ennakkoluulottomana, vastaanottavaisena.
Eilinen lähiomaisen syntymäpäivätilaisuus Saalem-seurakunnan tiloissa, jossa oli mukana myös muutama Saalemseurakuntalainen, oli mukava lämminhenkinen hetki lauluineen ja keskusteluineen, myös muine ohjelmanumeroinemme. Itsekin esitin intuitiivisesti päivänsankarille sopivan Aale Tynnin runon Kaarisilta - sehän onkin monia ajatuksia sytyttävä, kukin voi ymmärtää sen tavallaan.
Saalemilaisten lauluisa onkin niin erilainen elämänmyönteinen syke verrattuna evankelisluterilaiseen vakavaan virrenveisuuteen.
Sain hoksata minäkin, että omalta osaltanikin olen suuren osan elämästäni ´tehnyt lähimmäisten auttamistyötä´ ihan tietämättäni. Yhä varmemmin olen saanut huomata rakastavani ihmistä, ja varmasti omalla tavallani....tuo sana tietämättäni - on hyvä sana, antanut omanlaistani läheisapua, elämänhalua, elämänuskoa, tapaamilleni ihmisille, erityisesti nuorille aikaisemmin ja nyt näille elämäänväsyneille vanhoille ihmisille täällä Hervannassa.
Se on hyvä tunne, olenhan sentään ihan pikkiriikkisen jotain saavuttanut elämässäni minäkin.
Olen kuitenkin pieni ´näkymätön´ muurahainen ollut lähimmäisavussa. Sen kummemmin ei elämäni muutu, en näkyvästi evankeliumia missään levitä, riittää edelleen ehkä jonkinlaisen ilon-, elämänhalun murunenkin toiselle ihmiselle annettavaksi.
Minun ´oma jumalani´ on aina hyväksynyt minut ja hyväksyy edelleen tällaisena kuin olen. Meillä on hyvät välit.
Oli todella yllättävän hyvän olon tilaisuus, joka minuakin, jo aikoja ev.lut. kirkosta eronnutta, ilahduttaa vielä tänäkin aamuna.
Laitanpa taas kerran tämän Aale Tynnin
Kaarisilta-runon teillekin mietittäväksi:
" Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että Kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee - kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin: he tulevat raskain saappain
ja multa-anturoin - miten sillan kyllin kantavan
ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain.
Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on vahvempi kuin
vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun,
niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä,
joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi,
jos sillan rakennat
Tee silta Jumalan kunniaksi,
kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta
valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi
kun kaarisiltaa teet.
Ei mikään kimalla kauniimmin
kuin puhtaat kyyneleet.
Eilinen lähiomaisen syntymäpäivätilaisuus Saalem-seurakunnan tiloissa, jossa oli mukana myös muutama Saalemseurakuntalainen, oli mukava lämminhenkinen hetki lauluineen ja keskusteluineen, myös muine ohjelmanumeroinemme. Itsekin esitin intuitiivisesti päivänsankarille sopivan Aale Tynnin runon Kaarisilta - sehän onkin monia ajatuksia sytyttävä, kukin voi ymmärtää sen tavallaan.
Saalemilaisten lauluisa onkin niin erilainen elämänmyönteinen syke verrattuna evankelisluterilaiseen vakavaan virrenveisuuteen.
Sain hoksata minäkin, että omalta osaltanikin olen suuren osan elämästäni ´tehnyt lähimmäisten auttamistyötä´ ihan tietämättäni. Yhä varmemmin olen saanut huomata rakastavani ihmistä, ja varmasti omalla tavallani....tuo sana tietämättäni - on hyvä sana, antanut omanlaistani läheisapua, elämänhalua, elämänuskoa, tapaamilleni ihmisille, erityisesti nuorille aikaisemmin ja nyt näille elämäänväsyneille vanhoille ihmisille täällä Hervannassa.
Se on hyvä tunne, olenhan sentään ihan pikkiriikkisen jotain saavuttanut elämässäni minäkin.
Olen kuitenkin pieni ´näkymätön´ muurahainen ollut lähimmäisavussa. Sen kummemmin ei elämäni muutu, en näkyvästi evankeliumia missään levitä, riittää edelleen ehkä jonkinlaisen ilon-, elämänhalun murunenkin toiselle ihmiselle annettavaksi.
Minun ´oma jumalani´ on aina hyväksynyt minut ja hyväksyy edelleen tällaisena kuin olen. Meillä on hyvät välit.
Oli todella yllättävän hyvän olon tilaisuus, joka minuakin, jo aikoja ev.lut. kirkosta eronnutta, ilahduttaa vielä tänäkin aamuna.
Laitanpa taas kerran tämän Aale Tynnin
Kaarisilta-runon teillekin mietittäväksi:
" Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että Kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee - kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin: he tulevat raskain saappain
ja multa-anturoin - miten sillan kyllin kantavan
ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain.
Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on vahvempi kuin
vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun,
niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä,
joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi,
jos sillan rakennat
Tee silta Jumalan kunniaksi,
kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta
valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi
kun kaarisiltaa teet.
Ei mikään kimalla kauniimmin
kuin puhtaat kyyneleet.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eiköhän se kuulu ihmisen luontaiseen auttamiskykyyn, jos lähiympäristössä jonkun pula saa meidät havahtumaan. Ehkä vielä tyypillisepi meille naisimmeisille äidinvaistojemme myötä:)
Seurakuntia lienee monia eri paikkakunnilla, kaikki kuitenkin kristillisen kirkon eri haaroja. Joskus olenkin hieman protestoinut, miksi niin eri nimikkeillä toimivia pitää olla?
Aikanaan luinkin jonkun "herättäjän" saaneen sitten ympärilleen ryhmittymän, jotka omaksuivat juuri tuon kipinän, mikä oli raamatun luvusta, saanut lahkon perustajan julistamaan oivallustaan.
Paljonhan niitä on maassammekin, jotka ilmeisesti saavat taloudellistakin tukea kirkolta toimintaansa. Onhan hyvä, että on tiloja tarjolla, jossa voi järjestää omiakin sukujuhliaan. Mukavia tapaamisiahan ne on.
Iloisia lauluja on tosiaankin helluntalaisilla, kiva on muutenkin kun tiedostat omankin arvosi,
Aina yhtä koskettava on tuo Aale Tynnin vahva sanoma!
AALE TYNNIN sanoma.
Eiköhän me kaikki parhaamme mukaan koiteta olla avuksi muille ,rohkaista ja tukea. Ei vaan tule siitä niin tehdyksi numeroa. Moni tekee eläkkeella vapaaehtoistyötä. Minäkin olen mukana hankkimassa kaupoista vanhentumassa olevaa ruokaa, pakkaan ja olen jakelussa. Siinä voi muutenkin auttaa henkisesti niin nuoria kuin vanhoja. Nuorempana oltiin tukiperheenä , vieläkin yhteyttä pidetään. Muutaman järjestön kautta autetaan säännöllisesti.
Hieno oivallus tuollainen koskettava runo esittää läheisen juhlissa.
Tuohon runoon mahtuu ihmisen koko elämä ja odotukset, piti kahteen kertaan ajatuksella käydä läpi, tuttu jo nuoruusajoilta, vaan sisältä taisi avautua vasta nyt.
Elämä on monen kirjavaa, väreissä ja elementeissä.
Asuin aikaisemmin Saalem kirkon vieressä ja kävin kerran tutustumismielessä, ja siellä selvisi että olenhan lapsena ollut Helluntaiseurakuntalaisten kokouksessa, sillä nimellä niitä maaseudulla kutsutaan.
Siionseurakuntakin on helluntailainen,, mikä sitten erottanee ne eri nimien käyttöön?
Saalem seurakunnan tilaisuksissa en ole käynyt, muita uskonnollisia liikkeitä ja heidän toimintaansa on ollut mahdollisuus seurata.
Ei seurakunnalla ja jonkin nimisellä uskontokunnalla ole mielessäni niin suurta merkitystä, tärkeintä on oma uskoni, se mihin uskon ja tunnenko olevani lähellä omaa Jumalaani.
Olen tehnyt saman havainnon, kaikki se mitä olen tehnyt, auttanut ja ollut tukena, on antanut minullekin voimia toimia ja tehdä hyvää toisten hyväksi.
Kaikella ei ole siunausta. Tiedän etten ole kaikessa onnistunut kylvämään sitä hyvää siementä joka olisi vastaanottajassa itänyt ja kasvanut vahvaksi voimaksi, mutta tiedän, ettei sekään siemen kuole. Joskus kaikki annettu kasvaa uudelleen. Kylvetty siemen säilyy, nousee myöhemmin pintaan ja silloin ehkä minutkin muistetaan.
Riemua ja iloa voi tuntea huomatessaan kuinka paljon elämä on antanut.
Moni asia ja tapahtuma tukee omaa lapsenuskoa, rukous ja siunaus niistä tärkeimmät.
Tuo kopioimasi runo on kuin läpileikkaus siitä kuinka elämän vaikeina hetkinä haluaa kulkea vaikeiden hetkien yli, löytää tyyneys ja rauha, vaikka läpi kyynelten.
Kiitos sus.
Tällaisten ketjujen takia kannattaa sittenkin lueskella palstaa. Kiitos sus!
Laitan minäkin tähän erään, joka puhutteli minua luopumisen hetkellä 30 v sitten. En tiedä miksi sen nyt piti mieleen nousta.
Herman Hesse
"Vaiheet
Kuin kukka lakastuu ja nuoruus kuihtuu,
niin vaihe vaiheelta kukkii elämämme,
myös kaikki viisaus ja hyvyys meissä
kukoistaa aikansa ja haihtuu sitten.
Jokaisen kutsun tullen sydän olkoon
valmiina jäähyväisiin, uuteen lähtöön,
siteisiin uusiin, aina erilaisiin
ilolla, urheasti antautumaan.
Lähdössä piilee aina lumon voima,
se varjelee ja auttaa alkuun meitä.
Tasanne tasanteelta, seestymällä,
mihinkään juuttumatta vaellamme.
Kahleita ei elämänhenki siedä,
se vaiheittain vain avartaa ja nostaa.
Jos yksiin ympyröihin kotiudumme
ja viihdymme, jo nuutuminen uhkaa.
Vain aina antautuen uuteen matkaan
vältämme jähmettävän tottumuksen.
Kuoleman hetkikin voi olla meille
vain lähtökäsky uuteen nuoruuteemme,
elämän kutsut eivät koskaan lakkaa...
Siis terve, sydän, hyvästele, toivu!
Voi teitä, onpa hyvä hetki. En ole herkkä kyynelehtimään, mutta nyt tunnen kyyneleitä silmissäni. Eilenkin monilla oli kyyneleitä silmissään, he ymmärsivät Kaarisillan sanoman merkityksen, ja tuli sanottua toisillemme minä rakastan sinua, sitä ei liian usein sano.
Herranen aika Katleija, Hesse oli yksi nuoruuteni kirjailija-rakkauteni, mutta vähänpä sittenkin tunnen häntä, tuo runo on ihana, juuri taas kuin minulle tehty.
Kiitos teille kaikille, tästä on iloa pitkäksi aikaa !
...............
Alkovissa raanu: toin sen Saharasta...
Peite: rakkaus kuiskii joka kudelmasta.
Ruokahuoneen kaappi: senpä luona itkin
lapsena... Oi aika, kuinka pakenitkin!
Tuossa gramofoni, josta kevään huuman
alkaessa kaikui Massenet tai Schumann...
Kaksi kanteletta hämärässä hallin...
soineet virttä, kilpaa kanssa kansanrallin.
Miksi luetella? Tääll' on tavarooita
mulle liiikaa, - yhtä enhän niillä voita
Yhtä: että paiukkuu vasaroista:
ruumisarkkuun! Saapuu parhain tanssijoista.
Niin, - en mitään tahdo. Muut' ei toivomusta
kuin vain helppo lähtö: ilman kidutusta.
Onnelliset, jotka taivaaseen tai karmaan
uskovat, tai muuhun varmaan - epävarmaan.
Joel Lehtonen. Katkelma ; Melankolia , runon lopusta.
Tämä on kaunis ketju, kauniine runoineen ja lämpimine kannanottoineen.
Kiitos aloittajalle! Kaarisilta on yksi lempirunoistani.