Olen vajaa parikymppinen nuori nainen. En ole ihan varma,että missä vaiheessa huomasin pitäväni naisista,mutta 16-vuotiaana olin jo varma asiasta. Koskaan en ole välittänyt pojista/miehistä muuta kuin vain kaverimielessä. Tulin sitten n. 18-vuotiaana kaapista, kerroin mm. äidilleni ja kahdelle kaverilleni asiasta. Toinen kavereistani( naispuolinen) suhtautui asiaan hyvin (hän oli jo aavistellu asiaa) , toinen kaveri( miespuolinen) hieman yllättyi,mutta sanoi hyväksyvänsä asian. Kuitenkin tämän miespuolisen kaverin kanssa meillä meni välit pian poikki, ja kyllä tuolla minun kaapista ulos tulollani taisi olla jotain vaikutusta asiaan. Äitini suhtautui asiaan hieman ristiriitaisesti,palaan tähän hieman myöhemmin.
Vähän tuon tapauksen jälkeen,kun minulla meni välit tuon minun kaverini kanssa,tutustuin uuteen kaveriin(naispuolinen). Aika nopeasti huomasin ihastuneeni häneen,ja jotenkin minusta tuntui,että hänkin oli ihastunut minuun. Noh, ei menny kauaa kun päädyimme pussailemaan(hänen aloitteestaan). Olin onnesta sekaisin. Sovimme tapaavamme seuraavana päivänä,jolloin myös pussailimme. Mutta sitten hän totesi,että pitäsikö meidän puhua hieman. En osannu sanoa juuta enkä jaata,mutta hän alkoi sitten puhumaan. Hän kertoi,ettei ikinä ole suudellu ketään naispuolista,eikä ole oikeastaan pystynny kuvittelemaan itseään muuna kuin heterona. Hän sitten kysyi minun tilanteestani. Sanoin,että olen lesbo ,ja en ole varma,kuinka kauan olen tienny asiasta. Puhuttiin siinä sitten asiasta melko kauan. Hän sanoi mm. tykkäävänsä minusta,mutta ei ole kuitenkaan varma tunteistaan ...? Hän oli kuitenkin sitä mieltä,että meidän ei ehkä kannata mitään suhdetta aloittaa,koska meillä on melko pitkä välimatka (yli 50 km) ja hän pelkäsi,että meidän ystävyys voisi kärsiä,jos suhde ei toimisikaan. Myöntäilin häntä,vaikka sydämeni huusi vastaan. Olemme kuitenkin olleet kavereita,mutta aina kun näemme,minulla on hieman ikävä tunne. Ehkä tuo tunne johtuu siitä,koska olen niin syvästi ihastunut häneen. Tunnetta pahentaa hänen halauksensa ja lämmin katse ... En tiedä miksi olen tämmöisessä sydäntäriipivässä kaverisuhteessa ... jos hän ei olisi koskaan osoittanut mitään lämpimiä tunteita minua kohtaan,kaikki oisi paljon helpompaa. Nyt olen vain surullinen. Olen miettinyt,että pitäisikö minun pistää välit poikki , tai vain odottaa,että ihastun toiseen. Toisaalta tiedän,että aikakin voi auttaa,mutta sitä en tiedä,että kuinka kauan menisi.
Ongelmani on kuitenkin se,ettei minulla ole kovin paljon ihmissuhteita/olen huono muodostamaan niitä. Jos siis katkaisisin välit tuohon ihastukseeni,minulla oisi taas yksi ihmissuhde vähemmän. Äitini mm. kommentoi tohon kaapista tulooni,että minun on aika vaikea saada naisseuraa,koska olen jo ihan tavallisissa ihmissuhteissa niin huono. Ulkonäöltäni olen hieman tomboy , minua on joskus jopa luullaan nuoreksi mieheksi ! Toisaalta saan kuulla olevani kaunis nuori nainen, söpö-sanaakin olen kuullut. En siis usko,että ulkonäköni on mitenkään vastenmielinen,mutta jotenkin tuntuu,että en saa ikinä naista. Lisäksi olen aika vainoharhainen esim. biseksuaalien kanssa , johtuen tosta minun kaverini bi-kokeilusta. Ja jos mahdolliset kumppanit rajaa vain lesboihin,niin valinnanvaraa on aika niukasti.
En tiedä,että mikä pointti tällä minun kirjoituksellani oli. Tuntuu vain,että olen niin turhautunut ja on pakko päästä purkamaan jonnekin.
Vähän tuon tapauksen jälkeen,kun minulla meni välit tuon minun kaverini kanssa,tutustuin uuteen kaveriin(naispuolinen). Aika nopeasti huomasin ihastuneeni häneen,ja jotenkin minusta tuntui,että hänkin oli ihastunut minuun. Noh, ei menny kauaa kun päädyimme pussailemaan(hänen aloitteestaan). Olin onnesta sekaisin. Sovimme tapaavamme seuraavana päivänä,jolloin myös pussailimme. Mutta sitten hän totesi,että pitäsikö meidän puhua hieman. En osannu sanoa juuta enkä jaata,mutta hän alkoi sitten puhumaan. Hän kertoi,ettei ikinä ole suudellu ketään naispuolista,eikä ole oikeastaan pystynny kuvittelemaan itseään muuna kuin heterona. Hän sitten kysyi minun tilanteestani. Sanoin,että olen lesbo ,ja en ole varma,kuinka kauan olen tienny asiasta. Puhuttiin siinä sitten asiasta melko kauan. Hän sanoi mm. tykkäävänsä minusta,mutta ei ole kuitenkaan varma tunteistaan ...? Hän oli kuitenkin sitä mieltä,että meidän ei ehkä kannata mitään suhdetta aloittaa,koska meillä on melko pitkä välimatka (yli 50 km) ja hän pelkäsi,että meidän ystävyys voisi kärsiä,jos suhde ei toimisikaan. Myöntäilin häntä,vaikka sydämeni huusi vastaan. Olemme kuitenkin olleet kavereita,mutta aina kun näemme,minulla on hieman ikävä tunne. Ehkä tuo tunne johtuu siitä,koska olen niin syvästi ihastunut häneen. Tunnetta pahentaa hänen halauksensa ja lämmin katse ... En tiedä miksi olen tämmöisessä sydäntäriipivässä kaverisuhteessa ... jos hän ei olisi koskaan osoittanut mitään lämpimiä tunteita minua kohtaan,kaikki oisi paljon helpompaa. Nyt olen vain surullinen. Olen miettinyt,että pitäisikö minun pistää välit poikki , tai vain odottaa,että ihastun toiseen. Toisaalta tiedän,että aikakin voi auttaa,mutta sitä en tiedä,että kuinka kauan menisi.
Ongelmani on kuitenkin se,ettei minulla ole kovin paljon ihmissuhteita/olen huono muodostamaan niitä. Jos siis katkaisisin välit tuohon ihastukseeni,minulla oisi taas yksi ihmissuhde vähemmän. Äitini mm. kommentoi tohon kaapista tulooni,että minun on aika vaikea saada naisseuraa,koska olen jo ihan tavallisissa ihmissuhteissa niin huono. Ulkonäöltäni olen hieman tomboy , minua on joskus jopa luullaan nuoreksi mieheksi ! Toisaalta saan kuulla olevani kaunis nuori nainen, söpö-sanaakin olen kuullut. En siis usko,että ulkonäköni on mitenkään vastenmielinen,mutta jotenkin tuntuu,että en saa ikinä naista. Lisäksi olen aika vainoharhainen esim. biseksuaalien kanssa , johtuen tosta minun kaverini bi-kokeilusta. Ja jos mahdolliset kumppanit rajaa vain lesboihin,niin valinnanvaraa on aika niukasti.
En tiedä,että mikä pointti tällä minun kirjoituksellani oli. Tuntuu vain,että olen niin turhautunut ja on pakko päästä purkamaan jonnekin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole vielä edes kahtakymmentä! Sinuna en olisi vielä huolissani. Onhan sulla vielä aikaa löytää naisia.