Koulusta kotiin ja sen jälkeen kavereille!

Olen samaa mieltä. Kotona odottaa välipala ja kuunnellaan koulupäivä kuulumiset.

No, sillä välin on hyvä tehdä läksyt.

Ymmärrän ja kannatan mutta muistakaa että on parempi että lapsi menee suoraan kaverille kuin taas että lapsi olisi, itse olen yksinäinen 15v ja sanon että se on helvettiä!

Sitä asiaa pitää kyllä kysyä kavereitten vanhemmiltakin, sopiiko sinne mennä suoraan koulusta. Varsinkin, jos vanhemmat eivät ole kotona. Sillä varsin usein joukossa tyhmyys tiivistyy ja kuka vastaa??

Meille tuli sopivasti juhannusaattona puhelu, jolloin lapsemme kaverin äiti kyseli ympäripäissään saako lapsemme ruokaa joka päivä, kun joskus saanut heillä jotakin syödä, ihan pyydetty ruokapöytään istumaan ja niin kehuu toisen tekemää ruokaa. Vastasin, kyllä meidän lapsi joka päivä kotona syö, vaikka olisi teilläkin syönyt ja on kasvatettu kiittämään ja sanomaan oli hyvää ruokaa, mutta jos aikuinen ihminen kutsuu naapurin lapsen ruokapöytään ei välttämättä ymmärrä, miksi tuo ei ole hyvä asia ja olen kotona joutunut tuosta asiasta keskustelemaan, mitäs ruokkii lastamme, kyllä meillä säännöllisesti syödään ja onhan meillä toinenkin lapsi kotona, se ei vielä käy kavereiden luona kyläilemässä. Jotenkin tuntuu välillä, että ihan sama mitä toisten lapset tekevät, mutta aina niin hyvänä ja huoltapitävänä äitinä juolahtaa juhannuksenakin tuollaiset asiat mieleen joillain. Olimme lapsiemme kanssa mummolassa maalla ja sitä yritettiin selvittää sitten puhelimessa. Että voisi joskus ehkä järjenkäyttökin olla sallittua, ennen noita humalaisen äidin päivittelyjä suin muuta. Tuon äidin lapsi on yksi kieroimmista lapsista ja on aiheuttanut monesti meille huolta, koska valehdellu monesti lapsemme olinpaikasta ja koska puhelinta ei aina mukana, kuinkahan monta kertaa ollaan etsitty ja vaikka mistä, siellähän se valehtelevan lapsen kanssa aina tuolloin löytynyt leikkimästä. Tuo aloitus oli vaan niin tutunkuuloista ja vika aina muissa vanhemmissa tyyliin. On totta, että noita välinpitämättömiä vanhempia on tänäpäivänä, mutta asia ei ole välttämätt niin, miten sen ulkopuolisena näkee ja usein välinpitämättömien lapset eivät juurikaan näyttäydy ulkopuolisille.

Tuo aiemmin kirjoittama jäi vielä kesken. Tuon pyhäpäivinäkin häiriköivä äiti, on hyvin outo muutenkin, hän pitää täys komennon koko taloyhteisössä, siellä useampi lapsi ja naapuritalon lapsia ja määrää kuka siellä leikkii ja kuka ei. Onneksi ei samassa taloyhtiössä sentään asustella vaan on pieni matka tuohon. Tuon jälkeen olen lapselleni tehnyt selväksi, ettei ole soveliasta mennä edes pyytämään ulos leikkimään tuota tyttöä, jos emme ole ensin tiedustelleet lapsen äidin fiilistä ja aina on kieltäydyttävä ruokapöytäkutsusta ihan kaikilla. En vain ymmärrä tuota vouhotusta. Meillä käy välillä lapseni kaveri kylässä, jos ruoka on siihen aikaan on silloin hänkin tervetullut pöytäämme ja ainakin tarjoan välipalaa hänen kyselemättä. No olemme erilaisia, mutta tuo on niin yleinen ajatus lapsi syö siellä ja ei saa ruokaa kotona, kyllä minun lapsuudessa oli kaveriporukassa ihan normaalia, että istuimme ruokapöydän ääreen kutsusta ja oli jopa epäkohteliasta kieltäytyä. Tosin noihin aikaan ei ollutkaan kännyköitä ja saattoivat omat vanhemmat olla kaupassa tai jossakin lapsen kyläillessä muualla. En haluaisi, että lapsemme eivät olisi kavereita tuolla tytöllä, kun ei ole oikein muitakaan kavereita ja lapseni hyväksyy kyllä kaverikseen kenet vain.