Onko Valmet 1100 70-luvun alusta minkälainen laitos? Mitä heikkoja paikkoja tai tyyppivikoja on? Onko tässä mallissa vaihteistovikaa ja mitä sieltä hajoaa? Onko varaosien saanti miten vaikeaa tai mahdotonta?
Valmet 1100
traktoristi
125344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://www.konedata.net/Traktorit/Valmet500.htm
Omat kokemukset 1970-luvulta aikoinaan Kujalan maatalousoppilaitoksen Valmet 700 ja se oli aivan surkea esitys koko traktori. Vietti suurimman osan aikaa konehallilla Napolan Matin ja Peltsun korjattavana oppilaiden avustaessa. Startti oli aina rikki ja hinaamalla laitettiin käyntiin, jarrut jäivät joskus jumiin tai vain toinen puoli, joten kun em. startti oli rikki, tilanne oli aika mielenkiintoine joskus. Vaihdekepit katkesi ja nostolaitettakin korjattiin... Koppi oli tosi kapea ja tukkoinen. Jotenkin se apumiehen istuin siellä takana on jäännyt mukavana mieleen, kun tehtiin rehua, niin toinen istui siellä takana "lauteilla" ja ohjasi silppurin torvea, siis todella työsuojelu kunnossa siihen aikaan!!
Kun saatiin Kujalaan uusi "kiintiö" Belarus 521 neliveto, se oli yhtä juhlaa siihen Valmettiin verrattuna, lämmin kunnollinen ohjaamo, josta todella näki ulkopuolelle ja ennen kaikkea se traktori toimi! Vedettiin jopa Onnin Fordi 5000 lumihangesta sillä Belaruksella..
Noo, 60-70 luvun taitteen koneeksi aivan hytiltään kehityskelpoinen. Pitää muistaa, että 00-sarjalaiset Valmetit jäivät aika nopeaan historiaan kun muutamassa vuodessa 02-sarjalaiset syrjäytti ne ,joissa kapiinit olivatkin sitten jo eri luokkaa. Pitää muistaa myöskin, että Valmetti on ollut ergonomian suunnannäyttäjä. Muissa tuon aikaisissa traktoreissa ei ollut kuin sisältäkin peltipintainen kajuutta, lattiassa kumimatto ja takalasina osaksi läpinäkyvää ja tuulessa liehuvaa pressukangasta. Ei lämppäriä, ei ohjaustehostinta, no tosin ei kyllä 500:nenkaan vielä edustanut ajomukavuudeltaan 700-900-1100 Valmetteja joissa sentään oli ohjaamoksi luokiteltava kapiini. Noissa tuonaikaisissa Valluissa oli Lucaksen startit, joissa oli toivomisen varaa. Meilläkin -67 mallisen 565:n startti oli kuralla ja sitä vaihdettiin muistaakseni ainakin kerran takuuseen. Siten muutkin merkit alkoi vasta kehitellä kapiinejaan, kun Suomeen tuli turvaohjaamo pakko -69 vuoden heinäkuussa. Ja nämä kapiinit olikin sitten aika usein suomalaisten rakentamia, joten kyllä suomessa sentään on kapiinin tietotaitoa pitkältä ajalta.
Kyllä Valmet oli edistyksellinen 1970-luvun alussa. Jo 00-sarjan ohjaamossa oli jonkinmoiset äänirieristeet, lämmityslaite, hydraulinen ohjaus, ratti kiinni kopin etuseinässä eikä tärisevässä rungossa, kohtuuhelppo nousta pukille kun vaihdekepit oikealla puolella, synkronoitu, kaikkiin vipuihin ja polkimiin ylsi hyvin jne (paitsi 500, joka oli 565:n kopio). Alkuperäisohjaamoja taisi sitten myöhemmin tullla Zetor Chrystal ja Volvo 650. Valmetit ikkunapinnat olivat kieltämättä pienet ja koppi kapea, mutta kyllä kuski sinne hyvin mahtui eikä ollut niin arka metsässä. Siihen aikaan pukilta piti yltää mm. takakuormaajan laukaisuvipuun. Volvon ja Zetorin yksiönkokoisesta lasipalatsista ei ylettänyt, Valmetista yletti.
700 alkupäässä kai oli vaihteisto-ongelmia, mutta vähenivät sitten kun vaihteistoon tuli öljynkiertopumppu ja öljynsuodatin. Myös moottori muuttui aika paljon kesken 700-mallin. Nostolaite oli järeä muihin merkkeihin verrattuna (nostovoima, vetovarret, sivurajoittajat).
Kuivat levyjarrut tarvitsivat huoltoa pölyjen puhdistamiseksi ja jarrulevyjen kiillottuman karhentamiseksi. Jos kiilloittuivat, jarrujen itsetehostusominaisuus teki niistä helposti lukkoon menevät. Ohjekirjan mukaisilla polkimien vapaaliikkeillä olivat myös jumiutumisarat. Hieman isommat vapaaliikkeet auttoivat.
Kokemusta on 700, 702S-4, 1102 eikä niistä esim. vaihdeaskit hajonneet. Volvon kanssa tehdystä 05-sarjalaisesta sitä vastoin hajosi. Liekö ollut yksilötapaus että yksi hammas lähti. Mutta remontti oli iso, kun myös vastassa oleva akseli piti vaihtaa ja sen vastassa oleva lautaspyörä, jotta jokainen hammaskosketus oli keskenään uutta tai keskenään vanhaa.
Sitäpaitsi tällaiset yli 4 tonnin ja 80 - 110 hv koneet olivat silloin aika harvinaisia ja niitä ostettiin vain paljoon ja kovaan ajoon, mikä on voinut antaa mainetta huonosta kestävyydestä. Tyypillinen maatalous eli vielä 45 - 65 hv koneilla ja hevosvetoisista kehitellyillä kevyillä työkoneilla.
Olen kuullut että joiden varaosien saanti on jo vaikeaa. On mainittu mm. jarrulevyt, joiden uritukset vanhemmiten ovat loppuun kuluneet, varaosia on kai sitten tehty omiin tarpeisiin. Moottorin osia varmaankin saa hyvin.
Muuten traktori on vahva rakenteinen, mitä nyt etuakselit väljistyneitä ja pyörät saattavat vipottaa, ne leveät eturenkaat sopivat huonosti.
Hyvä kone paitsi hivenen kömpelö ja ohjaamo nyt ei mikään erityisen mukava ole. Hyviä puolia on kestävyys, ainoa rikki mennyt osa oli polttoaine pumppu. käynnistyy todella hyvin vaikka olis pitempäänkin seisonu. Tehoakin on kyllä tarpeeks. Suora putki vaan kiinni niin kyllä lähtee!
Hups, en huomannu koska edellinen viesti oli lähetetty!
Alkuperäiset vetoakselithan näistä 900-1100-malleista taisivat murtuilla, ainakin kovemmassa mettäajossa tai jos oli jonakin alustakoneena. Tehdas toimitti tilalle vahvistetut, ongelma ratkesi. Kaikkiin nykyisin liikkeellä oleviin on melko varmaan jo vaihdettu. Helppo tunnistaa: vahvistetussa vetoakselissa on ulkopäässä keskellä iso mutteri (pyörän laippa ja itse vetari eivät ole yhtenäistä kappaletta vaan liitetty toisiinsa).
Meillä kyllä 1100:ssa alkuperäinen vetoakseli ja kovassa käytössä, tosin kone on viimeisimpiä malleja vm.73
Tuo kysymys jarrulevyistä nousee esiin toistuvasti. Jossain näin seisovan vaihtokoneen, jonka myynnin esteenä oli se, että jarrulevyjen valurautaisten runkojen uritukset olivat liian väljiksi kuluneet.
Uskallan väittää, että niitä jarrulevyjä voisi löytyä Valtra do Brasilin hyllystä. Meillä 1100-kokoluokkaa on joitakin kymmeniä traktoreita, Brasiliassa puolestaan jopa kymmeniä tuhansia, mallin valmistus kun siellä jatkui hyvin pitkään ja iso Valmet on ollut suurtilojen suosikkikone.
Valmet 1100 koppia mainostettiin "isännän työhuoneeksi" mutta eräs vanha konemies nimesi sen uuudelleen "rengin kaikukammioksi".
Olihan se siihen aikaan isännän työhuone, ja parhaimmasta päästä. Ei muilla ollut pehmustettuja, jos nyt kerni/superlon sisustusta voi pehmustetuksi sanoa. Myöhempien aikojen mittapuuna tai tähänpäivään verraten aika askeettinen. Mutta suunnannäyttäjän ensiaskeleeksi kohtalaisen hyvä tänne pohjolan arktisiin olosuhteisiin. "Rumahuuleksi" naapuri 700:sensa risti, ja siltä se näytti jos sivupellit oli pois. Tuon ilmestyessä markkinoille olin 15-kesäinen ja aivan haikeudella ja unenomaisesti ajattelin, että jospa pääsis ajamaan omanaan tuollaista joskus. Eikä mennyt kuin n.5vuotta kun sitten ajelin jo uutta 502:sta. No aika kultaa muistot, mutta tuohon aikaan oli kovat haaveet.