Kun olin vielä vauva,omat vanhempani eivät osanneet huolehtia minusta joten vaihdoin perhettä sijaisperheeseen jonka seurauksena äitini luultavasti masentui..Hän alkoi juomaan ja luultavasti syömään lääkkeitä liikaa tai vastaavaa.Jonka takia en luultavasti saanut nähdä häntä yli 10vuoteen ja sitten kun näin hänet 12vuotiaana hän oli alkoholisti ja en tiedä käyttikö hän huumeita mutta luulen että käytti.Näin hänet yhteensä 3x1vuodessa kunnes yksi päivä 2poliisia tuli vierailulle ja he kertoivat että äitini oli kuollut,sydän oli luultavasti pysähtynyt.En tiennyt mitä ajatella koska oma äitini oli minulle ventovieras..Pienenä minulla oli vaikeuksia oppia puhumaan ja taisin oppia muodostamaan lauseita vasta 5tai6 vuotiaana jonka seurauksena minusta tuli ujo ja syrjäytynyt.Sijaisäitini oli minusta huolissaan jonka takia jouduin erkalle kunnes vaihdoin normi luokkaan 3:sella.En saanut kavereita koska olin huono puhumaan ja ns. sivusta seuraaja.Pikkuhiljaa alkoi jonkinlainen koulukiusaaminen joka jollain tapaa sekä vahvisti minua että hajotti.En tainnut koskaan huudella takas vaan lähdin paikalta tai annoin heidän huudella kunnes kyllästyivät.Näin meni monta vuotta ja tulin silti melko hyvin muiden kanssa toimeen mutta en luottanut(enkä luota kunnolla vieläkään) kehenkään en edes omaan sijaisperheeseeni josta tuli kuin oma perhe minulle.No kumminkin kiusaaminen alkoi kohdistumaan ainoaan luokkakaveriini ja silloin minulle tapahtui jotain,menin puhumaan terkkarin kanssa ja ilmiannoin jokaisen kiusaajan omalta luokaltani jonka seurauksena n.4/5 osasta joutui kiva keskusteluun.Tämä tapahtui seiska luokan lopulla.No joskus vitos luokalla pinnani paloi erääseen tyttöön joka oli kiusannut ja huudellut minulle eniten.Kaiken kukkuraksi hänellä oli sama harrastus kuin minulla,hän alkoi tökkimään minua ja läpsimään.Kerran hän repi minut eräältä tasolta alas josta oli n.1ja puolen metrin pudotus kovalle betoni lattialle ja se oli se mikä suututti minut ja kävin hänen kurkkuun kiinni ja kuristin ja samalla myös heittelin häntä pitkin käytävän seiniä.Tilannetta kesti n.20s kunnes tajusin mitä olin tekemässä ja päästin irti,pahimmassa tapauksessa olisin voinut kuristaa hänet melko helposti hengiltä..Olin pieni kokoisempi kuin hän mutta huomattavasti vahvempi,en ole mitenkään tyytyväinen tekooni mutta hän meni liian pitkälle ja lopuksi hän oli peloissaan mutta silti käreissään.Hän sanoi jotain mutta en muista mitä mutta oma olemukseni muuttui jollain tapaa uhmakkaasta entiselleen ja matkalla kotio mietin mitä tästä seuraisi,selvisi että tyttö oli mennyt kertomaan opettajalle.Opettaja tiesi tytön ja minun välieni olevan erittäin huonot ja että tyttö omilla sanoillaan ja teoillaan sai minut suuttumaan joten hän puhui tytön kanssa mutta en tiedä mitä he puhuivat koska puhuivat kahden kesken.No lopputulos oli että opettaja puhui minun kanssani muttei oikeastaan muuta,pääsin vähän niinkuin koira veräjästä.Nykyään olen kyseisen tytön kanssa puheväleissä ja hän aika varmasti muistaa tapahtuneen joten hän ei halua antaa kauhean isoa syytä suututtaa minua.No itsetuntoni oli aika lailla pohjalukemissa joskus 5luokan lopuilla ja seiska luokan alussa löysin uuden harrastuksen.Itsetuntoni alkoi pikkuhiljaa kohota,ainoana muttana oli eräs poika joka oli samalla luokalla kuin minä.
Oma purkautumiseni
elämäni:(
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jatkoa=> Hän alkoi harrastaa samaa lajia samoihin aikoihin ja halusi minusta ilmeisesti eroon koska ei pitänyt minusta ja pelkäsi että luokkalaisemme saisivat kuulla meidän molempien harrastavan samaa lajia.Jolloin saisimme molemmat osaksemme luultavasti kiusaamista ja muuta sellaista.Poika alkoi pikkuhiljaa pudottaa itsetuntoani.Hän haukkui (muttei suoranaiseti) ja piti itseään jotenkin parempana kuin minä ja vastaavaa.Pidin lajista erittäin paljon,joten en suostunut lopettamaan vaan kestin hiljaa.Ajan jonkinlaista masennusta ja pientä pelkoa kyseistä henkilöä kohtaan.Usein kun treenit loppuivat itkin kotimatkalla ja ryvin itsesäälissä,treeneissä piilotin tunteeni mahdollisimman hyvin.Kerran itkin vielä kotonani ja pikkusiskoni kuuli sen ja tuli kysymään mikä minulla on,no kerroin hänelle ja hän kertoi äidille joka taasen soitti valmentajallemme ja hän taas jututti poikaa ja poika ei ilmeisesti ollut tajunnut loukanneensa minua joten hän taas kysyi mitä muka oli tehnyt minulle ja sitä rataa.No olen sellainen persoona joka yrittää antaa uusia mahdollisuuksia kaikille jopa tälle pojalle ja muillekin eli en siis muistele pahalla vaikka osa luultavasti muistelee..No poika yritti parhaansa mukaan olla mukava ja sietää minua välillä oli huonoja päiviä mutta en luottanut häneen kunnolla saatika pystynyt katsomaan kyseistä henkilöä silmiin.Pikkuhiljaa pystyin puhumaan hänelle ja olemaan pelkäämättä häntä.Nykyään välimme ovat ihan ok.No tässä on osa asioista mitä minulle on sattunut ja jotka ovat muokanneet minusta tälläisen henkilön kuin olen,minun oli vain pakko purkautua jonnekin ja tiedän että netti ei ehkä ole kaikista parhain vaihtoehto..Ainiin koska olen huostaanotettu olen ollut paljon tekemisissä sossujen kanssa ja olen alkanut miettimään että aika varmasti äitini ei olisi masentunut jos minua ja pikkusiskoani ei olisi huostaanotettu eli hän olisi elossa joten äidin kuolema oli osittain sossujen syytä.Nykyään olen 15vuotias ja koitan vain elää ja keskittyä asioihin..Ps.tuli aika pitkä teksti mutta en jaksa alkaa lyhentämään sitä.
Kuule. Ole ylpeä itsestäsi. Harvalla on rohkeutta kertoa kellekkään kiusaamisesta. Elämäsi kuulostaa hyvin kurjalta. Mutta uskon että jaksat eteenpäin. Pidä harrastuksestasi ja unelmistasi kiinni. Hiljaisena oleminen ei ole mikään pahe. Eihän kaikkien tarvitse ollakkaa kokoajan äänessä ja ymmärrän jos liika huomio ahdistaa. Itse olin samanlainen nuorempana. Osittain se johtui siitä että muutin 9 vuotiaana helsinginstä lappiin ja minulla ei ollut kavereita saatikka ystäviä. Toivottavasti sinulla on joku ystävä joka tukee sinua silloin kun sitä tarvitset. Voimia!