Kokemusta rikkaampi

Eiköhän se kuulu ihmisen luontaiseen auttamiskykyyn, jos lähiympäristössä jonkun pula saa meidät havahtumaan. Ehkä vielä tyypillisepi meille naisimmeisille äidinvaistojemme myötä:)

Seurakuntia lienee monia eri paikkakunnilla, kaikki kuitenkin kristillisen kirkon eri haaroja. Joskus olenkin hieman protestoinut, miksi niin eri nimikkeillä toimivia pitää olla?

Aikanaan luinkin jonkun "herättäjän" saaneen sitten ympärilleen ryhmittymän, jotka omaksuivat juuri tuon kipinän, mikä oli raamatun luvusta, saanut lahkon perustajan julistamaan oivallustaan.

Paljonhan niitä on maassammekin, jotka ilmeisesti saavat taloudellistakin tukea kirkolta toimintaansa. Onhan hyvä, että on tiloja tarjolla, jossa voi järjestää omiakin sukujuhliaan. Mukavia tapaamisiahan ne on.

Iloisia lauluja on tosiaankin helluntalaisilla, kiva on muutenkin kun tiedostat omankin arvosi,
Aina yhtä koskettava on tuo Aale Tynnin vahva sanoma!

Eiköhän me kaikki parhaamme mukaan koiteta olla avuksi muille ,rohkaista ja tukea. Ei vaan tule siitä niin tehdyksi numeroa. Moni tekee eläkkeella vapaaehtoistyötä. Minäkin olen mukana hankkimassa kaupoista vanhentumassa olevaa ruokaa, pakkaan ja olen jakelussa. Siinä voi muutenkin auttaa henkisesti niin nuoria kuin vanhoja. Nuorempana oltiin tukiperheenä , vieläkin yhteyttä pidetään. Muutaman järjestön kautta autetaan säännöllisesti.

Hieno oivallus tuollainen koskettava runo esittää läheisen juhlissa.
Tuohon runoon mahtuu ihmisen koko elämä ja odotukset, piti kahteen kertaan ajatuksella käydä läpi, tuttu jo nuoruusajoilta, vaan sisältä taisi avautua vasta nyt.
Elämä on monen kirjavaa, väreissä ja elementeissä.


Asuin aikaisemmin Saalem kirkon vieressä ja kävin kerran tutustumismielessä, ja siellä selvisi että olenhan lapsena ollut Helluntaiseurakuntalaisten kokouksessa, sillä nimellä niitä maaseudulla kutsutaan.
Siionseurakuntakin on helluntailainen,, mikä sitten erottanee ne eri nimien käyttöön?

Saalem seurakunnan tilaisuksissa en ole käynyt, muita uskonnollisia liikkeitä ja heidän toimintaansa on ollut mahdollisuus seurata.

Ei seurakunnalla ja jonkin nimisellä uskontokunnalla ole mielessäni niin suurta merkitystä, tärkeintä on oma uskoni, se mihin uskon ja tunnenko olevani lähellä omaa Jumalaani.

Olen tehnyt saman havainnon, kaikki se mitä olen tehnyt, auttanut ja ollut tukena, on antanut minullekin voimia toimia ja tehdä hyvää toisten hyväksi.

Kaikella ei ole siunausta. Tiedän etten ole kaikessa onnistunut kylvämään sitä hyvää siementä joka olisi vastaanottajassa itänyt ja kasvanut vahvaksi voimaksi, mutta tiedän, ettei sekään siemen kuole. Joskus kaikki annettu kasvaa uudelleen. Kylvetty siemen säilyy, nousee myöhemmin pintaan ja silloin ehkä minutkin muistetaan.

Riemua ja iloa voi tuntea huomatessaan kuinka paljon elämä on antanut.
Moni asia ja tapahtuma tukee omaa lapsenuskoa, rukous ja siunaus niistä tärkeimmät.

Tuo kopioimasi runo on kuin läpileikkaus siitä kuinka elämän vaikeina hetkinä haluaa kulkea vaikeiden hetkien yli, löytää tyyneys ja rauha, vaikka läpi kyynelten.

Kiitos sus.

Tällaisten ketjujen takia kannattaa sittenkin lueskella palstaa. Kiitos sus!
Laitan minäkin tähän erään, joka puhutteli minua luopumisen hetkellä 30 v sitten. En tiedä miksi sen nyt piti mieleen nousta.

Herman Hesse

"Vaiheet

Kuin kukka lakastuu ja nuoruus kuihtuu,
niin vaihe vaiheelta kukkii elämämme,
myös kaikki viisaus ja hyvyys meissä
kukoistaa aikansa ja haihtuu sitten.
Jokaisen kutsun tullen sydän olkoon
valmiina jäähyväisiin, uuteen lähtöön,
siteisiin uusiin, aina erilaisiin
ilolla, urheasti antautumaan.
Lähdössä piilee aina lumon voima,
se varjelee ja auttaa alkuun meitä.

Tasanne tasanteelta, seestymällä,
mihinkään juuttumatta vaellamme.
Kahleita ei elämänhenki siedä,
se vaiheittain vain avartaa ja nostaa.
Jos yksiin ympyröihin kotiudumme
ja viihdymme, jo nuutuminen uhkaa.
Vain aina antautuen uuteen matkaan
vältämme jähmettävän tottumuksen.
Kuoleman hetkikin voi olla meille
vain lähtökäsky uuteen nuoruuteemme,
elämän kutsut eivät koskaan lakkaa...
Siis terve, sydän, hyvästele, toivu!

Voi teitä, onpa hyvä hetki. En ole herkkä kyynelehtimään, mutta nyt tunnen kyyneleitä silmissäni. Eilenkin monilla oli kyyneleitä silmissään, he ymmärsivät Kaarisillan sanoman merkityksen, ja tuli sanottua toisillemme minä rakastan sinua, sitä ei liian usein sano.
Herranen aika Katleija, Hesse oli yksi nuoruuteni kirjailija-rakkauteni, mutta vähänpä sittenkin tunnen häntä, tuo runo on ihana, juuri taas kuin minulle tehty.

Kiitos teille kaikille, tästä on iloa pitkäksi aikaa !

Tämä on kaunis ketju, kauniine runoineen ja lämpimine kannanottoineen.
Kiitos aloittajalle! Kaarisilta on yksi lempirunoistani.