Evakkona muistan kyllä ne kauhun ajat,kun jouduimme jättämään Karjalan kunnaat. Olin aloittanut juuri alakoulun Elisenvaaarassa. Kolme kuukautta ekaluokkaa kävin ja sitten tuli lähtö. Vieläköhän mahtaisi löytyä hengissä joku sen aikaisista luokkatovereista.?
Ikää tulee, tulis järkee
Seija Arjamaija
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Seija Arjamaija, varmaan oli raskasta se evakkoon lähtö. Minä pelkäsin pommituksia Tampereella, Nekalan kansakoulun kellarissa... oli helpotus päästä "sotaa pakoon" Pirkkalaan. Olimme linja-autossa matkalla kun tuli hälytys. Auto pysäytettiin ja matkustajat käskettiin ulos. Juoksin äitini kanssa läheisen metsän reunaan. Oli talvipakkanen, muistan, että huopikkaiden alla lumi narskui. Näin kun laivue venäläisiä lentokoneita taivaalla lähestyivät Tamperetta ja pomit lähtivät kohti maata. Mahtava näky. Jonkin aja kuluttua pauke alkoi. Kun talvisota loppui maaliskuussa 1940 täytin samassa kuussa 10v. Nykysodassa ei varmaan Pirkkalan etäisyydellä enää olisi turvassa?
Väestörekisteristä voit tiedustella luokkatovereistasi, jos nimet ovat muistissa.
Kertoisitteko lisää juttuja tuolta ajalta?