- Mä en lähde sun kanssa enää ikinä mihinkään.
- Tiedätkö mistä itsesi edes silloin tavoitat?
En minä tiedä, miksi läksit?
- Ensin ostaa, sitte toinen pakottaa.
Takapenkillä lapset hoilottivat yhdessä kahdesta välittämisestä, toisesta. Autot ajoivat letkassa edellä, kaarteen kulmasta.
- Voisiteko pitäytyä numeroleikissä? itkivät katalat aikuiset.
Peräkanaa....
Arvaappa missä minä olin lapsena, ihan suorana?
- Voi herran jumala minä säikähdin.
Juuri niitä valkoisia liikkuvia hahmoja, niin pehmeitä, siinä tunnelissa.
- Mä menin vähän väärään paikkaan. Piti vaihtaa paikkaa.
- Tiedätkö mistä itsesi edes silloin tavoitat?
En minä tiedä, miksi läksit?
- Ensin ostaa, sitte toinen pakottaa.
Takapenkillä lapset hoilottivat yhdessä kahdesta välittämisestä, toisesta. Autot ajoivat letkassa edellä, kaarteen kulmasta.
- Voisiteko pitäytyä numeroleikissä? itkivät katalat aikuiset.
Peräkanaa....
Arvaappa missä minä olin lapsena, ihan suorana?
- Voi herran jumala minä säikähdin.
Juuri niitä valkoisia liikkuvia hahmoja, niin pehmeitä, siinä tunnelissa.
- Mä menin vähän väärään paikkaan. Piti vaihtaa paikkaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Myös ohikulkijat kääntyivät tuijottamaan ilmeisen säikähtynyttä n. 20-vuotiasta tyttöä, paeten paikalta.
"Aviomies" syytti saituruudesta, muut osallistumisesta.
- Kiva kun kutsuit, joku ohikulkija vastasi nokkelasta.
Ikävä olikin jo ollut aivan kohtuuton.
"Ei koskee, kun kulahtaa" kuului Lullan ja Kolmen Karhun kohahdus.
Voi että, kun voi sinnuun iso mies, kuka tahansa laps kilahtaa.
- Hän oli niin avulias.
Velikin jo itki, kuin vesilätäkössä.
Asetettuna: rakasta, rakkaasti, rakastaen
- Juutuimme pahan noidan pauloihin.
Näin jouduimme pahan Kolminaisuuden tunneleihin.
Aviomies odotti taas selitystä.
- Mihin sä katosit?
- Kun sä vain käännyit pimeään yöhön, ikuisesti.
Oli vaarallista. Maa oli kamaralla, ja oli liukasta.
Loukkaavasti pimeää, ja tuuli runteli metsäpuista sydänriepua.
- Niin yksinäistä, ja tukahtunutta, tulevaisuutta ja avoimuutta.
Pois.
"Ei sun olisi tarvinnut mennä totesin myöhemmin."
Suruna yössä, parahtaen työssä.
- Puoliksi tosissaan, ettei se sovi kaikille.
Ettei saa robotillakaan solmituksi tuttua, juttua
- Että ei saa solmituksi nuttua.
Simät puoli kiinni
ja tiu'ut enkeleiden äänille.
- Ne helisivät alustettuna.
Vailla tähteä, vain synkkää pimeyttä,
Parahdellen.
- Pahoittelematta vain hyökäten.
Kutsuttuja oli monia.
- Voi fiktion omaista onnea.
Aikaa oli niin useita.
Viileästä ja hämärästä kimposi epäuskoinen tuulenvire.
Hataria käsityksiä.
Unelmista
- Ei vahingoittamalla voi ihmistä teennäisyydestä ostaa.
Tulevaisuutta luoden
Vain epäaitona.
- "Mitä herran jumala mun kulta tehnyt?" kysyi isoveljeni.
Hän oli aivan onnellinen.
- Ja usein niin yksinäinen.
Se hetkellisyyttä korosti.
Ihmisestä, ja kärsimykestä
Todellisuus vain vapautti.
- Et katotaan sitte.
Kuin tiukujen helinää,
vain demokratiaan osallistumatta jättämisestä.
- Se ihmisiä niin innosti, sairaalloisuutta vain korosti.
Uhka on aina turvana.
- "Mikä onni se sellainen on?" kysyi aidosti epätietoisena.
Ota mun ikävä pois, se tarkoitti sanoa.
Se vain lukiten kolisi.
Luisevana jo sulkien.
Kiristi.
Nauroi pelkästään olan takaa.
- Irvisteli vain pettymyksestä katkeruuttaan.
Siinä hyvä olla on.
- Ja tasapainotti.
Niin monen meistä onneksi.
- Tulevaisuudeksi ja yhdessäolemiseksi.
Voi että, se lapsi inhotti.
Taidan samalla pyytää anteeksi.
EI kai hän huonossa seurassa saa olla?
- Katselin järkyttyneenä taivasta,
Enkelien tiu'ut äänille
Näkymättömille Ajatuksille
- Meitä niin suretti.
Häntä 15 vuotta sitten se ei kiiinnostanut.
- Hän on jo silloin kanssani.
Eli Persoonallisuus
Kauan kauan sitten polvistuivat prinssi ja prinsessa kaukomailla linnassa
Epäaitoutena, se katsottavaa kaheutta,
mutta todellisena, se elettäviä on elämiä,
niin monia.
Ulkokultaisestakaan
"Kauneus ei ole rumuutta."
MIten ihmisessä voi joku muka niin iljettää?
- Tule pois jo.
Terveisin Äitis....
Ei niitä aina kaikki sovitellen kato.
Tämä on vain vuosien takaa.
- Ulkopuolisesta ei saa häiritä
Unohtaen ottaa
- Ja vain sairaalloisuutta
Inisemistäkin, se tiukujen
Enkelien ääninä edustaa.
Omani ei ole aito
Vaan Ulkokultaisuus
Usein Vaalenapunainen toivo
Älyllisyytenäkin
Vain kivusta
Usein polvistaen
Täysin tuntemattomasti
Se kolautti
Tiedostamattomasti
Se olkiansa kohautti.
- Jotenkin se kilpailemista edusti,
ja väkivallasta osti älystä keisarin.
Herruuden
Herjojen taival
vihasta kai kipuna polvisti
Mutta fantasiasta osoittaen johti
- Yksityis-elämä, onnena ja rauhana oli monia.
Kai se nyt edes oli tärkeä.
Ihmisenä hänellä oli arvoa.
Perheessä taas oli aina ymmärretty armoa.
Kiitos ja kunnia kuuluu
Säilyminen oli vain tuntemattomien tasapainoton uhka.
Kiitos ja kunnia,
vain aina jäävät,
Saamatta
- Miksi siis kaivata?
Hänellä oikeus
Kieltäytyä
Turvallisuuden
Avaruudesta
- Se muistona on kultaisena.
Niin turvallista ja tasapainoista.
- Kun aikaa rakkaudesta
Elämä jättää rakkaudesta niin vähän jälkiä.
Läheisillekin.
Ei sieltä nyt saa puhua mihinkään.
- Miten ihminen nyt voi olla noin kierounut?
Ei siitä edes elämää saa.
- Ei ole olemassakaan sellaista.
Oon, oon.
- Olen itse ja aito.
Miten voit vahingoittaa ihmisen lasta inhimillisyydettä?
Samillako taas napsahti päässä vai ariko se on? on kyllä semmoset jutut että huh huh!