Puhun nyt koiramaailman asioista tietävistä ihmisistä, jotka ovat perehtyneet lakeihin kuin rotuihin, koiran genetiikkaan, sairauksiin ja "jalostukseen" käytettävien koirien tutkituttamisesta yms. Heillä on tietty visio, mitä koiralta haluaa ilman että tarkoitus on tehdä uutta rotua, jota toteuttavat. Ilman, että asiaan liittyy tehtailua, sairaiden koirien pennuttamista tmv., vaan touhu pysyy asiallisena ja ennenkaikkea koiraystävällisenä. En tarkoita näitä tavan kaduntallaajia, jotka haluavat pentuja vain kun oma koira on söpö, vaan toistan itseäni: heillä on tavoitteellinen visio.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Onko asia tuomittava, miksi ja miksi ei?
Keskustelua aiheesta asiallisesti!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Onko asia tuomittava, miksi ja miksi ei?
Keskustelua aiheesta asiallisesti!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mutta jotta se olisi tavoitteellista pitäisi emon ja isän suvut tuntea ja tietää ja pitää kirjaa ....tehdä terveystarkastuksia ja pomia epäterveet pois jalostuksesta . Pelkästään alkuun pääsemisessä menisi useita kymmeniä vuosia .
Koska ei ole ketään joka virallisesti tätä tekisi niin millä todentaa että pennut todella ovat sitä mitä väitetään ? Kuka tahansa voi kirjoittaa sukupaperit hatusta ja printata ne ulos .
Onhan tuollaisia jo nyt. Opaskoiriksi on kasvatettu sekarotuisia myös Suomessa.
Hei olisko jotain tietoa näistä opaskoiramikseistä lisää? Missä ja miksi tehty?
Siksikö että vanhempien hyvät ominaisuudet saa eteenpäin, tmv? Kullostaisi järkevältä, kun vain pysyy jotenkin tiedot noista hanskassa sukupolvesta toiseen.
Itse maksaisin seropista enemmän kuin monesta rotukoirasta, jos tietäisin vanhempien terveystiedot ja luonteesta ja muista ominaisuuksista riittävästi.
Tekisi geenipooliin hyvää, en muutenkaan lämpene noista näyttelyistä minkä seurauksena tulee rodusta kuin rodusta sairaampi, kun pyritään jonkin speksin mukaiseen koiraan..
Oma rescue on leikattu, eikä siinä mitään, näin se pitääkin mennä, mutta näin jälkeenpäin miettinyt miten näin mahtavasta koirasta pitäisi saada jälkikasvua... Niin tasapainoinen, rauhallinen, leikkisä, ystävällinen, komea, listaa voisi jatkaa pitkään
http://www.herttuainen.fi/koiramaista/Koiramaista08-1.htm
Tuossa opaskoirakoulun pitkäaikainen kouluttaja kertoo asiasta hieman.
Kiitos! Tuolla olikin selvästi selitetty miksauksen syy :)
Itekin näen labbiksen enemmän sellaisena turbotyömoottorina, joten siihen silaus kultaista voikin olla paras mix käyttötarkoitukseen, vaikka varmaan puhtaitakin em. rotuja käytetään ihan menestyksellä.
"- - mite näin mahtavasta koirasta pitäisi saada jälkikasvua. Niin tasapainoinen, rauhallinen, leikkisä, ystävällinen, komea - -" Tämän vuoksi mm. Apula pursuaa kodinvaihtajia. Koira kuitenkin saa yleensä enemmän pentuja kuin sen yhden. Nämä ovat omasta mielestäni vääriä syitä pennuttaa koira, olipa se seropi tai rotukoira. Jos koiralla on muutakin annettavaa kuin muutama luonteenpiirre (jotka eivät ole periytyviä käsittääkseni, sillä jokainen koira on kuitenkin yksilö ja oma luonteensa, saa korjata jos olen väärässä!), vanhemmat tutkitaan ja mielellään haetaan jotain käyttötarkoitusta mixillä, niin siinä tapauksessa asia on mielestäni ok.
Voihan asioita tehdä monella tavalla, kuten jo vähän kuvailitkin.
Esim. yhdet pennut jos teettää joista itselleen jättää yhden oman koiran vanhetessa ja etukäteen varmistaa kodin muille pennuille, on ne sen koiran ominaisuudet sitten osin tai kokonaan perinnöllisiä, en minäkään tiedä miten noi menee.. mutta parhaat ominaisuudet omaavia aina jalostuksessakin käytetään, joten jos se oma koira nyt vaikka on ihan peto metsällä, niin siinä jo on hyvä syy.
Jokuhan niitä pentuja kuitenkin tekee, miksi siihen yhdellä olisi oikeus mutta toisella ei?
Käyttötarkoitus se on perhekoirakin, ja perhekoiralle monella ei ole mitään ei-mixiä -vaatimuksia, vanhempien terveysvaatimukset tulisi aina olla silti, tämä lie se pullonkaula verrattuna rotukoiriin, joiden paperillisina pito usein vaatii noita terveystutkimuksia.
Tavoitteellista seropikasvatusta: http://www.shadowkiro.com/halfmoontribe/ ja http://www.noyalteam.net/
Me teetimme pennut kahdella sekarotuisella tietoisesti. Neljä pentua tuli, joista kaksi jäi perheeseen ja kaksi meni tuttavien perheisiin. Pidämme edelleen heihin tiiviisti yhteyttä ja koen, että kaikki saivat loistavat kodit. Enempää pentuja emme tee. En ymmärrä ihmisiä, jotka vihaavat tai ovat vastaan sekarotuisia. Itselleni on aivan sama onko koira sekarotuinen vai puhdas rotukoira. Tärkeintä on, että koiralla on koti, jossa se saa toteuttaa luontaisia ominaisuuksiaan. Koiran käyttätyminen kertoo siitä millainen koti koiralla on. Erilaisiin perheisiin sopii erilaiset koirat. Itse halusin sekarotuisen, koska en löytänyt yhtään rotua, joka olisi sopinut minulle. Tällä tarkoitan sitä, että haluan että koirani on terve enkä ehdoin tahdoin halua koiraa, jolla todennäköisesti on perinnöllinen sairaus jo pentuna tai tulevaisuudessa. Voihan sekartotuinenkin koira sairastua ja syy voi olla perinnöllinen, mutta todennäköisyys on pienempi.
http://unelmiajalumisadetta.blogspot.fi/ Tässä blogi meidän pennunkasvatus projektista.
lumenleidi. hyvä kirjoitus. sanmoilla ajatuksilla liikutaan.
Itse olen tuleva monirotuisten kasvattaja. Kotona kasvaa nuori narttu, joka kuvataan koko kropaltaan kun ikää on riittävästi, ja mikäli on terve, astutetaan n.2-3 vuoden iässä. Tavoitteena on myös ennen astutusta saada muutamat kisatulokset.
Uros vaihtoehtoja on tällä hetkellä kaksi, toisella on harrastuspohjaa ja toinen on työkäytössä. Toinen näistä on samantyyppisten rotujen mixaus mitä omanikin, ja toinen paperiton työkoira. Pennusta asti molemmat olleet terveitä, mutta terveystuloksia on luvassa vasta talvella. Odotetaan, että millainen nartustani kasvaa, ja sen sekä terveystuloksien perusteella päätämme uroksen.
Kaikki riippuu tällä hetkellä siis terveystuloksista. Olen ajoissa liikenteessä suunnitelmieni kanssa, mutta mielummin liian ajoissa kuin liian myöhään. On hyvä olla jotain haaveiltavaa!