Miehelläni on 6 ja kahdeksanvuotiaat lapset jotka viettävät aikaansa meidän luona vähintään jokatoinen viikonloppu. Mahdollisuuksien mukaan enemmänkin. Itselläni on jo aikuisia lapsia ja lapsenlasiakin kaksi. Olen pitänyt omille lapsilleni kovan kurin ja yrittänyt opettaa heitä itsenäisseksi niin että pärjäisivät tässä maailmassa. Siksi en oikein osaa ymmärtää ja sulattaa mieheni "kasvatustapoja". Kun hänen lapsensa tulevat meille alkaa heidän oma show. He eivät tervehdi minua, mulkaisevat vaan tullessaan, he huutavat, kiljuvat, puhuvat päälle, sotkevat ja ovat kuin ketään muita ei tässä maailmassa olisikaan. He eivät osaa pyytää kauniisti, vaan ilmoittavat aina että "minä otan.." Lisäksi ihmettelen sitä että kuusivuotias osaa kyllä puhua ihan kunnollakin, mutta hän on huomannut että lässytys tehoaa isään ja tästä syystä esittää pikkuvauvaa ja puhuu sössöttäen ja vinkuen AINA. Kahdeksanvuotias huutaa pyllyä pyyhkimään. Heille paloitellaan kaikki ruoat valmiiksi.
Kun olen huomauttanut asiasta ja komennan lapsia välillä puhumaan kunnolla kun kerta osaavat, tai sanon että pitää pyytää kauniisti jos jotain haluaa tms. mieheni kokee tämän siksi etten pidä hänen lapsistaan. Totuushan on etten pidä heidän käyttäytymisestään ja siksi yritän ojentaa heitä. Ja kun en saa komentaa heitä, niin valitettavasti heidän vierailunsa on alkanut käymään sietämättömäksi. Heillä on hyvin toimeentulevat vähän iäkkäämmällä iällä olevat molemmat vanhemmat jotka valitettavasti kurinpuutteellaan pilaavat lapsensa. En tiedä kuinka saisin mieheni näkemään virheensä, vai johtaako hänen lapsensa olemassaolo pikohiljaa siihen että eroamme. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kun olen huomauttanut asiasta ja komennan lapsia välillä puhumaan kunnolla kun kerta osaavat, tai sanon että pitää pyytää kauniisti jos jotain haluaa tms. mieheni kokee tämän siksi etten pidä hänen lapsistaan. Totuushan on etten pidä heidän käyttäytymisestään ja siksi yritän ojentaa heitä. Ja kun en saa komentaa heitä, niin valitettavasti heidän vierailunsa on alkanut käymään sietämättömäksi. Heillä on hyvin toimeentulevat vähän iäkkäämmällä iällä olevat molemmat vanhemmat jotka valitettavasti kurinpuutteellaan pilaavat lapsensa. En tiedä kuinka saisin mieheni näkemään virheensä, vai johtaako hänen lapsensa olemassaolo pikohiljaa siihen että eroamme. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 61
Vanhimmat
Kannattaa lukea www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus sekä www.rakkaudeksi.fi.(parisuhde haasteen edessä). Itse olen ex ja uusikko nyt yli kymmenen vuotta.
Miehen lapset veivät elämää niin kauan kuin tarvitsivat viikonloppukäyntejä.Nyt kasvaneet aikuisiksi ja muut menot edellä.Parisuhteemme tuhoutui täysin
koska lapset menivät aina kaiken edelle.Olen eroamassa miehestäni ja mukana
lähtee yhteiset lapsemme.Joskus pitäisi avata silmät näkemään kuinka usein
uusioperheissä on muitakin lapsia ja ihmisiä kuin ne miehen omat.Tämä on nyt hinta jonka me maksamme heidän hyvinvoinnista.Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia sinuna nostaisin kytkintä.Mutta kaikkihan me teemme omat mokamme.
Ja sinusta on miehen moka että asetti omat lapset sinun edelle? Syyllistät hyvän isän kun sinua ei huomioida, no huh...
Mut hyvä että semmoisiakin mieheiä on olemssa, naisia saa aina, ei se maailma sinuun kaadu.
Älä puolusta isää,joka antaa lastensa kasvaa ilman opastusta ja kotikasvatusta. Se on karhunpalvelus, joka ei ikinä korjaannu.
Avioliitossa on kaksi aikuista ja lapset, omat, toisen ja yhteiset. Heille pitää suoda samat kasvuolosuhteet, samat oikeudet ja velvollisuudet. Isällä ei ole oikeutta suosia "omia" lapsia ja sallia heille huonoa käytöstä, kun aviopuoliso kasvattaa perheen yhteisiä lapsia tiukemmin.
Jo yhteiset säännöt opettavat lapsia työelämään ja kouluun. Säännöt ovat yhteisön parhaaksi laadittu, kohteliaisuus vie paljon pitemmälle kuin huuto, demokratia pelaa, kun kaikkien mielipiteet kuullaan.
On ihan väärin sanoa, että lapset menevät kaiken muun edelle. Elämä ei mene niin, ja mitään osa-aluetta ei voi irroittaa perheen elämästä, vaikka lapset kävisivätkin vain joka toinen viikko.
Saattaa olla, että kehen exä suorastaan kehoittaa lapsia huliganismiin, ihan uuden vaimon kiusaksi. Sellaistakin on nähty.
Aina unohdetaan lapsi ja hänen oikeutensa kasvaa ymmärtävässä ja huolehtivassa ympäristössä.
huh! Kauheeta.. Täytyy sun vaan hartaasti rukoilla ja toivoa että nuo lapset eivät koskaan muuta luoksenne pysyvästi. Veikkaan että eroatte jos alat arvostelemaan näitä lässyjä vanhempia. Täytyy vaan kestää jos ei erota halua, meilläkin miehen kohta teini-ikäinen (luojan kiitos) lapsi ei kunnioita minua mitenkään vaikka kuinka yrittäisin, olen hänelle kuin kyökkipiika jota saa kohdella ihan miten sattuu, valehdella kirkkain silmin ym..Johtuu aivan varmasti siitä että pidetän "tiukempaa" kuria kuin äitinsä. Esim. Käsien pesu ja ihan normaalit käytöstavat ja muiden huomioon ottaminen ja omien sotkujen siivoaminen on aivan ylivertaista häneltä vaatia.Ei muuten asu meillä enää päivääkään sen jälkeen kun on aikuinen tai sit saa tämä avioliitto todellakin hajota..Kauheeta myöntää että minä olin se joka päätti pidetäänkö me tämä jo silloin oireileva lapsi. Hölmönä nuorena tyttönä sanoin melkein samaan hengenvetoon että kyllä me yhdessä jaksetaan kun kovasti yritetään ja kasvatetaan! Kaikkee on yritetty mutta ei millään voi vaikuttaa lapsen äidiltä saaneisiin huonoihin geeneihin ja elämä on yhtä tuskaa varsinkin silloin kun joudun tuon pirun kanssa ainoana aikuisena olemaan :(
Toki lasten pitää aina mennä kaiken muun edellä, mutta jos elää parisuhteessa ja/tai uusioperheessä, niin pitäisi kaikkien osata elää niin että kaikilla on hyvä olla. Lapsille pitäisi opettaa toisten kunnioitusta, jakamista, tottelemista jne. eikä antaa elää kuin pellossa. Itse opetin lapseni niin, että jos kitisemässä ja vinkumalla puhui tai pyysi, häntä ei kuunneltu ja tahtoa ei saatu tällä tapaa periksi. Vasta kun osasi nätisti puhua ja pyytää niin lasta kuunneltiin. Toisten lapsissa mieheni näkee virheitä ja kammoksuu muiden lasten käyttäytymistä. Ihmettelen kuinka voi olla noin sokea omien lasten käyttätymiselle..
Minä inhoan mieheni lasten käyntejä. He ovat ällöttäviä, pikkuvanhoja viisasteleviä ja isälleen lässyttyviä pieniä itseänsä täynnä olevia porsaita ilman käytöstapoja. Luulevat olevansa maailman keskipisteitä eikä heille ole koskaan opetettu muita kunnioittamaan tai huomioimaan. Syövät sokeria ja pyyhkivät likaiset kätensä ja suunsa verhoihin ja sohviin. Haisevatkin pahalle. Yritän aina olla lenkillä töissä tai keksiä jotai jottei sitä kaaosta tarvitse katsella. Isä ei saa minkäänlaista kuria lapsiinsa, katselee vain kun lapset riehuu ja huutaa. eikä edes huomaa esim. kaupungilla tai tilaisuuksissa miten muut katsovat paheksuen tuota tuohua. Kummallinen on myös näiden lasten äiti, kun ei opeta lapsilleen käytöstapoja. On kai niin paljon töitä ettei ehdi, onhan se hienoa olla tärkeässä tehtävässä..
No tämähän niistä eroista yleensä seuraa. Kukaan ei ota vastuuta lasten kasvatuksesta. Sitten ne on kouluissa opettajien ja muun henkilökunnan murheena, mutta vanhemmathan syyllistää opettajia omista aikaansaannoksistaan.
Ehjät perheet takaisin. Vastuuta aikuisille ja rakkautta ja rajoja lapsille.
Samankaltaisia alkuhankaluuksia ollut meilläkin. Miehen lapset vierailevat kodissani lomillaan ja heidän käytöksensä oli alussa sietämätöntä. Kyseessä eivät olleet kovinkaan pienet lapset, vaan 8 ja 9 vuotiaat (silloin kun aloimme seurustelemaan jo vuosia sitten) joilta jo voi odottaa ns. normaalia käytöstä. Myös omat sukulaiseni ja ystävät katselivat ällistyneenä lasten mesoamista, tappelemista, isänsä haukkumista ja asuntoni likaamista tai tuhoamista. Osa ilmoitti, että haluaa etukäteen tietää milloin ko. lapset ovat meillä- he eivät silloin tulisi.
Mies stressasi valtavasti lasten vierailua ja hän oli aivan poikki sen jälkeen, vaikka kyseessä oli omat lapset. Nyt tilanne on helpottanut, mutta vain vähän. Mies saattaa kaatua vierailun jälkeen sänkyyn voimiansa kokoamaan.
Olen aina kohdellut hänen lapsiaan hyvin ja samaa jatkan edelleen. Yhä edelleen he saattavat kohdella isäänsä kuin ovimattoa, mutta minua eivät, ainakaan tähän asti. He kunnioittavat minua ja tietävät, etten yritä sulkea heitä ulkopuolelle. Synttärit muistetaan ym. niin kuin omillakin lapsillani. Omat lapseni ottavat miehen lapset vastaan joka kerta hienosti ja avoimesti viihtyvät heidän seurassaan. Välillä tuntuu, että mies on vain raha- automaatti. Silloin tällöin mies ehtii ilahtua, kun hänen lapsensa soittaa. Ilahtuminen kuivuu kuitenkin pian kokoon, kun pyydetään vain rahaa. Ja puhelu päättyykin pian, heti finanssineuvotteluiden jälkeen. Välillä mies jää puhelun jälkeen tuijottamaan eteensä tyhjä ilme kasvoillaan, hän olisi varmasti halunnut tietää lastensa kuulumisia muutenkin.
Kun miehen lapset lähtevät kotiinsa, ihana rauha palaa takaisin. Tappelunnujakat ja kiistat ja kinuaminen, mesoaminen, uhoaminen ja sotkeminen katoavat. Jäljelle jää rentoutunut ilmapiiri, vaikka kotiimme edelleen jää lapsia.
En todellakaan epäile sitä, että joidenkin lasten käyttäytyminen hipoo sietämätöntä. Mutta normaalikäyttäytymissääntöjä vaatimalla ja pikku palkinnoilla ja muutenkin huomioimalla voidaan täyttää tyhjiötä, josta lasten käyttäytyminen lopulta saattaa johtua. Kyseessä ei sitten todellakaan aina ole se, että uusikko saapuu miehen elämään ja syöksee hänen liittonsa turmioon. Meikin tapasimme vasta vuosia sen jälkeen kun mieheni oli eronnut.
Saattaapi olla, että isä ei ole koskaan ollut läsnä lapsilleen, vaan hoitanut suhdetta lähinnä lahjomalla ja rahalla. Ainakin omassa liitossani näin on ollut ja huomaan, että nytkin lasten puhelut eksäni kanssa kääntyvät hyvin pian neuvotteluksi jonkin ostamisesta. Kas kun se on aina ollut keino, jolla pienokaiset on pystynyt pitämään vallassaan. Ja jos pienokaiset ovat olleet lahjonnasta huolimata kiittämättömiä isälleen, niin sitten on aloitettu uhkailu ja kiristys.
Kovasti ap täällä yrittää nostaa keskutelua aiheestaan, omalla aloituksella ja omilla vastauksilla.
Etkö jo ymmärrä, aihe ei kiinnostaa ketään, no paitsi sua. Ei voi väkisin pitää aihettä yllä, .. paitsi sä yksin. Ressukka.
Sulle Loistava mies.Syyttelit että olen pahoittanut mieleni kun mies on asettanut lapsensa edelleni.Jossain menee raja ja jos et näe meillä myös useampi yhteinen
lapsi joiden yli ex liiton lapset menivät aina.Onko se sinusta oikein.Olet taas
luultavasti yksi niistä sukulaisista jotka ajattelevat sivullisina vain omia sukulaisiaan ja heidän parastaan.Kommentoi sitten kun olet itse kokenut.Mututuntuma ei toimi.
Sanot, että ex-liiton lapset menivät aina yli ja yhteisenne jäivät varjoon, niin kenen mielestä, sinun uskoisin. Isän oli luultavasti suojeltava näitä etälapsiaan ja joutuu olemaan lastensa suojana sinunlaisltani mustasukkaiselta ihmiseltä.
Ex-liiton lapset ovat vain käymässä, eikö sisän pidäkin olla silloin heidän kanssaan ja sitten muu aika jääkin niille teidän kodissanne olevilel lapsillenne.
Olet todella uskomaton, ja lasten isä on nähnyt hyväksi suojella lapsiaan sinun hirmuvallaltasi.
Tosin tiedät, että et ole ainoa, vaan kovin paljon tuota mustasukkaisuutta on puolion ex-lapsia kohtaan, sinät koet, että yhteiset lapsenne eivät saa isänsä aikaa tasapuolisesti, toisinaan nämä uudet sutturat kertovat, että isä on lasten eikä heidän kanssaan.
Jättäkää kaikki vertaili ja mustasukkaisuus lapsia kohtaan pois, ex-liiton lasten kostaloa tuskin haluaisitte edes itsellenne, heidän pitäisi sopeutua aivan liian vaikeisiin asioihin.
Miehet osaa olla uusioperheissä pissapäisiä riidanhaastajia.Vaimon lapset
haukutaan tuon tuosta mutta niitä miesten lapsia ei saa edes asiasta komentaa.
Kyllä se niin on että miehet niissä perheissä pompottaa ja muut hyppii.Kaikki keinot ja valehtelu on sallittua kun miehen lapsista on kyse.Näitä miehiä puolustaa vain ne joiden pitäisi olla hiljaa.Suurin osa uusioperheiden vaimoista eroaa varmaankin sen pirullisen miehen vuoksi.Ja mieshän piruilee ja huutaa ja käyttää voimakeinoja omien lastensa takia.Onpa se nyt sitten oikein ja hyvin tehty.Hyvä mammanpojat.Mihin ne naista tarvii.
VOIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ... VOIIIIIIIIIIIII.. itkupotkuraivari..MÄÄ EN ALA, KUN MIEHEN LAPSET ON KAUHEITAAAAAAAAA....ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ EN ALAAAAAAAAAAAA
terv. uusikko
Mun mielesstä se, että kukaan lapsi käyttäytyy noin on TODELLA rasittavaa. Sillä oliko ne omia vai jonkun toisen, miehen, vaimon tai nappurin lapsia.
Itse kommenan lapsia, vaikka joku katsoisikin kieroon. Lapsi ei itsestään opi käytöstapoja vaan jonkun ne on opetettava.
moni täällä näyttää luulevan, että kyseessä olisi inho lapsia kohtaan, mutta minusta kaikki lapset tarvitsevat ihmisiä jotka näyttävät mikä on hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei.
Enkä usko että ap:n tarkoitus on vaan nipottaa joka asiasta vaan antaa myös positiivista palautetta hyvästä käytöksestä
Rakkaus on myös rajoja!
Juuri näin. Toivoisin isän opettavan lapsilleensa rajoja ja hyvää käytöstä. Perheessähän (uusperheessäkin) pitää kunnioittaa kaikkia sen jäseniä, jotta homma toimii. Muuten on paha olla. Eihän nuo hänen lapsensa kovin tasapainoisilta vaikuta, eikä onnellisilta. Harmi vain että mieheni kokee minun yritykseni ohjata hänen lapsiaan jonkinlaisena uhkana..
Tilanteeseen on olemassa erittäin helppo ja yksinkertainen ratkaisu! Sinä ja miehesi istutte alas ja yhdessä käytte keskustelun näistä asioista. Te luotte yhteiset säännöt kuinka teidän kodissanne toimitaan!! Ei sinun tarvitse sietää omassa kodissasi huonotapaisia lapsia, joten tenavat aisoihin ja kotirauha takaisin.
Miehesi tulee tehdä lapsilleen selväksi, että sinä olet kotinne toinen aikuinen, jota lasten tulee kunnioittaa ja totella. Biologisen vanhemman täytyy osoittaa lapsille, että uutta aikuista tulee totella. Älkää lasten kuullen koskaan kinastelko kasvatus asioista. Jos olette eri mieltä, puhukaa asioista kahden kesken.. silloin ei kummankaan auktoriteetti kärsi lasten edessä-.
Voi kuinka olisikin helppoa jos asiat olisivat noin yksinkertaisia. Minun ongelmana onkin juuri se ettei isä näe lastensa käytöksessä mitään vikaa. Kun 6 ja kahdeksanvuotiaat sössöttävät vauvakielellä isälleen, tämä hymyilee ja vastaa sössöttäen itsekin lapsilleen. Minusta lapset vaikuttavat jälkeenjääneiltä. Ei ole enää kauhean suloista kun satanelkytsenttinen sössöttää ja huutaa pyllyä pyyhkimään. Jos lapsi olisi 3 vuotias ymmärtäisin. Eikä hän näe mitään vikaa siinä että lapset huutavat puhuessaan, ja lapset saavat tulla keskeyttämään aikuisten keskustelut koska vaan huutamalla. Olen kyllä yrittänyt puhua isälle kuinka ajattelen ja minkälaiset säännöt meillä tulisi olla jotta kaikilla olisi hyvä., Mutta kun hän ei näe eikä halua nähdä eikä ojentaa lapsiaan. Hänen mielestä lasten kuuluu saada juosta ympäri taloa ja meuhkata, ja minä nipotan turhasta kun he käyttävät verhoja suunsa pyyhkimiseen. Kun lapsi kauppareissulla ilmoittaa "mitä hän ottaa", isä pistää mukisematta heti tavarat/herkut koriin. Tunnelma todella kiristyy kun lapset tulevat ja tilanne helpottuu vasta kun ne on taas viety äitilleen. Isä käyttäytyy ihan erilailla lastensa aikana kun tavallisesti. Kyllähän minä ymmärrän että vika on isässä, mutta en voi mitään sille että hänen mulkoilevansa ja huonosti käyttäytyvät lapsensa on alkanut inhottamaan minua.
Kaltaisesi mummelin on tietysti vaikea jaksaa pienten lasten kanssa. Sinun olisi pitänyt löytää rinnallesi papparainen, jonka lapset ovat jo aikuisia ja jolla on lastenlapsia, kuten itselläsi.
Totta tuokin. Lastenlapsenikin käyttyvät välillä huonosti, mutta heitä ohjataan rakkaudella jotta he kasvaisivat tasapainoisiksi ihmisiksi. Heillä on kotikasvatus erilainen. Poikani ja hänen vaimonsa opettaa tyttärilleen kohteliasta käytöstä. Nelivuotias lapsenlapseni osaa puhua selvästi ja hänen kanssaan voi jopa käydä keskusteluja. Hän osaa tervehtiä tullessaan, hän osaa sanoa kiitos saadessaan jotain. Hän tietää että ulkona saa riehua ja sotkeakin ja sen että sisätiloissa ollaan siivosti. Hän osaa käyttää haarukkaa ja veistä ja tietää ettei ruokapöydässä riehuta ja huudeta. Toki aina välillä häntäkin pelleillyttää, mutta sehän kuuluu asiaan.
Meikäläisellä on taas tuon teinin kanssa ongelmia, mieheni teinityttö on asunut meillä nyt 3 vuotta, hän tuli meille riitannuttuaan äitinsä kanssa, hän on nyt 15v täyttää loppuvuodesta16v, itsekäs ja omahyväinen huutaa minulle ja ei tee mitään kotitöitä.
Rippileirillekään hän ei mennyt viimevuonna, kun ei halunnut ja ei huvittanut.
Nyt kesällä olis ollut kaksi viikkoa jopa kesätöitä tarjolla hän sanoi, että en mene sellaista työtä tekeen, työ oli mansikanpoimintaa sukulaisen luona.Isänsä mielestä ihan ok, isä niinkö suojelee lasta työnteolta oli sitte kotityöt tai jotain auttamista.
Äidillään tyttö ei ole ollut kertaakaan yötä tai viikonloppuja, kun meille muutti, ainoastaan käy äidin kanssa kaupassa viikonloppuisin, koska äiti ostaa aina hänelle jotain meikkejä ja vaatetta.
Aina kun tulen töistä niin keittiö on kuin rytökärpän pesä hän ei korjaa edes jälkiään kun tekee voikkareita tai jotain pientä itselleen.
Oman huoneensa hän jotenkin pitää siistinä ,mutta keittiö tai muut tilat ei kuulemma hänelle kuulu, minä koitan hyvällä ei auta ,tai sitte suutun ja korotan ääntäni niin sitte saan sellaisen ryöpyn niskaani ja ovet paukkuu kun hän menee huoneeseensa.
Ketään hän ei tervehdi, kun meille tulee vieraita ja kiitos ei kuulu hänen sanavarastoon.
Toivottavasti tilanne syksyllä hiukan muuttuu, kun hän alkaa lukion ja toivottavasti hän myös käy sitä lukiota, kun keskinkertaisilla arvosanoilla sinne niinkö joutui , kun ei päässyt toivomalleen koulutukseen ja lukio oli toinen vaihtoehto.
Minulla jo aikuisia lapsia ja heille olen opettanut työntekoa ja omien jälkien korjaamista jo pienestä lähtien ja yhteistyötä kun kodissa jotain tehtiin ja samaa yritin tuolle teinille, mutta ei onnistu.
Toimeen tullaan hyvin,kun antaa teinin olla rauhassa ja passataan häntä eikä pyydetä mitään palveluksia.
Minä olenkin jo melkeen luovuttanut, kun ei isäkään mitään vaadi niin olkoon, kyllä maailma sitte opettaa, kun lähtee kotootansa pois ja muuttaa omilleen.
Isä tekee karhunpalveluksen tyttärelleen, siitä kasvaa työtävieroksuva uusavuton luuseri.
itse odottelen vielä hetken, jo neljäs vuosi lukiota menossa saamattomalla tyttölapsella. tytön äiti antanut omalta taholtaan mallia siitä, että "tyhmä työtä tekee, viisas saa tekemättä mitään". siis mieluummin tukina, kuin palkkatyöstä elanto. huolettaa kovasti, tuleeko tästä nuoresta naisesta koskaan itsenäisesti selviävää aikuista vai jääkö ikuisesti huollettavaksi.
Minä otan aina jonkun vaateen tai varan pois mieheni lapsilta, jos eivät tottele minua. Minä määrään eivät he. Hyvä konsti saada lapset totelemaan. On kumma kun äiti ei opeta käytöstapoja tai kiltteyttä, vaan se pitää miehen uuden vaimon opettaa. Onko nykyäidit niin holtittomia?
Omille lapsilleen voi huutaa ja "rähjäkin", jos eivät tottele (koska tietävät että rakastaa joka tapauksessa.) Toisten pikku prinsseille ja prinsessoille kun ei saa edes kauniisti sanoa etteivät traumatisoidu. Ja vanhemmatkin voi loukkaantua..
Me ollaan tehty selväksi, että minä määrään oli se miehen lapsi tai omani. Veraille uskaltaa taas huutaa ja rähjää, mutta omille ei raatsi.
Huonosti käyttäytyvät ja ovat likaisia. En piittaa eihän heidän äitikään.
Kovasti yritän opettaa ja puhutella itseäni äidiksi heille, mutta ei näytä menevän kaaliin.
Sinä joka olet uutena äitinä miehenlasten elämässä, älä piittaa mitä se miehen exä motkottaa, elöä elämääsi ja kasvata hänen lapset mieleiseksesi, sillälailla saat mieheltä ja lapsilta kunnioitusta. Exitä ei tarvi välittää, he eivät merkitse miehelle ja lapsille mitään, kun huomaavat että sinä teet kaikki työt.
Älä ota sellaista miestä jolla on pikkukaroita. Kamalaa jos joku ämmä vie perheen noin pieniltä lapsilta.
Miksi muuten et ole omaaa perhettä perustanut ikinä? Totuushan että olet mutta et ole kuiteskaan.
Nää on sitten erittäin hauskoja aloituksia, ei voi kun vedet silmissä lukea isolla porukalla. Päivä alkaa mukavasti nauramalla ja ihmettelemällä, että joku jaksaa tehtailla moisia virityksiä. No kesällä on kaikilla enmpi aikaa..
Tekstin tasosta huomaa että tällä ei ole järkeä päässä, yksinäinen lapseton ressukka, jolla on arveluttava harrrastus, kirjoitella käsittämättömiä sairaita tekstejä.
Huvinsa kullakin..
Mutta ehdottaisin aloittajalle pikaista avun hakemista, mieli ei ole balanssissa ollut pitkään aikaan.. ei näitä voi tehtailla kun vakavasti sairaat ihmiset.. ja monet menee lankaan,
Mutta uskon että vastauksetkin on pelkästään aloittajan kirjoittamia...
Voi hyvänen aika, mahtaa olla tukala olotila, kyllä helpottaisi jos menisit hakemaan sitä apua. Se on ystävän neuvo...;)
Ne emme saisi nauraa vakavasti sairaalle, mutta nämä on niin ihmetystä herättäviä, että pakostakin me nauramme täällä töisä hahhaaaaaaaaa...
Juu, ei taida kaikki olla kotona aloittelijalla, aika rankkaa tekstiä. Toivottavsti hänellä on joku lähienen tai tuttava joka ohjaa hoitoon pikimmiten.
Öööö...Minulla meni nyt yli ymmärryksen...
Siis miksi ihmeessä kehoitatte aloittajaa menemään hoitoon?
Mielestäni hän on aivan oikeassa ja kirjoittaa ihan asiallisesti ongelmastaan. Kyllä siinä vanhempi tekee lapselleen vain karhunpalveluksen, jos ei opeta käytöstapoja. Eikä ero ole mikään syy luistaa kasvattamisesta.
""""Tekstin tasosta huomaa että tällä ei ole järkeä päässä, yksinäinen lapseton ressukka, jolla on arveluttava harrrastus, kirjoitella käsittämättömiä sairaita tekstejä.
Huvinsa kullakin..
Mutta ehdottaisin aloittajalle pikaista avun hakemista, mieli ei ole balanssissa ollut pitkään aikaan.. ei näitä voi tehtailla kun vakavasti sairaat ihmiset.. ja monet menee lankaan.""""
Ja minä nauroin makeasti tälle viestillesi :D :D
Siis sinä, joka lähes päivittäin aloitat täällä niitä iänikuisia "mieheni lapset haisevat ja ovat likaisia ja onneksi kohta alkaa koulut niin saa olla oman perheen kesken"-aloituksiasi, ehdotat pikaista avun hakemista sairaiden tekstien tehtailusta!! Eli myönnät siis, että olet avun tarpeessa itsekin :D
Eikö teillä työssä ole parempaakin tekemistä ,kun lukea "suoli24:jää", ei teille makseta pas-kan lukemisesta.
Nimimerkkille MENE HOITOON PIAN, voisin suositella todellakin hoitoon menemistä. Olet todella sairas ja häirintynyt ihminen!! Ihmiset tekevät aloituksia asioista, jotka heitä vaivaavat ja sinunlaisesi häiriintynyt yksilö saa toisten ongelmista VALTAVAA ILOA! Terve normaali ihminen ei naura toisten ongelmille, mutta sinä luet näitä palstoja, koska se on niin VALTAVAN HAUSKAA.. Olet täysin pimahtanut ihminen!
Et ole tainnut lukea palstaa kovin pitkään?
Voi miten onnekkaita me olemmekaan olleet. Kun kielsin ex mieheltä ex isältä mnaikkosten tuonnin meille ja lasten eteen, niin se oli elämämme paras päätös. Koskaan ei ole tarvinnut pelätä, että täysin vieras ja kiero perheenrikkoja haukkusi päin naamaa meitä ja sotkisi talomme.
Lapsemme ei kaipaa semmoista perheenrikkojaa kotiimme joka haukkuisi ja tekisi elämästämme hankalaa.
Onneksi mies kielsi naikkosten tulon meille, suojasi lapsensa kärsimyksiltä. Hänkin ymmärsi, että ne on hänen juttu, ei meidän, miksi meidän pitäisi nähdä haukkuvat naikkoset, emmehän me ole vaihtamassa ketään elämäämme. Jos mies lapset halusi vaihtaa ja unohtaa niin pitäkööt naikkoset itsellään, eikä tuoda meille haukkumaan.
Olemme erittäin onnekkaita, kun olemme saaneet rauhassa elää ja olla. Mihin me olisimme miehen naikkosia tarvinneet? Siihen ei kukaan osaa vastata.
Olisi auheeta jos joku ulkopuolinen jatkuvasti haukkusii ja häiriköisi meitä, ja tekisi elämästämme kurjaa. Nyt on ihanaa ja lapsetkin ovat onnellisia aikusia, ja ihmettelevät mikä isään on mennyt että hylkäsi heidät.
Nyt lapset ovat hylänneet isän, kun meis hylkäsi aikanaan heidät, se oli odotettavissa.
Olen niin iloinen että selvisimme moisesta helpolla, alussa oli vaikeeta, kun perheenrikkoja hajoitti perheemme, mutta kyllä se sitten helpottaa, kun tietää että ei itse meidän tarvi nähdä moisin naakkoja eikä päästää kotiimme sotkemaan aj rellestämään.
Emme ole koskaan tarvinneet heitä mihinkään, ja siitä olemme erittäin ylpeiätä, että meidän elämämme on ollut ihanaa. Kaikilla ei niin onnellisesti ole, vaan ovat joutuneet ex miehen naisten kynsiin.
Käytitkö CopyPastea, vai kirjoititko tämän tosiaan TAAS sanasta sanaan uudelleen? Oot sinä aika sissi, näihin täällä palstalla viettämiisi vuosiin mahtuu tuhansia ja taas tuhansia kirjoituksia, ja jos et käytä CopyPastea, niin kyllähän ne varmaan tulee jo ulkomuistista :)
Ajatella, niin se aika vaan vierähtää. Muistan kun joku oli linkittänyt sinun tekstisi vuodelta 2004. Alkaa siis tosiaan olla se 10 vuotta sinulla täynnä tällä keskustelupalstalla. Onneksi olkoon! Kyseessähän on melkein siis jonkinlainen merkkipäivä, vai sanottaisiinko vuosi. Mietippä itsekin: 10 vuotta sinä olet tätä samaa mantraa tänne hokenut, 10 vuotta sinä olet uhrannut elämästäsi ex-miehen uuden puolison ajattelemiseen ja hänestä kirjoittamiseen, ja samalla elämä on lipunut ja päivät vaihtuneet, ja hups! 10 vuotta vierähti. Mahtaa olla aika voittajafiilis, häh? :D
Minä tuntisin oloni lähinnä säälittäväksi, mutta me jokainen olemme erilaisia. Itse kävin ensimmäisen kerran tällä palstalla noin vuosi sitten. Jaksoin jonkin aikaa, kunnes huomasin, että tämähän on täynnä näitä mantroja. Välillä olen käynyt katsomassa, joko sinä olisit ottanut avioeron tästä palstasta, mutta ei... Mutta tiedätkös mitä? Ulkona on kesä. Kipaiseppas sinäkin ulos ja sammuta tietokone. Koita olla ajattelematta ex-miestäsi ja hänen vaimoaan edes yhden päivän ajan. Tiedän, että se on iso askel 10 vuoden jälkeen, mutta ole rohkea, yritä edes.
Itse olen palannut vanhan kuntosaliharrastuksen pariin. Urheilen taas päivittäin, kun pienin yhteinen lapsemme on saatu maailmaan. Ihanaa huomata, kuinka se urheilutausta vaikuttaa siellä pohjalla, olen elämäni kunnossa. Kokeile sinäkin. Varmasti paikkakunnallasi on kuntosali, rohkeasti vain paikan päälle. Ja jos pakkomielteesi ex-miehesi uuteen puolisoon juontuu siitä, että kyseinen nainen on nuori, kaunis, timmi ja urheilullinen, niin sinähän voit ottaa sen motivaattoriksi ja tavoitteeksi. Ei peli ole kenenkään kohdalla menetetty, kyllä sinäkin voit laihtua ja kiinteytyä, jos vain nouset siitä tietokoneelta ja lähdet liikkeelle.
Tsemppiä!
(ja vielä kerran onnea 10 vuotisesta yhteistaipaleesta...mutta oletko miettinyt, että olisiko aika jo jättää yksi ajanjakso taakse ja mennä eteenpäin?)
Koulussakin sanotaan että "kertaus on opintojen äiti". Siihen minä uskon vieläkin, vaikken koulussa ole, mutta kyllä se pätee myös elämään.
Me olemme niin onnekkaita lasteni kanssa ja heidän perheiden kanssa, että emme onnellisempia voisi olla. Miksi sitä ei saisi hehkuttaa? Onnihan on monelle katkeruuden paikka, siksi eivät tykkää että siitä puhutaan.
Olemme erittäin onnellisia siitä, ettei mies koksaan ole meitä pakottanut näkemään sutturoitaan, olemme säästyneet plajolta huonolta asialta, ja laset ovat rauhassa saaneet elää ja olla.
Mis tajusi itsekin että hänen sutturat ovat erittäin, erittäin huonoa seuraa meille, eikä siksi koskaan ole pakottanut meitä heitä näkemään, tai ei ole tuonut niitä sutturakanoja meille! Se on onni meille.
Olemme siitä kiitollisia, että mies tajus tehneensä virheen, kun hylkäsi ja vaihtoi lapsensa sutturohihin, mutta nytpä itse siitä maksaa kun lapset ovat hylänneet hänet.
Siitäkin olemme onnellisia. Itse emme varmaan olisi tajunneetkaan että mies ei ollut hyvä isä, jos noinhelpolla on manipuloitvaissa lapsettoman naakan seruaan, että omat suloiset lapset voi hylätä.
Juu, kertaus on opintojen äiti, mutta ei koulussakaan jäädä vatvomaan samaa asiaa vuodesta toiseen, peruskoulusta lukioon, vaan mennään eteenpäin asiassa yleensä jo yhden kurssin jälkeen :D
"Onnihan on monelle katkeruuden paikka, siksi eivät tykkää että siitä puhutaan."
Vallan kummallinen lause :D
Piti lukea ihan kahteen kertaan, että luinkohan aivan oikein...
Ei, ystävä-hyvä, ei onni aiheuta ihmisille katkeruutta. Sitä aiheuttaa yleensä traumaattiset tapahtumat ja menetykset omassa elämässä, esim. jätetyksi tuleminen tai läheisen kuolema, työpaikan menettäminen tai kotitalon palaminen maan tasalle. Tällaisista asioista katkeroitunut ihminen ei kestä muiden onnea, vaan katkeroituu entisestään, kun kuulee, että jollain toisella menee hyvin. Jos ei ole kokenut elämässään mitään katkeruutta aiheuttavaa, ei ole tarvetta katkeroitua muidenkaan onnesta.
Sinulla on todella erikoinen tapa kuvitella, että sinua täällä kritisoivat ihmiset ovat sinulle vain kateellisia tai katkeria. Miksi kukaan olisi kateellinen täysin tuntemattomalle ihmiselle? Tai ylipäätään jonkun keskustelupalstan kommentin vuoksi? Sinulla on nyt valtavan suuret luulot itsestäsi :) Kuten edellä mainitsin, katkeruutta aiheuttaa traumaattinen tapahtuma OMASSA ELÄMÄSSÄ, ei se, että joku hehkuttaa onneaan keskustelupalstalla täysin anonyyminä.
Toisaalta, onko se onnen merkki, että tuhlaa vuosia elämästään sen hehkuttamiseen internetissä? Ja se, että lyttää muiden onnen, vähättelee sitä ja väittää muita onneaan hehkuttelevia vain haaveissa ja kuvitelmissa eläviksi? Käyttäydyt itse nimenomaan tyypillisen katkeran ihmisen lailla. Niinpä niin, sinut on jätetty, on ihan normaalia olla katkera. Mutta älä hyvä ihminen kuvittele, että muut olisivat kateellisia sinulle (miksi kukaan ylipäätään olisi kateellinen sellaiselle, joka on jätetty, ja joka ei ole päässyt asian yli vielä 10 vuoden jälkeenkään??) tai katkeria sinun "onnestasi". Kyllä se vaatii hieman suurempien asioiden tapahtumista se katkeroituminen, kuin jonkun netissä kirjoittavan höpsön hehkutukset...
Täällä on joka päivä uusia ihmisiä, jotka eivät ole käyneet aiemmin, ja kenenkään ei tarvi lukea mitään ellei halua. On ihan itsestään kiinni, mitä lukee ja mihin vastaa, mistä kiinnostuu ja mitä fanittaa. Missään ei lue että pakko lukea.
Kyllä täällä on paljon kateellisia ihmisä mulle ja lapsilleni, joiden ei koskaan ole tarvinnut olla isänsä pelinappuloita eikä nähdä perheenrikkojia. Siihen meidän lapset on liian arvokkaita. Heille emme ole suoneet huono lapsuutta, vain hyviä asioita.
Perheenrikkominen ei ollut meidän asia, vaan se oli täysin ulkopuolinen häiriintynyt rusakkko, joka halusi rikkoa perheemme, kun itsellä ei ollut, niin ei muillakaan saa olla.
Jos et olisi kiinnostunut etkä fanittaisi meitä ja minua, et vastaisi ja olisi noin katkera ja kateellinen, että meidän lasten asiat ovat erinomiaisesti. Viis isästä, joka hylkäsi ja vaihtoi lapset sutturoihin, ei ole meidän arvoinen.
Juu kyllä se alussa oli meillekin katkeraa ja surullista, kun joku hullu suttura perheemme rikkoi, kyllä oli, mutta siitä pääsee yli, mutta sitä ei ikinä unohda eikä anteeksi anna.
Onneksi lapset ovat yhä elämässäni, ja sanovatkin usien että olen maailman paras äiti! Mitä siihen sanomaan, kuin olla onnellinen fiksuista lapsista.
Olet tullut vihasta ja katkeruudestasi hulluksi.
"Jos et olisi kiinnostunut etkä fanittaisi meitä ja minua, et vastaisi ja olisi noin katkera ja kateellinen, että meidän lasten asiat ovat erinomiaisesti. "
Minä vastaan aika moniin kirjoituksiin täällä suomi24-sivustolla, monella eri palstalla. Tarkoittaako se, että minä "fanitan" kaikkia niitä, joiden kirjoituksiin olen vastannut? :D
Mistä sinä päättelit, että minä olen katkera ja kateellinen? Ethän sinä tiedä minusta ja minun elämästäni yhtään mitään. Miten sinä siis voit päätellä, että minulle on tapahtunut elämässäni jotain katkeruutta aiheuttavaa?
Mistä päättelet, etteivät minun lasteni asiat ole erinomaisesti? Sinun olettamuksesihan on, että MINÄ olen katkera ja kateellinen SINULLE, koska MINUN lapsillani ei ole asiat erinomaisesti. Ethän sinä voi sellaista tietää, en ole kertonut sinulle itsestäni yhtään mitään.
Mutta eipä siinä, viimeisimmästä kommentistasi päätellen, edellinen kirjoitukseni meni täysin hukkaan. Sama kuin yrittäisi opettaa geometriaa kastemadolle. Joillekin ihmisille ei auta edes se kuuluisa rautalangasta vääntäminen, ja luoja ei ole meille kaikille suonut sitä älliä niin paljon kuin olisi suotavaa. Mutta, antaa kaikkien kukkia vaan, ja hyvää kesää till alla.
Ai niin, piti vielä mainita, että pakkomielteiset ajatuksesi "hulluista ulkopuolisista epätoivoisista häiriintyneistä rusakoista" ovat vähintäänkin huolestuttavia...
Tulevatko ne uniisi öisin?
Tällaisiin ongelmiinhan on olemassa myös hyvintoimivia lääkkeitä, suosittelen :)
On se miehesi useaan eläimeen sekaantunut nyt jäniksiin, ennen lehmiin ja lampaisiin ja jopa lintuihin. Aika ukko.Eläimiin sekaantuminen on Suomessa rikos.
Joopa.Koin samankaltaisen liiton 2000/2006.Varsinaisen hanhiemon kanssa tuli elettya saman katon alla .Hanella 3 poikaa ,mulla 1 poika samassa taloudessa.Mulla oli mielestani joku tolkku kurinpidossa,tietsikan kaytossa ym asioissa.Avokki puolestaan antoi jalkikasvunsa elaa kuin elo pellossa.Juttuhan johti siihen etta lumipalloilmion tavoin homma tuli niin mahdottomaksi etta erottiin.Eli ,mun kullannan nuput ja sun kakarat -juttu menee mun mielesta vaistamatta mettaan.Kasvatusvastuu on erittain kova juttu.Komentoketju taytyy olla yhtenainen,siis molemmat aikuisista samaa mielta mita sanotaankin.Sita ei nykyrakanokat voi millaan ymmartaa.Meitin vahan vanhempien se pitaisi osata,mutta ei nakojaan onnistu aina meiltataan.
Puuttu vahan pilkkuja mun tarinasta..
t.Jarkko Pattayalta 53v
Nimimerkille ONNE YDINPERHE.. tee palvelus meille kaikille ja häivy tältä palstalta. Sinä kirjoitat jokaiseen aloitteeseen tuota samaa paskanjauhantaa. On uskomatonta, että mitenkä jaksatkin jauhaa tota jokai paikassa. Kannattaisi vihdoinkin hakeutua terapiaan, jotta lapsesikin saisivat apua traumoihinsa.. sillä traumojahan heillä on, kun äiti on noin seonnut päästään ja estää lapsia tapaamasta omaa rakasta isäänsä.
Rakas isä olisi joskus tavannut niitä lapsia, mutta tuota ei kiinnostanut.
Ihan oikeastikin on miehiä, jotka valitsevat vaimon mieluummin kuin lapsensa.
Ei ne miehen jättämät exät osaa niitä lapsia kasvattaa yksin. Kyllä se jää uuden vaimon/äidin kasvatettavaksi, jotta lapsista tulee edes jonkunlaisia ihmisiä yhteiskuntaan.
Meilläkin minä jouduin kasvattamaan kaikki miehen lapset, olivat aina likaisisa, rähjäisiä, itkuisia, eikä koulu maistunut.
Kun minä otin ohjat käsiini, lapset saivat rajat, kurin ja normit rutiinit elämälleen. Nyt ovat ihan hyvinä lapsia, mutta tekemistä vielä riittää. Aina kun tulevat äidin luota, on säännöt unohtuneet ja likaset vaatteet pällä.
Mun lapset ovat loistoykislitä, kohteliaita, ja siistejä. Yrittävätkin olla näille lapsille esimerkkinä, mutta ei niill emene mikään kaalliin helposti.
Mies sanookin, että olin kuin taivaanlahja hänelle j lapsille, kaikki alkoi sujumaan ja parasta oli kun lapset löysivät puhtauden ja ymmärsivät että kuria olla pitää. Mun miehen exä on ehkä niin kateellinen minulle, olen sitä paitsi kaunis, myös hyvässä ammatissa, ja osaan nämä lasten hoito ongelmat. Miehen nuroimmainen nyt menee terapuetille syksyllä, kun hänellä on hirveitä ongelmia, järjestin asian tutun kautta, joka suositteli. Saadaan tämäkin tyttö normaaliksi käytöstavoiltaan.
No täytyy melkeinpä nostaa hattua sinulle, jos kerran lasten äiti ei osannut pitää huolta edes lasten perustarpeista. Jos äiti ei sellaiseen kykene, niin tärkeintä on, että edes joku kykenee!
Minä en ole milloinkaan uskaltanut antaa lapsiani miehen uusioikoiden käsiin. Olen erittäin tarkka äiti ollut, kenen seurassa lapset pienenä ovat. Ede miehen läsnä olo ei täyttänyt luottamusta niihin sutturoihin.
Olisin ollut huono äiti, jos olisin siihen suostunut ja saanut hävetä silmät päästäni, jos lapset olisivat joutuneet vieraan ulkopuolisen sutturan käsiin. Ihan pelottaa ajatuskin, vaikka lapset on nyt aikuisia. Huh huh.. Sellainen ei melle käynyt.
Jos minä olisin siihen suostunut, uskon että lapseni ei olisi näin ihania lapsia nyt, vaan olisivat aivan turmeltuneita. Sitä en sallinut omille lapsilleni, että joksu täysin vieras, ulkopuolinen ihmisen tulisi meille sanelemaan ja rääkymään, miten meidän on elämä elettävä. Ei se meillä käynyt. Miehelle sanoin, että pidä huoli, että yksikään niistä naiskkosista ei häirikööi mietä eikä kiusaa lapsiani eikä hauku meitä, hyvin on pitänyt sutturat poissa. Kerran yksi lähetti lapselleni viestin ja siitä nousi häly, soitin heti miehelle ja sanoin että nyt se suttura laittelee sairaita viestejä sun lapsen puhelimeen,. no ne loppu siihen. Onneksi.
En ymmärrä, mihin jotkut niitä exmiehen naisia tarvii? Eikö se ole mies, jonka kuuluu olla lasten kanssa, ei sen suttturan.
Mietin myös sitä, että kun annattel luvan lasten mennä isän luokse ja siellä on joku nainen, niin miten voitte olla rauhallisilla mielin... mä olisin ollut paniikissa. Onhan lapsilla onneksi kamerakännykät, joilla voi äidille soittaa, mutta minä en suostunut edes siihen.
Se oli joko tai. Onneksi lapset ovat hylänneet isän, joka hylkäsi ja vaihtoi heidät aikanaan, se on surullista, mutta yleensä lapsetkin sanoo, että olen maailman paras äiti. Se on kiva kuulla, ja siihen uskon.
Mieshän tässä eniten on kärsinyyt, mutta se on hänen vika. Ei meidän.
Olethan tietoinen, että hyvin toimivia lääkityksiä löytyy myös pelkotiloihin "vieraita ulkopuolisia sutturoita" kohtaan, ei pelkästään "häiriintyneiden rusakoiden" pelkoon?
Kannattaa kokeilla.
Miksi mun pitäisi huolta kantaa sutturoiden pelkotiloista ja ohjata ne apua hakemaan? Menkööt itse. Kai ne itsekin huomaa omat ongelmat, vai eikö huomaa??
Me emme ainakaan aio käyttää aikaa siihen, ei kuulu meille, vaikka huolestuttaa, että heillä se kierre jatkuu varmasti..
Opettele lukemaan, ja ymmärtämään lukemaasi.
Kuin myös.
Etkö osaa lukea, vai onko ymmärryksessä vikaa....?
Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Onko sopivaa aikuisen käytöstä riidellä täällä? Mihin tää maailma on menossa, mietitkö koskaan?
lapset on ällöttäviä ja niillä on matoja ja täitä.
Parasta on että eroatte pian ihan sen takia että minä tiedän minkälaisia naiset ovat kaikki asiat ottavat päähän miehen lapsissa ja valittamisen aihetta kyllä löytyy.Yleensä miehet ovat niitä uusioperheen isäpuolia jotka eivät suutansa avaa vaikka naisella olisi kuinka ärsyttävät lapset.Asia menee näin oikeesti omat
lapset menevät aina kaiken edellä.Onhan ne omaa lihaa ja verta ,eikä kumpikaan et sinä etkä puolisosi tykkää toistenne lapsista,lapsenlapsista mutta miehesi ei sitä ääneen sano,ei uskalla.Toivot sisäisesti että miehesi kieltäisi lapsiansa ja lastenlapsiaan käymästä.Sinun lapsesi taas saisivat käydä.Totuus on myös se ei sisarpuolet opi ikinä toisistaan tykkäämään ,se on kulissia.Jos ajatellaan kissanpentuja ei kissat vieraita pentuja siedä .
Lapset tulevat teidän kotiinne jossa on teidän säännöt - ei yksin isän tai yksin sinun. Ongelma on tällä hetkellä sinun ja miehesi kommunikoinnissa, että pääsette yhteiselle aaltopituudelle. Vasta kun olette yhtämieltä miehesi kanssa A) siitä, että teidän kodissa on yhteiset säännöt (ei miehen ei sinun) B) mitkä ne säännöt ovat (niiden pitää olla sellaiset, että molemmilla on hyvä olla. Miehen on kuunneltava sinua ja sinun miestäsi. Joka tapauksessa selvästi muutosta on tultava kun tilanne ahdistaa sinua enkä ihmettele miksi. Ymmärrän hyvin, että lasten on opittava käyttäytymään eikä elämään kuin pellossa. Tätä me opetamme myös meidän eskarille. Pitää pyytää eikä vain "anna mulle", pitää ottaa muut ihmiset huomioon eikä vain ajatella itseään, opetellaan pyyhkimään peppu itse, viemään astiat tiskiin, auttamaan pienissä askarissa, käyttäytymään nätisti. Se on sitä kasvatusta: rajoja ja rakkautta.
" Ja kun en saa komentaa heitä, " - Kyllä saat, täysin riippumatta siitä, mitä miehesi sanoo. Sinulla on oikeus vaatia kelvollista käytöstä omassa kodissasi. Sinun asemassasi minä varmaan alkaisin pitää lapsille varsinaista koirakoulua.
Aivan samaa mieltä. Toisten kotiin ei tulla riehumaan ja sotkemaan.