Aikuisopiskelu ja työharjoittelu

Lähdin opiskelemaan lisää ( taloushallinto) ja syventämään osaamistani vielä lähempänä neljääkymmentä ikävuotta. Opinnot ovat menneet hienosti, mutta ns. työharjoittelujakso tuottaa harmaita hiuksia.

Olen siis pitkään ollut työelämässä. Saanut hyvää palautetta työnantajilta tiedoistani ja taidoistani. Olen vastuullinen ja tehnyt vuosia vastuullisiakin työtehtäviä. Työharjoittelupaikallani minua kohdellaan kuitenkin kuin peruskoulusta valmistunutta. Minulle puhutaan, kuin en ymmärtäisi mistään mitään. Muut työntekijät eivät näytä hyväksyvän minua, vaikka olen avulias ja ystävällinen ja yritän parhaani mukaan vain auttaa, en häiritä heidän työntekoaan. Eräs naiskolleega saattaa jopa huutaa, jos sille päälle sattuu. Hän myös puhuu erittäin alentavisti, kun kysyn voinko tehdä jotakin...

Harjoittelussa minua ei ohjata. Yritän itse selvittää kaiken mahdollisen. Kysymyksiin kyllä vastataan, mutta hommasta näkee, että kiinnostusta opastamiseen on todella vähän. Harjoittelujakso on "pakollinen", jos aikoo saada tutkinnon ja tässä vaiheessa paikan vaihtaminen ei ole mahdollista. Alkuun minulle annettiinkin hyvin työtehtäviä ( olin tyytyväinen) ja jossakin vaiheessa alkoi työtehtävien "pimittäminen" ja muu rajumpi "syöminen"....Olen todella pettynyt! Olen joutunut vaatimalla vaatimaan joiden osa-aluiden tehtäviä, koska ne kuuluvat opintoihini....en saa tutkintoa roskakoreja tyhjentämällä. Mitä kokemuksia teillä muilla on aikuisopiskeluista ja harjoittelusta. Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia?

Homma meni aika villiksi sen jälkeen, kun johtaja jäi lomalle....pahimmillaan minula on ollut neljä naista kimpussa, että en saa tehdä jotakin asiaa niin kuin olen asian johtajan kanssa sopinut....alkaa tuntua aika uuvuttavallta....se näyttää siltä, kuin he pelkäisivät oman paikkansa puolesta. Toimisto on pieni....en todella ole tulossa kenenkään paikalle - minua kiinnostaa vain tutkinnon suorittaminen. Uuuh...Muilla vastaavia kokemuksia?