Vuosien kärvistelyn jälkeen pakkasin kamani, hommasin oman ihanan kämpän ja muutin siihen kahden yhteisen lapsemme kanssa. Tuntuu kuin vuosikausien raskas taakka olisi nostettu harteiltani ja on kovin helppo hengittää. Elämänhaluni on taas palannut.
Kauan aikaa jaksoin, mutta kyllä se viimeinen naula arkkuun tuli nyt kesän aikana. Minä olen vanhempainvapaalla, ja mieheni on ollut koko kesän töissä. Miehen edelliset lapset ovat meillä joka toisen viikon, ja näin on ollut koko kesän, VAIKKA mieheni on töissä pitkää päivää ja lasten äiti LOMALLA. Ei siis edes missään lomareissulla, vaan vetelee lonkkaa kotonaan. Ei suostu pitämään OMIA LAPSIAAN kesällä yhtään ylimääräistä, vaan vaatii, että minun on hoidettava lapset. Aikani olen ollut tämän ex-pariskunnan pompoteltavana, luopunut omista menoistani ja suunnitelmistani jonkun toisen lasten vuoksi.
Minulla oli tarkoitus tehdä kesälomareissu lasteni kanssa, mutta sekin jäi väliin mieheni lasten takia. Reissu olisi ajoittunut juuri viikonvaihteen yli, kun mieheni mussukoitten äitin oli taas aika roudata muksut tänne minun ilmaiseen lastenhoitoparkkiini. Eihän täällä olisi kukaan ollut ottamassa lapsia vastaan, että äippä pääsisi shoppailemaan heti aamusta.
Vuodet olen tinkinyt omasta ajastani, omasta elämästäni, omista suunnitelmistani, tehnyt kompromisseja, viettänyt vähemmän aikaa vain omien lasteni kanssa (varsinkin vanhempi olisi tarvinnut minua paljon enemmän niihin aikoihin kuin nuorempi syntyi), olen joutunut laiminlyömään heitä mieheni lasten vuoksi. MUTTA EI ENÄÄ. Minä olen vapaa vastuusta ja velvollisuuksista, jotka eivät minulle kuulu. Voin keskittyä olemaan äiti omille lapsilleni. Kukaan, ei kukaan, tuo enää lapsiaan minun oveni taakse ja vaadi luopumaan omista suunnitelmistani. Olen viimeinkin oman elämäni herra. Ja voi luoja kuinka hyvältä tämä tuntuu.
Loppukesän saavat mies ja exänsä järjestää lastensa hoidon tai hoitaa itse. Minä en enää ole osallisena siinä, eikä kiinnosta pätkän vertaa. Ei sitten niin vähääkään.
Ei enää uusperheilyä, ei enää ikinä. En koskaan tuo ketään uutta miestä tähän kotiini, tämä on minun ja lasteni linna, en anna kenenkään meitä enää pompottaa. Jos jonkun miehen joskus tapaan, voin muuttaa hänen kanssaan yhteen, kun lapset ovat maailmalla.
Uudet puolisot: älkää jääkö kärvistelemään tämänkaltaisiin tilanteisiin, älkää tuhlatko omaa elämäämme. Jos tunnette ärtymystä ja katkeruutta siitä, että oma elämänne rajoittuu tällaisista syistä ja teitä ahdistaa, älkää jääkö sellaiseen suhteeseen! Ei ole teidän velvollisuutenne olla ilmainen lapsenvahti kenenkään lapsille, vaikka kuinka olisi puoliso. Älkää antako talloa itseänne, kuten itse annoin vuosien ajan.
Hyvää kesää!
Kauan aikaa jaksoin, mutta kyllä se viimeinen naula arkkuun tuli nyt kesän aikana. Minä olen vanhempainvapaalla, ja mieheni on ollut koko kesän töissä. Miehen edelliset lapset ovat meillä joka toisen viikon, ja näin on ollut koko kesän, VAIKKA mieheni on töissä pitkää päivää ja lasten äiti LOMALLA. Ei siis edes missään lomareissulla, vaan vetelee lonkkaa kotonaan. Ei suostu pitämään OMIA LAPSIAAN kesällä yhtään ylimääräistä, vaan vaatii, että minun on hoidettava lapset. Aikani olen ollut tämän ex-pariskunnan pompoteltavana, luopunut omista menoistani ja suunnitelmistani jonkun toisen lasten vuoksi.
Minulla oli tarkoitus tehdä kesälomareissu lasteni kanssa, mutta sekin jäi väliin mieheni lasten takia. Reissu olisi ajoittunut juuri viikonvaihteen yli, kun mieheni mussukoitten äitin oli taas aika roudata muksut tänne minun ilmaiseen lastenhoitoparkkiini. Eihän täällä olisi kukaan ollut ottamassa lapsia vastaan, että äippä pääsisi shoppailemaan heti aamusta.
Vuodet olen tinkinyt omasta ajastani, omasta elämästäni, omista suunnitelmistani, tehnyt kompromisseja, viettänyt vähemmän aikaa vain omien lasteni kanssa (varsinkin vanhempi olisi tarvinnut minua paljon enemmän niihin aikoihin kuin nuorempi syntyi), olen joutunut laiminlyömään heitä mieheni lasten vuoksi. MUTTA EI ENÄÄ. Minä olen vapaa vastuusta ja velvollisuuksista, jotka eivät minulle kuulu. Voin keskittyä olemaan äiti omille lapsilleni. Kukaan, ei kukaan, tuo enää lapsiaan minun oveni taakse ja vaadi luopumaan omista suunnitelmistani. Olen viimeinkin oman elämäni herra. Ja voi luoja kuinka hyvältä tämä tuntuu.
Loppukesän saavat mies ja exänsä järjestää lastensa hoidon tai hoitaa itse. Minä en enää ole osallisena siinä, eikä kiinnosta pätkän vertaa. Ei sitten niin vähääkään.
Ei enää uusperheilyä, ei enää ikinä. En koskaan tuo ketään uutta miestä tähän kotiini, tämä on minun ja lasteni linna, en anna kenenkään meitä enää pompottaa. Jos jonkun miehen joskus tapaan, voin muuttaa hänen kanssaan yhteen, kun lapset ovat maailmalla.
Uudet puolisot: älkää jääkö kärvistelemään tämänkaltaisiin tilanteisiin, älkää tuhlatko omaa elämäämme. Jos tunnette ärtymystä ja katkeruutta siitä, että oma elämänne rajoittuu tällaisista syistä ja teitä ahdistaa, älkää jääkö sellaiseen suhteeseen! Ei ole teidän velvollisuutenne olla ilmainen lapsenvahti kenenkään lapsille, vaikka kuinka olisi puoliso. Älkää antako talloa itseänne, kuten itse annoin vuosien ajan.
Hyvää kesää!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onnea sinulle ja lapsillesi! Olisitpa ollut yhtä hyvällä viisaudella varustettu, ennenkuin ryhdyit suhteeseen ja hankit lapsia lisää. Olisiko pidempi seurusteluaika tuonut kaikki luurangot esiin kaapista, ennenkuin sinulla oli ns. huonot housuissa?
Hyvin kiteytit Ap. Juuri näin! Rehellistä puhetta!
Samoin hyvää kesää täältäkin !
Voi, mä pystyn niin samaistuun tuohon helpotuksen tunteeseen joka tekstistä välittyy. Itselläni miehen entisen suhteen viimeinen lapsi muutti pois 1,5 vuotta sitten ja olemme nyt kiinteä, riidaton ja ennen kaikkea ONNELLINEN perhe.
Tervetuloa aikuiset lapset tänne kylään koska vain, mutta asumaan - no no!
Ja sama mielessä itselläni että jos joskus erotaan/kuolema vie miehen, niin ei kyllä uutta äijää tule vaan panostan omiin, rakkaisiin lapsiini koko elämäni niin kauan kuin ne kotona asuvat. En tunge niitä exälle hoitoon että itse pääsen vähän ryyppään. Omia lapsianihan ne ovat, miksi edes haluaisin olla niistä erossa?
Onnea jatkoon!
Meidän lapsien oli kärsittävä äidin uusi äijä tai saimme selkäämme ja sainkin selkään kun en hyväksynyt mutta kun äijä perusti sitten myöhemmin oman perheen niin eipä lyönyt omia kakaroitaan. Kesti aikansa että tajusin että rahan takia meitä myytiin. Äiti kusetti äijiä niin paljon kuin voi vaan voi kusettaa ja riittihän niitä kusetettavia.
Joo, eipä teillä aikuisilla ole paljoa menetettävää mutta kun pilaatte lasten elämän eikä siihen montaa vuotta tarvita jos vaikka joskus tulee katumapäälle niin pilattu on silloin kun alkaa tulla katumapäälle niin on usein pilattu jo monen elämä.
Näitä monen vuoden traumoja ei koskaan korjata vaan saa lapset elää niiden kanssa loppuelämänsä ajan vaikka sillä vanhemmalla joskus tulisi järki päähän. Uusperhepelleilyä harrasti äitinikin ja syytti meitä meitä kakaroita ettei me suotu sille uutta onnea ja meissä lapsissa oli vika kun ei ne naima veikot pysyneet vaikka ämmässä itsessä oli vika mutta se laitettiin meidän lapsien syyksi. Me olimme pilanneet yksinhuoltaja ämmän elämän siis se kaikki laitettiin meidän kakaroiden syyksi.
Hui kauhee.. tuo on helppo uskoa! En ymmärrä miksi aikuiset sanoo, että kaikki on lastenparhaaksi... todellakaan ei ole.
Minusta pitäisi olla syvät psykologiset testi semmoisille naisille, jotka joutuu olemaan toisten lasten kanssa tekemisissä. Siloin on hyvin helppo kiusata lapsia ja tehdä heidän elämästään kauheeta.
Roivottavasti sun elämässä joskun tulee valoa... tesemppiä.
Olen surullinen puolestasi, mitä olet joutunut kokemaan.. aivan hirveetä!!
Itse haluaisin huolehtia lapsistani vaikka kokoaikaisesti, mutta miehen toiveesta kokeillaan nyt vuoroviikottelua. Hänellä on "tyttöystävänä" yksinhuoltajanainen, joka kätevästi hoitelee myös minun lapseni, kun miehellä on muita kiireitä. Täytyy kyllä myöntää, että asia harmittaa kovasti, kun itsekin lapsia kovasti ikävöin.
Kun lapsia sängyssä on yksitoista
ja hännät on solmittu yhteen
niin myös trolliäiti hän lapsilleen laulaa
näin kaikista kauneimman laulun...
Onnea,tein itse saman ratkaisun yli vuosi sitten.Sitä ihmettelen,että niitä lapsia pitää uusperheessä tehdä heti lisää yhteisiä.Eikö ensin kannattaisi katselle edes vuosi, jotta tietää, mitä olisi tulossa? Nyt on taas 2 lasta ilmän isää ja perhettä:(.Ja tyhmö ukko maksaa niistäkin elareita....
Jos olet se aloittaja joka kirjoitti joku aika sitten jo aloituksen samasta aiheesta. Elikkä äitipuolena joutui hoitamaan miehensä lapset ja omat yhteiset vaikka mies oli töissä pitkää päivää.
Nyt olet sitten tehnyt erittäin hyvän ratkaisun, et ole enään ilmainen piika ja lastenvahti toisten lapsille!!!!
ONNITTELEN SINUA JA KAIKKEA HYVÄÄ SINULLE JA LAPSILLE.
Mites, jatkuuko suhde miehen kanssa? Yleensä miehet ei pysty suhteeseen, ellei asuta kimpassa.
Ei pysy eikä tarvitse. Jos mies on hyväksikäyttänyt uutta puolisoaan yhdessä exvaimon kanssa niin tuskinpa tämä uusi puoliso, joka on vihdoinkin päässyt lapsineen pois siitä piian asemastaan, enään edes haluaa tätä miestä kattonsa alle.
Miksi korostat miehen halua ja miehen pysymistä ja miehen suhteen jatkoa?
Ei se MIEHEN halu ja vaatimukset ole mitenkään tärkeimpiä kuin NAISEN halut ja toivomukset. (naistenhan on turha mitään edes vaatia)
Naisella on onneksi oikeus lähteä pois silloin kun mies kohtelee huonosti. Tästä sitten alkaa äidin ja lasten onnellinen uusi elämä vapaana miehen vaatimuksista!
Kyllä, olen sama, joka jokin aika sitten teki aloituksen siitä, kuinka olen itsestäänselvä, ilmainen lapsenvahti mieheni lapsille, ja kuinka mieheni exäkin piti minua sellaisena.
Mutta enää en ole :)
En ole miehen kanssa enää suhteessakaan. En ole hänelle enää mistään tilivelvollinen, eikä hän minulle, vaan olen kaikinpuolin vapaa :D
Joo arvasin, hieno homma!!!!
Et ole sellainen surkimus joka ei osaa tehdä päätöksiä itsensä ja lastensa parhaaksi.
Näitä odottelijoita ja alistujia on ihan liikaa, myöhäistä on sitten enään katua kun on lapset maailmalla ja oma elämä mennyt ja elämänhalu kadonnut.
HYVÄÄ KESÄÄ TEILLE :-D