Heips, kyseessä siis 11 kuukautinen narttu koira.
Silloin kun tämä pääsee juoksentemaan tai vähänkin kiihtyy, alkaa puremaan.
Koira tulee innoissaan ja vauhdilla käskystä luokse, mutta samalla nappaa ranteesta kiinni.. jolloin karjasen ''ei!'', pistän kyljelleen maahan rauhottumaan 15-30minuutiksi, mutta maahan pistäminen ei ole mikään helpoin juttu.. koira rupeaa tosissaan näyttelemään hampaitaan ja puremaan.. mutta kun saan koiran maahan ja rauhoittumaan, niin sama jatkuu taas seuraavana päivänä.
Kaipailisin vinkkejä miten saan tämän loppumaan? kädet ruvella ja verta valuu joka juoksentelun jälkeen.
Silloin kun tämä pääsee juoksentemaan tai vähänkin kiihtyy, alkaa puremaan.
Koira tulee innoissaan ja vauhdilla käskystä luokse, mutta samalla nappaa ranteesta kiinni.. jolloin karjasen ''ei!'', pistän kyljelleen maahan rauhottumaan 15-30minuutiksi, mutta maahan pistäminen ei ole mikään helpoin juttu.. koira rupeaa tosissaan näyttelemään hampaitaan ja puremaan.. mutta kun saan koiran maahan ja rauhoittumaan, niin sama jatkuu taas seuraavana päivänä.
Kaipailisin vinkkejä miten saan tämän loppumaan? kädet ruvella ja verta valuu joka juoksentelun jälkeen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
sitten joku erityinen syy päästää se vapaana juoksemaan? Eiköhän olisi parempi kytkeä fleksiin joihin saa pituutta aina 10 metriin saakka. Helpompi hallita.
Itse ongelmanratkaisuina voisi toimia ei-sanan vaihto seis-sanaan. Jota käytät hiukan aiemmin kuin ei-sanaa olet tähän saakka käyttänyt.
Riittävä liikunta on ongelmanratkaisujen avain pitkällä tähtäyksellä. 11-kuukautiselle ei riitä mikään pihalla pissittäminen vaan neljä kunnon lenkkiä ja pituutta jo lähelle 10 kilometriä.
Näiden lenkkien lähtöajankohdan päätät sinä, ei koira. Eli suoraan kauneusunilta koira lenkille. Jos koira päättää milloin, seurauksena häröilyä kuvaamallasi tavalla.
Lenkkien aikana tehdään erilaisia toko-harjoitteita useita kertoja lenkkien aikana. Sekä pidetään muutenkin koiran kanssa hauskaa. Puhu sille, se lähentää teitä.
Sitten on tietenkin vaihtoehtoinen tapa jota usein näkee vanhemmilla, ei niin kovin aktiivisilla mutta kilteillä ihmisillä. Eli syötä koira lihavaksi. Vanha sanontahan on että lihavat ovat leppoisia. Tämän haittapuolena tosin on erilaiset sairaudet ja lyhyempi elämä. Itse suosittelen tuota ensin mainitsemaani tapaa toimia.
Ensinnäkin, koiralle ei todellakaan riitä mitkään remmilenkit.. koirani pääsee vapaaksi aina kuin mahdollista ja hyvä näin.
Toiseksi, jos saisin ilmaiseksi tuhat fleksiä.. kaikki joutaisi roskiin. Fleksit eivät todellakaan ole turvallisia, eikä se hallinta kyky yhtään siittä parane.. yhtä hyvin koirani voi purra, oli se sitten fleksissä, liinassa, normi hihnassa saati sitten vapaana.
Koirani saa niin paljon liikuntaa päivittäin kun on tarpeen. Eikä tuo pureminen todellakaan liity lenkkeilyn lähtöajankohtaan, ja lenkillähän koira ei tätä tee.
Sekä 11-kuukautinen koira ei todellakaan tarvitse 10kilometrin lenkkiä, sen ikäiselle riittää yhtä hyvin 2-3 km lenkki, vapaanajuoksentelu ja 2h pihalla treenaaminen leikkiminen.
Minulla ei ole tapana treenata tokoa lenkkien aikana, koira kulkee lenkit nätisti vasemmalla puolella ilman vetäen, aivan kiltisti.. turhaan rupean viettämään ''hauskaa'' koiran kanssa, kun sitä voi tehdä muussakin tilanteessa, ei kannata lenkkeilyä yhdistää mihinkään hauskan pitämiseen ja tokoon.
Miksi syöttäisin koirani läskiksi ? senkö takia ettei se jaksaisi liikkua / purra ? ei kiitos.. mielummin liian laiha kuin liian lihava, noin nuorta koiraa ei missään nimessä saisi lihottaa ja lihavuus haittaisi myös harrastuksiamme, sekä toisi sairausriskejä.
neuvot eivät kelpaa, niin tee sitten oman pääsi mukaan. Miksi ihmeessä sitten teit aloituksesi? Vain vittullaksesi neuvojille?
Kumpi tahansa noista, jopa tuo sarkastinen heitto läskiksi syöttämisestä, tuottaisi sinulle nopeat tulokset.
Ei nuo sinun neuvosi kovin viisaita ollutkaan. Parempi kun pidät omana tietona...
aina antaa omansa jos omaa parempia... Mutta minustakin nuo ovat kyllä aika hyviä, ellei oteta lukuun tuota lihavaksi syöttämistä(vaikka sekin toimiva on), eli ei mitään syytä olla tuomatta tänne, kokonaisuus liikuntoineen, turvallisuusnäkökohtineen, aktiviteetit kotona ja lenkillä ovat kyllä tärkeitä, Alottelija voisi kyllä olla vastaanottavanpi
Kysyin vinkkejä miten pääsen eroon tuosta käytöksestä, en kaivannut mitään ''pistä fleksiin'' tai ''syötä läskiksi'' vastauksia, joissa ei ole mitään järkeä.
Kun niissä kummassakin on järkeä. Koira kytketään eikä sen anneta hortoilla vapaana, erityisesti jos se on noin vaarallisessa mielentilassa ettei omistajaa edes usko. Entäs kun sitä tarpeeksi kiusaat selätyksillä ja se saa kertakaikkisen tarpeekseen jonakin päivänä. Olet pelkästään ärsyttämällä ärsyttänyt sen jo nyt puoliksi pilalle. Jos se olisi vähän vanhempi niin luultavasti ainoa vaihtoehto olisi laittaa piikille. Koirasi lienee vielä sakemanni, joten sitä suuremmalla syyllä että koira on muutenkin lyhytikäinen, kannattaisi harkita ottaa lusikka kauniiseen käteen ja opetella sen kanssa tulemaan toimeen. Näin saisit nauttia koirasi seurasta pitkään ja lisäksi se todellakin olisi nautintoa sinulle ja koirallesi. Nythän näin ei ole?
Ja ellet sitä viitsi tehdä, niin tuo toinen vaihtoehto ei ole ollenkaan hullumpi. Kuinka monta kiukkusta läskiä koiraa olet nähnyt? Ei ne todellakaan tappele.
Nyt sinulla on vielä hetki aikaa korjata tekemäsi virheet. Lue se ensimmäinen viesti nyt todella tarkkaan ja ajattele. Jos haluat itsellesi kunnon koiran. Itse olen tuollaisesta mielentilasta tulleen kodinvaihtajani korjannut kunnon koiraksi. Sinullekaan se ei ole vielä ihan liian myöhäistä.
Laita koiralle pantaa muutaman metrin pyykkinaru ja kun koira alkaa hyppimään ja puremaan, polkaise naru jalan alle ja kiellä. Älä ota narua käteen äläkä muutenkaan näytä huomaavasi narua. Tärkeintä on saada koira huomaamaan että voit kieltää koiraasi ja koira myös silloin pysähtyy. Erittäin hyväksi havaittu.
Kuuluu kaiketi myös koiran ikää tuo hyppiminen ja pureminen, ns leikiksi lyöminen. Mutta kitkettävähän tuollaiset on.
Meillä on tuo narujuttu auttanut.
Niissä kummassakaan ei todellakaan ole järkeä. Säkö sitten pidät koiraas aina fleksissä, etkä anna sen koskaan juosta vapaana... ? jos nyt edes koiraa omistat.
Koirani ei ole minulle vaaraksi, mitä nyt pieniä johtajuusongelmia on ollut.. mutta koira muutoin pistetty tossun alle.. enään on vain satunnainen luoksetulossa tapahtuva leikkimielinen pureminen ongelmana.
En kiusaa koiraa selätyksillä, vain kerron kuka on pomo.
Piikille koira ei mene.. kuka nyt olisi niin ''fiksu'' että yhden ongelman takia vie piikille ?
Muutoin koira on maailman ihanin ja muista ongelmista ollaan päästy eroon, eihän mikään koira ole luonnostaan koulutettu ja kaikki asiat ovat koulutettavissa.. miksi siis sortua ''en jaksa kouluttaa, vien piikille'' asenteen.. ? Jos koiran ottaa, on se myöskin koulutettava.. oli ongelma mikä tahansa.
''Koirasi lienee vielä sakemanni'' mistä näin päättelet ?
''Agressiivisesta'' käytöksestä kenties ? ehei.. koirani ei ole sakemannia nähnytkään, maailman sosiaalisin ja ihmisystävällisin koira, joka vain on leikinhaluinen.
Koiran syöttäminen läskiksi on maailman säälittävin ja itsekkäin tapa kouluttaa koira jostain asiasta pois, ei kiitos.. mua ei kiinnosta sun perättömät jutut, jossa ei todellakaan ole mitään järkeä..
''Itse olen tuollaisesta mielentilasta tulleen kodinvaihtajani korjannut kunnon koiraksi. '' Sun koulutusmetodeilla päätellen tuo kodinvaihtaja on ylipainoinen, tai eipä sulla näytä olevan edes koulutusmetodeja.. sillä ainakin noiden kolmen sun antaman vinkin (vie piikille, syötä läskiksi, pistä fleksiin) perusteella haluat vain sivuttaa tilanteen.. et suinkaan kouluttaa koiraa kunnolliseksi tietyssä asiassa..
Jos sulla olis vetävä koira ja haluaisit sen kunnolliseksi, syöttäisit sen varmaan läskiksi ettei se jaksa vetää ? ja samalla aiheutat sille tauteja, joita koira kärsii lyhyen loppuelämän.
Sinulle 10 pistettä ja papukaija merkki !
Tälläisiä vinkkejä kaipaan, täytyykin testata tätä.
Aloitin tänään myös aina palkkaamaan kun luoksetulo onnistuu, alkaa olemaan jo hyvällä mallilla.
sun asenteesi on tyypillinen sakun ongelmaomistajalle. Lukutaidossasi todella taitaa olla ongelmia? Pyysin lukemaan sen vastauksen HUOLELLA. Siinä kerrottiin minkä verran tarjoat koirallesi liikuntaa vähintään. Mitä teet sen kanssa lenkillä. Kehotin puhumaan koirallesi paljon jotta korvat pysyisivät käskyillesi auki. Myös vaihtamaan jatkuva ein hokeminen selviksi suomenkielisiksi käskyiksi(jotka syytä esittää pyyntöinä). Ihmettelin jäljempänä intoasi selättää koiraa ja sinä pidät sitä johtajuutena? Sairas!
Muuta nyt hyvä ihminen asennettasi sekä koiraasi että vastaajia kohtaan jotka yrittävät sinua neuvoa, ettet pilaa koko hyvää koiruutta jolla voisi olla hyvinkin onnellinen elämä edessään.
Ellet halua muuttua ja muuttaa tapojasi, se ei tiedä hyvää koirallesi. Joten viimeinen neuvoni on että laita ilmotus apulan annetaan koiria-osioon. Kerro kuitenkin rehellisesti että ongelmia on.
Mua ei kiinnosta noudattaa sun antamiin ohjeita, koska ne ovat edelleenkin perättömiä.
Koirani saa EDELLEEN niiin paljon liikuntaa kuin se sitä tarvitsee ja mistä päättelet noita sun juttuja.. ? Totta kai puhun koiralleni lenkillä.
''EI'' on kieltosana mitä käytän koiralleni, eihän koiralle voi ehdoteta mitään pyyntöjä , tai no voi.. mutta se ei olisi kannattavaa.
''Voisitko olla tekemättä tuota?'' esim. tätä pyyntöä koira tuskin edes ymmärtäisi.. kääntelisi vain päätä ja ihmettelisi että mitä tuolla tarkoitat.. mitä lyhyempi sana, sitä parempi.. ''ei'' on ytimekäs ja sen kun osaa sanoa oikealla äänensävyllä niin koira ymmärtää..
Innoissani en koiraa selätä.. silloin kun se rupeaa pomottelemaan ja yrittää saada minut / jonkun muun ihmisen tossun alle silloin se on tarpeen.. eihän koira muuten ymmärrä kuka on pomo, johtajuudeksi selättämistä ei lasketa.. mutta koira alistuu siten. Tätä käytän kyllä harvoin ja riippuu pomotuksen määrästä.
Anteeksi nyt vain, mutta tulin tänne kuuntelemaan järkeviä vinkkejä.. en mitään perättömiä, mitä sinä näköjään haluat jakaa..
Miksi laittaisin koirani apulaan ja miksi valehtelisin että koirallani on ongelmiA ? Koirallani on EDELLEEN vain yksi ongelma, josta olen juuri pääsemässä eroon.
mutta suosittelen silti sitä vahvasti. Se helpottaisi elämääsi. Siispä vielä nämä:
"''ei'' on ytimekäs ja sen kun osaa sanoa oikealla äänensävyllä niin koira ymmärtää.."
no voi sun helkuta. Vaikka olisi miten ytimekäs, jos koirasi ei sinua usko niin mitä helvettiä se silloin hyödyttää? Voit käyttää yksinkertaisia ja hyvin lyhyitä sanoja, kunhan koiralle on selvää mitä tarkoitat. Joka asialle on oma sanansa. Et voi olettaa että koirasi osaa lukea ajatuksesi. Havainnollistan asian vielä: kun haluat koiran kulkevan tai kääntyvän vasemmalle, niin sinun mielestäsi käsky "ei" riittää siihen? Eikö loogisempaa ole opettaa koiralle että vasen tarkoittaa vasenta puolta ja vasemmalle kääntymistä käsky vasemmalle? Ja jos koirasi ei pidä sävystä jolla puhut, unohda se ja vaihda sävyä. Yksinkertaista, jopa nerokasta kun sen oivaltaa...
"Innoissani en koiraa selätä.. "
Älä selätä sitä ensinkään. Miten voit olla noin yksinkertainen? Että kuvittelet sen jotain auttavan. Olet vaan tekemässä itsellesi hallaa. Eikö tämä lause ole juuri sinun: "koira rupeaa tosissaan näyttelemään hampaitaan ja puremaan.. mutta kun saan koiran maahan ja rauhoittumaan, niin sama jatkuu taas seuraavana päivänä."?
Eli olet vain ja ainoastaan saanut entisen lempeän ja leikkimielellä kättäsi hairanneen koiran sekopäiseksi. Jos ongelma olisi ohi kuten väität, niin se ei jatku heti seuraavana päivänä. Johtajuutta ei oteta, vaan se ansaitaan. Yhdessä tekemällä ja yhdessä kokemalla. Ymmärrä jo. Ja jos koirasi saisi tarpeeksi liikuntaa, se ei takuulla hörhöile lenkillä eikä sen ulkopuolella.
Vastaus viimeiseen kysymykseesi: Ihan siksi että koirasi saisi edes loppuelämänsä viettää vähän paremmissa käsissä. Sinun kynsissäsi siitä on tulossa seko. Jos nimittäin jatkat tuota rataa. Ja ei, et todellakaan ole "pääsemässä eroon" yhdestä ongelmasta, vaan tilaamassa lisää.
Koirani kyllä tajuaa mitä ''ei'' sana tarkoittaa ja uskookin sitä.. asia on jo hoidossa, tiedän jo miten tästä ongelmasta pääsen eroon, kiitos vain.
Jos en olisi koiraa alistanut koko sen elinaikana, se olisi pomo.. eikä minun hallinnassani. Koirani on luonteeltaan erittäin pomottava ja itsepäinen, ilman alistamista tämä siis purisi leikillään joka tilanteessa eikä osaisi rauhoittua.
Koirani puree tosissaan harvoin ja leikkiessäänkin puree yhtä kovaa kuin tosissaan, siksi näitä on hieman vaikea erottaa toisistaan.. mutta jos koira puree oli sen asenne mikä tahansa, mitä muutakaan sille voi tehdä kun alistaa ja rauhoittaa. Mitä itse sitten tekisit jos koira tulee ja puree, syötät heti rasvasosemömmöä niin että koira lihoo niin, ettei se jaksa edes purra ?
Ongelma ei ole vakava, koira tekee tämän ehkä 1/100 luoksetulo kerrasta ja yleensä silloin kun on ylikierroksilla.
''Ja jos koirasi saisi tarpeeksi liikuntaa''
Olen jo kaksi kertaa sanonut koirani saa TARPEAKSI liikuntaa, päivittäin.
JA toiseksi koirani ei hörhöile lenkeillä EDELLEENKÄÄN.. kuinka monesti sulle asiat tarvitsee toistaa, että ymmärrät ?
Koirani on hyvissä käsissä, siittä ei ole tulossa sekopäinen.. tiedän jo tavan päästä ongelmasta eroon, joka EI lisää yhtään enempää ongelmaa.
asia on kunnossa ja tiedät mitä teet. Ei se minun ongelmani ole vaan sinun. Olen oman osuuteni tehnyt.
Tuohon kysymykseesi "mitä teen kun koirani..." voin vielä vastata kun niin kovin sitä tenttaat ja teet omituisia olettamuksia. Eli kun oma koirani joskus aikoinaan harrasti tota, pidin mukana risaa hanskaa. Sanoin reuhaamisen alkaessa koiralle "seis! Odota!" ja kaivoin suurieleisesti hanskan esiin ja heitin sen pitkälle ojaan ja sanoin "Riekko...hae riekko". Näin sain koiralle sen vaatiman aktiviteetin joka ei ollut enää käpälieni järsiminen kun "riekko" oli lentänyt. Helppo nakki, eikä tarvinnut mitään ketoon heivaamisia. Kokeile. Ja lisää vaan sitä liikuntaa, jos koirasi ei ole joku tipsukka tai hipsukka sylikoira.
nimimerkki "kdijdujs":n sinänsä ansiokas neuvo eroaa edellisen neuvosta? Sanoithan itse että "yhtä hyvin koirani voi purra, oli se sitten fleksissä, liinassa, normi hihnassa saati sitten vapaana."?
Etkö itse ymmärtänyt että jalalla voit estää koiran ryntäilyn ranteeseen kun se on kiinni kytkettynä?
Et voi olla tosissas!? Sult pitäs ottaa koira pois. Lihottaa läskiks ja pitää hihnassa koko ajan, korjaan fleksissä että voisit kuristuu siihen tai jäädä auton alle.
Jos on hyvin kasvatettu koira se pysyy lähellä ja tottelee, hihnaa ei tarvita kuin vaarallisissa paikoissa ja toisten koirien läheisyydessä jos silloinkaan. EI TODELLAKAAN leikitä hihnassa!
Ja mitä puremisen tulee koira on luultavasti niin tottunut käsittelyyn että se saattaa pitää sitä paini leikkinä. kannattaa kokeilla jotai muuta konsteja jotta koira ymmärtää ettei pureminen ole sallittua. Jotkut käytävät suihkepulloa tai jotai kolisevaa koiran "pelotteluun" heti ku lopettaa kehu ja anna vaikka namu :) jos ei auta, kysy apua oikealta koiran kouluttajalta
"Lihottaa läskiks ja..."
tosissani tässä, vaan vihjaisin aloittajalle että sekin on parempi vaihtoehto kuin jättää koiransa kouluttamatta tai tehdä siitä aggre jatkuvalla selättämisellä jota se harrastaa kertomansa mukaan.
" ...pitää hihnassa koko ajan, korjaan fleksissä että voisit kuristuu siihen tai jäädä auton alle. "
Sen sijaan tässä olin ja helvetin tosissani. Fleksi korvaa vapaana kulkemisen, eikä koira jää auton alle kun pidät ajotiellä sen lukittuna metrin päähän itsestäsi(ellei oma auktoriteettisi riitä pitämään koiraa ojan puolella). Olen kaksi kertaa ollut todistamassa kun kiltti ja tottelevainen irtioleva sesse on omistajansa kiellosta huolimatta mennyt toinen ajoradalle ja toinen raiteelle haahuilemaan. Molemmat päättyivät onnettomasti, toisesta ei jäänyt omistajalle käytännössä mitään muistoksi kuin käteen jäänyt hihna. Ymmärtänet ettei häntä kauheasti haluttanut lähteä Helsinkiin kaapimaan jäännöksiä? Olisitko sinä?
Hyvin kasvatettukaan koira ei pysy läheisyydessä ja tottele jos ei ole hihnassa. Se on taivaan tosi asia. Aina on yllätysmomentin vaara. Yllä oleva kertoo karua kieltään. Se on myös syy miksi minulla on vielä koira, mutta näillä kahdella ei. Syttyykö lamppu, mitä?
Joo-o! Jotkut käyttävät suihkeita eikä saa mitään aikaan ja jotkut pelottelevat koiransa täyhulluiksi ja jotkut namittaa sen pilalle. Pelkkään yksittäiseen ongelmaan on aika turha puuttua jos kokonaisuus ei pelitä. Jotkut taas keksii oikean ratkaisun itse, eikä tarvi maksaa kipeäksi kouluttajalle. Joka neuvoo nämä samat asiat jotka olen jo tuonut esiin.
1. Liikunta
2. Rauhallinen lähtö
3. Äänen käyttö
4. Selkeät käskyt, joka toiminnolle omansa
5. Nuorille uroksille nartunpissien maistelukielto
6. Aktiviteetit ja aivojen käyttö
7. Omistajan rauhallisuus ja johdonmukaisuus.
On se kumma että yksinkertaisista asioista tarvii aina alkaa kyseenalaistamaan jonkun sarkastisen heiton takia. Hömelö sinäkin.
Ootko nyt ihan oikeesti tosissas? En voi muuta ku hakata päätä seinään kun tästä ihmiskunnasta löyty taas niin fiksu yksilö. Huh sentää
En nyt sano juuta enkä jaata ongelmaasi, koska oma koirani ei ole ikinä leikilläänkään yrittänyt purra ihmistä edes pentuna enkä osaa siis auttaa. Enemmän huolestuttaa tuo sinun asenteesi kuin koirasi käytös. Sinulta tuntuu puuttuvan ymmärrys sosiaaliseen kanssakäymiseen joten toivottavasti kykenet kouluttamaan tasapainoisen eläimen, vaikka et itse käyttäydy niin. Sellainen koira kuten omistajansa, tavataan sanoa.
Joillekin koirille voi tehotakin tuo selättäminen mutta ei kaikille. Kannattaa vaihtaa taktiikkaa, jos tuo ei mitään hyödytä. Itse tein omalle koiralleni ihan vain näin että kun alkoi puremaan sanoin napakasti EI! Ja se loppu siihen. Vissiin aloittajan tilanteessa tälläinen ei tehoa? Mutta kannattaa kokeilla muitakin konsteja, tuo selättäminen ei tunnu tepsivän.
Toisaalta, kyllä minunkin koirani jonku ajan jälkeen jatko taas sitä puremista mutta aina kun sanoin EI! niin se loppui ja aikansa kun tätä toisti (joitain viikkoja tais mennä) niin koira oppi eikä enään purrut.
Toki ikäkin vaikuttaa, omakin koirani oli silloin vasta pentu.
Yleensä jokaisella koiralla on tietyssä vaiheessa tämä ns. kokeiluvaihe. Eli siinä testataan mitä saa tehdä ja kenelle. Siihen sisältyy toisilla vahvemmin juuri tämä, että tartutaan kiinni käsiin, jalkoihin, vaatteisiin.
Omiani olen opettanut yksinkertaisella kieltosanalla: ei. Samaa sanaa olen käyttänyt muissa asioissa, joita en halua/anna koirani tehdä.
Tepsii hyvin. Koiran luonteesta riippuu taasen se, miten ahkerasti joudut tätä tekemään. Yksi koiristani oli ns. jääräpäisempi ja saimme todella testata kummalla kestää kantti. Yksi koiristani on taasen ns. pehmeämpi luonteeltaan, jolle riittää jo nykyisin pelkkä katse ja aie sanoa tuo sana.
Johdonmukainen ja määrätietoinen kasvatus on niin lemmikkien kuin lastenkin kanssa mielestäni kaiken ao.
Mitä tulee koiran liikuntaan ja muuhun ulkoiluun niin siinä olen samaa mieltä, ettei vielä koira, joka ei ole täysin kasvanut mittoihinsa tarvitse suunnattomia määriä lenkkeilyä. Sekin tietysti riippuu täysin koiran rodusta. Itse suosin normaalia nahkahihnaa varsinaisessa lenkkeilyssä ja muuten pidetään mahdollisimman paljon vapaana. Ja tämän lisäksi tietysti muuta sosiaalista kanssakäymistä koiralle niin muiden ihmisten kuin muiden koirienkin kanssa.
Koirasi on vielä murkkuiässä ja ei ehkä kuule eikä näe tällä hetkellä eli touhottaa vaan. Lisäksi jos se tulee mielellään luoksesi ja sitten innoissaan tarraa käteesi siitä tulee rangaistus. Koira varmaan hämmentyy tästä, koska se odottaa ehkä kehuja kun kerran tulee luokse käskystä. Se ei ole helppo paikka. Itse olen aina suosinut vastaehdollistamista eli palkka tajutusta asiasta (opitusta). Yritän vaan sanoa, että jos on kyseessä se, että se vain innoissaan on, niin ehkä se ei osaa erottaa sitä luokse tuloa ja käteen tarttumista erikseen. Onko mahdotonta kokeilla, että herkkupala mukana ja saakin sen käteen tarttumisen sijasta. Yrität siis komentaa jo ennenkuin tarttuu tai ennemminkin otat koiran innoissaan vastaan ja pyydät sivulle tai istumaan ja annat palkan. Oma koirani oppi tulemaan luokse niin, että tuli aina vasemmalle sivulle ja saa palkkion ja nuorempi koiruus tulee oikealle puolelle. Alta vuoden oleva koira on kumminkin vielä aika jääräpää. Aikaa ja vaivaa ja suunnatonta kärsivällisyyttä se vaatii. Koiran kouliminen on vähän kuin nuoralla kävelyä. Sitä pitää hienosäätää jatkuvasti. Vois sanoa, että omani olivat perustottelevaisia tai siis tää vanhempi siinä 2,5 - 3 vuoden iässä. Nuorempi on vasta vuos ja risat ja harjoittelee kaikkea. Käy hampailla silloin kun harjaa, mutta ei lujaa ja koko ajan vähemmän. Ilmoitan vain aina jämptisti että EI HAMPAILLA. Vasta nyt on taas alkanut hieman kuuntelemaan mitä asiaa minulla on. Olen myös ehdollistanut pallolle tämän nuoremman. Eli heti kun otan pallon tai vingautan ei välitä mistään muusta mitään. Osaako koirasi ottaa katsekontaktia sinuun, se on minun mielestäni yksi tärkeimpiä asioita oppia. Eli heti kun sanot katso, niin koira katsoo sinuun ja odottaa jatkoa.
Itselläni on vähän samanlainen ongelma, joskin puolivuotias koirani hyppii ja puree hihnassa lenkkien aikana. Ainoa, jolla saan toiminnan siltä erää loppumaan, on laittaa koira selälleen, käydä hajareisin sen päälle ja pidellä kiinni kunnes rauhoittuu. Puuhun sitominen ei toiminut ollenkaan: lakkasi toimimasta, kun koira hoksasi, että kyllä se tullaan hakemaan puusta pois.
En ole erityisen ylpeä tästä selättelystä. Nimenomaan en haluaisi alistaa koiraani. Käsittääkseni se ei ole mitenkään hyvä koulutusmetodi ainakaan sakujen kohdalla (itselläni saku mix), etenkin, kun oma koirani vaikuttaisi olevan aika heikkohermoinen tapaus jo synnyinlahjana.
Mikä voisi olla vaihtoehtoinen tapa saada lenkillä riehuminen ja pureminen loppumaan?
Sanon vielä, että ei ei tähän tehoa. Koirani ei kuuntele riehaantuessaan mitään kieltoja. Jos karjuisin perkelettä tuolla kadulla, koira noteeraisi sen, mutta yritän olla myöskin huutamatta koiralleni. Tavallisella äänellä sanottu ei menee kuuroille korville (kuten nykyään yhä vain useammin muutkin käskyt).
En ole yrittänyt kiinnittää huomiota karkkiin, ettei ala luulemaan, että riehumisesta saa palkinnon.
noista viesteistä joita tolle aloittajalle jo kirjoittelin ja joista se otti jokseenkin järjettömän pultin. Lue ne. Erityisesti kohdassa "no toivottavasti" löytyy mainittuna se millä oman härkäpääni kesytin. Mutta niitä puheita liikunnasta, lenkille lähdöstä, koiralle puhumisesta, ym. ei kannata lainkaan aliarvioida. Ne ovat ratkaisun avain. Ja urokselle tärkeää että niitä nartunpissejä ei nuolla minuuttitolkulla, vain haistellaan.
Monesti ihmettelen miksi ihmiset ottaa hirveen pultin nuoren koirajullikan tekemisistä. Huumorin avulla siitä selviää parhaiten. Jos pentu riekkuu hihnan päässä, niin mikä estää antamasta hihnan/fleksin lenkkipäätä koiralle suuhun ja pitää otteen keskeltä itsellä tuumaten että "ai sää haluat taluttaa itse itseäsi, no ole hyvä vaan". Kun koira kyllästyy lenkittämään "itse itseään" niin ote herpoaa ja taas jatketaan kuin ei mitään.
Huijaa, kuseta ja jallita nuorta koiraa niin paljon kuin sielu sietää. Tämä on vain elämää ja huumori tekee siitä koiran kanssa paljon hauskempaa. Näitä koiran nuoruuden kohkauksia ja miten niistä kaikista selvittiin muistelee haikeana kun koirasta on tullut keski-ikäinen ja tasaisen varma joka tajuaa jo pienestäkin vihjeestä mitä haluat sen tekevän. Ja jonka jokaisen mielenliikkeen osaa itse ennakoida pelkästä viiksikarvan tai jalkaterän asennosta.
Juu, luin sen riekkokohdan. En ole vielä kokeillut. Koirani ei oikein tajua lähteä heitettyjen pallojen, keppien tms. perään. Mutta ehkä jokin kiinnostava asia, kuten haiseva sukka tai kenkä, voisi toimia meidän riekkona.
Itse myös ehkä vähän ylihermoilen koirani toiminnasta. Olen nyt kuullut niin monesta suusta, että saku ensimmäisenä koirana on tikittävä aikapommi ja varma ongelmakoira, että vahdin jo itsekin koiran jokaista liikettä sillä silmällä.
sillä jos turhaan jännittää, niin se näkyy koiran käytöksessä ja on itseään toteuttava kierre.
Tuo "riekko", tai keppi tai mikä tahansa, niin ellei itse lähde oma-aloitteisesti kannattaa silloin ottaa askel pari siihen suuntaan ja kysyä kumpi kerkee. Johan tulee intoa koissuun.
Ja kotona ota koira mukaan askareisiin. Opeta esineitä nimeltä ja pyydä tuomaan, viemään tiettyyn paikkaan jne. Sakut on varsinaisia palvelijoita jotka haluavat jatkuvasti olla tekemässä mitä omistaja pyytää(huom. pyytää, ei käske).
Koirasi on nyt jo sen verran vanha että vaatii enemmän toimintaa kuin ihan pentuna. Nyt on hyvä hetki vaihtaa suuntaa selätyksistä posetiivisempaan suuntaan.
Eihän sitä koiraa riehumisesta palkita vaan hyvästä. Niillä on tuossa iässä energiaa aivan suunnaton määrä. Yksi asia mitä olen omien koirieni kanssa huomannut, että rähjätään niin jos on yliväsynyt tai lenkiltä tultua on jo rähinä päällä. Tällöin vien koiran huomion muihin asioihini. Vinkulelu tai mikä vaan kummallinen ääni jotta saa huomion. Onko aktiviteettia ihan oikeesti tarpeeksi. Kyllä tuon ikäinen jaksaa jo pitemmänkin lenkin, kunhan se tehdään pitkällä ajalla ja vettä mukana ja onpa mulla vähän nappuloitakin (herkku semmosii) lisäksi koirille on olemassa semmonen rauhoitusmantteli. Joku jossain kehu sitä hyvinkin. Vaikka kulkisin vaan pikkulenkin (2 km), niin osa lenkistä on aina tokoa. Ihan vaan vaikka seis jne. Jos koirassa esim. palvelus/paimennus koiraa niin se haluaa olla koko ajan tekemässä. Reipas vuoden ikäinen urokseni hakee jo kotona jos pyydän erikseen sukan, pallon, käsineen jne. Näitä voi opettaa vaikka kuinka paljon. En kumminkaan odota vielä pariin vuoteen mitään täydellisiä suorituksia. Vanhempi yli kuusvuotias narttuni osaa kaikki jutut, mutta onpa sekin alkanut liikaa vahtimaan tämän tulokkaan kanssa ja nyt taistelemme haukkumisesta. Tiedän, että siinä voi mennä kuukausia ennenkuin tuloksia tulee, mutta kun huomaan, että jotain saavutetaan ja tiedän miten niin sitten vaan tämä opetusmuoto peliin ihan lopuksi elämää. Tän vuoden ikäisen kanssa saa käydä jotta käyttäytyy edes jotenkin ihmismäisesti ainakin aamulenkki 2 km, iltapäivä n. 5 km ja ilta sen pari kilsaa. Tämän lisäksi pallonhakua n. 30 kertaa ainakin. Koirani on pallohullu, joten minä lopetan leikin ennenkuin aivan nuukahtaa. Isokokoinen nuori koira vaatii tosi paljon energian purkamiseen. Lisäksi on kotona aktivointipalloa josta välillä nautitaan pikkuateria ja lautapeli nappulan piilotusta ja hajuaistia varten. Tämän lisäksi leikkivät kahdestaan mahdollinen koirapuistoilu. Tämän kaiken lisäksi otan koirat vuoronperään jalkojeni väliin ainakin kerran viikossa ja hieron päästä varpaisiin, joka rentouttaa koiraa ja tekee hyvää psyykkeelle. Se haluaa käyttää nenäänsä ennenkaikkea muuta. Oletko opettanut piilotusta (kotietsintää). Koirani ovat täysikasvuisina alta 15 kg eli pieniin menevät, mutta energiaa molemmissa pakkauksissa on vaikka muille jakaa. Tätä nulikkaa en saa väsymään lenkityksellä, mutta aivojumppa kuluttaa energiaa tosi paljon. Eikä palkitsemisessa ole mitään väärää. Sen lisäksi, että koirasi riehaantuu, niinkuin jokainen muukin nuori koira ja saa varmaankin niitä hepulikohtauksia pitäsi jotenkin ennen vapaaksi pääsyä saada energiaa purettua johonkin älylliseen tai pallo yms. leikkiin. Muuten tulet jatkossakin olemaan liemessä koirasi kanssa. Itselläni on ollut myös isoja koiria ja niidenkin kanssa on pärjätty koko niiden elinikä riehumisineen jne. Jokaisen koirani olen hoitanut hyvin alusta loppuun vaikka varmasti jokaisen kohdalla se pari ekaa vuotta on ollut tyrmistystä, kauhistusta ja riemua uuden oppimisesta ja päivääkään en vaihtaisi pois.
Oma keskikokoinen uros oli nuorena aivan samanlainen. Huutaminen tai suuttuminen sai koiran vaan vielä villimmäksi, joten aloin ottaa koiran viereen aivan lyhyelle hihnalle. Siinä se reuhtoi ja yritti purra ranteita. Annoin riehua, pysyin itse rauhallisena ja matka jatkui vasta kun koira rauhoittui.
Kun itse on hiljaa ja rauhallinen, ei koira jaksa kauaa riehua. Meillä loppui rähiseminen aika nopeasti tällä keinolla, muistaakseni vain muutama kerta rauhallista kiinnipitoa riitti ja alkoi lenkit ja leikkihetket sujua mukavammin.
Nykyään mitä ihanin 7v kaveri. harrastamme agilitya ja koirapuistoilemme. Joillekin uroksille se yrittää isotella, mutta tottelee kyllä hyvin kun komennetaan hiljaiseksi.
Älä luovuta, vaikka pahoja hetkiä tuleekin eteen. Nuori koira on aika mahoton olio, mutta rakkaudella ja kärsivällisyydellä saa hyviä tuloksia aikaiseksi.
Maltti on valttia, muista pysyä rauhallisena tuli mitä tuli ja pian sinulla on ihana koirakaveri :)
HUOM, en selättänyt koiraa missään vaiheessa, pidin vain niin lyhyellä hihnassa ettei se päässyt mihinkään, toisella kädellä säkän päältä kiinni tukevasti, ei puristaen kuitenkaan.
Selättäminen ei tunnu olevan koirankoulutuksessa hyvä keino koskaan, koiralla menee vain luottamus omistajaan, joka runnoo päälle.
Yksi ehdotus:
Kun koira luoksetulossa riehuu ja tarttuu käteen, tomera kielto ja sen jälkeen jätät sen mahdollisimman pitkälle huomiotta. Heti, kun rauhoittuu, niin palkitset hyvin kehuilla, namilla tai leikillä.
Joka kerta, kun luoksetulossa tulee sievästi, niin palkitset hyvin, vaikka sitten patukkaleikillä, jos koira tykkää roikkua.
Pikkuhiljaa koiralle alkaa valjeta: kun tulen sievästi ja odotan -> pääsen leikkimään, kun taas alan itse riehua -> omistaja on tylsä ja leikki loppuu lyhyeen enkä saa haluamaani huomiota.
Sellainen lisäkommentti vielä, että tuo aika, jonka pidät rangaistuksena koiraa makuulla, tuntuu pitkältä nuorelle koiralle. Lyhyt, selkeä rauhoittuminen jo ajaa tehtävänsä, eikä sitä tarvitse turhaa pitkittää. Jos haluat maahan menoa käyttää, niin mieluummin seuraavasti: maahan ja rauhoittuminen. Heti, kun koira näyttää levolliselta, niin kehu ja palkka. Jos alkaa uudelleen riehua, niin saman toisto.
Painiminen kannattaa lopettaa heti, koska silloihan juuri palkitset koiraa; annat sille huomiota kun se villiintyy, näin villiintyminen on sille kannattavaa. Yrität varmaankin, että selälleen vääntäminen olisi negatiivista huomiota koiralle, jota se ei halua, mutta kuten oletkin huomannut se ei sitä ole, vaan koira kokee sen leikkiin mukaan lähtemiseksi. Jotkut koirat pitävät varmasti selälleen vääntämistä epämiellyttävänä ja siksi oppivat sitä välttämään, mutta sinulla ei sellaista koiraa ole, joten se kokee sen vain painiksi ja kun muutakaan huomiota ei heru, niin mukava saada edes sitä.
Muuten en ymmärrä ongelmaasi ongelmaksi. Olisin ja olen vain innoissani, kun oma koirani osoittaa noin suurta villiintymsitä minusta, varsinkin vapaana ollessaan, jolloin sillä olisi valta valita myös miljoonia muita juttuja jotka sen voisivat villitä, niin se villiinttykin minusta; Jes, täydellinen onnistuminen. Toki minua on pidetty täällä naurettavana, koska minulla on kesät talvet päällä vaatetta sen verran, että koiran kanssa onnistuu, t-paita vihonviimeinen kapistus ja patukkaa en käteeni ota ilman tukevia hansikkaita, sillä nuori koira kun se villiintyy, niin silloin kyllä tulee myös huteja. Tule niitä vanhemmitekin, mutta harvemmin. Oma koirani on nyt noin puolitoista vuotias, enää en toppahousuja pidä, koska enää ei nivusiin napsi luoksetuloissa, mutta edelleen pitkähihaista yläosaa ja patukkaa en käteeni ota ilman hanskoja...
En lukenut viestiketjua kokonaan, joten en tiedä koirasi rotua. Kaksi metsästyskoiraa omanneena ja yhden pk-koiran omanneena, tiedän kuitenkin sen eron: metsästykoirat ottavat pehmeällä suulla, pk-koiran kanssa veri lentää helposti.
Jos haluat tavasta eroon, niin mahdollisuutenahan on koiran sinua kohtaan osoittaman innon lopettaminen, mikä kyllä haittaa ymmärrettvästikin kovasti harrastuksia myöhemmin. Nyt jo olet varmasti siinä hyvässä alussa, koska olet kieltänyt koiraa; se ei saa sinusta innostua, kyllä se sen kohta tajuaa, varsinkin sitten kun on tullut sukukypsäksi ja sille aukenee aivan uusi hajumaailma, nythän olet ollut kielloista huolimatta koiralle se tärkein asia maailmassa. Mä en lähtisi tuohon kuitenkaan vaan opettaisin pitkin koko koiran eliniän sitä miten innostusta puretaan oikein; minusta saa ja minusta pitää innostua aivan villiksi, mutta se osoitetaan halutulla tavalla, eli palkkiota satelee sillä hetekllä koko ajan kun se osoitetaan oikein ja aina kun vahinkosattuma osuu patukan sijaan käteen, kaikki tilanteessa palkitsevaksi tulkittava heti alas (= ei huomiota, ei sanaakaan, ei liikettä...) ja kun koira korjaa hampaiden paikan palkkaaminen jatkuu...
Eikö tuollaisessa ole se vaara, että koira kyllästyy runsaaseen palkkaamiseen? Eikö oppiminen hidastu, kun et halua kertoa sille, milloin se tekee väärin?
Mitä tarkoitusta varten haluat koirasi villiintyvän seurassasi?
Kyllä pitäisin tosi hitaana oppimisena, jos sinun yhä pitää suojautua puremilta. Uskoisin, että enemmistö koiranomistajista ei haluaisi tuollaista koiraa, jota sinä pidät ihanteena.
Toi selättäminen on vihon viimeinen konsti. Siinä opetetaan jo pieni pentu painimaan ihmisen kanssa. Ja yleensä lopputulos on se, että sieltä maasta ihmisen alta nousee voittaja häntä kaarella.
Koirahan on saanut haastettua ihmisen painiin, eli saanut tahtonsa läpi.
Se ei ole alistumista että lopettaa sätkimisen ja puremisen ja on muka rauhoittunut. Siinä käy vaan niin että sitä mukaa kun koira kasvaa, otteet kovenee, eli lopputulos on päinvastainen mihin pyritään.
Tuolla aikasemmin joku jo kirjoittikin että johtajuus pitää ANSAITA, sitä ei alistamalla saa. Alistaminen joko tekee koirasta aran (pelkopurija) tai sitten uhma vaan nousee, ja puree saadakseen tahtonsa läpi. Kunnioitusta omistajaa kohtaan ei tule. Johtajuus on molemmin puolista kunnioitusta ja luottamista.
Itsellä on jokaikinen penikka ollut kovia puremaan, mutt se kiinni käyminen on ohjattu sallittuihin asioihin. Ja nehän onkin sitten aina innostuessaan hakenut oma-aloitteisesti jonkun oman lelun suuhunsa. Eivätkä ole edes vahingossa purreet/näykkineet ihmisiä.
Jonan päivänä koira ei enää tule luokse ollenkaan kun tietää tulevansa selätetyksi. Treenaa ennemmin ensin vaikka sisällä tosi lyhyellä matkalla jolloin koira ei pääse kiihtymään. Ihan askel-kaksi ja kutsu luokse ja kun koira istuu eteesi, anna palkka. Ruoka palkka rauhoittaa, lelu palkka kiihdyttää. Jos ruoka ei kelpaa, käytä silloin patukkaa, mutta koira ei saa itse siihen rynnätä kiinni. Opeta siis odottamista, patukka esillä koiran edessä mutta ei ole lupa ottaa, voit vaikka palkata namilla jos kääntää pään pois päin patukasta. Sitten voit ottaa patukan ja antaa sen koiralle.
Älä siis selätä enää ikinä missään tilanteessa. Koiraa pystyy hallitsemaan rauhallisella ja päättäväisellä, itsevarmalla asenteella. Koira alkaa silloin oikeasti kunnioittamaan.