nyt on löytynyt iki-ihana käyntikohde, jota voin suositella:
Iso-Jänissaari Solovetskin saaristossa. Lappimainen kasvillisuus , vanhat rakennukset ( skiitta, entisten merenkulkijoiden keittiö) ja ennenmuuta labyrintit (13 kpl).
Kulkeminen helppoa puusta tehdyillä kulkuväylillä (ja vain näillä).
Ympärillä ihana Vienanmeri (ja tietty valkeat maitovalaat kesällä; tällä kertaa näin yhden laivalta Solovetskiin tullessa ja Jänissaarelta kaksi).
Muistoihin jää myös käynti Vuokkinimellä ja siellä kylätalolla vieraanvarainen vastaanotto kansantanssi (mukaa otettiin myös meidät vieraat!) ja -lauluesityksineen ja kahvituksineen.
Tie sinne Kostamuksesta (ja edelleen Kalevalaan) oli kyllä pim-tasoltaan 100%!
Siis perseisku/minuutti...
Ja paluumatkalla samaa ennen Jyskyjärveä, Kemistä tullessa alku kyllä hyväkuntoista.
Onneksisi Jyskyjärvellä odotti (vaikka saavuimme vasta klo 23) maukas kolmen lajin ateria ja kuumaksi lämmitetty kyly "mummomajoituksessa". Oli ehdottomasti paras majoitus ja ruoka ja etenkin se sauna viikon reisussa, puhumattakaan Mikon ja Anjan viehättävästä seurasta!
Solovetskin luostarilla kaikki oli ennallaan; lehmät guljailivat omin päin (vuohista oli jäljellä vain papanoita, kunnes lähtiessä näin ne karsinassa!), ristisaatto sunnuntaina kiersi luostarin (kuusi pappismunkkia, parikymmentä avustajaa ja varmaan 40 muuta osasllistujaa).
Perjantaina ja lauantaina (12.-13.7) oli markkinat; paljon hienoa käsityötaidetta tarjolla, tanssiesityksiä ja musiikkia sekä suussasulavia leivonnaisia.
Luostarin leipäpuodin lämpimät kalapiiraat ja kaupan suolakurkut (ja pivo!) eväänä piknikkasimme molempina päivinä.
Muisteltavia hetkiä riittää taas eteenpäin (ja niinpä Teitäkin niillä kuormitan!), mutta ehkä tämä toinen käynti Solovetskissa jää viimeiseksi.
Haluaisin seuraavaksi Petroskoihin vähän pidemmäksi aikaa kuin päiväksi...
Terveisin vanharouva Vienan matkalta.
Iso-Jänissaari Solovetskin saaristossa. Lappimainen kasvillisuus , vanhat rakennukset ( skiitta, entisten merenkulkijoiden keittiö) ja ennenmuuta labyrintit (13 kpl).
Kulkeminen helppoa puusta tehdyillä kulkuväylillä (ja vain näillä).
Ympärillä ihana Vienanmeri (ja tietty valkeat maitovalaat kesällä; tällä kertaa näin yhden laivalta Solovetskiin tullessa ja Jänissaarelta kaksi).
Muistoihin jää myös käynti Vuokkinimellä ja siellä kylätalolla vieraanvarainen vastaanotto kansantanssi (mukaa otettiin myös meidät vieraat!) ja -lauluesityksineen ja kahvituksineen.
Tie sinne Kostamuksesta (ja edelleen Kalevalaan) oli kyllä pim-tasoltaan 100%!
Siis perseisku/minuutti...
Ja paluumatkalla samaa ennen Jyskyjärveä, Kemistä tullessa alku kyllä hyväkuntoista.
Onneksisi Jyskyjärvellä odotti (vaikka saavuimme vasta klo 23) maukas kolmen lajin ateria ja kuumaksi lämmitetty kyly "mummomajoituksessa". Oli ehdottomasti paras majoitus ja ruoka ja etenkin se sauna viikon reisussa, puhumattakaan Mikon ja Anjan viehättävästä seurasta!
Solovetskin luostarilla kaikki oli ennallaan; lehmät guljailivat omin päin (vuohista oli jäljellä vain papanoita, kunnes lähtiessä näin ne karsinassa!), ristisaatto sunnuntaina kiersi luostarin (kuusi pappismunkkia, parikymmentä avustajaa ja varmaan 40 muuta osasllistujaa).
Perjantaina ja lauantaina (12.-13.7) oli markkinat; paljon hienoa käsityötaidetta tarjolla, tanssiesityksiä ja musiikkia sekä suussasulavia leivonnaisia.
Luostarin leipäpuodin lämpimät kalapiiraat ja kaupan suolakurkut (ja pivo!) eväänä piknikkasimme molempina päivinä.
Muisteltavia hetkiä riittää taas eteenpäin (ja niinpä Teitäkin niillä kuormitan!), mutta ehkä tämä toinen käynti Solovetskissa jää viimeiseksi.
Haluaisin seuraavaksi Petroskoihin vähän pidemmäksi aikaa kuin päiväksi...
Terveisin vanharouva Vienan matkalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Iso-Jänissaari on todella näkemisen arvoinen, olen käynyt siellä kahdesti. Markkinat on myös koettu, oli tosi ihana tunnelma. Ne vuohet oli viimeeksi käydessäni kaupan luona. Hienoa oli myös käynti valasleirissä. Sekirnajassa ei ole tullut vielä käytyä, kävitkö sinä?
Sekirnaja jäi tälläkin kerralla näkemättä, koska lähtijöitä sinne käymään ei ollut tarpeeksi ( olin siis järjestetyllä porukkamatkalla).
Pitäisköhän sittenkin järjestää itsensä sinne vielä uudelleen; olisi siellä se kasvitieteellinen puutarhakin..
Valasretki oli ohjelmassamme, mutta sinne en ilmottautunut (=arkajalka veneiden suhteen!) , osallistuneet kertoivat, etten juuri mitään menettänyt, sillä hekin näkivät valasparven vain kaukaa. Ei ollut otollinen hetki päästä lähietäisyydelle (eikä pelastusliivejä ollut kuulema kuin joka toiselle!).
Mutta onneksi siis ne kaksi valasta tulivat Jänissaaren rantaan kuin tilauksesta esiintymään!
Sinne valasniemeen pääsee jalkaisinkin laskuveden aikaan, mutta on pitempi reissu, vaikkakin pääsee ihan lähelle katselemaan valaita. Oli tosi elämys nähdä monta valasta läheltä.
Solovetsiin pääsee kahdesta suunnasta. Vieman Kemistä "Meteli"-aluksilla noin 80 matkustajaa kerrallaan noin 2 tunnissa.
Neljässä tunnissa laivalla sinne pääsee Belomorskista eli Sorokasta.
Solovetskissä on muutama hotelli, joissa voi yöpyä.
Ilmeisesti myös Arkangelin suunnalta pääsee saarille.
Sekirnaja-vuori on erityisen monttuisen tien päässä. Vuoren korkeus on noin 71 metriä ja ylös menevän tien varrella on muutama levähdyspaikka. Rappusia pitkin tullaan yleensä alaspäin vuoren toista sivua.
Solovetskin historia Stalinin aikana 1900-luvulla on karmaiseva. Kannattaa tutustua jo ennakkoon historiaan, jotta ymmärtää tapahtumat paremmin.
Talvisin saarille pääsee vain ilmateitse helikopterilla, sillä jäät Vienanmerellä eivät ole riittävän vahvoja.