Synnyttäneet, kertokaa

Riippuu siitä minkälainen vauveli sinulla on. Itse olen Ehtiny tekemään kaikenlaisia pikkujuttuja. Hoitoonkin pystyn hänet jättämään koska syö myös pullosta.

Mutta kaikki vauvat on yksilöllisiä, olen kuullut myös äideistä, jotka on tosi kiinni vauvassaan.

JA sitten kun se vauva on maailmassa yleensä kaikki muu unohtuu...:-)

Kahden lapsen kanssa en ehtinyt tehdä mitään muuta kuin imettää ja nukuttaa ja vaihtaa vaippoja. Tällaista oli pari kolme ensimmäistä kuukautta, mutta sitten, kun rytmit alkoivat löytyä ja koliikit helpottaa, niin helpotti minullakin elämä. Toinen näistä oli kyllä sellainen, että edes kauppaan ei voinut hänen kanssaan mennä, ellei hän nukkunut. Vasta lähempänä vuoden ikää uskaltauduin lapsen kanssa ostoksille. Itsekseni tietysti pääsin aikaisemmin, kun mies hoiti lasta. Muut lapset ovat olleet alusta asti helppohoitoisia.

seikasta?Itse olen hyvin ehtinyt kaiken mitä olen halunnut ja jos en ole ehtinyt se ei välttämättä ole johtunut vauvasta.Miten itse toivut synnytyksestä?Millainen vauvasi on?Minkälainen tuki/hoitoverkko on ympärilläsi?Ja toisaalta vauva tuo uusia ulottuvuuksia myöskin elämääsi.

Esikoisen kanssa en ehtinyt ekaan kahteen viikkoon tehdä kerrassaan muuta kuin olla vauvan kanssa ja levätä. Kun mieheni isyysloma loppui, oli pakko koittaa saada lämmitettyä pakasteesta valmiita ruokia itselleni. Tiukkaa teki.

Kakkosen synnyttyä oli pakko keretä muutakin kuin ihmetellä vauvaa, kun oli 1v6kk esikoinen siinä jaloissa. Kyllähän siinä strategiat kehittyivät aika nopeasti.

Kolmannen ollessa 2,5 kk lähdin iltaopiskelemaan. Kakkonen oli juuri täyttänyt 2v. Rankkaahan se oli, mutta eipähän kerennyt masentumaan, kun oli touhua ja tekemistä ja perheen ulkopuolistakin ajateltavaa. Vieläkin hengästyttää, kun muistelee tuota aikaa, ja siitä on jo yli 1,5 vuotta.

Oikein hyvin ehtii muutakin. Riippuu tietysti vauvasta, mutta meidän vauva nukkuu hyvin, jolloin on aikaa tehdä kotityöt, nukkua itse univelkoja tai vaikka mitä. Hereilläollessa sitten vaatiikin huomiota lähes kokoajan, mutta se on vain ihanaa, kun vauva on hereillä ja pirteänä seurustelemaan.

Pakko sanoa, että joskus todella toivoo, että vauva nukahtaa, että saisi hetken rauhan. Kuitenkin kun on tosi pitkät unet, sitä tulee jo "ikävä" ja tekisi mieli herättää ja ottaa syliin :)

kuten tietysti vauvasta, eli jos vauva nukkuu pitkiä päiväunia, voi sillä aikaa puuhailla omia juttuja. Myös miehestä ja muusta tukiverkostosta eli jos mies tai esim.isovanhemmat osallistuvat vauvan hoitoon, voi itse käydä asioilla ja harrastuksissa. Ainakin itse olen onnistunut siinä, vaikka olenkin imettänyt kumpaakin lasta, mutta heillä on ollut suht.pitkät syöttövälit ja ovat juoneet lypsettyäkin maitoa. Valitettavasti tiedän useita tapauksia, joissa isät eivät suostu jäämään lapsen kanssa kaksin kotiin tai muutenkaan osallitumaan paljoa hoitoon, se on hyvin perhekohtaista.