Eli olen 12 vuotias tyttö ja asun maalla. Haluaisin koiran jota olen unelmoinut jo 4 vuotiaasta asti :3 Olen lukenut niistä jo monta vuotta ja olen hoitanut serkkujeni koiria monta kertaa ja osaan kyllä homman. Haluaisin shetlanninlammaskoiran koska olen lukenut niistä tosi paljon joka päivä. Isäni sanoi että voisi harkita koiraa ehkä rippi lahjaksi mutta isääni sterssaa; karvan lähtö ja jos lähdemme matkoille kuka sitä hoitaisi. :( Mutta varmasti joku ystävistäni suostuisi hoitamaan koiraa ja isovanhempani asuvut 2 kilometrin päässä. Koiralla olisi tilaa ja saisi varmasti hyvän kodin. En ole sellainen että ''hylkään'' eläimen kun se ei ole enää pentu. Meillä on ollut kissoja,hamstereita ja koiria joten tiedän kyllä mihin rupean. Koira ei vaikuttaisi opiskeluuni koska olen ihan kohtalainen koulussa.( 8,3 keskiarvo?) Toivon siis koiraa rippi lahjaksi ja maksaisin itse osan siitä. Kuinka saisin isäni suostumaan koiraan? :)
Haluaisin koiran! :)
Jutun_Aloittaja
10226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitäs jos harkitsisit asiaa sitten kun olet yli 25v ja vakiintunut aloilleen? Ettei käy niin, että koira jää sitten vanhempien vastuulle kun tuosta pari vuotta kasvat ja alkaa pojat ja viinan juonti kiinnostaa enemmän. Sen jälkeen sitten tulee opiskelut, muutot, jne.
Eiköhän tuon ikäisen vanhemmilla ole päävastuu koirasta. Tuon ikäinen ei kumminkaan voi olla varma siitä, voiko aina pitää koiraa omassa asunnossaan (muutot, opiskelut ym.), mutta vanhemmat tietävät (itsensä osalta). Jos minulla olisi 12-vuotias lapsi ja hommaisimme koiran, niin tietysti olisin valmis ottamaan siinä vaiheessa koirasta päävastuun, kun lapseni ei enää aikuistuttuaan asu luonani. Mutta koira on koko erheen yhteinen, eli sen elättämiseen osallistuvat yhtä lailla kaikki sen kanssa samassa taloudessa asuvat ihmiset.
Totta puhut..vanhempien on ajateltava että muutaman vuoden päästä tyttö lähtee opiskelemaan ja koira ei aina sopeudu uuteen paikkaan.
Näin kävi itsellenikin. :(
Sain luvan koiran ostoon eli tienasin itse koiran maksun ja koira oli perhekoirana. Vastuu minulla ja kaikki ok. Tosin olisin toivonut että vanhempani olisi lenkittänyt myös koiraa.
Kun lähdin opiskelemaan koirani ei sopeutunutkaan uuteen paikkaan. Asuin armeijan lähellä ja koira kovin herkkä äänille.
Koira palasi vanhempieni luo. Ja kävin sitten siellä katsomassa koiraani.
Mutta hyvä tiedostaa tämäkin asia..eli kun lapsi alaikäinen niin koira tulee tavallaan vanhemmille ensisijaisesti koska näinkin usein käy.
Meillä näin ei ollut. :(
Päävastuu oli minulla vaikka olin kaksitoista koska halusin koiran. Sisarukseni ei koiraa ulkoiluttanut eikä isäni. Äiti toisinaan mutta harvoin.
Ja aikas raskasta oli loppujen lopuksi varsinkin alku kun pissi mihin sattui ja en oikein osannut koiraa kasvattaa ja kouluttaa.Liikaa vastuuta liian nuorena.
Mutta pikkuhiljalleen ja onneksi äiti otti vastuun koirasta kun lähdin opiskelemaan. Ja ei ollut huolta siitä sen suhteen.
Perheitä on erilaisia .
Yksi vaihtoehto on, että otat jonkun rodun josta ei karvaa lähde. Muutoin voit lupautua säännöllisesti imuroimaan kotona ja karstailemaan jne. koiraa, jotta koti ei ui karvoissa. Täysin karvatonta koirakotia tuskin silti onkaan, jos nyt ei joka pvä imuroi.. Teillä ehkä imuroidaan kerran viikossa muutenkin, voi olla että pari imurointikertaa vielä tuohon päälle tarvitaan karvanlähtöaikaan, ainakin sinne missä karvat ekana kerääntyy... eli aika homma tehdä joka viikko, olisiko sinusta tuohon, olettaen että ne karvat nyt ovat osa kynnyskysynystä?
Karva-asiaa toki helpottaa se, että koiralle opetetaan, että se ei esim. saa mennä vanhempien makkariin ollenkaan, tmv. tilaan, tai hypätä sängylle, jos näin halutaan.
En tiedä juuri sheltin karvanlähdöstä, mutta voisit ihan käytännössä kysyä nuo hoitopaikat valmiiksi, jotta voit sanoa varmaksi että nuo on hoidossa.
Hoitopaikkoja olisi hyvä olla enempikin kuin yksi tai kaksi, jos käykin huono tuuri ja vakihoitopaikka ei onnistukaan jostain syystä juuri haluttuna ajankohtana. Kaikki voi näyttää hyvältä, kunnes juuri ennen etelänlomaviikkoa hoitaja sairastuukin ja on 40 asteen kuumeessa.
Nämä sitten parin vuoden päästä kun asia alkaa olla ajankohtainen. Sitten on hyvä arvioida asiaa muutenkin uudestaan kun kaverisi ja kenties sinäkin juoksette poikien perässä, että vieläkö on innostusta ja aikaa koiran otolle ja vielä niitä hoitajiakin joihin voi luottaa. Teinitytön sana ei välttämättä paljoa paina vaakakupissa, jos kuvioissa on joku ihq poika...
Yksi hyvä tapa muuten on säästää viikkorahoista aina hiukan koiraa varten, näin osoitat vanhemmillesi että olet tosissasi ja sitoutunut tuohon koira-ajatukseen. Samasta syystä voit lisäksi myös kysyä saatko tehdä jotain kotihommia, josta saisit erillisen palkan ja voisit tällä kartuttaa "koirarahastoa".
Sun täytyy kertoa isälles hyviä syitä miks haluut koiran, ja voit vaikka tehä listan niin että isäs kirjottaa koiran huonot puolet ja sä kirjotat hyvät puolet. Mutta tosiasia on kyllä se että kun kasvat vanhemmaksi nii on muutakin tekemistä ku joka päivä olla sen koiran kanssa nii isälläski on aika paljon vastuuta sitten kun oot kiireisempi. Koira täytyy käyttää lenkillä useita kertoja viikossa ja ulkona se pitää käyttää useita kertoja päivässä. Vaikka sanoisit isälles että sä kyllä hoidat mutta kyllä se siitä vuoden päästä muuttuu ja isäs joutuu hoitaa sen koiran. Ite kinusin vanhemmilta koiraa kun olin 6. Me tehtiin sisarusten kanssa lista siitä miksi halutaan koira ja luvattiin hoitaa sitä aina mutta nyt olen 14 ja meillä on kaksi koiraa ja täytyy myöntää että äiti ja iskä niitä enimmäkseen hoitaa. Rakastan koiriani kyllä ja hellin niitä, mutta lenkitys ja ruokkiminen on nyt äitin ja isin homma.
Hieno vastaus :)
Ei sitä turhaan aina sanota että koira pitää olla koko perheen päätös, käytännössä sitä koiran ylläpitoa joutuu varmasti jonkun verran aina koko perhe tekemään, vaikka koira olisin jonkun "päävastuulla".
Täälläkin on plussia ja miinuksia listattuna:
https://sites.google.com/site/prokoirat/artikkelit/koira---plussat-ja-miinukset
"Me tehtiin sisarusten kanssa lista siitä miksi halutaan koira ja luvattiin hoitaa sitä aina mutta nyt olen 14 ja meillä on kaksi koiraa ja täytyy myöntää että äiti ja iskä niitä enimmäkseen hoitaa. Rakastan koiriani kyllä ja hellin niitä, mutta lenkitys ja ruokkiminen on nyt äitin ja isin homma. "
Niinpä ..lapsille ei voi koiraa ottaa vaan vanhempien on otettava se ensisijaisesti itselleen.
Miten tuonkin koiran kävisi jos vanhemmat ei hoitaisi. Lapset kun ei hoidakaan. Annettaisiin pois ajanpuutteen takia. :(
Näitähän riittää.
Ja teille lapset ottakaa vastuu koiristanne jos kerran ne halusitte!
"Ja teille lapset ottakaa vastuu koiristanne jos kerran ne halusitte!"
-Älkääkä te aikuisetkaan koirianne heitteille ikinä jättäkö, sillä koira on tunteikas eläin!
Nimenomaan siksi koiran ottaja on oltava vastuullinen aikuinen. Ei niin että aikuinen ottaa koiran lapselleen ja kun koira ei enään viehätä ja aika ei riitäkään sillä aikuisellakoiraakin hoitaa lasten lisäksi niin antaa pois.
Eniten koiria annetaan pois ajanpuutteen takia ja koira ei ole lelu joka otetaan hetken mielijohteesta.
Lapset kun ei kykene aina ottaamaan vastuuta ja ne lapset jotka ottaa vastuun voi olla aikas raskasta koiran hoito.
Eli lapset hoitakaa koiranne jos olette sitä kinuneet. 14v on jo kykenevä viemään koira lenkille ja huolehtimaan siitä. Ja vanhemmat miettikää kaikki elämänmuutokset kun hankitte koiran.