Vega kelluu
Nyt on sitten koko ruotsinkielinen media pietarsaaressa valjastettu pelastamaan Vega laivan kasvot. Tai oltaisiinko taas rehellisiä ja nostettaisiin kissi pöydälle.
Laivanvarustaja Peter Boströmmin pyöreitä kasvoja tässä ollaan pelastamassa. Vaikka meillä täällä pohjoisessa ei varsinaista kasvojen menettämis kulttuuria olekkaan. On vaan aika paljon ymmärryksen puutetta.
Niin oli suuret suunnitelmat varustaja Peterillä. Olisi rakentanut omaa laivanvarustaja historiaa Pietarsaaressa. Kuten kaupungin suurmiehet Schauman, Malm ja vaikkapa Snellman omaa menestyksellistä teollisuus historiaa. Mutta kun ei.
Tuli väliin tuo pahainen reaalitalous. Meidän oman Wirman otti haltuunsa omistaja. Sieltä ei enään projektiin voimavaroja riitä. Meidän oma kaupunki ui myös aika syvissä vesissä. Valtion ja EU:n puolelta ollaan myös nähty projektin " kannattamattomuus".
Mutta mitä vielä.Jos Vegaa ei nyt " ihan " vesillelaskukuntoon saada. Voihan sen museoida rannalle lasikaappiin kaikkien ihmeteltäväksi. Näin saa Peter ja pojat ainakin pidettyä tontin , niin sanotusti oman peukalon alla.
Mutta yksi mahdollisuus tuli mieleeni tätä kriisiä miettiessäni, yökaudet. Jos kerjäisivät kuitenkin meidän entisestä saha Wirmasta sen verran kylkilankkua. Saataisiin Vegan vesirajaan asti kellunta kuntoon. Sitten Munsalan soutajat soutaisivat hänet plaanissa vähän syvemmille vesille. Johon tämä toisen maailmansodan suomalainen voimannäyte. Kertakaikkiaan vaan upotettaisiin kalojen iloksi. Munsalan soutajat tietenkin tuotaisiin toisella venhellä kotirantaan.
Pulleita purjeita ! Vegalle.
Laivanvarustaja Peter Boströmmin pyöreitä kasvoja tässä ollaan pelastamassa. Vaikka meillä täällä pohjoisessa ei varsinaista kasvojen menettämis kulttuuria olekkaan. On vaan aika paljon ymmärryksen puutetta.
Niin oli suuret suunnitelmat varustaja Peterillä. Olisi rakentanut omaa laivanvarustaja historiaa Pietarsaaressa. Kuten kaupungin suurmiehet Schauman, Malm ja vaikkapa Snellman omaa menestyksellistä teollisuus historiaa. Mutta kun ei.
Tuli väliin tuo pahainen reaalitalous. Meidän oman Wirman otti haltuunsa omistaja. Sieltä ei enään projektiin voimavaroja riitä. Meidän oma kaupunki ui myös aika syvissä vesissä. Valtion ja EU:n puolelta ollaan myös nähty projektin " kannattamattomuus".
Mutta mitä vielä.Jos Vegaa ei nyt " ihan " vesillelaskukuntoon saada. Voihan sen museoida rannalle lasikaappiin kaikkien ihmeteltäväksi. Näin saa Peter ja pojat ainakin pidettyä tontin , niin sanotusti oman peukalon alla.
Mutta yksi mahdollisuus tuli mieleeni tätä kriisiä miettiessäni, yökaudet. Jos kerjäisivät kuitenkin meidän entisestä saha Wirmasta sen verran kylkilankkua. Saataisiin Vegan vesirajaan asti kellunta kuntoon. Sitten Munsalan soutajat soutaisivat hänet plaanissa vähän syvemmille vesille. Johon tämä toisen maailmansodan suomalainen voimannäyte. Kertakaikkiaan vaan upotettaisiin kalojen iloksi. Munsalan soutajat tietenkin tuotaisiin toisella venhellä kotirantaan.
Pulleita purjeita ! Vegalle.
Kapteeni upotkoon laivansa mukana.
Taitaa se olla sitten ihan lopullisesti karannut maa näiden paikallisten säätiö-iivarien jalkojen alta.
Pää optimismin pilvissä ja vahvassa uskossa asiaansa, piti hyväuskoinen markkinoiti tragedian puheen valtuuston kokouksessa, toisen hyödyllisen sitä heti perään intoa tihkuen säestäessä.
Uutta olohuonetta pappiloiden, puutarhojen ja torien lisäksi ovat jälleen säätiön loputtomilla varoilla rakentamassa kaupunkilaisilleen.
Lahon haluaisivat lasikaappiin näytille laittaa...
Siellä voisi veronmaksaja metsässä ja rannalla kirmailtuaan kaffikupposen ääressä rauhassa istua ja miettiä elämän tarkoitusta, sen syntyjä syviä.
Menneen laivanrakennuksen taidon historiaan myös samalla tutustuen.
Josko haluaisi joskus jopa joku nuoripari avioliiton satamaan purjehtia, sen vanhan laivanrungon suojassa liittoaan juhlistaa ?
Kuulijat kokouksen katselivat vaivautuneina omaa läppäriään ja kauas katonrajaan kaukaisuuteen.
Olihan hetkeä aikaisemmin nujittu jälleen kerran pakon edessä velat miljoonat ilman innostavaa keskustelua. Vanhojen lahojen purkamiseen ja kaupunkilaisille rakennettaviin uusiin reaalielämän olohuoneisiin...
Kotisohvalla huokaisi moni myös syvään, sillä tuskin heiltä tälläkään kertaa lupaa kysytään.
Hyvää Valburia !
Pää optimismin pilvissä ja vahvassa uskossa asiaansa, piti hyväuskoinen markkinoiti tragedian puheen valtuuston kokouksessa, toisen hyödyllisen sitä heti perään intoa tihkuen säestäessä.
Uutta olohuonetta pappiloiden, puutarhojen ja torien lisäksi ovat jälleen säätiön loputtomilla varoilla rakentamassa kaupunkilaisilleen.
Lahon haluaisivat lasikaappiin näytille laittaa...
Siellä voisi veronmaksaja metsässä ja rannalla kirmailtuaan kaffikupposen ääressä rauhassa istua ja miettiä elämän tarkoitusta, sen syntyjä syviä.
Menneen laivanrakennuksen taidon historiaan myös samalla tutustuen.
Josko haluaisi joskus jopa joku nuoripari avioliiton satamaan purjehtia, sen vanhan laivanrungon suojassa liittoaan juhlistaa ?
Kuulijat kokouksen katselivat vaivautuneina omaa läppäriään ja kauas katonrajaan kaukaisuuteen.
Olihan hetkeä aikaisemmin nujittu jälleen kerran pakon edessä velat miljoonat ilman innostavaa keskustelua. Vanhojen lahojen purkamiseen ja kaupunkilaisille rakennettaviin uusiin reaalielämän olohuoneisiin...
Kotisohvalla huokaisi moni myös syvään, sillä tuskin heiltä tälläkään kertaa lupaa kysytään.
Hyvää Valburia !
Parannamme palvelua
