Kävellessäni Raision Myllyssä, jossa liikkuu paljon ihmisiä, muillakin kuin ostoksilla, näin ihanan tuntuisen nuoren parin, joka työnsi lastenvaunussa pieniä lapsiaan.
Mitäs ihmettelemistä tuossa nyt on; kysytte? Ei ehkä kaikille, minulle kyllä. Lapset olivat n. vuoden ikäisiä ja niin samannäköisiä, että teki mieli kysyä vanhemmilta, miten erotatte nuo toisistaan? Onko merkki, esimerkiksi nimi pyllyssä.
Aika paljon teen kummallisuuksia, mutta kysymättä olin. Totuushan on, että vanhemmat tuntevat lapsensa muita paremmin.
Näin myös noiden poikien (?) iloiset hymyt ja silmien loisteen. Muistanko oikein, että lapsi hymyilee 300 kertaa päivässä.
Otettaisko oppia?
Mitäs ihmettelemistä tuossa nyt on; kysytte? Ei ehkä kaikille, minulle kyllä. Lapset olivat n. vuoden ikäisiä ja niin samannäköisiä, että teki mieli kysyä vanhemmilta, miten erotatte nuo toisistaan? Onko merkki, esimerkiksi nimi pyllyssä.
Aika paljon teen kummallisuuksia, mutta kysymättä olin. Totuushan on, että vanhemmat tuntevat lapsensa muita paremmin.
Näin myös noiden poikien (?) iloiset hymyt ja silmien loisteen. Muistanko oikein, että lapsi hymyilee 300 kertaa päivässä.
Otettaisko oppia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mistä totesit heidät pojiksi??
Raison Mylly on minulle yhtä tuttu, kuin joku Inarin baari.
*Oi, tunetematon*
Ilo pidentää ikää, sitä jokainen meistä voisi kokeilla elämänopikseen, Sinäkin!!!
Ihan herttaisia ajatuksia löytyy nyt ilostakin näin aamuaikaiseen.
Minusta ilo syntyy niin spontaanisti, etten osaa edes tiedostaa mistä kaikesta
olemassaolon riemusta jo, ja tosiaan pienten lasten tavasta katsoa maailmaa niin kirkkain silmin. Milloin tarkkaavaisina, milloin naurusta sirrilläänkin. Kyyneltenkin joskus, kun sattuu tai pahoittavat mielensä, pikkuiset,..
Pieni Rain Elo'kin pääsi vaarinsa ( poikani) kanssa Korkeasaareen hiljattain, ja on kyllä mukava kuva, missä apina hivuttautui varovasti lasiseinän toiselle puolen, poikaa tutkimaan:D
Vaari kuvasi tilanteen, missä Rain katsoo hyvin rauhallisen tarkkaavaisena *serkkua*, joka puolestaan on kuvassa ihan lempeän näköinen!
Elämä on ihmeitä ja iloa tulvillaan, meillekin vielä, ei saisi hukata sitä kaiken maailman melskeissä.
Jo ihan vauvana olen ollut hymyilevä, kertoivat vanhemmat, ja siksi nimekseni oltiin oltu laittamassa Ilona,
vaikka se oli vastoin heidän periaatettaan, ettei mitään 'tarkoittavaa' nimeä kenellekään lapsista laiteta.
Ja onnekseni olen itsekin saanut hymyä vauvoiltani nähdä, vauvan hymy ilahduttaa äitiä kyllä tosi paljon ja auttaa jaksamaan.
Kyllähän "ilo on se joka elättelee", olen kokenut aina saavani voimani ilon kautta.
Toivon hymyjä päiväänne, Ruuneperi ja Sinisirkku!
Hymyjä hymyjä kaikille vaan
meen vielä hetkeksi uinumaan,...
Aikaisin heräsin, kelloa penäsin
nyt vielä hetken taas nukkuisin:D moikkaaa,..
vastaukset nyt Ruuneperille ? Samoja asioita tarjottiin vähän aikaa sitten ilosta keskusteluun eikä kelvannu.