Tänään siirrettiin kaksi hyvää alkiota! Nyt pitäis jaksaa odottaa kaksi viikkoa, ennen kuin saa tietää miten on käynyt. Pitäkää kaikki peukkuja, jooko!!! Tää oli jo neljäs siirto.
Jännittää...
Piparminttu
12668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täällä pidetään peukut pystyssä että toiveenne omasta pikku vauvelista toteutuisi jo tämän siirron myötä! Ties vaikka saisitte tuplaonnen...
Yritykseen, toivottavasti onnistuu...
Joko on kaksi viikkoa kulunut? Oletko raskaana?
Ei onnistunut tälläkään kertaa. OOn ihan romuna kun en haluaisi aloittaa piikityksiä ja muita. Oon miehellenikin vihainen kun tuntuu ettei hän tajua kuinka rankaa tämä kaikki on henkisesti. Eihän hän sitä voi tajutakaan. En vain tiedä miten jatkaa, mistä saisi voimia, mikä auttaisi saamaan uskoa. Vaikeaa.....
ei voi muuta kuin toivoa parempaa huomista... minä aina sanon miehelleni kun meille tulee vastoinkäymysiä, että kyllä se päivä paistaa risukasaankin... siinä on loppujen lopuksi aika paljon sanomaa kun ajattelee...
Mulle siirrettiin ekaa kertaa 1 TOP alkio viime perjantaina... joten tässä kuukautisia odotellen itsekkin etenen...
lohdutuksesta. Ehkä se aurinko vielä paistaa:) Parempaa onnea teidän yritykseenne!!!!! Kerrothan kuinka kävi kun tiedät.
Tänään siitä on viikko. Kuvittelen tietenkin olevani raskaana, rinnat turpoaa, olen äreä ja väsynyt... viikon päästä testaan, ellei kuukautiset ala ennen sitä... ei uskalla ajatella asiaa... pitäs olla niin kuin ei oliskaan... lääkärikin kehotti elämään mahdollisimman normaalia elämää...
Niinhän ne sanoo ja mies ja muutkin sanoo että älä ajattele sitä, mutta eihän sitä voi herran jumala ajatella mitään muuta. Koko ajan vain etsii ja tutkailee oireita jotka voisivat liittyä raskauteen ja kuukautisiin tms. Itselläni ainakin ajatukset on siinä koko ajan tai siis oli. Nyt on jo ajatukset seuraavassa hoitokierrossa. Se olisikin niin helppoa jos voisi olla ajattelematta koko juttua ja meneisi vaan raskaustestiin kun aika on hyvä. Itse olen sellainen stressi "Erkki" että stressaan pienistäkin asioista. Kun koko ajan miettii vauvaa, raskautta, hoitoja yms. tulee siitäkin stressi. Pitäisi saada pää tyhjennettyä joskus kokonaan, mutta eipä se taida onnistua ennen kuin on vaavi kotona. Oletteko te miettinyt että mitä jos ei vaavi tulekkaan meinaatteko adoptoida vai meinaatteko ihan lapsettomina olla??? Me aiomme siinä vaiheessa adoptoida, mutta en tiedä kuinka kauan sitä jaksaa yrittää hoitojen kanssa. Se kun on välillä niin turhauttavaa. Kuinka kauan te olette yrittäneet lasta??? Entä kuinka kauan hoitojen parissa??? Me olemme yrittäneet noin 5 vuotta, vuoden hoidoilla.
Se on kyllä totta, että ei asiaa voi olla ajattelematta. Ehkä kiireinen työ auttaa päivällä siirtämään ajatuksen hieman taaemmaksi, mutta mukana se kulkee kuitenkin.
Meillä on tämä tilanne siinä mielessä hassu, että emme oikeastaan ehtineet yrittää koko lasta kuin pari kuukautta, kun minä jouduin kipujen takia sairaalaan,(jätin pillerit pois vähän aijemmin). minulla todettiin todella vaikea endometrioosi, eli kaikki paikat oli tukossa, kiinnikkeitä jokapuolella, paitsi kohdussa. Munasarjoja jousuttiin operoimaan ym. Silloin lääkäri sanoi, että ei meidän kannata edes yrittää millään muulla tavoin kuin IVF:llä, jotan siitä suoraan jonoon ja tässä nyt ollaan. Tammikuussa kaytiin alkuhaastattelussa ja nyt syyskuussa tehtiin siirto... aika pitkät jonot.
Olemme puhuneet myös siitä, että jos lasta ei tulekaan. Minä olisin valmis olemaan vain kahdestaan, mutta mieheni (joka on itse kasvanut ilman isää) haluaisi lapsen niin kovasti. Kokeilemme nyt muutaman kerran tätä, ja katsotaan sitten...
11 päivää jaksoi elimistöni kannatella alkiota sisällään. Tänään alkoi vuoto :( arvaatte varmaan, että olen maassa... en pystynyt töihinkään tänään...
2 kuukauden päästä mennään pakastimelle... siellä odottaa 3 kpl alkioita...
mutta kuitenkin osa minusta vielä uskoo, että olen raskaana... vuotoahan voi olla vaikka olisikin... kyllä tämä elämä osaa ottaa koville
Ikävää että sinullakin kävi näin!!! Ei sitä haluaisi millään uskoa ettei ole onnistunut mutta uskottava se on. Ei muuta kuin uutta yritystä! Yritä olla toiveikas vaikka se vaikeaa onkin. Sitä yritän itsekin:) Kyllä se haluttu tulos joskus tulee!!!!
todellakin siinä sitten kävi niin. Aluksi tuntui, että kyllä se varmaan onnistui, sitten vaan yhtäkkiä tuli kuukautiskivut ja vuoto alkoi... jäin 3 päiväksi sairaslomalle, sillä pettymys oli valtava. Vaikka hyvin tiesin, että eka kerralla on tosi pieni mahdollisuus onnistua, mutta kuitenkin sitä toivoo, että jospa sittenkin. Ensi kierrolla siirretään pakkasesta erä, mikäli sulatus ym. systeemit onnistuu... en tosin tiedä ketään joka olisi pakastealkiolla tullut raskaaksi...joten en taaskaan odota suuria... mutta tiedän, että petyn kuitenkin taas kerran... Hoitajakin sanoi, että pitää vamistautua uuteen pettymykseen, kun sanoin että haluan mahdollisimman nopeasti yrittää uudelleen... että semmosta... voimia sinulle ja toivotaan että joku päivä meitäkin onnistaa=)