Repeämät ja seuraava synnytys?

Hei, nyt alkoi minuakin kiinnostaa ja haluaisin kuulla vastauksen jos tiedätte. Synnytin esikoisen vuosi sitten alateitse ja silloin jouduttiin leikkaamaan välilihaa jotta saatiin lapsi ulos reilu tunnin ponnistuksen jälkeen. Minulta tuli ponnistaessa myös peräsuolta ulos mutta kätilö sai sen synnytyksen jälkeen normaalisti työnnettyä takaisin. Sain paljon tikkejä alapäähän, myös niin paljon ettei niitä laskettu...kätilö sanoi ettei yli 20 tikkiä lasketa. Jälkeen päin ei ole ollut ongelmia kaasujen ja ulostuksen kanssa. Voinko siis synnyttää tulevan lapsen ihan normaalisti alateitse?

Jos menet pytylle ponnistamaan, ja sinulta tulee sieltä ulos punainen ruusun näköinen juttu, niin se on peräsuoli. Sitten sinullakin pierujen alkuperä on löytynyt, elikkä relapsi, ulosluiskahtanut peräsuoli. Mä menen syyskuun alussa leikkaukseen, jossa suoli ripustetaan verkoilla ylemmäs, jotta se ei pääse enää luiskahtamaan.

En tiedä kysyitkö minulta vai joltakin muulta, mutta vastaan kuitenkin :) Minulle tarjottiin kaikki maailman kivunlievitykset mitä siihen aikaan oli saatavilla (ja olen siitä kiitollinen, sillä pelkäsin synnytyskipuja). Ammeeseen ja suihkuun en mennyt, koska tuntui turvalliselta olla lähellä sänkyä. Pallosta, keinutuolista, vyöhyketerapiasta, hieronnasta ja ilokaasusta ei ollut yhtään mitään apua. Aqvarakkuloita en ottanut. Mutta EPIDURAALI oli minulle taivas. Sen puudutteen jälkeen en tuntenut koko loppuaikana mitän kipua. Itseasiassa olen itsekin joskus ihmetellyt, että miten se oikein on edes mahdollista? Voiko epiduraali tosiaan olla niin tehokas, vai sainko reippaan annoksen, vai vaikuttiko pitkä ponnistusaika (50 min) niin turruttavasti? En tuntenut mitään edes silloin, kun lapsi tuli ulos, vaikka olin nimenomaan sitä hetkeä pelännyt. Alapää oli kyllä tunnoton pitkän aikaa. Lapsi syntyi aamulla, ja illalla rupesin ihmettelemään, että miksihän alapäätä pakottaa. Hoitaja sanoi, että se episiotomiahaavanhan siellä pakottaa. Vasta silloin sain tietää, että minulta oli leikattu väliliha. Olin istunut siihen saakka normaalisti. Voihan tietysti olla, että kätilö oli maininnut asiasta, mutta se oli mennyt minulta jotenkin ohi. Samoin tikkien laitosta en tiedä mitään missä vaiheessa hän ne ompeli (ilmeisesti silloin, kun otettiin valokuvia vauvasta). Enkä tänäpäivänäkään tiedä montako tikkiä tuli. Haava parani siis nopeasti eikä muita repeämiä tullut, mutta nuo suolivaivat jäivät.

Melko tietämättömänä menin siis synnytykseen. Pelkäsin kipuja, mutta en osannut pelätä repeämiä, ja se, että pukamia voisi tulla synnytyksessä, se ei ollut koskaan tullut mieleenikään.