumista ja morkkaamista, vaan aivan tavallista elämää.
Toisaalta, voisin siis teoriassa pyytää hänet kylään, mutta käytännössä en, koska en uskaltaisi päästää häntä lastemme lähelle...