Eläinten kanssa juttelu

mitä siis käytännösä teit ja mitä tapahtui? Selitä tarkemmin kiitos

Ymmärrän sinua hyvin. Olen myös aina tullut perus hyvin toimeen eläinten kanssa. Tutustumiseen minulla saattaa mennä aikaa, etenkin jos kyse on omasta lemmikistä. En näet itsekään tutustu kovin helposti uusiin asioihin. Nyt olen kuitenkin huomannut että tulen etenkin koirien kanssa juttuun paikasta riippumatta. Saatan jutella pitkät pätkät meidän saksanpaimenkoiran kanssa, ja tuntuu että se jopa välillä ennakoi tekemiseni tai toimii puheeni mukaan. No tottakai tässä on kyse siitä että tunnemme toisemme niin hyvin, mutta on se metkaa miten se tuntuukin niin luontevalta. Kaduilla vastaantulevat koirat tulevat poikkeuksetta aina minun luokseni - koska puhun heille mörri-kieltä, sellaista kepeää ja ilmeikästä puhetta. Koiran helppo ymmärtää että sille puhutaan. Siitä luulen olevan pohjimmiltaan kyse.

Niin, ja mitä tulee teini-ikäisiin lapsiin, niin ei taida kovin montaa kesi-ikäistä vanhempaa olla jotka olisivat edes samalla planeetalla heidän kanssaan - kaikesta yrityksestä huolimatta :)

Hohhoijaa...meitä on joka junaan.

Uskotaan, uskotaan mutta pystytkös juttelemaan mun muijan kanssa?

Sen onnistuessa katson kykysi ylivertaisiksi.

Minulla on myös yhteys eläimiin. Olen keski-ikäinen nainen. Vieraat koirat ja muutkin eläimet katsovat ensin minuun pitkään ja sitten jotenkin viestivät kanssani. Yksin ollessani luonnossa tapaan eläimiä jotka ovat muuten arkoja. Olen sanonut kaikille, että olen ollut varmaan koira entisessä elämässäni tai sitten minä säteilen jotain eläintä rauhoittavaa.

Osaan puhua kalaa.

Tässä esimerkki:''plop plpp pliop''

ööh... miten te ihmiset tarkkaan ottaen puhutte eläinten kanssa? minäkin kyllä harrastan sellaista, mutta vaikka ne ymmärtäisivät minua, minä en ymmärrä niitä. selittäkää, voisin kokeilla!

se on sitä "hevoskuiskausta" haukkuva koira hiljentyy välittömästi kohdallani jos annan ymmärtää ja "keskustelen" kyllä se toimii.

joopa joo,on ilmeisesti katsottu lemmikkitohtori....vanhanaikainen lastenkasvatus on toiminut hyvin,ei penskat hypi vanhempien silmille ja kunniaoittavat myös vanhuksia sekä auttavat ilman rahallista korvausta.koiriakin on minulla 5kpl ja koulutus pentuiästä alkaen toimii...

Minä osaan puhua koiraa; tai ainakin haukkua paremmin ja ymmärrettävimmin selvällä suomenkielellä! hehheh
Yleensä ymmärtävät haukkumiset ja ottavat nokkiinsa pyrähtäen tiehensä!

Sama juttu pystyn juttelemaan eläimille mutta en saa selvää mitä vastaavat.

Niin kyllä jos alaston -apina jolla ei ole edes paljon karvoja päässä jäljellä hakee suittavaa vaikkei hällä välttämättä ole ees lihaksia joilla pullistella taikka hieroa?
Voi evoluutio muuttua "paskanpuhujien paratiisiksi" ainaski tilapäisesti ja
väliaikaisesti.
Siis semmoisten jotka eivät mitään saa oikeesti aikaan kuha puhuvat vaan tekevänsä jotain tärkeetä tarpeellista ja merkittävää..korkeen palkkansa eteen velaksi. Ihmisellä on surkeat aistit verrattuna moneen eläimeen, , vaistoista ei kannata edes
puhua verrattuna moneen muuhun kämmenelliseen nisäkkääseen.Semmosilla taidoilla kuolis luonnossa ja luonto ei oo mikää börs.
Ja selityksissä löytyy aina.

Eläimet ovat pyyteettömiä ja omat lemmikit uskollisia. Kyllä heidän kanssaan saa yhteyden. Teinit taas...niihin saa vain rahalla yhteyden :(

Tuohan on ihan normaalia. Eläinten kanssa pitää vain olla tarpeeksi, ennen kuin se alkaa toimia. Tutkijat väittää, että nisäkkäisiin saa kontaktin, mutta ei matelijoihin.
Eräs ruotsalainen tutkija on toistaiseksi löytänyt "kissan kielestä" yli 500 sanaa.

No huhuh. Kerro sitten mitä koira/muu eläin sinulle vastasi? ;D

Jooo, tiedän, mitä tarkoitat: en ole mikään lemmikki-ihminen, ei ole omia, mutta kauan sitten sukulaisella hoidossa oleva mopsi lyöttäytyi 'kylkeeni', vaikka en taputa enkä paijaa. Olin ihmetyksestä ymmyrkäinen.

Nykyään mulla on karvaisia lapsenlapsia, niitä kyllä silittelen, mutta silti olen ihmeissäni, miten ne osoittavat positiivisia elkeitä, tulevat syliin, lähelle ja hyppivät innoissaan nähdessään, eli ottavat koiramaista kommunikointiyhteyttä, vaikka en todellakaan ole mikään koira- enkä muukaan.

Olen myös joskus vienyt karanneen hevosen takaisin kotipihaan puhumalla, vaikka pelkäsin niin maan prkl:esti - ensin, en sitten enää kun päätin hepan kotiin käännyttää, kun muuta vaihtoehtoa ei ollut.

No eläimet eivät ole mitään kännäköitä tai tietokoneita. Siksi pystyt luomaan niihin kontaktin. Mikä teitä Hesalaisia oikein vaivaa?

MIIIIInäääPÄs OSAAAAAaaan puuUUUhuUA vaaAAlaSTA.

Ilmeisesti sinulla on yhteys eläimiä johtaviin luonnonhenkiin, jotka auttavat sinua keskustelemaan eläinten kanssa.

Minun koira syö ruoat pöydiltä, kerrankin oli chicken hornetit hellan päällä vuoassa muutama sellanen kun en kaikkea jaksanu syödä ja tämä mun koira yritti napata ne ja saiki yhen sellasen, kuulin kolinaa ja menin katsomaan. Siinä oli lattialla yksi tsikkeni, ei ollu ehtiny syödä.

Kerran tein lasagnea vuoallisen, jätin hellan päälle sen vuoan, työnsin ihan perälle ja lähdin ulkona pihalla käymään. Kun tulin takasin oli lasagnet puoleksi syöty. Koira nuoli huuliaan.

Lettuja paistelin kerran ja nekin jätin p..erkele pöydälle, hetken olin poissa kun menin vessaan ja tämä s..aakelin epeli oli syöny kaikki letut.

Olen koittanu puhua tolle ettei saa syödä ilman lupaa, se katto mua silmiin... Tajuskohan se mitä sanoin? Jospa se ei enään söis mitään pöydiltä? Olenko koirakuiskaaja?

Oliko se siinä pähkähullu professori leffassa kun dr. Dolittle oppi puhumaan eläintä? Ei ku tuli vaan mieleen...

Meillä oli kotona asuessani aina kissoja ja koiria, muutaman vuoden undulaattejakin. Äiti jutteli niille aina, samoin ku me lapset. Itse juttelen myös kissalleni ja koiralleni. Kerran kaupasta tullessa yks tuttu mies kysyi kenelle puhun ku autossa ei ollu kuin koira. Sanoin tietty et koiralleni. Hän siihen ymmällään et puhuks sää koiralle??? Sanoin et tottakai sille täytyy jutella mitä tapahtuu:) Ei ymmärtäny hän? Mutta eläinten kans tulee hyvin toimeen (on se sit mikä tahansa, tosin käärmeistä sun muista liskoista en tie) kun niille juttelee. Vaistoavathan eläimet äänen sävystäkin sen millä tuulella olet, samoin ku joku koira vanhainkodissa vaistosi jos joku kuolee ja istu hänen huoneessaan koko yön. Hajuaistillaan jotkut diabeetikkojen koirat osaavat ilmoittaa omistajlleen jos veren sokeri laskee liian alas. Eläimet ymmärtää kyllä puhetta, jos et vaan ala niille huutaa, silloin ei mee mikää perille. Sana lähdetään lenkille, autoon tai kaverin koiraa katsomaan ( jonka kanssa parhaat bestikset) toisen koiran nimen mainitseminen saa jo koiran ulisee ja hännän heiluu tms on tuttuja sanoja. Miksi et tule lasten kanssa toimeen? Itse oon huomannu et niillekään ei saa huutaa, meillä tällä hetkellä kaks teini-ikästä poikaa. Jos lähdet sille linjalle olet itsekin lapsi. Menetän kyllä hermoni ja silloin komennan molemmat omiin huoneisiinsa ja ulos saa tulla ku on "rauha maas" samoin juttelen heille asioista ku tilanne on rauhoittunu, kilpahuuto ei auta mitää, ainakaa meillä. Ethän itsekään menisi kahden tappelevan koiran sekaa konttisillesi maahan mukaan räyhään:) Muuta en osaa neuvoa.

Hauhau wuf.

Keskustelusta en tiedä mutta kyllä joillakin ihmisillä on jonkinlainen yhteys eläimiin, sellainen jota ei voi oppia, se joko on tai ei ole. Jokainen voi opetella eläinten kuuntelemista ja niiden seurassa olemista niiden omilla ehdoilla mutta tästä huolimatta jotkut ihmiset vain jotenkin saavat eläimiin ihan erityisen yhteyden. Tällaiset ihmiset usein myös tulevat toimeen sellaisten eläinten kanssa joita muut ihmiset pelkäävät, esimerkiksi aggressiivisten koirien tai "hulluina" pidettyjen hevosten kanssa. Jos esimerkiksi hevonen tulee päälle niin jossain vaiheessa sen elämää sitä on kohdeltu huonosti eikä se luota ihmisiin, mutta jotenkin nämä eläinten kanssa erityisen hyvin toimeen tulevat ihmiset saavat hevosen vakuuttumaan että tätä ihmistä ei tarvitse pelätä.

Aika hyvä mätäkuun juttu :) Kyllä on suomi24 taso laskenut aika alas. Koskahan joku alkaa täällä väittää, että pystyy tahdonvoimallaan siirtämään esineitä eli omaa telekineettisiä kykyjä? Siinä vasta olisi kunnon aloitus !

Esim. normaali Collie oppii helposti ymmärtämään yli sadan sanan merkityksen.
Aijan käsitys koirilla myös on vaikka jotkut sitä epäilevätkin. Miksi muuten parin päivän poissaolo aiheuttaisi erilaisen tervehdys haukunnan kuin päivän poissaolo.

Koska puhekykyä ei ole, koira ilmaisee itseään eritasoisella ääntelyllä ja eleillä.
Kyllä sen mielipide selväksi tulee silläkin lailla.
Eleillähän vailla puhekykyä olevat ihmisetkin kommunikoi.

Erityyppiset ihmisetkin keskustelevat keskenään. Eivät suinkaan kaikki kaikkien kanssa, koska eivät aina toimi "samalla aaltopituudella".

Jo vanhusiässä olevan koirani kanssa ymmärämme hyvin toisiamme. Toki tällainen kommunikaation oppiminen ottaa aikansa ja rajansa sillä "keskustelullakin" on.

Se että ei pysty "keskustelusuhteeseen" vaikkapa koiran kanssa, ei suinkaan osoita koiran tyhmyyttä vaan vastapuolen henkisten voimavarojen vähyyttä.

Mielipiteitä on helppo kirjoittaa. Onhan sekin jonkinlainen saavutus. Huomattavasti parempi olisi jos vielä ymmärtäisi mitä kirjoittaa.

saa olla kyllä vilkas mielikuvitus jos luulee juttelevan koiransa kanssa...

osotteen ja puhelinnumeron kellokoskelle löytää googlesta

Puolisoni on ryhävalas ja kommunikoimme toisinaan yllättävän hyvin.

Koira oppii ymmärtämään lukuisia sanoja, käskyjä. Itseasiassa se ei tässäkään yhetydessä ymmärrä itse sanaa, se ainoastaan oppii yhdistämään tietyn "äänimerkin" tiettyyn tekemiseen. Jos olet opettanut koirallesi sanan "istu" jonka seurauksena se ymmärtää laskea takapuolensa maahan, se on oppinut kyseisen äänimerkin, eli käskyn. Jos sanotkin koirallesi vaikkapa ISTO, se istuu ihan varmasti silläkin. Ei se ala katsella olkansa yli että "kuka Isto, missä? " Se ei ymmärrä saaa, ainoastaan äänteen joka on sille ennestään tuttu. Koira ei myöskään voi ymmärtää ihmisen puhetta. Puhun itsekin koirilleni joka päivä, koira kuuntelee puhetta mielellään! Perhe ja vieraatkin juttelee niille, ja aina koirat kuuntelee pää kallellaan tai tulee onnellisena luokse kun joku niille lepertelee. Koira ei siis ymmärrä mitään puheesta, se vain ymmärtää saavansa huomiota ja käyttää sen hyväkseen.

Yleisesti eläimet pitävät ihmisistä, jotka pitävät paljon eläimistä (toisinsanoen ovat paljon eläinten kanssa ja heillä on kokemusta). Paljon koirien kanssa harrastellut ihminen tietää tasan tarkkaan miten koiraa lähestytään niin että se on koiralle positiivinen kokemus, ja tämän vuoksi koirat ottavat sellaisen ihmisen hyvin mielellään vastaan. Kun taas vähemmän koiria käsitellyt saattaa helposti "hyökätä" koiran lähelle, tarkoittamatta mitään pahaa, haluaa ainoastaan koskea koiraa.. mutta koira kokee lähestymisen uhkaavaksi ja näinollen ei pidä kyseisen ihmisen seurasta. Koiran ei kuulu puhua ihmistä, eikä ihmisen kuulu puhua koiraa.. Ihmisen täytyy kuitenkin hallita tettyjä koirien kommunikointiin liittyviä faktoja, jos haluaa tulla niiden kanssa toimeen. Jokainen koiraihminen tietää, että vierasta koiraa ei lähestytä koiran yläpuolelta, koiraa ei tuijoteta silmiin jne.. vaan koiraa lähestytään alaviistosta, rauhallisesti jne. Kun lähestyt koiraa oikein ja osaat lukea sen kehonkieltä, saat koirasta kaverin melkolailla takuuvarmasti. Tässä ei ole kyse vaistoista tai mistään yli-ihmisyydestä, vaan puhtaasti tiedosta ja taidosta toimia eläinten kanssa. Minä tulen loistavasti toimeen koirien kanssa, pääsen usein "jutuille" äkäisemmänkin koiran kanssa, koska yksinkertaisesti osaan olla sen kanssa rauhallinen ja osoittaa sille, etten tahdo tapella enkä aijo tunkeutua koiran reviirille. Jos tässä olisi kyse jostain ilmiömäisistä kyvyistä, niin minähän voisin kävellä metsään ja jutella jäniksistä, susista ja karhuistakin kavereitani! JOS siis minulla olisi joku erityinen yhteys eläimiin. Sitä minulla ei ole, osaan ainoastaan käsitellä koiraa, joka on kesytetty ihmisen lemmikiksi, ja tähän pystyy kuka tahansa niin halutessaan. Opettelemalla koiran kehonkieltä.

Ihminen on vieraantunut luonnosta ja toisista ihmisistä ja toimii kaikin puolin epätarkoituksenmukaisella tavalla. Joten miten tässä toisiamme enää ymmärrettäisiin. Asioita ei oteta kuin ne ovat, vaan tulkitaan ja keksitään kaikki outoja piilomerkityksiä ja teorioita. Ei eletä hetkessä, vaan menneessä, tulevassa tai muuten vaan toisessa paikassa. Kun ennakkoluuloton hetkessä läsnä oleva ihminen kohtaa ennakkoluulottoman hetkessä läsnä olevan eläimen, niin selväähän se on, että kommunikaatio toimii paremmin kuin muissa maailmoissa olevan itsekkään ihmisyksilön kanssa.

Suosittelisin kaikkia urbaaneja nykyihmisiä viettämään joskus pidemmän ajanjakson metsässä. Siihen ei tarvita edes kovin monimutkaisia selviytymistaitoja tai kalliita välineitä tai edes eläinbiologian perusteiden hallintaa. Kun on muutaman viikon kuunnellut ja katsellut luonnon eläinten touhuja, niin eläimiin alkaa suhtautua toisella tavalla. Linnut eivät vain persoonottomasti laula viettiensä määräämää luritusta, vaan ne kertakaikkisesti kommunikoivat keskenään. Ja se et ole ainoastaan sinä, joka tarkkailet ja hämmästelet luontoa. Luonnon eliötkin tarkkailevat ja ihmettelevät sinua. Tunne on mielenkiintoinen ylivaltaansa ja ylivertaisuuteensa tottuneelle ihmiselle.

Jos vastaan tuleekin tuontikoira Kreikasta tai Britanniasta, kuinka silloin aloittaja kommunikoi/ telepaattisesti keskustelee koiran kanssa? Tällainen koirahan ei ole kuullut sanaakaan Suomea ja kulttuuri erojakin löytyy. Koira ei ymmärrä sanoja,vaan ääniä ja tulkitsee ihmisen ilmeitä ja eleitä. Koiran kouluttaminen olisikin todella heppoa, jos koira ymmärtäisikin sanoja. Koirankoulutuksesta kertovasta kirjasta vaan lukisi ja koira oppisi saman tien.

Olen syntynyt perheeseen jossa on ollut koira tietääkseni jo silloin. Äitini koulutti koiria melko intensiivisesti ja kovasti. Jotenkin hämärä muistikuva siitä että sympatiat olivat koirien puolella, olivathan nuo ystäviäni jo silloin kun en itse osannut kommunikoida...

Meni monta vuotta ilman eläinten seuraa, mutta aina kohdatessani myös muut huomaavat eläinten pitävän minusta. No sitten tänä kesänä sitten vietin viikon ongelmallisen susikoiran kanssa lähes kahdestaan koko ajan ja kävimme paljon ulkoilemassa metsässä,. koska koira "ilmoitti" että hän haluaa seikkailla ja jännitystä elämäänsä. Sitten olen miettinyt että sekosiko pää, mutta pystyn kommunikoimaan tämän koiran kanssa välillä pelottavan selkeästi...

todellakin osaan puhua koiraa.. ja myöskin kissaa ja näköjään masua ja rusakkoakin..siis taidan vain olla eläintenkuiskaaja luonne/persoona... kokemusta on 45v. ajalta.. puheääni, kehonkieli ym. vaikuttavat eläineten käyttäytymiseen kun lähestyt niitä,niin hyvin paljon..sama ei aina päde näköjään ihmisten kanssa.. johtuen siitä, että eläimet elävät vaistoillaan ja ihmiset noh....ole tyytyväinen jos olet ssanut kontaktin koiraasi ja jatka samaa rataa..hanki esim .yhteinen harrastus ja puhu selkeästi hänelle < 3 rakkaudella saa paljon enemmän aikaan ainakin eläinten kanssa kun taas ihmisten kanssa ei aina ei auta edes rakkaus..tosin eläinten kanssa ei saa mennä lässytys linjalle , vaan pitää ilman rangaistus keinoja näyttää olevansa johtaja...koira oppii todella paljon sanoja ja käskyjä.. koirakoulu on hyvä starttipaikka..

mää ole turust ja mul oo yhtikäs tiatoo mist tee väännätte jutu tynkää?

ei meil turus koirat tu toril juttelema?

Koska koira on ihmisen paras ystävä, niin se oppii ymmärtämään eri sanoja tosi hyvin.

Olen aloittaja, ja katselin vain pikaisesti vietiketjua. En koe eläinten kanssa juttelua kovin ihmeellisenä, vaan enemmänkin luonnollisena ja hyvänä asiana. Enemmänkin ihmettelin huonoa yhteyttä teini-ikäiseen tyttäreeni. Enemmän koiran kanssa juttelu on intuitiivista kuin sanoilla käytyä. Tunnen koiran tuntemukset ja viestit voimakkaana takaraivossa ja rintakehässä, mieleen nousee kuvia ja värejä.
Naapurini pyysi minua kuuntelemaan omaa koiraansa. Sekin onnistui mutta olin sen jälkeen todella väsynyt, paljon väsyneempi kuin oman koirani kanssa.
Hauska kuulla että muillakin on vastaavia kokemuksia. Voiko taitoa jotenkin kehittää tai syventää?

Tuosta eläimille puhumisesta monet väittävät, ettei ne eläimet ymmärrä puhetta. Vähän toisenlaisia kokemuksia:

Meillä oli kissa, jonka paras kaveri olin lähes 60 v sitten. Sille oli opetettu, ettei lintuja saa pyytää. Loppukesästä näin, kun harakat kiusasivat kissaa. Kissa makasi pihalla ja harakat lentelivät siitä läheltä yli. Sanoin kissalle ihan tavallisella äänellä, että noita sinä saat pyytää, mutta etpä saa kiinni, etpä saa kiinni.
Tunnin päästä tulin pihalle ja portailla kissa tuli häntä pystyssä harakkaa roikottaen. Minä tietenkin kehuin kissaa kovasti. Illempana sama juttu ja seuraavana aamuna taas. Sitten joko harakat loppuivat tai oppivat, mitä kannattaa varoa.

Kävin kylässä sellaisen ihmisen luona, jolla tiesin olevan kissan, mutta jota ei näkynyt. Pois lähtiessä kysyin, että missäs se kissa on. Tuolla omassa huoneessaan oli vastaus. Siellähän se tuolilla nukkui. Kiskitin pari kertaa ja sanoin, että tulepas tänne, minä rapsutan sinua. Kissa tuli rapsutettavaksi. Olisi lähtenyt mukanani uloskin, mutta omistaja sanoi, että älä mene kun siellä pihalla on se koirakin. Kissa kääntyi ja meni omaan huoneeseensa jatkamaan uniaan samalle tuolille mistä lähtikin.
Ja kaikki nämä normaalina puheena, ei mitään elehtimisiä tms.

Kokemuksesta tiedän, että vanhempi kissa ymmärtää ainakin lyhyitä lauseita täysin, jos sille on puhuttu. Kissalla vain on omakin tahto, joten se harkitsee itse tekeekö jotakin mitä toinen pyytää. Se ei koirasta poiketen vouhota tekemään sitä mitä sen halutaan tekevän.

Eläimillä on kyky lukea ajatuksia, eli aavistavat mitä esim. odotetaan tekevän. Samoin koirat ja kissat osaavat satojen ja tuhansienkin kilometrien päästä kotiinsa, ihan vain siksi, että heillä on tämä "kuudes aisti". Itsekin olen oman koirani kanssa huomannut, että se todellakin "lukee ajatuksiani", ei me puhetta tarvita, vaikka juttelenkin paljon koiralleni.