Vauva 10kk, liikkumattomuus

Luulisi että lääkäri ja fyssari olis puuttunut asiaan, jos olis syytä huoleen :)

Hei! Ymmärrän enemmän kun hyvin tunteesi!!
Itsellä poika nyt 15 kk ja lähti myöhään liikkeelle eikä vieläkään kävele ja murhe ja huoli alkaa jo painamaan tai on painanut kokoajan.
Varsinkin muiden ihmettelyt kun meidän jässikkä vielä niin suurikokoinen niin kyselyä ja ihmettelyä on ihan kokoajan!!!hermot menee.

Me ollaan käyty fysioterapeutilla 8 kk lähtien ja fyssarin ja neuvolan mielestä kaikki ok että on vaan arempi luonteeltaan ja tekee asiat vasta kun osaa täydellisesti.
Muuten tosi viisas lapsi, ymmärtää mielestäni melkein kaiken puheen, osaa monia sanoja, näppärä käsistään,osaa näyttää kirjoista mitä vain kysyy jne, mutta nämä asiat eivät ihmisiä ihmeemmin kiinnosta vaan tärkeämpää tuntuu olevan tuo liikkuminen!!

Meillä siis alettiin ryömiä tosi vaikean näköisesti n.9 kk ikäisenä, mutta ei mennyt kun noin metrin eteenpäin, muuten kieri. N. 10 kk nousi istumaan ja n. 11 oppi luojan kiitos konttaamaan sai edes hetken rauhaa muiden kyselyiltä.

Ymmärrän että ahdistaa kun lapsi ei liiku ns. Normien mukaan, mutta älä anna huolelle liikaa valtaa kun kaikki todennäköisesti on ihan hyvin. Itse yritän hokea itselleni että jos jotain olisi pielessä niin eiköhän tuo fysioterapeutti olisi jotain huomannut.
Yritä vain olla kärsivällinen, varmasti lapsesi pian lähtee liikkeelle( voi jättää vaikka ryömimisen väliin)

Ps. Itse olen lähtenyt kävelemään melkein puolitoistavuotiaana enkä sitä ennen edes kuulemma osannut kunnolla kontata, mutta ihan normaali minusta on kasvanut. Liikuntanumero aina 9 tai jopa 10;)

meidän tuttavaperheessä myös nyt 4-vuotias poika, joka vielä 11kk iässä ei edes kääntynyt vatsalleen! Silti lähti kävelemään vuoden ikäisenä. Eli elä huoli... kaikki etenee omaan tahtiinsa. ;)

Äitini sanoi joskus, että jos puhe kehittyy varhain tai ensin, niin kävely viivästyy ja vastaavasti jos liikkuu varhain niin puhe saattaa viivästyä... Ei mikään tieteellinen juttu, vaan vanhan kansan viisaus, mutta ehkä siinä on jotain perää. :)

Moikka,

Meillä 10,5kk tyttö, joka istuu kyllä tuetta, jos istumaan laitetaan mutta muuten ei liiku. On kääntynyt molempiin suuntiin jo 5kk lähtien mutta ei konttaa ei ryömi. Olen itsekkin ollut huolissani mutta on kuitenkin aika tomera ja touhukas muuten, että kaipa se siitä jossain vaiheessa lähtee :) Emme ole käyneet fyssarilla. Ajattelin mainita asiasta 1 v neuvolassa, jos mitään ei tapahdu.

Meillä kyllä tyttö "puhuu" paljon. Tulee paljon tavuja. Ehkä se liikkuminen sen takia on vähän myöhässä!

Tsemppiä teille kovasti!! Ja eiköhän tulla kertomaan tähän ketjuun, jos nämä vauvelit alkaa yhtäkkiä liikkumaan :))
Olen lueskellut netistä näitä juttuja ja näitä hitaammin liikkeelle lähtijöitä on yllättävän paljonkin :)

No liikkuuhan tuo jos pyörii navan ympäri, mahalta selälleen ja toisin päin, nousee konttausasentoon... Mitä tuosta huolehdit turhaan, oota rauhassa 1v.asti. Ehtii kuule niin paljo vielä juosta että harmittaa:) --- sanoo 5:n äiti, jollla kaikki lähteneet liikkeelle suht myöhään.
Nuorin (9,5kk) oppi pari viikkoa sitten peräti kääntymään mahalta selälleen, joka usein on kuitenkin ensimäisiä taitoja. Muuten hänkin aikalailla osaa samat taidot kuin sinun ipanasi.
Meillä on vain yksi oikeaopppisesti ryöminyt ja kontannut, muut on hiissuttanut kukin tavallaan. Ja kävely aikasintaa 1v 3kk. Ja vauhtia on sitten riittänyt! Ja kaikki on meillä ihan normaaleja lapsia.
Jokaisen kehitys on tosi yksilöllistä, anna piupaut muiden puheille!!!!!

Jompikumpi tulee ensin puhe tai kävely. Meillä puhuivat ja laulelivat siis oikeilla sanoilla jo 1v6kk.
Kävelyn opettelu meni reippaati yli vuoden ikäiseksi. Parempi niin, ei ole niin kauhea vahtiminen kuin niillä jotka kävelevät jo alle vuoden ikäisenä.

Meillä oltiin täysin liikkumattomia 10 kk ikään asti.
Sitten tuli 2 kk sisällä kääntyilyt, ryömiminen, konttaaminen, istumaan meneminen, ylös nouseminen ja tukea vasten kävely ja sitten taas stoppasi!
Eli ensin hitaasti, sitten tosi nopeasti ja taas hitaasti. Lapsi 1v 4 kk eikä kävele.

Minkä alan erikoislääkäristä on kyse? Pediatrisya? Neurologista? Vai mistä?

Meillä ei vielä tosiaan liikuttu muutama päivä sitten. Tyttö siis 9.8 täyttää 11kk. Nyt yhtäkkiä on noussut itse istumaan ja konttaa jo pitkän matkaa, joten ihan turhaan ainakin minä huolehdin tuosta liikkumattomuudesta!! :)

Hei! ajattelin tulla kertomaan kuulumisia, eli meillä lähennytään nyt 11kk ikää. ei liikuta vieläkään muutakuin kellonviisareiden mukaan. Eli ei ole tapahtumut mitään muutosta. Mutta nyt on päällä jonkinlainen kausi... lapsukainen on siis ollut koko pienen ikänsä tosi itkuinen ja kitisevä tapaus, ja nyt ollaan taas menossa pahempaan suuntaan. Kitistään, karjutaan ja itketään päivät läpeensä, lattialla ei kiinnosta olla mutta eipä juuri sylissäkään. missään EI ole hyvä. Niin ja kiinteää ei enää syödä ollenkaan, maitona saa kaiken. ei vain suostu syömään.
Huolettaa vain kun ei oikein voi liikkumiseen edistystä tullakkaan kun pitää tämän lapsen kanssa juosta taloa ympäri. Hohhoijaa, joskus ajattelin silloin kun lapsi oli 2kk ettei tämän kanssa voi pärjätä enää päivääkään, mutta olin siinä ajatuksessa että tämä helpottaa 4kk tienoilla, ei helpottanu, eikä vielä 6kk eikä 9kk tienoilla.... olisipa tämän joku sanonut jo ennen kuin lapsia edes halusimme :D toisin sanottuna tämä on ollut yhtä helvettiä, ja saa nähdä kauanko vielä on :/ En kyllä enää koskaan ryhdy tähän samaan uudelleen!
tälläinen purkautuminen tänään :)

Voimia sinulle! Tiedän nuo fiilikset, tuollaisia ajatuksia itselläkin oli ja paljon.
Valitetavasti ei voi muuta kuin yrittää olla kärsivällinen ja koittaa olla jotenkin päin!

Oma lapsi lähti siis aikanaan konttaamaan 11 kk ikäisenä.
Eikä vieläkään kävele kun tukia pitkin eikä halua pahemmin edes harjoitella, meinaa kyllä usko välillä loppua täälläkin:(

Ja meillä ollaan oltu myös suurimman osan elämästä tyytymättömiä, hermot menee heti jos ei kokoajan ole joku ihme sirkus päällä!!
Ruoan ja kotityöt kun yritän tehdä niin alkaa kyllä sellainen meteli, mutta olen päättänyt ne tehdä, hutakoon poika sitten lahkeessa kiinni:)

Ehkä antaisit lapsen olla lattialla jonkun aikaa vaikka alkaisikin huuto?
Hermothan siinä kiristyy, mutta ehkä uudet taidot siitä sitten tulisi pikkuhiljaa!!
Itse koettelin omia hermoja kun poika ei osannut ryömiä niin pidin huudosta huolimatta lattialla niin oppi sitten parissa viikossa.

Lääkärissä ja sairaaloissa ollaan juostu koko lapsen pieni ikä, eikä koliikin ja maitoallergian lisäksi muuta "vikaa" ole löydetty. Lapsi vain on erittäin vaativa tapaus. Eipä tällaisen lapsen kanssa elämisestä voi tietääkään jos ei itse sitä joudu elämään. Kärsivällisyyttä ja hermoja koetellaan päivästä toiseen.
sirkus sana kuulostaa NIIIN tutulta, meillä täytyy olla jatkuva sirkus päällä, ja se jos joku uuvuttaa. Yksin ei viihdytä sekunttiakaan ja ihan fysioterapeutilta ollaanki ohjeeksi saatu ns. siedätys hoito että pidetään lattialla vaikka itku heti tulisi. Mutta tämä ei olekaan ihan pientä kitinää vaan suoraa huutoa joka yltyy ja yltyy. joten yli 5 min ei tätä pysty harjoittelemaan ilman että naapurit soittavat lastensuojelun paikalle!

ja sillä todistan etten vain sano että huh huh ku on rankkaa, koska läheisetkin kieltäytyvät katsomasta edes 2 tuntia, vastaus on " ei ei, emme me pärjää, katsotaan kun lapsi isompi" että semmonen tukiverkosto. :( ja mikäs siinä, kahden olemme miehen kanssa pärjänneet tähänkin asti ilman minkäänlaista apua tai ns. omaa aikaa.

olen vain odottanut että jos lapsi lähtisi liikkeelle niin olisiko sitten helpompaa? olisi enemmän tekemistä kun vain sylissä roikkua. mutta saas nähdä. kun tämäkin liikkumaan lähtö on jo kyllä aika pahasti jäljessä.
Siitäkin on kuullut tutuilta ja läheisiltä jo kaikenlaiset kauhistelut, " pitäisikö viedä lapsi laajoihin tutkimuksiin, jos on joku pahasti vialla" mutta olen yrittänyt selittää ettei monen monet lääkärit nää siihen syytä.

Ja tämä syömättömyys tod.näköisesti johtuu poskihampaiden tulosta. kun kuolataan niin paljon ja kylmä maito vain maistuu. etu hampaat siis kaikki jo löytyy. ja nekin ovat olleet työn ja tuskan takana.

Eli kaiken kaikkiaan erittäin stressaava ja vaikea ollut tämä ensimmäinen vuosi... en kyllä kellekkään toivoisi samaa. Eräs neuvolan täti lohdutteli meitä näin " Jumala ei anna sellaista elämän taakkaa sellaisille ihmisille jotka eivät sitä kestä" kun voivotteli vaikeaa lapsostamme. ei paljo lohduttanut :)

ei ole tutkittu vaan sanottu että on refluksi, oli lääkkeet käytössä 1kk joskus 3kk ikäisenä. mutta sitten ne käskettiin lopettaa sillä niistä oli enemmän hyötyä kuin haittaa. eli sekin mentiin läpi periaatteessa ilman lääkkeitä ja se on nyt lääkärien mukaan poissa. Mistään muusta ei ole kyse kuin muksun huomion hausta.
meillä on kumminkin vielä 2 viikkoa sitten syöty ihan hyvällä ruokahalulla mutta ei enää. ja tämä itku on sellaista itken että saisin kaikkien huomion, silloin ei itke ku leikitään esim. lentokonetta pitkin poikin taloa. kokoajan täytyy olla paljon sirkusta niin silloin ei itketä.