Onko joidenkin kohtalona löytää aina mies jolla on lapsia? Eikö lapsettomia miehiä enää ole olemassakaan? En halua häiriötekijöitä parisuhteeseeni, ainakaan toisen puolelta. Haluan miehen, joka on vapaa existä ja entisestä elämästä, ei lasten tapaamisia, ei puheluita ja häirikkösoittoja exiltä, eikä kodin antamista leikkipaikaksi ja niitä kirottuja elareita, hukkaan heitettyä rahaa.
Enkä minä halua kasvatusvastuuta ja talonvaltaajia kotiini.
Ehkä on itsekästä, mutta omahan on elämäni, ja haluan elää se omalla tavallani, enkä niin että entiset puolisot ja lapset sanelee päiväni ja miten ja missä ollaan ja eletään.
Perheellinen mies ei ole kultakaivos, eikä tae onnellisuudelle, vaan hänellä on aina se riippakivi, ja toinen elämä. Mä haluan miehen kokonaan itselleni.
Miten ihanaa olisi saada aina silloin tällin lahjoja, matka, koruja tai romanttinen illallinen hyvässä ravintolasas... ne on haaveita, jos otat eronneen miehen. Itse maksat sitten miehen elämisen ja olemisen. Miehen rahat menee elareihin, ja exien ruokkimiseen.
Enkä minä halua kasvatusvastuuta ja talonvaltaajia kotiini.
Ehkä on itsekästä, mutta omahan on elämäni, ja haluan elää se omalla tavallani, enkä niin että entiset puolisot ja lapset sanelee päiväni ja miten ja missä ollaan ja eletään.
Perheellinen mies ei ole kultakaivos, eikä tae onnellisuudelle, vaan hänellä on aina se riippakivi, ja toinen elämä. Mä haluan miehen kokonaan itselleni.
Miten ihanaa olisi saada aina silloin tällin lahjoja, matka, koruja tai romanttinen illallinen hyvässä ravintolasas... ne on haaveita, jos otat eronneen miehen. Itse maksat sitten miehen elämisen ja olemisen. Miehen rahat menee elareihin, ja exien ruokkimiseen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jatka etsintää ja varmasti löydät vielä lapsettoman miehen.
Ehkäpä on niin, että jotkut naiset ovat ulkonäöltään tai käyttäytymiseltään sellaista tyyppiä, että ns. kierrätysmiehet kiinnostuvat heistä - tai että tosisinkut eivät heistä kiinnostu. Ei siinä sen kummempaa kohtaloa tarvita.
Se tuli selväksi, että et halua miestä, jolla on lapsia. Kannattaa kysyä heti alkuun, onko lapsia vai ei, ettei tule turhia pettymyksiä.
On itsestään selvää, että uusiovaimo ei voi olla miehelleen kaikki kaikessa, ei ajan, ei rahan eikä tunteiden suhteen. Ei kai kukaan aikuinen voi muuta kuvitella.
Kyllä keski-ikäisen naisen, oli sitte eronnut tai ei, on vaikeaa löytää lapsetonta korkkaamatonta poikamiestä, tai jos löytää 40-50v poikamiehen niin siinä on jotain vikaa tai outoa ,kun ei ole kelleen kelvannut tuohon ikään mennessä, joko on joku peräkammarinpoika tai muuten omituinen hiippari.
Harvassa on eronneet lapsettomat miehet, tai lesket.
Eronneet miehet löytävät paremmin lapsettoman nuoremman sinkkunaisen, kun katsoo hieman nuoremmasta päästä, mutta harva keski-ikäinen nainen saa huomattavasti nuoremman miehen.
Harvemmin kuitenkaan 50-vuotiaalla miehellä on elareita maksettavanaan. :) Keski-ikään ei puolison etsimistä pitäisi koskaan jättää, vaan täytyy yrittää nuorempana etsiä sopivaa kumppania ja huolella. Silti voi toki mennä pieleen, mutta sitten toisella kierroksella etsitään vapaata sinkkumiestä, jolla ei ole enää pikkulapsia jaloissa pyörimässä. Enkä kyllä pitäisi outona miestä, joka on säilynyt lapsettomana sinkkuna keski-ikäiseksi asti. Heidänkin joukosta voi löytyä todellisia helmiä. ;)
Minun puolisoni maksaa vielä elareita ja myös moni muu tuntemani mies, vaikka ikää yli 50v johtuu varmaan siitä, kun lapset tehdään vasta vanhinpina kun ennen, tai sitte on niitä toisen kierroksen lapsia, jos sekin liitto on päättynyt eroon. Minun siskonikin teki ekan lapsen vasta 35v ja hänen mies oli 41v ja tokan 39v.
Nooh, minun mieheni on nyt 5-kymppinen ja lapset aikuisia, joten olisi sen puoleen jo passeli uudelle kierrokselle. Eikä ole koko tuttavapiirissä enää samanikäisiä alaikäisten lasten isejä, kun lapset on tullut tehtyä sopivasti kolmenkympin kieppeissä, jolloin vielä jaksaa hyvin touhuta pikkulasten kanssa.
Et ole lainkaan itsekäs, sillä kyllä ihmisen pitää tietää mitä tahtoo ja mitä ominaisuuksia arvostaa kumppanissaan. Itse jatkoin etsintää, kunnes ihana, komea ja lapseton 29-vuotias mies löytyi.
Voi vitsit että olen sinulle kateellinen... :/
Itse olen alle kolmekymppinen nainen, joka ei malttanut etsiä tarpeeksi kauan, vaan löi hynttyyt yhteen eronneen miehen kanssa ja katuu sitä nyt koko loppuelämänsä.
Jos joskus tästä lähden, niin en ENÄÄ IKINÄ ala miehen kanssa, jolla lapsia. EN KOSKAAN.
Tapasin nykyisen mieheni 31 vuotiaana. Yhdessä on oltu 6 vuotta. Mieheni lapset olivat suhteemme alussa 6 ja 12 vuotiaat. Jos olisin tiennyt, että kuinka haastavaa tulee olemaan, niin en olisi varmaan uskaltanut muuttaa yhteen mieheni kanssa. Meidän rakkaus on kuitenkin ollut niin vahva, että kaikki esteet on voitettu ja uusperhe on löytänyt oman uomansa kaikkien vuosien jälkeen. Lapset ovat nyt jo isoja, mutta ei elämä siltikään täysin ongelmatonta ole. Olen saanut mieheltäni enemmän kuin keltään muulta aiemmin. Olen myös ihmisenä kasvanut erittäin paljon.
Mutta jos jostain syystä suhteemme tulisi kariutumaan, niin en enää koskaan halua uusperheeseen. Seuraavan kumppanin tulisi olla lapseton tai sitten lasten tulisi olla niin aikuisia, että asuvat poissa kotoa ja pärjäävät omillaan.
Lapsettomalle ei todellakaan ole mikään paratiisi ottaa kumppania, jolla on ennestään lapsia ja exä.
Nosta rimaa ylemmäs.
Jäät sinkuksi.
Voipi olla, sekin on parempi kuin maksaa ja kasvattaa miehen hirviölapsia ja kuunnell aexien pompotusta ja rahan kerjäämistä.
Yksin saan käyttää omat rahat miten lystään eikä tarvi kasvattaa ketään.
Minä olisin ottanut mielelläni miehen, jolla on lapsi/lapsia, jos sellainen mies haluaisi muuttaa saman katon alle ja perustaa perheen sellaisen naisen kanssa, jolla on lapsia. Mutta eivät he yleensä halua, joten pakko on ollut ottaa lapseton mies...Lapseton mies - kuten mieheni on todennut - on tottunut elämään omilla ehdoillaan, menemään ja tulemaan ilman vastuuta...yhtäkkiä on vaikea sopeutua perhe-elämän haasteisiin. Olisin toivonut sellaista miestä, joka on oppinut jotain epäitsekkyydestä omien lasten kautta...mieheni on vielä liian egoistinen vaikka aika hyvin pärjääkin mutta aika omillaan olen :(. Kerran minä sellaisen miehen kohtasin...hän asetti aina lapsensa etusijalle...ihana mies ja teki ihanaa italialaista ruokaa kun italiaano kerta oli..Mutta ei hän minua halunnut :(.
Onhan siinä se perinnön jako ja mies voi kuolla keski-ikäisenäkin. Kannattaa tehdä keskinäinen testamentti, niin pääsee lakiosan maksamisella miehen lapsille. Huonosti käy avoliitossa jos kaikki on miehen nimissä. Tämä on nähty.
Minä haluisin miehen jolla on lapsia, olisi kiva olla äiti aina välillä, mutta en jaksaisi jatkuvasti huutavia kakaroita. Sitten kun ei jaksa, voi heittää ne kotiin. Olisi kiva määräillä, teettää kotitöitä ja leikkiä pomoa. Tykkään kasvattaa lapsia ja opastaa oikealle tielle. Uskon että minun taktiikka toimisi hyvin, Lapset rakastavat minua, monet lapset, ja eivät halua lähtä luotani pois.
Olisi kiva mennä kauppaan ja leikkiä äitiä, ja komentaa ja sisustaa laastenhuone. Komentaa kersat nukkumaan ja mikä parasta nähdä miten heidän äiti reagoii kun lapsillaan on uusi äiti. Varmasti olisi hyvin kateellinen minulle.
Minä myös laitan lapsen matkaan aina ohjeita hänen kotiin, mitä olisi hyvä syödä. Muuten se menee karkkii, linua sipsiä ym.. kotona.. Äidille laitoin mukaan ruokapäiväkirjan, johon merkkaa lapsen syömiset, ja sitten laittaa lapsen mukana tänne, joloin tarkistan sen ja puutun jos on aihetta.
Pyysin saada tulla katsomaan jääkaapin ja pakastimen sisällön, mutta miehen ex vaimo ei suostunut siihen, eikä lapsi anna kotiavainta. Olisi hyvä keskustella ruuaasta ja puhtaudesta mutta ei ole suostuvainen.
Idiootti!
Monet äidit ei huomaa eikä osaa olla kiitollisia ex miehen uudelle vaimolle, ja lastensa äidille joka ahertaa toisten lasten eteen. Makselee ruoat, ostelee vaatteita, neuvoo koulutehtävissä ym pesee pyykit. Jännä mitenjotku kerta kaikkiaan voivat thedä niin. Itselleni ei tulisi mieleen, että minun ex mieheni uusi vaimo hoitaisi ja kasvattaisi mun lapseni, siksi he asuvatkin meillä.
Rahasta se ei ole kiinni, eronneet naiset saavat kaikenmaailman rahakorvauksia.
Kiittää he eivät osaa.
Minäkin kasvatan neljää mieheni lasta,
Miten onnekkaita minä lapseni ovatkaan olleet. Koskaan ei ole tarvinnut pelätä lasten puolesta isän naikkosten huonoa kohtelua, kun kielsimme heidän meille tulon ja olemasta missään yhteyksissä lapsiimme.
Olemme niin paljolta säästyneet kun kielsin naikkostenmeille tulon. En voisi kuvitellakaan millasia olisivat nyt lapseni jos olisivat joutuneet tuommoiseen käsittelyyn. Huh huh.
Mihin me tarvitsisimme moisia harakoita? Siihen että meitä haukuttaisiin ja häiriköitäisiin? Miksi sellainen pitää sallia?
Olemme käsittämättömän onnekkaita ja onnellisia, kun meillä on ollut turvallista elellä ja olla, eikä kukaan ulkopuolinen ole päässyt meitä haukkumaan ja häiriköimään.
Miten tää sun pölhö tarinasi tähän liittyy, nythän oli kysymys tuon naisen aviomiehestä, ei mistään sun linnuistasi ja muistakaan eläimistäsi idiootti.
Mee tuonne lemmikit foorumille puhuun elukoitasi.
Halunsin vain kertoa, että muutoinkin voi uusikoiden riidanhalun kitkeä. Ei ole pakko lasten mennä isän luokse jossa heitä haukuttaisiin tai tehdään olosta hankalaa. Kyllä siinä äidin sydän silloin koko ajan miettii ja on huolissaan jos lapset ovat täysin vieraan ja ulkopuolisen ihmisen käsissä. Huh, minä en olisi voinut edes hengittää, jos olisin tiennyt, että mun rakkaat lapset olisivat isän naikkoseen haukuttavana. Onneksi me säästyimme siltä.
Lapsia ei tarvi pakottaa, ei ole heidän velvollisuus eikä pakko. Isää he savat halutessaan tavata mutta naikkoset ei kuulu lasten velvollisuuksiin.
Me teimme parhaan mahdollisen ratkaisun lasten hyväksi, ja mieskin sanoi että hänen naikkoset ovat erittäin huonoa seuraa meille.
Mua ainakin säälittää lapset, jotka pakotetaan olemaan isän naisten kanssa vaikkei itse haluisi heitä nähdä. Miksi ihmeessä lasten on pakko? Isäähän lapset haluavat nähdä, ei hänen naisiaan.
Meillä ei koskaan ole pakotettu näkemään emmekä edes tiedä millanen kanalauma hänellä on ollutkaan. Ei meitä kiinnosta.
Lapsetkin ovat onnellisempi, kun meillä ei juokse yhtenään isänsä naiset häiriköimässä. Miksi heidän pitäisi meille tulla?
Onneksi ovat pysyneet poissa kovan kieltämisen ja vahtimisen ansioista, ja tietävät paikkansa, se ei ole meillä eikä lasten lähellä, eikä koko suvussa. Heille ie ole meidän perheessä ja suvussa tilaa. Perheenrikkojat ei ole miellä missään arvossa.
Joo, en minäkään voisi kuvitella, että mies toisi naisensa meille sen jälkeen, mitä se eukko on tehnyt. Kyllä siinä äiti saisi hävetä silmät päästään, jos päästäisi moset naikkoset lasten lähelle.
Riukka ei on meillä ollut aina sutturoille, ja tulee olemaan. Hävetkööt he jotka perheemme on rikoneet, ja pysykööt poissa. Lapsemme on niin arvokkkaita, ettei sutturat ole oikeutettu heitä pilaamaan eikä häiriköimään.