Tänä kesänä raapusteltua
*************************
ajattelen sinua
kuin sadetta
joka lehdillä pisaroi
kuin auringonsädettä
pisarasta värikaaren taittavaa
kuin tuulta
metsälle syksyä pukevaa
kuin märkää hiekkaa
kenkien alla rouskuvaa
matkalla luoksesi taas
***********
ajatukseni sinusta
kuin aamuinen usva
pinnalla joen viileän
katoavat aamuhetkeen
päivään sanojen rikkomaan
tiedän miksi ei
mutten tiedä miksi
unissani teen sinulle
mitä haluan
***********
Iltarukous
Vahvasti elossa,
muuten en tällaista kipua tuntisi.
Liian paljon hänen lähellään,
liian kaukana
tänään, huomenna, ensi viikolla.
Rakas Jumala, vaikkei sinua olekaan:
Anna minulle voimaa
selvitä hetket yhdessä,
pitemmät hetket erossa.
Älä anna minun hajota,
älä vielä huomenna.
***********
sadeheinää varpaissa
pyörittelen hiuksiani
hämärässä
nukkuva talo
puhelimen valo
alaportaalla
pienenä keränä
luen viestejäsi
sanoja peräkkäin ja pisteet
tärkeintä perilletulo
jos voisin
lähettäisin sinulle
paluupostissa oravan
***********
Ajattelen sinua vakavasti hymyillen. Olen palanen särkynyttä lasia, taitan sanasi sateenkaariksi eikä kyyneleisiä pilviä näy. Salaa toivon, että lukisit tämän ja ymmärtäisit
***********
kaukana sinusta
hitaammin pyörii maa
sataa
linnut siivin kohmeisin
leijoina vailla suuntaa
aurinkoa
kaukana sinusta
kasaan aitaa
rannan kivistä
yksin
***********
maalailen sinisellä siveltimellä
polkua luoksesi
tuuleen tai veteen
sanoille syville,
sanoille viiltäville,
sanoille puita juurineen
maasta kiskoville
kun olen lähelläsi
puhun päivän säästä
lausein sanomalehdestä leikatuin
***********
siniharmaat naurusilmät
kaukana luotani vielä
lähellä kaukana aina
en kiveä heitä en riko
veden tyyntä pintaa
hiljaista musiikkia
surullista onnellista naurua
ei ole meitä
***********
kesä ja voikukkia varpaiden välissä
niilläkin
ikävä sinua
ikävä lähellesi ikävä lämpöösi
metriä lähemmäksi
en kuvittelekaan tulevani
paitsi sydämeesi
hiljaa
***********
netin usvavarjoihin sulautuneena
kuiskaa sinulle sanoja
osa minusta joka elää
löydä minut, näe ajatukseni
sanani arjen jo kuulit
minua et
***********
unohtui arjen uniin
toive kaunein
toteutumaton
elämä on sähkölasku
kaurapuuro
parkkisakko perjantaina
oravana pyörässä
aina
***********
varjossa viileässä
kesäntuoksuisessa
sinua päiväunen verran
lähempänä
kauempana
ikävä matkalla syksyyn
***********
kateellinen
hänelle jonka olet
ikävä
meitä kaksin
nauravin katsein
solmittuina
***********
aikuiseksi naamioituneena
vaeltanut täällä
vuosikymmeniä
päivät teen töitä
illat perunoita
ja jauhelihakastiketta
netti on harhaa ja elämä
oikeat sanat
väärissä paikoissa
aina
***********
unissanikaan
en voisi rikkoa mitään
sinulta
omat erehdykseni kaikki
kauan sitten käytettyinä
hymyillen lähelläsi
ei ole ketään kenelle kertoa
illan pimeitä mietteitä
surua epätoivoa ikävää
toivon ja pelkään
aina yksin
***********
kaikki uneni
tuovat sinut luokseni
kaikki laulut
sinut mieleeni
kaikki siniharmaa
mieleen silmäsi
jokainen herätys
ikävän luoksesi
***********
pakko lähteä
voidakseni palata
aamuna syksyn taas
värit kirkkaat, värit vaalenneet
lävitse linssin sumenneen
tämä totuus on
ikiomani
*************************
ajattelen sinua
kuin sadetta
joka lehdillä pisaroi
kuin auringonsädettä
pisarasta värikaaren taittavaa
kuin tuulta
metsälle syksyä pukevaa
kuin märkää hiekkaa
kenkien alla rouskuvaa
matkalla luoksesi taas
***********
ajatukseni sinusta
kuin aamuinen usva
pinnalla joen viileän
katoavat aamuhetkeen
päivään sanojen rikkomaan
tiedän miksi ei
mutten tiedä miksi
unissani teen sinulle
mitä haluan
***********
Iltarukous
Vahvasti elossa,
muuten en tällaista kipua tuntisi.
Liian paljon hänen lähellään,
liian kaukana
tänään, huomenna, ensi viikolla.
Rakas Jumala, vaikkei sinua olekaan:
Anna minulle voimaa
selvitä hetket yhdessä,
pitemmät hetket erossa.
Älä anna minun hajota,
älä vielä huomenna.
***********
sadeheinää varpaissa
pyörittelen hiuksiani
hämärässä
nukkuva talo
puhelimen valo
alaportaalla
pienenä keränä
luen viestejäsi
sanoja peräkkäin ja pisteet
tärkeintä perilletulo
jos voisin
lähettäisin sinulle
paluupostissa oravan
***********
Ajattelen sinua vakavasti hymyillen. Olen palanen särkynyttä lasia, taitan sanasi sateenkaariksi eikä kyyneleisiä pilviä näy. Salaa toivon, että lukisit tämän ja ymmärtäisit
***********
kaukana sinusta
hitaammin pyörii maa
sataa
linnut siivin kohmeisin
leijoina vailla suuntaa
aurinkoa
kaukana sinusta
kasaan aitaa
rannan kivistä
yksin
***********
maalailen sinisellä siveltimellä
polkua luoksesi
tuuleen tai veteen
sanoille syville,
sanoille viiltäville,
sanoille puita juurineen
maasta kiskoville
kun olen lähelläsi
puhun päivän säästä
lausein sanomalehdestä leikatuin
***********
siniharmaat naurusilmät
kaukana luotani vielä
lähellä kaukana aina
en kiveä heitä en riko
veden tyyntä pintaa
hiljaista musiikkia
surullista onnellista naurua
ei ole meitä
***********
kesä ja voikukkia varpaiden välissä
niilläkin
ikävä sinua
ikävä lähellesi ikävä lämpöösi
metriä lähemmäksi
en kuvittelekaan tulevani
paitsi sydämeesi
hiljaa
***********
netin usvavarjoihin sulautuneena
kuiskaa sinulle sanoja
osa minusta joka elää
löydä minut, näe ajatukseni
sanani arjen jo kuulit
minua et
***********
unohtui arjen uniin
toive kaunein
toteutumaton
elämä on sähkölasku
kaurapuuro
parkkisakko perjantaina
oravana pyörässä
aina
***********
varjossa viileässä
kesäntuoksuisessa
sinua päiväunen verran
lähempänä
kauempana
ikävä matkalla syksyyn
***********
kateellinen
hänelle jonka olet
ikävä
meitä kaksin
nauravin katsein
solmittuina
***********
aikuiseksi naamioituneena
vaeltanut täällä
vuosikymmeniä
päivät teen töitä
illat perunoita
ja jauhelihakastiketta
netti on harhaa ja elämä
oikeat sanat
väärissä paikoissa
aina
***********
unissanikaan
en voisi rikkoa mitään
sinulta
omat erehdykseni kaikki
kauan sitten käytettyinä
hymyillen lähelläsi
ei ole ketään kenelle kertoa
illan pimeitä mietteitä
surua epätoivoa ikävää
toivon ja pelkään
aina yksin
***********
kaikki uneni
tuovat sinut luokseni
kaikki laulut
sinut mieleeni
kaikki siniharmaa
mieleen silmäsi
jokainen herätys
ikävän luoksesi
***********
pakko lähteä
voidakseni palata
aamuna syksyn taas
värit kirkkaat, värit vaalenneet
lävitse linssin sumenneen
tämä totuus on
ikiomani
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinä ja silmäsi, unissani levottoman katkonaisissa. Jokaisen nurkan takana, kaikissa mutkissa pitkin sinistä pilvitietä sinne ja takaisin. Äänettömällä tussilla tyhjyyteen piirrettyinä.
Unissanikaan en sinua kosketa.
Ei yksin voi tuntea,
tunne on myös toisen.
Ei toista voi tuntea,
ellei itseään tunne.
Tunne on molempien,
eikä silti kummankaan.
Tunteen voi saada,
tai sen voi antaa.
Tunnetko sinä minut?
Selän takana,
ei...
mihin meni?
Kiusaat;
lähellä,
mutta...
Miksi?
Uneeni,
ei...
mikset?
Nautit;
lähellä,
mutta...
Miksei,
kyllä...
miksei?
pakko lähteä
voidakseni palata
aamuna syksyn taas
värit kirkkaat, värit vaalenneet
lävitse linssin sumenneen
tämä totuus on
ikiomani
Kaunista, kipeää ja niin totta