Ikärasismi

Omalla kohdallani en ole havainnut tuollaista.

Olen kuutena päivänä viikossa kanssakäymisessä eri ikäisten kummankin sukupuolen edustajien kanssa ja joskus tuntuu päinvastoin, että he unohtavat ikäni ja ikäeromme.
En yritä näytellä nuorekasta ja kasvoni ovat taatusti ainakin ikäni edellyttämän kurttuiset.

Joskus, hyvin harvoin tapahtuu, että joku uusi tuttavuus teitittelee. Silloin melkein alkaa kihti kolottamaan.

Minä puolestani en näe mitään huonoja suhteita vanhempiin.
Päin vastoin, vanhemmat ovat istuttaneet oman itsekkyytensä jälkikasvuunsa. Kun on ihan sama, miten muut voivat, kun vain me voimme paksusti.
Itsekkyys, välitämättömyys, erkaantuneisuus ihmisyydestä on tämän ajan metodi.

Kovin hajanaiselta vaikuttaa tulevien sukupolvien pärjääminen, kun koulunkäynti, saati työnteko ei maita.

Jos me paukahtaisimme yht'äkkiä taivaan tuuliin, kyllä lääketeollisuudelle jäisi lääkittäväksi masentuneita, lihavia, Adhd-sairaita lapsia ja nuoria.

Generation gap, minusta se on epäinhimillisten, tavattomien vanhempien kasvatusvirhe.

olemme, meissä on sisäänrakennetuna rakkautta lapsiamme kohtaan, ja se kyllä tulee moninkertaisena takaisin meille, vaikka emme sitä edes osaisi odottaakaan.
Ihmisyyden mitta on rakkaus, se ei koskaan voi olla väärää.
Pitää mennä :)

MIks'ei tuohonkin ajatteluun voi kantaa ottaa, joskaan se ei ole pyörinyt mielessäni, vielä vähemmän olen omakohtaisesti kokenut.
Missä nyt on "tunne oma arvosi" jos sen tunnet, et voi ajatella toisten ajattelevan venhempiaan rasitteina.

Normaali ärtymys voi syntyä aivan inhimillisistä syistä, on hankaliakin perhesuhteita lasten ja vanhustensa välillä. En oikein usko enemmistön kokeavan meidän olevan nyhteiskunnankaan taholta syrjittyjä.

Omakohtaisia epävarmuudentunteita lähinnä ne on , ehkä liikkumisen vaikeus, saattaa niitä synnyttää.
Nuorilta kaduilla ei voi odottaa ymmärtämystä, heille ei ajatusmaailmaan vielä mahdu niin pitkälle ajattelu yleensä, että kokisivat rasitteena, muuten ei vaan kiinnosta vanhat ja raihnaiset. Luonnonlaki nääs:D

Katselin Kesäheinässä Eeva naapurini iloa, kun sai nyt sähköpyörätuolin, jolla pääsee saunaan ja pesutupaan keskiaukiolla. Monena kesänä näin hänen hankalasti kuljettavan kantaen pyykkiään edestakaisin, kun ei pyörää uskaltanut ajaa.
Sisällä pärjää kyllä hankalasti liikkuen, mutta ei tietoakaan Pohjanmaalaisena mistään rasituksena olemisesta. Ainakaan ei sitä näytä....
Käyttäydytään ruune niin, että ollaan rakkauden ja arvostuksen ansainneet!

PS. Mittaatkohan kylmästi nyt arvomme rahassa, tulona valtiolle?
Hyi olkoon tätä markkinatalouttasi nyt!

Huomenta Vanhat Ihmiset! ;-))
En ole kohdannut nuoremmilta enkä vanhemmilta (jos niitä on) minkäänlaista syrjintälajia, on suhtauduttu kaikissa tilanteissa asiallisesti ja ystävällisesti minuun ja minä tapaamiini ihmisiin.
Tuleehan mielipide eroja tällä palstallakin eikä se merkinne syrjintää vaan toinen näkee eri tavalla ns. omalla tavallaan.
Emme voi ikämme takia odottaa mitään erikoiskohtelua, mutta tarvittaessa voimme pyytää pientä apua jos itse emme pysty.
Esim ottamaan ylähyllyltä kauppaostoksia, näin kävi minulle tässä issias 'kärsimyksissä' muutaman kerran, apua sain ja hymyilevä nuori sanoi että voinko vielä olla avuksi.
Tämä nyt on yksi tapaus muutaman viikon takaa, mutta aina olen saanut tukea ja apua tarvittaessa, on vain pyydettävä.
Paljon riippuu itsestä millä mielellä on liikenteessä.

Muutama viikko sitten luin kirjan Minna Lindgren, Kuolema Ehtoolehdossa joka kuvaa hyvin vanhenevien henkilöiden kohtelua yhteiskunnassa, olipa sitten kysymyksessä hoitola tai kotiasuminen.

Virkistävä lukukokemus koska esiin tulee etteivät vanhenevat henkilöt ole niitä vanhuuden höperöitä vaan täyden ymmärryksen omaavia kansalaisia vaikka ikää voi olla 90 .

Vahinko vain hoitolaitosten henkilökunta yrittää laittaa kaikki asukkaat samaan muottiin joilla ei ole omaa tahtoa. Kirjan henkilöt pistävät välillä henkilökunnan johtotähteä myöten perimmäisten kysymysten äärelle. Johtotähden jäädessä asiassa mopen osille, seuraus on sairasloma, koska työ on niin vaativaa!!!!

Tuli ajateltua, eikö asumisesta täysin itse maksava henkilö saakaan esittää virheellisissä asioissa mielipidettään ja vaatia parempaa kohtelua sijoitushuoneen ikävässä ilmapiirissä sekä vaatia pääsyä "avopuolelle" tai auttaa ystävää ongelma tilanteessa.

Kirja tuo esille millaaista on elämä hoitokodissa, se voi olla hyvin haasteellista, antaa vapauden liikkua ympäristössä tai sitten elää suljetussa yhteisössä. Meitä on moneksi, yksi vain on totta, niinkaun kun oma peukalo heiluu on oikeus elää tahtomallaan tavalla ellei siihen ole vakavaa terveydellistä estettä.

Toisaalta on heitäkin, jotka säilyttävät huumorintajunsa loppuun asti. Vuodepotilaatkin -
Nähdäkseni on omankin viihtyvyyden kannalta järkevää, tehdä niistä pienen pienistä mahdollisuuksista parhaansa, jututtaa hoitohenkilökuntaa keventääkseen vaipanvaihto farssiakin.

Helppoa sanoa tietenkin, mutta Väinöisän huumoria rakastin, vaatii se älykkyyttä kylläkin ja hyvää tahtoa! Mutta päivä kerrallaan luottaen, kyllä hätä keinot keksii, millä aikanaan pärjäilee:D

Ja pillittä'ä sitten hetken tyynyynsä, kun suree. Eihän sitä kukaan haluaisi rasittaa työssään raskautettuja, jotka tekevät hoitolaitoksissa niinkin vaativaa työtään ihmistä auttaakseen.

se kun nuoriakin syrjitää. Suomenkielisten on paljon vaikeampi päästä opiskelemaan korkeakouluihin kuin ruotsinkielisten. Tämä tapahtuu maassa jossa tuo pieni vähemmistö on korkeintaan 5% ja sekin osaa hyvin suomea.
Se on laki, sanoo nämä systeemin puolustajat. Miksi lakia ei muuteta kun syrjintä on kielletty ?

Miten tuo liittyy ikärasismiin ?
Kuvitelmiesi vuoksiko lakeja muutettaisi ?

Jos taas otsikko käsittelisi syrjintää yleisesti, tulisi siitä pitkä lista, eikä sittenkään mahduttaisi kuvitelmia.

Siinä yhdelle olikin jo tarpeeksi ;)))

Voisiko joku antaa minulle muutaman käytännön esimerkin yksilötasolla ikärasismista.

Jätetään pois politiikka, eläkejärjestelyt ja tässä iässä jo työelämäkin!

Miten se ikäsyrjintä kenekin napaa hiertää ja elämistä haittaa?

Olemme vaimon kanssa yrittäneet pohtia mutta turhaan.

Vaikea tuohon erinomaisuuteen on uskoa. Kun paneudun ajattelemaan, tulee mielleni miten Helsingissä toimin ja kiikun, esim. raitiovaunuun noustessani, menin aivan omalla nopeudellani, enkä suinkaan huomioinnut vanhaa ihmistä joka oli hitaampi. Jos olisin katsonut että hän pääsee ylös olisi monta jo mennyt ohi leveästä oviaukosta.

Voisko olla niin, että suurkaupungeissa ja ihmisvilinässä pätee eri lait, jalkoihin jää, jos ei puikkelehdi ehtiäkseen junaan töiden jälkeen, tai kaupassa kiirehtii päästäkseen kotiin, alkaakseen iltahommat.
Taatusti olisin auttanut, jos vanhus silloin olisi ollut avun tarpeessa. esim. jäänyt jumiin portaassa, tai vastaavaa:D

Mieheni maalasi taulun aiheesta, jossa nuori voimakas koululainen rynni kulkuneuvoon, ja takanaan oleva vanhus oli hyvin myrtyneen näköinen.

En vieläkään koe nuoren vauhtia vaikeana, voisin jopa sanoa: onhan hyvä faartti sinulla! Minusta se on ihan luonnollista.

PS. Saattaisiko sinulle olla arempi asia tuo tuollainen, rauhallisena maaseudun ihmisenä?

Onhan sitä, varmastikin. Nyt pulahti hetkeksi aivosolukoihin, olisiko tunne ikärasismista joskus vähän siitä kiinni, että jossain alitajunnassamme hieman kadehdimme nuoria, terveitä ja voimakkaita.

Siis selitämme tapahtumia sen perustalla.
En vänkää mitään, sanonpa vain, mitä juolahti mieleen.

Jospa tässä aamun valjetessa jotain minäkin.
Ensinnäkin vieroksun aloittajan sananvalintaa...ikärasismi, olishan tämän ihan suomeksikin voinut sanoa, jos nyt taas olen ees ymmärtänyt koko aihettakaan....vanhempien, vanhojen ja nuorten suhtautuminen toisiinsa. Minkälaiset välit meillä on yleensä toisiin ihmisiin...kyllähän sekin riippuu niin paljon ihan omasta itsestäkin tai nimenomaan itsestä.

Outona pidän näitä väitteitä, että nuoriso olisi röyhkeää, etuilevaa, etteivätkö muka vanhempia ihmisiä ottaisi huomioon tuolla ´liikenteessä´ , vähäpätösiksinäkö pitäisivät vanhempia ihmisiä. Kyllä minulla on ihan päinvastainen käsitys ja kokemus näistä suhteista. Onko tää Tampereen seutu sitten ihan poikkeus sitten, kun täällä ihmiset ottavat huomioon toisensa ihan ihmisinä vaan, olipa vanha tai nuori. Taidan olla ihan kummajainen, kun pidän ihmisistä sellaisina kuin he ovat. Vaikeehan tätäkin on sanoiksi pukea, mitä tarkoitan, ei minua ainakaan kukaan ole tullut tyrkkimään tai johonkin erityisasemaan nostamaan. Ihan arkipäiväistä suhtautumista toinen toisiimme.

Omien lasten kanssa ollaan sitä, mitä ollaan, välillä jonkun kanssa otetaan kovastikin yhteen, sanotaan mitä on sanomista puolin ja toisin, se on hyvä, että edes oman äitinsä kanssa saa purettuu itteensä, ja äiti kans. Ei kestä kauan, kun joku ensimmäiseks soittaa ja sanoo...anteeks, enhän mä tosissain tarkottanut, mähän rakastan sinuu. Lapseni saavat omassa perheessään päätöksensä tehä, joskus kysyvät neuvoa. Ja niin minäkin. On ollut kyllä joskus mieltä hivelevääkin kuulla, että äiskä, oot sää aika viisas.

Mitähän lienen taas kirjoittanut, tartteeko sitä aina niin ´otsikon´ mukaan, jos ees vähän sinne päin.
Mutta sen vaan sanon, että jos yleensä pitää ihmisistä, niin paljon mukavampaa on höpötellä sitä sun tätä ihan vieraittenkin kanssa...mut onks tää vaan ´Tampereen tauti.´ Kaikki mahutaan samalla kadunpuoliskolla käveleen....törmäillään jos törmäillään, voiaan sanoo, että sori, jos tarpeen.

Käsitteitä ja tulkintoja.

Ketjun joistakin kommenteista saa sen käsityksen, että ikärasismiksi tulkitaan se, jos ikääntyneille ei anneta ikään perustuvia ja odotettuja etuoikeuksia!

Esimerkiksi jalankulku- ja ajoneuvoliikenteessä ovat nuoret naiset selkeästi havaittavissa oleva, röyhkeä ryhmä. Ei tietenkään kaikki mutta edustus on vahva.
Röyhkeys ei kuitenkaan kohdistu nimen omaan vanhempiin ikäluokkiin vaan se on nuorten, huonosti kasvatettujen tapa olla ja elää.

En ole nähnyt yhtään tilannetta jossa olisi voinut päätellä nuoren toimivan siten, että hän olisi etsinyt vanhuksen käyttäytyäkseen röyhkeästi.

Mielestäni iän perusteella ei tapahdu valintaa. Me vain odotamme nuoriltamme ylipäätään asiallisempaa, kohteliaampaa käytöstä.
Ei se ole ikärasismia vaan nuorten yleistä moukkamaisuutta.

Toisen suuntainen ikärasismi on selkeästi havaittavaa. Oman ikäluokkani mammoista löytyy niitä etuilijoita!

Asiaa minullakin, ei vain oletuksia, koska teen paljon töitä nuorten ja lasten parissa, mutta teen töitä myöskin keski- ja vanhemman ikäluokan parissa, koska olen yksi niistä vapaaehtoistyötä tekevistä joita maassamme on tuhansin.

Koskaan, en missään tilanteessa ole kokenut ikäni vuoksi olevani jotenkin huonommin arvostettu kuin nuoremmat siinä rinnallani.

Kaljapubin tiskin takana laseja täyttäessäni saan kiitosta ja nuoret muistavat moikata ja kysyä missä olen ollut kun ei ole näkynyt useammin. Samoin ne vanhemmat miehet ja naiset joihin on syntynyt myyjä asiakas suhde.

Olin yrittäjä. Nuoret parveilivat liikkeessäni, olivat valmiita auttamaan ja huolehtivat ettei häiriöitä missään muodossa syntynyt.

Olin ja elin Helsingissä, koin olevani samanarvoinen kuin nuoremmatkin.
Ainoa missä tunnen olevani jo vanhempi ja hyväksyn ohittamisen oikealta tai vasemmalta, on lenkkipolku. Siellä en pärjää enää nuorille, enkä edes yritä pitää koko polkua hallussani. Muissa tilanteissa, minua kunnioitetaan ikäni vuoksi, joskus jopa teitellään, mutta useimmiten suhtaudutaan samoin kuin muihinkin ihmisiin.

Parasta mitä olen kuullut, nuori mies, asiakkaani, sanoi minulle eräänä kiireisen päivän iltana kun olin sulkemassa yritystäni ja siivosin terassia; " Istu perseelles tähän meidän pöytään juttelemaan hetkeksi. Me autetaan siivouksessa."
Silloin tunsin olevani kuin yksi heistä, en vanha, enkä mitenkään heidän ylä- tai alapuolellaan, vaan samaa sakkia. Istuin nuorten seuraan ja me olemme aina ystäviä, samalla tasolla iläeroistamme huolimatta.

Onhan tässä hyviä, selventäviä puheenvuoroja aiheesta, joihin en puutu, jos vaikka "pilkunviilausata" löytäisinkin. Usein kannattaakin olla sopivasti "suurpiirteinen", eikä yleistää heti pieniä yksittäisiä tapahtumia.

Ikärasismi jo sanana on niin painava, että siihen pitäisi olla jo todelliset perusteet. Ikärasismia en ole kokenut, joskus marmatusta olen kuullut ja sellaista väljää huulenheittoa, jota ei kannata arvosteluksi ottaa.

Terveyskeskuksissa on ollut jonoja, mutta niin on kaikillle. Jos tulee kiireisesti hoidettava tapaus, se tietysti ohittaa muut. Sehän on vain kestettävä. Jos aikoja annetaan arvioitujen hoitotapausten mukaankin, sekin on ihan asiallista. " Marttyyriksi" ei kannata heretä. Olen juotunut käyttämään jonkun verran terveyspalveluja. Aina on palvelut ovat asiallisia. Kun apu on ollut välttämätöntä, se on hoidettu heti. Enkäpä joku "tarkkasilmäinen" on saattanut huomata ohittamiseni, mutta enhän ole tehnyt päätöstä.

Nuoria ja nuorempiakin arvostellessa ei ole asiallista nimetä koko ryhmää. Aina joukkoon mahtuu joku "häirikkö", niin vanhoihin kuin nuoriinkin. Olin nuori, kun asuin kuusikerroksisessa, hissittömässä talossa. Tarjosin eräälle vanhalle rouvalle apua kassin retuuttamisessa ylös, olihan sama matka. Rouva pelästyi, suorastaan kauhistui ja kielsi avun tarpeen. Pelkäsikö hän, että varastan kassin? Se jälkeen en pitkään aikaan kenellekään avuksi tuppautunut. Kerroin tämän siksi, kun vasta äskettäin jouduin kokemaan, miltä toisen tarjoama apu tuntuu.
Marketissa tökki muovipussin avaamiseni, joskus ne osaavat olla sitkeitä. Keski-ikäinen rouva riensi apuun. Eipä siinä olen pitkää miettimisaikaa, mutta onnistuin kutakuinkin kohteliaasti ja naureskellen torjumaan avun ja sanoin , että "kyllä minun on jo syytä opetella tämä temppu." Yhdessäpä iloittiin, kun pussi aukeni. Kaipa se on oikea vanhuuteni merkki, että kovin kärkkäästi tarjottu apu kiusaannuttaa. Ehkä sittenkin jo kertomallani vanhalla rouvalla oli sama syy.

Mitä oman erinomaisuudensa kertomiseen tulee, johon Ruuneperi viittasi, on todella myös "vaaran merkit." Kunnon narsisti on niin kunnollinen ja hyvä, jotta se tuntuu mahdottomalta. Ja niinhän se onkin melkein aina. Niinpä pitääkin olla myös paheita, ainakin sen verran että "normit täyttyy."





.

kun huomasit puuttua tuohon yleistämiseen. Kaikenlaisia
on nuorisossakin, samoin vanhuksissa.
Aivan turha koko joukkoa laittaa samaan karsinaan, ja päälle nimilappu, IKÄRASISTIT. - Tai jokin muu leima. Kaikissa on kaikenlaisia.

Älähän Ruuneperi hikeenny! Minusta tämä ketju on sujunut ihan asiallisuuden merkeissä. Tietysti myös minun panokseni.)))
Myönnetään, myönnetään, että olet saanut vastaanottaa asiatontakin räävintää, toki myös asiallistakin palautetta.

Kekusteluahan täällä käydään.

Sinä nyt ketään pysty listimään:D konkreettisesti, joskaan en huom! suuremmin ole joutunut myöntymään oikeassaolemisen tarpeeseesi:D
Omalaatuinen kyllä olet, koska näet elämän tietenkin omalta kannaltasi, omista edellytyksistäsi. Maailmassa on monenlaisia ihmiskohtaloita, tiiraile sinä vain niin hyvällä kuin pahalla silmälläkin muailmaa, mutta älä sentään usko kaikessa olevasi oikeassa:D

Kirjoitin henk.koht. koska otit itsesi aika hurjana esille !

on vihan purkaminen.Pikkupoikaa jaloista kerrostalon ikkunasta roikottanut lahtelaismies on tuomittu pahoinpitelystä ja muista rikoksista 1 280 euron sakkoihin.
Mies joutuu korvaamaan pikkupojalle kaikkiaan 1 000 euroa.

Hubvittaa kyllä nuorten suhtautuminen sillain alentuvasti naureskellen ikämiehen puheisiin. Kuka meidät on leimannu sellaiseksi seniiliksi mistään ymmärtämättömäksi hoomoilasepeksi?

Jos me ei niiden harrastuksista ja puheista aina ymmärretä niin sehän johtuu meidän kehittyneisyydestä harrastamaan sivistäviä aikusempia asioita, ei me sellaisia tolloja olla kuin heidän mielestään näyttää olevan. On siinä perää siinä ikärasismissa.

Mieleen tulee Topeliuksen satu, jossa pikkupoika veistää purtiloa. Isä kysyy, tuleeko se sialle, mutta poika vastaa, että se on sinulle ja äidille, saatte syödä siitä, kun tulette vanhoiksi, niinhän isoisällekin olette laittaneet kaukalon tuvan nurkkaan. Vanha mies oli näet tullut tutisevaksi ja tiputteli ruokaa. Lopuksi vanhus otettiin takaisin kunniapaikalle ruokapöytään.

Tarina on aina suututtanut minua monella tapaa, topeliaaninen mustavalkoisuus , nöyryytys ja nöyryys Minusta loppukin on surullinen, vanhus tiesi, mitä häntä kohtaan tunnetaan, luottamus oli mennyt lopullisesti.

Syrjintää on iänkin perusteella, ainakin väheksyntää ja suoranaista käytöstapojen puutetta. Rasismi ei sovi sanana tähän. En ole itse minäkään syrjintää ikäni perusteella kokenut enkä muutenkaan, mutta en kyllä joka paikkaan tuppaudukaan. Joukahainenkaan ei Vakavanhan tietoja kunnioittanut , suohon joutui, mutta lopussa vauva katkoi kapalovyönsä ja kasvoi kansan uudeksi johtajaksi. Huikean paljon nopeammin tämän päivän tiedot vanhenevat, kauniit ja rohkeat porskuttavat kuin eivät itse koskaan vanhenisi.

Sukupolvien vastakkainasettelua ja kuilua ei pidä ruokkia, siksi en esimerkiksi senioripuoluetta en voi ymmärtää. Senioriliikkeet ovat kyllä hyvää työtä tehneet, esim. Sirkka-Liisa Kivelä.

Pistä sinä Ruune paremmaksi tuo hilema b aloitus!!! Se pääsi jopa etusivulle tuohon suomi24 aloitus sivulle, ja vilkaise, mikä lukijoiden määrä siellä on? Vastaajiakin on melkoinen määrä!

Nyt sitten ainakin huomaat, että mitään ikärasismia ei ole, vaan se kytee vain jokaisen omassa päässä ainakin silloin, jos lähtee siitä asenteesta, että olen vanha ja minua on p a k k o kunnioittaa, teinpä itse mitä hyvänsä???

Aloituksien määrällä voit olla johdossa, mutta vastaaja ja lukija määrällä et voita ketään, koska olet liian ylimielinen, sitten taas alentuvan sääliä kerjäävä poloinen ja joskus sorrut jopa mitätöimään toisen kirjoittajan näkökannan.

Niin ja ne "puskat", jotka sinuakin häiritsee, kuten niin monta muuta? Miks hiivatissa teidän täytyisi saada jokaisen noin nimellisesti "kuva ja henkkarit" esiin, jotka haluavat kirjoittaa tänne nimettöminä???

Ettekö todellakaan tajua, mitä mahdollisuuksia on nykyaikana saada esim. kuvasta kopio, jonka voi levittää vaikka mihin, puhumattakaan vaki nikin, ehkä liiankin avuliaasta avautumisesta, joka seuraa "tuomiopäivään" saakka hänen imagossaan!!!

Voisin vain lisätä. Tunnistakaa kaikki nämä netin vaarat, jotka saattavat johtaa ikäviinkin seuraumuksiin.

Yhtä ala-arvoinen on tämä pin ja puk kirjoitus, kuin hilema b aloitusprovokaatio!

Naurettavaa haastaa ketään ajattelevaa yksilöä noilla ehdoilla. Määrä ei koskaan korvaa laatua, tämä vain yleisenä toteamuksena!
Siinä olet oikeassa, että onhan sitten koko kansalle omatkin ketjunsa mihin tuntee mielenkiintoa.
Masentavaa vaan joskus tajuta, mikä on suomi24 laskentatapa otsikoissa.
Kävijämäärä & mainostulot

Ikärasismia on täynnänsä hileman ketjun monet vastaukset.
Kuin iäkäs ihminen olisi ikänsä takia huostaanotettu, eika saisi/osaisi itse tehdä itseään koskevia päätöksiä.

Ärsyttää. Kun ei muuta osata, väitetään normaali elämäntilanne provoksi.
Halutaan sillä tehdä aloitus tyhjäksi.
Vaikka sitä olisi, ihan tätä päivää se silti on. Ihmisikä kun ainakin vielä pitenee pitenemistään.

Ärsyttäähän se, samoin tietoisuus, että muutamille tämä on osittain pelikenttä, jossa voi manipuloida ja provoilla, nauraa sitten partaansa, kun saa aikaan mieleistään vipinää. Nähty on sekin. On vielä valitettavasti liian harva seula joillakin, läpi pääsee turhista turhempia omakohtaisia luuloja.

En nyt tuohon "provo-juttuun" puutu, enkä näe sitä sen arvoiseksikaan. Varsinaiseen ketjun aiheeseen vähän palaan.

Ehkä koko keskustelussa häiritsee käsitteiden erilainen ymmärtäminen. Sekin on jopa luonnollista, enkä ole siinä "oppimestari", mutta käsitän miten käsitän. Syrjintää saattaa useamminkin olla, mutta millaista? Jos joku nuorisojoukko sattuu katsoa toljottamaan, kun vanhus köpöttelee, onko se edes syjintää? Onko sekään vielä, jos sattuvat vähän vähän huumoria heittämään, vaikka rollaattorin hevosvoimista? Enpä syrjinnäksi tulkitsisi, en kyllä mallikelpoiseksi käyttäytymiseksikään. Kuitenkin pitäisi olla joku tolkku myös omalla hipiällä. No, en ajele vielä rollaattorilla, enkä ole vielä kovin vanhakaan(78v.) Tiedäppä sitä, kun ja jos tulen vanhaksi, voi mieli hyvinkin muuttua vaikka muu olisi ennallaan.

Kyllähän me tässä ikäluokassa tunnemme itsemme kokeneeksi ja sitä kautta myös aika viisaiksikin. Muistan kuitenkin omasta nuoruudestani, että tuli tilanteita, että vanhoille ja kokeneille oli tarvis pistää hanttiin. Ei se tuntunut hyvältä, kun vanha jääräpää väitti, että näin on ijät ja ajat tehty ja hyvin on mennyt. Kun tehtiin toisin, varmaan vanha mestari tunsi tulleensa syrjityksi.

Näin se elämä minun logiikkani mukaan matelee. Sukupolvesta toiseen tulee pientä jäynää. Uudella sukupolvella on uusia tapoja, uusia tietoja ja tavoitteita. Järkevästä kehityksestä voi olla erimieltä, mikä on järkevää ja turhaa. Olen kyllä näitä jaaritteluja käynyt nuorten kanssa. Kyllä sieltä on tullut vastauksia, että "olet auttamattomasti vanhanaikainen" , että " et ymmärrä nykyaikaa." Olen kai niin pöterö, että en ole huomannut sitä, että minua on syrjitty, tai olisin joutunut peräti "ikärasismin" kohteeksi. Joskus olen ihan järkisyistäni antanut periksikin. Minkäs tosiasioille mahtaa.

Esitänpä ajatuskokeen. Oletetaan, että yhteiskunnan palveluksessa on jo lähellä eläkeikää lähentelevä vaikutusvaltainen virkamies. Hän on tehnyt moitteettoman työuran, mutta tietotekniikan kehittyessä hän ei enää kykene mukana kunnolla pysymään. Tehtävään löytyisi nuorempia, jotka kyllä pärjäisivät paremmin. Mitä tehdään? Pistetäänkö vanha lajittelemaan vanhoja arkistoja vai annetaanko potkut? Vai annetaanko kaiken jatkua ennallaan, vaikka sekään ei ole toiminnan kannalta hyvä?

Nuori osaava tilalle ilman muuta, ja jos arkistossa on järjesteltävää voi se sopia hyvinkin vanhemmalle työtekijälle.
Voihan sitä hienotunteisesti korostaakin, että arkistointi on tärkeää firman toimivuuden kannalta, mitä se onkin.