Millonkas viimeksi puhuttu kotiasioista,

Moi sus, olisin ihan hyvin voinut tänpäiväisen juttuni tähän ketjuun laittaa, se kun kuului kotitouhu-sarjaan ruokajuttulisällä. Mutta mennyt mikä mennyt, Kahvipirttiin se jäi kun se ketjuja plaratessa oli ennen tätä. Aloitan nimittäin palstatarkastelun alhaalta ylöspäin, niin mikään ei jää väliin.

ps. aloituksesi aiheet ovat kyllä miun maun mukaiset. :-)))))

Minnoon hernemuata kastellu uutteraan, että lapsenlapset suavat palakoja napostellaksee kun huomenna tulloovat mummolaa käämää. Marjat kypsyy puutarhassaen huippuvaahtia, äskön vattuja keräsin rasijoehin ja saskatoonin marjoja koitan suaha talteen kilipoo rastaejjen kansa. Letuilla lellin kullanmurusija, tuoremarjoja piälle ja nokare jätskijä kans. Oman muan potut on silosia kun kananmunat eikä tarviis muuta ku voenokareen ja ommoo kasvattammoo tillijä nokkaan, mutta ukkoen vuati suolaseks avvoomaan Puula-Särpimen muikkupurkin, joka ostettii Savon matkalta...arvatkee tulko kova kilohinta muikkuloelle.

Kohta suap mehumaijjan panna pöhisemmää, kyllä tulloo niin ehtosan emännän olo ettei mittään rajjoo. Meijjän räsymatot ei tänä suvena juurharjoo nähnä, paenepesurilla pohhuutettii tällä kertoo. Ei jouvva enempöö huastelemmaa, pittää panna kahvit tippumaa ja valihtemmaa pakkasesta sopivat pullat.
Moekkelis !

Sehän oli kuin savolaisemännän päiväkirjasta muhevasti:D On se kumma kun ei samaksi Ramoonaksi*, jaa eipä tietenkään ollutkaan, Rammoona ihan savoksiha siinä:D
Tässä pääsen minäkin annostelemaan jäähtyneen liharuuan pakastettavaksi. Osa tietenkin jääkaappiin parin päivän tarpeita varten.
Tulikin niin maan mainio kastike sipulipihveihin, muhkea uusi jättisipuli siinä antoi säväyksensä.
On se sitten rattoisaa, kun tuo perheenemännän esteettinen silmänilo kodin somana pidosta, laitoin terassin pöydälle kimpun jättipoimulehden kukintoja saviruukkuun, tiedättehän missä pienet kuin kupit ympäröivät ruukkua.

Hörhelöinen runsas kukinta sointuu hienosti punakylkiseen saviruukkuun, ei niin suuria tarvitse ne ilonaiheetkaan olla.

Rooman salaatti sojottaa terhakkaana basiliikan ympäröimänä 1/2 metrin metallitelineellä, siitä saan ilta-aterian salaattiin ainekset viininlehtisalaatin kanssa, joka jo kukki korkeina vanoina, No, nehän leikkasin pois ja taas työntää uutta maistuvaa lehteä.

Tuuli teetti roskien siivouspuuhia eilen, mutta tänään se on kääntänyt suuntaa kai. Kivan aurinkoinen päivä kulkee vähitellen iltaa kohti kotoisissa merkeissä.

Facebook sivuni sai pari uutta Kesäheinäläistä, jotka halusivat mukaan,...mietin kyllä-- "hetkisen vain suss'in keralla mä kuljin", mutta miksipä kieltäytyisin uusista kuulumisistakaan:D

Heippatirallaa!

Olikin mukavia kertomisia teillä ! Tuo sinisirkun somakin on aina niin ´soma´. Minun viljelyksein ovat takanapäin, persiljaa ja basilikaa oli minullakin parvekkeella saviruukussa, mutta ´soma´ Onni-poika sillon täällä ollessaan vahingossa huitaisi ruukun sirpaleksi betoni? lattialle. No krassit on niin ihanan sitkeitä, että kukkia ovat taas täynnä ahtaissa kukkalaatikoissaan.
Nyt Rammoona sain ihan pienen haikeuden mieleeni, mutta enhän mie tottuuden puhuaksein ennää ois jaksanukkaan kasvimaata hoitaa, kiva että joskus kerkisin sitäki illoo maistaa.

Herkkuja on teilläki An Lis 3, kiva kun sait poikas maalimanturuilta, tää siskoin Ramses-poika (iso mieshän jo) on kans Suomessa , mutta sinne Kairon myrskyihin taas sitten lähtee. Oon toki Kuopijjossa käyny monetki kerrat.
Käynhän mää katleija pirtissä ussein lukemassa teiän kuulumisianne.

No muikut söin, nam-nam, 375 grammaa. Ai mistäkö niin tarkkaan tiiän, paljonko. Kun paistinpannullein, hellan levyn mittanen, mahtuu just ja just se määrä. Ostan aina senverran, jos itellein vaan teen.
Kävin kans venäläisessä kaupassa, ei oo täällä nykysin eesti- kauplus´ia, Ostin kilohailipurkkeja muutaman (Eestis tehty) ja ison purkin borsch-keittoo. Kun ussein teen mielelläin ´teatterii´, siis pikku asioista isompaa, niin pitihän sitä vähästä venäjän taitoonsa taas näyttää. Aamu oli, mutten muistanu, mitä on päivää, niin mumisin dobry de..... ja kans strastutje. Myyjä ihan hyvvää suomee puhu....ikävä kyllä !!!

Nii' in , täälläkin punakampela paistettuna oli hyvää nyt illalla. Rouhin vain karkeaa suolaa niihin, enkä ajatellut sen sulaessaan hieman lisääntyvän, joten laitan ne etikkaliemeen loput, sipulin ja maustepippurimurskan kanssa huomiseen.

Rasvasilli on juuri noin lioitettuna minustakin hyvää, niistä valmiista fileistä vacumpakkauksessa en oikein tykkää.

Muikku on tosi hyvä kala, kesti ennenkuin totuin sen makuun silakkaa syönneenä, mutta ai jai, sen pyöreä selkä ja maku valloitti minutkin.
Voihan peeveli, nieleksin tässä, vaikka jo olen syönyt iltasen:D

PS. Ikkunasta tulvii niin raikas ja viileä ilma, minusta se tuntuu hyvältä.
Hyvää yötä itsekullekin kodeissanne.

Ihan kateeksi käy tuo raikas ja viileä ilma, joka ikkunasta tulvii. Meillä on koko talo paketissa, joten tuntuu, että ilmaa ei tule mistään. Nuo uudet ikkunatkin avautuvat niin pikkuriikkisen, että ei tunnu missään. No, aika aikaa kutakin. Eihän tätä ikäänsä kestä.
Tuonne puutarhakeinuunkin pitää konttaamalla mennä, kun ei ovesta ulos pääse muuten, muovit on niin tiukasti kiinnitetty, että alitse pitää kontata.
Meillä oli eilen mattopyykkipäivä ja kaikki matot pestiin ja saatiinpa kuivaksikin. Oli niin hyvä aurinkoinen ja tuulinen päivä.
Kerrankin meni pyykkipäivä nappiin.

Kasvimaalla papu kukkii runsaasti. Saadaan tosi paljon papuja, jos kaikki kukat pavuiksi muuntautuvat. Niin myös herneet. On ollut hyvä kasvuvuosi pellolla.

Punaviinimarjat ovat koht`sillään kypsiä. Pitää taas alkaa haalimaan pulloja, jotta saa mehut säilöttyä. Paljon menee pulloja vuoden aikan tuttaville valmiina mehuna ja harva niitä palauttaa. On hirveän vaikea löytää enää puolen litran pulloja. Ei noita viinan juojiakaan enää ole perheessä, vodkapullot olisivat ikiomiaan siihen tarkoitukseen.

Ruoanlaitosta en viitsi puhua. Sitä tulee tehtyä harva se päivä, nimittäin sitä ruokaa, joskus sentään menemme ulos syömään vaihtelun vuoksi.
Televisio-ohjelmatkin suoltaa ruokaohjelmia melkein joka kanavalta ja ihan yhtenään, joten niitä tulee ihan ärsytykseen saakka.
Unohdinkin kertoa, että männä viikolla poimimme jo mustikatkin, joten sekin homma on hanskassa.

Katsoin tänään "Taivaan tulet". Sehän tulee uusintana, on todella realistinen, mutta kuitenkin niin lämmintunnelmainen tarina, että ihan välillä tippa silmään herahti. Hyvin tehty suomalainen sarja.

Olkoon nyt loru loppu.

Hyvää yötä!

Ettäkö arkisia asioitamme, no sehän vain passaa.

Paistoin tässä päivänä muutamana broileria ite maustaen ja hyvää oli, mutta kun jäi, laitoin pakkaseen ja eilenpä sieltä kaivelin eineen ainekset. Keitin riisiä, laitoin kanapalat mukaan, maustoin ja sitten tuli toppi.
Mikään ei maistunut. En saanut lusikallistakaan menemään vaikka maistelin ja hyvää oli.

Sinne vain jääkaappiin.
Iltasella otin jääkaapista pitkään siellä olleet kananmunat, rikoin niitä 6 kappaletta kulhoon, joukkoon ripaus suolaa, maitoa ja jauhoja ja arvatkaapas tuliko muhevia lettuja. Tein ne, kuten Somerniemellä asuessani eräs täti, häntä sanottiinkin "lättytädiksi", hän paistoi juuri tuollaisia lettuja kun munat uhkasivat vanhentua. ( paistoi tuoreista munistakin, eipä silti) Kyllä maistui muutama lettunen kylmän maidon kanssa. Hilloja en tykkää lettujenkaan kanssa, syön marjat marjoina, letut maidon kanssa, samoin puurot ja pannarit.

Tänään uusia perunoita omasta pussimaasta, eli patiolta säkistä jossa ne ovatkin kasvaneet tänä kesänä hyvin. Niille vain voita nokkaan ja sinne ääntä kohti. Kunhan tämä toinen kahvihetki, lettujen kanssa.

Satuimpas olemaan kuulolla. Nyt on kiire. Illalla tuli kuorma hiekkaa ja pienen varaston alustaa pitäisi sillä tasoittaa. Kylki alkaa jo olemaan kunnossa. niin eiku lapioimaan.

Kiireet on muutenkin osuneet tähän heinäkuuhun ristiäistä ja kaikkea sukulaismiitinkiä. Ei puhettakaan, että saisin rauhassa syrjätyä, mutta passi pannaan hakuun ihan lähiaikoina.

Ruoasta on mukava puhua, kun se on meikäläisen pääelinkeino. Se saa minut aina liikkeelle. Kauppareissut, tori- ja kauppahallikäynnit piristävät, ne vievät minut ihmisten ilmoille.
Enhän kaikkea haalimaani yksin nauti, osansa saavat aina jotkut muutkin. Aamulla otin pienen kikkareen jauhelihaa pakkasesta. En ole vielä ajatellut mitä siitä loihtisin. Nyt puhuitte kalasta ja alkoikin kalaa mieli tekemään.
Menettelee kirjolohikin, mutta mieluiten muuta jos vaan löytyy. Minä kalastajan tytär olen jo tuttipullosta silakkaserpaa imenyt, en ole vieläkään kalaan kyllästynyt.
Hailista ne seiskarilaiset aina puhuivat, tosin silakastakin.
Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että ne tarkoittivat haililla pieniä silakoita. Puhuivat että haililla on "terävä" vatsa. Ei siis ainakaan kutukypsä vielä. Kaikkea sitä on tullut ajateltu
Muuten olen tullut sellaiseksi, että muut tulkoot minun luo niinkuin muhamettilaiset vuorensa luo. Minun lähtemiseni ovat dramaattisesti vähentyneet. Kesän tapaus on kuitenkin La Traviata Savonlinnassa, sinne mennään ja näillä mennään tämä kesä.
No niin, nyt muistin sus sinun ketjuasi Kahvipirtin sijasta. Saa nähhä tuleeko muuta tänään kirjoitettua, riippuu inspiraatiosta tietenkin ja miten muut saa sen viritettyä.

Hyvä Jörkka!

Kaikki mikä tapahtuu kotona, on äidin asiaa, mutta jos naulataan uutta piha-aitaa, sen tekee isä.

Voipi se noinkin olla.
Näin itsellisenä naisena joutuu naulaamaan taulutkin seinään, eli naulat tauluille, eikä tuo aidan tekokaan suju, ellei itse tartu sahaan ja vasaraan.

Et taida olla kauhan varteenkaan muita asettaa.
Niin se aika meitä tasapäistää. Naiset jäävät yhä useammin leskenä jatkamaan elämää ja elämäpiiristä huolta kantamaan. Elleivät lapset ja lastenlapset sitten astu remmiin,kuten maataloissa sukupolvenvaihdoksen kautta.

Kyllä elämän pitää jatkua ja soppakattilan porista omalla hellalla mikäli terveys pysyy tässäkin mallissa.
Siivoaminen ja pihan hoito, niissä lihaskuntokin säilyy kun joutuu käyttämään niitä lihaksia jotka ovat jäljellä. Telkkarissa juuri kuuntelin kuinka nuori nainen eräässä ohjelmassa syytti itseänsä jalkojen lihajsten katoamisesta. Hän oli joutunut onnettomuuteen ja pyörätuoliin, mutta, vaikka pääsikin sittemmin jaloilleen ja kykeni liikkumaan, keksi aina tekosyitä jäädäkseen sohvalle herkkujen ääreen. Lihoi ja nyt eivät jalat paljon jaksa eteenpäin viedä.
Kotikin on terveydelle vaarallinen paikka kun sinne jää, kun rakastuu mukavuuteen.

Siksi tästä lenkille, aurinkokin kurkisteli ja meni taas piiloon, mutta kelpaa se tämä puolipilvinenkin sää hiekkatien kulkijalle.
Eihän jäädä pelkkien herkkujen varaan tänäänkään.
Meissähän on voimaa.

Niistä säilötyistä maustehaileista. Tällä kulmalla maustehailikauppiaita on aina varsinkin syysmarkkinoilla, joilla on myynnissä maustehaileja muodossa jos toisessa. ERi hyviä ovat, niitä ostan muutaman purkin varastoon. Ei missään peltiurkin uumenissa vaan kestomuovississa pyöreissä rasioissa. No myyjät ovat yleensä rannikoilta kotoisin aina Varsinais-Suomea myöten.

Odotan aina syysmarkkinoita haili-herkkujen ja hyvien maukkaiden omenien vuoksi. On kiva kun on mitä odottaa kuten täkäläiset syys- ja kevätmarkkinoita.

Huomenta keskusteleva kansa!


Kalasta tykkään melkein kaikissa muodoissa, illalla löysin purkin sardiineja öljyssä ja kyllä maistui näkkärin päällä taivaallisen hyvältä.
Kilohailipurkkeja olen nähnyt vaan en maistanut, nyt heräsi mielenkiinto kun tietoutta oli ja useampi niistä tykkää.
Olin lopen väsynyt ja nälissäni ajelin ....sateessa... (huom!) kotiin sitä ihmettä ei juuri näillä main ole näkynyt, eikä ollut tuolla kauempanakaan kuivaa oli maasto, vaikka mustikoita oltiin hakemassa, on niitä paljonkin mutta tosi pieniä.

Päivällä grillasimme lohenpuolikkaan ja hyvää oli.
Oli luontopäivä ja edellinen yökin tuli nukuttua taivasalla makuupussissa elämäni ensi kokemus, parempi myöhään kuin ei milloinkaan
Tällaiset tosi yllätykset antoivat taas uutta virtaa !!

Ihanko taivasalla nukuit, et teltassa.....hienoo...ja kivat sulle! Tuo älytön sanonta ´kivat sulle´ kyllä sopii tähän, ihanaa oiski vielä teltassa nukkuu, aina mahollisuuksien mukaan oon ikkuna edes raollaan nukkunut, virkeempänä herää. Kuten tänäkin aamuna nousin puol neljän kieppeillä, kun niin mukavan tuntunen olo oli viileän yön jälkeen.

Illalla en ensin meinannu nukahtaa, joten tulin tavallisuudesta poiketen kurkkaamaan koneelle. Mutta petymyshän se oli, kummallisen ahistavan tuntusia ´keskusteluja´ joten jätin sikseen lukemiset enkä myöskään pilaa aamuani nytkään niitä lukemalla.

On mukava herätä, kun ei mitään ´syvällisempii´ ajatuksii oo mieltä vaivaamassa. Jäi kuitenkin eilisestä palstan lukemisesta mieleen nimi Derzu Uzala tai Uzula. Ja heti sitten maininta unikoista. Tuo nimi on vähäisesti tuttu vanhoista chattailuajoista, jotenkin jäänyt kummittelemaan alitajuntaani, liekö sitä intuitiota taas. Haistan vähän palaneen käryä, ei kaikki ookaan sitä, miltä näyttää Poistoja on ainakin tehty, sen huomasin kyllä.
No, enpä kutenkaan tämän enempää tällä kertaa lavertelekaan aatoksistain..

Aamuinen Tervehdys!
Viileältä tuntuu ulkona, herättyä kun on ollut tapana avata ikkunoiden lisäksi terassin ovi, vaan eipä sietänyt oven olla kauan auki kun oli sisätilat viileät.
Nyt istun villasukat jalassa aamukahvilla tässä tutussa 'pulpetissa'.

Tuo Dersu Urzala on minullekin tuttu chatin ajoilta, monesti juttelimme hänen askeettisesta asumisestaan siellä jossain ja kanootti oli kulkuväline.
Alkuperäisestä D U.sta muistaakseni olen nähnyt elokuvan, erakko samoilija ja tutkija Siperian maisemissa.

Kyllä nukuimme aivan taivasalla, mahtava kokemus minulle mustikkametsä ei tarjonut saalista, ulkoilualue oli vain meidän käytössä, uintikin tapahtui aatamin puvussa.
Syötyä joskus klo 6 maissa tuli väsymys hyvin voimakkaana siitä vain korkeimmalle kukkulalle missä tuuli kävi eikä hyttyset häirinneet, telttakin oli muttei sitä jaksettu koota ;-)), toimi hyvin alustanakin.
Mäntyvoittoisen kankaan äänet vain seurana, ei lentokoneita ei autojen ääniä, ei moottoriveneitä vain muutama luontokappale liiteli äänettömänä, kokemus oli mahtava ja päätös että vielä tänä suvena jos vain mahdollista.

jaa.... Dersun tunnen henkilökohtaisesti, hieman maanisdepressiivistä luonnetta, erakon sielukin, mahtavan mielikuvitusmaailman omaava, erakon elämää ihaileva persoona.
Paljon mystiikkaa hänen persoonansa sisälsi täällä netissä, mutta ei hän missään korvessa asunut, vaan Mikkelissä, hienossa rivitalossa, vaikka omisti askeettisen mökin ja liikkui paljon Lapissa, kanoottinsa kanssa.
Nyt hänellä on toiset puuhat ja on muuttanut pois, eronnut ja rakastunut.

Elokuvanakin mystinen ja nimikin sopii taiteilijalle.
Elämän ja kuvien taiteilijalle.

Dersu Uzala oli apurina ja oppaana siperian taigalla venäläisen upseerin ryhmineen tehdessä tutkimustyötään erämaissa. Tuli upseerin ihailemaksi ystäväksi jopa lopulta asumaankin luokseen Moskovaan. Dersu halusi lähteä takaisin metsiin kaadettuaan puita puistossa ja moitteet siitä oli liikaa hänelle. Matkalla metsiin hänet ryöstömurhattiin upseerilta lahjaksi saamansa hienon kiväärin takia. Olen lukenut upseerin kirjoittaman tosiperäisen kirjan hänestä ja nähnyt myös elokuvan kahdesti.

Kiehtova sivupolku kotiasioista Dersu Uzalaan. Kovin tutulta tuo nimi tuntui ja toihan se mieleen elokuvan, jonka oli ohjannut maineikas japanilainen Akira Kurosawa. Hienoja omanlaisia tiivistunnelmaisia elokuvia ne elokuvansa olivatkin. Pidin niistä tosi paljon. Takuulla katson, jos vielä tv:ssä uusintoina näytetään.

Takaisin kotiasioihin ja kaloihin. Eilisten kalajuttujen vuoksi oli heti torille lähdettävä kalan ostoon. Neljä komiaa ahventa ostin. Pitkään niitä tutkailin siitä kalamyyjän laatikosta, jossa kalaparat jääkuutioiden keskellä sikin sokin olivat.. Arvelin niiden noin päivän vanhoja olevan, koska kidukset olivat vaaleat, mikä ei ole tuoreuden merkki. Tosin en tiedä mitä veren poislasku heti vedestä noston jälkeen vaikuttaa. Niinhän nykyään näyttää tehtävän.
Peratessa näkee sisälmysten kunnon ja se vahvisti epäilyni etteivät juuri pyydettyjä olleet. Pää pois ja kunnon raaputtelut ja huuhtelut ja karkeaa merisuolaa vatsaan. Painon alle astiaan yöksi ja jääkaappiin. Toivomus että hyviä olisivat suuhun pantaviksi.
Keitto kuoriperunoiden päälle ja ei kun sormin syömään piimän ja ruisleivän kanssa. Pakollinen salaatti tietysti ravintolisänä.
Tiedä vaikka tuoretta haukeakin tänään saisi kun poika rannoille heittelemään sanoi lähtevänsä.

Taas kävimme vuorokauden siellä talvi-asunnolla,sattui mukavasti olemaan taloyhtiön puheenjotajalla ilta keskusteltavaa.
Meninpä illalla meidän yhteiseen aulaan ja hän vähän valkoviiniä tarjoili,niin kielenkannat aukaisi 15hengen porukalla tutustuimme toisiimme.

Kyllä on sattumien sanelema juttu ,yksi mummo oli saman synnyin seudun kylältä.
Kuusi vuotta oltu eikä tunneta toisiamme,talokin on 6v vanha,suurelta osalta johtuu minunkin eristäytyminen ,kun helsingissä työikäni olin vieraantunut kylän
tavoista, Aurinko paistaa kiire on mustikkaan -aivan tähän mökin rinteeseen.

Varovasti etten telo taas jalkaani,kun ei ihan kunnossa ole entisestäkään ..