elämä tuntuu pas*alta

feel like i have nothing kirjoitti:

Päätin vuoden kestäneen suhteen tytön kanssa koska huomasin pitäväni pojista. Muija oli muutenkin narsistisia piirteitä omaava ja koko suhteen ajan hallitsi täysin elämääni jättäen aika riekaleiksi revityn pojan tähteet jälkeensä siinä vaiheessa kun mittani tuli täyteen enkä enään pystynyt olemaan tytön kanssa, kun kaikki läheisyys muuttui vastenmieliseksi ja luonnottoman tuntuiseksi. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen seurustelukumppani. Eron jälkeen en ole katsonutkaan naisiin päin, vaan olen ollut oma homo itseni. Vanhempani tietävät asiasta mutta eivät ole sisäistäneet sitä ja pelkään mahdollisen tulevan poikaystävän, jos ikinä sellaista saan, olevan aika paha shokki. Ainoa sisarukseni, 20v isosisko,on avoimen homorasisti vaikka tulemmekin kohtuullisesti toimeen mikäli seksuaalinen suuntautumiseni ei tule puheeksi. Mulla on muutamia hyviä ystäviä tusina kavereita keitä tulee tavattua lähinnä ryypätessä porukalla. Ystäväni tietävät mikä olen, ja kaikki ovat tyttöjä. Paria poikkeusta lukuunottamatta vanhemmat tai samanikäiset pojat jotka tietävät aukovat järjestään päätään, nuoremmat suhtautuvat paremmin tai eivät uskalla sanoa mitään. Asiat ovat suhteellisen hyvin mutta. Näen ystäviäni ehkä kerran-pari viikossa koska asun eri paikkakunnalla, täällä mulla ei ole kavereita lukuunottamatta yhtä muijaa joka on yhteyksissä lähinnä kun tarvitsee tupakkaa.. En omista ajokorttia vaikka 18 jo olenkin, mulla ei ole paskaakaan rahaa koska en ole saanut töitä mistään vaikka olen yrittänyt hankkia. Mun taustat itsenäiseen elämään eivät ole parhaat mahdolliset psykiatrisen sairaalan jälkeen, muutama vuosi sitten olin todella pahassa jamassa mutta olen parempaan päin päivä päivältä. Varsinainen ongelmani on se että olen ihastunut ammattikoulussa rinnakkaisluokan poikaan. Joka on hetero ja välillä todella veemäinen mua kohtaan, yleensä kuitenkin käyttäytyy ihan ok mutta ei aina. Ja syy on se että kyseinen poika pelkää/inhoaa mua koska tietää että olen homo. En ymmärrä mikä ihastuksessani viehättää, hän on tosi komea mutta ei kaikki fiksuin eikä mukavin. Ehkä olen niin epätoivoinen että kuka tahansa kohdalle sopivaan aikaan sattuva kelpaa. Vihaan yli kaiken yksinoloa ja haluan parisuhteen melkein pakonomaisesti. Olen 18 vuotta ollut seurustelumielessä yksin lukuunottamatta sitä yhtä tyttö joka vei elämästäni puolitoista vuotta, vuoden kiristäen itsemurhauhkauksilla mua tekemään milloin mitäkin ja puoli vuotta eron helvetillisillä jälkimainingeilla. Haluan saada poikaystävän joka oikeasti rakastaa mua, antaa syyn lähteä liikkeelle täältä peräkylästä, tuntea lämpöä ja rakkautta ja kenen kanssa voin olla läheisemminkin. En halua enää ajatella elämäni ainoan suhteen olleen pelkkää kiristämistä kihloihin itsemurhauhkauksilla, seksiin pakotusta itsemurhauhkauksilla, itkua ja kurjuutta. Tällä paikkakunnalla millä asun ei ole yhtäkään homoa, ei myöskään sillä paikkakunnalla missä kaverini asuvat, vaan pitäisi päästä vaikka helsinkiin. Mutta millä rahalla ja kesken opintojen? Siksi mulle jää käteen vain tämä paikka, rinnakaisluokan komea ja kylmäluonteinen yksipuolinen ihastus ja epätoivo saada jotain mitä en saa, ja muistot ihmisestä joka satutti mua useammin kuin kerran "rakkaudesta". En pidä itseäni minään, tunnen olevani ruma vaikka ystävät sanovat että olen ihan hyvännäköinen, tunnen olevani läski vaikka olen normaalikokoinen, tunnen olevani paha vaikka mua sanotaan kiltiksi. Nää tuntemukset johtuu siitä että tunnen oloni niin epäonnistuneeksi, miksi muuten ainoa "rakkaus" mitä mulle suodaan on kiristystä ja surkeutta. Miksi oon yksin jos olen niin hyvä? Kun katon peiliin näen vaan jotain tuomittua pimeyttä. Oon varmaan mielenterveyshäiriöinen ja harhainen, se ei olisi eka kerta tässä elämässä. Mä juon ahdistukseeni, oon tehny sitä jo vuoden ja nykyään se on liian helppoa kun voi itse hakea kaupasta milloin haluaa ja mun ainoot vähäiset satunnaishommista saadut rahatkin menee siihen. Pelkään että musta tulee alkoholisti vaikka juonkin vain kerran-kaks viikkoon. Tuntuu että mua ei kukaan osaa tai voi auttaa mutta kirjotan tänne koska johonkin mun on tämä purettava ja mun pitää itse saada lukea ajatukseni mustaa valkoisella että tajuan itse yhtään missä menen. Oon sekaisin ja hajalla.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä