Koskaan elämässäni en ole elokuvia itselleni ostanut enkä vuokrannut. Lapsille kylläkin.
Mikä tarkoitus elokuvilla on? Tätä kysymystä nyt mietin, kun sain ilmaiseksi ison kasan elokuvia. Itse en edelleenkään ole valmis elokuvista maksamaan. Se katsomisen ilo on niin lyhytaikainen ja sitten, kun elokuva on katsottu, ei siitä muista mitään!? En minä ainakaan keksi mitään puhumista mistään elokuvasta. Kuuluuko niistä puhua?
Mikä tarkoitus elokuvilla on? Tätä kysymystä nyt mietin, kun sain ilmaiseksi ison kasan elokuvia. Itse en edelleenkään ole valmis elokuvista maksamaan. Se katsomisen ilo on niin lyhytaikainen ja sitten, kun elokuva on katsottu, ei siitä muista mitään!? En minä ainakaan keksi mitään puhumista mistään elokuvasta. Kuuluuko niistä puhua?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Elokuvan tarkoitus lienee tylsyyden karkoitus :). Toisille hetken ilo, toisille harrastus.
Jotkut tosiaan vain katselevat elokuvia, vähän kuin ajankulukseen. Samalla lailla kuin jotkut kuuntelevat musiikkia. Ite saatan katella jotain elokuvia monet kerrat, aina löytää uutta miettimistä. Ja siitähän sitä puhuu, mitä on mietiskellyt. Ja kun elokuviakin vähän joka lähtöön paljon sellaisia, mitä tuskin tulee ikinä katsottua.´, samanlaista musassakin.
Pitää mainita taas kerran kirjat. Paljon kirjoja, jotka lukenut monet kerrat, paljon kirjoja, joita tuskin ikinä tulen lukemaan. Iteasiassa pidän enenpi kirjoista kuin elokuvista, niissä saa jotenkin enemmän, vaikka kuva nyt puuttuukin. Pitäisi ostaa lukulasit >:/
=DW=
Voitko antaa jonkun esimerkin siitä, että elokuva antaa jotain miettimistä? Miksen minä saa sellaista? Ainoastaan kauhuelokuvat aiheuttavat kauhua, mutta niitä en katso ja joku Peppi Pitkätossu tuntuu kotoisalta.
Googleta elokuva-analyysi.
Peppi Pitkätössuakin voi miettiä yhteismunnalliselta kannalta, kuinka vahva lapsen täytyy olla, ilman vanhempia. Varmaan paljon muutakin, ei muuten muistia, koska ei kiinnosta.
Monet elokuvat täynnä sisältöä, vaikka päällepäin vilkaisten jotain toimintaa. Käytännösä kaikki scifi- leffat hyvin monitasoisia. Yleensä tietenkin hyvän ja pahan valtasuhteeet, ihmisen suhde teknologiaan, ekologia, muuttava maailma, politiikka, ties mitä. Jotkin asiat suorasti ilmaistuna, paljon "annataaan ymmärtää", elikkäs kun miettii, löytää ällistyttävän paljon kaikenlaista.
=DW=
=DW=
Katson mielelläni elokuvia, joissa on taitavat näyttelijät. Silloin saa juonikin olla heppoisempi. Suosikkielokuvia on paljon monelta eri vuosikymmeneltä. Aina kun ne uusintana tulevat niin katson.
Sarjoista pitää mainita Ylikomisario Morse ja nyt alkanut tanskalais-ruotsalainen Silta.
Dokumenttejakin katson, jos aihe on kiinnostava. Eilinen Ulkolinja: Arabikevään unohdetut naiset oli paikoin kauhistuttavaa katsottavaa.
Kirjat myös, nykyään enemmän tietokirjoja, mutta nyt on lukemista vailla kaksi dekkaria.
Ulkolinja oli karu kateltava.
Kulttuuri muuttuu, uskonnot ei. Suomessa erilainen meininki, mutta kuten kaikki havainneet, konservatiiviset aaatteet, juurikin uskonkiihkoilijoiden taholta käyvät kiivastaa sanasotaa omien mielpitetensä takia. Hah, suomessa abortti ollut sallittu vuosikymmenet, vielä ne jaksaa natkuttaa sitä vastan jne.
Elokuvissa tullut ongelmaksi, telkkarissa kovin paljon kanavia, eikä tule seurattua tarjontaa ja usein juuttuu katsomaan uusiksi jotain, minkä nähnyt useastikin. Iteasiassa tarkistin, ostanut mökille kai 10 dvd-levyä, jotka vielä sellofaanissa, ei ole tullut katotuksi, vaikka ihan kiintoisia rainoja pitäis olla.
=DW=
Ulkolinjan dokumenttia katsoessa tuli mieleen että miksi ne miehet noin kovasti naisia vihaavat. Nainen heidät on kuitenkin synnyttänyt. Karmea tilasto: 80 % egyptiläisistä naisista on lapsena ympärileikattu, eli silvottu sukuelimet.
Uskonkiihkoilijoita on Suomessakin ja ikävä kyllä yksi niistä on ministerinä.
Minulla ei ole tallentavaa digibxia, joten usein pitää valita mitä elokuvaa katson, mutta eipä se aina niin haittaa. Tänään tulee kuitenkin harmillisesti päällekkäin rikossarja Luther, elokuvat Ray ja Teemalta vielä elokuva En se minä ollut! Vaikea valinta.
Kyse uskonnosta, ei vihasta.
Suomessa pakkokastetaan 100% syntyneistä evankelisluterilaisen kirkon jäsenten lapsista evankelisluterilaiseen kirkkoon. Henkistä väkivaltaa vaikka kuinka moniksi vuosiksi ja mahdollisesti traumoja koko iäksi. Että niinkuin siinä suhteessa.
=DW=
Kyllä tuossa dokumentissa tuli hyvin selvästi esiin naisviha.
Eivät Suomessa kaikki kirkon jäsenet enää lastaan kasteelle vie. Suuntaus on ollut laskeva jo monta vuotta.
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/191456-eroaalto-ja-arjen-vaikeudet-vahentavat-kastamisia
Elokuva on yksi taiteen laji.
Se on myös viihdettä ja liiketoimintaa.
Katsele sinä tiiliseinää jos se sinusta on kiinnostavampaa.
On elokuvia ja elokuvia. Sellaisia joita tehdään vaan puhtaaksi viihteeksi, mutta myös sellaisia jotka ovat syvällisempiä.
Joskus aikoinaan ihmettelin äidilleni, että miksi niitä Grimmin veljesten satuja pitää olla? Hirveän raakoja! Ja vielä lapsille tarkoitettuja. Hän sanoi että sadut antavat mahdollisuuden lapsille käydä läpi erilaisia tunteita turvallisessa ympäristössä, Tunteita joita ei ehkä kohtaa ihan normaali elämässä. Pelkoa, jännitystä..
Ite katoin joitakin leffoja samasta syystä. Ei voi kovin syvää kauhua katsoa, tai se jää mulla päällänsä, liian jännittävää :) mutta joitakin jännitysjuttuja on kivaa katsoa. Laittaa vaikka pausen päälle jos alkaa liikaa pelottaa. Jotkut draamat tai rakkausleffat ajaa saman asian. Näissäkin on joku raja, sellaiset leffat missä lapsille tapahtuu jotain pahaa en pysty katsomaan.
Lisään vielä tähän, että elokuvia voi katsoa monesta eri syystä. Vanhat Bond-leffat on kivaa katsoa niiden stuntti-temppujen takia. Uskomattomia otoksia!
Toiset ovat, kuten joku jo sanoi, taidetta. Matrix on minulle sellainen. Taru sormusten herrasta on taas mielettömästi toteutettu. Tiesitkö että sen kaikki kylät ja salit vietiin Uuteen Seelantiin, pystytettiin siellä kauniine käsitöineen ja 18 kk jälkeen se kaikki purettiin ja kuskattiin pois.
Alien leffa oli joskus hieno näyte siitä, mihin ihmisen mielenkuvitus pystyy. Nyt se on jo niin moneen kertaan plagioitu, että teema on alkanut kulua.
Ja on leffoja jotka koskettaa sun sisintä. Katso joskus leffaa Vihreä maili (The Green Mile). Ja sano ettei se koskettanut sua mitenkään, ettei jäänyt edes mieleen...
Nämä oli vain esimerkkejä, mutta ehkä sä katot vääriä leffoja :) tai väärällä silmällä :))
Elokuvalla on iso merkitys, ainakin minulle, tarkoituksesta en tiedä.
Elokuva avartaa maailmankuvaa, maailmassa on mijoonia ihmisiä ja jokaisella ikioma elämäntarinansa jos sen vain joku kertoisi. Elokuva on kelpo välin etehdä se. Elämänkertaelokuvia katselen mielelläni. Saiöns fiksonit ja avaruus seikkailut, niitä en kyllä ymmärrä, mutta ei minun niitä tarvitsekkaaan katsella.
Elokuva on monesti kuljetellut ympäri maailmaa ja opettanut ymmärtämään ihmistä ja hänen tapojaan. Olen niistä varastanut ideoitakin.
Saund of muusikkia ajattelen suurella lämmöllä, paitsi, että se on viihdyttävä elokuva ja kertoo hyvän tarinan historiasta se on auttanut elämääni heikkona hetkenä parempaan : " kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu..."
Ekokuvista voi siis napata viisauksia omaankin elämäänsä.
Menkää ihmiset elokuviin, ei kaikista tarvitse pitää, mutta silti niitä voi katsoa.
Oikeastaan kaikki olennainen sanottiin jo edellä. Elokuva voi rikastuttaa tunne-elämää, syventää ymmärrystä, hahmottaa sellaista, mikä on hahmottamatonta omassa mielessä.
Puhun siis nyt "hyvistä elokuvista". Paljon elokuvia tehdään myös kaupallisissa tarkoituksissa, viihteeksi, ja silloin on tietysti kriittisyys paikallaan, etenkin lasten ja nuorten kohdalla. Väkivaltaviihde joutaisi pois markkinoilta.
Jos/kun elokuvista keskustellaan, niistä todetaan yleensä vain että elokuva oli "hyvä" tai "huono". Harva niitä analysoi. Siksi luen mielelläni elokuva-arvosteluja, niin niistä saa vielä enemmän irti.
Vaikka tuntuisi, että elokuva olisi "lyhytaikainen ilo", se voi vaikuttaa silti pitkään, piilotajuisesti, kuten muukin taide.
Taru Sormusten Herrasta
"Monet niistä jotka elävät ansaitsee kuoleman. Ja jotkut jotka kuolevat ansaitsisivat elämän. Pystytkö sinä antamaan sen heille?
Älä sitten ole niin innokas jakamaan kuolemantuomioita."
- John Ronald Reuel Tolkien
H.
@ hunksi
"Älä sitten ole niin innokas jakamaan kuolemantuomioita."
Muistan ainakin yhden tapauksen, jossa kaverisi Jesse jakoi kuolemantuomion.
"Joka viettelee yhden näistä pienimmistä, hänelle olisi parempi, että myllynkivi asetettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyksiin".
Tätä voisivat miettiä ne, jotka tarjoavat nuorille kehnoja roolimalleja ja huonoja samaistumiskohteita. Viihdemaailma on ymmärtääkseni tätä kamaa täynnä...
"demeter"
Itse asiassa, tuossa ei hän jakanut kuolemantuomiota, vaan kuvasi sitä, mikä olisi parenpi vaihto-ehto viettelijän jatko-elämälle.
Syynä se, että joskus äkki-kuolema on parenpi, kuin ikuinen oman-tunnon kolmois-hermo-särky.
Kaikki kolmi-yhteydet eivät aina ole kovinkaan pyhiä.
Esimerkkinä vaikka: Minä, Sinä ja joku Hentun Lauri/Liisa.
Älä elä kuten opetat, vaan kuten minä toivon, sanoin Jesselle kerran.
Hän meni mietteliääksi, vaan ei ole palannut keskusteluumme vielä(kään).
Ilmeisesti faijansa oli taas hymyillyt salaa, ja ojentanut poikaansa: Älä kuuntele sitä Kerettiläistä joka asiassa.
H.
Aikasti hassua muuten.
Tarkemmin ajatellen tuo sopii hyvin ohjeeksi myös murhiin.
Onko parenpi ripustaa myllynkivi, jos on itse vietellyt väärin, kun joutua murhatuksi?
Tämä vaatii kyllä syvää keskustelua Jessen kanssa, muuten minusta voi tulla Imaami :)
Tuli mieleeni joku Norjalais-tyttö.
Hän sai vuoden vankeus-tuomion, koska maassa missä hän lankesi, ei tunnusteta raiskausta.
Ilman naisen myötä-vaikutusta on tapahtuma kuulema mahdoton.
H.
"Onko parenpi ripustaa myllynkivi, jos on itse vietellyt väärin, kun joutua murhatuksi?"
En tiedä ymmärsinkö nyt oikein: siis pitääkö itse rangaista itseään vai odottaa, että joku muu sen tekee ?
Ovatkohan nämä vaihtoehtoja edes ? Eiköhän se karma hoida nämäkin asiat ?
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".
"demeter"
Niin...kauanko kukin haluaa kärsiä teoistaan.
Kas, siinä kysymys.
Mikä ja missä on lähestymis-kiellon, tai halun oikeus ja oikeutus.
Kenen syy, että yksi vain...
Laki on pyritty tekemään kohtuulliseksi.
Kohtuullisuus on kuitenkin vain jokaisen omassa-tunnossa.
Ja sen mukaan menee kärsimys.
Ja elämä.
H.
sinulle kumma paikka
Kiitos hyvästä aloituksesta, joka sai taas porukan kirjoitelemaan ja "keskustelemaan".
Etkö ole itse todellakaan koskaan käynyt elokuvissa tai katsellut telkusta elokuvia? Aika omituista?
Itse katselen mielelläni elokuvia useampaan kertaan, koska aina sieltä "löytää" jotain uutta mietittävää ja jos olisi kaveri, niin myös keskusteltavaa.
Tuohon "kun elokuva on katsottu, niin siitä ei muista mitään", niin eikös nyt ole hyvä tilaisuus katsoa elokuva uudestaan, sillä oletan, että olet saanut kotiisi nämä katsottavat.
"katso ja nauti"
Aloitus ei saanut keskustelua aikaan.
Lähinnä vain musta-tuntuu kommentteja.
Vain yksi keskustelu kehittyi aiheesta:
Mikä tarkoitus.
Naurettava oli kommentissasi tuo mainostaminen koti-kanavista.
Hyvin näkyi pää-asia lävitse ruudusta
H.
Yksin en ole koskaan käynyt. Lasten kanssa käynnitkin saa laskea yhden käden sormilla. Se on niin kallistakin... lapsille kyllä olen antanut rahaa ja he ovatkin ihan eri lajia elokuvien katsomisen suhteen.
Elokuvissa käymisestä.
Loppui ajat sitten. Siis toi ahtaanpaikan kammoihmisten takia. Ja ei koonnosta kuunnella häiriöääniä, karkkipapereitten raisuttamista tai haistella jonkun kaseaa myskihajuvettä. En muista rainaa, mikä oli viimeksi. Silloin oli saatu THX- äänentoisto, ihan uutta. Joopajoo, aivan liian isolla, enkä nyt tiedä siitä äänenlaadustakaan niihin aikoihin.
Katon mieluiten DVD:tä, voi pitää tupakkipaussia, käydä vessassa tai jääkaapilla. Samaten mainosrahoitteiset kanavat telkkarissa OK. En ole viitsinyt sijoittaa tallentaviin värkkkeihin, tarjontaa kuitenkin paljon. Mulla telkkari usein auki paljon, mutta kun katson leffaa, katson leffaa ja haluan keskittyä siihen.
Matrix ja Blues Brothers, monia muita, ne on katottu moneen kertaan. Aina hokaa jotain uutta ja kumpikin niin klassikoita kuin olla ja voi. Mä nyt ehkä lähestyn asiaa enenpi Peter vonBachin tapaisesti, mutta paljon klassikoita, joita tulee kateltua uudelleen monet kerrat, listaaminen olisi aivan järjetöntä.
Omituista kyllä, viimeaikoina katellut vanhoja suomalaisia rillumarei-leffoja. Ne on ite asiassa aika kiintoisia. Sarjatulella tehty, mutta ajankuvaa, mitä ei enää näe missään.Ja ne on hyvin tehtyjä. Kässärit kiintoisia, periaatteessa bulkkikamaa, mutta on niissä kiintoisaa kuvausta aikojen muuttumisesta. Ja muutenkin siis hyvin kuvattuja, äänitetty niin hyvin kuin voinut siihen aikaan. Onhan se näytteleminen tavallaan kornin näköistä. Vaan, silloin näyteltiin noin, teatterinomaisesti.
Elokuvista nyt kaikilla mielipiteensä ja ajatuksensa, siitä vois riidellä aivan yhtä paljon kuin musiikista, mutta ei se kannata. Ihmisillä erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tapoja katella niitä.
=DW=
En katso elokuvia kun ajattelen kuitenkin koko ajan että se on "tehty". Missä on kamerat,miten näyttelijät suoriutuvat milloin mistäkin osasta,stuntit sun muut.
Ja kauhuelokuvia en ainakaan katso,miksi katsoa jotain kauheaa?
JOtkut tv-sarjat saattaa kiinnostaa,en kuitenkaan pidä sitä elokuvana,koska se jatkuu.
JOskus nuorempana kävin katsomassa Uuno-leffat,ne oli silloin niin älyttömiä,just sen takia ; ))
Mitä varten yleensä on mikään?
Kaipa tekemään ihmiselämästä vähän viihtyisämpää, jos mahdollista. Laittaa mielikuvitus lentoon, jos sellaisen sattuu omistamaan.
Ostanut tai vuokrannut en ole, maksanut leffoissa käymisestä kuitenkin.
Eihän elokuvia ole mikään pakko katsoa.
Hyvän elokuvan voi katsoa monestikin, kuin jonkin TV-sarjankin, esim Frasierin.
Hilipalipippaa ja Rovaniemen markkinoitten kullat on minulle jo liikaa, jollekin ei vielä tarpeeksikaan. Hyviä elokuvia on lukemattomia.
Koskaan paraskaan elokuva ei pääse samalle tasolle, kuin kirja, josta se on muokattu. Sinuhekin oli lievästi outo lintu.
Mikä tarkoitus millään taiteella, ei mikään joillekin, lähes kaikki monille.
Jaa, jaa, vastauksena vain aloittajalle. :))
Elokuvat kertovat *tarinoita, joissa kuva antaa todellisuuden aspektin - samaistumisen tason. Se mitä kukin haluaa juonen edetessä nähdä on suhteessa ikään, sivistykseen, kulttuuriin ja ideologiseen asenteeseen.
Elokuvien pohjaksi voisi lukea kirjan johon se perustuu. Luin aikanaan Tuulen viemää, Kummisedän, Vihan hedelmät ja Kamelianaisen ym. joista on tehty versiot oikein onnistuneesti. Mielessä on jonkinlainen odotus ja parhaimmillaan on valittu rooleihin sopivat näyttelijät ja painotettu keskeisiä teemoja.
Elokuvissa on paljon eri genrejä, joista voi valita - oletan että elokuvan kuten taiteen tehtävä yleensäkin on saada se yksilön huomio ja kokemuksen tunteita herättävä mielentila, eikö..........