Erään rouvan aavekokemus: “Mieheni oli hiljakkoin kuollut. Lähdin taas tapani mukaan illalla hautausmaalle viemään kukkia hänen haudalleen. Joku ystäväni kysyi, eikä minua pelota mennä hautausmaalle pimeässä. Vastasin vain, etten osannut vainajia pelätä. Olin jo laskenut kukat ja seisoin mietteissäni haudalla muistellen edesmennyttä miestäni. Käännyin puolittain, vilkaisin olkani yli ja näin naisen, joka oli pukeutunut pitkään, valkoiseen pukuun ja lähestyi minua. Silloin oli jo lähellä, etten sittenkin lähtenyt juoksemaan pakosalle. Käännyin kuitenkin ja näin, että naisen rinnalla oli myös tummaan pukuun pukeutunut mies. Vastavihitty morsiuspari oli tullut tuomaan kukkia läheisensä haudalle.”
Älä ota sitä vakavasti.
Joskus voi nauraakin
4111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen lukenut juuri samalaisen provon jollakin palstalla vuosia sitten. Jälkeenpäin kirjoittaja paljasti keksineensä tarinan.
Niinpä. Harva nykyään lähtee rämpimään hääpuvussa ilta myöhällä hautausmaalle.
Uskon hekimaailmaan ja kaikenlaista tapahtuu. Usein kummitusjuttujen taustalla on pelleilyä ym. En kyllä pidä fiksuna tietoisesti sepitellä juttuja, jotka liittyvät hengellisiin kokemuksiin oli ne sitten parapsykologisia tai uskonnollisia. Miksi tulla latelemaan tyjää ja valheita.
Lisään kommnenttiin.
Lisäsinkin tämän yhdeltä palstalt (en muista mistä) ja tämä oli ns. Esimerkki siitä, mistä nämä kummitusstoorit saa alkuna.
Kummituskokemuksia kokee mm. sellaiset ihmiset, joilla on vilkkaampi mielikuvitus ja stressiä normaalitasoa enemmän