Koiran viikset turhia.

Yhtä turhia ku amisviikset

Ne on joku jäänne jostain, mutta ainakin trimmattavilla lähtee viiksetkin, eivätkä siis ole mitään tuntokarvoja, täysin elotonta ainesta, vaihtuvatkin välillä.

Mä kyllä väittäisin, että esimerkiksi näön huonontuessa saattavat olla hyvinkin tärkeät osat ympäristöä hahmottaessa. Oma koirani menetti tapaturmaisesti näköään paljon nopeasti. Ja kyllä vaan, se käytti takuulla myöskin viiksikarvojaan ja muita ihan tunnistimena. Ei se tunto siinä karvassa olekkaan, mutta ne ovat jäykempiä, ja siinä karvan juuressa on tuntoa ihan takuulla. Eli saksilla voi katkaista, mutta alappas koiralta salaa niitä nypimään pois, veikkaan, ettei onnistu. Ja ette muuten usko, miten vakavilla näkökenttäpuutoksillakin kykenee koira menemään vaativissakin paikoissa ketterästi. Kukaan ei olisi uskonut, jos ei olisi tiennyt, kun koiraa näki ihan täydessä vauhdissa siellä. Ei se törmäillyt puihin. Koska se osasi käyttää muita aistejaan todella hyvin hyödykseen sen alun kömpelyysjakson jälkeen. Oppi hahmottamaan ympäristöään uusin keinoin.

Muuten, näyttelykehässä ei ole ollut koskaan harmia siitä, että koiralle on jätetty viiksikarvat. Vaikka kuinka on trimmattava rotu meilläkin. Ei sen viiksiä ole poistettu. Ikinä ei kukaan, kasvattajaa lukuunottamatta ole asiaan puuttunut. Eikä se koiran arvosteluja ole huonontanut, vaikka sillä viikset olisivatkin. Olen muutenkin luonnollisuuden kannalla. En asettele koiraa kehässä, annan sen esittää itsensä, en väännä häntää ja nostele korvia. Siinä se seisoo ryhdikkäästi, ja aina on hyvin kelvannut. vaikka en pelleilekkään siellä kehässä, vaikka kuinka samassa rivissä muut sitä tekisivätkin.