Ei varmaan kuulu ihan tähän osioon täydellisesti, mutta en löytänyt parempaakaan vaihtoehtoa.
Olenkohan tulossa hulluksi tai jotain..
Olen nuori naishenkilö, joka menetti äitinsä vuosi sitten... olen alkanut sen jälkeen vaistota asioita ja nähdä unia asioista, jotka sitten myöhemmin on tapahtunut. Muistan hämärästi että joskus pienenä tiesin ennalta myös joitain asioita, mutta ajattelin myöhemmin lähinnä että asiat on jotenkin kieroutunut mun mielessä sillä tavalla että kuvittelen niin... ja sitten meni monia, monia vuosia ilman että todellakaan aistin tai näin minkäänlaisia merkityksellisiä unia.. kunnes nyt, 22 -vuotiaana tuntuu että äidin kuolemasta eteenpäin olen alkanut nähdä... tuntea.. ja tämä vaan koko ajan "voimistuu" ... niitä on enemmän ja enemmän..
2 raskautta, sairastuminen (joka uneni mukaan päättyy kuolemaan, näin ei kuitenkaan vielä ole tapahtunut..), kolari.... pienempiä juttuja, joilla ei kaikilla edes ole oikein minkäänlaista merkitystä tässä elämässä.
Useimmiten mulle käy niin että saan jonkinlaisen ennakkoaavistuksen (ihan hereillä), joka "vainoaa" mua ja ajattelen jotakin asiaa todella paljon.. sitten jossain vaiheessa se tulee uneen ja tavallaan "selkeytyy" yksityiskohtaisemmin mitä tapahtuu. Unen jälkeen asia tapahtuu / selviää muullekin maailmalle yleensä hyvinkin pian. Ihan aina enteet eivät ole täysin selviä, esimerkiksi että kenelle tapahtuu joku tietty asia, mutta hyvin usein ne ovat täysin selkeitä.
Meidän äiti joskus sanoi nähneensä unia kuolemien ym. edellä, mutta ajattelin sen aina niin, että hän jälkikäteen vaan on luullut yhdistäneensä asiat päässään sillä tavalla... en ole koskaan uskonut mihinkään tällaiseen.. mutta tuntuu uskomattomalta sekin että tämä olisi sattumaa.. oikeastaan en enää tiedä mihin uskoa.
Omituista sekin, että pelkään tätä kykyä, mutta en kuitenkaan pelkää niitä näkyjen asioita, en sitten tiedä miten reagoisin jos tietäisin jonkun hyvin läheisen ihmisen kuolevan tms.
Tällä hetkellä ihminen jonka näin sairastuvan, ja sitä myötä kuolevan, kuuluu mieheni perheeseen, eikä ole minulle erikoisen läheinen.
Vaikka suhtaudun tähän vielä itsekin epäilevästi (niin en todellakaan ihmettele jos muut ihmiset niin ajattelevat), tahtoisin kuulla onko muilla tällaisia kokemuksia? Ja onko jollakin muulla mahdollisesti alkanut tulla enneunia ja -tuntemuksia läheisen kuoleman jälkeen? Äiti oli minulle "kaikki kaikessa", ja kuoli nuorena.
Olenkohan tulossa hulluksi tai jotain..
Olen nuori naishenkilö, joka menetti äitinsä vuosi sitten... olen alkanut sen jälkeen vaistota asioita ja nähdä unia asioista, jotka sitten myöhemmin on tapahtunut. Muistan hämärästi että joskus pienenä tiesin ennalta myös joitain asioita, mutta ajattelin myöhemmin lähinnä että asiat on jotenkin kieroutunut mun mielessä sillä tavalla että kuvittelen niin... ja sitten meni monia, monia vuosia ilman että todellakaan aistin tai näin minkäänlaisia merkityksellisiä unia.. kunnes nyt, 22 -vuotiaana tuntuu että äidin kuolemasta eteenpäin olen alkanut nähdä... tuntea.. ja tämä vaan koko ajan "voimistuu" ... niitä on enemmän ja enemmän..
2 raskautta, sairastuminen (joka uneni mukaan päättyy kuolemaan, näin ei kuitenkaan vielä ole tapahtunut..), kolari.... pienempiä juttuja, joilla ei kaikilla edes ole oikein minkäänlaista merkitystä tässä elämässä.
Useimmiten mulle käy niin että saan jonkinlaisen ennakkoaavistuksen (ihan hereillä), joka "vainoaa" mua ja ajattelen jotakin asiaa todella paljon.. sitten jossain vaiheessa se tulee uneen ja tavallaan "selkeytyy" yksityiskohtaisemmin mitä tapahtuu. Unen jälkeen asia tapahtuu / selviää muullekin maailmalle yleensä hyvinkin pian. Ihan aina enteet eivät ole täysin selviä, esimerkiksi että kenelle tapahtuu joku tietty asia, mutta hyvin usein ne ovat täysin selkeitä.
Meidän äiti joskus sanoi nähneensä unia kuolemien ym. edellä, mutta ajattelin sen aina niin, että hän jälkikäteen vaan on luullut yhdistäneensä asiat päässään sillä tavalla... en ole koskaan uskonut mihinkään tällaiseen.. mutta tuntuu uskomattomalta sekin että tämä olisi sattumaa.. oikeastaan en enää tiedä mihin uskoa.
Omituista sekin, että pelkään tätä kykyä, mutta en kuitenkaan pelkää niitä näkyjen asioita, en sitten tiedä miten reagoisin jos tietäisin jonkun hyvin läheisen ihmisen kuolevan tms.
Tällä hetkellä ihminen jonka näin sairastuvan, ja sitä myötä kuolevan, kuuluu mieheni perheeseen, eikä ole minulle erikoisen läheinen.
Vaikka suhtaudun tähän vielä itsekin epäilevästi (niin en todellakaan ihmettele jos muut ihmiset niin ajattelevat), tahtoisin kuulla onko muilla tällaisia kokemuksia? Ja onko jollakin muulla mahdollisesti alkanut tulla enneunia ja -tuntemuksia läheisen kuoleman jälkeen? Äiti oli minulle "kaikki kaikessa", ja kuoli nuorena.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaikki näkee jonkinlaisia etiäisiä, ei siinä sen kummempaa...
toiset enemmän toiset vähemmän, ei se ole mitään yliluonnollista.... jos ihminen on esim. vakavasti sairas, on mahdollista että tulee noutaja...
ei asiat tule taivaasta ne tulee tästä elämästä... toiset toki vaistoaa herkemmin asioita kuin toiset...
Ehkä niin...
Jotenkin vaan jutut, joita olen "aavistanut" ei ole ollut millään logiikalla nähtävissä. Esim. raskaudet näin jo ennen kuin ihmiset itse niistä tiesivät... toki esim. olisin voinut pistää huomioon että "nuo haluaa vauvaa, kun katselevat tuota pikkuista tuolla niin ja näin.." mutta toinen näistä raskauksista ei ollut kovinkaan toivottu.
Ja toki voi päätellä että vakavasti sairas ihminen kuolee, mutta kun näin olevani tämän ihmisen hautajaisissa unessani ennen kuin tämä ihminen sai tietää sairastavansa. Eikä hänellä ollut vielä minun tietääkseni mitään oireita, eikä hän näyttänyt sairaalta. Eikä hän todella ole minulle kovinkaan läheinen, niin että osaisin hänessä edes pieniä muutoksia aistia...
mutta voiko nämäkin asiat tosiaan tulla vain jostain alitajunnan syövereistä?
Ihmisenkin aivot ovat tietenkin niin monimutkainen kapistus, että voi odottaa mitä vain.