Mitä kirjasarjoja luitte nuorempana?
Minä kahlasin kaikki tyttökirjat, mutta en yhtään poikasarjaa. Siinä iässä olin tosi tarkka etten tee kuin tyttöjen juttuja?
Minä kahlasin kaikki tyttökirjat, mutta en yhtään poikasarjaa. Siinä iässä olin tosi tarkka etten tee kuin tyttöjen juttuja?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ainankin Tiinat ja Viisikot. Monet kaverit luki Neiti-Etsiviä mutta musta ne oli jotenkin tylsiä. En myöskään koskaan hoksannut mitä kivaa Barbeilla leikkimisessä oli :)
enimmäkseen oli, aku ankka =) viisikkoa tuli luettua, e. thomas Setonin kirjoittamia tarinoita.
...hyppäsin suoraan Tarzaneihin, ja pidin itseäni sen takia rehvakkaasti lähes aikuisena (ei kuvan kuvaa ja präntti oli pientä). Seikkailukertomuksia, korkeajännityssarjoja, historialliset seikkailuromaanit (Dumas yms). Kasvoin poikaseurassa. Sitten Viisikot ja vastaavat, kunnes lumoutuneena löysin Montgomeryn, Austenin...ja mitäs niitä olikaan...Hilja Valtosen, Marckin.
Viisikot olivat ykkössijalla, luin myös muut suomennetut Blytonin kirjat joista Salaisuus-sarja menetteli, mutta Neiti Etsivistä en hirveästi välittänyt. Pidin tietenkin myös Aku Ankoista, lisäksi Jules Vernen tieteisfantasioista, Astrid Lindgrenin kirjoista (Pepit, Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli, Saariston lapset, Melukylät), Muumeista, C. S. Lewisin Narnia-sarjasta (tosin vasta teini-ikäisenä).
Kotimaisista kirjoista pidin esim. Marjatta Kurenniemen Onnelista ja Annelista ja Pertsa ja Kilu-kirjoista. Luin jossain vaiheessa myös heppakirjoja, mutta en kovin kauaa.
Kaislikossa suhisee oli minulle tärkeä kirja, samoin Kirsi Kunnaksen riimikirjat, Tiitiäisen satupuu, Tiitiäisen pippurimylly, ym. Pekka Töpöhännät ihan pienenä olivat kova juttu, samoin Grimmin sadut (joista näin ihan totta painajaisunia), Liisa ihmemaassa oli järkyttävän jännä.
Nykyään luen nostalgian takia lastenkirjoja, uudemmasta lastenkirjallisuudesta pidän yli kaiken esim. Koiramäki-sarjasta ja Heinähatusta ja Vilttitossusta.
Lukeneensa ruotsalaisen Sivar Ahlrudin Etsiväkaksosia? Ne tuli ainakin hotkittua kaikki... Pekka töpöhäntiä myös, mutta muita kirjasarjoja en juurikaan, ei sytyttänyt. Yksittäisiä opuksia enempi.
lähes kaikki tyttösarjat tuli käytyä läpi. Montgomeryn Anna-sarja taisi olla suosikkini, unohtamatta Ursulaa, Tiinaa, Lottaa, Neiti etsivää ja Viisikko oli toinen suosikkini. Luin myös paljon sarjakuvia, joista Tintti oli ehdoton ykkönen. Peppi pitkätossu oli lapsena sankarini ja vähän vanhempana sorruin Anni Polvan rakkausromaaneihin ja harlekiinisarjoihin..siis noin kaksitoistavuotiaana, jonka jälkeen tulivatkin jo oikeat salapoliisiromaanit ja muut. Agatha Christien kirjat, Hermann Hesse, Kafka jne. alkoivat tulla tutuiksi.
ne Montgomeryn Annat oli kyllä ihania :) Ja pidin myös siitä Anna ystävämme tv-sarjasta.
toki. niitä tuli kyllä luettua. lisäksi viisikoita, 3 etsivää, kim, jan, tiina ja jokunen lottakin. joitain hevossarjoja myös.
ja Nummelan ponitallin kirjat, muutenkin kaikki hevos- ja ratsastuskirjat tekivät kauppansa =)
Kyllähän noita tuli luettua..
Nummelan ponitalli-sarjan kaikki kirjat,
Tiina-kirjat,
Enid Blytönin Seikkailu-sarjat...
Neiti etsiviä en koskaan pystynyt lukemaan (yritin kerran, rupes ärsyttämään ), mutta kaikki äidin tosi vanhat Tarzan-kirjat tuli käytyä läpi..
Montgomeryn Anna-sarja ja Anni Svanin kirjat (Sara ja Sarri, Iris-rukka... ) olivat ehdottomia suosikkejani. Luin myös Viisikot, Salaisuus-sarjan, Marjatta Kureniemen Onnelit ja Annelit, eläinkirjoja... varmasti kaikki pienen kirjastomme lasten- ja nuortenkirjat.
12-vuotiaasta alkaen siiryin aikuisten hyllyille. Luin muutaman Angelican ja Victoria Holtin ym kirjat sekä kymmenittäin suomalaisia historiallisia romaaneja (Pohjolan-Pirhonen, Utrio, Tuominen, kaikki mitä kirjastosta löytyi... ja siinähän sitä seksivalistusta tuli runsain määrin jo ennen kuin niistä asioista mitään ymmärsinkään). Asterixit, Tenavat jne löytyi hyllystäni. Luin jopa sotakirjoja, koska sellaisia sattui kotoa hyllystä löytymään. Yläasteiässä luin mm. erilaisia kasvatusta käsitteleviä kirjoja (esim. Neillin Summerhill), joiden perusteella oli hyvä antaa vanhemmille kasvatusohjeita. He eivät jostain syystä oikein innostuneet. Lukioiässä maailmankirjallisuuden klassikoita: Hesset, ym.
Luin AINA, tosin en läksyjä!
Ainoat, mistä en pitänyt olivat Aku Ankka ja yli 11-vuotiaana jostain syystä Tiina-kirjat.
Katja-sarjaa (aika uus), Nummelan Ponitalli-sarjaa (Ihania), The Babysitter's Club-sarjaa, Pikkuvampyyri, Neiti Etsiviä, Bertin Päiväkirjoja ja kauheesti sellaisia "sarjoja" joissa oli vaan 2-3 kirjaa ilmestynyt..
Olin lapsena aina nenä kiinni kirjassa. Kaikki se väliaika mikä ei kulunut treenatessa ja urheillessa kului aika tasaisesti milloin kenenkäkin kaverin kanssa nenä kiinni kirjassa:-) Itse asiassa luin taukoamatta aina ensimmäiseen opiskeluvuoteeni asti: sen jälkeen kirjallisuusanalyysi vei vähäksi aikaa maun lukemisen ilosta. Nyt se on palannut ja olen taas addikti:-)
Lapsena ja nuorena luin koko lasten ja nuorten hyllyn siltä osin kuin kiinnosti ja sain neuvoteltua 11-vuotiaana erikoisluvan tutulta kirjastonhoitajalta siirtyä Hilja Valtosiin, Anni Polviin ja De la Rochen Jalna-sarjaan kun nuorten hyllystä ei enää kertakaikkiaan löytynyt mitään kiinnostavaa....
Etsiväkaksoset olen lukenut kaikki.
Anni Polvan Tiina kirjat
Merri Vikin Lotta-kirjat
Enid Blytonin koko tuotanto
Carolyn Keenen (?) Neiti Etsivät
Kaikki mahdolliset sairaala-sarjat
Luin myös sellaiset erikseen nuorten kirjastoksi nimetyn sarjan kirjat ja vaikka mitä muuta.
Minulla on tainnut olla etsiväkaksosia lukuunottamatta aika perinteisen tyttömäinen lukumaku.
Kaikkein parhaiten muistan vaikuttuneeni näistä:
Louisa M. Alcott, L.M. Montgomery, Susan Cooper (Yllä meren, alla kiven sarja:-), Mark Twain, Astrid Lindgren, Tove Jansson.
Ja Lucky-Luke sarjakuvat olivat Aku Ankan ohella ainoat, mitä olen koskaan lukenut:-)
Olen ollut siitä hassu nuori ja lapsi, että en voinut sietää scifiä, fantasiaa enkä hevoskirjoja. Enkä ole vieläkään lukenut juuri mitään näistä kategorioista. Tolkienit on ilmeisesti pakko joskus lukea ihan yleissivistyksen takia....
Muistan hyvin, kun kirjastonhoitajatäti itse suositteli minulle niitä Pohjolan-Pirhosia ja antoi ilman sen kummempia mutinoita lainata ne Angelicat (sellaisia sinikantisia todella paksuja kirjoja joiden kannessa oli joku vähäpukeinen blondi 1700-l vaatteissa). Täti oli oikealta ammatiltaan alakoulun ope ja yli viiskymppinen. Olikohan se itse koskaan avannut yhtään Angelicaa?
Sarjakuvista ehdoton suosikkini oli Tintti, lisäksi pidin Asterixista ja Tenavista.
Hannu Mäkelän Herra Huu-kirjat olivat hyviä, samoin Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemelit. Ranskalaisesta Nikke-sarjasta pidin kauheasti (Nikke ja kaverit, Nikke ja nenä, ym.)Liisan seikkailut peilimaailmassa unohtui edellisestä listasta. Ihana oli myös Eeva-Liisa Mannerin suomentama Perhonen, hassu varpunen.
Suurimpia suosikkejani oli myös Laura Ingals-Wilden kirjat, Pieni talo suuressa metsässä, Luumujen poukama, Hopeajärven rannalla, jne.
A.A. Milnen Nalle-Puhia (karhu, jolla on hyvin pienet aivot) rakastin, Peter Pan oli myös hieno kirja.
Luin myös Tiina-sarjaa, mutta se ei kuulunut ihan ykkössuosikkeihin. Anni Swanin kirjoista sen sijaan pidin paljon, samoin ikivanhoista Eeva-kirjoista, jotka sain äidiltä perintönä (Eevan luokka, Luokan merkkihenkilöitä, jne).
Isä luki minulle paljon iltaisin silloin kun töiltään ehti, esim. Vänrikki Stoolia, Iliasta ja Odysseiaa, Gulliverin retkiä, Mark Twainia - pidin erityisesti Tom Sawyerista. Lisäksi isä luki Kansojen historiaa, Matematiikan pikkujättiläistä, Valittujen Palojen suurta karttakirjaa johon olin ihastunut ja kertomuksia suurista löytöretkistä, Antarktiksen ja Amerikan löytämisestä ja intiaaneista. Myös luonto-ja kasvikirjoja käytiin antaumuksella isän kanssa läpi.
Alcotit ja Montgomeryt löysin jostakin syystä vasta opiskeluaikana, ne oli sitten pakko yleissivistyksen takia lukea läpi, kun kaikki aina mainitsivat ne lapsuuden kirjoista puhuttaessa.
Minullakin tulivat vuoroon murrosiässä ja siitä eteenpäin Agatha Christiet ja aikuisten kirjallisuus. Aloitinkin suoraan Nietzschen Zarathustrasta ja oli hirveän synkkämielinen, ylenkatseellinen ja itseni neroksi tunteva noin pari viikkoa.
Olin vähän outo. Luin jotain Otto Manneria ja Aaro Hellaakoskea 9-vuotiaasta lähtien. tykkäsin myös Kreetta Onkelista jo ala-astelaisena. huh. Ja Rosa liksomista... en muista mitään Neiti etsiviä lukeneenikaan. Olenks ainoa tällainen? Luultavasti sitten.
Minä innostuin vähän yli 10 vanhana lukemaan satuja. Luin kaikki satukirjat, mitä kirjastosta löysin, siis niitä pitkiä kuten Tuhannen ja yhden yön, Andersenin ja Grimmin sadut ja monet muut... Luin Peppiä, Eemeliä, Melukylän lapsia, Anni Swanin kirjoja sekä Tiina -, Ursula -, Anna - ym. kaikki mahdolliset tyttökirjat. Seljan ja Ingallsin tytöt olivat tuttuja. Luin myös Tarzan -kirjasarjan, mutta jostakin syystä jätin lukematta Viisikot ja Neiti etsivät. Luin kuitenkin Poliisi kertoo -kirjasarjan. Myöhemmin luin Lääkäri-, Palmu- ym. sarjoja (salaa äidiltä, hän ei tykännyt) ja Harlekiini-kirjoja.