Hei, menen aiheeseen mistä ei ole koskaan ennen varmaan tällä palstalla puhuttu, mitä mieltä olette kumppanista, asuitte sitten yhdessä tai erillään jos hän laskee kaloreita syömisistään, en siis tarkoita laihduttaessa vaan vain painon ylläpitämiseksi samassa? Kyseessähän voi olla urheilija jolla tarkka ruokavalio tai vain muuten. Katsoin yhden ohjelman missä parisuhteessa elävä pari (hetero) riitaantuivat kun toinen punnitsee keittiövaa'lla pastan ja riisin. Mutta eikö tämä ole jokaisen oma asia?
Erilainen kysymys, mutta koskeeko teitä?
Erilainen kysymys, mutta koskeeko teitä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Musta on oma asia se ja puhut ihan asiaa ;)
kuulostaisi sille ett ongelmat on muualla kuin safkassa mutta siihen on helpompi tarttua. Jos tollaisesta tulee riita niin silloin on syytä kyl kysyä missä se vika nyt oikeesti on.
Tietty jos siltä joka mittaa ja punnitsee menee hermo siihen että toinen vain mässää vieressä, silloin voisi kuvitella ett tää joka ei punnitse voisi vähän olla tsemppaavampi rakkaimalleen. Arkisista asioista voi joskus tulla sanomista, pieniä leimahduksia, eikä niistä jää mitään hautoja sieluun. Siitä taas voi jäädä jos toinen ei tsemppaa ja tue, välitä.
Parisuhteessa aika harva asia on oma asia, aika moni asia vaikuttaa myös toiseen. Se on huomioitava.
Minä kyllä lasken kalorit, se on osa minua, jos ei kelpaa niin... se on sama kysyä miksi en laskisi?
Sairasta ja syömishäiriöön viittaavaa, jos laskee kaloreita. Näppituntumalla ihminen kyllä tietää mikä on hyvään oloon riittävä ruokamäärä päivässä.
Ellet sitten ole entinen anorektikko, ja lasket, että tulee tarpeeksi.
Kas ihminen ei suit sait liho, vaikka söisi sen "ylimääräisen" suklaalevyn. Jos elämässä näyttelee kovinkin isoa osaa ruuan määrän tarkkailu, on se aika kontrolloitua ja kovaa elämää. Pitäisi opetella myös nauttimaan ja vaihtamaan vapaalle.
En voisi kuvitella parisuhdetta ruuan punnitsijan kanssa. Hänen pitäisi ensin selvittää ongelmansa, ja sitten vasta miettiä mitä annettavaa parisuhteelle.
Okei, sitten tulen todellakin olemaan sinkku jos tämmöinen kumppani minulle löytyy,
ruoka on bensaa ja lasken mitä syön, minulla on aineenvaihdunnan häiriö, jossa joudun laskemaan ravintosisällön tarkkaan, tottakai voin herkutella ja vetää paljon ruokaa välillä, sen pitää silti olla tietynlaista. Mä en voisi kuvitella parisuhdetta semmoisen kanssa joka ei tätä hyväksyisi.
Eli lasken siis makroravintoaineet ja kalorit. Lisään vielä että en tietenkään itse hyväksy kumppaniksi sellaista joka ei voi tajuta miksi tätä teen, tottakai terveys tulee ensin.
mitä se kumppania haittaa jos toinen lkattoo mitä suuhunsa pistää? Luulisi kumppanin olevan iloinen toisen kropasta. Ei kaikesta tarvi tehdä ongelmaa.
Niinhän se luulis olevan.. On kuitenkin näitä epäterveellisesti ruokaa ahmivia, joiden itsetunnolle ottaa jos ei syö tasan samaa ruokaa ja saman verran (varsinkin jos se ruoka on erittäin epäterveellistä ja sitä ruokaa syödään ihan liikaa) kuin itse.
Me on syöty hyvin,molemmat hieman ylipainoisia,mut todella rakastuneita eli ei jaxa kalorei laskee ja joo yli kymmenen vuotta oltu yhessä ja joo onnellisiakin
Toinen syömisiin liittyvä juttu on erilaiset suuntaukset, toiset karppaa, toiset on vegaaneja, toiset on sekasyöjiä, mutta kaikki on vaatimassa että toisen on syötävä samaa kuin itse. Vegaanit ja karppaajat on vielä fanaattisia omasta erinomaisuudestaan ruokavalionsa kanssa.
Karppaajat ajattelevat syövänsä terveellisesti.
Vegaanit eivät tahdo syödä muita, se ei ole itsekästä
Itse palkkasin puoli vuotta sitten PT:n päästääkseni elämäni kuntoon kun täytän 30 ensi vuonna. Kyseessä ei niinkään ollut laihdutus kun olen aina ollut hoikka, mutta sain PT:ltä ohjelman jonne merkkaan syömiseni että hän voi tarvittaessa siihen kommentoida. Tästä on tullut suurempi ongelma kuin oletin. Kumppanini on ylipainoinen ja vihaa liikuntaa...eikä erityisemmin pidä siitä että tämä henkilökohtainen projektiin vie pari tuntia aikaa 5 päivänä viikossa. Olen tätä parhaan kaverini kanssa pohtinut ja luulen että oma onnistumiseni ja intoni tässä asiassa, jollakin tavalla korostavat tyttöystäväni epäonnistumista oman kunnon suhteen... Tiedän että ylipaino häntä häiritsee kun hän ei edelleenkään kahden vuoden seurustelun jälkeen halua näyttäytyä edessäni alasti.
Kyseesssä voi olla jokin terveydellinen asia tai sairaus jonka vuoksi pitää laskea hiilihydraatit tai noudattaa ruokavaliota.
Paljonkos semmonen PT maksaa?
2 tuntia päivässä on aikapaljon.
Aivan, täällä huutelee yksi, eikä kyseessä ole diabetes.
Oon sairastanut syömishäiriöitä (anoreksia,bulimia,ortoreksia ja bed,vaihdellen,milloin siis mitäkin) ja niistä huolimatta yrittänyt seurustella monenkin naisen kanssa. Seksielämäämme ongelmani ovat vaikuttaneet jonkun verran. Monta riitaa tullut siitä että mun puntari ja keittiövaaka,jopa kokovartalopeili on piilotettu. Lähes jokainen on patistanut terapiaan,ja olenkin käynyt psykologilla,joka ei kuitenkaan mua taikatempuilla paranna,vaikka sitä ovat olettaneet. Näin kun ei ole käynyt,mut on joka kerta jätetty siinä vaiheessa kun olisin tukea ja kannustusta tarvinnut,ennemmin kuin syyllistämistä ja nyt saatana syöt!-käskyttämistä,ja jopa vessassa jouduin käymään vahdittuna,etten oksenna. Kauppaankin mut usein vietiin autolla,etten kävele liikaa. Isosisko valvoi,ymmärtämättä ja haluamatta ymmärtää vaikka syömishäiriöitteni syyt olen joka suhteen aloitettuani kertonut,ja "varoittanut" siitä,että elämä mun kanssa ei tule olemaan vaaleanpunaista pumpulia,ja mikään rakkaus ei mua paranna. Viimeisin naiseni draamasi marttyyrina kuinka torjun kaikki hänen auttamisyrityksensä enkä "yhtään hänestä välitä". Keräsi tavaransa ja häipyi,oli sitä ennen repinyt ruokapäiväkirjani ja heittänyt ne pitkin kylpyhuonetta ja särkenyt vaakani. Olen edelleen syömissairas,enkä ikinä enää tule seurustelemaan,nämä suuret ymmärtäjät ja hanakimmat auttajat ovat vain lietsoneet ja karjumisellaan pahentaneet oloani. Olen yrittänyt ruokaa punnitsemalla ja kaloreita laskemalla saada sh:t aisoihin,mitä ei ole ymmärretty. Tämä mun "typerä tapa" olisi pitänyt "vain lopettaa",yksinkertaisesti niin. Olenko katkera? Olen,ja yllättynyt ja pettynyt myös.
Tyttöystäväsi luultavasti välittivät sinusta ja olivat huolissaan. Syömishäiriöisen kanssa ei ole kovin helppoa elää - haluaisitko itse katsoa vierestä kun rakastamasi ihminen tuhoaa itseään reagoimatta siihen mitenkään? Sh:öön liittyy tietynlainen oman navan tuijottaminen, jolloin ei tajuta sitä miten se vaikuttaa läheisiin. Syömishäiriösi on ollut sulle tärkeämpää kuin seurustelusuhteesi.