4,5v poika nukkuu isänsä vieressä.

4,5v on vielä pieni lapsi joka kaipaa syliä, silittelyä ja läheisyyttä paljon ja yhdessä olemista, tietenkin ois hyvä osata nukkua omassa sängyssä, mutta tutun aikuisen viereen pitää päästä nukkumaan aina välillä jos oikeasti pelottaa jokin esim. kova ukonilma vaikkei tietenkään ukonilmaa tarvitse pelätä.

Sun tilanteessa on tietenkin vaikea puuttua tuohon mutta poika voisi aloittaa sillain että omaan sänkyyn isän sängyn viereen ja isä istuu vieressä ja tietenkin voi silitellä uneen ja heijaamisen jättää pois ja sit kun se menee hyvin niin siirtää pojan sängyn kauemmas isän sängystä esim toiselle puolen huonetta ja sit joskus kun kouluun menee niin sitten voi miettiä sitä omaan huoneeseen siirtymistä, mutta sitäkin täytyy sit harjoitella ja takapakkia voi tulla välillä mutta ei kannata luovuttaa...

Onkohan pojalla omaa sänkyä jos ei niin voisit ehdottaa miehelle että ostais pojalle sängyn kun on jo kohta 5v ja poika vois harjoitella siinä omassa sängyssä nukkumista, mutta jos pojalla on jo oma sänky niin voisit vaikka ostaa pojalle lahjaksi joku tosi mieluinen pussilakana setti :) jos se vähän houkuttais poikaa omaan sänkyyn, mutta muista puhua sievästi pojan isälle niin että ei ymmärrä väärin eikä suutu :)

Noin pienelle lapselle vanhempien ero on yhtä kova juttu kuin vanhemman/vanhempien kuolema. Se stressaa pientä aivan tolkuttomasti. Vähemmillä ongelmilla pääsette teini-iässä pojan kanssa, kun annatte hänen nyt nukkua isänsä vieressä.

Monet luulevat, että mitä pienempi lapsi, sen helpompi vanhempien ero on, mutta asia on päinvastoin. Juuri tuollaiselle 3-5 vuotiaalle ero on vaikea, koska hänellä on vielä niin vähän kykyjä käsitellä eroa.

Meillä poika kömpi sänkyymme joka yö siihen asti kunnes täytti 8v ja siihen sitten loppui kuin veitsellä leikaten ilman, että puutuimme asiaan yhtään mitenkään. Pikkusiskokin kävi joskus kääntymässä, mutta kun totesi, että on ihan liian ahdasta, niin omatoimisesti kömpi takaisin omaan sänkyynsä omaan huoneeseensa. Eli se on lapsesta kiinni ja ennen kouluikää ei kannata edes miettiä kannattaako asialle tehdä mitään.

Kannattaa houkutella poika nukahtamaan omaan sänkyyn, ennen kuin alat yöpyä siel. Saatte ainakin iltaseksiin aikaa vaikka lapsi tulisi yöllä viereen. Kyllä se onnistuu. Näin minäkin menettelin miesystäväni kohdalla ja hänen poikansa kanssa.

jotkut vaan kaipaa läheisyyttä. Tiedän joka oli nukkunut 5-6v asti vanhempiensa kanssa samassa sängyssä ja ei ole epänormaalia tälläinen.

No ei ole kyllä yhtään epänormaalia. Oma poikani nukkui usein minun ja isänsä kanssa ainakin kymmenvuotiaaksi. Senkin jälkeen hän saattoi joskua käydä rauhoittumassa välissämme ennen omaan sänkyyn siirtymistä. Meitä se ei haitannut pätkän vertaa. Onhan se kiva nukkua rakkaiden kanssa! En minäkään halua nukkua yksin.

Nyt poikani on varsin itsenäinen ja tasapainoinen teini, joka ei todellakaan ole jäänyt helmoihini. Minä sen sijaan joskus haikeana muistelen niitä aikoja, kun sai herätä tuhiseva pellavapää kainalossa. Nauttikaa tuosta ajasta, se on nopeasti ohitse!

Jos olisi ero tullut ja uusi kumppani olisi alkanut antaa ohjeita lapsen itsenäistämisestä, niin olisin pannut äijän kiertoon. Lapsi on lapsi vain hetken.

Mulla on 9 v poika joka nukkuu mun vieressä. Olen ihan normaali äiti :)

Tänne nyt ei vastaa kuin ne, jotka nukuttavat lasta vieressä...

Minut on kasvatettu niin, että lapsen paikka on omassa sängyssä. Olen samalla tavalla kasvattanut myös omat lapseni. Jos lapsi on esimerkiksi oksennustaudissa tai pahassa kuumeessa, menen itse lapsen sängyn viereen nukkumaan. Joskus aamulla saattaa lapset pötköttää vieressäni tovin.

No, nukkumapaikka sinänsä voi olla ihan sama, vaikka olisikin aikuisen vieressä. Mutta jos 4,5 vuotias pitää silittää ja paijata uneen, niin se tuntuu varsin kummalliselta. Jotakin turvallisuuden ongelmaa?

Itse en aloittanut suhdetta mieheen, joka nukutti lapsensa vieressä silitellen. Siis aina, eikä esimerkiksi sairastaessa tms. Lapset olivat 3 ja 7.

Exän kanssa olemme myös samalla linjalla, hänkään ei nukuta lapsia vieressä, kun lapset ovat hänen luonaan. Onneksi siis lasten isä ja minä olemme kasvatuksessa samaa mieltä.

Päivällä pitää pussata ja halata niin paljon, että lapsella on rakastettu ja turvallinen olo mennessään nukkumaan yksin.:)

Poikani on terve ja pirteä 8 vuotias futari joka tänään pyysi että saisinko nukahtaa isin viereen. Hän asettui kainalooni ja nukahti siihen pian. Omat vanhempani olivat etäisiä ja eivät antaneet lämpöä minulle. Olen kuitenkin ymmärtänyt että jos lapsi kaipaa lämpöä ja turvallisuutta en koskaan torju sitä. Olen isänä nukuttanut vuosia lapsen illalla vieressä ollen ja lapsi on ollut siitä kiitollinen. Jonain päivänä hän ei kaipaa enää tätä, mutta niin kauan kun hän kaipaa lämpöä ja läheisyyttä hän saa sen isältään. Olen onnellinen siitä että lapsi ja minä saamme luottaa toisiimme!