Mikä SINULLE on suurinta ja tärkeintä vapautta?
Mulle ihanin vapaus on parisuhteessa, vapaus olla oma itsensä, vapaus rakastaa, vapaus koskettaa...
Monelle vapaus tarkoittaa nimenomaan sinkkuutta, mulle se suurin vapaus on parisuhteessa.
Huikaiseva vapaus on myös, vuosien ahdistuksen jälkeen, vihdoin olla oma itsensä ja saada rakastaa sitä ihaninta: NAISTA. :D
Mulle ihanin vapaus on parisuhteessa, vapaus olla oma itsensä, vapaus rakastaa, vapaus koskettaa...
Monelle vapaus tarkoittaa nimenomaan sinkkuutta, mulle se suurin vapaus on parisuhteessa.
Huikaiseva vapaus on myös, vuosien ahdistuksen jälkeen, vihdoin olla oma itsensä ja saada rakastaa sitä ihaninta: NAISTA. :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
hmmmm...soitin tänään kolmekymppiselle siskolleni, hän on asunut sattuneista syistä koko ikänsä eri puolella maailmaa kuin minä, sanoin lähteväni pankkiin ja kauppaan ostoksille, pitkään toisessa päässä oli hiljaista, kunnes haltioitunut ääni sanoi; ihan mieletöntä, lähdet yksin ulos ja kaupunkiin hoitamaan asioita,ihan noin vaan, yksin!?
Olo oli hetken aikaa villi ja vapaa.
Vapaus on juuri sitä, että voi olla vapautuneesti sitä mitä on. Voi vapaasti oman rakkaan kanssa tehdä mitä yhdessä sovitaan. Mun mielestä vapautta ei rajoita se, että joskus tehdään kompromisseja puolin ja toisin. Vapaus ei ole minulle kukasta kukkaan lentämistä tai yksin maailmalla kulkemista. Suhteessa koen minäkin olevani vapaampi kuin yksin. Yksinäisyys ei välttämättä tarkoita vapautta, se voi pahimmillaan kahlita. Hyvässä ihmissuhteessa on vapaus ajatella ja olla ja tehdä asioita yhdessä tai yksin, se vaatii myös rehellisyyttä. Mutta ensin pitää olla rehellinen itselleen, jotta sitä voi olla myös läheisilleen. Samoin luulen että vapauden tunnekin lähtee omasta itsestä, täytyy itse vapauttaa itsensä - uskaltaa olla vapaa.
Olen elänyt aika pitkän suhteen, jossa en tuntenut vapautta, vaan jotenkin alistuin, vaikka aina ei niin alistettukaan, luulin että kiltisti taipumalla toisen tahtoon tulisin itsekin onnelliseksi. Kun välillä yritin elää vapautuneesti omana itsenäni, se ei kelvannut. Onneksi se on mennyttä ja nyt olen jo monta vuotta elänyt onnellisessa, tasapainoisessa suhteessa omana itsenäni. Tätä voisi pyöritellä vaikka kuinka paljon, mutta tässä ensiajatukseni.
Minulle vapaus on hengen vapautta, eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi riistää. Vapaus on myös tehdä valintoja eri vaihtoehdoista, vaikka vaihtoehtoja ei olisikaan loputtomasti, niitä on.
Vapaus on tavallaan suhtautumista elämään. Jos kokee, ettei voi siirtää vuoria ja siitä turhautuu, ei ole vapaa. Mutta jos tyytyy siihen tosiasiaan, että vuoren voi aina jotakin reittiä pitkin ohittaa tai ylittää, niin on vapaa.
Vapaus on pitkälle samaa kuin itsenäisyys ja omanarvontunto (jos rajataan pois vapauden rajoittaminen ulkoa päin).
Ihmissuhteiden kannalta se on sellainen yhteyden tunne, jossa kukaan tai mikään ei rajoita ja kahlitse, ja sitoutuminen on vapaasta tahdosta ja vastuuntunnosta syntyvä juttu.
Sitten se on myös vähän haikea ja surullinen tietoisuus omasta erillisyydestä, jotain sellaista "kosmista" yksinäisyyttä, turhuuden ja väliaikaisuuden tunteen kestämistä... Mutta arkisen aikuisuuden kantilta tämä valitus tuntuu naiviivilta kuin Eppujen biisit, joten jätän sen puolen niille, jotka luotuja kulkemaan ja liikkeellä luonnostaan, että on jotain aihetta lauluun...
On vapaus toteuttaa omaa tahtoa ja seurata oman elämän kulkua. Suomalaisen yhteiskunnan rajoissa eläminen myöskin tuntuu vapaudelta.
vapautta on myös välittää muista ihmisistä, rakastaa ja kunnioittaa nuorempia, sekä vanhempia.
Elämä on suurin vapaus.
Minulle suurin vapaus on olla oma itsensä. Rehellinen itselleen ja avoin muille.