Aina kirjoitetaan koirien huonosta käytöksestä. Minua harmittaa kuitenkin tällainen ajattelu. Puhutaan "meidän koira ei tee mitään pahaa lapsille vaikka nämä repisivät sitä korvista ". Kyllä lapset pitää ohjata pienestä pitäen käsittelemmän koiraa. Repiminen ei ole oikeanlaista käytöstä. Lisäksi lapset pitäisi ohjata antamaan koiralle myös omassa paikassaan rauhalliset lepohetket ja pitäisi olla tiedossa, ettei koiraa silloin häiritä. Samoin koiran ruokailuhetket tulisi rauhoittaa lapsilta. Kyllä jo kaksi vuotias lapsi oppii nämä asiat kun ne hänelle opetetaan.
Lapsia pitäisi ohjata koiran kanssa olemisessa
smummix
9344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
se hän roduista kiini?
kylä on rodusta kiini. Africalaiset rodut on aika hankalia opetaa tavoile ja hanakoita kiusimaan koijaa kun silimä vältää
Monesti olen kuullut, että koiraa syytetään siitä, että se on näykkäissyt tm. lasta, kun lapsi on vetänyt sitä korvista, hännästä jne. Mikä meni vikaan?
Niinpä, pahin mitä itse olen kuullut, oli sellainen tapaus jossa lapsi hakkasi koiraa halolla, koiralle meni hermot ja puraisi, lapsen äiti alkoi vaatimaan koiraa piikille koska se on vihainen, ei siis tehnyt elettäkään että kieltäisi lastaan.
Ja ihmettelen myös sitä, miksi lapsia tuodaan koirapuistoon ja odotetaan, että siellä pistetään koirat kiinni, kun heidän lapsensa haluaa juosta (osa koiristahan innostuu hyppimään juoksevia lapsia vasten).
Meillä on koiralla oma paikka, missä saa olla täysin rauhassa lapsiltakin, samoin oli minun kotona korilla omat paikat, kun sinne menivät me lapset ei saatu mennä silloin koiriin koskeen. Ihan täyspäinen koira tuostakin kasvoi, kun saa sen oman rauhansakin.
Näinpä.
Kaikkia "eliömuotoja", joita kotiisi raahaat, tule kunnioittaa sellaisenaan.
Tätä asiaa juuri mietin, kun tapasin viime leirillä naisen, joka kertoi että heidän noutajat ovat samassa häkissä lasten kanssa leikkimässä. Kyselin sitten, että onko heidän koirillaan yhtään ainoata (!!!) paikkaa, jossa ne voisi olla edes hetken rauhassa, jos lapsia ei kerran muuten voi opettaa kunnioittamaan muiden rajoja ja rajoittamaan läheisyyttä.
Ei kuulemma tarvi kun ne "koirat kestää mitä vaan".
Silti se on mielestäni jonkinsorttista eläinrääkkäystä, eikä opeta lapsille, ei vanhemmille eikä koirille yhtään mitään.
Vaikka koira olisi yyberkiltti lapsille, miksi pitäisi antaa lapsille mahdollisuus häiritä sitä koska vain ?
Mun lapsi on asunut vauvasta asti koirien kanssa ja kylmästi sanottuna tavoille opettiin silloin KAIKKI.
Meillä onneksi sisarten kanssa yhteisymmärrys, että lapsille ohjeistetaan, miten koiran kanssa toimitaan ja näistä pelisäännöistä pidetään kiinni.
Minulla ei siis vielä omia lapsia, mutta sisaruksillani on. Minulla on paimenkoira, joka on pennusta asti lapsiin tottunut ja osaa olla lasten kanssa erittäin nätisti, jolloin lapset saavat riemua koirasta ja koira saa iloa lapsista. Ehdoton sääntö on, ettei koiran kanssa juosta, koska koirallani on erittäin vahva paimennusvietti ja vaikkei tähän asti mitään ole tapahtunut, kiellän lapsia heti, jos koiraa koittavat hippasille yllyttää.
Koira tarvitsee säännöt lasten kanssa oloon, mutta niin myös toisin päin jotta yhteiselo sujuu ja koira-lapsisuhde on turvallinen ja molemmille antoisa!
Eiköhän se ihan riipu koiran käyttötarkoituksesta.
Jos joku haluaa perhekoiran, jonka käyttötarkoitus on vain sulostuttaa tai muuten ilahduttaa perheen arkea, niin mikä ettei. Koiran voi opettaa sietämään lapsilta mitä tahansa.
Mutta sitten jos haluaakin harrastekoiran, josta tulee löytyä munaa ja tulisuutta hommissaaan, niin silloin pitää enemmän panostaa siihen lasten kouluttamisen puoleen tuon normaalin arjen suhteen.
Koiralle on epäreilua, jos siltä vaaditaan sataseen kiihtymistä vaikka kentällä ja kotona sen pitää olla täysin ärsykkeisiin reakoimaton.
Iltasanomissa oli kirjoitus missä kerrottin lapsen laittaneen koiran korvaan useita niittejä kunnes viimeisen niitin kohdalla koira oli puraissut lasta. Tällöin koira oli viety lopetettavaksi. Vanhemmat olivat vielä halunneet tarkistaa miksi kiltti koira oli äkkiä käyttäytynyt näin. Silloin kauheus tuli ilmi ja niitit löytyivät. Kyllä lasta olisi pitänyt valvoa - eikä koiran todellakaan olisi tarvinnut kokea tuollaista lapsen taholta. Kuten kirjoitin aiemmin lapsia pitäisi ohjata koiran käsittelyssä.
Iltasanoman kirjoitus aiheesta ohessa:
27 nitojan niittiä korvassa - Lapsi voi olla koiran vaarallisin ystävä
Julkaistu: 2.8.2013 9:00
lapsi ja koira Usein varoitellaan lapsille vaarallisista koiraroduista, mutta myös tenava voi olla vaaraksi koiralle. Vastuu turvallisesta yhteiselosta on aina vanhemmilla.
Tämän tarinan tietävät monet koirakouluttajat. Valitettavasti.
Erään perheen lemmikkikoira oli yllättäen puraissut perheen pientä lasta, ja perhe oli tehnyt raskaan päätöksen lopettaa koira.
Tapaus oli kuitenkin jäänyt vaivaamaan perhettä.
- Koira oli aina ollut todella kiltti. Se ei ollut osoittanut merkkiäkään aggressiivisuudesta, koirakouluttaja Tanja Karpela muistaa kuulleensa.
Niinpä perhe päätti lopetuksen jälkeen tutkituttaa, oliko koiralla jokin vamma tai sairaus, joka olisi voinut olla yllättävän puremisen taustalla.
Perheelle paljastui karmiva totuus. Koiran toisesta korvasta löytyi 27 nitojan niittiä. Siinä oli kirjaimellisesti tullut lopulta se viimeinen niitti.
- Koiran kärsivällisyys oli loppunut, ja se oli puolustautunut puraisemalla lasta, Karpela kertoo.
Karpela painottaakin koirakouluttajien kultaista sääntöä: vaikka koira olisi kuinka kiltti, pientä lasta ja koiraa ei saa koskaan jättää keskenään ilman vanhemman valvontaa.
- Valvonta on tärkeää. Ei vain siksi, että koira tekisi jotain pahaa lapselle, vaan myös siksi, että pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, mitä hän saa tehdä. Lapsi saattaa hyvääkin tarkoittaen tehdä jotakin, mikä tuottaa koiralle kipua.
Myös Karpelan omalle kohdalle on sattunut tapaus, jossa asiakkaan niin ikään terve koira oli yhtäkkiä murahtanut lapselle ilman mitään näkyvää syytä.
- Kun kävimme tapausta läpi asiakkaan kanssa, selvisi, että koira oli saanut osakseen kovakouraista käsittelyä, vaikka lapsi oli ihan vilpittömästi vain halunnut leikkiä. Koira oli ensin ilmoittanut hienovaraisesti, ettei pidä touhusta, ja poistunut paikalta. Mutta kun sekään ei ollut auttanut, lopulta se oli murahtanut.
- Vaikka koira on erittäin sosiaalinen eläin, sillekin on suotava mahdollisuus omaan rauhaan, Karpela muistuttaa.
Vanhempien on myös syytä muistaa, että koira on aina koira, rodusta ja koosta riippumatta. Pienikään koira ei ole lelu.
- Koira ei ole karvainen lapsi, vaan koira. Sillä on koiraeläimelle tyypillisiä tarpeita ja toimintatapoja. Ei pidä tuudittautua harhakäsitykseen, että tietyt rodut kestävät lapselta mitä vain.
Terve ja stressitön koira kestää Karpelan mukaan usein aika reipastakin käsittelyä, mutta siitä huolimatta täytyy lapselle opettaa, kuinka koiran kanssa pitää olla.
- Koiraa ei vedetä hännästä eikä revitä turkista. Koiraa ei koskaan häiritä, kun se syö tai nukkuu. Koiran kanssa pitää olla nätisti.
Sekä lapsen että koiran kasvatusvastuu on aina vanhemmilla.
Perusasioiden on oltava kunnossa, jotta yhteiselo perheessä olisi mahdollisimman ja mukavaa.
Lajityypillisistä tarpeista, liikunnasta ja monipuolisesta ravinnosta on huolehdittava aina. Myös kiltteinä pidetyt rodut vaativat aina koulutuksen, jotta ongelmilta vältytään.
Hyvä suhde koiraan on peruspilari, jonka päälle yhteistä elämää on hyvä rakentaa - myös perheissä, joissa on pieniä lapsia.
- Koira on ihmisen paras ystävä, joka opettaa ymmärrystä, antaa paljon ja rakastaa pyyteettömästi. Mutta vanhempien on muistettava vastuunsa sekä lapsen että koiran opettamisessa ja valvonnassa. Terveen järjen käytöllä kaikki yleensä onnistuu.
Miia Hiiri