toivakassa en oikeen osannut eilen ajatella muuta kun sen kaksivuotiaan pikkupojan katoamista marjareissulla ja toivoa että hänet löydetään pian yhdeksän jälkeen rupes ilta hämärtyyn ja tummia pilviä kerääntyyn just sinne toivakan suunnalle kumman hätä oli kovempi lapsen yksin metsässä vai vanhempien pelko ettei poikaa löydy toivotaan että pikkuinen koki sen seikkailuna sitä kun on vähän vaikee sen ikäisen aivotuksia tietää mutta se asia on vielä tuoreessa muistissa että vaikka kuinka huutaa niin vastausta ei saa se asia pitää ihan erikseen opettaa kuusi tuntia rämeikössä ei voi kuvitellakkaan miltä se on pikku kaverista tuntunut varmaan sinä aikana on tullu otettua pienet päikkäritkin.
onnellisesti päättyi etsintä
tiinaex...
1677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"tiinaex..."
Onneksi kävi hyvin ja ruumis löytyi tällä kertaa terveenä.
Joskus sitä tulee kummastelleeksi, kun tuhat miestä ja sata helokopteria hakee, niin että lämpö-kamerat hehkuvat pounaisina, vaan eivät löydä.
Sitten joku vapaa-ehtoisporukka kävelee 100 metriä ja kas, siinähän se kadonnut lammas on.
Onko sinulla kaikki hyvin?
YH.
sitä määkin ajattelin eilen sitä löytämisen vaikeutta mutta ehkä se on siinä ettei tommoinen pikku ukkeli osaa antaa itsestään edes minkäänlaisia merkkejä mennä esim seisomaan jonnekkin aukeelle paikalle ja jos vielä on maasto ryteikköä niin on varmaan yhtä hankalaa hakeminen kun neulaa heinien seasta kaikki on oikeestaan ihan ok seittemäntöista vuoden aikana kertyny väsymys rupee pikkuhiljaa väistymään ja oon kerenny tekeen kaikkee kivaa tän kesän aikaan kyläileen käymään lavatansseissa ym ym... ja hoitaan sitä meidän reilu kaksvuotiasta pikkukaveria elikkä keskittyny mummuhommiin =)))))))
yt
"tiinaex..."
Jaa että uusi virkeä mummu palstalle?
Se tästä vielä puuttuikin :)
Hyvä kuitenkin kuulla sinusta hyvää, kyllä minä nyt aina sinua kestän.
Onhan se varmaan hauskaa, kun on kaksi miestä joidenka perässä juosta.
Muista pukea nuoremmalle liivit, kun menette soutelemaan, ehkä vanhemmalle ei ole niin väliä?
Nauti, kesästäkin.
YH.
nautitaan kesästä kunhan se nyt taas tänne tulee takaisin 13 villatakki niskaan ja kirppikselle jospa sieltä taas jotkut löytäis niitä aarteitaan ei oo kumminkaan omat nurkat vieläkään myyty tyhjäksi eiks se näin oo mikä on itelle tarpeetonta se voi olla jollekkin toiselle aarre... millonhan sitä pistäs sen toisen pojista sen vanhemman kiertoon vois olla melkoinen aarre jollekkin... tai antas vaihdossa... voi olla kumminkin etten parempaa saa tilalle.
nautinnollista kesää sullekkin ystäväni.
yt
"tiinaex..."
Ehkäpä se kuitenkin vanhassa vara on parenpi.
Niin paljon on niitä, jotka helposti pysähtyvät aukealle paikalle valmiiksi.
Ne veltot, joissa ei haastetta ole nimeksikään.
Yksi ruohon-leikkuu ja jäljelle jää vain kaatunut korsi.
Oma kirppari on kuin kevät-siivous.
Kaikki nurkat puhtaana, valmiina ottamaan vastaa jotain uutta.
Ihan kuin kesä-teatterin uusi, talvinen produktio.
Jonkun naisten-kirjan nimi taisi olla: Lennä, uneksi.
YH.
Tuli mieleen oma esikoiseni tuon ikäisenä. Ei tullut mieleenkään lähteä marjametsään hänen kanssaan, niin eläväinen oli. Jopa puutarhamarjojen poimimisessa oli ongelmia. Esikoinen istui keittiöjakkaralla ja kuopus nukkui vaunuissa. Toisella jalalla keikutin vaunuja. Esikoinen pysyi paikallaan, kun kerroin itse keksimiäni kertomuksia. Sienestämässä kyllä kävimme, sillä esikoinen oli kiinnostunut ja oppi hyvin pienenä tunnistamaan. Kuopus oli repussa selässäni.
sanoa etten määkään ottas noin pientä mukaan marjametsään enkä yleesäkkään metsään on ne niin kekseliäitä ihan vaan kiva mennä vaikka piiloon ja niitähän metsästä löytyy mutta vahinko mikä vahinko eihän mitään sattuis jos aina ajattelis kaikki loppuun asti ja vieläpä sellaiseen loppuun miten ei osais kuvitellakkaan itselle käyvän mutta onnea oli matkassa ja paljon sen vanhempien hädän saattoi tuntea kun kuunteli niitä helikopterin ääniä kun ne lensi tästä meidän yli.
Onnea oli tosiaan matkassa. Itse pelkäsin, että pikkuinen oli kaatunut ojaan tai vetiseen paikkaan.
Lapsia etsiessä on se hankala, kun ne tuppaavat menemään enemmän piiloon kun kuulevat ison lauman vieraita ihmisiä huutavan kovalla äänellä ja siihen vielä helikopteerin pärinä lisäksi. Parasta olisi liikkua hiljaa ja kuulostella kuuluuko itkun nyyhkettä jostain päin. Vainukoira on hyvä etsijä.
ja mokomat tykkäävät vielä leikkiä piiloa mitä ajatuksia lie pikkupojalla liikkunu päässä sen kuuden tunnin ajan.
Olipa suajelusenkelit pikku-ukon matkas.Kaik päättys onnellisesti.
Kauhul luin uutist.Onnelline ja ylpiä olen omien lastenlasten äireist,jotka vahtii,ku haukat omii pikkusias.Mökil käyvä marjassaki mettäs,muttei taatusti päästä pois silmist.Äiti kulkee pikkupojan kans ja isi noukkii tai päin vastoin.Vissiin parii metrii kauemmaks eivät piänii päästä ,jos sit kaikki häärää marjoje/siänie kimpus
nää on näitä ikäviä opetuksia ja pikkuset on vielä niin ovelia että vaikka olisivat kymmenen metrin päässä eivä hiiskahdakkaan vaikka kuinka huudellaan kokemusta on omasta lapsenlapsesta.
Eikö ole kehitelty paikannuslaitetta, joka kiinnitettäisiin mummujen, mammojen, paappojen ja alaikäisten kaulaan tai vaatteisiin?
Onhan koirillakin koiratutkat.
Aloittajan lukeneena.
paikannuslaite olis tosi hyvä varsinkin muistisairaille ja mikä ettei lapsillekkin joskus.
Tiina@
Lapsuuteeni kuului marjametsäretket. Nuorimmainen, pari vuotias veljeni oli aina mukana ja jonkun meistä isommista kontolle laitettiin pikkuveljen vartiointi.
Marjamatkamme olivat ikimuistettavan ihania perhereissuja.
Olen kirjoittanut novellin eräästä marjamatkastamme, sen nimi on puolukkapoika.
Pikkuveli nousi muurahaikeon päälle istumaa ja ihastelemaan pieniä otuksia. Talvella hän seisoi ikkunan edessä ja suri noita pikkuisia hangen alle jääneitä.
Metsämiehän hänestä tuli, biologi ; )
metsässä onkin lasten kanssa helpompaa kun on monta silmäparia vahtimassa ja itse en oo kyllä koskaan ajatellu että vois kadottaa lapsen metsään mutta näköjään se on mahdollista ja toivottavasti tästä jutusta oli monelle muistutukseksi.