No moi. Olisin sitte tänä syksynä menossa yläasteelle, eli nyt ois uuden alun aika! Mut ei mulle.
Samat ihmiset, samat opettajat ja sama ahdistunut ilmapiiri. Haluisin alottaa vaan alusta, ja olla kuulematta mun menneistä virheistä. Opettajat saattavat arvostella edellisten vuosien perusteella.
Eli vinkkejä ja silleen :)
Samat ihmiset, samat opettajat ja sama ahdistunut ilmapiiri. Haluisin alottaa vaan alusta, ja olla kuulematta mun menneistä virheistä. Opettajat saattavat arvostella edellisten vuosien perusteella.
Eli vinkkejä ja silleen :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa kamalalta. Itse pääsin sentään uuteen kouluun, jossa uusia ihmisiä ja opettajia, mutta itse luokat pidettiin entisellään, mikä oli kamalaa, koska en tullut yhtään toimeen eräiden luokkalaisteni kanssa, ja suurin osa ystävistäni oli toisilla luokilla, joten olin luokassa yleensä yksin. En jaksanut vaihtaa luokkaa, koska ystävieni luokka oli luokka-asteemme huonoin ja he olivat kaikessa jäljessä ja heillä oli vielä surkeimmat opettajat.
Itse sinnittelin vain koko ylä-asteen ajan ja tavallaan myös lukion, vaikka sieltä sainkin uuden alun, mutta olin silloin liian väsynyt ottamaan tilaisuuden vastaan.
Voisithan sinä vaihtaa koulua jos teidän paikkakunnalla on muita yläasteita? :) Tai sitten yksinkertaisesti vain aloittaa puhtaalta pöydältä ja olla kuuntelematta mitä muut sanoo, niin, että ennen pitkään nekin unohtaa? Varmaan kaikki haluavat muutosta.
Itseasiassa en voi vaihtaa koulua, ja syynä on vanhemmat. Ja saman paikan lukiokin...
Vituttaa kun aikuiset on tolleen: "Tässä on nyt tarha-ala-aste-yläaste-luko-yliopisto-työpaikat-vanhainkoti samassa EIKÖ OLEKKIN KIVA KUN EI TARVITSE LÄHTEÄ SEN PIDEMMÄLLE, ON NE SAMAT KAVERIT????? ?"
Mut voisit varmaan lähteä lukioon/ammattikouluun eri paikkakunnalle jos ei suju?
Mutta mutta, ole nyt ihan vaan reipas ja hymyile. Hymyily oikeasti kannattaa. Ite en hymyillyt kun alotin lukion, en saanut ainuttakaan kaveria. Tuttavia kylläkin. Nykyään hymyilen vähän enemmän ja olen puheliaampi ja iloisempi (vaikkei tuntuisikaan!) ja on heti sosiaalinen elämä parantunut. En nyt tiedä näitä sun taustoja tässä, mutta koita sitä. Älä vedä sitä angstiasennetta minkä monet ottaa yläasteelle mentyään, usko mua, se ei vie yleensä mihinkään (ainakin jos lähtötaso on ollut huono, on niitä ryhmämurjottajiakin.)
Voimia.