Oletko a) urbaani city-ihminen, joka pitää bilettämisestä ja shoppailemisesta yli kaiken ja tuntee olevansa vieraalla planeetalla sienimetsässä, vai
b)luontoihminen, joka pitää metsissä samoilemisesta sienikori tai marjaämpäri kädessä ja mökkeilystä ja onkimisesta iltaisin rantakalliolla?
b)luontoihminen, joka pitää metsissä samoilemisesta sienikori tai marjaämpäri kädessä ja mökkeilystä ja onkimisesta iltaisin rantakalliolla?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olen city-ihminen joka EI pidä kovin usein bilettämisestä (eikä tuosta sanasta..) ja melkein vihaa shoppailua. Kaupungeissa kiehtoo niiden vieraus. Etäisyys.
Kannatan luonnonsuojelua jne. mutten jostain syystä kaipaa luontoon kuin äärimmäisen harvoin.
Pikaisena johtopäätöksenä voitaisiin kai todeta seuraavaa, että pitäis varmaan pitää pileet metsässä. Ohjelmassa vaikkapa käpysotaa ja lättyjen paistoa. Ja rommikaakaota :)
Mikä ettei! =)
Itse viihdyn suurkaupunkien sykkeessä Suomessa sekä muualla ja silti harrastan kalastusta ja retkeilyä ja viihdyn nuotionkin äärellä paremmmin kun hyvin.
Kaikella on paikka/aikansa ..
niin minäki.
ja joinakin päivinä viihdyn kotona yksin, kun taas toisena päivänä oon laumasielu ja melskaaja.
Kumpaakaan ei voi pelkästään valita, koska haluun molemmat..
Ihanne ois jos vois asua täs hesan edustalla autiolla saarella n 1km mantereesta. ja tulis sit aina veneellä(soutu tai mikä vaan) johonkin kaivariin parkkiin ja sit töihin ja shoppaileen..
Ois luontoa ja vilskettä
En vaa oo saanu ketään messiin tähän ihanaan unelmaan
Ilman muuta luontoihminen. Luonto antaa energiaa ja voimaa ja on niin kaunista. Vaeltaa, meloa, vaikka vain istua rannalla... luonnossa on miljoona ihanaa asiaa, ja toivon että joskus asun luonnon keskellä.
Kyllä silti toisinaan viihdyn kaupungeissakin, bilettäminen ei mua pahemmin kiinnosta mutta kulttuuri, shoppailu sun muut riennot ovat välillä kiinnostavia.
Ehkä niin että joskus voin poiketa kaupungissa mutta enimmän osan ajastaan kuitenkin haluan viettää maalla.
Ja kun vielä löytyisi se oma samointunteva rakas siihen kaikkea jakamaan niin siihähän se olisi! :D
Olen kaupungissa asuva luontoihminen =). Pidän toki kaupungissa asumisesta, mutta usein tulee "tarve" päästä metsään kävelemään, katselemaan ja ihmettelemään kaikkea sitä kaunista, mitä luonnossa on... Se on täydellistä vastapainoa ainaiselle kiireelle, metelille jne. Tänäänkin olen metsään menossa =)
Työpaikkani seinällä on kaunis taulu, siinä lukee, että "Luonnon kauneuden voi ymmärtää vain silloin, kun on sille sydämensä antanut ja sielunsa sille menettänyt"... Heh =)
Olen enemmän luontoihminen kuin kaupunkilainen, mutta silloin tällöin on mukava käydä bilettämässä, syömässä hyvin, elokuvissa, näyttelyissä, teatterissa ja muissa kulttuuririennoissa. Silti asun mieluummin luonnon keskellä kuin kaupungissa. Nyt tilanne on sikäli hyvä, että asun Hesan keskustasta sopivan matkan päässä metsien lähellä ja saan viettää paljon aikaa metsän keskellä kesämökillä, josta myös pääsee sopivasti ihmisten ilmoille jos haluaa.
Kysymyksessä molemmat sanat luokiteltiin erilailla kun mitä mä ne luokittelisin.. Noiden perusteella en ole kumpikaan. Tai vähän molempia. En mä kyllä muutenkaan oikeastaan halua luokitella itteäni mihinkään.
Samapa tuo kumpi olen.. Pidän hiljaisuudesta, mutta toisinaan viihdyn loistavasti hämärissä rokkiräkälöissä. On mukava istua tyhjillä rannoilla mutta kuitenkin myös vaikka hyvässä leffassa tai tietokoneella. Kaikki kasvini tapan aina tahtomattani, mutta koiran kanssa tykkään kävellä metsässä.
Enpä siis osaa vastata..
. .
No nyt selvisi miksi ketään en koskaan löydä mistään. Kun te kaikki ootte luontoihmisiä.
molempia sopivasti!
Täällähän tämän pitäisi lukea, eikä siellä minne sen ansiksi laitoin. Sori.
Pikaisena johtopäätöksenä voitaisiin kai todeta seuraavaa, että pitäis varmaan pitää pileet metsässä. Ohjelmassa vaikkapa käpysotaa ja lättyjen paistoa. Ja rommikaakaota :)
Mikä metsä?
Koska ?
Itse viihdyn niin maalla kuin kaupungissakin. En tosin ole mikään bile-hirviö enkä kyllä vietä aikaani shoppailemalla, mutta viihdyn kaupungissa koska täällä on elämää, ihmisiä ja tapahtumia. Toisinaan taas on ihan päästä mökille tuulettumaan ja pudistaa kaupungin pölyt päältään, mutta ei sielläkään iän kaiken viihdy...
ehdottomasti! metsässä olen kaikkea muuta kuin kotonani..
Tosi paha. käyn mökkeilemässä vähintään pari kertaa vuodessa, mutta suihku on ihan jees juttu ;)
Vadelmia ja muita marjoja on tullut lähinnä viimeaikoina poimittua, sieniäkin poimin joskus.
Rakastan veneilyä ja kalastusta...siitä johtunee akvaarioharrastuksenikin.
Rakastan irroitella musiikin tahdissa tanssilattialla ja siemailla olutta baarissa. vaatekaupoissakin tulee käytyä melko usein.
paikka jossa viihdyn on luonnorauha, parhaiten toki viihtyisin oman kullan kainalossa ja paikalla ei silloin niin väliä..
En voi sanoa viihtyväni, olevani oma itseni kaupungissa, ei mitä kyllä sielläkin viihtyy ihan kivasti mutta pois on päästävä aika ajoin ehdottomasti.
siispä luonnorauhaan vesistön ääreen, samoamaan, istuskelemaan, kuuntelemaan, ja syksyisin korin pohjalle sieniä.
Kysymyksessä molemmat sanat luokiteltiin erilailla kun mitä mä ne luokittelisin.. Noiden perusteella en ole kumpikaan. Tai vähän molempia. En mä kyllä muutenkaan oikeastaan halua luokitella itteäni mihinkään.
Samapa tuo kumpi olen.. Pidän hiljaisuudesta, mutta toisinaan viihdyn loistavasti hämärissä rokkiräkälöissä. On mukava istua tyhjillä rannoilla mutta kuitenkin myös vaikka hyvässä leffassa tai tietokoneella. Kaikki kasvini tapan aina tahtomattani, mutta koiran kanssa tykkään kävellä metsässä.
Enpä siis osaa vastata..
Ja näköjään iskin tän viestin äsken väärään paikkaan. Jos nyt osuis näiltä väsymyksestä raskailta luomiltaan..
Olen luontoihminen.
En ole koskaan ollut erityisemmin kiinnostunut bilettämisestä, shoppailusta tms. sen sijaan luonnossa viihdyn erittäin hyvin.
olen kaupungissa vain sen pakollisen arjen kun töissä käyn. aina kun vain vähääkään on mahdollista niin lähden maakuntaan "maalle"..luontoon, melomaan, kalastamaan, nuotiolle.
En viihdy kaupungissa.
Rakastan luontoa ja sen hiljaisuutta ja rauhaa.
Pidän shoppailustakin, mutta se tuntuu liian usein siltä kuin etsisi suppilovahveroita heinäkuussa. Bailaamisen päälle en oikein ymmärrä. Luontoihminen siis.
Nyt kun asun kaupungissa, haluan asua keskustassa. Lyhyet matkat ja kaikin puolin helppoa, kun kerran kaupungissa ollaan. Mutta. Unelmaasumukseni takapihalta pääsee suoraan sinne sienimetsään ja etupihalta, eikä naapureita ihan lähellä ole.
vaeltelen vapaa-aikoinani metsässä, varsinkin lumettomaan aikaan. Pidän marjojen poimisesta ja olen sienihullu, tänäkin syksynä olen kerännyt monta kopallista ja kassillista tatteja, haperoita ja rouskuja. Olin lapsena myös merellä paljon vanhempien kanssa, lisäksi mökillä ja saaristossa. Ennen kaikkea metsä ja meri ovat minulle tärkeitä elementtejä; olen asunut koko ikäni meren rannalla, joten järvimaisema on jäänyt hiukan taka-alalle. Muös ulkomailla kaipaan luontoon: olen ollut erittäin vaikutettu esim. alpeista ja Englannin maaseudusta.
Toisaalta pidän myös suurkaupunkien sykkeestä, mutta pikeminkin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta kuin että välttämättä haluaisin sukeltaa mukaan. Pidän kaupunkimaisemasta: katulamppujen ja mainosvalojen heijastuksesta sateesta märkään asfalttiin, kimaltelevasta merestä, juhlavalaistuista laivoista. Myös shoppailusta silloin tällöin pidän, rajallisena aikana, en kuitenkaan, jos on pakko löytää itselleen jotakin ja sitä ei löydy mistään. Bilettämisestä en välitä, ennemminkin syömisestä ja viinin juomisesta pienen ystäväjoukon kanssa tai hyvän ystävän kanssa kahden kesken. Olin viime keväänä DTM:ssä ja olin tulla hulluksi siellä (epäviihtyisä ympäristö, korviahuumaava musiikki).
Rankan bilettämisen jälkeen on mukava heittäytyä rantakalliolle itikoiden syötäväks.
Olen asunut koko ikäni kaupungissa, ja pidänkin siitä. Tykkään bilettää ja kierrellä joskus kauppojakin (en tosin ole juuri shoppailuihmisiä).
Mutta kaipaan silloin tällöin maaseudun rauhaa.
Toisaalta olisi ihana asua vaikkapa maatilalla..
Sienimetsään on pakko päästä edes kerran vuodessa ja onkireissutkin ovat kesällä ihan must..
se luonto on..
pikkukaupunki-ihminen olen.
Kaupunki on yksi ympäristö. Mukava katsella ihmisten vilikettelyä, rakennelmia ihmisten toimeliaisuutta varten.
Ja liikennejärjestelyt. Mitä tiheämpään julkiset liikahtavat, sitä kiireempi ihmisellä on; ettei joudu pysäkille minuuttiakaan liian aikaisin joutilaana toisten mykkinä töllisteltäväksi. Ja jos myöhästyy sen minuutin verran, niin seuraavaa elämänsä tilaisuutta voi joutua kärvistelemään neljä minsaa.
Ovatko umpikaupunkilaiset tälle minuutin toimettomuudelle yhtä nöpönnuukia kuin vaikkapa kolme sukupolvea sitten mualta muuttaneen ?
Bilettämisestä en tiedä. Kuulostaa joltain kevyeltä. Juhlia, s.o. alkoholin kansa läträtä osaan jonkin verran. Jopa anniskelupaikoissa, pienehköissä ja hämyisissä. Päähän menee viina kodeissakin.
Kaupoissa on mukava katsella mitä tuotteita on keksitty.
Taidan kallistua ja pyllähtää luontoihmiseksi.
Kai se luontevinta onkin, kun täällä pottupellon pientareella elelee. Metsän reunasta ison kuusen juurelta olen lähtöisin. Pienestä pieneen.
Minusta tuntuu metsän keskellä ja rantakalliolla ihan samalta, kuin olisin eksyksissä. Tutut maamerkit tunnistan vain kaupunkiympäristössä. Eipä niin, ettenkö joskus viihtyisi luonnossakin. Siellä on jotakin alkuperäistä ja aitoa, ei ihmisen rakentamaa.
..ja että..:)
..tämän piti tulla siis tuon aloituksen alle. Eli olen sekä city että maasturi-immeinen..:)
Mieluummin vielä havupuita. Oma metsä keskellä kaupunkia olisi mukava!
Tästä pc:n vierestä on alle 10 metriä ensimmäiseen mäntyyn ja puolukanvarpuihin...
Toisaalta haluan vähintään kerran parissa viikossa juoda sen cappucinon keskikaupungilla vai pitäisikö sanoa stadissa.