Moikka!
Ollaan mieheni kanssa jonotettu yli 2 vuotta kotimaisessa adoptiojonossa. Vielä ainakin 5 vuotta edessä ja välillä tuntuukin, että odottavan aika on tosi pitkä.
Miten ootte itse jaksaneet pitkän odotusajan? Onko ulkopuolelta tullut uteluita jne?
Me tehtiin jo alussa tietoinen päätös, että asiasta ei tiedä kuin lähipiiri (perheemme) ja töissä pomoni. Ulkopuolelta sataa vieläkin uteluita, että koska teille tulee lapsi jne. Onneksi osaan jo suhtautua niihin "huumorilla".
Ennen adoptioneuvonnan aloittamista meillä oli n. kaksi vuotta ns. taukoa lapsettomuushoitojen jälkeen. Tai ei niitä hoidoiksi voi sanoa, kun yksi inseminaatio tehtiin ja lääkäri totesi tylysti, että ei kannata! Menin hänen sanoistaan lukkoon ja pahoitin mieleni pitkäksi aikaa. Tein omalla tavallani surutyötä tuon kaksi vuotta.
Ollaan mieheni kanssa jonotettu yli 2 vuotta kotimaisessa adoptiojonossa. Vielä ainakin 5 vuotta edessä ja välillä tuntuukin, että odottavan aika on tosi pitkä.
Miten ootte itse jaksaneet pitkän odotusajan? Onko ulkopuolelta tullut uteluita jne?
Me tehtiin jo alussa tietoinen päätös, että asiasta ei tiedä kuin lähipiiri (perheemme) ja töissä pomoni. Ulkopuolelta sataa vieläkin uteluita, että koska teille tulee lapsi jne. Onneksi osaan jo suhtautua niihin "huumorilla".
Ennen adoptioneuvonnan aloittamista meillä oli n. kaksi vuotta ns. taukoa lapsettomuushoitojen jälkeen. Tai ei niitä hoidoiksi voi sanoa, kun yksi inseminaatio tehtiin ja lääkäri totesi tylysti, että ei kannata! Menin hänen sanoistaan lukkoon ja pahoitin mieleni pitkäksi aikaa. Tein omalla tavallani surutyötä tuon kaksi vuotta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.